Azulejo-kaakelitaideteokset ovat tärkeä osa portugalilaista kulttuuria

Perjantai 2.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Azulejo on Portugalissa yleisesti käytetty koristeellinen keraaminen laatta.

 

Niitä käytetään julkisivujen, katupintojen, sisäseinien sekä lattioiden pinnoitukseen ja koristeluun.

 

Portugalissa tapaa hyvin yleisesti azulejo-laatoista tehtyjä seinäkuvioita ulkotiloista kirkkotiloihin saakka.

 

Azulejo-laatat ovat yleensä kiiltäväksi lasitettuja ja sinikuvioisia, mutta myös muita värejä käytetään.

 

Azulejo-kulttuuri on saanut vaikutteita Hollannissa jo 1600-luvulla tehdystä sinivalkoisesta keramiikasta.

 

 

Lokakuisella agrologimatkallamme saimme tutustua azulejo-taideteoksiin Pinhaon rautatieasemalla, jossa asemarakennuksen kaikki ulkoseinät on koristeltu azulejo-kaakelilaatoilla.

 

 

Azulejo on osa portugalilaista kulttuuria, sillä se on ollut tunnettua jo viisi vuosisataa.

 

 

 

****************

 

 

 

Kauniit azulejo-keramiikkalaatoista luodut taideteokset ovat olleet osa Pinhão rautatieasemaa vuodesta 1937 alkaen. Ne kertovat kaupungin historiasta ja kuvaavat viinitarhoja, viinitiloja, viininkorjuuta sekä yleensäkin elämä Douro-joen rannalla.

 

 

Kiersin Pinhaon rautatieaseman vastapäivään ja kuvasin näkemäni azulejo-taideteokset.

 

 

Tässä kuvakavalkaadi:

Toivon, että perehdyt jokaiseen kuvaan, vaikka niitä onkin paljon, ja ajattelet, että mitä viininkorjuuseen liittyvää tapahtumaa kukin azulejo-taideteos kuvaa.

Monet azulejo-teokset kuvaavat Douro-jokea ja sen merkitystä Douron alueen viininviljelylle. Kaikki Douron alueen hyvinvointia kasvattava viini piti kuljettaa Douro-jokea pitkin rannikolle Portoon!

Ihailkaa Douro-joen maisemia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kannattaa poiketa Pinhaon rautatieasemalla ja tutustua azulejo-taideteoksiin, sillä niitä on ulkoseinien lisäksi myös asemarakennuksen sisällä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Junamatka Douro-joen upeissa rantamaisemissa

Torstai 1.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Lokakuisen agrologimatkamme ohjelmassa oli tiistain 4.10.2016 kohdalla otsikossa mainittu ohjelmanumero ja sen tiimoilta nyt muutama kuva sekä selostava saatesana!

 

 

 

 

 

Matkasimme majapaikkakunnaltamme Vila Realista bussilla kauniita portugalilaismaisemia ihaillen läheiseen Peso de Reguaan.

 

 

 

 

 

Olimme Peso de Reguan rautatieasemalla hyvissä ajoin sillä,…

 

 

 

 

 

…asemalla oppaamme Mika Palon jakamissa matkalipuissa junamme lähtöajaksi kerrottiin 9.09.

 

 

 

 

 

Rautatieasemalla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia…

 

 

 

 

 

…ja viettää aikaa junanlähtöä odotellen.

 

 

 

 

 

 

 

 

…jotka myyvät itsevalmistamiaan makeisia…

 

 

 

 

 

…euron kappalehintaan.

 

 

Rebucados-niminen makeinen on valmistettu hellalla kuumennetulla pannulla.  Sen raaka-aineina ovat vesi, sokeri, hunaja ja sitruuna – makeisen loppusilaus on jokaisen myyjän salaisen reseptin aikaansaama.

 

 

Makeinen on kova ja se nautitaan imeskelemällä.

 

 

Reguan aseman rebucados-makeista on valmistettu ja asemalla myyty jo vuodesta 1879 alkaen.

 

 

Pitihän sellaisia ostaa!

 

 

****************

 

 

 

 

Juna saapui täsmällisesti ja nousimme junaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkasimme joenrantaa pitkin ylävirtaan eli kohti Espanjan rajaa ja ihailimme Douro-joen maisemia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Douro-joki lipui (oikealle) laiskasti kohti parinsadan kilometrin päässä odottavaa Atlantia…

 

 

 

 

 

…ja jokiliikennekin oli hiljaista.

 

 

 

 

 

Covelinhas oli Reguasta lähdettyämme ensimmäinen asema; se on pieni kylä Peso de Reguan kaupungissa, sillä siellä on ainoastaan hieman yli 200 asukasta, mutta oma rautatiepysäkki kuitenkin.

 

 

 

 

 

On hyvin tyypillistä monissa paikoissa keski- ja etelä-Euroopassa, että jokiväylän toisella puolella kulkee rautatie ja toisella puolella maantie – näin myös Douro-jokilaaksossa!

 

 

 

 

 

Ohitimme Ferrao´n pienen seisakkeen ja jatkoimme ylävirran suuntaan.

 

 

 

 

 

Viherpeukalon syke tiheni, kun näimme junaradan ja joen välisellä kapealla rantakaistaleella kaktuksia. Valitettavasti niitä ei päässyt lähempää ihailemaan!

 

 

 

 

 

Junamatkamme alkoi olla lopuillaan ja…

 

 

 

 

 

…saavuimme Pinhao´n rautatieasemalle.

