Saattaisin jotain tietää minäkin!

Keskiviikko 26.10.2022 - -Esko Erkkilä-

Huomasin, että MTK:n entisen puheenjohtajan Heikki Haaviston muistelmat ovat ilmestyneet.

 

Heikki Haavisto teki pitkän luottamushenkilöuran mm. Raision Tehtaat Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajana 1988 – 1996 ja hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1997.

 

Haaviston muistelmakirjan kommenteissa todetaan, että hän kummeksuu kirjassa Raision johtajien osaamattomuutta sekä optioahneutta.

 

Raision johtajien osaamattomuudesta minulla on lähikokemusta, sillä olihan Raisio työantajani päivälleen 40-vuotta 1.12.1970 alkaen.

 

Vain yksi yhtymän pääjohtajista poikkesi pääjohtaja Veikko Vainion lisäksi osaamisellaan ja hän oli pääjohtaja Matti Salminen.

 

Vuorineuvos Matti Salminen toimi Raision pääjohtajana vuosina 1992 – 1999 ja hänen pääjohtajakautensa oli Raisio Yhtymälle vahvaa eteenpäinmenon sekä kasvun aikaa – Salmisen Raisiossa oli ilo työskennellä.

 

Pitääpä hankkia luettavakseen Heikki Haaviston muistelmateos ”Talonpojan muistelmat”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Rouvan äiti, anoppini ja poikiemme mummu oli syntynyt Salmin pitäjän Mantsinsaarella vuonna 1915.

Tiistai 19.4.2022 - -Esko Erkkilä-

Rouvan äiti, anoppini ja poikiemme mummu oli syntynyt Salmin pitäjän Mantsinsaarella vuonna 1915.

 

Anoppini synnyinkodin rauniot sijaitsevat Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä ja olen päässyt käymään noilla raunioilla muutaman kerran.

 

Rouvaa en ole sinne saanut lähtemään, mutta keskipoikamme oli mukana eräällä Mantsinsaaren matkallamme – taisi olla vuosi 1998 eli keskipoikamme oli silloin 8-vuotias.

 

Ahvenen-talon raunioille – anoppini oli tyttösukunimeltään Ahven – on matkaa Mantsinsaaren laituripenkereeltä kolmisen kilometriä ja raunioilta poislähtiessämme olin tyytyväinen, kun keskipoikamme jäi muusta porukasta jälkeen ja kuvasi mummunsa lapsuudenmaisemia!

 

Putinin hirviömäinen toiminta Ukrainassa merkitsee, että suomalaisilla ei ole mahdollisuutta pitkään aikaan päästä kotiseutumatkoille pakkoluovutettuun Karjalaan.

 

Olen tyytyväinen, että olen saanut olla osallisena siinä sukupolvien ketjussa, jotka ovat aikaansaaneet katkeamattoman ketjun Mantsinsaarelta nyky-Suomeen!

 

-Esko Erkkilä-

Suomen elohopeaisin mies!

Sunnuntai 17.4.2022 - -Esko Erkkilä-

Ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Nuorteva kuoli pitkäperjantaina 95-vuotiaana.

 

En milloinkaan tavannut Nuortevaa, mutta sain läheltä seurata yhtä hänen merkittävää tutkimushankettaan eli Kyrösjärven elohopeasaastumista.

 

Kyrösjärvi laskee Arostensalmen kautta kohti Kokemäenjokea ja edelleen Selkämereen Porin edustalla.

 

Vielä 1960-luvulla paperinjalostuksen tuotantoprosessit saastuttivat elohopeajäämillään vesistöt nykymittapuun mukaan kelvottomiksi.

 

 

 

Arostensalmen äärellä sijaitsi vuoteen 1975 saakka tätini Helmin ja hänen miehensä Toivo Järvisen omistama huvilatyyppinen omakotitalo, jossa tuo pariskunta vietti kalastuksentäyteisiä eläkepäiviään.

 

 

Toivo oli innokas kalastaja ja kalat muodostivatkin tuon pariskunnan ruokavaliosta valtaosan. Toivolla ja Helmillä oli myös mehiläisiä sekä kolmisenkymmentä kanaa, joiden ruokinta perustui paljolti kalanperkeisiin.

 

1970-luvun alussa professori Pekka Nuorteva ”löysi” Toivo Järvisen elohopeatutkimustensa koehenkilöksi ja kai hiusnäytteiden ansiosta hän nimesikin Toivon ”Suomen elohopeaisimmaksi mieheksi”!

 

Elohopeasaastuneiden kalojen lisäksi Toivon ruokavalioon kuuluivat Toivon ja Helmin kasvattamien kanojen kananmunat – kanojen pääasiallinen ravinto oli kalanperkeet ja voi vaan kuvitella, että millaisia elohopeapommeja nuo kananmunat olivat.

 

 

Toivo kuoli joulukuussa 1975 ja aavistelin silloin, että professorin Nuorteva olisi halunnut saada Toivon lääketieteelliseen ruumiinavaukseen hänen elohopeatilanteensa lopulliseksi kartoittamiseksi.

 

 

En kuitenkaan minäkään ryhtynyt toimenpiteisiin ja Toivo edettiin hautaamaan ”elohopeasalaisuuksineen”!

 

Nuorteva oli kuulemma kovin pahoitellut, että lääketieteellistä ruumiinavausta ei tehty, joten Suomen elohopeapitoisimman miehen elohopeapitoisuus jäi tutkimatta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Varttikarjalaisten poikieni juuret ovat osaltaan Salmin pitäjän Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä!

Torstai 24.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostaa pintaan tuon hylkiövaltion edeltäjän eli Neuvostoliiton valloitukset toisessa maailmansodassa, jolloin myös Suomi menetti merkittävän osan pinta-alastaan Neuvostoliitolle.

