Berliinin muurin murtumisesta tuli eilen kuluneeksi 30-vuotta...

Sunnuntai 10.11.2019 - -Esko Erkkilä-

...ja sen tiimoilta palautin omaan muistiini blogikirjoitukseni vuodelta 2012, jossa käsittelen vierailuani Berliinin muurin jäännöksillä 14.9.2011 eli runsaat kahdeksan vuotta sitten!

Jaan silloisen blogikirjoitukseni nyt uudestaan, sillä vuonna 2011 blogini lukijoita oli vain kourallinen nykyiseen lukijamäärääni verrattuna.

Tässä uusintana vanha blogikirjoitukseni!

*******************

"Leonid Breznev´n ja Erich Honecker´n Veljellinen suudelma

Perjantai 7.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Selailin vanhoja valokuvaotoksiani ja katselin runsas vuosi sitten Berliinin matkallani ottamiani valokuvia.

 

Kaikki tässä jutussa julkaistut kuvat olen ottanut 14.9.2011.

 

Tein matkani sukulaismiehen kanssa. Hän on Berliinin asiantuntija ja löysimme hänen opastuksellaan mielenkiintoisia kohteita.

 

Eräs kohteistamme oli se osa Berliinin muurista, joka siitä vielä on jäljellä.

 

 

 

Muurin itäpuoli on nykyisin tasaista nurmikkoa. Aiemmin se oli todellinen kuolemankenttä. Nyt muuriin on sen itäpuolelle maalattu mitäänsanomattomia graffitteja.

 

 

 

Muurin länsipuolella on todellinen taidegalleria ja se on kerrottu myös useissa opastintauluissa, joita on monia muurin länsipuolella. Tässä yksi opastintauluista.

 

Paras ensiksi!

 

 

Tässä muurin kuuluisin teos - Leonid Brežnev´n ja Erich Honecker´n Veljellinen suudelma!

 

Teokseen kuuluu suomennettuna lause:

”Herra auta minua selviytymään tämän kuoleman syleilyn keskeltä”

 

Seuraavissa kuvia muuriin maalattuista muista taideteoksista:

 

 

 

 

Olen ”mittatikkuna” tämän maalauksen vierellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tästä tilanteesta tehty maalaus on maailmankuulu - siinä itäsaksalainen sotilas Hans Conrad Schumann loikkaa länteen!

Nähtyään tilaisuutensa tulleen Schuman päätti hypätä aidan yli länsipuolelle, jossa hänet otettiin poliisiauton kyytiin. Paikalla ollut valokuvaaja Peter Leibing onnistui saamaan hänestä kuvan juuri kun hän on hyppäämässä aidan yli.

Tästä kuvasta tuli yksi kuuluisimmista kylmää sotaa kuvaavista valokuvista.

Kuva Schumann´n loikasta on ikuistettu Berliinin muurin länsipuolen galleriaan!

 

 

Muuriin maalatut taideteokset kertovat ajasta, jonka emme soisi palaavan!"

*********************

-Esko Erkkilä-

Ravello on eräs tunnetuimmista Amalfin rannikon kaupungeista

Keskiviikko 13.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Matkamme Nastro Azurolla eli Sinisellä nauhatiellä jatkui Amlafin jälkeen Ravellon kaupunkiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Amalfista Ravelloon johtava tie on mutkainen vuoristotie ja siellä ”näkee omat perävalonsa”, kuten mutkaisia teitä kuvaillaan.

 

 

Nastro Azurro on muuten kokonaisuudessaan niin mutkainen, että sinne ei lainkaan päästetä pitkiä turistibusseja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ravellon keskustaan ei saa ajaa edes turistibusseilla ja sen vuoksi lähdimmekin turistibusseille varatulta pysähtymispaikalta kävellen keskustaan.

 

 

 

 

 

Tällä hotellilla on uima-allas hienolla paikalla!

 

 

 

 

 

Ravellon henkinen ja sosiaalinen keskus on Duomo eli katedraali, joka sijaitsee kaupungin pääaukion Piazza Vescovadon laidalla.

 

 

 

 

**************************

 

 

 

Ravello on jo kauan sitten ollut taiteilijoiden, muusikoiden ja kirjailijoiden suosiossa, sillä kaupungissa ovat viihtyneet mm. Richard Wagner, Edvard Grieg, Virginia Woolf, Greta Garbo, Tennessee Williams, Graham Greene, Leonard Bernstein ja Jacqueline Kennedy.

