Toisenlainen aamu Tallinnassa

Maanantai 30.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Pääsen muutaman kerran vuodessa käymään Tallinnassa erilaisten porukoiden kanssa.

 

Minulla on periaatteena, että ulkomaille ei ole koskaan tultu yksinomaan nukkumaan ja sen vuoksi tapaankin aina aamuisin ennen hotellin aamupalaa lähteä tutkailemaan kaupunkia – tätä periaatettani noudatan myös Tallinnassa.

 

Saattaa olla, että olen Tallinnan aamuinani jämähtänyt vanhoihin kuvioihin, sillä tapaan siellä aamutuimaan käydä Tallinnan rautatieasemalla sijaitsevassa 24 h auki olevassa kansankuppilassa.

 

 

Kuppila sijaitsee ”Balti jaam” ´lla eli Tallinnan rautatieasemalla.

 

 

 

Kävelin Hotelli Virusta Balti jaam´n kuppilaan viimeksi aamulla 5.12.2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vakuutan, että hieman aamu-seitsemän jälkeen kantakuppilassani on sellaista elämää, että sitä on nautinto katsella!

 

Näkeehän päivällä Tallinnan vanhassa kaupungissakin elämää, mutta rautatieaseman kuppilassa näkee aamutuimaan hieman erilaista menoa kuin vanhassa kaupungissa!

 

 

***********

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaama torilla poikkeamisesta jää aina mukava tunnelma ja sitä edesauttaa se toivotus, jolla toivotetaan vierailemaan torilla toistekin eli

 

 

Külastage meid jälle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen kolmipäiväinen matka Tallinnaan onnistui mainiosti

Perjantai 13.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksellä on vilkasta toimintaa ympäri vuoden ja toteutimmekin joulukuun alussa onnistuneen ryhmämatkan Tallinnaan.

 

 

 

 

Yhdistyksemme matkavastaavan Irja Lehmuksen johdolla valmisteltu matka vaati paljon etukäteistyötä.

 

 

 

 

 

Tiistaina joulukuun 3. päivänä kaikki oli kuitenkin niin valmista, että lähes 50 henkeä käsittänyt matkaseurueemme sai kokoontua Vanhalle kirkolle Tampereella…

 

 

 

 

 

…ja nousta Antti Lauhamo Oy:n bussiin kohti Helsingin Länsisatamaa.

 

 

 

 

Matkamme käytännön toteuttajana oli Matkapojat Oy. Kuljettajana toimi Timo Iivari ja hän sai meiltä parhaat arvosanat, jotka bussinkuljettajalle pystyy myöntämään!

  Kiitokset Timolle vielä tätäkin kautta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puheenjohtajamme Matti Kaperi (oikealla) sekä matkavastaava Irja Lehmus (vasemmalla) olivat ehtineet ensimmäisten joukossa maihin ja ohjasivat joukkomme "omaan" bussiimme.

 

 

 

 

Olen käynyt lukemattomia kertoja Tallinnassa, mutta bussinkuljettajamme Timo Iivari osoittautui ”kaikkien aikojen” parhaimmaksi Tallinnan-oppaaksi, joten me kaikki opimme matkallamme paljon uutta Tallinnasta.

Timo ansaitsee toisenkin kuvan tähän juttuun!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Majoituimme Sokos Hotel Viruun ja majoittumisen jälkeen oli hetki aikaa käydä Vanhassa kaupungissa. Kukkatori matkalla Vanhaan kaupunkiin on aina näkemisen arvoinen.

 

 

 

 

Joulutori oli parhaimmillaan ja menoa riitti!

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruokapaikkamme oli Musketöörien Ravintola Le Chateau. Sen osoite on Lai 19.

Ravintolaa on helppo suositella!

 

 

 

 

Maittavan ruokailun jälkeen meillä oli mahdollisuus palata tutulla bussilla hotellille, mutta halusin nauttia myöhäisestä Tallinnan illasta ja palasin Viruun kävellen. Joulutori oli hiljentynyt ja tunnelma torilla rauhaisa.

 

 

 

 

Saavuin Viruun bussimatkaajien kanssa yhtä aikaa.

 

 

 

 

Aamupala Virussa on nykyisin hyvä, mutta muistan myös sen ajan, jolloin se tarjottiin peri-neuvostoliittolaiseen tapaan määräannoksina ”neuvosto-koreografian” mukaisesti.

Voi niitä aikoja!

 

 

 

 

 

 

 

Matkustajalaivaliikenne Helsingin ja…

 

 

 

 

 

…Tallinnan välillä on vilkasta,…

 

 

 

 

 

 

…mutta kameran kauko-objektiivilla onnistuin tavoittamaan myös kohti Kotkaa ponnistelevan rahtialuksen.

