Ortodoksikasteen jälkeen lapsi on täysivaltainen kirkon jäsen

Keskiviikko 30.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Tutustuimme Tampereen ortodoksikirkossa käyntimme yhteydessä myös ortodoksikasteeseen.

 

Lapsi kastetaan pääsääntöisesti noin kahden kuukauden iässä ja se tapahtuu yleensä kirkossa, sillä kotikaste on harvinaista.

 

 

 

Tampereen ortodoksikirkossa oleva kastemalja on oikeastaan kasteamme, sillä ortodoksikaste tapahtuu kolmesti veteen upottamalla Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

 

Lapsi tuodaan paikalle pyyheliinaan käärittynä ja vasta kasteen jälkeen hänelle puetaan kastemekko.

 

Veteen upottaminen on kastettavan osallistumista Kristuksen kuolemaan ja vedestä nouseminen Hänen ylösnousemiseen.

 

Evankelis-luterilaisuudessa nuoren pitää kasteen jälkeen käydä erillinen rippikoulu, mutta ortodoksisuudessa lapsi on kasteen myötä heti täysivaltainen kirkon jäsen ja oikeutettu kaikkiin kirkon pyhiin toimituksiin ehtoollisesta alkaen.

 

-Esko Erkkilä-

Ortodoksinen kirkko hyväksyy kolmannen vihkimisen ortodoksisin menoin!

Tiistai 29.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenet tutustuivat 25.3.2022 Tampereen ortodoksikirkkoon ja vierailumme yhteydessä saimme tutustua ortodoksiparin vihkimiseen ja ortodoksikirkon toimintaperiaatteisiin avioeron jälkeisestä uudelleenvihkimisestä.

 

 

Kirkossa on vihkikruunut ja niitä vihkitoimituksen aikana kannattelevat aviopuolisoiden päällä puolisoiden läheiset. Kruununkantajiksi suositellaan kahta tai kolmea kantajaa kummallekin puolisolle.

 

Vierailumme aikana tuli selväksi, että ortodoksivihkiminen voidaan suorittaa samalle henkilölle enintään kolme kertaa.  Tämä linjanveto on suoritettu jo yli tuhat vuotta sitten patriarkka Nikolaos I:n laatimassa järjestyksessä:

 

”Kysymys siitä, kuinka suuria pastoraalisia myönnytyksiä kirkko katsoi voivansa avioliittoon nähden tehdä sai ratkaisunsa lopulta vuonna 920, kun ekumeeninen patriarkka Nikolaos I laati järjestyksen, jonka mukaan kolmas avioliitto kasteen jälkeen hyväksyttiin tietyin edellytyksin.”

 

Oppaamme totesi, että mahdollinen neljäs vihkiminen pitää siis suorittaa maistraatissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen ortodoksikirkolla on seitsemän liekinmuotoista kupolia!

Maanantai 28.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Tampereen ydinkeskustaa hallitsee…

 

 

 

…Sorin aukealla vastapäätä linja-autoasemaa ja Koskikeskusta sijaitseva Tampereen ortodoksikirkko eli viralliselta nimeltään Pyhän Aleksanterin ja Pyhittäjä Hermannin kirkko.

 

Kirkko on rakennettu 1896 – 1899 eli sen jykevät lähes kaksimetriset seinät ovat pysyneet paikoillaan jo yli 120 vuotta!

 

Kirkon suunnitteli Venäjän armeijan arkkitehti, insinöörieversti T.U. Jazykov aikana, jolloin maa oli vielä osa Venäjää, Suomen suuriruhtinaskuntana.

 

Suomen ortodoksikirkko kuului vuoteen 1921 saakka Moskovan patriarkaattiin, mutta liittyi silloin autonomisena arkkihiippakuntana Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin.  Tänä päivänä tuo sata vuotta sitten tapahtunut Moskovasta irtaantuminen on erityisen tärkeää, sillä nythän Moskovan patriarkaatti ja sen patriarkka Kirill ovat osa Putinin sotakoneistoa.

