Mainio kantarellisato on runsaiden sateiden ansiota!

Maanantai 31.7.2023 - -Esko Erkkilä-

Kantarelli eli keltavahvero on eräs halutuimmista sienistämme ja eilen koin elämäni parhaimman kantarellihuuman, kun sain poimittua mökkimme porraspielestä…

 

 

 

…2,4 kiloa kantarelleja!

 

Ainoa huono puoli asiassa on se, että meillä ei tulipalon seurauksena ole mökkiä!

 

 

Eilisestä innostuneena tarkoitukseni on nyt tutkailla kaikki ne paikat, joista takavuosina olen saanut kantarelleja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt pitäisi ehtiä poimimaan metsässä ja trekooleilla!

Lauantai 8.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Harvoin on luonnonantimista sellaista ruuhkaa ja tarjontaa, kuin on näinä päivinä.

 

Metsät ja trekoolimaat – jopa pihat – ovat täynnä todellista lähiruokaa.

 

Olin alkuviikosta neljä päivää ulkomaanmatkalla ja voi sitä luonnonantimien ruuhkaa, joka nyt painaa päälle!

 

***********

Lakoista eli hilloista eli suomuuraimista näin ”etelän miehenä” en päässyt osalliseksi, mutta olipa hienoa seurata tuttujen hillasaaliita facebookista. Aivan käsittämättömän suuria saaliita!

 

 

*******************

 

 

 

Vadelmaa olemme saaneet suuria määriä ja todellista lähivadelmaa, sillä matkaa poimintapaikoille on ollut vain hieman runsas sata metriä.

 

Vadelmasadon poiminta jatkuu, mutta nyt ne ovat niin rubiininpunaisia, että varisemisherkkyys on suuri.

 

 

 

Herukanpoiminnan aloitin punaherukoista ja niidenkin kohdalla satotaso on hyvä.

 

Alkukesän kuivuuskautena satonäkymät olivat heikot, mutta sateet tekivät herukoille hyvää ja pakastettavaa löytyy puskista.

 

Punaherukoiden jälkeen herukoista on vuorossa valkoherukka, viherherukka ja viimeisenä mustaherukka.

 

 

 

Mökkitonttimme erikoisuus on parikin kantarellipaikkaa, jotka sijaitsevat runsaan kymmenen metrin etäisyydellä verannaltamme.

 

 

 

Kantarellit ovat vielä pieniä, mutta eilen aloitin alueiden kastelun, joten eiköhän niillekin kokoa kerry!

 

 

Onneksi mansikat on saatu pakkaseen, joten niiden osalta ei enää ole suurta murhetta; ai niin onpas, sillä versojen leikkaaminen on sopivana päivänä työlistalla!

 

On tämä sadonkorjuuaika hienoa aikaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Henkeä ahdisti ja kädet vapisivat!

Keskiviikko 31.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Kanttarellit ovat hienoimpia sieniä joita tunnen – vain mustatorvisieni ajaa sen edelle ”arvokkuudessa”.

 

 

 

 

 

Osuin viime viikonvaihteessa paikalle, jossa kanttarelleja oli ”vaikka kuinka ja paljon”.

 

 

Henkeä ahdisti ja kädet vapisivat, kun kävin sieniä keräämään, sillä en ole milloinkaan osunut vastaavalle paikalle.

 

 

Olin varannut mukaani sieniveitsen ja muovisangon, mutta muovisanko tuli täyteen ja sieniä vaan riitti ja riitti.

 

 

Ihmeellistä oli, että löytöpaikka oli vain vajaat satakunta metriä mökiltämme!

 

 

Hirvikärpäsiä ei ollut ja riisuin t-paidan päältäni ja siitä tehtyyn truuttiin sain mahtumaan loput sienet.

 

 

Alueen ”sadonkorjuun” jälkeen suunnistin suorinta tietä mökille ja en vilkuillut sivuilleni, jotta en olisi löytänyt uutta samanlaista esiintymää. No, ehkä jo huomisin teen uuden etsintäretken, että josko kuitenkin…

 

 

Nämä ovat niitä elämyksiä, joita metsässä kulkiessa kokee – ei huoleta ratikka eikä vanha tavara-asema eikä delfiinit!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Harvinaista, että samalla metsäretkellä voi poimia mustikoita, kantarelleja sekä lakkoja ja päälle päätteeksi kokea vielä eksyminen!

Lauantai 4.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Kesän sääolot ovat olleet poikkeukselliset, sillä sadetta on riittänyt ja lämpö on ollut ”kateissa”.

 

Luonto vastaa poikkeuksellisiin sääolosuhteisiin omalla tavallaan ja suo antejaan tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

 

Kasvupaikkojen osalta on ilmiönä, että kuivilla kankailla kasvaa nyt esim. mustikoita poikkeuksellisen mukavasti. Mihinkään huippusatoihin ei mustikan osalta päästä, mutta tyhjillä astioilla mustikanpoiminnasta ei tarvitse palata.

 

 

 

Suomuuraimen kohdalla kostea kesä on merkinnyt, että sitä esiintyy nyt tavanomaista runsaammin myös ojitetuilla soilla.

Suomuurain on kasvi, jolla on monta nimeä. Hilla ja lakka ovat nimistä tutuimmat, mutta ainakin Keski-Pohjanmaalla suomuuraimesta käytetään nimiä valokki ja lintti.

 

 

 

 

 

Kantarellit nousevat näkyviin tavallisesti vasta elokuun puolella, mutta nyt niitä on ollut poimittavaksi jo heinäkuulla.

Kantarellilla on suomuuraimen tapaan useita muitakin nimiä. Sen virallinen nimi on keltavahvero, mutta myös nimiä ruskosieni ja keltasieni kuulee käytettävän.

 

En muista aiemmilta vuosilta, että samalla metsäretkellä on oltava kolmet poimintavälineet mukana; mustikalle, suomuuraimella ja kantarellille. Nyt näin on pitänyt varustautua jo heinäkuussa!

 

Pidän itseäni kohtuullisena suunnistaja – mm. yksi pitäjänmestaruus -, mutta niin taas vaan kävi, että eksyin metsässä.

 

Kokemus on vähintään mielenkiintoinen ja alueella jossa eksyin, se on myös turvallista, sillä teitä risteilee alueella tiheään.

 

Lähdimme kiertämään erästä pikkujärveä ja matkaa piti olla järven toisella puolella kulkevalle tielle vain jokunen sata metriä.

 

Kuljimme ennakoidun matkan ja näimme tien kulkevan edessämme. Tulimme tielle ja hetken aikaa tutkailtuamme huomasimme tulleemme täsmälleen samalle tielle ja samaan paikkaan josta hetki sitten lähdimme. Olimme tehneet täydellisen ympyrän oikean kintaan puolelta! Harmittikin, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin huvittuneisuus omalle suunnistustaidolle!

 

Hyviä sieni- ja marjastusretkiä!

 

-Esko Erkkilä-