 

 

Kiitokset matkamme järjestelyihin osallistuneille – milloin lähdemme uudestaan?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tallinnassa julkinen liikenne on edullista

Sunnuntai 8.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Tämän vuoden alusta alkaen Tallinnan asukkaat ovat saaneet matkustaa ilmaiseksi linja-autoissa, raitiovaunuissa ja johdinautoissa.

 

Etu ei koske esim. suomalaisia matkailijoita, mutta julkisilla liikennevälineillä matkustaminen Tallinnassa on edullista myös meille.

 

Perehdyin asiaan joulukuun alussa, kun olin käymässä Tallinnassa.

 

 

 

 

Kuljen Tallinnassa tavallisesti kävellen, mutta aina joskus matkustan raitiovaunulla.

 

Kulkeminen Tallinnassa raitiovaunulla on eksymisvaaran suhteen ”turvallista”, sillä kaikki raitovaunulinjat palaavat aina Virun eteen – kannattaa vain istua vaunussa kääntöpaikalla ja odottaa vaunun paluumatkan alkamista!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Määräajoiksi myytävien matkalippujen hinnat selvittelin Tallinnan rautatieasemalla sijaitsevalta R-kioskilta.

 

Tallinnassa on joukkoliikenteessä käytössä älykortti ja se pitää aina hankkia, jos haluaa ostaa matkustusoikeuden esim. yhdeksi, kolmeksi tai viideksi päiväksi.

Älykortteja on myytävänä kaikilla R-kioskeilla sekä mm. seuraavissa paikoissa: posteissa, Maxima-, Prisma-, Selver-ketjun kaupoissa ja Stockmannilla.

Älykortti maksaa 2 euroa ja se on luonteeltaan panttimaksu, jonka saisi aikanaan takaisin, mutta tavallisen Tallinnan-matkaajan ei kannata mennä noutamaan kahta euroa Tallinnan kaupungin asiakaspalvelupisteestä.

 

Yhden päivän lippu maksaa 3 euroa, kolmen päivän lippu maksaa 5 euroa ja viisi päivää voimassaolevan lippu maksaa 6 euroa. Kaikkiin hintoihin tulee lisäksi se älykortin panttimaksu eli 2 euroa.

 

 

 

 

 

Raitiovaunuissa on selkeät ohjeet lippujen ostamisesta ja kuten kuvasta ilmenee, myynnissä on myös 30 päivän lippuja (hinta 23 euroa).

 

 

 

 

Raitiovaunuissa on sisäänkäynnin vierellä älykortin lukijalaitteita, joiden avulla jokainen alkava matka pitää ”kuitata”.

***********

 

 

Olen ehtinyt Tallinnan-matkoillani tutustua raitiovaunuilla matkustamiseen, mutta bussit sekä johdinautot ovat vielä kokematta – ...

...ehkäpä jo seuraavalla Tallinnan matkalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Aamureippailulla Taageperan linnan puistossa

Lauantai 31.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Agrologimatkamme ensimmäisen yöpymisen aamu elokuun 16. päivänä valkeni Taageperan linnassa kauniin sään vallitessa ja kun en tapaa ulkomaanmatkoillani makoilla aamuisin pitkään, niin lähdin varhain aamureippailulle kartanon ympäristöön ja puistoon.

 

 

 

 

Jätin muut nukkumaan kartanolinnan hienoihin huoneisiin ja aloin tutustumaan Taageperan puistoon sekä kartanoympäristöön.

 

 

 

 

Taageperan linnan kanssa samassa pihapiirissä on toiminut sairaalarakennus, jossa on neuvostovallan aikana saatu monenlaisia hoitoja. Matkamme aikana huomasimme, että useat virolaiset hoitolat ovat olleet neuvostomiehityksen aikana mielenterveyskuntoutukseen tähtääviä laitoksia.

 

 

Taageperan sairaalarakennuksen on suunnitellut arkkitehti Alar Kotli (1904 – 1963).

 

 

 

 

Taageperan linnan sairaalarakennus on päässyt huonoon kuntoon, mutta perusrakenteet ovat sellaiset, että saamme rauhallisin mielin odottaa rakennuksen kunnostamista.

 

Alar Kotli oli aikoinaan tunnettu ja tunnustettu arkkitehti Neuvosto-Virossa, sillä hän toimi mm. Viron Neuvostoliiton Arkkitehdit –säätiön puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana.

 

Kotlin tunnetuin työ on Tallinnan Laululavan suunnittelu. Sen lisäksi hänen työnsä jälkeä voi ihailla mm. Kadriorgin palatsissa Tallinnassa, joka on nykyisin Viron presidentin virallinen asunto, vaikka Viron nykyinen presidentti Toomas Hendrik Ilves ei asu siellä.

 

Palatsi on tyyliltään uusbarokkia.

 

Onko Taageperan sairaalarakennuksessa joitain vaikutteita Alvar Aallon töistä?