 

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistys ry on aikoinaan päässyt tutustumaan Tampereen ortodoksikirkkoon ja nyt 25.3.2022 pääsimme sinne uudestaan.

 

Edelliskerralla oppaanamme oli Johannes Jonov ja silloin pääsimme kiipeämään myös kellotorniin.

 

Nyt oppaanamme oli vahtimestari Mika Kangasaho ja saimmekin häneltä mainion opastuksen.

 

**********************

Suosittelen tutustumista Tampereen ortodoksikirkkoon!

 

 

-Esko Erkkilä-

Evankelis-luterilainen kirkko on korona-kriisin aikana osoittanut notkeutensa

Keskiviikko 13.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Tuskin olen ollut ainoa, joka on pitänyt evankelis-luterilaista kirkkoamme sinänsä kansalaisten sielunelämää hyvin palvelevana, mutta jäykkänä, kaavoihinsa kangistuneena – jopa byrokraattisena.

 

Olen monta kertaa omaisten surupöydässä istuneena arvostellut samassa pöydässä istuneille kirkkoherroille kirkkoamme muotoköyhyydestä ja tämä havaintoni perustuu siihen, että olen elämäni varrella saanut läheltä seurata ortodoksikirkkoa ja sen kirkollisia tapahtumia – anoppini kun oli syntynyt Salmin Mantsinsaarella ja monesti sain osallistua anoppini sisarten ortodoksisiin ja muotorikkaisiin hautajaismenoihin.

 

**************************

 

Olen korkeintaan jonkinmoinen ”rivikristitty”, joka vain muutaman kerran vuodessa osallistuu jumalanpalveluksiin – todellinen ”takapenkintaavi”, vaikka kirkonmenoissa pyrinkin istumaan ristikongin etupuolelle.

 

 

**************************

 

Nyt korona-kriisin aikana olen mieluusti muuttanut käsityksiäni kirkkomme toiminnasta.

 

Syynä mielenmuutokseeni on kirkkomme nopeus ja notkeus levittää Sanaa netin välityksellä.

 

Sananlevittämisessä Tampereen hiippakunnassa eturivissä on piispamme Matti Repo, jonka jokailtaiset hartaus- ja rukoushetket ovat muodostuneet erääksi iltarituaalikseni.

 

Piispamme rukoushetket tulevat netistä joka ilta klo 21.00 ja ne löytävät facebookista osoitteesta ”Tampereen piispa Matti Repo”.

 

Piispa Revon hartaushetket tulevat iltaisin siis klo 21.00 livenä, mutta myös edellispäivien hartaushetket ovat katsottavissa samassa osoitteessa!

 

Tässä muutama läppäriltäni eilen ottamani kuva eilisestä rukoushetkestä:

 

 

 

Piispa saapuu kameroiden eteen ja taustalla piispatar Päivi Repo.

 

 

 

Olin rukoushetken alussa ensimmäinen ja ainoa kuulija, mutta nopeasti väkeä oli ”paikalla” viitisenkymmentä!

 

 

 

Rukoushetki päättyy virteen ja sen säestää piispa kitarallaan.

 

 

 

Rukoushetken lopuksi piispa ja piispatar sammuttavat kynttilöiden liekit!

 

 

Kannustan osallistumaan Tampereen piispan rukoushetkeen iltaisin klo 21.00!

 

 

-Esko Erkkilä-

Chiesa di San Zeno

Keskiviikko 10.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Italian-matkallamme ”tukikohtamme” San Zeno di Montagnan vuoristokylässä, vastapäätä hotelliamme, sijaitsi kylän kirkko…

 

 

 

 

 

…eli Ciesa di San Zeno.

 

 

 

 

 

Hotellihuoneemme ikkunasta katsellen kirkko oli iltavalaistuksessa todella vaikuttavan näköinen.

 

 

Aamukuudesta myöhäiseen iltaan saakka lähikirkkomme kirkonkellot kertoivat lyönneillään ajan kulumisen puolen tunnin välein – ei häirinnyt!