 

 

 

 

 

 

Sen verran avaan jo nyt, että kyseessä oli tutustuminen azulejo-taideteoksiin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Museu do Espumante - kuohuviinimuseo Dalvadesin kylässä Portugalissa

Keskiviikko 30.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Viinintuotanto on ollut kautta aikain tärkeä elinkeino Portugalissa ja se merkitsee, että maassa on monia museoita, jotka liittyvät viininvalmistukseen.

 

 

Eräs sellainen sijaitsee pohjois-portugalilaisessa Dalvaresin kylässä – pääsimme tutustumaan museoon taannoisella agrologien viininkorjuumatkallamme Portugaliin.

 

 

Kyseinen museo on nimeltään

Museu do Espumante

ja se on erikoistunut kuohuviinimuseoksi.

 

 

Kuohuviinimuseo on rakennettu kunnan omistamaan jo rappeutumaan päässeeseen kiinteistöön, joka on museoksi muuttamisen jälkeen saanut uuden elämän.

 

 

 

Museossa on kuohuviininvalmistuksessa tarvittua esineistöä, joista tässä muutama kuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Museossa oli ”pölysinetin” alla takavuosina valmistettuja laadukkaita vuosikertakuohuviinejä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Museon nauttimasta arvostuksesta kertoo, että Portugalin pääministerinä ja sittemmin EU-komission puheenjohtajana toiminut Jose Manuel Barroso on vieraillut museossa.

 

 

 

 

 

Saimme vierailla saman pöydän äärellä, jolla Barroso on aikanaan kirjoittanut nimensä museon vieraskirjaan.

 

 

 

*****************

 

 

 

 

Kuohuviinin valmistamiseen liittyy tiettyä gloriaa ja siitä kertovat mm. ne hienot puvut, merkit ja arvokkaat liput, joilla on paikkansa kuohuviinimuseossa.

************************

 

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että kuohuviinimuseossa vierailumme huipentui ja päättyi kuohuviinien maistajaisiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ucanhan linnoitettu keskiaikainen silta on eräs Portugalin kansallisista monumenteista

Tiistai 29.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Lokakuisen Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs kohde oli Ucanhassa sijaitseva keskiaikainen linnoitettu silta.

 

 

 

 

 

Silta ylittää Varosa-joen ja sen sanotaan joidenkin tietojen mukaan olevan peräisin jo 1100-luvun puolivälistä.

On luonnollista, että sillanylityksestä perittiin aikoinaan siltamaksua.

 

 

Kuljimme sillan yli oikealta vasemmalle ja kuvan oikeassa laidassa näkyvä torni oli kohde, jonka ylimpään kerrokseen mm. minä kiipesin ennen sillan ylitystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näkymä tornista tulosuuntaamme…

 

 

 

 

 

…ja tässä näkymä tornista sillalle.

 

 

 

 

 

”Jalkamiehen” silmien tasolta silta…

 

 

 

 

 

…näytti tältä.

 

 

 

 

 

Vielä viimeinen silmäys kohti tornia…

 

 

 

 

 

…ja pieni ylämäki…

 

 

 

 

 

…kohti odottavaa autoamme ja sitten nokka kohti uusia seikkailuja.

Automme edessä oli pätkä kivistä tietä ja se saattaa olla peräisin roomalaisajalta eli vuosilta 0 -> 400 jKr! Valitettavasti en ottanut tienpätkästä valokuvaa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mahtava suomalaispäivä!

Maanantai 28.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Saimme eilen kokea urheilullisesti mahtavan suomalaispäivän.

 

 

Päivän aluksi äitinsä puolelta viljakkalalaiset juuret omaava Krista Pärmäkoski saavutti hopeaa maailmacupin perinteisellä kympillä Rukalla.

 

 

Olin penskana jonkinlainen hiihtäjä minäkin, mutta aina jäin kauas taakse Kristan mummon eli Pirkon taakse.  Samanlaisia hyviä hiihtäjiä olivat myös Kristan äidin isänpuoleiset Vuolteet.  Sukuvika siis tuo mainio hiihtotaito Kristalla!

 

 

Hyvä suomalaispäivä Rukalla jatkui, kun Iiro Niskanen pesi koko maailmankaartin miesten 15 kilometrillä.  Iiron viimeinen vitonen oli vakuuttava näyttö mestarismiehen osaamisesta.

 

 

Mitenkään väheksymättä Kristan ja Iiron saavutuksia on todettava, että Nico Rosbergin kypsä ja kylmähermoinen suoritus Abu Dhabissa formula-ykkösten päätöskisassa oli parasta, mitä suomalainen urheilu pystyi eilen tarjoamaan.

 

 

Lewis Hamilton hidasteli Abu Dhabin viimeisillä kierroksilla ja pyrki saamaan heikoimmilla autoilla olevat kilpailijat hiostamaan Nicoa, mutta Nico toimi kylmähermoisesti ja ajoi oman kilpailunsa.

 

 

Moottoriurheilua parhaimmillaan.

 

 

*********************

 

 

Eilinen antoi lupauksia sille, että suomalainen talviurheilu on hiihdon sekä yhdistetyn osalta palaamassa sille uralle, josta se on viime vuosina pudonnut.

 

 

On suuria lupauksia, että saamme talven hiihtokoitoksissa kokea pitkästä aikaa suomalaismenestystä!

 

 

Formulan osalta kaikki on avoinna, sillä autot tulevat ensi kaudella muuttumaan nykyisistä niin paljon, että ennakkoveikkauksiin tulevan kauden menestyjistä ei ole pitävää pohjaa.

 

 

Valmistaudun nauttimaan suomalaisten hiihtomenestyksestä alkaneella talvikaudella, mutta formuloiden osalta tuleva kausi on vielä arvailujen varassa – sen vuoksi oli hienoa, että puoliksi suomalaisesta Nico Rosbergistä leivottiin Formula ykkösten maailmanmestari eilen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Markkinat määrittelevät tuotteiden menekin myös joulumyyjäisissä!

