Eteenpäinmenon aikaa

Maanantai 4.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliitto on jäsenmäärältään maamme ylivoimaisesti suurin eläkeläisjärjestö, sillä meillä on jäseniä n. 130.000, piirejä 20 ja paikallisia yhdistyksiä 401.
 
Olen saanut olla Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana kuusi vuotta ja vuodenvaihteessa puheenjohtajapestini päättyykin, sillä sääntöjemme mukaan vastuutehtävissä saa olla kerrallaan vain kuusi vuotta ja kohdallani tuo aikaraja täyttyy 31.12.2019.
 
 
Eläkeliiton Pirkanmaan piiri julkaisee aina ennen vuodenvaihdetta…
 
 
 

 
 

 
 
 
Eläkeliiton Pirkanmaan piirin joululehti jaettiin jäsenillemme marraskuun alussa ja tässä…
 
   

 
 
Teksti ei ehkä kuvassa näy, mutta näin kirjoitin:
 

 
 

"Eteenpäinmenon aikaa

 

Työntäyteinen ja elämysrikas vuosi 2019 on päättymässä ja voimme luoda pienen katsauksen menneeseen, mutta tärkeintä näin jouluntietämillä on pohtia myös tulevaa.

 

Päättymässä oleva vuosi on ollut Eläkeliiton Tampereen yhdistykselle eteenpäinmenon aikaa; jäsenmäärämme on kasvanut, taloutemme on kunnossa ja toimintamme on ollut monipuolista.

 

Monissa yhdistyksissä ja järjestöissä on ongelmana saada väkeä talkoolaisiksi ja toimintaa pyörittämään, mutta sitä ongelmaa meillä ei ole ollut – nykyinen eläkeläisporukka on työelämän aikana tottunut tarttumaan haasteisiin ja sama aloitteellisuus sekä vastuullisuus ovat meillä jatkuvana voimavarana myös eläkeiässä.

 

Jäsenhankinnassa olemme onnistuneet mukavasti, sillä jäsenmäärämme on kasvanut. Suuressa kaupungissa jäsenmäärän kasvattaminen on haasteellista, sillä yhdistyksemme aktiivit eivät voi tuntea kohderyhmämme henkilöitä samaan tapaan kuin maaseutupitäjissä.

 

”Hyvä kello kauas kuuluu” –periaate ja yhdistyksemme aktiivinen osallistuminen erilaisiin tapahtumiin ovat keskeiset syyt jäsenmäärämme kasvamisessa.

 

**************

 

Jokunen ajatus tulevasta ja silloin saamme katsoa jo vuoteen 2021, koska silloin Tampereella järjestetään Eläkeliiton Liittokokous.

 

Suunnitelmat vuoden 2021 Liittokokouksen tiimoilta ovat jo pitkällä ja on luonnollista, että paikallisena yhdistyksenä Tampereen yhdistyksellä ja Eläkeliiton Pirkanmaan piirillä tulee olemaan keskeiset roolit tapahtuman onnistumisessa.

 

*************

 

Eläkeliiton Pirkanmaan piirin ja naapuriyhdistysten lisäksi haluamme kiittää Tampereen kaupunkia myötämielisyydestä toimintaamme kohtaan. On selvää, että tulevan Liittokokouksemme tiimoilta saamme olla seuraavan puolentoista vuoden aikana tiiviissä yhteistoiminnassa Tampereen kaupungin eri toimijoiden kanssa! Onneksi jäsenistöllämme on hyvät ja toimivat suhteet kaupungin eri tahoihin!

 

Kiitoksia menneestä ja Oikein Hyvää Joulunaikaa kaikille!

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtaja

 

 

 

 

Toivottelen tämän hieman etuajassa julkaistun kirjoituksesi myötä Hyvää Joulunaikaa myös tämän blogikirjoitukseni lukijoille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Näsijärven haltiat ovat heränneet eloon jääveistoksissa aivan Tampereen keskustassa

Lauantai 2.2.2019 - -Esko Erkkilä-

Kulttuuritalo Laikku on yhteistyössä Suomen Jouluvalo Oy:n kanssa järjestänyt jääveistoskokoelman yleisön ihailtavaksi aivan Tampereen keskustaan. Laikun piha-alueelle on rakennettu Suomessa ainutkertainen jääveistosteltta, jonne 10 jäänveistäjää on loihtinut mystisen maailman täynnä jäätä, lunta ja valoa.

 

 

Jääveistosteltan erikokoiset haltiat ovat saaneet yhdeksän suomalaisen ja yhden liettualaisen jäätaiteilijan käsissä muotonsa, jotka lainaavat hahmonsa sekä ihmisistä että järven eläimistä.

 

 

 

 

 

**************

 

 

Kuvien yhteydessä veistoksen kohdalla on selitys kustakin haltijasta sekä maininta jääveistoksen tekijästä (lainaan teosten esittelytekstejä sellaisenaan kuin ne ovat näyttelyssä):

 

 

 

 

 

Jäälentäjä: Eeva Karhu

 

Jäälentäjä ilmestyy näkyviin vain silloin, kun pakkasviima ja aallot jäädyttävät rantojen kasvustoa. Vain kaksi ihmistä on tiettävästi tehnyt näköhavainnon tästä erittäin vaikeasti havaittavasta haltiasta. Sen voi nähdä vain, jos on unten rajamailla.

 

 

 

 

 

Pallosaaren pitkäkorva: Timo Koivisto

 

Arkana ja herkkäkuuloisena haltiana se ei pidä turhasta liikkumisesta ja metelöinnistä jään päällä. Siksi Pitkäkorva päästää jäälle vettä kulkijoiden riesaksi. Kerrotaan, että haltia päästää korvansa mitan vettä jään päälle. 20 cm vettä jään päällä kertoo, että kyseessä on 200-vuotias haltia.

 

 

 

 

Koljonselän koukkunokka: Andrius  Petkus

 

Tämä haltia viihtyy syvissä vesissä. Se nousee pinnalle vain tarkistamaan jäittenlähdön ja antaa kaloille merkin, milloin voi aloittaa kudun. Koukkunokka on niin ylpeä nokastaan, että kaikki kumartavat sitä aina kohdatessaan ja naureskelevat sitten hyväntahtoisesti takanapäin.

 

 

 

 

 

Muroleen murisija: Andrius Petkus

 

Tämä olion keho muodostuu osittain jääkiteistä. Kesäisinkin se pystyy pitämään kiteet jäässä. Talvisin Murisijan voi nähdä peuhaamassa pakkaslumessa. Murisijan tehtäviin kuuluu murista piisameille, majaville ja saukoille.

 

 

 

 

 

Tavallinen haltia: Jesse Törmikoski

 

Tämä haltia on Näsijärvellä aika tavallinen näky.

