Tanskalainen sikafarmari joutuu sairaalassa MRSA-eristykseen!

Lauantai 13.4.2013

Keski-Euroopan maissa sianliha tuotetaan tuhdin antibioottilääkityksen saaneilla possuilla.

 

Vankka sikojen antibioottilääkitys merkitsee, että sikoja hoitavat sikafarmarit ovat itsekin jatkuvalla antibioottikuurilla.

 

Jatkuva antibioottikuuri merkitsee, että esim. tanskalaiset sikafarmarit ovat saaneet resistenssin antibiooteille eli heidän omiin sairauksiinsa eivät tavanomaiset antibiootit enää pure. Kyseessä on sairaalabakteeri- eli MRSA-ongelma.

 

Jos tanskalainen sikafarmari joutuu sairaalahoitoon, hänet laitetaan MRSA-eristykseen. Eristyksessä hän saa tarvittaessa erilaista antibioottihoitoa kuin muut potilaat.

 

Sairaanhoitajat joutuvat suojautumaan MRSA-eristyksessä olevaa potilasta hoitaessaan joten sikafarmareiden sairaalahoidosta muodostuu ylimääräisiä kustannuksia yhteiskunnalle.

 

Ruotsin televisio STV kertoi maaliskuussa, että 88 % Tanskan teurastamoihin tuotavista sioista kantaa MRSA-bakteeria.

 

Antibioottiresistenssi on laajeneva ongelma.

 

Sikojen ennaltaehkäisevä antibiootti-pumppaus, jota mm. Tanskassa tehdään, lisää ongelmaa.

 

Suomessa ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa ei tehdä ja sen vuoksi Suomessa sianlihantuottaminen on turvallista.

 

Keski-Euroopassa sikojen ruokinnassa antibiootteja käytetään ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa. Tavoitteena on pitää siat lääkinnällisin keinoin terveinä ja siten tuottaa sianlihaa mahdollisimman tehokkaasti ja halvalla.

 

Tanskalaiset sianlihantuottajat syyttävät muista EU-maista tulevaa halpaa sianlihaa siitä, että hekin joutuvat käyttämään antibiootteja omassa sianlihantuotannossaan.

 

Toivon, että tanskalaisten sikafarmareiden laajamittainen joutuminen MRSA-bakteerin kantajiksi laittaa S-ryhmän ja Keskon miettimään ulkomaisen sianlihan turvallisuutta!

 

-Esko Erkkilä-

Hahkialan kartano on uuden tulemisensa partaalla

Keskiviikko 3.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Hauholla sijaitsevalla Hahkialan kartanolla on takanaan näyttävä historia ja nyt tuntuu, että sillä on edessään myös valoisa tulevaisuus.

 

Eri lähteissä Hahkialasta on mainintoja jo 1400-luvulta alkaen, mutta todellista kehittymistä kartano on kokenut 1650-luvulta alkaen, jolloin kartanon omistajaksi tuli Charpentier –suku.

 

Charpentierit omistivat kartanon vuoteen 1963 saakka, jolloin kartano myytiin Keskon hallinnoimalle Kaupan Maataloussäätiölle.

 

Henkilökohtaiset siteeni Hahkialaan liittyvät kiinteimmin vuoteen 1966, sillä silloin suoritin kartanossa maatalousopintoihini kuuluneen vuosiharjoittelun.

 

Kartanon omistajana siihen aikaan oli Kaupan Maataloussäätiön kautta siis Kesko ja kartanon nimi oli silloin Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetila.

 

Charpentier-jakso Hahkialassa kesti hieman yli 300-vuotta ja Keskon omistusjakso puolestaan vain vajaat 40-vuotta, sillä vuonna 2001 kartano siirtyi agrologi Karl Fazer´n omistukseen.

 

Sain verestää vanhoja Hahkialan muistojani 16.3.2013, kun Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen jäsenenä osallistuin yhdistyksemme Hahkialan kartanossa järjestämään virkistyspäivään.

 

 

Virkistyspäivämme osanottajat arvostivat, että kartanonherra Karl Fazer tuli henkilökohtaisesti kertomaan Hahkialan kartanon kuulumisia meille.