Sunnuntai 27.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Kulumassa oleva viikonvaihde taitaa olla vilkkain viikonvaihde joulumyyjäisten vinkkelistä.

 

 

Piipahdin eilen kolmissa joulumyyjäisissä ja saan seurata joulumyyjäistilannetta muutenkin tarkasti lähietäisyydeltä, sillä Rouva on innokas myyjä lähiseudun joulumyyjäisissä.  Myös tuttavapiiristäni kuulemani havainnot vahvistavat tuntumaani joulumyyjäistilanteeseen.

 

 

Joulumyyjäisissä on valtavasti tarjolla hienoja käsitöitä, omatekoisia kauniita koruja ja kaikenlaisia kivoja tavaroita, joita olisi mukava hankkia itselle tai läheisille joululahjoiksi.

 

 

Valitettavasti on todettava, että niillä on perin heikko markkinaimu – ihmiset eivät osta sellaisia tuotteita, joita eivät välttämättä tarvitse jokapäiväisessä elämässään.

 

 

Tilanne on pettymys niille taitajille, jotka osaavat loihtia hienoja koruja ja käsitöitä.

 

 

Markkinaimua puolestaan on juureksilla, laatikkoruuilla ja sellaisilla leipomatuotteilla, jotka soveltuvat osaksi ”jokapäiväistä leipäämme”.  Toki erilaiset pullat, leivokset, kuivat kakut ja muut kahvipöydän herkut tekevät kauppansa, mutta suurinta kiinnostusta on kuitenkin reiluista ruokaleivistä ja vastaavista tuotteista.

 

 

Hinnaltaan edulliset käsityötuotteet tekevät kauppansa, mutta niidenkin hinta pitää jäädä alle kymmenen euron.

 

 

Rouva on muuttanut myyjäistuotteidensa painopisteen juureksiin ja sellaisiin leivontatuotteisiin, joita tarvitaan ruokapöydässä – toki hänellä on myyntivalikoimissaan hienoja lasitöitäkin, mutta useimmiten ne jäävät ostajien suunnalta suuren ihastelun kohteiksi – toki niistäkin näyttää kauppoja syntyvän!

 

 

Tässä muutama kuva Rouvan tiffany- ja sulatuslasitöistä, joita hänellä on seuraavan kerran myynnissä Ylöjärvellä Kauppakeskus Elossa 3.12.2016 – tervetuloa silloin kaupoille!

 

 

 

 

 

 

Rouvan suunnittelemat ja tekemät lasilyhdyt ovat aidosti uniikkeja tuotteita, sillä niitä ei varmasti ole kahta samanlaista.

 

 

 

 

 

Sulatuslasilautaset ja tiffany-tuotteet ovat mainioita lahjoja pukinkonttiin.

 

 

 

 

 

Lapset – erityisesti tytöt – ovat ihastuneita Rouvan tekemistä pikkuenkeleistä.

 

 

Myös minä saan osallistua enkeleiden valmistamiseen lasinleikkaamisen ja hionnan osalta, mutta kolvaamiseen en ole saanut lisenssiä, sillä se on minulle liian vaativaa hommaa!

 

 

 

Tervetuloa Eloon 3.12.2016!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sisterssiläisen sääntökunnan luostarikirkossa Taroucassa Portugalissa

Lauantai 26.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs monista kirkkokohteista oli Taroucassa sijaitseva Pyhän Johanneksen luostarikirkko.

 

 

 

 

Pyhän Johanneksen luostari on perustettu Taroucaan vuonna 1144 ja se oli silloin ensimmäinen sisterssiläisluostari Portugalissa.

 

 

 

Vaikka sisterssiläinen sääntökunta arvostaakin omavaraisuutta, rukoilemista, opiskelua ja työtä on kirkko sisältä komea ja jopa pramea.

 

 

Me suomalaiset rakentajat ja kodinsisustajat tiedämme, että portugalilaiset seinä- ja lattialaatat sekä erilaiset kaakelit ovat Suomessakin tunnettuja sekä arvostettuja rakennustarvikkeita.

 

 

Portugalissa huomaa, että kaakelilaatat ovat suosittuja materiaaleja, joita käytetään useissa paikoissa. Myös kirkoissa on usein kaakelilaatoille tehtyjä taideteoksia, joissa kuvataan raamatullisia tapahtumia – niin myös tässä luostarikirkossa.

 

 

 

***********************

 

 

 

Nyt muutama kuva kirkkosalista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Jätimme Taroucan sisterssiläiskirkon jatkamaan vuosisataista eloaan ja jatkoimme matkaamme yhtä merkittävää kokemusta rikkaampana!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sisterssiläinen sääntökunta

Perjantai 25.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Pieni matkustelu maailmalla on avartavaa, sillä matkustelun seurauksena pitää kotiin tultua ryhtyä tutkailemaan, että missä sitä tulikaan käytyä ja mitä tuli nähtyä.

 

 

Tämmöisen tilanteen seurauksena jouduin selvittämään itselleni, että mitä on sisterssiläisyys.

 

 

Sisterssiläisyys on katolinen sääntökunta, jolla on luostareita sekä nunnille että munkeille.

 

 

Sääntökunnan perustaja Robert da Molesme kuoli vuonna 1110. Hän oli alkujaan benediktiiniläismunkki, mutta hänen mielestään benediktiiniläiset ajautuivat liian kauas alkuperäisestä ja sen vuoksi hän halusi perustaa luostareita, joissa elettäisiin omavaraisina ja luostarissa rukous, opiskelu sekä työ olisivat keskiössä.

 

Tämän vuoksi sisterssiläisen sääntökunnan luostarit olivat maatalouden pioneereja.