 

 

 

 

Tässä sairaalarakennus on toiselta puoleltaan nähtynä.

 

 

 

 

 

Kartanolinnan puisto on hoidettu hyvin ja nurmikon leikkaamisesta on huolehdittu.

 

 

 

 

 

Lyhyeksi leikatulla nurmikolla oli korkeita ja nopeakasvuisia kasveja, joita en tuntenut.

Tuntevatko lukijani tämän kasvin?

 

 

 

 

Minulle tuntemattomia kasveja esiintyi nurmikolla runsaasti.

 

 

 

 

 

Taageperan kartanolinnaan ja sen puistoon pääsee kulkemaan kahden kiviportin kautta – tässä porteista toinen.

 

 

Muutamia kuvia kartanolinnan puistosta ja laajemminkin kartanon alueesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********

 

 

 

 

Aamureippailun jälkeen oli aika hiiviskellä hotellin käytävällä, jotta en herättäisi sikeässä unessa olevia matkatovereitani…

 

 

 

 

 

…ja palasin omaan korkeaan hotellihuoneeseeni.

 

Hotellihuoneeseen on remonttitöiden aikana saatu suhteellisen onnistuneesti rakennettua saniteettitilat siten, että ne eivät heikennä huoneen aistikkuutta!

 

 

 

-Esko Erkkilä- 

"Viru Varietee" -tanssiryhmän esitys Pärnussa toi mukavia muistoja mieleen Neuvostoliiton aikaisista varietee-näytöksistä Tallinnassa

Keskiviikko 30.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliiton aikana Tallinnan matkat olivat suosittuja ja edullisia viedä yhteistyökumppaneita palkinto- ja ”opintomatkalle” Tallinnaan. Olen saanut olla isäntänä monilla näillä matkoilla.

 

Matkoilla majoituttiin joko Viru-hotellin tai Olympia-hotelliin ja kertaakaan matkoilla ei kohdattu mainittavia ongelmia.

 

Matkojen opetuksellinen luonne oli varsin vaikea toteuttaa mm. siitä syystä, että neuvottelutilojen varaaminen molemmista hotelleista oli haasteellista.

 

Neuvottelutiloja toki oli, mutta silloisen neuvostokäsityksen mukaan samaa neuvottelutilaa ei pystynyt varaamaan kuin yksi ryhmä päivässä! Jos neuvottelutila oli varattu vaikkapa illaksi klo 18.00, niin sinne ei päässyt hetkeksikään esim. puolen päivän tietämillä!

 

Näiden palkintomatkojen yksi ohjelmanumero oli loistokkaan varieteen seuraaminen jommankumman hotellin yökerhossa.

 

Hyvin trimmatut ja vähäpukeiset sekä komeilla strutsinsulilla koristellut tytöt vetivät häikäisevän varietee-ohjelman illan aikana. Oli siinä maalaispojilla ihmettelemistä!

 

Hieman vanhaa tallinnalaista tunnelmaa saimme aistia taannoisella Pärnun kylpylämatkallamme, jolloin olimme katsomassa Tervis-kylpylän ”Terveyden Kulttuurikeskuksessa” tallinnalaisen ”Viru Varietee” –tanssiryhmän esitystä.

 

Ryhmässä esiintyi viisi sorjaa tanssijatarta, kaksi miestanssijaa…

 

 

 

…ja heidän lisäkseen laulusolisti.

 

 

Esityksessä sai valokuvata ja pieni valokuvakimara kertoo tunnelman ehkä parhaiten:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääsyliput Terviksessä järjestettyyn varietee-näytökseen maksoivat 10 euroa henkilöltä, joka suomalaisittain tuntuu kohtuulliselta.

 

Terviksen Terveyden Kulttuurikeskuksessa on lähes joka ilta erilaista ohjelmaa ja sinne on mahdollisuus mennä myös muissa kylpylöissä lomaa viettävien.

 

Pärnussa käydessänne suosittelen tutkailemaan Terviksen ohjelmaa ja menemään paikalle – nähtävää yleensä riittää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Gerli Padar - reipas artisti Virosta

Sunnuntai 4.11.2012 - -Esko Erkkilä-

MTK:n järjestötilaisuuden juontajana Tallinnan Merimuseossa toimi Nicke Lignell.

 

Nicke on viihdealan monityötaituri. Suurten tilaisuuksien juontajana hän on parhaimmillaan.

 

 

 

MTK:n tilaisuudessa Nicke Lignell jammaili muutaman kappaleen yhdessä Gerli Padar´n kanssa.

 

 

Näiden sivujen lukijat tietävät, että poliitikot suorastaan kilpailevat valokuviin pääsemisestä.

 

Ainakaan minä en ole vielä koskaan tavannut poliitikkoa, joka kaihtaisi kameraa.