 

Karjalan menettäminen koskettaa myös perhekuntaamme, sillä edesmennyt anoppini oli kotoisin Salmin pitäjän Mantsinsaaren Työmpäisten kylästä. Tämä merkitsee, että Rouvani on puolikarjalainen ja poikamme ovat varttikarjalaisia!

 

Olen käynyt Mantsinsaaren Työmpäisissä sijaitsevilla anoppini kotitalon raunioilla ja siitä olen suorastaan ylpeä, että keskipoikamme oli mukana eräällä matkallani. Vaimoni ei ole suostunut käymään Mantsinsaarella, mutta keskipoikamme ansiosta sukupolvien ketju sinne on siis muodostettu.

 

****************************

 

 

Leo Mirala on koonnut tarkat tiedot Mantsinsaaren asukkaista ennen sotia ja tässä hyödynnän noita tietoja.

 

***

 

 

Kartta Työmpäisten kylän taloista, teistä ja merkittävistä kohteista ml. kylän tsasouna, kansakoulu sekä vartioasema – ne kaikki ovat paikkoina tuttuja minulle.

 

 

Kartalla kohde numero 22 on anoppini kotipaikka ja tässä Leo Miralan laatima luettelo sen asukkaista – anoppini on Stepan ja Palagea Ahvenen seitsemäs lapsi.

 

 

***

 

 

Ahven Stepan (Stjoppi) Mihailinp. 26.7.1874 - 4.8.1949, asuntotilall, räätäli.

Pso Pelagea Ivanintr o.s. Kirilä 10.9.1877.

Lapset:

1. Aleksantra (Sanni) 13.4.1902, pso Grigori Stepaninp Kima,  

2. Natalia 15.8.1904, pso Venäläinen,

3. Maria 4.4.1906,

4. Ljubov (Lempi) 19.7.1908,

5. Anfisa 21.10.1910,

6. Olga 21.7.1912, pso Pekka Stepaninp Kuha,

7. Raisa 30.8.1915,

8. Ivan (Johannes) 7.9.1917,

 

 

Pääseeköhän enää milloinkaan Mantsinsaarelle?

 

 

-Esko Erkkilä-

Varttikarjalaiset

Sunnuntai 14.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Eilen vietetty Talvisodan päättymispäivä toi taas kerran mieliin ne karjalaiset, joiden koti jäi rajan taakse Talvisodan päättyessä.

 

Kotinsa menettäneet karjalaiset pääsivät palaamaan kotikonnuilleen asemasotavaiheen aikana, mutta uusi lähtö oli kuitenkin edessä.

 

Karjalaiset menettivät kotinsa siis kahdesti eli Talvisodan yhteydessä ja uudestaan vuonna 1944.

 

Karjalainen kansa oli kuitenkin sitkeä ja se asettui vahvana tynkä-Suomeen Jatkosotamme jälkeen.

 

***********************

 

Minulla on neljännestusina poikia ja he kaikki ovat varttikarjalaisia, sillä anoppini on kotoisin Salmin pitäjän Mantsinsaarelta. Tämä merkitsee, että Rouva on puoliksi karjalainen ja poikamme ovat varttikarjalaisia!

 

 

 

Eräs elonpolkuni huippuhetkistä on se, kun sain keskipojan kanssa käydä hänen mummunsa kotitalon raunioilla Mantsinsaarella ja se, kun keskipoika jäi poislähtiessämme muusta porukasta jälkeen ja kuvasi mummunsa lapsuudenmaisemia.

 

 

Silloin tunsin, että olin karjalaisuuden ulkopuolisena onnistunut toimimaan karjalaisuuden siirtäjänä sukupolvelta toiselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Omistajien vaiko toimivan johdon vika?

Maanantai 8.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Käsittelin muutama päivä sitten tällä saitilla Ikaalisten Kylpylän katastrofaalisen heikkoa bisnespärjäämistä ja nyt uskallan käsitellä saman kattoteeman puitteissa nelikymmenvuotisen työnantajani Raision suorastaan kelvotonta toimintaa.

 

Oli vuosi 1970, kun siirryin Raision palvelukseen ja tasan neljänkymmenen vuoden kuluttua eli vuonna 2010 sain siirtyä eläkevaariksi tuosta samasta elintarvikekonsernista.

 

Parhaimmillaan Raisiolla oli palveluksessaan 3 000 työntekijää; tuhat työntekijää Raisiossa, tuhat työntekijää muualla Suomessa ja tuhat työntekijää eri puolilla maailmaa!

 

Nuo ajat eivät koskaan palaa, sillä nykyisin Raisiolla taitaa olla 300 työntekijää! 

 

Luulen tuntevani taustoja tuohon käsittämättömän heikkoon tilanteeseen ja pidän syynä yksinkertaisesti konsernin kelvotonta johtamista!

 

Arvostamani vuorineuvos Matti Salmisen jälkeen valitut konsernin pääjohtajat ovat mielestäni syypäitä Raisio-konsernin alasajoon.

 

No, nykyisin Raisiolla ei enää olekaan pääjohtajaa vaan johdossa on kai toimitusjohtaja – älkää toki kysykö hänen nimeään, sillä siitä minulla ei ole pienintäkään havaintoa!

 

Vastaus otsikkokysymykseeni on yksiselitteisesti, että konsernin alennustila toimivan johdon vika!

 

 

-Esko Erkkilä-

Anopin ja mummon synnyinkodin raunioilla

Torstai 25.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Tutkailin vanhoja valokuvakansioitani ja löysin kuvia keskipojan kanssa käynnistäni hänen mummunsa ja minun anoppini synnyinkodin raunioilla Salmin pitäjän Mantsinsaarella.

 

 

 

 

Mantsinsaari sijaitsee Laatokalla ja sinne kuljetaan Lunkulansaaren kautta.