 

 

Sisterssiläisiä luostareita oli useissa Euroopan maissa ja mm. Virossa sijaitsi kaksi munkkiluostaria ja kolme nunnaluostaria.

 

 

Eräs Viron sisterssiläisluostareista oli Padisten luostari Tallinnasta jonkun matkaa länteen.

 

 

Padisten luostarilla oli 1300-luvulla maita myös Suomessa, lähinnä Uudellamaalla ja maanomistuksen lisäksi sillä oli mm. lohenkalastusoikeudet Vantaanjoessa! Luostarin oikeudet Suomessa siirtyivät vuonna 1428 Turun tuomiokapitulille.

 

 

Luostarirakennus tuhoutui tulipalossa 1700 –luvulla. Monien vaiheiden jälkeen nykyisin Padisten luostarin paikalla sijaitsee von Ramm-suvun omistama hotelli ja ravintola.

 

 

Pitäisipä joskus päästä käymään Padisten kartanossa!

 

 

 

Kävimme Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme Taroucassa sijaitsevassa sisterssiläisessä luostarikirkossa eli cistersiläiskirkossa, mutta kerron vierailustamme siellä ehkä jo huomenissa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Jose Manuel Barroso nauttii suurta kunnioitusta portugalilaisten keskuudessa

Keskiviikko 23.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Jose Manuel Durao Barroso toimi Portugalin pääministerinä vuosina 2002 - 2004.

 

 

Barroso toimi ensimmäisen kerran Euroopan komission puheenjohtajana vuosina 2004 - 2009 ja hän johti komissiota myös kaudella 2010 - 2014.

 

 

Barroso nautti komission puheenjohtajana ollessaan suurta arvostusta Portugalissa.

 

 

Tapasimme Barroson kuvan ainakin kaksi kertaa eri yhteyksissä taannoisen lokakuussa toteutetun agrologimatkamme aikana.

 

 

Kerroin toissapäivänä Quinta da Varzean viinitilalla nauttimastamme kartanolounaasta ja eilen kerroin kyseisen viinitilan omistaja varakreivitär Maria Manuel Cyrne´stä ja hänen meille kertomistaan ”evästyksistä”.

 

Osoittaa matkanjohtajamme Mika Palon mainioita verkostoja, kun pääsimme tutustumaan varakreivittären edustusasuntoon sekä hänen omistamaansa hotelliin.

 

 

 

 

 

Kuvia varakreivittären asunnosta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

******************

 

 

Ja kuvia hotellista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

Näkymä hotellin terassilta.

 

 

 

************************

 

 

 

 

Muotokuva varakreivittären kaksospojista.

 

 

 

 

 

Ja sitten se tämän jutun tärkein kuva:

 

 

Jose Manuel Barroso, varakreivitär Maria Manuel Cyrne ja kaksospojat!

******************

 

 

 

Kiitokset varakreivitär Maria Manuel Cyrnelle maukkaasta lounaasta, arvostettavista elämänviisauksista ja siitä, että me agrologimatkaajat pääsimme tutustumaan asuntoonne sekä hotelliinne!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!"

Tiistai 22.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Nuo otsikossa toistetut sanat olivat yksi suurimmista viisauksista, joita saimme kokea agrologien viininkorjuumatkalla Portugalissa lokakuun alussa.

 

 

Ne lausui meille sen lounaspaikan eli Quinta da Varzean omistaja…

 

 

 

 

 

…varakreivitär Maria Manuel Cyrne, jossa nautitusta lounaasta eilen kerroin.

 

 

 

 

 

Varakreivitär, joka tässä yhdessä oppaamme Mika Palon kanssa, on syntynyt vuonna 1964.

 

 

Kymmenvuotiaana varakreivitär menetti kotinsa Portugalin neilikkavallankumouksessa, mutta sai ostettua sen takaisin 24 vuoden kuluttua.

 

 

Kodin saaminen takaisin oli varakreivittären elämässä suuri asia, mutta ehkä vielä suurempi asia oli se, kun hän synnytti kaksospojat varttuneella iällä.

 

 

Näiden kahden suuren asian vuoksi varakreivitär Maria Manuel Cyrnellä on perusteita todeta:

 

 

” Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalilainen kartanolounas on kulinaristin huippuhetkiä!

Maanantai 21.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Kartanolounas Portugalin Britiandessa Quinta da Varzean viinitilalla eli Hotel Rural Casa dos Viscondes da Varzea´ssa oli agrologimatkallamme esimerkki lounaasta, joka jää matkaajalle mieleen hienona gastronomisena kokemuksena.

 

 

Tässä jutussani on vähemmän tekstiä, mutta sitä enemmän kuvia kuvaamassa hienoa lounastamme:

 

Bon apetit!

 

 

 

 

Yleisnäkymä siitä ulkoilmalounastilasta, jossa saimme nauttia lounaamme.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvia etu- ja lämminruokapöydästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

Eturuokakeitto lautasella

 

 

 

 

 

Kylmiä alkupaloja lautasella

 

 

 

 

 

Lämmintä ruokaa lautasella

 

 

 

**************************

 

 

Kuvia jälkiruokapöydästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voiko jälkiruokalautasellinen olla herkullisempi!

 

 

 

 

Kahvia lopuksi - en toki ole nauttinut kahvia 35 vuoteen, mutta kauppansa teki vieruskavereille!

 

 

Noista lounashetkistä osaa nauttia vielä nytkin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nossa Senhora dos Remedios -pyhiinvaelluskirkon 686 askelmaa

Sunnuntai 20.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Lamego on 27.000 asukkaan kaupunki pohjois-Portugalissa.