 

 

 

 

 

Sielusaattue: Antti Pedroso

 

Saattohaltiat keräävät sielut ja saattavat ne revontulten aikaan Voimapaikalle. Määrätietoisesti, mutta hellästi haltiat saattavat sielut taivaalle, jossa ne liittyvät revontuliin. Tällä tavalla sielut matkaavat maailmankaikkeuteen ja ties minne.

 

 

 

 

Kuutamon kuuntelija: Marika Walden

 

Se nousee aina täydenkuun aikaan rantakiville tarkistamaan valon määrän, värin ja huminan. Se merkitsee muistiin täydet kuut ja viestittää tiedon järven pohjaeliöille. Se pitää lukua havainnoistaan vaihtelemalla rantakivien asentoja ja paikkoja.

 

Näsinselän näkki: Pasi Ahokas

 

Toisin kuin useimmat näkit, on Näsinselän näkki hyväntahtoinen. ”Näsäkki”, kuten häntä järvenväen keskuudessa kutsutaan, liikuskelee koko vesistön alueella ja ratkoo riitoja ja kiistoja. Näsäkkiä ei ole kukaan koskaan nähnyt, mutta kuulohavaintoja ovat useammat meistä tehneet. Näsäkki laulaa järven jäätymisen aikaan.

 

 

 

 

 

Haaveileva haltia: Riitta Matikainen

 

Haaveileva haltia kulkee vesistöissä tuoden mukaan haaveita ja tulevaisuuden uskoa. Antaa Haaveilevan haltian liihotella ja pidetään hyvää huolta vesistöistämme, jotta tulevat sukupolvetkin voivat haaveilla vesistömme rannoilla.

 

 

 

 

 

Tavallistakin tavallisempi haltia: Eeva Karhu

 

Tämä haltia on Näsijärvellä tavattoman yleinen.

 

 

****************

 

 

 

 

 

Jääveistosnäyttely ansaitsisi paljon suuremman huomion kuin se nyt on saanut. Viiden euron suuruinen pääsymaksuko aiheutti mm. sen, että sain tammikuun viimeisenä päivänä tutustua näyttelyyn ihan yksikseni!

Poiketkaahan - näyttely on luonnollisesti sääarka, mutta tavoite on, että se olisi avoinna maaliskuun puolenvälin tietämille saakka!

-Esko Erkkilä-

Sain mieluisan joululahjan!

Keskiviikko 26.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Näin Tapaninpäivänä on paikallaan kertoa Joulupukin tuomista lahjoista ja mielelläni sen teenkin, sillä sain mieluisan joululahjan.

Toki kerroin tällä saitilla jo aikaisemminkin saamastani joululahjasta, mutta joululahjani oli niin erinomainen, että siitä kannattaa kertoa uudestaankin.

 

 

 

 

 

Joulupukki toi minulle Museokortin!

 

 

 

Museokortti on Suomen museoliiton lanseeraama suomalaisten museoiden yhteinen pääsylippu.

 

 

Museokortti tuli myyntiin toukokuussa 2015 ja kerrotaan, että sen käyttöönoton jälkeen museoiden kävijämäärät ovat kasvaneet 35 %.  Museoiden kannalta oleellista on se, että museoiden yhteenlasketut pääsylipputulot ovat kasvaneet peräti 56 %.

 

 

Nyt Museokortti on voimassa 280 museossa eli valinnanvaraa riittää.

 

 

Useinkin museossa käymisen esteenä on tiukka aikataulu, mutta Museokortti mahdollistaa lyhyenkin vierailun museossa ja mikä tärkeintä, samassa museossa voi samalla hinnalla vierailla useasti.

 

 

Tutkimusten mukaan Museokortin haltija käy vuoden aikana museoissa keskimäärin yhdeksän kertaa ja tuon keskivertokäyntimäärän ylittäminen on seuraavan vuoden aikana tavoitteenani.

 

 

Suosittelen Museokortin hankkimista vaikkapa merkkipäivälahjaksi, nimipäivälahjaksi tai vaikkapa valmistumislahjaksi.

 

 

Museoissa tavataan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulukaurojen tarjoaminen Vappu-hevoselle merkitsi, että Isäni ei tavannut Joulupukkia

Maanantai 24.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Jouluaatto ja on paikallaan muistella menneitä Jouluaattoja.

 

 

Vaikka olenkin pienen maalaistalon poika vaatimattomista oloista, niin lapsuuden Jouluaattoihini kuului Joulupukin vierailu.

 

 

Meillä on aina lapsuudessani ollut hevonen ja sen avulla tehtiin raskaimmat maatalouden työt.

 

 

Lapsuusaikojeni hevosena meillä oli täysmusta Vappu-hevonen ja myöhempinä vuosina ”tavallisen” värinen Tyttö. Vapulla oli Poju-niminen orivarsa ja muistan hämärästi, kun Poju menetti pihanurmikolla kalleimpansa eli siitä tehtiin ruuna.

 

 

Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu, kirjoitti Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa. 

Raakaa peliä oli myös se, kun Poju salvettiin.

 

**********

 

Mutta piti kirjoittaa siitä, kun meillä kävi Joulupukki!

 

 

 

Isä piti hyvän huolen hevosistaan ja eräs esimerkki siitä oli se, kun hän Jouluaatto-iltana lähti antamaan kauroja Vapulle.

 

 

Meillä lapsilla oli suuren harmituksen aiheena se, kun Joulupukki poikkesi meillä juuri silloin, kun Isä oli tallissa tarjoilemassa Vapulle joulukauroja eli Isä ei milloinkaan varhaislapsuutemme aikana nähnyt Joulupukkia.

 

 

Tai saattoivatpa pihamaalla kohdatakin, kun Joulupukki meni ovesta ulos ja Isä oli tulossa tallista sisälle!

 

 

********************

 

 

No, kyllä Isä toki myöhemmin tapasi Joulupukin meillä pirtissäkin.

 

 

Tätini asui meillä naapurissa miehensä Uunon kanssa ja joskus Jouluaattona Aino-tätini saapui meille, mutta Uuno oli kuulemma vielä jäänyt kotiin.

 

 

Hetken kuluttua eteisessä kopisteltiin ja Joulupukkihan sieltä oli saapumassa.

 

 

Joulupukki oli vähän heikossa kunnossa, sillä hän kaatui joulukuusemme juurelle, mutta siitä huolimatta joululahjat tulivat jaettua.

 

 

Joulupukin heikohko olo jatkui ja hänet saateltiin porukalla käsikynkkää eteiseen ja edelleen ulos.

 

 

Hetken kuluttua Uunokin saapui ja myös hän oli hieman huonossa kunnossa ja me lapsetkin huomasimme, että kummisetämme oli ”astunut korkin päälle”!

 

 

Sen pituisia ja tosia nämä joulumuistot lapsuudenajan Joulupukeista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taas kuljemme kohti kevättä ja kesää!