 

Kulkemisemme Lunkulasta Manstsiin oli helppo, mutta paluumatka sieltä oli hieman haasteellinen – paluumatkastamme ehkä joskus hieman tarkemmin.

 

Arvostan, että keskipoika jättäytyi paluumatkalla muusta seurueesta jälkeen ja ilmiselvästi halusi paneutua mummunsa matkaan Mantsin Työmpäisistä Mantsin rantaan saakka!

 

On ilmeistä, että vierailuni Mantsinsaarella on käyty, sillä koronatilanne ja ikääntymiseni estävät jatkossa vierailut Mantsinsaarella – arvostan kuitenkin koettuja matkojani!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen Talousseuran mitali on maamme vanhin virallinen kunniamerkki!

Sunnuntai 10.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Suomen Talousseura on perustettu vuonna 1797 ja sen myöntämä kunniamerkki on vanhin virallinen kunniamerkki Suomessa.

 

Piironginlaatikossamme on alkuperäinen Suomen Talousseuran myöntämä kultainen ansiomitali…

 

 

 

 

 

…ja todennäköisesti se on myönnetty vaimoni äidille ehkä joskus 1950- luvulla.

 

Tuo mitali myönnettiin sen saajalle 10, 20 tai 30 vuoden palvelusajan jälkeen ja mitalin on anonut työnantaja.

 

Anoppini oli useiden lääkärien ”huushollerskana” 1940- ja 1950-luvuilla ja oletan, että joku hänen työnantajistaan on aikoinaan anonut tuon ansiomitalin hänelle.

 

Täytyy vielä mainita, että anoppini oli syntynyt vuonna 1915 Salmin Mantsinsaarella ja sieltä lähdettyään sotia pakoon hän oli useiden lääkäreiden huushollerskana eri puolilla Suomea.

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen elohopeaisin mies!

Tiistai 1.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Tamperelainen vuonna 1908 syntynyt veturinkuljettaja Toivo Järvinen hankki eläkeläisasunnokseen järvenrantahuvilan Hämeenkyrön Mahnalasta Arostensalmen rannalta 1960-luvun lopulla.

 

Toivo etsi avukseen kotihengetärtä ja tätini Helmi Välimäki (syntynyt 1920) kävi työhaastattelussa ja sai paikan.

 

 

 

Muutaman vuoden kuluttua Helmi ja Toivo kapsahtivat samaan sänkyyn, kävivät vihillä ja heistä tuli aviopari.

 

Toivo oli omien sanojensa mukaan intellektuelli ja siitä kertovat mm. se, että hän oli innokas mehiläistenhoitaja.  Lisäksi hänellä oli lähes kolmisenkymmentä ”irtokanaa”, jotka kuopivat eri puolilla mökkitonttia ja munivat mitä eriskummallisimpiin paikkoihin.

 

Toivo Järvinen oli innokas kalamies ja siihen mökkitontin vierellä sijaitseva Arostensalmi antoikin hyvät mahdollisuudet.

 

1960- ja 1970-luvuilla Arostensalmen ongelmana oli yläjuoksulla sijainnut Oy Kyro Ab:n paperitehdas, joka laski Kyrösjärveen runsaasti elohopeapitoisia prosessivesiään.

 

En tunne taustoja, että miten biologi, filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston ympäristösuojelun emeritusprofessori Pekka Nuorteva tavoitti Toivo Järvisen, mutta hänen Toivolle tekemiensä tutkimusten perusteella hän totesi Toivo Järvisen olevan Suomen elohopeaisin mies.

 

Tutkimusten tulos ei ollut yllätys, sillä Toivo Järvisen nauttima ravinto oli paljolti kalapainotteinen ja hänen syömänsä kalat olivat peräisin Arostensalmen läpi virtaavista vesistä.

 

Toivon ja Helmin kanat söivät ne kalanperkuujätteet, jotka jäivät Toivon kalastamista kaloista eli voidaan maalaisjärjelläkin todeta, että kanojen munimien kananmunien keltuaiset olivat todellisia elohopeapommeja!

 

 ******************

 

Toivo kuoli 17.12.1975 ja kun kuulin siitä, niin mielessäni kävi, että asiasta pitäisi ilmoittaa Nuortevalle.

 

Ilmoittaminen kuitenkin jäi ja kuulin myöhemmin, että Nuorteva olisi halunnut tehtävän Toivolle ruumiinavauksen, jotta hänen elohopeapitoisuutensa olisi lopullisesti tullut todettua.

 

Toivon viimeinen leposija sijaitsee Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla ja on lähellä Antti Hammarbergin eli Irvinin hautaa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen elohopeaisimman miehen viimeinen leposija sai jatkoaikaa

Tiistai 2.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Professori Pekka Nuorteva nimesi aikoinaan Hämeenkyrön Mahnalassa Arostensalmen äärellä eläkepäiviään viettäneen Toivo Järvisen Suomen elohopeaisimmaksi mieheksi.

 

Syynä Nuortevan määritykseen olivat tosiasiat - mm. näytteet Toivon hiuksista - ja ne taas perustuivat sille, että Toivo oli innokas kalastaja ja hän kalasti juuri niillä alueilla, jotka olivat 1960- ja 1970- luvuilla Kyro Oy Ab:n puunjalostustoiminnan toimesta pahiten saastuneita vesistöjä.

 

Toivon elohopeapitoisuutta lisäsi se, että hänellä oli muutama kymmenen kanaa joille hän syötti kalastamiensa kalojen perkuujätteet – Toivo söi hyvällä ruokahalulla kanojensa munineet kananmunat ja nehän olivat todellisia elohopeapommeja!

 

 

Tunsin Toivo Järvisen hyvin vuodesta 1965 alkaen, sillä silloin hän meni naimisiin tätini kanssa.