 

Agrologi-veli Karl Fazer johtaa kartanoa kahdella liiketoiminnan suunnalla:

 

Päärakennuksen rooli on toimia kokouskartanona, jossa on mahdollisuus yöpyä ylellisessä ja Suomen historiaan kiinteästi liittyvässä ympäristössä.

 

 

Kirrinen-järven toiselta puolelta Fazer on hankkinut entisen Viittakiven opiston ja muuttanut sen suurten rakennus- ja muutostöiden tuloksena monipuolisiksi kokous-, hyvinvointi- ja liikuntapalvelutiloiksi – yksikön nimi on Uiskola.

 

 

 

Hahkilan kartano hohtaa pääsisäänkäyntinsä puolelta ylväänä hankien keskellä…

 

 

 

 

…ja puiston puolelta katsellen se on ehkä vieläkin ylväämpi.

 

 

 

Kartanon barokki-tyylinen puutarha ei luonnollisesti ole parhaimmillaan keskellä talvea, mutta Kirrisen rannalla sijaitseva rantasauna on eräs katseita vangitseva kohde talvellakin.

 

 

 

Hahkialan rantasauna on peilikuvakopio presidentti Urho Kekkoselle Naantalin Kultarantaan 1960-luvulla rakennetusta rantasaunasta.

En ole käynyt Kultarannan saunassa, mutta yhteistyöni Keskon kanssa vei minut työurani aikana muutaman kerran saunomaan Hahkialan rantasaunaan hyvien löylyjen, Kirrisen hyvinruopattuun rantaan uimaan ja antoisan tarjoilun pariin.

 

Hahkialan rantasaunaan liittyy minulta muutama muistelus; tässä niistä yksi:

 

• Kirrisen rantaa ruopattiin rantasaunan edestä tammikuussa 1966 kovien pakkasten aikaan. Olin sillä viikolla jalkamies-vuorossa, kun muut vuosiharjoittelijat ajoivat sen viikon traktoreita.
• jalkamiehenä sain olla mutakuormien purkamisessa perälautojen avaajana, sillä ei siihen aikaan ollut traktoreiden peräkärryissä automaattisesti avattavia perälautoja – ei muuten taida olla vieläkään
• perälautojen avaamisessa haalarit tulivat mutaisiksi ja kun ne ruokatauon ajaksi riisui päältään, ne jäivät mudan ja kovan pakkasen vuoksi kuin haarniska jököttämään pihalle – muilla harjoittelijoilla ja kartanon työväellä oli hauskaa haalareideni kustannuksella!

 

Vuosiharjoittelujakso Hahkialassa oli mielenkiintoista aikaa ja opetti maatalousopinnoista kiinnostuneelle nuorelle miehelle monia ”ison maailman asioita”.

 

Toivottelen Hahkialan kartanolle, sen henkilökunnalle, hauholaisille ja kartanon omistajalle myönteisiä tuulia kartanon liiketoiminnan kehittämisessä.

 

Saatan lähipäivinä kertoa lisää Hahkialaan liittyviä asioita!

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskon kompastelu hevosenlihakriisissä ei ollut yllätys

Perjantai 22.2.2013 - -Esko Erkkilä-

On valitettavaa, että myös suomalainen elintarvikeyritys on jäänyt satimeen hevosenlihan käyttämisestä naudanlihana.

 

Yllätys ei puolestaan ole se, että narahtanut tuote on päivittäistavarakaupan merkitön eli ns. private label –tuote.

 

Kyseessähän on Keskon Pirkka-tuotemerkillä varustettu tuote, jonka on valmistanut Pouttu Oy.

 

Kesko joutuu vetämään markkinoilta Pirkka Kebablastu 200 g –nimisen tuotteen.

 

Siinäkään ei ole mitään yllättävää, että Pouttu Oy joutuu vetämään markkinoilta pois valmistamansa Pirkka-tuotteen ”sisartuotteet” eli;

 

• Pouttu Kebablastu 300g
• Pouttu XXL-kebab 265 g
• Pouttu Pita Kebab 185 g
• Pouttu Snadi Kebab 120 g

 

Miksi se ei ole yllättävää, että markkinoilta joudutaan vetämään pois privete label –tuotteen ”sisartuotteet”?