 

 

**************************

 

 

 

 

 

 

 

Ravellon keskustaan johtavan jalankulkutunnelin seinillä näimme kuvia kuluneen kesän Ravello Festival-tapahtumista.

 

 

 

 

 

 

 

 

Oli hienoa nähdä jättikokoisia kuvia, kun Esa-Pekka Salonen toimi kapellimestarina 5.8.2017 järjestetyssä konsertissa, jossa hän johti Lontoossa toimivaa Philharmonia orkesteria (Philharmonia Orchestra), jonka ylikapellimestarina hän on toiminut vuodesta 2008 lähtien.

 

 

Hyvä Suomi!

 

 

-Esko Erkkilä-

 

Sain kyyditä Leniniä ja Stalin katseli vieressä

Sunnuntai 8.10.2017 - -Esko Erkkilä-

 

 

Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsee Lenin-museo, jota Helsingin Sanomat kutsuu 5.7.2016 julkaistussa kirjoituksessaan Suomen vihatuimmaksi museoksi.  HS:n toteamus ei ensinkään pidä paikkaansa, mutta se on erinomainen kommentti museolle markkinointimielessä!

 

 

Olen joskus aikoja sitten käynyt Lenin-museossa, mutta 6.9.2017 poikkesin siellä uudestaan.

 

 

Tykästyin museon uuteen ilmeeseen ja kannustan lukijoitani poikkeamaan siellä.

 

 

Lenin ja Stalin muodostivat parivaljakon, joiden hirmuteot saavat Hitlerin surmatyöt näyttämään pyhäkoulupojan kivityksiltä.

 

 

Kaksikon aikaansaamat ongelmat ovat kuitenkin nyt väistyneet ja museossa kannattaa käydä.

 

 

 

 

 

Museon eteistilassa on vaatekaapit, jotka on nimetty museossa käyneiden vierailijoiden mukaan.

 

 

 

 

 

Kaappi 13 on nimetty Paavo Väyryselle, joka on aikoinaan kuvannut vaalivideotaan Lenin-museossa.

 

 

 

 

 

Veistos Leninistä ja hänen silloisesta turvamiehestään Eino Rahjasta, kun he kiirehtivät bolsevikkien vallankaappauksen aattona lokakuussa 1917 kohti bolsevikkien päämajaa Smolnaa.

 

 

 

 

 

Olen käynyt ainakin kaksi kertaa Levassovan joukkohautausmaalla, jossa lepää 47 000 Stalinin tapattamaa ihmistä – näistä suomalaisia on n. 13 000!

 

 

Tässä aitoa piikkilankaa Levassovan joukkohautausmaalta.

 

 

 

 

 

Museossa on kuva taiteilija Oleg Lomakinin maalauksesta, jossa NKP:n pääsihteeri Leonid Breznev allekirjoittaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen päätösasiakirjan Helsingissä elokuussa 1975.

 

 

 

 

 

 

Museokäyntini kohokohta oli, kun sain istua Dnepr-moottoripyörän sarviin ja kyytiin hyppäsi Vladimir Iljits Lenin – Josef Stalin myhäili vieressä!

 

 

 

Mainittakoon, että kuvan otti kamerallani Pitkärannasta syntyisin oleva viehättävä museovirkailija!

 

 

 *****************

 

Tässä vielä lähikuvat henkilöistä, joiden hirmuteot ovat moninkertaiset Adolf Hitlerin tekemiin hirmutekoihin verrattuna:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

Kaikesta huolimatta – poiketkaa Lenin-museossa Tampereella!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Muistelus ajalta, jota en muista!

Keskiviikko 24.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Synnyin- ja kotiseurakuntani Viljakkala oli lapsuudenaikanani väkilukuun suhteutettuna Suomen aktiivisin lähetysseurakunta.

 

 

Lukemattomat ovat ne kerrat, jolloin sain penskana osallistua erilaisiin lähetystapahtumiin – oli lähetysseuroja, lähetyshuutokauppoja ja mittaviakin lähetystapahtumia.