Sunnuntai 23.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilen lauantaina 22.12.2018 - tarkalleen klo 00.23 - oli Talvipäivän seisaus.

 

 

Päivä alkoi heti Talvipäivän seisauksen jälkeen pidentyä ja todellisuudessa eilinen oli jo pari sekuntia pidempi kuin perjantai ja tämä johtui siitä, että Talvipäivän seisaus oli melkein heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen.

 

 

******************

 

 

En lannistunut vuoden pimeimmälle hetkelle, vaan laitoin valaistukset päälle eri huoneissa, lasiverannalla sekä myös ulkona ja näin halusin selättää vuoden pimeimmän hetken.

 

 

Tässä kuvakimara, jonka julkaisin facebookissa eilen klo 0.23:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt menemme vauhdilla kohti kevättä ja kesää, sillä suomalainen sananlasku toteaa päivän pitenemisestä näin:

 

”Jouluna on päivä jo kukonaskelta pidempi ja Tapanina hullukin sen huomaa.”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sain toivomani joululahjan!

Maanantai 17.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tasan viikon kuluttua on Jouluaatto ja silloin kiltit lapset ja vanhemmatkin saavat joululahjoja.

 

 

Kiltteydestäni en ole lainkaan varma, mutta uskalsin jo muutama päivä sitten kertoa Joulupukille joululahjatoiveeni.

 

 

Joulupukki täytti joululahjatoiveeni ja kerron lahjatoiveeni nyt myös tällä saitilla, sillä lukijoistani moni saattaa toivoa samaa joululahjaa!

 

 

 

 

 

Esitin lahjatoiveekseni Museokorttia, jolla pääsisin ensi vuonna veloituksetta 280 suomalaiseen museoon!

 

 

Joulupukki kuuli toiveeni ja nyt minulla on Museokortti!

 

 

 

Museokortti lanseerattiin markkinoille toukokuussa 2015 ja nyt yli 200.000 suomalaisella on lompakossaan Museokortti.

 

 

Museokäynnit ovat kasvaneet Museokortin lanseeraamisen jälkeen kolmanneksella eli museoväki osasi toimia oikein!

 

 

 

 

 

Museokorttia mainostetaan juuri nyt suurimpien kaupunkien pylväsmainonnassa ja on ennakoitavissa, että monet muut minun lisäkseni saavat lähipäivinä joululahjakseen Museokortin.

 

 

Nyt hankittuna Museokortti maksaa 68 euroa ja nyt ostaen sille saa yhden kuukauden voimassaoloaikaa yhden kuukauden kaupanpäälle.

**************

 

 

Minulla on nyt väliaikainen Museokortti ja kun kävin sen netissä aktivoimassa, niin nettikäynnistäni aiheutui harmiakin, sillä nyt saan facebookissa jatkuvasti Museokortin mainoksia.

 

 

On se niin väärin, että face seuraa käyntejämme eri toimijoiden verkkosivuilla ja sen jälkeen meitä aloitetaan pommittamaan kyseisen toimittajan mainoksilla.

 

 

Ei ole hyvä niin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kystä kyllä..."

Tiistai 12.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Joululaulussa ”Kun joulu on” lauletaan näin: ”On äiti laittanut kystä kyllä..”

 

Kystä tarkoittaa kypsää, kyllä tarkoittaa tässä yhteydessä kylliksi. Äiti on siis laittanut ruokaa kylliksi tai yllin kyllin.

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen pikkujoulujuhlassa eilen oli ”kystä kyllä” ja siellä kaikilla oli niin mukavaa:

 

 

 

 

 

Järjestämme joka toinen maanantai Maanantaitapaamisen Hämeenpuiston varrella sijaitsevassa Marttalassa ja samassa paikassa järjestimme eilen myös pikkujoulujuhlamme

 

 

Saavuin yhdistyksemme puheenjohtajana sihteerimme Pirkko Tilviksen kanssa somistamaan juhlatilaa jo klo 9.00 ja silloin tuleva joulupöytämme oli tyhjä.

 

 

 

 

 

Olimme ulkoistaneet juhlatarjoilumme Linkosuolle ja tässä joulupöytämme ilman laatikkoruokia valmiina odottamassa juhlavieraitamme eli jäseniämme.

 

 

 

 

 

Linkosuo loihti juhlapöytäämme nämä herkut:

 

• Graavattua lohta ja piparjuurismetanaa
•  Sillikaviaaria
•  Sinappisilakoita
•  Tilliperunoita
•  Maalaislihapyöryköitä ja hillottua karpaloa
• Rosollia ja punajuurikermaa
•  Viherverso-rypälesalaattia ja sitrusvinaigrettea
• Joulukinkkua ja talon sinappia
  •   karamellisoitua omenaa
• Oman keittiön laatikot
  • Lanttulaatikkoa
  •  Porkkanalaatikkoa
  •  Perunalaatikkoa
• Joululimppua ja merisuolavoi
• Kotikaljaa

 

 

En ole tainnut milloinkaan aiemmin saanut olla noin mahtavassa jouluruokailussa!

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme jäsen Kirsi Hellsten viritti meidät joulutunnelmaan "Taivas sylissäni"- laululla.

 

 

 

 

 

Pikkujouluateriamme omavastuu oli 25 euroa ja sen lisäksi yhdistyksemme sponsoroi ruokailua muutamalla eurolla sekä jälkiruokakahveilla.

 

 

 

 

 

Monissa laulukisoissa lukemattomat palkinnot kahminut hallituksemme jäsen Pekka Hilden esitti yksinlaulua ja sen jälkeen hän johti yhteislaulua.

 

 

 

Kiitokset kaikille niille Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenille, jotka teitte pikkujoulujuhlastamme todellisen juhlan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulutarvikekauppa Sorrentossa!

Maanantai 6.11.2017 - -Esko Erkkilä-

Kyllä Joulu ja joulutarvikkeet myyvät eri puolilla maailmaa, sillä tästä saimme vakuuden, kun katselimme joulutarvikekauppaa Sorrentossa.

 

 

Olimme eräänä iltana ruokailemassa lähellä majoitushotelliamme sijaitsevassa ulkoilmaravintolassa, kun huomasimme kadun tai oikeammin kujan toisella puolella joulutarvikekaupan!

 

 

Ei joulutarvikekauppaan nyt sentään jonoja ollut, mutta koko ajan sinne poikkesi asiakkaita.

 

 

Napolinlahdelle Sorrenton edustalle oli taas saapunut uusi risteilyalus ja sen matkustajat parveilivat Sorrenton kaduilla ja kujilla – jotkut heistä poikkesivat ostoksille myös joulutarvikekauppaan.

 

 

Tässä muutama kuva joulutarvikekaupasta, jonne poikkeavia risteilyaluksen asiakkaita ruokailumme ajan seurasimme:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyllä Joulu myy kautta maailman!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan..."