 

Myös viihdetaiteilijat hamuavat julkisuutta ja se merkitsee, että he ovat auliita yhteistyölle amatöörikuvaajankin kanssa.  

 

 

 

Sain viihdetaitelijan yhteistyöhalukkuudesta hyvän esimerkin, kun kuvasin Gerli Padar´a Viron merimuseossa 1.11.2012.

Uskallan väittää, että onnistuin otoksessani hyvin.

 

 

 

Padar´n sisarukset ovat tunnettuja artisteja Virossa, Suomessa ja jopa Euroopassa.

 

 

Gerli osallistui Viron edustajana Euroviisuihin vuonna 2007, mutta ei päässyt finaaliin. Hän esitti silloin laulun ”Partners in Crime”.

 

Gerlin pikkuveli Tanel Padar oli puolestaan vuonna 2001 voittamassa Virolle Euroviisuja. Silloin Tanel esitti yhdessä Dave Bentonin ja poikabändi 2XL:n kanssa kappaleen Everybody.

 

 

-Esko Erkkilä-

Muistatko Tallinnan berjozkan?

Perjantai 7.9.2012 - -Esko Erkkilä-

Berjozka oli kummajainen, joka tuli tutuksi kaikille niille, jotka matkailivat neuvostomiehityksen aikana Tallinnassa.

Berjozkat olivat Neuvostoliitossa myymälöitä, joissa oli tarjolla sellaisia tavaroita, joita ei tavallisista kaupoista ollut mahdollisuutta ostaa. Maksuvälineenä berjozkassa kävi ainoastaan vaihdettavat valuutat, sillä ruplia berjozkat eivät hyväksyneet.

 

Berjozkoita oli Tallinnan lisäksi mm. Viipurissa, silloisessa Leningradissa ja Moskovassa.

Tallinnan borjozkan lisäksi olen käynyt Viipurin rautatieasemaa vastapäätä sijainneessa berjozkassa.

 

Tartu maantien ja E. Viiraltin kulmauksessa sijainnut Tallinnan berjozka tuli neuvostomiehityksen aikana tutuksi kaikille Tallinnassa vierailleille.

 

 

Kerrotaan, että Tallinnan berjozka on suomalaisten rakentama ja se on helppo uskoa, kun katselee entistä berjozka-rakennusta nykyään. Tiilet ovat vahvatekoisia ja muuraus on tehty ammattimiesten taidolla - saumat ovat suorassa ja tiilet eivät ole vinksin vonksin.

 

Tiilirakenteinen rakennus on edelleen samalla paikalla kuin berjozkana toimiessaan ja kaikesta näkee, että rakennusta ei ole rakennettu neuvostoliittolaisten spesifikaatioiden mukaan!

 

 

Rakennuksessa näyttää nykyisin toimivan Apollo-niminen cabaret.

 

 

 

Tästä ovesta pääsivät Viron neuvostomiehityksen aikana sisään ainoastaan turistit ja tietyt valtion virkamiehet sekä ulkomaiset asiantuntijat perheineen, joilla oli oikeus pitää hallussaan ulkomaan valuuttaa.

 

Tallinnan berjozkassa oli osittain kaksikerroksinen myymälätila, sillä toisen kerroksen myymälätilat olivat muistaakseni tavallaan päämyymälän yläpuolella seinien vierustoilla.  

Tarjolla olleet tuotteet oli hintalapuissa hinnoiteltu ruplissa, mutta kassalla ruplahinta muutettiin virallisen kurssin mukaisesti vaihdettaviin valuuttoihin. Tämä tuotti monille suomalaisille suuren pettymyksen, sillä katukurssilla vaihdetuilla ruplilla ei ollut lainkaan arvoa berjuzkassa! Berjozkassa ei voinut maksaa lainkaan ruplilla, ei vaikka ne olisi ollut vaihdettu virallisella kurssilla.

 

Pääsin Viron neuvostomiehityksen aikana käymään usein Tallinnassa, sillä se oli suosittu ja edullinen mm. myyntihommissa kunnostautuneille eri jakeluteiden myyntimiehille.

Sain olla mukana järjestämässä ja toteuttamassa monia erilaisiin myyntikilpailuihin liittyneitä asiakkaidemme palkintomatkoja Tallinnaan. Toimin siis isäntänä Tallinnan matkoilla ja matkoihin liittyy lukuisia hupaisia tapahtumia, joista joskus voisi kertoa myös tällä saitilla!

 

Suomalaisturistien kaupankäynti Tallinnassa perustui neuvostovallan aikana rupliksi vaihdettaviin pipoihin, lenkkareihin, farkkuihin ja muihin sellaisiin tavaroihin, joihin Neuvostoliiton kansalaisille ei laillisesti ollut mahdollisuuksia.