 

Oletukseni kulkee seuraavia latuja:

 

Kesko on tinkinyt Pirkka-tuotteen hinnan niin tiukalle, että valmistaja on alkanut etsiä keinoja, joilla tuotteen raaka-ainehintaa saadaan alemmas. Näin on päädytty korvaamaan osa naudanlihasta halvalla hevosenlihalla.

 

Otaksumaani tukee se, että tuotantoresepteissä on ollut selkeästi hevosenliha, mutta tuoteselosteisiin hevosenliha on ”unohdettu” merkitä.

 

Hevosenlihaa käyttämällä Pirkka-tuotteen kannattavaisuus on saatu kohtuulliselle tasolle ja nyt bisnesmiehet ovat tehtaalla päättäneet, että korvataanpa naudanlihaa hevosenlihalla myös omalla tuotemerkillä myytävissä saman käyttötarkoituksen tuotteissa.

 

Oman asiakaskokemukseni mukaan merkittömän tuotteen heikennys viedään alta aikayksikön myös yrityksen merkkituotteisiin. Muistan hyvin erään merkittävän lihanjalostusyrityksen merkkituotteen, jonka laatu heikkeni hetkessä sen jälkeen, kun yritys alkoi valmistaa ”samaa tuotetta” S-ryhmälle Rainbow-merkittömänä.

 

Mitä kuluttaja oppii Pirkka-hevosenlihakebabista?

 

Opimme sen, että yrityksen siirryttyä private label-tuotteen valmistajaksi on jokseenkin varmaa, että saman yrityksen vastaava merkkituote muuttuu hyvin nopeasti alemman laatutason tuotteeksi eli private label –tasolle.

 

-Esko Erkkilä-

Finnwatch ry:n julkaisema selvitys kaupan omien merkkien tuotteiden vastuullisuudesta on surullista luettavaa

Sunnuntai 3.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Finnwatch ry on yhdistys, joka tutkii yritysten yhteiskuntavastuuta kehittyvissä maissa. Yhdistyksen taustalla on joukko suomalaisia kehitys-, ay- ja ympäristöjärjestöjä.

 

 

Finnwatch ry julkisti 21.1.2013 laatimansa selvityksen, jonka kattoteemana on ”Halvalla on hintansa”. Julkaistun selvityksen nimi on;

 

”Kaupan omien merkkien tuotteiden vastuullisuus”

 

Selvityksessä tarkastellaan suurimpien Suomessa toimivien vähittäiskauppojen omien merkkien eli niin sanottujen private label -tuotteiden vastuullisuutta. Tarkastelussa on mukana neljä vähittäiskaupan ketjua: S-ryhmä, Kesko, Suomen Lähikauppa/Tuko Logistics sekä Lidl Suomi.

 

Selvityksen kenttätutkimuksessa esimerkkituotteiksi oli valittu Thaimaassa prosessoitavat…

 

 

…tonnikalasäilykkeet…

 

 

 

…sekä ananasmehu.

 

 

Esimerkkituotteet oli valittu osuvasti, sillä mainituissa tuoteryhmissä kaupan omat merkit ovat vahvoja.

 

Ylläolevat kuvat ovat laadultaan heikkoja, sillä ne on kuvattu tietokoneen ruudulta Finnwatch ry:n tekemästä selvityksestä.

 

Perheessämme ei käytetä tonnikalatuotteita ja sen vuoksi en ole seurannut kyseisen tuoteryhmän tuotteitakaan, mutta virvoitusjuomia sekä mehuja tulee seurattua hieman tarkemmin. Emme toki osta niitäkään, sillä meillä on oman puutarhan marjoja riittävästi, mutta kaupan mehut kiinnostavat sen vuoksi, että tavallisena kuluttajanakin olen huomannut mehuissa olevan hyvin paljon private label –tuotteita eli kaupan omia merkkejä.