Torstai 12.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Noin lauletaan vanhassa suomalaisessa kansansävelmässä, johon J. H. Erkko on laatinut sanat.

 

 

Toki meillä joulukuusessa on kynttilät, jotka ”kukkivat”, mutta tänä vuonna joulukuusemme valinta onnistui niin hyvin, että joulukuuseemme on näinä päivinä ilmestynyt aitoja ”kukkia” eli kuusenkärkkiä.

 

 

 

 

 

Joulukuusen ”kukkiminen” on aina onnistuminen joulukuusen hankkijalle ja sen ylläpitäjälle.

Olen ylpeä joulukuusestamme!

 

 

Kaadoin joulukuusen synnyinkotini pihapiiristä ja toin sen peräkärrykyydillä Tampereelle.

 

 

Ihmettelen kuusemme ”kukkimista”, sillä joulukuusi sai olla pari – kolme päivää ilman vettä ulkosalla.

 

 

Oli puhetta, että kuusentyvestä on sahattava kymmensenttinen pala pois, jotta joulukuusenjalkaan olisi ollut laittaa tuorerunkoinen kuusi.  Sahaaminen kuitenkin jäi tekemättä ja sen vuoksi ihmetys onkin melkoinen, kun kuusi nyt kukkii.

 

 

Vaikka joulukuusemme onkin nyt hyvissä voimissa ja sen neulaset eivät putoile, sen taru joulukuusena on kuitenkin viikonvaihteen jälkeen päättymässä.

 

 

 

 

 

Vaikka ensi viikolla olohuoneessa oleva joulukuusi saakin lähteä, jää meille edelleen lasiverannalla kuukauden päivät ollut verantakuusi.

 

 

Hyvin ovat verantakuusen sähkökynttilät kestäneet, sillä ne ovat loistaneet nyt kuukauden verran yötä päivää.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkuperäinen on se ainoa oikea

Sunnuntai 25.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Minun jouluni alkaa, kun käyn sytyttämässä kynttilät jouluaattona iltapäivällä Viljakkalan hautausmaalla lepäävien läheisteni haudoille.

 

 

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen osallistun aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Näin taas eilen iltapäivällä!

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni ja tässä se eilen kuvattuna Karhen porstuan puolelta.

 

 

Karhelaiset tulivat ennenaikaan kirkkoon oman porstuansa kautta, mutta nykyään sen kautta kirkkoon voivat saapua myös muut kuin karhelaiset.

 

 

Karhen porstuan edessä oleviin kivirappusiin liittyy monilla mukavia muistoja, sillä aikaisemmin ne toimivat porrastuksena, kun rippilapset valokuvattiin ennen ripillepääsyä.

 

 

Myös minulla on noilla rappusilla kuvattu oma rippikuvani tallella.

 

 

 

 

 

Sakastin puolelta Viljakkalan kirkko näytti eilen tältä – edessä Viljakkalan sankarihaudat.

 

 

 

********************

 

 

Pidän valitettavana, että nykymuotoinen Jouluevankeliumi on minulle ja ikäpolveni edustajille vieras.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha Jouluevankeliumi on se oikea Jouluevankeliumi.

 

 

Nykymuotoinen Jouluevankeliumi ei tuo sitä joulutunnelmaa, jota kaipaamme.

 

 

Tässä se ainoa ja oikea Jouluevankeliumi:

 

 

***************

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

 

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

 

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

 

 

******************

 

 

-Esko Erkkilä-

Markkinat määrittelevät tuotteiden menekin myös joulumyyjäisissä!

Sunnuntai 27.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Kulumassa oleva viikonvaihde taitaa olla vilkkain viikonvaihde joulumyyjäisten vinkkelistä.

 

 

Piipahdin eilen kolmissa joulumyyjäisissä ja saan seurata joulumyyjäistilannetta muutenkin tarkasti lähietäisyydeltä, sillä Rouva on innokas myyjä lähiseudun joulumyyjäisissä.  Myös tuttavapiiristäni kuulemani havainnot vahvistavat tuntumaani joulumyyjäistilanteeseen.

 

 

Joulumyyjäisissä on valtavasti tarjolla hienoja käsitöitä, omatekoisia kauniita koruja ja kaikenlaisia kivoja tavaroita, joita olisi mukava hankkia itselle tai läheisille joululahjoiksi.

 

 

Valitettavasti on todettava, että niillä on perin heikko markkinaimu – ihmiset eivät osta sellaisia tuotteita, joita eivät välttämättä tarvitse jokapäiväisessä elämässään.

 

 

Tilanne on pettymys niille taitajille, jotka osaavat loihtia hienoja koruja ja käsitöitä.

 

 

Markkinaimua puolestaan on juureksilla, laatikkoruuilla ja sellaisilla leipomatuotteilla, jotka soveltuvat osaksi ”jokapäiväistä leipäämme”.  Toki erilaiset pullat, leivokset, kuivat kakut ja muut kahvipöydän herkut tekevät kauppansa, mutta suurinta kiinnostusta on kuitenkin reiluista ruokaleivistä ja vastaavista tuotteista.

 

 

Hinnaltaan edulliset käsityötuotteet tekevät kauppansa, mutta niidenkin hinta pitää jäädä alle kymmenen euron.

 

 

Rouva on muuttanut myyjäistuotteidensa painopisteen juureksiin ja sellaisiin leivontatuotteisiin, joita tarvitaan ruokapöydässä – toki hänellä on myyntivalikoimissaan hienoja lasitöitäkin, mutta useimmiten ne jäävät ostajien suunnalta suuren ihastelun kohteiksi – toki niistäkin näyttää kauppoja syntyvän!

 

 

Tässä muutama kuva Rouvan tiffany- ja sulatuslasitöistä, joita hänellä on seuraavan kerran myynnissä Ylöjärvellä Kauppakeskus Elossa 3.12.2016 – tervetuloa silloin kaupoille!

 

 

 

 

 

 

Rouvan suunnittelemat ja tekemät lasilyhdyt ovat aidosti uniikkeja tuotteita, sillä niitä ei varmasti ole kahta samanlaista.

 

 

 

 

 

Sulatuslasilautaset ja tiffany-tuotteet ovat mainioita lahjoja pukinkonttiin.

 

 

 

 

 

Lapset – erityisesti tytöt – ovat ihastuneita Rouvan tekemistä pikkuenkeleistä.

 

 

Myös minä saan osallistua enkeleiden valmistamiseen lasinleikkaamisen ja hionnan osalta, mutta kolvaamiseen en ole saanut lisenssiä, sillä se on minulle liian vaativaa hommaa!

 

 

 

Tervetuloa Eloon 3.12.2016!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Raisiossa hevonen meni katolle, mutta Tampereella se rysähti Hämeensillalle!

Keskiviikko 30.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Vaikka kuinka huolellinen olisi, niin työelämässä saattaa tapahtua vahinkoja.