 

**********************

 

Oli mielenkiintoista käydä Toivo Järvisen ja hänen vaimonsa Helmin pientilalla Arostensalmen rannalla. Kaikesta aisti, että he viihtyivät yhdessä ja olivat suorastaan onnellisia Hämeenkyrön Mahnalassa Arostensalmen äärellä.

 

Toivolla ja Helmillä oli myös mehiläisiä ja niitähän on ainoastaan henkilöillä, jotka ovat intellektuelleja!  Helmillä oli ennen avioliittoa erilaisia särkyjä, mutta ne kuulemma hävisivät mehiläisten pistojen jälkeen – saikohan Helmi-tätini avioliiton myötä myös muita ”pistoja”!

 

 *****************

Toivo kuoli vuonna 1975 ja mielessäni oli, että pitäisikö ilmoittaa professori Nuortevalla, mutta se jäi ja Toivon elohopeaisuus jäi lopulta tutkimatta!

 

 *****************

 

Toivo Järvisellä on verisukulaisiakin, mutta maailmanmeno on ollut sellaista, että hänen hautansa Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla on hoitovastuullani.

 

 

 

Hämeenkyrön seurakunta antoi Toivo Järvisen haudalle kaksikin varoitusta eli hautakivi piti oikaista ja hauta oli hoitamattoman näköinen!

 

 

 

Korjasimme molemmat puutteet eilen, joten Suomen elohopeaisin mies voi edelleen jatkaa lepoaan Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla lähellä Irwin Goodmanin hautaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Evankelis-luterilainen kirkko on korona-kriisin aikana osoittanut notkeutensa

Keskiviikko 13.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Tuskin olen ollut ainoa, joka on pitänyt evankelis-luterilaista kirkkoamme sinänsä kansalaisten sielunelämää hyvin palvelevana, mutta jäykkänä, kaavoihinsa kangistuneena – jopa byrokraattisena.

 

Olen monta kertaa omaisten surupöydässä istuneena arvostellut samassa pöydässä istuneille kirkkoherroille kirkkoamme muotoköyhyydestä ja tämä havaintoni perustuu siihen, että olen elämäni varrella saanut läheltä seurata ortodoksikirkkoa ja sen kirkollisia tapahtumia – anoppini kun oli syntynyt Salmin Mantsinsaarella ja monesti sain osallistua anoppini sisarten ortodoksisiin ja muotorikkaisiin hautajaismenoihin.

 

**************************

 

Olen korkeintaan jonkinmoinen ”rivikristitty”, joka vain muutaman kerran vuodessa osallistuu jumalanpalveluksiin – todellinen ”takapenkintaavi”, vaikka kirkonmenoissa pyrinkin istumaan ristikongin etupuolelle.

 

 

**************************

 

Nyt korona-kriisin aikana olen mieluusti muuttanut käsityksiäni kirkkomme toiminnasta.

 

Syynä mielenmuutokseeni on kirkkomme nopeus ja notkeus levittää Sanaa netin välityksellä.

 

Sananlevittämisessä Tampereen hiippakunnassa eturivissä on piispamme Matti Repo, jonka jokailtaiset hartaus- ja rukoushetket ovat muodostuneet erääksi iltarituaalikseni.

 

Piispamme rukoushetket tulevat netistä joka ilta klo 21.00 ja ne löytävät facebookista osoitteesta ”Tampereen piispa Matti Repo”.

 

Piispa Revon hartaushetket tulevat iltaisin siis klo 21.00 livenä, mutta myös edellispäivien hartaushetket ovat katsottavissa samassa osoitteessa!

 

Tässä muutama läppäriltäni eilen ottamani kuva eilisestä rukoushetkestä:

 

 

 

Piispa saapuu kameroiden eteen ja taustalla piispatar Päivi Repo.

 

 

 

Olin rukoushetken alussa ensimmäinen ja ainoa kuulija, mutta nopeasti väkeä oli ”paikalla” viitisenkymmentä!

 

 

 

Rukoushetki päättyy virteen ja sen säestää piispa kitarallaan.

 

 

 

Rukoushetken lopuksi piispa ja piispatar sammuttavat kynttilöiden liekit!

 

 

Kannustan osallistumaan Tampereen piispan rukoushetkeen iltaisin klo 21.00!

 

 

-Esko Erkkilä-

Katkelma setäni Väinö Erkkilän sotamuisteluksesta

Tiistai 28.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Sotaveteraanit ry julkaisi maaliskuussa 2006 kirjan ”Viljakkalan sotaveteraanien kertomuksia sodasta”.

 

 

 

 

Minulla on tuo kirja ja eilen kansallisena veteraanipäivänä taas kerran silmäilin sen antia.

 

 

 

 

Vuonna 1922 syntynyt setäni Väinö Erkkilä on ollut eräs tuon kirjan muistelijoista.

 

Setäni palveli automiehenä ja hän kertoo tuossa kirjassa järkyttävimmästä sotakokemuksestaan näin:

 

 

********************

 

”Järkyttävin tapaus koko reissussa oli varmaan se, kun kenraalin rouva jäi partisaanin käsiin, siinä meni kolme naista, auto ja autonkuljettaja, se sattui Kuusamon suunnalla.

 

Kenraali Palojärven rouva oli sotilaskotijohtajana ja tuli tapaamaan miestään rintamalle. Partisaanit olivat rintaman takana, ne olivat päässeet rintaman taakse, arvioivat, että niitä venäläisiä oli 100.

 

Panssariauton piti ajaa edellä, mutta rouvat olivat pyytäneet, että he eivät ajaisi takana, vaan mieluummin edellä, kun oli niin kova tomu.

 

Eivät ajaneet montaa kilometriä, kun oli miinoitettu tie ja venäläiset ampuivat. Tilanne tuli yllättäen.