 

 

 

******************

 

 

 

Katolisissa kirkoissa on paljon nähtävää ja tässä muutama kuva ”lähikirkkomme” kirkkosalista!

 

 

 

 

Näkymä alttarille.

 

 

 

 

 

Näkymä urkuparven suuntaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

En ole kirkkohistorioitsija, joten en pysty kommentoimaan yllä olevia kuvia, mutta mieluusti ja arvostaen niitä kirkossa katselin.

 

 

 

*****************

 

 

 

Olen monesti arvostellut evankelis-luterilaisen kirkkomme muotoköyhyyttä ja verrannut sitä ortodoksikirkon muotorunsauteen.

 

Samaa joudun toteamaan myös kirkkojen sisustuksen osalta, kun vertaan evankelis-luterilaisten kirkkojen karua yleisilmettä ja vertaan sitä katolilaisten kirkkojen kirkkosalien moninaisuuteen ja puhuttelevaisuuteen!

 

 

 

*******************

 

 

 

”Lähikirkkomme” seurakunta oli ilmeisen arvostettu, sillä se sai vierailumme aikana isännöidä jotain merkittävää katolisen kirkon alueellista tapahtumaa.

 

 

Tapahtuma pidettiin jossain muualla kuin kirkossa, sillä näimme ”kylänraitilla” liperikaulaisia kirkonmiehiä ja harrasta muutakin kirkkoväkeä, mutta kirkossa he eivät kokoontuneet!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oikea suunta

Maanantai 25.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Edesmennyt anoppini oli ortodoksi, vaikka miehensä kuoltua ”yhteiskunnan painostuksesta” siirtyikin evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi – voidaan todeta, että hän eteni Kälviän evankelisluterilaisessa seurakunnassa epäviralliseksi emännäksi saakka.

 

 

Anoppini myötä olen saanut osallistua monet kerrat ortodoksisiin seurakuntamenoihin ja osaan arvostaa niitä.

 

 

Ortodoksiset seurakuntamenot ovat muotorikkaita ja niitä kaipaan myös evankelisluterilaiselta kirkolta.

 

 

Seurakuntaelämässä on koko ajan kyse markkinaosuustaistelusta ja siinä pärjäävät vain ne uskontosuunnat, jotka pystyvät vastaamaan seurakuntalaisten tarpeisiin ja heidän odotuksiinsa.

 

 

Seurakuntamenojen muotorikkaus ja se, että ei koko ajan paasata vain kadotuksesta ja kuolemasta saavat seurakseen uskollisia seurakuntalaisia.

 

 

Ortodoksit ja vapaat suunnat ovat onnistuneet asiakkaiden houkuttelussa paremmin kuin bunkkereihinsa jämähtänyt evankelisluterilainen kirkko..

 

 

Nyt muutosta on kuitenkin havaittavissa ja sitä sain todeta käytännössä, kun osallistuin Viljakkalan kirkossa 24.12.2017 järjestettyyn Jouluaaton hartaushetkeen.

 

 

 

 

 

Kirkkoherramme Johannes Riuttala laittoi munakellon päälle, kun aloitti saarnatuolista ja myös se, kun saimme laulaa ”Enkeli taivaan” – laulusta kaikki kymmenen säkeistö oli jotain uutta, jollaista emme ole aikaisemmin kokeneet Viljakkalan kirkossa.

 

 

Kun sen lisäksi saimme nousta seisaallemme ”Maa on niin kaunis ” laulun kolmannen säkeistön aikana, totesimme mielihyväksemme, että evankelisluterilainen kirkko on pikkuhiljaa kehittymässä oikeaan suuntaan!

 

 

Myös se, että saimme laulaa kaikki ”Enkeli taivaan” –laulun säkeistöt oli mieluisa yllätys!

 

 

 

Kiitokset Johannes Riuttalalle!

