Harmillista, kun sotakaverusten jutut jäivät kirjaamatta!

Torstai 19.10.2023 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni kävi Talvisodan sekä Jatkosodan ”pitkän kaavan mukaan” ja osallistuipa vielä Lapinsotaankin, kun oli ajamassa saksalaisia pois maastamme.

 

Isälläni oli muutama sotakaveri, joiden kanssa hän kävi kerta toisensa jälkeen sotamuistoja.

 

Sotamuistelukset käytiin meidän pirtissä ja sankan tupakansavun keskellä – sahtia tai muutakaan alkoholia ei muistelusten yhteydessä käytetty.

 

************

Meille rakennettiin navetta vuonna 1955 ja rakennustyömaalla kaiken tarvittavan soran ajoi saman koulupiirin Simo Niittunen.

 

Isä ja Simo Niittunen olivat läheisiä sotakavereita, sillä he olivat sodassa muodostaneet taistelijaparin; isä pikakivääriampuja ja Simo hänen apulaisensa!

 

Minä istuin ”muurin ottalla” ja kuuntelin sotajermujen muisteluksia.

 

*****************

Parhaiten muistan, kun taistelijapari oli linnoittautunut jonkun talon kivijalan taakse ja talon edessä ”ryssän taistelijoiden ruumiskasat vaan kasvoivat, kun isän Emma-pikakivääri puhui”!

 

***

 

Näiden miesten ansiosta saamme tänään elää vapaassa maassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tappajan katse

Maanantai 16.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni Oiva Erkkilä palveli ”täydet” Talvi- sekä Jatkosodassa ja oli Hersalon joukoissa vielä ajamassa saksalaisia pois maasta Lapin sodassa.

 

Isäni oli molemmissa sodissa pikakivääriampujana ja hänen aseenaan oli neuvostoliittolainen Degtjarjov DP-27, jonka suomalaiset ristivät Emmaksi. Emmaksi sen vuoksi, että sota-ajan eräs suosikki-iskelmä oli ”Emma” ja kun Degtjarjov ´n lipas oli pyöreä kiekko, joka pyöri aseen päällä muistuttaen gramofonilevyä.

 

Pikakivääriampujalla oli taisteluparinaan lataaja ja isälläni lataajana toimi viljakkalalainen Simo Niittunen – Simo ansaitsi sotien jälkeen leipänsä sorayrittäjänä ja olihan aivan varmaa, että Simo Niittunen hoiti meidän kaikki sorantarpeemme eri rakennushankkeissa!

 

Monet olivat ne kerrat, kun isäni ja Simo muistelivat sotatietään meidän pirtissä – taisipa Simolta ”unohtua” muistelusten takia jonkun sorakuormankin noutaminen!

 

 

*****************

 

 

Mutta tuohon juttuni otsikkoon!

 

 

Viljakkalan Sotaveteraanit järjestivät joskus 1960-luvulla matkan Porin Prikaatin Säkylän varuskuntaan.

 

Vuonna 1923 syntynyt viljakkalalainen sotaveteraani Paavo Mäntyniemi on kertonut minulle monesti, että kun eräs luutnantti esitteli veteraaneille aseita, niin isäni silmiin syttyi tappajan katse, kun hän näki Degtjarjov`n eli Emman!

 

 

Olen minäkin joskus kertausharjoituksissa päässyt ampumaan Emmalla, mutta minulle ei ole tuohon aseeseen ehtinyt muodostua samanlaista suhdetta kuin isälleni.

 

 

-Esko Erkkilä-

Mietteitä Itsenäisyyspäivän iltana

Keskiviikko 7.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitan näitä muutamia rivejä Itsenäisyyspäivän iltana 6.12.2016 ja odottelen Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton alkamista – tule katselemaan sen televisiosta.

 

 

Sain hetki sitten tekstiviestinä Itsenäisyyspäivätervehdyksen Pirkanmaan senaattori Mikko Alatalolta.  Täytyypä seurata tarkasti, että miten Keskustan Pirkanmaan kansanedustajat saavat televisiosta katseluaikaa – Mikko ja Seija Alatalo, Arto ja Eija Pirttilahti sekä Pertti ja Seija Hakanen.

 

 

Eniten tänään kuitenkin muistelen isääni Oiva Erkkilää, joka syntyi vuonna 1915 ja oli ”täydet vuodet” Isänmaan palveluksessa rintamilla 1939 – 1944.

 

 

Isäni oli etulinjan miehenä Talvisodassa ja Jatkosodassa – niiden jälkeen hän oli vielä mukana kenraali Hersalon joukoissa ajamassa saksalaisia pois Lapista.