 

 

En ollut paikalla, mutta nelikymmenvuotisen työnantajani Rehuraisio Oy:n rehuvalmistushistoriassa eräs eniten naurua aiheuttanut tapahtuma oli, kun kerran valmiit rehuseokset olivat menneet virheellisesti asennettujen putkistojen vuoksi vääriin paikkoihin.

 

 

Tapahtuma ei sinällään aiheuttanut naurua, mutta se tapahtumahetken kommentointi, jonka silloinen tuotantopäällikkö antoi, oli vuosikymmenet syynä naurunpurskahduksiin työyhteisössäni.

 

 

Kyseessä oli hevosten rehuseos Hevos-Herkku, jonka erään valmistuserän osa oli mennyt rehutehtaan katolle eikä suinkaan valmiintavaran siiloon.

 

 

Tuotantopäällikkö Tuomo Suominen oli silloin kommentoinut tapahtumaa näin:

 

 

”Hevonen meni katolle…”

 

 

Tapahtumaan liittyi se, että kananrehuseos Kana-Herkku oli myös mennyt väärään siiloon – en muista, että minkä toisen valmiin rehuseoksen päälle – ehkä Sian-Herkun päälle – ja Suominen oli jatkanut raportointiaan…

 

 

”…ja kana sian päälle!”

 

 

 

*****************

 

 

Vanha rehuraisiolainen tapahtuma tuli mieleeni, kun Tampereen Hämeenkadun yläpuolella killuneista jouluvaloista yksi hevoskuvio rysähti Hämeensillalle parhaaseen jouluvaloaikaan 20.12.2015.

 

 

On luonnollista, että varotoimenpiteisiin piti heti ryhtyä ja kaikki 22 kappaletta valopylväisiin kiinnitettyä jouluvaloa purettiin maanantaina 21.12.2015.

 

 

Tampereen valokuviot ovat vuosikymmenten perinne Tampereella ja viime syksynä käytiin vilkas keskustelu, kun pienen jonkinlaisen itsensä jouluvalopäättäjäksi julistautunut ryhmä halusi väenväkisin luopua perinteisistä Tampereen jouluvaloista.

 

 

Kuntalaismielipide sai kuitenkin aikaan sen, että perinteisistä jouluvaloista ei kuitenkaan luovuttu.

 

 

Ryhmä saa ottaa kontolleen vastuun hevoskuvioiden putoamisesta, sillä se halusi tilata kuviot itävaltalaiselta MK Illumation –nimiseltä yritykseltä – tamperelainen tai edes suomalainen metallialan yritys ei ollut Tampereen kaupungin päättäjien mukaan riittävän luotettava valokuvioiden toimittajaksi.

 

 

Tampereen Valoviikkojen 50. juhlavuosi sai synkän päätöksen, kun Tampereen kaupungin ”valoviikkopäättäjien” kommellusten vuoksi valoviikkoja ei pystytty viettämään ainakaan Jouluna 2015 ja eikä Uutena Vuotena 2016.

 

 

Tässä muutama kuva Tampereen 50. Valoviikkojen hevoskuvioista, kun ne ennen romahtamistaan vielä killuivat Hämeenkadun yllä Hämeensillalla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

 

Tässä ehkä paras kuvistani lyhytaikaisiksi jääneistä Hämeensillan hevoskuvioista!

 

 

MK Illumation –yrityksellä on toimintaa useissa maissa – missä vinku-Intiassa onkaan hitsattu nämä kuviot?

Kuka päätti ostaa Tampereen 50. Valoviikkojen valokuviot Itävallasta?

Oletan, että tarjouskilpailu on järjestetty ja eri vaihtoehtoja on vertailtu - vai onko?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkala - Joulukuusipaikkakunta!

Perjantai 4.12.2015 - -Esko Erkkilä-

On hienoa olla syntyjään viljakkalalainen tänä jouluna, sillä kotokulmiltani ovat peräisin Tampereen Keskustorin joulukuusi ja myös Ylöjärven torilla oleva joulukuusi!

 

 

 

 

 

Tampereen Keskustorin joulukuusi on kasvanut Viljakkalan Hanhijärven koulupiirissä eli samassa koulupiirissä, jossa olen syntynyt ja viettänyt elämäni ensimmäiset parisenkymmentä vuotta.

 

 

Minulla on edelleen vahvat siteet Viljakkalan Hanhijärvenkulmalle, sillä omistan siellä puolet synnyinkotitilastani ja toisen puoliskon omistavat yhdessä kolme poikaani. Kotitilani lisäksi mökkini sijaitsee samalla kulmakunnalla.

 

 

Keskustorilla nyt oleva joulukuusi on kasvanut Pentti Leppäkosken aikoinaan omistamalla tilalla. Tilan nykyinen isäntä on Jarkko Blomqvist.

 

 

 

 

 

On mukavaa sattumaa, että myös Ylöjärven torilla oleva joulukuusi on Viljakkalasta.

 

Kuusen lahjoittivat Seija ja Pauli Kivimäki Viljakkalan Karhelta.

 

 

 

Saan olla ylpeä, että Tampereen ja Ylöjärven komeat joulukuuset ovat Viljakkalasta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lähes kesäinen sää ei haitannut Kangasalan Joulunavausta

Sunnuntai 29.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Kangasalan Yrittäjät ry:n ja Kangasalan kunnan yhteistyössä järjestämä Jouluavaustapahtuma perjantaina 27.11.2015 onnistui mainiosti, vaikka sää olikin kaikkea muuta kuin jouluinen.

 

 

Tapahtuma toteutettiin Kangasalan torilla, kulttuurikorttelissa ja keskustan yrityksissä.

 

 

 

 

 

Tapahtumaan liittynyt taide- ja käsityömyyjäiset toteutettiin Kangasala-talossa.

 

 

Rouva osallistui itsetehdyillä lasituotteillaan taide- ja käsityömyyjäisiin ja olin paikalla, kun avustin Rouvaa hänen lasitöidensä roudaamisessa.

 

 

 

 

 

 

Rouva sai hyvän myyntipaikan erään salin seinustalta ja ikkunan vierestä.

 

Tässä Rouvan valmistamia lasilyhtyjä kuvattuna ulkoa Kangasala-talon ulkopuolelta.

 

 

 

 

 

 

Rouvan esittely- ja myyntipöytä näytti asiakkaiden silmin tältä.

 

 

 

 

 

 

Viereinen pöytä oli Kangasalan Sanomien esittelypöytä ja sinne oli hetkittäin pitkäkin jono, sillä Kangasalan Sanomien osastolla oli Lumikuningatar-elokuvan leffalippupiste.

 

 

 

 

**************

 

 

Kangasala-talon taide- ja käsityömyyjäistapahtuma oli toteutettu suurella taidolla ja sille antoivat edustavat puitteet itse Kangasala-talo, kirjasto sekä Kimmo Pyykkö –taidemuseo.