 

Lamego ja sen kuuluisin nähtävyys Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkko oli eräs kohteemme lokakuun alussa tekemällämme agrologien viininkorjuumatkalla Portugaliin.

 

Lamegon pyhiinvaelluskirkossa valokuvaaminen on kiellettyä, joten kirkon sisältä minulla ei ole valokuvia.

 

 

 

 

 

Nossa Senhora dos Remedios – kirkon kuvaaminen on myös ulkoa vaikeaa, sillä kirkko on niin suuri, että kuvaajalla on vaikeuksia päästä tarpeeksi kauas.

 

Kirkon historia juontaa aina 1300-luvulle saakka, mutta nykyisen kirkon rakentaminen alkoi vasta vuonna 1750.

 

Kirkon julkisivussa on viitteitä barokki- ja rokokoo –tyyleistä; rakennusmateriaalina on käytetty graniittia.

 

Julkisivua reunustaa kaksi kellotornia.

 

 

 

 

Kirkolle johtaa Lamegon keskuspuistosta 686 rappusta – onneksi me saimme kulkea nuo rappuset alamäkeen eli kirkolta keskuspuistoon!

 

Portaikossa on yhdeksän ”lepotasannetta”.

 

Koko portaikon matkalla on kappeleita, patsaita, suihkulähteitä ja obeleskejä; tässä niistä muutamia valokuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voin vakuuttaa, että 686 askelman kulkeminen alaspäin kävi sekin työstä ja sen vuoksi pitikin ihailla niitä turisteja ja pyhiinvaeltajia, jotka kiipesivät meitä vastaan kun olivat jalan matkalla pyhiinvaelluskirkkoon.

 

 

Todelliset pyhiinvaeltajat kiipeävät nuo 686 askelmaa paljain jaloin kontaten ja on selviö, että perille päästyään heillä on polvet verillä.

 

Osa pyhiinvaeltajista kiipeää nuo portaat toki kontaten, mutta eräänlaiset tyynyt polviensa suojana.

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

Otimme matkamme ainoan ryhmäkuvan, kun taustanamme oli Nossa Senhora dos Remedios – kirkko!

Mainio matkanjohtajamme Mika Palo polvillaan!

 

 

 

 

 

Vielä viimeinen silmäys Lamegon Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkkoon; tuolta me hetki sitten taivalsimme ne 686 askelmaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Douro-joen komein maisema - Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikka!

Lauantai 19.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Saimme taannoisella Portugalin agrologimatkallamme suorastaan ahmia hienoja maisemia Douro-jokilaaksossa, mutta monet kertovat, että näkymät Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikalta ovat ylivertaiset.

 

 

Kävimme tällä 640 metriä merenpinnasta olevalla näköalapaikalla ja näkymät olivat hienot.

 

 

 

 

 

Portugalin taivaalla on jatkuvasti ja joka hetki lentokoneiden jälkeensä jättämiä tiivistysjuovia, sillä maan ilmatilassa on vilkas lentoliikenne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…josta näköalat olivatkin tosi hulppeat.

 

 

 

 

 

Douro-joki kiemurtelee tässä Espanjan puolelta kohti Atlanttia.  Matkaa valtamerelle (oikealle) jokea pitkin on näiltä seuduilta parisensataa kilometriä.

 

 

 

 

 

Tämä näköalapaikka on aikoinaan inspiroinut portugalilaisen Miguel Torgan kirjoittamaan kauniita ja puhuttelevia runoja Douro-joen kauneudesta.

 

 

Miguel Torga (1907 – 1995) oli taiteilijanimi, sillä hänen oikea nimensä oli Adolfo Correia da Rocha. Hän oli pitkäaikainen Nobel-kirjallisuuspalkintoehdokas, mutta ei milloinkaan tullut palkituksi kirjallisuuden Nobel-palkinnolla.

 

Eräs Torgan runo on taltioitu näköalapaikalla sijaitsevan kappelin seinään.

 

 

Runossa ihannoidaan sitä neitseellistä universumia, joka on kuin juuri syntynyt ja sitä ikuista harmoniaa, hiljaisuutta sekä tyyneyttä, joka tällä paikalla vallitsee.

 

 

Näköalapaikalla järjestetään vuosittain elokuun toisena viikonloppuna festivaali, jossa on mukana lukuisia vierailijoita, jotka nauttivat tämän paikan kauneudesta – festivaalivieraat ovat etuoikeutettuja maisemien suhteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinikirva oli tuhota Euroopan viininviljelyn 1800-luvun loppupuolella

Perjantai 18.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme aikana kävimme monissa viinimuseoissa ja eräs sellainen oli…

 

 

 

 

 

 

 

 

Museossa oli mielenkiintoista nähtävää ja eräs nähtävyyksistä oli kivitolppa, jollaisilla entisaikaan oli merkitty Douron viinialue maastoon.  Kivitolppia oli joskus kolmisensataa ja niitä on nyt löydetty n. 150 kappaletta – yksi kivitolpista on tässä museossa.

 

 

Kivitolppia oli siis noin vähän ja se kertoo, että Douron viinialue on pinta-alaltaan pieni.

 

 

 

 

 

Museossa on esillä viininviljelyssä tarvittavia työkaluja – työkalut ovat käsityökaluja, sillä jyrkkien rinteiden vuoksi viininviljelyä on jokseenkin mahdotonta koneistaa.

 

 

 

 

 

Merkittävä osa museon näyttelystä on omistettu viinikirvalle eli Phylloxeralle, joka 1860-luvulla oli tuhota viininviljelyn Portugalista, mutta myös koko Euroopasta.

 

 

Ensimmäinen viinikirvahavainto Euroopassa todettiin Ranskassa vuonna 1863 ja Portugalissa Douron jokilaakso todettiin saastuneeksi 1865.