 

Tavaravaihdon lisäksi vaihdoimme tavallisesti viisikymmentä markkaa rupliksi virallisella kurssilla – kurssi oli naurettavan heikko ”katukurssiin” verrattuna. Viisikymppinen oli kuitenkin vaihdettava virallisella kurssilla, jotta innokkaat Neuvostoliiton rajavartijat olisivat uskoneet, että jollain summalla sitä on pitänyt elää ja nauttia Tallinnan vilkkaasta yöelämästä!

 

Berjozka-myynti tapahtui virallisella kurssilla ja sen vuoksi berjozka-ostokset jäivät yleensä perin vaatimattomiksi.

 

Muistan, että Alla Pugatšovan levyt olivat ainoita, joiden hankinta berjozkasta oli järkevää.

 

Myönnän, että hieman harmittaa, etten viime viikonvaihteen aikana tapahtuneen Tallinnan-matkani yhteydessä poikennut vanhassa ja muistorikkaassa Tallinnan berjozkassa.

 

Ehkäpä jo seuraavalla Tallinnan-matkalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Maapirn- ja küüslauk -ostoksilla Tallinnan Jaama Turg´lla

Maanantai 28.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen viime aikoina ottanut tavakseni Tallinnan reissuilla poiketa katselemassa ja myös ostoksilla rautatieaseman vierellä sijaitsevalla Jaama –torilla.

 

Pidin tavastani kiinni myös taannoisella Suomen Keskustan Presidentti-risteilyllä, sillä poikkesin torilla heti aamusella.

 

Risteilylaivamme Baltic Princess rantautui Tallinnassa D-terminaaliin ja sieltä on kävelymatkaa Jaama-torilla vajaat pari kilometriä. Kävelin matkan raikkaassa syyssäässä.

 

Lähellä D-terminaalia sijaitsee Linnahall´n raitiovaunupysäkki, mutta menomatkan suoritin ripeästi kävellen. Raitiotievaunun raiteet kulkivat koko menoreittini vierellä.

 

 

Jaama Turg on avoinna arkipäivisin klo 8 – 18 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin klo 8 -17.

 

Vierailin torilla 30.10.2011 eli ajankohta pitää huomioida, kun vertailee seuraavissa kuvissa ilmeneviä hintoja esim. suomalaiseen hintatasoon.

 

 

Jaama Turg´lla on muutama suurmyyjä, mutta taaempana paikalliset mummut myyvät omien palstojensa tuotteita. Tässä erään suurmyyjän tarjontaa.

 

Tapaan tehdä pienet ostokseni mummoilta, sillä heille parinkin euron kauppa on merkittävä tulonlisä. Lisäksi heidän kanssaan on mukava jutella.

 

 

Myös Virossa kotimaiset elintarvikkeet ovat Suomen tapaan usein kalliimpia kuin ulkomaiset.

Tällä myyjällä kotimaiset valkosipulit maksoivat 6,80 €/kg ja unkarilaiset 3,80 €/kg – ero oli siis huomattava.

 

 

Karpalokilon hinta vaihteli 3,80 – 4,00 €/kg ja karpalot olivat isoja.

 

 

Kotimainen avomaankurkku 2,20 €/kg.

 

 

Kotimainen porkkana 0,60 €/kg.

 

 

Kotimainen palsternakka 1,40 €/kg.

 

Kotimainen tomaatti 1,38 €/kg. Tomaatti oli siis selvästi edullisempaa kuin avomaankurkku.

 

Kotimainen punasipuli 1,20 €/kg.

 

 

Suurmyyjällä oli tarjolla puolalaista paprikaa ja se maksoi 1,30 €/kg.

 

”Astelpaju” on mielestäni erän kauneimmista virolaisista sanoista ja se tarkoittaa tyrniä. Tyrnimarjat maksoivat 4,00 €/kg.

 Meillä on useita tyrnejä ja tiedän, että miten haastavaa hommaa on tyrnin poiminta!

 

Ostin eräältä mummolta maapirn´ä sekä  küüslauk´ aa. Maapirn on maa-artisokka ja küüslauk puolestaan valkosipuli.

 

 

Maa-artisokat olivat komeita, mutta valitettavasti en ottanut niistä valokuvaa. Maa-artisokan kilohinta oli 1,30 euroa ja ostin mummon koko ”varaston” eli 1,8 kiloa.

 

Valkosipulit mummo oli hinnoitellut kappalekaupalla ja hinta oli 0,80 €/kpl.

 

 

Myyjämummoni käytti sujuvasti helmitaulua, kun hän summasi ostosteni hinnan!

 

Suosittelen Tallinnassa poikkeamaan Jaama Turg´lla, sillä se on taatusti erilainen kokemus!