 

 

 

 

 

 

Tapahtumassa esiintyi Lauluyhtye Valkea, joka esitti tunnelmallista musiikkia - kuin enkelten laulua!

 

 

 

 

 

 

Papinojan Ponitalli oli järjestänyt Kangasala-talon pääoven eteen poniratsastuksen ja poniajelun mahdollisuudet.

 

 

 

 

 

 

Kangasala-talosta, sen rakentamisesta ja rakennuskustannuksista on Kangasalla käyty vilkasta keskustelua. 

 

 

Uskon, että viime perjantaisen Joulunavaus-tapahtuman myötä monien paikkakuntalaisten suhtautuminen Kangasala-taloon nytkähti voimakkaasti eteenpäin – ainakin näin tamperelaisena osaan nyt arvostaa Kangasalan kunnan päätöstä rakentaa kuntaansa hieno kulttuuritalo ja kokonainen kulttuurikortteli!

 

 

Kiitokset Kangasalan Yrittäjät ry:lle ja kiitokset Kangasalan kunnalle hienosta tapahtumasta!

 

 

Poiketkaahan Kangasala-talossa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen Keskustorin joulukuusi on peräisin Viljakkalan Hanhijärvenkulmalta

Torstai 19.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereella on viime vuosina ollut hienoista epäonnea Keskustorin joulukuusen kanssa.

 

 

Muutamina vuosina jopa Turun joulukuusi on arvioitu kauniimmaksi kuin Tampereen joulukuusi.

 

 

Tänä vuonna tilanne muuttuu ja uskon, että Tampereen keskustorille pystytetty joulukuusi on Suomen komein joulukuusi.

 

 

 

 

 

 

Joulukuusi on kasvanut Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla entisillä Pentti Leppäkosken tiluksilla, jotka nyt ovat Jaakko Blomqvistin omistuksessa.

 

Joulukuusen ”synnyinpaikan” osoite on Leppäkoskentie 164 ja postinumerona osoitteelle on Hämeenkyrön puolella aikoinaan sijainnut postitoimipaikka 39360 KOMI.

 

 

Komin postitoimipaikkaa ei ole ollut vuosikausiin olemassa, mutta Postille kiitos, kun Komin postitoimipaikka elää edelleen virallisena osoitteena.

 

 

*************

 

Julkisuudessa on viime päivinä ollut monenlaista tietoa Keskustorin joulukuusen synnyinpaikasta; on puhuttu ainakin Lavajärvestä, Hämeenkyröstä ja Ylöjärvestä.

 

 

Näistä joulukuusen ”synnyinpaikkaehdokkaista” lähimpänä on Ylöjärvi, sillä Viljakkalan kunta liittyi Ylöjärveen 1.1.2007.

 

 

Kuntaliitos ei kuitenkaan muuta ihmisten synnyinpaikkaa ja samaa menettelyä pitää noudattaa myös joulukuusten synnyinpaikan kohdalla eli Tampereen Keskustorille tiistaina 10.11.2015 pystytetty joulukuusi on peräisin Viljakkalasta!

 

 

Keskustorin joulukuusi on ”syntynyt” samassa Viljakkalan koulupiirissä – Hanhijärven koulupiirissä – kuin minä ja sen vuoksi tunnen suurta ylpeyttä viljakkalalaisesta Tampereen joulukuusesta!

 

 

 

************

 

 

 

Tampereen Keskustorin joulukuusella on ollut sellaistakin epäonnea, että huonon tuennan vuoksi se on ollut kaatumavaarassa muutamina vuosina – toivottavasti kiinnityssysteemit nyt ovat pitävät!

 

 

Keskustorin joulukuusella on pitkät perinteet. Ensimmäisen kerran kuusi pystytettiin torille vuonna 1894.

Keskustorin joulukuusiperinne katkesi 1900-luvun alussa, mutta vuodesta 1930 lähtien joulukuusi on koristanut Keskustoria joka joulunaika - pois lukien sota-aika.

 

 

Uskon vahvasti, että nyt Tampereen Keskustorin Viljakkalassa syntynyt joulukuusi päihittää jokavuotisessa kisassa turkulaisen kilpailijansa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kokoomuspäättäjien Tampereen keskustaan haluamat seinille heijastettavat valokuviot tuovat mieleen Neuvostoliiton

Tiistai 13.1.2015 - -Esko Erkkilä-

Kokoomuspäättäjien tarkoituksena oli ja ehkä vieläkin katala suunnitelma Tampereen Valoviikkojen valokoristeiden romuttaminen ja nostalgisten valokuvioiden korvaaminen keskusta-alueen rakennusten seinille heijastettavilla masentavilla kuvioilla.

 

 

Sanotaan, että kokoomuksen hellimiä valokuvioita ei edes löydä keskikaupungilta ja totean omakohtaisesti väitteen olevan täyttä totta.

 

 

Palasin eilen illalla palaverista hieman klo 20.00 jälkeen ja etsin etsimällä muutaman seinille heijastetun valokuvion – kas näin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kammottavia ja täysin soveltumattomia tamperelaiseen katukuvaan!

 

Muistin virkistämiseksi kolme kuvaa niistä valokuvioista, jotka pormestarin johdolla aiotaan romuttaa - jokainen voi verrata, että ovatko seinille valaistut valokuviot parempia kuin perinteiset Valoviikkojen koristeet!

 

Tulee etsimättä mieleen, että poliittisella päättäjällä täytyy kyllä olla mielessään jotain muuta kuin kaupunkilaisten ja turistien viihtyvyys, kun puolustaa seinille heijastettavia näkymiä!

 

 

SDP teki suunnitelmista valtuustokyselyn, mutta asioita salassa ajavat tahot eivät lotkauttaneet korviaan.

 

 

Perinteisten valokuvioiden pelastaminen sai vauhtia, kun Perussuomalaiset, Keskusta, Tampereen Puolesta -valtuustoryhmä, Kristillisdemokraatit sekä SKP toivat julkisuuteen tiukkasanaisen mielipiteensä, että perinteisiä valokuvioita ei voida romuttaa ilman kaupunginvaltuuston päätöstä.

 

 

Valokuvioiden puolesta alkoi taistella myös Petri Klemola, jolla on kristillisdemokraattien tausta.

 

 

Klemola laittoi pystyyn kansalaisadressin nettiin sekä adressin kirjalliset kopiot pariin kahvilaan Tampereen keskustassa.

 

 

Klemola toteaa adressin saatesanoissaan mm. näin:

 

 

Tämä Tampereen jouluvalojen säilyttämistä kannattava adressi pidetään avoinna 31.1. saakka. Adressi luovutetaan 2.2. pormestari Anna -Kaisa Ikoselle. Adressin voi siis allekirjoittaa tammikuun loppuun saakka täällä tai paperisena Kauppahallissa Liisan leipomon kahvilassa ja Kauppahallin Pehtoorissa.