 

 

 

 

 

Museossa oli kuvia lohduttomista rypäleviljelmistä, jotka Phylloxera-loinen on tuhonnut.

 

 

 

 

Viinikirvasta vapaita alueita ovat nykyään Kypros, Kreeta, Kanariansaaret sekä Chile.

 

 

 

 

 

 

 

Viinimuseon pihalla tepasteli kanoja, jotka uteliaisuuttaan pyrkivät museon sisätiloihin.

 

 

 

 

 

Museon pihalla oli aito rabelos-purjevene, jollaisilla Douron alueen viinit taannoin kuljetettiin alavirtaan Portoon.

 

Dourosta on matkaa Portoon 180 kilometriä ja menomatka kesti 6 – 8 päivää, mutta paluumatka vastavirtaan olikin vaivalloisempi, sillä se saattoi kestää 14 päivästä aina kolmeen kuukauteen saakka!

 

 

 

 

 

Kuten jokseenkin kaikissa käyntikohteissamme, myös tämä museokäynti huipentui viininmaisteluun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Reportterina

Keskiviikko 16.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Pirkanmaan piirin jäsenet tekivät pyhiinvaellusmatkan Heinäveden Valamon luostariin 26. – 27.4.2016.

 

 

Olin mukana mielenkiintoisella matkalla.

 

 

Olen kirjoittanut matkastamme muutaman jutun näillekin sivuille ja ne löytyvät, jos googlaa ”Esko Erkkilä Heinäveden Valamo”.

 

 

Sain piirimme toiminnanjohtajalta toivomuksen, jotta kirjoittaisin pyhiinvaellusmatkastamme jutun myös järjestömme joululehteen.

 

 

Tein työtä käskettyä ja nyt, kun joululehtemme on ilmestynyt, on juttuni julkaistu.

 

 

 

 

 

Eläkeliiton Pirkanmaan piirin joululehden nimi tänä vuonna on

 

 

Joulunaikaan 2016

 

 

 

 

 

Juttuni on lehden alussa sivuilla 6 ja 7 – mukana on muutama kuva, jotka otin matkamme aikana.

 

 

 

Liitän juttuni tähän siinä muodossa kuin se on julkaistu joululehdessämme:

 

 

 

**********************

 

 

 

Eläkeliiton Pirkanmaan piirin pyhiinvaellusmatka Heinäveden Valamoon 26.-27.4.2016

 

Pyhiinvaellusmatkat ovat kaiketi aina pitkiä ja hankaliakin, mutta niiden anti matkalaisille korvaa matkan pituuden.

 

Näin kävi myös meille Pirkanmaan eläkeliittolaisille, jotka huhtikuun lopulla osallistuimme Pirkanmaan Eläkeliiton järjestämälle pyhiinvaellusmatkalle Heinäveden Valamoon.

 

Matka oli kiinnostava, sillä bussilastillinen matkansa varanneita täyttyi nopeasti!

 

Heinäveden Valamossa tulkitaan, että Laatokalla 1300-luvulla perustettu luostari toimii nyt Heinävedellä ja Laatokalle jäi ainoastaan luostarin seinät, joskin myös siellä on sittemmin virinnyt luostarin hengellinen toiminta.

 

Verraton opas ja mainio seuramies opasmunkki Simeon johdatteli vierasryhmäämme paneutumaan ortodoksisuuteen ja Valamon sekä myös Suomen historiaan – kiitokset Simeonille!

 

Laatokan Valamon arvoesineistöä evakuoitiin helmikuussa 1940 Laatokan jäätietä pitkin Lahdenpohjaan 41 rautatievaunulastillista. Arvoesineistö on nyt pääosin Heinävedellä ja se antaakin Heinäveden Valamolle todellisen luostarin puitteet.

 

Matkalaiset saattoivat osallistua jo saapumispäivän ehtoopalvelukseen ja seuraavana aamuna aamupalvelukseen luostarin Talvikirkossa.

 

Vajaan kilometrin etäisyydellä luostarista sijaitseva hautausmaa oli monen matkalaisen tutustumiskohde.  Hautausmaalla on Valamon asukkaiden hautojen lisäksi läheisen Lintulan nunnaluostarin kilvoittelijoiden hautoja.

 

Valamon hautausmaalla on useiden hautojen päällä grobnitsoja eli puusta valmistettuja pientä majaa muistuttavia hirsi- tai lautarakenteisia hautamuistomerkkejä.

 

 

Grobnitsat eli grobut olivat jatkosodan aikana Vienan Karjalassa Uhtuan suunnalla puna-armeijan vihaamia, sillä neuvostosotilaat luulivat suomalaisten piileskelevän grobnitsojen alla ja tulittavan sieltä vastustajiaan.

 

Heinäveden Valamon hautausmaalle on haudattuna myös kulttuuripersoonia, mm. runoilija Pentti Saarikosken viimeinen leposija on siellä.

 

 

Saarikoski vietti Heinäveden Valamossa useita jaksoja ja vaikka hän ei kääntynytkään ortodoksiksi, on hän saanut viimeisen leposijansa samalla hautausmaalla Valamon veljien kanssa.

 

 

Saarikosken hauta on suosittu käyntikohde ja kävijät ovat tuoneet haudalle kukkien sijasta suuren valikoiman kyniä!

 

Luostarin kahvila-ravintola Trapesan kotiruokatyyppiset ruokatarjoilut olivat maittavia ja majoitushuoneiden rauha ilman televisiota tai radiota loivat rauhaisat puitteet luostarivierailulle.

 

 

Samovaari kuuluu oleellisena osana ortodoksialueen esineisiin ja niitä on Trapesa-ruokasalissa ja viereisissä Keisarin kabinetissa sekä Punaisessa salissa esillä lähes kolmekymmentä erilaista – kaikki peräisin Laatokan Valamosta!