 

-Esko Erkkilä-

Viru-hotellin KGB-museo muistuttaa kommunistiajan urkinnasta

Perjantai 30.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Piipahdimme sukulaispariskunnan kanssa Tallinnassa kolmen päivän hotellimatkalla ja ehdimme sen aikana käydä mm. Viru-hotellin ylimmissä kerroksissa sijaitsevassa KGB-museossa.

 

Käynti Viru-hotellissa palautti mieleen ne monet kerrat, jolloin sain olla vetämässä Neuvostoliiton aikana mm. jälleenmyyjiemme palkintomatkoja. Matkoilla tapahtui kommelluksia, mutta suuremmilta ongelmilta vältyimme.

 

KGB-museo on saavuttanut suuren suosion, sillä siihen on tutustunut jo yli 14.000 museovierasta. Kun yhdelle opastuskierrokselle otetaan mukaan ainoastaan kymmenkunta vierasta, on opastuskierroksia ollut lukuisia.

 

Hotelli Viru on osa neuvostoliittolaista historiaa, sillä se on yksi viidestä Neuvostoliittoon aikoinaan rakennetuista loistohotellista.

 

Viru on eräs presidentti Kekkosen aikaansaannoksista, sillä hänen vierailunsa neuvosto-Virossa maaliskuussa 1964 oli tietty alkusysäys hotellin rakentamiselle.

 

Virun rakentaminen alkoi suomalaisen Mikko Revon toimesta huhtikuussa 1969 ja hotelli valmistui 36 kuukaudessa. Revon konkurssin jälkeen rakennustyömaan suoritti loppuun Rakennuskunta Haka.

 

Neuvostoliittolaiset antoivat rakennustyön Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen ja Suomen Kommunistisen Puolueen neuvottelujen tuloksena suomalaisille ”helpottaakseen Suomessa vallinnutta työttömyyttä”. Todellisuudessa syynä oli se, että suomalaiset rakennusmiehet eivät varastaneet rakennustarvikkeita ja he eivät toikkaroineet rakennustyömaalla humalapäissään.

 

Virun 24. kerroksessa sijaitsi KGB:n vakoilukeskus, josta vakoiltiin hotellissa majoittuneita vieraita. Vierailimme Tallinnan-matkamme aikana nyt KGB-museona toimivassa entisessä vakoilukeskuksessa.

 

Seuraavassa muutama kuva vierailustamme Virun KGB-museossa:

 

Hotelli Virun KGB-museoon on varattava aika etukäteen, sillä museo on niin suosittu, että etukäteisvaraaminen on välttämätöntä. Hotelliasukkaille museokäynti maksaa 5,00 €/henkilö ja muualla majoittuville se maksaa 7,00 €/henkilö. Varaaminen tapahtuu kätevästi sähköpostitse Hotelli Virun myyntipalvelusta.

 

 

”Tervetuloa maailmaan, jossa vietetty tunti muuttaa neuvostoajan ymmärrettäväksi ja jopa käsin kosketeltavaksi!”

 

 

Sain istua KGB-museossa vakoilukeskuksen johtajan tuolilla ja ”puhua” punaiseen puhelimeen, joka merkitsi neuvostoaikana suoraa yhteyttä Tallinnasta Moskovaan.

 

Edessäni on aidot ”Noorte Hääl”-lehdet, joissa on muistokirjoitukset Leonid Breznevistä sekä hänen seuraajastaan Juri Andropovista. Breznev kuoli 1982 ja Andropov vuonna 1984, mutta muistokirjoitukset ovat prikulleen samat – vain vainajien nimet sekä syntymä- ja kuolinajat on muutettu. Lehtimiesten ei näin menetellen tarvinnut tarkistuttaa Andropovin muistokirjoitusta, sillä sehän oli tarkastettu jo Breznevin kuoltua!

Viru-hotellin 24.kerroksesta on mainiot näkymät joka puolelle Tallinnaa. Tämä näkymä matkustajasataman suuntaan oli neuvosto-aikana kielletty, sillä satamat olivat kiellettyjä kuvauskohteita.

 

Turistit pääsivät neuvostoaikana hotellin 22. kerroksessa olevaan ravintolatilaa ja sieltä sai valokuvata, joten kielto ei todellisuudessa ollut voimassa.

 

 

Näkymä Laululavan suuntaan.

 

 

Pyhän Olavin kirkon edessä vasemmalla olevassa talossa sijaitsi KGB:n Tallinnan päämaja ja siellä tapahtui mm. Hotelli-Virun huoneissa käytyjen keskustelujen salakuuntelu.

 

 

Suosittelen Virun KGB:n museossa käyntiä erääksi ohjelmanumeroksi Tallinnan-matkalle. Museokäynnin aikana tulee selville asioita, joka nykypäivänä naurattavat, mutta eipä naurattanut Viron miehitysaikana.