 

Minulla oli tilaisuus saattaa vainaja, kenraalin rouva, Hyrynsalmen asemalle. Laitettiin arkkuun Juntusrannassa, minulla oli sellainen mieli, että se vaunu pitäisi merkata, johon hänet laitettiin, kaadoimme kuuset omin lupinemme metsästä.

 

Minun kaverinani oli Oulun mies ja Hyrynsalmen asemalla oli sotilaskoti ja poikkesimme sinne ja pyysimme sotilaskotityttöjä yhteen ja sanoimme, että meillä on surusanoma, teidän johtajanne on tuolla vaunussa vainajana. Tytöt alkoivat itkeä ääneen, oli ollut pidetty johtaja.”

 

***************

 

Tähän tapaukseen liittyvä laaja asiantuntija-artikkeli löytyy, kun googlaa: ”Kenraali Palojärven rouva” – kannattaa lukea!

 

 

-Esko Erkkilä-

Samovaarin, kastrullin ja kuparipannun värikäs matka Mantsinsaarelta Tampereelle!

Tiistai 7.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Edesmenneen anoppini kotitalo sijaitsi Salmin kuntaan kuuluneen Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä ja heille eli Ahvenen perheelle tuli niin kiire Talvisotaa pakoon, että perheen tärkeät tarvekalut eli…

 

…samovaari,...

 

…kastrulli ja...

 

…kuparipannu piti kätkeä maakuoppaan.

 

Hyökkäysvaiheen aikana perhe palasi kotiinsa, kaivoi kätketyt astiat esiin ja nyt ne ovat perintökaluina meillä keittiökaapin päällä!

 

 

Kastrulli eli kasari sekä kahvipannu ovat maasepän tekemiä ja ne ovat olleet anopillani jo 1940-luvulta alkaen – kahvipannua on useasti tinattu ja se on ollut jokapäiväisessä käytössä.

 

Samovaarin Rouva sai perintökaluna sen jälkeen, kun tätinsä, jonka hallussa se oli, siirtyi tuonilmaisiin.

 

Olen saanut muutaman kerran käydä anoppini kotitalon raunioilla Mantsinsaarella ja osaan arvostaa noita perinnekaluja, joilla on ainutlaatuinen historia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi Äyräpään kirkonrauniot saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993

Lauantai 10.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti saanut käydä Äyräpään kirkonrauniolla ja arvostan, että ne saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993.

 

 

Äyräpään kirkko ja sen rauniot sijaitsevat Vuoksen rannalla Äyräpään kunnan itäosassa Pölläkkälässä Lammasniemessä.

 

 

Äyräpään ratkaisutaistelut käytiin kesä – heinäkuun vaihteessa 1944 ja taistelun lopputuloksena VKT-linja taipui, mutta ei murtunut. Venäläiset eivät operaatiollaan saavuttaneet yhteyttä Tali-Ihantalan alueella oleviin joukkoihinsa, joka oli heidän ensisijainen päämääränsä. Äyräpään - Vuosalmen taistelusta muodostui osa suomalaisten saavuttamaa laajempaa torjuntavoittoa Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa.

 

 

Keskeinen toimija Äyräpään taistelussa oli silloinen everstiluutnantti Adolf Ehnrooth, joka kuitenkin joutui luovuttamaan Äyräpään kirkonseudun viholliselle.

 

 

Ehnrooth siirsi komentopaikkansa Vuoksen toiselle puolelle Vuosalmelle, josta hän sitten joutui antamaan käskyn tulittamaan Äyräpään kirkon maastoa. Olen joskus takavuosina päässyt käymään Adolf Ehnroothin komentopaikalla Vuosalmella.

 

 

Äyräpään kirkonrauniot saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993 ja silloin ne venäläisten asuntovaunut ja muut lomaromppeet saatiin häädettyä muualle tältä suomalaisille niin merkittävältä taistelupaikalta.

 

 

 

 

 

Kirkon muistomerkkiä suunniteltaessa valittiin muistomerkiksi itse kirkon rauniot. Mustasta marmorista valmistettu muistolaatta kiinnitettiin suureen teräsbetonin palaseen, jonka räjähdys oli repäissyt kirkon lattiasta ja nostanut pystyyn. Marmorilaatassa on kuva kirkosta ja laatassa teksti:

 

 

Äyräpäässä ja Vuosalmella Suomen sodissa 1939-1944 kaatuneitten suomalaisten sankarivainajien muistoa kunnioittaen

 

 

 

 

 

Suomen valtio pystytti kirkon raunion vieressä sijaitsevalle 118 tuntemattomaksi jääneen sotilaan kenttähautausmaalle muistomerkin 12.8.1996. Tämän 4,3 metriä korkean graniittisen muistopaaden suunnitteli kuvanveistäjä Ari Laitila ja siinä on suomeksi ja venäjäksi teksti

 

 

Äyräpään sankarihautausmaa

 

Toisessa maailmansodassa

kaatuneitten

tässä lepäävien

suomalaisten sotilaiden muistoksi.

 

Suomen valtio.

 

 

 

Kunnia Äyräpään ja Vuosalmen taisteluun osallistuneille, sillä heidän ansiostaan olemme saaneet elää itsenäisessä Suomessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksi suurta hallitsevat patsaina Käkisalmea!

Perjantai 9.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen monta kertaa saanut käydä ja yöpyä Käkisalmessa, mutta suurta kunnioitusta en tuohon sinänsä kunniakkaaseen kaupunkiin osaa tuntea – pyydän asennettani anteeksi käkisalmilaisilta ja heidän jälkeläisiltään.

 

 

Puna-armeija poltti perääntyessään Käkisalmen vuonna 1941 ja silloin kaupungista jäi polttamatta vain 10 %.  Puna-armeijan barbaarit liikkuivat tuossa vaiheessa Käkisalmen kaduilla ja heittivät kaikkiin taloihin tulisoihdut, jotka polttivat lähes kaikki tuon silloin niin kauniin kaupungin puutalot.