 

 

Toivon, että evankelisluterilainen kirkkomme jatkossa pystyy löytämään hengellisestä elämästämme jotain positiivista eikä ainoastaan syyllisty jauhamaan kadotuksen näkymiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Rakkauden haudalla Vammelsuussa 12.7.2016

Tiistai 27.9.2016 - -Esko Erkkilä-

Uusikirkko Vpl:n Vammelsuussa sijainnut Rakkauden hauta ja sen ortodoksikirkko olivat Karjalan kannaksen suosituimpia matkailukohteita ennen sotia.

 

 

Sota tuhosi ortodoksikirkon, mutta paikan merkitys jäi elämään.

 

 

Olen päässyt vierailemaan Rakkauden haudalla monesti ja viimeisin vierailuni sinne tapahtui viime kesän Kyröläismatkan aikana.

 

 

***************

 

Rakkauden hauta perustuu valtioneuvos Eugene Epafroditsh Kartavtsev´n ja hänen puolisonsa Maria Vsevolodna Kartavtsevan elämään.

 

 

 

 

 

Pariskunnalla oli Vammelsuussa komea datsa, Villa Merijoki.

 

 

Valtioneuvoksen ja hänen…

 

 

 

 

 

…kauniin vaimonsa onni kukoisti, mutta sitten Maria sairastui syöpään ja hän kuoli 1910.

 

 

 

 

 

Sureva valtioneuvos rakennutti vaimonsa muistoksi Vammelsuuhun pienen ortodoksikirkon ja Maria haudattiin kirkon edessä olevan ison luonnonkiven alle. Kirkko valmistui vuonna 1916.

 

 

 

 

 

 

********************

Valtioneuvos tilasi kuvanveistäjä Lisheviltä pronssipatsaan Mariasta ja hänen pehmolelustaan Nalle-karhusta. On olemassa kuvia ja olen ne itsekin nähnyt, joissa suomalaissotilaat ovat alkuperäisen Marian patsaan ja Nalle-karhun kanssa Marian haudalla olevan luonnonkiven päällä.

 

 

Seuraavassa muutama kuva Vammelsuun ortodoksikirkon nykypäivän raunioista, joilla viime kesänä sain taas kerran vierailla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Luonnonkivi, jolle valtioneuvos pystytti Mariaa esittävän patsaan oli lähes seitsemänkymmentä vuotta tyhjä, mutta muutama vuosi sitten venäläiset hankkivat kivelle alkuperäispatsaan näköispatsaan – hieno teko venäläisiltä.  Olen kahdesti saanut vieralla paikalla, kun valkoinen Marian näköispatsas on ollut paikoillaan.

 

 

Tässä muutamia kuvia Marian nykyisestä patsaasta ja kuvia myös siitä Nalle-karhusta, joka oli alun perinkin samalla kivellä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

Vammelsuun ortodoksitemppelin alkuperäisestä kirkkoaidasta on jäljellä ainoastaan porttien avautumiskiskot.

 

 

 

 

 

Venäläiset ovat parin viime vuoden aikana hankkineet kirkkopolulle uudet portit.

Arvostan Vammelsuun ortodoksikirkon ja Rakkauden haudan vaalimistyötä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Lapsiperheistä lahopuihin ja parkkitunneleista pihoihin"

Maanantai 1.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun kurssilla osallistuttiin Tampereen keskustan strategisen osayleiskaavan valmisteluun alkuvuodesta 2013.

 

Ympäristön ja alueiden politiikan opiskelijat toteuttivat kävely- ja tilannehaastatteluja keskustan alueella sekä analysoivat internetissä avoinna olevan keskustan karttakyselyn alkuvaiheen tuloksia.

 

Kurssin tuloksia esiteltiin Tampereen kaupungin kaupunkikehittämisen ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ympäristön ja alueiden politiikan opintosuunnan järjestämässä yleisötilaisuudessa 18.3.2013.

 

Osallistuin yleisötilaisuuteen.

 

Opiskelijat eli nuoret tieteenharjoittajat olivat toteuttaneet aineiston keruun kahdella uudella menetelmällä; kävelyhaastatteluilla ja tilannehaastatteluilla.