 

 

Eräs tätini teki puolet elämäntehtävästään karjanhoitajana melkein naapurissa Rantalassa ja siellä järjestettiin joskus 1950-luvun lopulla lähetysseurat, jotka ovat jääneet mieleeni.

 

 

Viljakkalan seurakunnan nimikkolähetin Selma Markkasen lisäksi seuroissa esiintyi sittemmin Ambo-Kavangon kirkon piispaksi kohonnut Leonard Auala – Auala oli ensimmäinen tummaihoinen henkilö, jonka näin!

 

 

 

*******************

 

 

Piti kuitenkin muistella aikaa, jota en muista!

 

 

Synnyin vuonna 1947 ja asiakirjojen mukaan minut kastoi Viljakkalan seurakunnan kirkkoherra Olavi Vuorela.

 

 

Viljakkalan seurakunnan lähetysmyönteisyys liekö ollut ainakin osasyynä siihen, että Olavi Vuorelasta tuli lähetysjohtaja vuonna 1955.

 

 

Wikipedia toteaa kirkkoneuvos Olavi Vuorelasta mm. näin:

 

 

******************

 

Kirkkoneuvos, lähetysjohtaja Olavi Tuomas Vuorela

s. 21.12.1911
k. 12.6.2009                 

Olavi Vuorela syntyi pappilan poikana Kälviällä joulukuussa 1911. Tultuaan ylioppilaaksi Tampereen lyseosta hän opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja vihittiin papiksi 1934.  Hän toimi Pyhäjärven (Ul.) kirkkoherran apulaisena, sotilaspastorina Sortavalassa, Suomen kristillisen ylioppilasliiton yleissihteerinä ja Tampereen kaupunkilähetyksen johtajana. Lähetysaktiivisuudestaan tunnetun Viljakkalan seurakunnan kirkkoherran virasta hänet kutsuttiin 1952 Suomen lähetysseuran sihteeriksi ja sittemmin apulaisjohtajaksi. Viljakkalan lähetysaktiivisesta seurakunnasta syttyi lähetyskipinä Olaviin. Erityisesti lähetystyöntekijä Selma Markkanen teki vaikutuksen. Vuonna 1955 Olavista tuli lähetysjohtaja.

 

 

Kastepappiani muistellen

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Douro-joen komein maisema - Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikka!

Lauantai 19.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Saimme taannoisella Portugalin agrologimatkallamme suorastaan ahmia hienoja maisemia Douro-jokilaaksossa, mutta monet kertovat, että näkymät Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikalta ovat ylivertaiset.

 

 

Kävimme tällä 640 metriä merenpinnasta olevalla näköalapaikalla ja näkymät olivat hienot.

 

 

 

 

 

Portugalin taivaalla on jatkuvasti ja joka hetki lentokoneiden jälkeensä jättämiä tiivistysjuovia, sillä maan ilmatilassa on vilkas lentoliikenne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…josta näköalat olivatkin tosi hulppeat.

 

 

 

 

 

Douro-joki kiemurtelee tässä Espanjan puolelta kohti Atlanttia.  Matkaa valtamerelle (oikealle) jokea pitkin on näiltä seuduilta parisensataa kilometriä.

 

 

 

 

 

Tämä näköalapaikka on aikoinaan inspiroinut portugalilaisen Miguel Torgan kirjoittamaan kauniita ja puhuttelevia runoja Douro-joen kauneudesta.

 

 

Miguel Torga (1907 – 1995) oli taiteilijanimi, sillä hänen oikea nimensä oli Adolfo Correia da Rocha. Hän oli pitkäaikainen Nobel-kirjallisuuspalkintoehdokas, mutta ei milloinkaan tullut palkituksi kirjallisuuden Nobel-palkinnolla.

 

Eräs Torgan runo on taltioitu näköalapaikalla sijaitsevan kappelin seinään.

 

 

Runossa ihannoidaan sitä neitseellistä universumia, joka on kuin juuri syntynyt ja sitä ikuista harmoniaa, hiljaisuutta sekä tyyneyttä, joka tällä paikalla vallitsee.