 

Kertokaa adressista ystävillenne, sillä tällä voi oikeasti vaikuttaa. Jouluvalojen kohtalosta päätetään keväällä ja mitä enemmän nimiä on säilyttämisen kannalla, niin sitä suurempi merkitys sillä on myös päättäjien silmissä.

 

Klemolan alullepaneman adressin kommentteja pari malliksi tässä:

 

Nykymuotoiset valoviikkojen valokuviot on säilytettävä! Kaupungin keskusta on upea näillä perinteisillä valoilla. Nämä tuovat mieleen lapsuusajan joulut. Miksi ihmeessä te haluatte pyyhkiä nuo lämpimät muistot pois vaihtamalla nämä klassiset ja näyttävät kuviot mitäänsanomattoman näköisiin seinäheijasteisiin, jotka tuovat esiin ruman keskusta-arkkitehtuurin. Oletteko menettäneet järkenne?!?!

 

********

Tampere taantuu koko ajan. Kaikki hyvä ja yrittäjäystävällinen hävitetään. Jouluvalot tuovat Tampereelle asiakkaita pilvin pimein valojen aikaan, jopa uusia asukkaita. Oikeistojohto elää harhassa Anna-Kaisa Ikosen johdolla.

Vuosi sitten sijoitettiin kuvioiden led -valoihin, nyt sekin aiotaan tuhota. Korjattavaa on aina valoissa ja se työllistää. Sitähän Ikonenkin mainostaa. Heijastukset, mitä on yritetty esitellä, ovat hirveitä.  

Luin täältä, että valot ovat ystävyyskaupunki Essenin lahja meille. Hävetkää päättäjät!

 

 

 

**********

 

 

Kiitän SDP:n valtuustoryhmää, perussuomalaisia, keskustalaisia, Tampereen Puolesta –valtuustoryhmää, kristillisdemokraatteja, SKP:tä ja Petri Klemolaa siitä aktiivisuudesta, jolla olette lähteneet puolustamaan tamperelaisia perinteisten valokuvioiden pelastamisessa!

 

 

Muistathan allekirjoittaa adressin ”Tampereen jouluvalot säilytettävä” osoitteessa www.adressit.com.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskustan gallup-kannatus mukavassa nousussa

Keskiviikko 31.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Yle ilahdutti eilen suomalaisia, kun se julkisti uusimman gallup-tutkimuksensa tulokset.

 

 

 

 

 

 

Tulokset kertovat, että Keskustan etumatka toisena olevaan Kokoomukseen on nyt lähes 10 %-yksikköä!

 

 

Eniten vastatuulta tässä tutkimuksessa oli Perussuomalaisilla, sillä heidän kannatuksestaan suli kuukaudessa tasan 1 %-yksikkö!

 

 

Saman verran yhteensä liukeni myös Kokoomuksen ja SDP:n suosiosta.

 

 

 

************

 

 

 

Ylen nyt julkistamat gallup-tulokset olivat vuoden 2014 viimeiset ja nyt saamme seuraavaksi alkaa odottamaan Helsingin Sanomien tuloksia.

 

 

Saattaa olla, että seuraavassa gallup-tutkimuksessa ei vielä näy hallituksen toteuttama n. 8 %:n suuruinen lapsilisien leikkaaminen ja ei myöskään se, että hallitus suo eläkkeisiin ruhtinaallisen 0,39 %:n korotuksen.

 

 

Lapsilisien leikkaaminen näkyy varmasti Kokoomuksen kannatuslukujen alenemisena viimeistään helmikuun gallup-mittauksissa.

 

 

Vastako silloin vai kenties jo tammikuussa SDP nousee Kokoomuksen ohi kannatusluvuissa?

 

 

Hallituksen eläkkeisiin suoma 0,39 %:n korotus tuntuu kiusanteolta.

 

 

Olemmeko me eläkeläiset ansainneet tuollaista pilkantekoa?

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

Keskustan kattoteema kevään eduskuntavaaleissa on

 

 

Suomi kuntoon

 

 

 

Liity Sinäkin yhä kasvavaan keskustalaisten ja Keskustan joukkoon – laitamme yhdessä Suomen kuntoon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulukinkun kasvattaminen alkoi jo kesällä

Maanantai 22.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Elämme vuodenkierrossa aikaa, jolloin melkein kaikissa suomalaisperheissä ensi yönä tai viimeistään seuraavana yönä laitetaan kaupasta ostettu joulukinkku paistumaan sähköuuniin.

 

 

Joulukinkun paistaminen tuo kotiin todellisen jouluntunnun, sillä se aromi, joka kinkunpaistosta keittiöön leviää, on aitoa joulua!

 

 

Ennen maalla joulukinkun valmistaminen vaati puolen vuoden verran työtä.

 

 

Joulukinkun valmistaminen meillä alkoi, kun Aamulehden tai Hämeenkyrön Sanomien ilmoituksesta joskus kesällä nähtiin, että porsaskauppias oli liikkeellä Viljakkalassa.

 

 

Porsaskaupoille mentiin maantienvarteen odottamaan, että porsaskauppiaan auto saapui aikataulun mukaisesti ilmoituksessa ilmoitettuun paikkaan.

 

 

Porsas kuljetettiin polkupyörän tarakalla tai maitokärryillä puulaatikossa kotiin ja sen ”kotiuttaminen” alkoi.

 

 

Aluksi se sai olla navetassa omassa karsinassaan, mutta kesän edetessä jo hieman varttuneelle porsaalle tehtiin aitaus vaikkapa vilja-aitan tai navetan taakse. Oli huolehdittava, että siaksi varttuva porsas pääsi sateensuojaan ja sateensuoja toimi helteisinä päivinä myös auringonsuojana.

 

 

Oli luonnollista, että possulla oli nimi – usein possun nimi oli ”Nasu”.

 

 

1950-luvulla kasvatetun ”kotipossun” ruokinta oli tyystin toista kuin nykyään nykyaikaisissa lihasikaloissa.

 

 

Vihreän ruohon kyyditseminen possuaitaukseen oli perheen lasten huolena. Kasvimaiden perkaamisessa poistettu pihatähtimö eli vesiheinä oli possun suurinta herkkua.

 

 

Valkuaistiivisteitä ei 1950-luvulla ollut oikeastaan edes saatavilla ja ainakin niiden hankkiminen oli niin kallista, että niitä ei talon yhdelle possulle hankittu.

 

 

Myös viljaa pidettiin niin arvokkaana, että sitä ei kotipossulle annettu.

 

 

Peruna ja ruuantähteet olivat aitauksessa röhkivän sian pääasiallisin ravinto. Niitä molempia sitten annettiinkin Nasulle suurella hartaudella!