 

 

Kaupunki ei ole vieläkään pystynyt yli 70-vuoden aikana nousemaan uuteen kukoistukseensa ja se tilanne on kai minullakin päällimmäisenä, kun en osaa arvostaa Käkisalmea!

 

 

Käkisalmi on tuottanut maailmalle lukuisia tieteen, taiteen sekä bisnesmaailman kärkinimiä ja heistä voidaan mainita mm.:

 

• Tuure Ara, laulaja

• Aku Korhonen, näyttelijä

• Rauno Meriö, entinen Ilmavoimien komentaja ja Karjala-liiton puheenjohtaja

• Göran Stubb, jääkiekkovaikuttaja ja ex-pääministeri Alexsander Stubb´n isä

• Urpo Ylönen, jääkiekkomaalivahti

• Olavi Viestäjä, Aamulehden teatterikriitikko

• Simo Kärävä, KOP:n entinen pankinjohtaja

 

 

 

 

Nyky-Käkisalmessa on keskeisellä paikalla kaksi maailmanhistorian suurnimeä, joista ainakin…

 

 

 

…Pietari Suuri voidaan kirjata historiankirjoihin paljon positiivistakin aikaansaaneena, mutta toisen eli…

 

 

 

 

 

…Vladimir Lenin ”ansioluettelosta” voidaan olla myös toista mieltä.

 

 

**************

 

 

 

Olen aina ihmetellyt, että miten Käkisalmen keskustan äärellä puistossa sijaitseva ”Poika ja leopardi” liittyy Käkisalmeen, mutta en ole saanut vastausta – olisikohan Neuvostoliiton aikainen päähänpisto!

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna ja siellä olevat näyttelyt ovat aina mielenkiintoisia, mutta nyt Kyröläismatkallamme emme 8.7.2019 ehtineet siellä poiketa ja jouduimme tyytymään vain niiden…

 

 

 

 

 

 

 

 …kahden hyökkäysvaunun katseluun, jotka vahtivat maailmanmenoa Käkisalmen linnan edustalla.

Hyökkäysvaunujen takana näkyy se vuonna 1881 vaatimattomaksi kutistunut vesiväylä, jota pitkin siihen saakka Saimaan vedet virtasivat Laatokkaa.

Virallisten tietojen mukaan 21.5.1881 puhkesi Taipaleen kannas ja sen seurauksena Suvannon vedet purkautuivat Laatokkaan ja Käkisalmen kautta ennen kulkenut vesiuoma käytännössä kuivui.

 

 

 

 

 

Ohitimme pysähtymättä Kiviniemen ja…

 

 

 

 

 

…ylitimme Vuoksen sekä kiirehdimme seuraavaan kohteeseemme!

Harmillista muuten se, että emme pysähtyneet Kiviniemessä, sillä olisi ollut mukava käydä tervehtimässä sitä entistä Puna-armeijan hävittäjälentäjää, joka pitää kalakauppaa Kiviniemessä ja käyttää kalojensa rehuina Raision kalanrehuja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Apteekkari Jääskeläinen maksoi kyläläisille markan jokaisesta kivestä, jotka he toivat huvilan rakennustyömaalle!

Tiistai 6.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Sorvalalaisen apteekkari Tauno Jääskeläisen huvila sijaitsee Sortavalasta Pitkärannan ja Salmin kautta Aunukseen johtavan tien varrella Sortavalasta ajaen tien vasemmalla puolella 12 kilometrin etäisyydellä Sortavalasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taannoisella Kyröläismatkallamme ajoimme kahdestikin apteekkari Jääskeläisen huvilan ohitse, mutta vain paluumatkalla - kun istuin bussin oikealla puolella - sain heikkolaatuisia kuvia huvilasta.

 

 

Harmittelen, että en pyytänyt kuljettajaamme Raivoa pysähtymään tai edes hiljentämään, kun ajoimme apteekkari Jääskeläisen huvilan ohi!

 

 *******************

 

Sortavalan apteekkari Tauno Jääskeläinen (1888 – 1947) rakennutti Laatokan pohjoisrannalle Kirjavalahden rannalle funkistyylisen kaksikerroksisen kivirakennuksen, jonka suunnitteli vuonna 1935 arkkitehti Pauli Blomstedt.

 

 

Rakennuksen erikoisuus on se, että sen julkisivu on koristeltu pienillä kivenlohkareilla ja se valmistui vuonna 1937 eli kaksi vuotta ennen Talvisotaa.

 

 

Tutkin tätä juttuani varten apteekkari Jääskeläisen Kirjavanlahdella sijaitsevan huvilan historiaa ja totesin, että apteekkari Jääskeläinen tuki paikallista toimintaa ja maksoi jokaisesta kivestä, jotka kyläläiset toivat rakennustyömaalle, yhden markan!

 

 **************

 

Apteekkari Jääskeläisen huvilassa toimi Jatkosodan loppuvaiheessa Rannikkotykistörykmentti 13:n sairastupa ja komentotoimisto.

Myöhemmin siinä toimi joskus vajaat kolmisenkymmentä vuotta sitten kaikille avoin kahvila ja silloin olen poikennut siellä teellä ja maistuvia leivonnaisia nauttien – nykyisin Jääskeläisen huvila toimii venäläisten taiteilijoiden kesäkotina ja sen vuoksi se ei ole avoin ohikulkijoille.

 

Mainittakoon, että Blomstedt suunnitteli myös Jääskeläisen vuonna 1929 Helsinkiin Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmaan perustaman Carelia- apteekin ja apteekin painotuotteet. Carelia- apteekki on toiminut vuodesta 1996 alkaen Töölöntorin laidassa.