 

 

Matkalaiset kiittävät matkan järjestäjiä ja Valamon luostaria mielenkiintoisesta matkasta – saimme kokea ortodoksisuuden muotorikkauden ja sen rauhan, joka luostarissa vallitsee.

 

 

******************

 

 

Eläkeliiton Pirkanmaan piirin joululehti sisältää tänä vuonna 122 sivua, se maksaa 8,00 € ja sitä on saatavilla mm. minulta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta!

Tiistai 15.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö ry:n syyskokous torstaina 10.11.2016 oli hieno kokemus, sillä kokous oli keskusteleva, sopuisa ja eteenpäinkatsova.

 

 

Sääntöjen mukaan syyskokouksen puheenjohtajana toimii kunnallisjärjestön puheenjohtaja eli se tiesi minulle lähes viisituntisen kokouksen puheenjohtajuutta.

 

 

Lämmitti, kun sain kokouksen jälkeen muutaman kommentin, että olin onnistunut kokouksen puheenjohtajana hyvin.

 

 

Henkilövalinnat ovat aina syyskokousten suola ja niin myös meidän kokouksessamme.

 

 

 

 

 

On mukava todeta, että puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja kunnallisjärjestön sihteerin valinnassa syyskokouksemme oli yksimielinen.

 

 

Varapuheenjohtajaksi valittiin Antti Juva, sihteeriksi Raija Moilanen ja sain kolmannen vuoden jatkopestin kunnallisjärjestömme puheenjohtajaksi.

 

 

 

 

 

Syyskokouksemme lopuksi uusi johtokunta kokoontui yhteiskuvaan ja tässä eturivissä vasemmalta Raija Moilanen, Johannes Jonov, Aino-Riikka Simula ja Raija Kytöharju.

 

 

Takarivissä vasemmalta lukien minun rinnallani kunnallisjärjestömme kunniapuheenjohtaja Matti Kaperi, Toivo Aura, Matti Järvinen, Joonas Soukkio, Lotta Järvinen, Vilhartti Hanhilahti, Tero Saarinen ja Mikko Kriikku.

 

Kuvasta puuttuu uusi varapuheenjohtajamme Antti Juva ja kuvassa oleva Joonas Soukkio ei ollut edes ehdolla, mutta hänet valittiin pari päivää myöhemmin Keskustan Pirkanmaan piirin piirihallituksen jäseneksi – Joonas ryhtyy mitä ilmeisimmin meillä hoitamaan sähköistä maailmaa!

 

 

Vuosi 2017 tulee olemaan vahva vaalivuosi, sillä huhtikuussa järjestettävien kuntavaalien lisäksi ensi vuonna on tehtävä vahvasti töitä tammikuussa 2018 järjestettävien presidentinvaalien tiimoilta ja varsinkin maakuntavaalien tiimoilta, jotka järjestetään samana päivänä kuin presidentinvaalien ensimmäinen kierros eli 28.1.2018!

 

 

Työtä siis riittää ja kaikkien vaalien osalta Keskustan näkymät ovat valoisat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Näkymätön mies, jonka työnjälki näkyy

Maanantai 14.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön syyskokouksessa torstaina 10.11.2016 saimme viettää kahden ”vadelmatäytekakun” verran juhlatilaisuutta, kun järjestömme ansioituneelle jäsenelle Seppo Ollinkoskelle luovutettiin Keskustan kultainen ansiomerkki.

 

 

 

 

 

Keskustan kultainen ansiomerkki on kunnianosoitus niille, jotka ovat ansioituneet Keskustan järjestötyössä.

 

 

 

 

 

Ansiomerkin saatesanat on taltioitu arvokkaaseen kansioon.

 

 

 

 

 

Ansiomerkin myöntämisasiakirjan ovat allekirjoittaneet Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ja Keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska.

 

 

 

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtajana sain yhdessä Keskustan Tampereen valtuustoryhmän varapuheenjohtajan ja Keskustan kunniajäsenen Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaisen kanssa luovuttaa kunniamerkki Seppo Ollinkoskelle.

 

 

 

 

 

Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen kiinnitti ansiomerkin Seppo Ollinkosken rintapieleen.

 

 

Ollinkoski on kunnallisjärjestömme vastuuhenkilö kaikkien niiden ulkomainosten asettamisessa, jotka näkyvät Tampereenm kaupunkikuvassa aina ennen vaaleja.

Näymätön mies julkisuudessa, mutta hänen työnsä näkyy Tampereen kaupunkikuvassa!

 

 

 

 

 

Tässä vielä potretti ”juhlakalusta” sekä ansiomerkin luovuttajista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ministeri Kimmo Tiilikainen lunastaa viljelijöiden traktorimarssilla antamansa lupauksen

Lauantai 12.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Olin paikalla Helsingin Senaatintorilla maaliskuun 11. päivänä, kun sinne oli vyörynyt talonpoikien traktorimarssi vaatien viljelijöille oikeudenmukaisuutta elintarvikeketjun ensimmäisenä ja tärkeimpänä osana.

 

 

Senaatintorille kokoontui 5.000 viljelijää ja 700 traktoria – olin yksi marssijoista ja pääsin henkilökohtaisiin keskusteluihin silloin mm. pääministeri Juha Sipilän kanssa.

 

 

Torille saapui – taisi olla suoraan Kiinaan suuntautuneelta menekinedistämismatkaltaan ministeri Kimmo Tiilikainen ja lupasi, että tukien maksatuksessa tussaroinut Mavi eli Maaseutuvirasto yhdistetään moitteettomasti toimivaan Eviraan eli Elintarviketurvallisuusvirastoon.