 

Finnwatch ry:n selvitys antaa todella lohduttoman kuvan siitä välinpitämättömyydestä, jolla maamme suurimmat päivittäistavarakaupan jakelutiet S-ryhmä, Kesko, Suomen Lähikauppa/Tuko Logistics sekä Lidl Suomi suhtautuvat juomahyllyillään tarjolla olevien merkittömien tuotteidensa vastuullisuuteen.

 

Finnwatch ry:n selvityksen mukaan Thaimaassa ananasmehutiivistettä valmistavan Natural Fruit -yhtiön olosuhteet tehtaalla viittaavat jopa pakkotyöhön ja ihmiskauppaan.

 

Työntekijöiden kertomukset ananasmehutiivistettä valmistavan tehtaan työoloista ovat karmeaa luettavaa:

 

Jos siirtotyöntekijä käyttää wc:ssä aikaa yli 10 minuuttia, hänen palkastaan vähennetään puolen tunnin palkka.

 

Työntekijät sanoivat lämpöhalvausten sekä pyörtymisten olevan yleisiä.

 

Työntekijöiden mukaan osa tehtaan koneista on vaarallisia ja varomattomien työntekijöiden vaatteita tai ruumiinosia saattaa jäädä kiinni koneisiin ja aiheuttaa näin tapaturmia. Kolme haastateltua työntekijää kertoi tapauksesta, jossa työntekijä oli kuollut koneesta saamaansa sähköiskuun.

 

Erittäin vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten pakkotyöhön ja ihmiskauppaan viittaavia käytäntöjä, löydettiin ananasmehutiivistettä tuottavasta tehtaasta, joka toimitti raaka-ainetta Suomessa prosessoitaviin ja markkinoitaviin private label -mehuihin.

 

 

Aamulehti referoi Finnwatch ry:n selvitystä tammikuun 22. päivänä julkaistun lehtensä 7-palstaisessa jutussa ja paljasti, että Natural Fruits-yhtiö valmistaa tiivisteet Eldorado-, Pirkka- ja Rainbow-mehuille.

Samassa jutussa paljastetaan myös se, että Thaimaassa tuotettu ananasmehutiiviste tulee Suomeen hollantilaiseen Refresco-konserniin kuuluvan Vip-Juicemakerin Suomessa valmistamien ananasmehujen kautta.

 

Poikkesin lähi-Prismassani ja huomasin, että Vip-Juicemakerin valmistamia Rainbow-ananasmehutuotteita oli tarjolla ainakin kaksi massalatausta. Massalatausten kyljessä oli kissankokoisin kirjaimin ”Valmistettu Suomessa”!

 

Kannattaa googlata ”Vip Juicemaker” ja tutkailla yhtiön nettisivuja!

 

On luonnollista, että Finnwatch ry:n selvityksen tuloksena yritys yrittää selitellä omaa ja raaka-ainetoimittajansa toimintaa thaimaalaisen ananasmehutiivisteen käytössä.

 

***********

 

Positiivista tässä prosessissa on se, että Kesko, S-ryhmä ja Tuko ovat luvanneet ottaa vakavasti tiedot, joiden mukaan niiden myymiä ananasmehuja tuotetaan Thaimaassa epäinhimillisissä oloissa.

 

Kysyä sopii; miksi vasta Finnwatch ry:n tekemän selvityksen jälkeen, sillä on päivänselvää, että epäkohdat ovat olleet kaupparyhmittymien tiedossa koko ajan. Ainakin epäkohtien olisi pitänyt olla kaupparyhmittymien tiedossa!

 

On hyvä, että maamme lehdistö on ottanut vahvasti esille private label –tuotteita nyt kohdanneen kohun. Toivottavasti aiheutunut kohu laittaa hieman jäitä hattuun niille päivittäistavarakaupan jakeluteille, jotka aikovat surutta laajentaa merkittömien tuotteiden tarjontaa.

 

Olen aina karttanut päivittäistavarakauppojen private label –tuotteita ja Finnwatch ry:n nyt julkistama selvitys vahvistaa, että olen toiminut kuluttajana vastuullisesti.

 

Neljäkymmentä sivua pitkä selvitys on helposti kovahermoisten luettavissa www.finnwatch.org –sivuilta.