 

Kävelyhaastattelussa haastateltavan kanssa kuljetaan hänen valitsemallaan reitillä ja haastattelija toimii yhdessä haastateltavan kanssa ympäristön havainnoijana.

 

Tilannehaastattelussa kerätään kävelyhaastattelujen tavoin paikkaan kietoutunutta tietoa, mutta ne ovat kestoltaan lyhyempiä, vain muutaman minuutin pituisia.

 

Kysyin yleisötilaisuudessa tarkemmin kävelyhaastattelun luonnetta ja vasta toiseen tarkentavaan kysymykseeni sain vastauksen, että kävelyhaastatteluun valitut henkilöt olivat tutkijoiden tuttavia.

 

Kun ”tutkimuksen” perustana oli kuusi kävelyhaastattelua ja haastateltavat olivat haastattelijoiden tuttavia sekä profiililtaan alle kouluikäisten perheitä, niin kovin suurta tieteellistä painoarvoa tutkimustuloksille ei voida kaikkien kaupunkilaisten vinkkelistä antaa.

 

On toki muistettava, että kävelyhaastatteluun perustuvan osion tarkoituksena oli selvittää lapsiperheiden kokemuksia keskustassa asumisesta, liikkumisesta ja ulkoilusta.

 

Tilannehaastattelujen kohdalla tilanne oli hieman toinen, sillä niiden lukumäärä ”tutkimuksessa” oli eri osioissa kaikissa kuitenkin yli 30 tilannehaastattelua!

 

Vaikka tutkimusmenetelmät eivät olleet lähelläkään todelliselle tutkimukselle asetettavia vaatimuksia, niin opiskelijoiden esitykset esim. kaupunkiluonnon kehittämisen kannalta tärkeistä paikoista olivat huomionarvoisia. Muutama esimerkki:

 

• Tammelantorille puita

• Keskustorille puita Hämeenkadun suuntaisesti

• Hämeenpuistossa on potentiaalia vehreäksi keitaaksi. Puistosta olisi kiva saada elävä kohtaamispaikka vaikka piknikille. Nyt se on lähinnä koirien ulkoiluttamispaikka.

• Koko Eteläpuisto uusiksi. Nykyään se on autio hiekka/lumikenttä. Aluetta käytetään myös autojen parkkipaikkana, vaikka kyseessä on upea järven ranta!

• Sipulikirkon edusta on hukkatilaa, siihen saisi hyvän puiston tai muuta toimintaa.

 

 

 

Lahopuille sopiviksi alueiksi tutkimus toteaa Hatanpään, Pyynikin, Kaupin sekä Iidesjärven seudut – ei varmaan yllätä ketään!

 

 

 

”Tutkimusaineistossa” oli jonkun tilannehaastatellun mielipide kerrostalon pihalle suunnitellusta ryytimaasta:

 

”Et kyllä tohon varmaan kakstoista plänttiä mahtuis, et jokaisella asukkaalla olis se semmonen oma, et sitä vois sitte joko käyttää tai sitten ei, et siinä vois kasvattaa jotain, yrttejä tai muuta, mitä nyt vaan niinku haluaa omaan käyttöönsä. Niin ei se sitten mun mielestä, tolle olis niinku paljon enemmän käyttöö tolle pihalle silloin.”

 

Tulkitsen, että haastateltu kannattaa ryytimaan perustamista – vai olenko oikeassa?

 

**********

 

Yleisötilaisuuden ehkä keskeinen sanoma opiskelijoille, kuulijoille ja medialle oli se, että senioriväestö oli ”tutkimuksessa” unohdettu tyystin.

 

Jo tutkimusmenetelmät sulkivat keskustan ehkä suurimman väestöryhmän eli seniorit kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle.

 

*********

 

Tutkimus (nyt kirjoitan tuon sanan ilman heittomerkkejä!) puolustaa paikkaansa opiskelijoiden harjoitelmana Tampereen keskustan strategisessa kehittämisessä, mutta tavallisen työssäkäyvän ja senioriväestön sivuuttaminen pitäisi tulevissa tutkimuksissa paikata.

 

 

-Esko Erkkilä-