 

 

Valkuaisköyhä ja myös energian osalta vajavainen ruokinta merkitsivät, että sialle kehittyi enemmän silavaa kuin punaista lihaa, mutta se ei sen ajan ravintonäkemyksiä haitannut.

 

 

Syksyn edetessä sika pääsi taas omaan karsinaansa navettaan ja siellä se eleli lehmien, lampaiden ja vasikoiden kanssa sulassa sovussa, mutta toki omassa karsinassaan.

 

 

Marraskuun maisemissa koitti aika, jolloin sikapossun teurastaminen tuli ajankohtaiseksi.

 

 

Kylillä oli miehiä, jotka kulkivat eri taloissa teurastamassa sikoja ja lampaita – harvemmin mulleja.

 

 

Lampaat tainnutettiin kirveen hamaralla, mutta siat kohtasivat tiensä pään pistoolin laukauksella.

 

 

Muistan kerran, kun meillä oli sianteurastuspäivä ja tuttu naapuri tuli hoitamaan hommaa. Olin pikkupoika ja en tohtinut mennä navettaan, mutta kuulin kun ensimmäisen laukauksen jälkeen sika vaan paransi juoksuaan karsinassa – luoti oli vain hipaissut sikaa.

 

 

No, toinen laukaus osui ja sikapossu pötkähti pitkälleen.

 

 

Veri otettiin luonnollisesti talteen ja käytettiin veriplättyjen valmistukseen.

 

 

Sian teurastuspäivään oli valmistauduttu monella tapaa ja eräs oleellinen osa valmistautumisessa oli karjakeittiön ja myös saunan muuripadoissa tapahtunut veden lämmittäminen kiehuvan kuumaksi.

 

 

Kiehuvan kuumaa vettä tarvittiin sian kalttaamiseen eli siihen kun teräväreunaisella teräskuupalla puhdistettiin sianruho karvoista.

 

 

Kaltattu sianruho nostettiin kinnereihin kiinnitettyjen köysien avulla kinnerpuuhun ja teurastaja pystyi aloittamaan sisäelinten poistamisen.

 

 

Sianruhon puolikkaat saivat jäädä roikkumaan kinnerpuihin, sillä ilmat olivat sianteurastuksen aikoihin jo kylmenneet, jotta näin voitiin tehdä.

 

 

Sian sisäelimet käytettiin tehokkaasti hyväksi ja ne osat jotka eivät kelvanneet ruuaksi, niistä tehtiin saippuaa.

 

 

 

************

 

 

Kotitarveteurastuksen omakohtaisesti muistavien joukko alkaa harventumaan ja sen vuoksi kirjoitinkin viljakkalalaisesta sianteurastuksesta tämän jutun.

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulupukki ehti kuin ehtikin Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen pikkujoulujuhlaan!

Tiistai 16.12.2014

Tunsimme suurta huolta Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen hallituksessa, että Joulupukki ei ehkä lainkaan ehdi vieraaksemme pikkujoulujuhlaamme, jota vietimme eilen Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevassa Marttalassa.

 

 

 

 

 

 

Valmistauduimme pikkujoulujuhlaamme perusteellisesti, sillä teimme pöytäkoristeet sammaleesta,...

 

 

 

 

 

...havupuiden oksista…

 

 

 

 

 

 

… ja muista materiaaleista luontoa kunnioittaen.

 

 

 

 

 

 

Juhlasalin joulukuusi oli hoikka, mutta tarkoitukseensa oikein sopiva!

 

 

 

 

 

 

Emme tyytyneet yhteensä joulukuuseen, sillä hankin juhlatalon eteiseen myös toisen – hieman pienemmän joulukuusen.

 

 

 

 

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana sain toivottaa väen tervetulleeksi tapahtumaan.

 

Tässä iskusanaliuskani puherungostani – en tiedä, että onnistuinko vai sainko aplodeeraukset ainoastaan ”huvin vuoksi”!

 

 

 

 

 

 

 

Emme hallituksen kokouksessa saaneet Joulupukilta varmuutta, että josko hän olisi liikkeellä näin varhain ja sen vuoksi emme uskaltaneet ohjelmaesitteessämme kertoa Joulupukin saapumisesta sanaakaan.

 

Saimme juhlamme kestäessä epäselvän puhelinsoiton – kentät ovat hieman heikkoja Korvatunturin läheisyydessä - Joulupukilta, että hän yrittää sujuttaa ohjelmaansa käynnin pikkujoulujuhlassamme.

 

Olimmekin innostuneita, kun saimme Joulupukin vieraaksemme ja ilomme oli kaksinkertainen, sillä Joulupukki oli ottanut Joulumuorin mukaansa.

 

 

 

 

 

 

Joulupukki pitää tunnetusti kilteistä lapsista ja hän halusikin ottaa polvelleen Eläkeliiton kilteimmän ”lapsen”.

 

 

Kiitokset kaikille Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenille mukavasta pikkujoulujuhlasta – tapaamme samoissa merkeissä vuoden kuluttua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Varpunen Jouluaamuna

Keskiviikko 25.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Joulupäivä.

 

Olemme saaneet taas kerran kuulla joulumusiikkia muutaman viikon ajan ja kuulemme sitä vielä jonkin ajan.

 

Joulumusiikin helmiä on mielestäni ”Varpunen Jouluaamuna”.

 

Tiedän, että kieliopillisesti Jouluaamu pitäisi kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, mutta arvostan Joulua ja teen tahallisen kielioppivirheen.

 

Vasta tämän Joulun aikaan olen perehtynyt ”Varpunen Jouluaamuna” –laulun taustoihin.

 

Laulun pohjana olevan ruotsinkielisen runon on kirjoittanut Zachris Topelius vuonna 1859.

 

Runo ilmestyi suomeksi 1874, kun Karl August Hougberg suomensi sen.

 

Yleensä laulusta kuullaan vain kolme ensimmäistä säkeistöä:

 

”Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!”

 

 

Laulun todellinen sanoma paljastuu laulun neljännessä säkeessä, joka kertoo, että pienoinen varpunen onkin tytön veli, joka on kuollut ja palaa varpusen muodossa tervehtimään sisartaan.

 

”En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.”

 

 

Sakari Topelius sai kokea neljästi lapsensa varhaiskuoleman.

 

Hän menetti kaksi poikaansa jo näiden vauvaiässä ja sen lisäksi yksi hänen tyttäristään kuoli jo varhain. Näiden lisäksi yksi Topeliuksen lapsista – tyttö – syntyi kuolleena.

 

 

Sanotaan, että ”Varpunen Jouluyössä” on syntynyt Topeliuksen Rafael-pojan varhaisen kuoleman pohjalta.

 

 

***********

 

On puhuttelevaa tietää, että ”Varpunen Jouluaamuna” –laulu omaa nämä taustat!

 

 

-Esko Erkkilä-