 

 

Näköalapaikalla järjestetään vuosittain elokuun toisena viikonloppuna festivaali, jossa on mukana lukuisia vierailijoita, jotka nauttivat tämän paikan kauneudesta – festivaalivieraat ovat etuoikeutettuja maisemien suhteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Näyttelijällä on vaarana joutua suosikkiroolinsa vangiksi

Lauantai 4.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Myynnissä ja markkinoinnissa – erityisesti tuotantotarvikkeiden myynnissä oli ainakin ennen tavanomaista, luvallista, tarkoituksenmukaista ja asiakassuhteen lujittumisen kannalta toivottavaakin käyttää kehittyneitä kilpailukeinoja asiakkaan ja tavarantoimittajan yhteistyön kehittämisen keinoina.

 

 

Mielestäni yhteiset teatterikäynnit avainhenkilöiden kesken olivat ja ovat toivottavasti yhä edelleen tapoja, joilla asiakas ja tavarantoimittaja tai palveluntuottaja lujittavat sekä kehittävät suhdettaan.

 

 

Teatterikappaleen valinta on erityisesti tilaisuuden isännän huoli, mutta toki myös asiakkaan mielipidettä pitää kuunnella.

 

 

Raskassoutuinen ja negatiivisia mielleyhtymiä ruokkiva teatterikappale ei myynnin kehittämisen ja yhteistyön parantamisen kannalta ole suotavaa.

 

 

Muistan, kun joskus tilaisuuden isäntänä epäonnistuin teatterikappaleen valinnassa, kun valitsin kappaleeksi hyvin raskassoutuisen ja sanomaltaan vakavahenkisen esityksen.

 

 

Esityksen aikana yleisöä ei naurattanut kuin kerran ja sekin kerta ei kertakaikkiaan ollut sovelias kohta.

 

 

Kyse oli Tampereen Työväen Teatterissa esityksestä, jonka tapahtumat ajoittuivat jonnekin 1500-luvulle ja Leonardo da Vincin aikaan.

 

 

Konstaapeli Reinikainen ja näyttelijä Tenho Sauren elivät silloin suomalaisten mielissä kukoistuskauttaan.

 

 

TTT:n johto oli nähnyt hyväksi, että Tenho Sauren esiintyi tässä vakavahenkisessä teatterikappaleessa eräässä roolissa.

 

 

Salintäysi yleisö oli seurannut esitystä hiirenhiljaa, mutta kun Sauren avasi suunsa ensimmäiseen repliikkiin, niin yleisö purskahti remakkaan nauruun – konstaapeli Reinikainenhan se siinä!

 

 

Reinikaisen – eikun Saurenin kohtalona oli samaistua konstaapeli Reinikaiseksi!

 

 

 

 

Kuuntelen monesti Pirkka-Pekka Peteliusta luonto-ohjelmien juontajana ja arvostan, että P-PP on pystynyt luonto-ohjelmissa karistamaan harteiltaan nunnuka-nunnuka-lai-lai-lai-lai –maineen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen ystävyyskaupungit ovat mielenkiintoinen kokoelma kaupunkeja

Sunnuntai 12.1.2014 - -Esko Erkkilä-

Tampereella Keskustorin laidalla, lähellä Vanhaa kirkkoa, on pylväs, jossa on suuntaviitat ja etäisyydet kaikkiin niihin kaupunkeihin, jotka ovat Tampereen ystävyys- tai ystäväkaupunkeja.

 

 

 

 

 

Viittaryppäässä on parisenkymmentä eri maiden kaupunkia, joihin kaikkiin Tampere on aikojen myötä solminut joko ystävyyskaupunki- tai ystäväkaupunkisuhteet.

 

 

Ystävyyskaupungit ovat seuraavat:

 

Brasov, Romania

 

Brasov sijaitsee Keski-Romaniassa noin 170 kilometriä Bukarestista pohjoiseen Transsilvanian maakunnassa, joka on tunnettu kautta maailman kreivi Draculan kotipaikkana. Brasov on yksi Romanian tärkeimmistä teollisuus- ja kauppakeskuksista, jossa on vajaa 300 000 asukasta.

 

Brasov on eräs Tampereen ystävyyskaupungeista, joissa olen käynyt.

 

Keskustelin joskus Tampereen edellisen pormestarin Timo P. Niemisen kanssa Tampereen ja Brasovin ystävyyskaupunkitoiminnasta ja Timo P. kertoi, että Tampereen ja Brasovin yhteistoiminta on viime vuosina jäänyt ”joulukorttien lähettämisen asteelle”.