 

-Esko Erkkilä-

Euroopan kulttuuripääkaupungit Tallinna ja Turku painivat eri sarjoissa

Lauantai 17.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Euroopan kulttuuripääkaupunkeja ovat tänä vuonna Viron pääkaupunki Tallinna ja Suomen Turku.

Jouduin työni vuoksi tutustumaan Turkuun vuodesta 1970 aina vuoteen 2010 saakka eli neljänkymmenen vuoden ajan – oli siinä tamperelaisella kestämistä!

Turku sijaitsee syrjässä ja maantiede onkin eräs syy, joka vie sen mahdollisuudet todelliseksi keskukseksi. En toki ole käynyt Turussa tämän vuoden aikana, mutta oletan, että mitään oleellista muutosta ei ole tapahtunut – ainakaan maantiedettä ei voi muuksi muuttaa!

Tallinnassa olen saanut poiketa tämänkin vuoden aikana monesti. Käynnit ovat olleet lyhyitä läpikulkumatkoja, mutta syyskuun alussa Palokallion Omakotiyhdistys ry järjesti matkan, jonka aikana yövyimme Tallinnassa.

Matkan aikana oli mahdollisuus tutustua kesäiseen Tallinnaan.

Tallinna on monivivahteinen kaupunki, jolle kulttuuripääkaupungin nimitys sopii oikein hyvin. Tallinna painii täysin eri sarjassa kuin Turku.

Tallinnan vanha kaupunki ja sen viihtyisät kävelykadut, kapeat kujat, pienet putiikit sekä vuorokauden läpi jatkuva elämä luovat kaupungille todellisen kulttuuripääkaupungin leiman.

Viro vapautui neuvostomiehityksestä vuonna 1991. Viron ja Tallinnan kehittyminen neuvostomiehityksen päättymisen jälkeen on ollut henkeäsalpaava. Vain kaksikymmentä vuotta uuden itsenäisyyden aikaa korostaa Tallinnan onnistumista asemansa saavuttamisessa.

Maan itsenäistyminen, liittyminen Natoon ja tämän vuoden alusta alkaen euroon siirtyminen kertovat maan ja sen pääkaupungin onnistumisesta.

Tallinnan valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi on ollut kaupungille onnistuminen, jonka sille mielellään suo.

 

-Esko Erkkilä-

Hyvä Aamulehti!

Keskiviikko 29.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Aamulehden toimittaja Simopekka Virkkula julkisti Aamulehden SuAsiat-lehdessä 19.12.2010, että hän siirtyy joulun jälkeen Aamulehden kirjeenvaihtajaksi Tallinnaan.

Hieno päätös päätoimittaja Jouko Jokiselta ja toimittaja Simopekka Virkkulalta!

Suomalainen media on elänyt jälkijättöistä elämää Baltian sekä lähi-Venäjän seurannassa. Nyt saamme tilanteeseen ainakin osaparannuksen, kun Aamulehti ”miehittää” Tallinnan.

Viro on ihailtavan nopeasti kohonnut Neuvostoliiton ikeen alta vapauduttuaan läntisen maailman tärkeäksi osaksi.

Muistamme hyvin, kun neuvostokonepistoolein varustetut puna-armeijalaiset valvoivat Gorg Ots´iin nousevia suomalaisia 1970- ja taisi olla vielä 1980-luvullakin. Montaa itkua sai seurata Tallinnan satamassa, kun Suomeen matkaavat onnelliset virolaiset jättivät jäähyväisiään neuvostovallan alle jääville sukulaisilleen.

Nyt kaikki on tosin.

Viro on liittynyt Natoon ja liittyy vuodenvaihteessa euroon. Kehitys on ollut valtavaa. Ihailtavia ovat ne toimenpiteet, joilla Viro saavutti euro-kelpoisuuden.

On enemmän kuin toivottavaa, että Simopekka Virkkula paneutuu koko Baltian tilanteeseen, sillä myös Latvia ja Liettua ovat jo nyt merkittäviä maita Suomen talouselämälle ja ne tulevat kasvattamaan merkitystään Suomen kumppaneina.

Jäämme odottamaan Aamulehden avausta Venäjän suuntaan.

-Esko Erkkilä-

Sinimäen taistelut mahdollistivat Suomen selviämisen sodasta

Maanantai 30.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Sotahistorioitsijat ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että Suomen kannalta toisen maailmansodan loppuvaiheessa käydyt Sinimäen taistelut varmistivat meille itsenäisyyden säilymisen.

 

Sinimäet sijaitsevat Vaivaran kunnassa Virossa Narvasta länteen lähellä Suomenlahden rantaa.

 

Puna-armeija pystyi tiukkojen taisteluiden jälkeen tuhoamaan Narvan kaupungin maan tasalle ja valloittamaan kaupungin.