 

 

-Esko Erkkilä-

Private label-vuohotus saa jo naurettavia piirteitä

Tiistai 27.3.2012 - -Esko Erkkilä-

Muistan hyvin, kun Kesko alkoi 1980-luvun puolivälin tienoilla panostaa merkittömiin tuotteisiin.

 

K-kauppiaiden päähän iskostettiin, että merkittömillä tuotteilla avautuu koko kaupparyhmälle onni ja autuus. Kesko oli silloin päivittäistavarakaupan markkinaosuuksissa ehdoton ykkönen ja SOK-osuuskaupat rämpivät kaukana perässä.

 

Keskossa merkittömiin tuotteisiin panostaminen on jatkunut ja samalla sen markkinaosuuden ykköspaikka on haavekuva vain.

 

Toki täytyy todeta, että päivittäistavarakaupan nykyinen markkinaykkönen eli S-ryhmä on myös alkanut panostamaan merkittömiin tuotteisiin, mutta selvästi Keskoa maltillisemmin.

 

Käyn vain harvoin K-ryhmän kaupoissa, sillä merkittömien tuotteiden läpitunkemat hyllyt eivät innosta ostamaan.

 

Jostain syystä poikkesin jokunen aika sitten eräässä Citymarketissa ja huomasin, että nyt Kesko on ”ylentänyt” jopa omenoita merkittömien tuotteiden kastiin!

 

Eikä siinä vielä kaikki, sillä myös porkkanoita näyttää olevan saatavilla merkittömänä tuotteena!

 

Osoittaa huonoa makua kaupparyhmältä, että alkaa markkinoida sellaisenaan myytäviä luonnontuotteita merkittömän teeman alla! Miten omenat ja porkkanat voivat muuttua K-kaupan hedelmä- ja vihannesosastoille joutuessaan merkittömiksi tuotteiksi?

 

Ainakin minä haluan ostaa kunnon omenoita ja porkkanoita ilman merkittömyyden niille antamaa halpuuden ja epäkelvottomuuden leimaa.

Minulla ei ole varaa ostaa Pirkka- tai Rainbow -nimellä myytäviä halpatuotteita!

 

Olen tähän saakka pystynyt olemaan astumatta Suomessa Lidl-myymälään, mutta Keskon ja osin myös S-ryhmän harjoittama private label -toimintapolitiikka on madaltamassa Lidl-liikkeen kynnystä, jotta voin ehkä astua sinne ostoksille.

 

Tiedän toki, että Lidl´n valikoimissa merkittömillä tuotteilla on suuri osuus, mutta heillä saman merkittömän tuotteen ”nimikirous” ei kata koko elintarvikevalikoimaa.

 

Miksi kartan merkittömiä tuotteita?

 

• merkittömät tuotteet ovat pääosin heikompilaatuisia kuin kunnon merkkituotteet, vaikka niihin panostavat kaupparyhmät toista toitottavatkin. Merkittömien tuotteiden kehnosta laadusta saimme juuri käytännön esimerkin, kun S-ryhmä joutui laajoihin takaisinvetoihin merkittömänä myymänsä suklaahippukakun osalta.
  

• merkittömän tuotteen alkuperää on usein vaikea jäljittää, sillä myyjäketju ei useinkaan kerro valmistajan nimeä ja joskus jopa valmistusmaa jää hämärän peittoon

• merkittömän tuotteen valmistaja vaihtuu usein ja sitä ei tavallinen kuluttaja edes huomaa, sillä sama ”merkki” säilyy tuotteella vaikka valmistaja ja usein myös valmistusmaa vaihtuvat

• Kesko käyttää merkittömän tuotteensa ”nimenä” suomalaista nimeä ja se hämää, sillä valmistaja on monesti ulkomaalainen yritys. S-ryhmällä merkittömän päätuotteensa nimi on ulkomaalainen, joten heidän osaltaan nimen tuoma harhautus on pienempi kuin Keskolla

• merkittömät tuotteet merkitsevät niiden hetkellisen valmistaminen saaneille yrityksille toki lisää määrällistä myyntiä, mutta heikkoa katetta. Kun merkittömän tuotteen myynti päättyy markkinointikanavan seuraavan hinnoittelujakson alkaessa, on niiden valmistukseen sotkeutunut yritys todellisissa vaikeuksissa.