 

En tunne Carelia-apteekin nykytilannetta, mutta toivon, että se on yhä edelleen olemassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Uskomatonta, jos Salmin ortodoksikirkko voidaan vielä pelastaa!

Maanantai 5.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Salmi on entinen suomalainen kunta pakkoluovutetussa Karjalassa.

 

Kunta sijaitsee silloisella Suomen itärajalla Laatokan pohjoisrannalla. Manneralueen lisäksi Salmiin kuuluvat minulle hyvinkin tutut Mantsinsaari ja Lunkulansaari – saaret ovat tulleet minulle tutuiksi kolmenkymmenen vuoden aikana, sillä anoppini oli syntynyt Mantsinsaarella ja olen ainakin kolmesti käynyt Mantsissa.

 

 

Mantsiin kuljetaan Lunkulansaaren läpi, joten myös se on ainakin ”läpiajosaarena” tullut minulle tutuksi.

 

 

*****************

 

 

Kuten eilen kerroin, poikkesimme Kyröläismatkallamme Salmin hautausmaalla, jossa sijaitsee mm. Aunuksen retkeläisten muistomerkki.

 

 

 

 

Salmin keskustassa, Tulemajoen korkealla rantatöyräällä sijaitsee Salmin ortodoksinen kirkko eli Pyhän Nikolauksen kirkko.  

 

 

Toki tänään voidaan perustellusti todeta, että kyseessä on rauniokirkko, mutta toisaalta joudun toteamaan, että tuossa tilassa se on omien havaintojeni mukaan ollut jo kolmekymmentä vuotta.

 

 

 

 

 

Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1817 Pavel ja Ivan Gromovin toimiessa rakennuttajina. Valmistuttuaan vuonna 1823 se vihittiin käyttöönsä.

 

 

On selvää, että kirkkoa piti korjata vuosien saatossa ja eräs korjausoperaatio oli se, kun kirkko sai päälleen uuden peltikaton.  Kuparikattoremontti ”liippaa” minua ja Rouvaani läheltä, sillä Rouvan eno – Juhani Ahven – osallistui nuorena poikana kirkon kattoremonttiin.

 

 

 

 

 

Emme Kyröläismatkallamme käyneet kirkossa sisällä ja käynti siellä olisikin hengenvaarallista puuhaa, sillä putoilevat tiilet ovat ainainen uhka kirkkosalissa kävijöille.

 

 

Harmillista Salmi ortodoksisen kirkon osalta on se, että kellotapulissa aikoinaan olleista yhdestätoista kirkonkellosta ei yhtäkään onnistuttu pelastamaan, vaan ne kaikki jäivät miehittäjän saaliiksi.

 

 

***********************

 

 

Salmin tiilisellä ortodoksikirkolla on ollut edeltäjinä ainakin kaksi puukirkkoa ja niistä toinen on aikoinaan siirretty Mantsinsaarelle – olen joskus saanut nähdä Mantsin Työmpäisten kylässä rukoushuoneen jäännökset, mutta ilmeisesti Salmista Mantsiin siirrettyä kirkkoa ei uudelleenrakennettu Työmpäisiin vaan kyse on vaatimattomammasta tsasounasta.

 

 

**********************

 

 

Viittaan tämän juttuni otsikkoon, kun kerron Yle Uutisten 7.11.2017 julkaisemasta uutisesta, joka on otsikoitu näin:

 

 

”Salmin ortodoksikirkko vaurioitui sodissa pahoin – nyt se korjataan entiseen loistoonsa”

 

 

Toivon toki, että uutinen pitää paikkansa, mutta vaikea sitä on todeksi uskoa!

 

 

Joka tapauksessa suosittelen googlaamaan tuon yllä lainausmerkeissä olevan uutisotsikon, lukemaan jutun ja toivomaan, että se joskus olisi totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kaaduitte nuorna, nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne, puolesta heimoususkon"

Sunnuntai 4.8.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Otsikossa olevat sanat on kaiverrettu siihen muistomerkkiin, joka sijaitsee Salmin hautausmaalla ja kertoo meille ns. Aunuksen retkestä.

 

 

Sain jälleen kerran poiketa tuolla kunniakkaalla muistomerkillä, kun me kyröläismatkaajat osallistuimme Kyröläismatkalle heinäkuun alkupäivinä.

 

 

Aunuksen retken tarkoituksena oli liittää aunuksenkarjalaiset ja vepsäläiset maa-aloineen Suomen lipun alle. Eduskunnan päätöksellä retken rahoitti Suomen valtio. Hyökkäysosastot, joita oli kolme, lähtivät etenemään huhtikuussa 1919.

 

 

Kaikki kolme taisteluosastoa kärsivät kukin suunnallaan tappiota ja ne olivat pakotettu palaamaan Suomeen eli Aunus jäi vapauttamatta.

 

 

Retken muistoksi pystytettiin Salmin hautausmaalle muistomerkki ja sen paljastustilaisuudessa 7.7.1929 erästä taisteluosastoa johtanut silloinen jääkärimajuri Paavo Talvela – joka Itsenäisyyspäivänä 1966 sai ylennyksen jalkaväenkenraaliksi - piti puheen ja lausui muun muassa seuraavaa:

 

 

”Olemme saapuneet tänne kunnioittamaan muistoa niiden vainajien, jotka kymmenen vuotta sitten uhrasivat henkensä koettaessaan siirtää Isänmaamme rajoja sinne, minne luonto on ne määrännyt. Kohtalo ei silloin kuitenkaan sallinut yrityksen toteutuvan, mutta sitä ei voida pitää turhana. Kun Suomi vuonna 1918 karisti päältään orjan ikeen, ei se suinkaan ollut hetken työ vaan vuosisatojen määrätietoisen toiminnan tulos. Emme sen vuoksi voi epäillä, etteikö Karjalakin kerran ole vapautuva.”