Chemnitz, Saksa

 

Tampere ja Saksin osavaltiossa sijaitseva Chemnitz solmivat ystävyyskaupunkisuhteensa vuonna 1961. Chemnitzissä on noin 240 000 asukasta.

Essen, Saksa

 

Essen ja Tampere solmivat ystävyyskaupunkisopimuksen vuonna 1961.. Suuressa teollisuus-, palvelu- ja mediakaupungissa on asukkaita noin 570 000.

 

Eräät esseniläiset yritykset ovat tavanneet olla mukana Tampereen Joulutorilla.

Kanton, Kiina

Tampereen uusin ystävyyskaupunki Guangzhou sijaitsee Etelä-Kiinan meren rannikolla 182 kilometrin päässä Hong Kongista. Asukasluku on noin 10 miljoonaa.

Kaunas, Liettua

 

Tampereen liettualainen ystävyyskaupunki Kaunas on maansa toiseksi suurin kaupunki ja entinen pääkaupunki. Tampereen ja Kaunasin välinen ystävyyskaupunkisopimus solmittiin 1997. Runsaan 320 000 asukkaan Kaunas on merkittävä koulutuksen keskus, jossa sijaitsee kuusi yliopistoa ja akatemiaa sekä useita tutkimus- ja kehityskeskuksia.

 

Olen muutaman kerran käynyt Kaunasissa, mutta yleensä se on ollut matkoillamme vain majoittumispaikkakuntana, joten en ole kovinkaan syvällisesti perehtynyt Kaunasiin.

Kiova, Ukraina

 

Kiova, jossa asuu noin 2,8 miljoonaa asukasta, on ollut Tampereen ystävyyskaupunkina vuodesta 1954 lähtien.

 

Klaksvík, Fär-saaret

 

Yhdeltä Fär-saarten pohjoisimmalta Bordoyn saarelta löytyy Klaksvík. Runsaan 4 500 asukkaan kaupunki on tärkeä kalastuksen ja kalateollisuuden keskus, jolle oma satama tarjoaa merkittävän etuuden.

Kópavogur, Islanti

 

Kópavogur on Islannin toiseksi suurin kaupunki, jossa on asukkaita hieman yli 31 000.

Linz, Itävalta

 

Itävaltalaisen Linzin kaupungin kanssa Tampere solmi ystävyyskaupunkisuhteen vuonna 1961. Reilun 190 000 asukkaan Linz on tärkeä teräs- ja kemianteollisuuskeskus.

Łódź, Puola

 

Łódź on Puolan toiseksi suurin kaupunki, jossa on noin 730 000 asukasta.

Miskolc, Unkari

 

Tampereen ystävyyskaupunkina vuodesta 1963 ollut Miskolc on Unkarin kolmanneksi suurin kaupunki, jossa on asukkaita noin 167 000.

 

Nizhni Novgorod, Venäjä

 

Nizhni Novgorod on Tampereen uusimpia ystävyyskaupunkeja. Ystävyyskaupunkisuhteet solmittiin vuonna 1995. Entinen Gorki on Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki, jossa on noin 1,25 miljoonaa asukasta.

 

Norrköping, Ruotsi

 

Itä-Göötanmaan läänissä sijaitseva Norrköping, jossa on reilut 130 000 asukasta, on yksi Ruotsin suurimmista kaupungeista. Tampereesta ja Norrköpingistä tuli ystävyyskaupunkeja vuonna 1956.

 

Olen käynyt Norrköpingissä.

Odense, Tanska

 

Fynin saarella sijaitseva Tanskan kolmanneksi suurin kaupunki Odense on ollut Tampereen ystävyyskaupunkina vuodesta 1966 saakka. Kaupunki on kuuluisa Hans Christian Andersenin syntymäpaikkana. Kaupungissa on yli 190 000 asukasta.

 

Odensesta ostettuja kuparipannuja ja muita kupariesineitä on tälläkin hetkellä keittiömme seinillä koriste-esineinä.

 

Olomouc, Tsekin tasavalta

 

Tampereen ystävyyskaupunkina vuodesta 1986 ollut Olomouc sijaitsee Morava-joen varrella. Asukkaita kaupungissa on noin 100 000.

 

Syracuse, Yhdysvallat

 

New Yorkin osavaltiossa Barge Canalin varrella sijaitseva Syracuse on ollut Tampereen ystävyyskaupunkina vuodesta 1981. Kaupungissa on asukkaita noin 145 000.