• erityisen huolestuttavaa on Keskon toimintapolitiikka, jossa jopa vihannekset ja juurekset on otettu merkittömyyden piiriin. Se merkitsee suomalaisen alkutuottajan kurimuksen kiristymistä. Kaupparyhmä voi aina uhata, että alamme myymään vaikkapa espanjalaisia tai portugalilaisia porkkanoita merkittöminä, jos et alenna hintaasi. Ehkä kreikkalaisilla tuotteilla uhkaaminen ei sentään kuulu markkinointikanavan keinovalikoimaan!

• oma lukunsa on niiden elintarvikeyritysten toiminta, jotka ovat suostuneet valmistamaan merkittömiä tuotteita kaupparyhmille. Tästä on surkeana esimerkkinä HK-ruokatalon Balkan-makkara. Yritys alkoi valmistaa merkitöntä Balkania ja säilytti tuotemerkin omaavan balkanmakkaran valikoimissaan, mutta heikensi sen spesifikaation samaksi kuin merkittömänä toimittamansa. Näin ainakin kuluttajalta tuntui ja tuntuu edelleen, vaikka merkitöntä Balkan-makkaraa meille ei ostetakaan – huomasimme laadunalennuksen silloin, kun kaupan hyllyille ilmestyi heidän merkitön versionsa.

 

Merkitön tuote on kaupalle todellinen rahasampo.

Merkittömien tuotteiden osuuden kasvaminen ei suinkaan ole kuluttajien tahto, vaan kaupparyhmien keino parantaa tulostaan.

 

-Esko Erkkilä-

Suuri näyttelyvieraiden määrä Kone-Forumissa todisti, että suomalainen ruuantuottaja luottaa vaikeuksista huolimatta kotimaisen maatalouden tulevaisuuteen

Lauantai 15.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Agrimarket, Agritek, K-Maatalous, Konekesko sekä Yrittäjien Maatalous järjestivät Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa kolmipäiväisen konenäyttelyn 6…8.10.2011.

Näyttelylle oli varattuna A-, B- sekä C-hallit ja niiden lisäksi ulkotilaa.

Kolmen päivän aikana näyttelyyn tutustui 26.700 näyttelyvierasta.

Näyttelyvieraiden lukumäärä kertoo mielestäni sen, että maataloustuottajat jaksavat kaikesta huolimatta uskoa suomalaisen maatalouden, kotieläintalouden sekä metsätalouden tulevaisuuteen.

Näyttelyn nimi oli ja ollut jo useita vuosia Kone-Forum. Nimi antaa oikeuden näytteilleasettajille keskittyä koneteemaan. Pidän koneteeman näin voimakasta esiintuomista valitettavana ja haluaisin tuoda nykyistä enemmän esille ”säkkitavaralinjaa”. Syynä tähän on paljolti se, että olen aina ollut agribisneksessä ”säkkitavaramies”.

Konemyyjät ja heidän aikaansaannoksensa ovat saaneet agribisneksessä kohtuuttoman suuren huomion. Konepuolen suurta huomiota perustellaan sillä, että konemyynnistä saatava kate on maatalousliikkeille parempi kuin lannoitteista, rehuista tai siemenistä saatava myyntikate. Myös se, että tilalle myyty tietynmerkkinen kone on pysyvä mainos, on usein käytetty peruste konekaupan suosimiselle.

Konemyyjiä on aina palkittu ruhtinaallisesti aikaansaannoksistaan. Muistan hyvin, kun entinen SOK:n säkkilinjan osastopäällikkö manasi, että osuuskaupan myyntimies pääsee ulkomaanmatkalle, jos saa myytyä yhden moottorisahan ketjun!

Säkkitavaroiden pieni osuus näyttelyissä on toisaalta hyväksyttävää ja oikein, sillä rehujen sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden myynti tapahtuu nykyisin valtaosin suoraan tuottajalta ja/tai maahantuojalta viljelijälle. Myös viljakauppa painottuu nykyisin suoratoimintaan viljelijän ja viljateollisuuden tai viljan vientiyrityksen kesken. Maatalouskauppa on siis jäänyt ns. ”lehdelle soittamaan”.