 

 

Isäni haavoittui kahdesti ja hänen mukanaan meni hautaan Puna-armeijan ampumien ammusten sirpaleita niskassa ja toisessa ranteessa. Penskana kokeilimme isän niskaa sekä rannetta ja tunsimme, että miten sirpaleet nuljahtelivat ihon alla.

 

 

Lukemattomat olivat ne kerrat, kun isä ja meille saapuneet hänen rintamakaverinsa muistelivat tupakansavun täyttämässä pirtissä taistelutapahtumia.

 

 

Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että taistelutapahtuminen kertaaminen oli sitä henkistä hoitoa, jota nykyisin ohjatusti annetaan henkilöille, jotka ovat joutuneet läheltä seuraamaan traagisia tapahtumia.

 

 

Isäni toimi sodissa pikakivääriampuna eli Emma oli hänen aseensa – isän apumiehenä oli viljakkalalainen Simo Niittunen ja monta kertaa he yhdessä muistelivat sota-ajan tapahtumia.

 

 

Pyrin kerran vuodessa käymään Venäjällä eri taistelupaikoilla ja se on eräänlaista kunnianmaksua Isälle ja muille sotaveteraaneille.

 

 

Sotiemme veteraanien muisteleminen ei ole sodan ihannointia ja sen vuoksi ihmettelenkin eräiden fb-kavereideni horinoita, joissa he vähättelevät sotiemme veteraanien ansioita – horinat olivat tavallisia ja yleisiä joskus 1970-luvulla, mutta nykypäivänä ne tuntuvat vähintäänkin kummallisilta.

 

 

Vaikka sotiemme veteraanien rivit harvenevatkin viimeisen iltahuudon heille koittaessa, me emme saa unohtaa niitä, jotka hengellään tai ainakin suurilla ponnistuksilla ja elämänsä parhaimmat vuodet uhraten ovat taanneet meille Itsenäisen Suomen!

 

 

Otan esille vielä ne raukat, jotka toitottavat, että Suomen liittyminen Euroopan Unioniin vei Suomelta itsenäisyyden.

 

 

Äänestin 16.10.1994 sen puolesta, että Suomi liittyisi Euroopan Unioniin ja tähän päivään mennessä minulla ei ole hetkeäkään ollut tunnetta, että olisin äänestänyt väärin!

 

 

Eläköön Suomi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmessa kannattaa linnan museoon ja näyttelytilaan tutustumiseen varata aikaa

Perjantai 10.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Käkisalmi oli taannoisella Äänisen ja Laatokan kierroksellamme eräs yöpymiskohde ja ennen yöpymistä ehdimme tutustumaan Käkisalmen linnaan.

 

 

Varsinaisessa linnassa ei ole paljon tutustumista, mutta linnanpihassa sijaitseviin museoon ja näyttelytilaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna ja sen vierellä sijaitsevat rakennukset ovat kauniita katsella.

 

 

Käkisalmen linna oli linnanmuureja myöten veden ympäröimiä siihen saakka, kunnes Taipaleen kannas puhkaistiin ja Vuoksen purkautumissuunta Laatokkaan vaihtui.  Kannas puhkaistiin vuonna 1818.

 

 

 

 

 

 

Museorakennus on hyvinhoidetun näköinen ja myös sisältä siisti.

 

 

 

 

 

 

Museon lipunmyyjän takana oli vaatepuilla komeat rooliasut odottamassa niitä suuria yleisötapahtumia, joita Käkisalmen linnassa järjestetään.

 

 

 

 

Tässä muutamia kuvia museosta ja näyttelytilasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

 

 

Larin Paraske oli saanut oman ”ständinsä” museoon.

 

 

 

 

 

 

Olen joskus sattunut paikalle, kun Käkisalmen linnamuseossa on ollut esillä mittava näyttely Puna-armeijan suomalaisilta saamaa sotamateriaalia.

 

 

Nyt saman aihepiirin osasto oli kovin vaatimaton, mutta esillä oli kuitenkin Suomi-konepistooli sekä Emma eli ”Degtarjev” –pikakivääri.

 

 

Suomalaiset saivat neuvostoliittolaista Degtjarjova Pehotnyi –pikakivääriä sotasaaliiksi Talvisodan ja Jatkosodan aikana n. 9.000 kappaletta. Isäni – joka kävi alusta loppuun Talvisodan ja Jatkosodan sekä sen lisäksi osallistui vielä Lapinsotaan - oli sodassa pikakiväärimies ja hän tunsi sodan jälkeenkin Emman ”omaksi aseekseen”!

 

 

Pääsymaksut linnaan, näyttelytilaan ja museoon olivat yhteensä 60 ruplaa eli euron verran, joten kustannuskysymys Käkisalmen linnaan tutustuminen ei ole!

 

 

 

-Esko Erkkilä-