 

Tartto, Viro

 

Tampereen ystävyyskaupunkina vuodesta 1992 ollut Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki. Tartossa on noin 95 000 asukasta.

 

Olen käynyt muutaman kerran Tartossa, mutta siellä pitäisi käydä useamminkin, sillä sen luonne on tyystin toinen kuin Tallinnan.

 

Tartossa toimii mylly-yritys vanhalta nimeltään Tartu Vesk ja sen kanssa olen saanut olla mukana tekemään jopa bisnestä. Yrityksen nykyinen nimi on AS Tartu Mill ja sen nettisivujen mukaan näyttää siltä, että ainakin jotkut entiset vastuuhenkilöt ovat edelleen merkittävissä asemissa yrityksessä.

Trondheim, Norja

 

Tampere solmi vuonna 1964 ystävyyskaupunkisuhteet Trondheimiin, jossa on asukkaita yli 175 000.

 

Olen perheeni kanssa käynyt Trondheimissä silloin, kun teimme lomamatkan Lofoten saarille.

 

 

Ystävyyskaupunkien lisäksi Tampereella on kaksi ystäväkaupunkia joiden kanssa Tampereen yhteistyö perustuu erilaisiin kehitysyhteistyöprojekteihin. Ystäväkaupungit ovat:

 

 

León, Nicaragua

 

León on maansa toiseksi suurin kaupunki, jossa on asukkaita 166 538. León on Nicaraguan koulutuksen pääkaupunki.

 

 

Mwanza, Tansania

 

Mwanza on suuri Victoria-järven rannalla sijaitseva satamakaupunki, jossa on asukkaita noin 800 000.

 

 

Ystävyyskaupunki- ja ystäväkaupunkitoiminta ovat olleet ”aikansa lapsia” ja se arvo tälle toiminnalle on tänä päivänä asetettava.

 

Pormestari Timo P. Niemisen kertoma juttu yhteistyön syvyydestä eli ”joulukorttien kirjoittelun aste” on mielestäni ihan sopiva!

Kannatan ystävyys- ja ystäväkaupunkitoiminnan jatkamista "joulutervehdysten lähettämisen" asteella!

 

 

-Esko Erkkilä-

PS. Kaupunkien perustietojen selvittelyssä on tukeuduttu www.tampere.fi -sivujen sisältöön.

Leonid Breznev´n ja Erich Honecker´n Veljellinen suudelma

Perjantai 7.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Selailin vanhoja valokuvaotoksiani ja katselin runsas vuosi sitten Berliinin matkallani ottamiani valokuvia.

Kaikki tässä jutussa julkaistut kuvat olen ottanut 14.9.2011.

 

Tein matkani sukulaismiehen kanssa. Hän on Berliinin asiantuntija ja löysimme hänen opastuksellaan mielenkiintoisia kohteita.

 

Eräs kohteistamme oli se osa Berliinin muurista, joka siitä vielä on jäljellä.

 

 

 

Muurin itäpuoli on nykyisin tasaista nurmikkoa. Aiemmin se oli todellinen kuolemankenttä. Nyt muuriin on sen itäpuolelle maalattu mitäänsanomattomia graffitteja.

 

 

 

Muurin länsipuolella on todellinen taidegalleria ja se on kerrottu myös useissa opastintauluissa, joita on monia muurin länsipuolella. Tässä yksi opastintauluista.

 

Paras ensiksi!

 

 

Tässä muurin kuuluisin teos - Leonid Brežnev´n ja Erich Honecker´n Veljellinen suudelma!

Teokseen kuuluu suomennettuna lause:

”Herra auta minua selviytymään tämän kuoleman syleilyn keskeltä”

 

Seuraavissa kuvia muuriin maalattuista muista taideteoksista:

 

 

 

 

Olen ”mittatikkuna” tämän maalauksen vierellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tästä tilanteesta tehty maalaus on maailmankuulu - siinä itäsaksalainen sotilas Hans Conrad Schumann loikkaa länteen!

Nähtyään tilaisuutensa tulleen Schuman päätti hypätä aidan yli länsipuolelle, jossa hänet otettiin poliisiauton kyytiin. Paikalla ollut valokuvaaja Peter Leibing onnistui saamaan hänestä kuvan juuri kun hän on hyppäämässä aidan yli.