 

 

Vasta tätä juttuani kirjoittaessani huomasin, että olimme paikalla tasan 90 –vuotta siitä, kun muistomerkki paljastettiin!

 

 

 

********************

 

 

 

 

Kyröläismatkamme johtaja, hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki kertoi paikan päällä meille muistomerkin historiasta.

 

 

******************

 

 

Hautakumparetta ja sen siipiä reunustavat kivilaatat, joihin kuhunkin on merkittynä kaatuneen nimi, kotipaikka ja kaatumisaika. Laattoja on 24, ja yksi niistä on omistettu neljälletoista tuntemattomalle kaatuneelle.

 

 

Tässä kuvia joistakin muistolaatoista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ansaitsee suuren arvostuksen, että Aunuksen retken muistomerkki on saanut olla Salmin hautausmaalla jo yhdeksänkymmentä vuotta rauhassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy"

Keskiviikko 10.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen vetämälle Kyröläismatkalle Venäjälle 4. – 8.7.2019.

 

 

Kyröläismatkat saivat alkunsa, kun hämeenkyröläissyntyinen kenraali järjesti omistamansa Vihdin Liikenne Oy:n/VL-Matkat toimesta ensimmäisen sotahistoriamatkan hämeenkyröläisille ja viljakkalalaisille sotaveteraaneille viisitoista vuotta sitten.  Olen osallistunut kaikille Kyröläismatkoille, joista osa on Venäjän lisäksi suuntautunut Baltian maihin sekä Puolaan.

 

 

Otsikossa oleva lausahdus on tuttu monesta seikasta Venäjällä, mutta meidän matkallamme kaikki toimi ja kaikki järjestyi.

 

 

Kiertomatkamme pääkohteet olivat Sortavala, Petroskoi, Kizhin saari, Aunus, Rajakontu, Salmi, Sortavala uudestaan, Käkisalmi sekä Viipuri.

 

 

Sain matkalta paljon uutta aineistoa ja pyrin kertomaan matkastamme tarkemmin lähipäivinä.

 

 

 

*********************

 

 

 

Yövyimme matkallamme neljä yötä ja olimme kaikkiaan kolmessa eri hotellissa;

 

 

 

 

 

Sortavalassa Piipun Piha on majoitusolosuhteiltaan ja myös aamiais- sekä illallistarjoiluineen oikein kelvollinen hotelli. Olen aikaisemminkin yöpynyt Piipun Pihassa.

 

 

 

 

 

Petroskoissa yövyimme kaksi yötä laadukkaassa Hotelli Fregatissa. Majoitusolosuhteet Fregatissa ovat suorastaan huippulaadukkaat ja samaa on sanottava myös sen aamiais- sekä illallistarjonnasta. Toisena iltana ruokailimme Hotelli Pohjolan ravintolasalissa.

Olen yöpynyt monissa hotelleissa Petroskoissa, mutta Fregatissa ensimmäisen kerran vasta nyt.

 

 

 

 

 

Käkisalmessa ei hotellien osalta ole paljon valinnanvaraa, mutta Hotelli Korela täyttää kaikki vaatimattoman matkaajan toiveet - olen yöpynyt Korelassa useasti.

 

 

 

Hotellin ja ravintoloiden henkilökunnan palvelutahto on korkealla tasolla ja ymmärtäähän sen, sillä matkailijoiden viihtyminen on hotellien henkilökunnan kannalta tulevaisuudessa ainoa elinehto!

 

 

Uskallan suositella kaikkia käyttämiämme hotelleja muillekin Karjalan matkaajille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Varttikarjalaiset

Perjantai 3.5.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen sukujuuriltani pirkanmaalainen, mutta kolme poikaani – neljännestusina – ovat varttikarjalaisia!

 

 

Arvaatte, että poikieni varttikarjalaisuus perustuu siihen, että Rouvani on puoliksi karjalainen, sillä hänen äitinsä oli syntynyt Salmin pitäjän Mantsinsaarella Laatokalla.

 

 

Anoppini sukunimi tyttönimenä oli Ahven.

 

 

Arvostan karjalaisuutta, sillä se heimo on vuosisatojen saatossa saanut kokea kovia.

 

 

Vaimoni sai aikoinaan tarpeekseen muutamasta matkastamme Neuvostoliittoon ja en ole häntä saanut kanssani Mantsiin, mutta keskipoika lähti kerran mukaani.

 

 

Poikkesimme anoppini ja keskipojan mummon kotitalon raunioilla Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä ja mielessäni liikahti jotain lämpimästi, kun palatessamme keskipoika jäi muusta seurueesta jälkeen ja valokuvasi mummonsa nuoruuden maisemia!

 

 

Silloin tunsin, että olen ollut auttamassa perhekunnassamme karjalaisuuden kapulan vaihtamista vaikka en itse olekaan karjalainen!

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

Olin vuosia sitten huutokaupassa Turussa ja kaupan oli tämä kipsitaulu Viipurin linnasta.

 

 

Siihen aikaan ainakin Turussa oli vähäinen kysyntä karjalaisesineille ja sain tuon taulun kahdellakympillä!

Tunnustan, että en muista oliko tuolloin vielä markka-aika vai oliko tuo kaksikymppinen euroja!!

 

 

Arvostan joka tapauksessa huutoani!

 

 *****************

 

Pääsen Viipuriin taas heinäkuun alkupäivinä, kun me viljakkalalaiset ja hämeenkyröläiset saamme osallistua kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johtamalle Kyröläismatkalle Sortavalaan, Petroskoihin, Kizhin saarelle ja lopulta myöskin Viipuriin.

 

 

Odotan matkaa suurella mielenkiinnolla ja ehkä sitten aikoinaan laadin matkastamme jonkun jutun tällekin saitille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-