 

Narvan valloittamisen jälkeen Neuvostoliiton joukot aloittivat etenemisen kohti Tallinnaa.  Ne kohtasivat voimakasta vastarintaa virolais-saksalaispuolustajien toimesta Sinimäellä. Läpimurtotaistelut ajoittuivat heinäkuun 27. päivän ja elokuun 12. päivän välille v. 1944.

 

Sinimäkiä on kolme ja lännestä itään ne ovat Tornimäki (Tornimägi), Krenatöörin mäki (Põrguaugu mägi) ja Lastenkodin mäki (Pargimägi). Kahden itäisimmän mäen valloitukseen puna-armeija pystyi. Myös läntisin Sinimäki joutui aikanaan venäläisten haltuun, mutta vasta sen jälkeen, kun saksalaiset lähtivät urhollisen taistelun jälkeen kohti Berliiniä.

 

Sinimäen onnistuneet taistelut varmistivat Suomen kannalta, että Puna-armeija ei päässyt Suomenlahden eteläpuolen kautta motittamaan Karjalan kannaksella taistelleita suomalaisia.

 

Sinimäen taistelut siis mahdollistivat Suomen selviytymisen!

 

Olen aikaisemmin käynyt keskimmäisellä Sinimäellä eli Krenatöörin mäellä. Siellä on vaikuttavat muistomerkit Sinimäen taistelujen kunniaksi. Krenatöörinmäen muistomerkit joutuivat aikoinaan kiistojen kohteeksi ja syynä olivat syyt, jotka liittyivät Pronssisotilaan siirtämiseen Tallinnan keskustan tuntumasta sivummalle.

 

Taannoisen Itä-Vironmaan matkamme aikana kävimme itäisimmällä Sinimäellä eli Lastenkodin mäellä. Siellä on vanhan tykkiaseman sijoille rakennettu näkötorni, josta avautuu näkymät, jotka valaisevat Sinimäkien strategista asemaa.

 

Sinimäet sijaitsevat lähellä Suomenlahtea ja rannalta alkava tasanko on ainoastaan parin kilometrin levyinen, sillä etelässä on aapaa suomaastoa. Suomaasto ei silloin eikä nytkään kelpaa panssariuraksi, joten neuvostojoukkojen oli pysyteltävä lähellä Suomenlahden rantaa, jos mielivät Tallinnaan.

 

Sinimäet muodostivat hyvän lukon, jolla Puna-armeijan eteneminen länteen voitiin pysäyttää ja näin saada lisäaikaa mm. Suomen puolustustaisteluille.

 

Sinimäen taisteluiden tappioiden määrästä sotahistorioitsijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen.

 

Erään arvion mukaan Sinimäkien taistelussa kaatui ja haavoittui yhteensä yli 200 000 sotilasta, pelkästään Puna-armeijan veljeshaudassa Sinimäillä lepää tiettävästi yli 22 000 kaatunutta.

 

On selvää, että Suomen kannalta Sinimäkien taistelujen merkitystä ei ole tarpeeksi korostettu, sillä se antoi merkittävää lisätukea suomalaisten puolustustaistelulle. Suomi ei joutunut torjumaan etelästä tulevia maihinnousuja, mihin voimavarat eivät olisi enää riittäneet.

 

Virolaisten ja myös saksalaisten taistelutahto Sinimäillä heinä…elokuussa 1944 antoi Suomelle mahdollisuuden saada itsenäisyyden säilyttävät rauhanehdot.

 

Kiitos Sinimäkien taisteluissa neuvostoarmeijaa vastaan taistelleille!

 

-Esko Erkkilä-

Itä-Vironmaa on erilainen

Lauantai 21.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Useimmille suomalaisille Tallinna lähiseutuineen on tuttu kaupunki. Samoin Pärnu sekä Saarenmaan ovat kylpylöidensä kautta tulleet tutuksi monille suomalaisille.

 

Viro Tallinnasta itää Viimsin kylpylästä eteenpäin on aluetta, josta vain harvalla on omakohtaista kokemusta.

 

Olen kerran matkustanut Venäjältä tullessamme Narvasta Tallinnaan, mutta silloin kokemukset Itä-Vironmaasta jäivät pinnallisiksi.

 

Osallistuin perhekuntani kanssa Itä-Viron kierrokselle heinä…elokuun vaihteessa. Matka oli mielenkiintoinen ja kerron kokemuksistamme näillä sivuilla lähipäivinä.

 

Onnistuneen matkan perusedellytys on hyvä opas. Meille kävi tuuria, sillä Matkapojat Oy:n matkalla oppaanamme oli Oiva Pohjaranta.

 

Oiva on kotoisin Vihdistä ja hän on asunut Virossa viitisentoista vuotta ja on siten hyvin perillä virolaisesta elämänmenosta. Tämä loi hyvät edellytykset opastoiminnalle.

 

Tapaamisiin lähipäivinä!

 

-Esko Erkkilä-