Tästä kuvasta tuli yksi kuuluisimmista kylmää sotaa kuvaavista valokuvista.

Kuva Schumann´n loikasta on ikuistettu Berliinin muurin länsipuolen galleriaan!

 

Muuriin maalatut taideteokset kertovat ajasta, jonka emme soisi palaavan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Leonardo -muistomerkki Pirkkahallin edessä kertoo alueen ilmailuhistoriasta

Keskiviikko 16.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Pirkkahallissa kävijät eivät voi olla huomaamatta sisäänkäynnin edessä nupukivillä päällystetyn kalotin päällä sijaitsevaa hiilikuitukomposiitista rakennettua muistomerkkiä.

 

 

Kyse on kuvanveistäjä Kimmo Kaivannon luomuksesta, joka kuvaa Härmälän lentokentän ilmailusektoreita, lentokoneteollisuuden sekä koko alueen teollisteknistä ja kulttuurillista tietotaitoa.

 

Teoksen nimi on ”Leonardo” ja se on Lentovarikon Kilta ry:n tilaustyö kuvanveistäjä Kimmo Kaivannolta.

 

Teoksen korkeus on 20 metriä, jänneväli ylhäällä 16,5 metriä ja perustana olevan nupukivipäällysteisen kalotin halkaisija on 15 metriä.

 

Muistomerkki on valmistettu Finavitec Oy:ssä Kuoreveden Hallissa. Se siirrettiin 20.9.1999 ilmavoimien Mi-8 helikopterilla pystytyspaikalle Härmälään kokonaisena kopterin ulkopuolisena kuormana. Teos paljastettiin Tampereen 220-vuotispäivänä 1.10.1999 ja Tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.

 

Muistomerkin kalotille johtaa kapea polku, kiitorata, jonka kivilaattoihin on kaiverrettu kuudentoista lentäjäsankarin nimet.

 

Lentäjäsankarien sotilasarvot, nimet ja kuolinpäivät ovat seuraavat:

 

• lentokonemekaanikko K. Putkonen, 29.5.1942
• luutnantti A. Nissinen, 27.10.1941
• kapteeni J. Saarinen, 9.4.1948
• vääpeli S. Vitikainen, 19.2.1944
• kapteeni P. Kokko, 19.2.1944
• lentomestari A. Siltavuori, 19.11.1943
• lentomestari M. Alho, 5.6.1943
• kersantti M. Sukanen, 31.5.1943
• kapteeni A. Järvinen, 7.3.1943
• kapteeni E. Pohjanheimo, 7.3.1943
• radiosähköttäjä E. Lehtinen, 21.5.1942
• kapteeni K. Pirhonen, 21.5.1942
• alikersantti V. Siironmaa, 20.4.1942
• vänrikki T. Kolhonen, 27.10.1941
• lentomestari H. Peltola, 21.4.1941
• lentomestari U. Heiskala, 2.3.1940

 

Härmälän lentokenttä rakennettiin 1932 – 1936 ja lentotoiminta siellä päättyi pääosin vuonna 1979.

 

Minulla on omakohtaista kokemusta Härmälän lentokentästä yhden nousun ja yhden laskun verran, sillä sain 1970-luvun loppupuoliskolla käyttää kahdesti työmatkoihin Härmälän lentokenttää. Käsittääkseni lentokoneena oli kuuluisa Convair Metropolitan. Convair oli luotettava lentokonetyyppi, sillä tyypille ei sattunut Suomessa ainuttakaan onnettomuutta niiden 27 vuoden aikana, jolloin Suomessa niillä lennettiin.

 

Härmälän lentokentältä nousut ja laskut vaativat matkustajakoneen pilotilta paljon taitoa, sillä kenttä oli ”kuopassa”. Nykyisen Bauhaus´n suunnalla metsä oli lähellä ja kiitoradan toisessa päässä Tampere-Helsinki –rautatie merkitsi, että kone oli saatava ennen rautatietä rivakkaan nousuun.

 

Nykypäivänä on vaikea uskoa, että Pirkkahallin edessä oli hieman yli 30 vuotta sitten matkustajakäytössä oleva kiitorata. Näin se kuitenkin on ollut!

 

-Esko Erkkilä-