 

 

Tunnen Eviran entisen pääjohtaja Jaana Husu-Kallion, joka nykyisin toimii maa-ja metsätalousministeriön kansliapäällikkönä.

 

 

Kysyin Senaatintorilla Husu-Kalliolta tuoreeltaan kommenttia korkean esimiehensä kertomasta, mutta kunnon virkahenkilönä kansliapäällikkö ei lähtenyt enempään kommentointiin.

 

 

Oma oletukseni on, että nykyinen kansliapäällikkö ja entinen Eviran pääjohtaja kuunteli Tiilikaisen kertomaa mielihyvällä.

 

 

 

*****************

 

 

Asia eteni eilen eli perjantaina 11.11.2016 päätösvaiheeseen, kun maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen kertoi, että Evira ja Mavi eli Maaseutuvirasto yhdistetään.

 

 

Tunnen työelämän ajoilta Eviran ja pidän sitä hyvinhoidettuna virastona ja elintarvikealaa valvovana viranomaisena.

 

 

Mavia eli Maaseutuvirastoa ja sen toimintatapoja en henkilökohtaisesti tunne, mutta julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sen toiminta on monissa asioissa ollut kelvotonta.

 

 

Pidän ministeri Tiilikaisen päätöstä oikeana; pidän sitä oikeana eritoten, jos uudessa yhdistettävässä virastossa Eviran toimintatavat ja toimintakulttuuri pääsevät vallitseviksi.

 

 

Uskon, että Eviran ja Mavin yhdistämisellä saavutetaan myös niitä päämääriä, joita Keskusta on peräänkuuluttanut, kun se on vaatinut normienpurkutalkoita!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hienoa, että Keskustan vastuupaikoille Tampereella on halukkaita!

Perjantai 11.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön eilinen syyskokous oli hieno kokemus.

 

 

Hienointa oli se, kun johtokunnan kymmenelle paikalle oli niin suurta kiinnostusta, että jouduimme äänestämään.

 

 

Erityisen iloinen olen siitä, että johtokuntapaikoille oli tarjolla naisia sekä nuoria kokeneempien lisäksi.

 

 

Kirjoittelen näitä rivejä hieman ennen puoltayötä, sillä kotiuduin kokouksesta vasta iltayhdentoista jälkeen.

 

 

Kokouksemme oli suuren vastuuhenkilöiden tarjonnan ohella erittäin hyvähenkinen ja keskusteleva.

 

 

Linjasimme toimintaamme huhtikuussa järjestettävien kuntavaalien tiimoilta, mutta pidimme mielissämme myös sen, että jo ensi vuoden loppupuolella pitää valmistautua tammikuun 28. päivänä 2018 järjestettäviin maakuntavaaleihin.

 

 

Maakuntavaalit toteutuvat, jos ja kun hallituksen ajama sote- ja maakunta-uudistus etenee suunnitellulla tavalla.

 

 

Tampereella puolue saa asettaa sata kuntavaaliehdokasta ja se on Keskustan tavoite.

 

 

Pirkanmaalla maakuntavaltuustoon valitaan 79 maakuntavaltuutettua ja se merkitsee, että vuoden 2018 maakuntavaaleissa puolue saa asettaa 118 maakuntavaaliehdokasta!

 

 

Minut valittiin eilen yksimielisesti jatkamaan Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtajana myös vuonna 2017 – kiitän luottamuksesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tervettä, että johtavia henkilöitä siirtyy bisnesmaailmasta politiikkaan

Torstai 10.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen sulatellut Amerikan presidentinvaalien tulosta tätä kirjoittaessani hieman enemmän kuin kellonympäryksen verran.

 

 

Eilen aamulla mielessäni oli, että jos olisin twitterissä, olisin twiitannut näin:

 

 

”Brexit, ratikka ja vielä tämä!”

 

 

Olen toki twitterissä, mutta en käytä sitä, joten aamuinen tunnelmani jäi ainoastaan tässä kertomaani.

 

 

Brexit ja ratikka ovat suuruusluokaltaan kovin erilaisia, mutta molemmat ovat turmioksi; brexit koko Euroopalle ja ratikka Tampereelle.

 

 

Eilisen aikana suhtautumiseni Trump´n vaalivoittoon jalostui koko ajan positiivisemmaksi ja näin illan tullen pidän hyvänä asiana, että Trump voitti.

 

 

Toisaalta, mitäpä minulla tai kenelläkään muulla suomalaisella oli ollut mahdollisuuksia vaikuttaa USA:n presidentinvaaleihin!

 

 

Tein työelämässä yli neljänkymmentä vuotta kestäneen työuran ja vasta työurani viimeisinä parina vuonna otin askeleita kunnallispolitiikkaan ja aloin seuraamaan aktiivisesti myös valtakunnan politiikkaa.

 

 

Pidän erinomaisena asiana, että bisnesmaailmassa toimineet henkilöt siirtyvät tuulettamaan politiikkaa – olen vaatimaton esimerkki tästä kehityksestä.

 

 

Kannan tiettyä huolta niistä Trump´n puheista, joissa hän vastustaa kansainvälisen kaupan vapauttamista.

 

 

Kansainvälinen kauppa ja sen vapaus ovat peruspilareita, jotta globaalilla hyvinvoinnilla on mahdollisuus kasvaa.

 

 

Toinen huolta aiheuttava seikka on se, että miten Trump suhtautuu Natoon ja esimerkiksi siihen, että miten Nato jatkossa suojaa Baltian maita.

 

 

Uskon, että presidentti Trump on eri henkilö kuin presidenttiehdokas Trump!

 

 

 

-Esko Erkkilä-