Suoramyynti on hyvä, sillä se purkaa päällekkäisyyksiä maatalouskaupasta. Maatalouskaupalla ei riitä ammattitaitoa vastata viljelijöiden ongelmiin rehu-, lannoite-, tai kasvinsuojeluaineiden kaupassa eikä viljakaupassa.

Toisaalta odotan aikaa, jolloin myös konevalmistajat ja maatalouskoneiden maahantuojat pystyvät aloittamaan suoramyynnin viljelijöille. Se olisi myös kuluttajien etu, sillä tarpeettomia välistävetäjiä maataloustuotantomme ei kestä.

 

-Esko Erkkilä-

Kreenholm - merkittävä teollisuusyritys Narvassa

Sunnuntai 29.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Teollisuusyritysten puute on Baltian maiden akilleenkantapää. Länsi- ja itämarkkinoilla kilpailukykyiset yritykset ja niiden tuotteet olisivat kullanarvoisia mille maalle tahansa, mutta näin on erityisesti Baltian maiden kohdalla.

 

Narvassa toimii Viron vanhin alkuperäisen nimensä säilyttänyt teollisuuslaitos, Kreenholm, joka on yksi koko Euroopan suurimmista tekstiilitehtaista. Yritys kuuluu ruotsalaiseen Borås Wäferi-konserniin.

 

Yrityksen historia alkoi 150 vuotta sitten, kun Kreenholmin ensimmäinen ompelimo nousi Narvajoen saareen vuonna 1857. Nykyään Kreenholmin kahdeksan tehdasta tuottavat neljässä vuorossa muun muassa lankaa, kankaita, vaippoja, froteepyyhkeitä, aamutakkeja, vuodevaatteita, pöytäliinoja ja verhoja.

 

Kilpailu kansainvälisillä tekstiilimarkkinoilla on kireää, mutta Kreenholm on selviytynyt niillä erinomaisesti. Viennin kokonaisarvo on yli miljardi Viron kruunua vuodessa ja tärkeimpiä vientimarkkinoita ovat USA, Saksa, Suomi, Alankomaat, Britannia sekä Ruotsi.

Kreenholmin varjossa ja tuella Itä-Vironmaan muunkin tekstiiliteollisuuden kehitys on ollut nousujohteista. Suuryhtiö yksistäänkin työllistää täysin yli kymmenen alihankkijayritystä.

 

Viime aikoina Kreenholmilla on ollut vaikeaa, sillä erimielisyydet Narvan kaupungin kanssa ovat nakertaneet yrityksen taloudellista asemaa.

 

Kreenholmin punatiiliset tuotantolaitokset ovat edelleen eräs Narvan nähtävyyksistä.

 

Kreenholm oli ennen sotia yritys, joka huolehti työntekijöistään kehdosta hautaan. Se palkittiin mm. Pariisin maailmannäyttelyssä v. 1900 parhaasta yhdyskuntasuunnittelusta yrityssarjassa.

 

Oppaamme kertoi Narvan reissullamme, että Kreenholm on tehnyt alihankintatöitä mm. Keskolle, Finlayson´lle ja Marimekolle. Marimekko lopetti yhteistyön v. 2007, kun Ruotsin televisio kertoi, että Kreenholmin käyttämän puuvillan keruussa on käytetty lapsityövoimaa.

 

Suomalaisittain Narvassa toimivista yrityksistä mielenkiintoinen on Cargotec Estonia AS. Sen nimikyltti on näkyvästi esillä lähellä Narvan keskustaa. Narvan läheinen sijainti Venäjän rajan tuntumassa, mutta kuitenkin EU-alueella, on varmaan ollut eräs perusta, kun Cargotec on päättänyt sijoittaa tytäryhtiönsä Narvaan.

 

On syytä toivoa menestystä niin Kreenholmille kuin myös Cargotec`n Narvan toiminnoille.

 

-Esko Erkkilä-