Suomen pitää jatkaa EU-ruoka-avun jakamista

Suomi on koko EU-jäsenyytensä ajan hyödyntänyt järjestelmää, jolla EU jakaa elintarvikkeita vähävaraisille henkilöille. Mm. Ruotsi ja Tanska eivät ole näin menetelleet.

 

EU-ruoka-apujärjestelmää Suomessa hallinnoi Maaseutuviraston interventio - ja tuontiyksikkö.

 

Ruoka-aputuotteiden hankinta kilpailutetaan ja niiden hankinnassa maksuvälineenä käytetään Suomessa varastoituna olevia interventiotuotteita.  Tärkein maksuvälineenä käytetty interventiotuote on ollut ohra.

 

Viime kesänä saatiin hyvä sato ja viljelijät joutuvat pian päättyvänä interventiokautena myymään ohraa interventiovarastoihin runsaasti. Nyt interventioon on myyty ohraa jo yli 100 miljoonaa kiloa ja asiantuntijat veikkaavat, että kokonaismääräksi muodostuu n. 200 miljoonaa kiloa. Se merkitsee rahassa n. 20 M€:n kokonaispottia.

 

EU:n omistamaa maksuvälinettä tulee siis riittämään suomalaisissa viljavarastoissa.

 

Tuotteiden tarjouskilpailussa voittanut yritys saa maksuksi ohraa. Jos se ei sitä itse pysty käyttämään raaka-aineenaan, niin se myy sen sellaiselle yritykselle, joka pystyy ohraa käyttämään. Tätä kautta esim. suomalainen rehuteollisuus on viime vuosina saanut tietyn osan raaka-aineestaan.

Järjestelmä on kankea ja byrokraattinen, mutta siihen on pyritty sopeutumaan.

 

EU:n rahoittaman ruoka-apujärjestelmän tuotteita olivat viime vuonna vehnäjauho, makaroni, puurohiutale, näkkileipä, maitojauhe, sämpyläjauho, hapankorppu sekä keksit. Joinain vuosina on jaettu myös lihasäilykkeitä ja mannasuurimoita.

 

Viime vuonna EU-elintarviketukea jakaneet järjestöt olivat seuraavat:

 

Adventtikirkon Avustuspalvelu ADA, Kirkkopalvelut, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Mielenterveyden Keskusliitto, Suomen Katulähetysliitto, Suomen Pelastusarmeijan säätiö, Suomen Punainen Risti, Suomen Vapaakirkko ja Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö TVY.

 

Em. järjestöt jakoivat v. 2008 EU:n maksamia elintarvikkeita yhteensä 1.688.000 kiloa. Mainittakoon, että vuonna 2004 jaettu määrä oli kaikkien aikojen suurin eli 2.140.000 kiloa.

 

EU jakoi elintarvikkeita vähävaraisille v. 2008 yhteensä 305 M€:n arvosta. Summa on mitattu hankintahinnoin eli interventiohinnoin. Jos tuotteet hankittaisiin normaaliin tapaan vähittäiskaupoista, niin summa olisi suurempi.

Kokonaissummasta Suomen osuus oli viime vuonna 2,7 M€ eli varsin pieni.

 

Suurin avunsaaja oli Italia ja sen saaman EU-ruoka-avun kokonaisarvo oli viime vuonna 69,6 M€.

 

Ranska oli suuruusjärjestyslistalla toinen (50,9 M€) ja sitten seurasivat Espanja (50,4 M€), Puola (49,9 M€), Romania (24,2 M€), Kreikka (13,2 M€) ja Portugali (13,1 M€).

 

Alle 10 miljoonan euron saajia, mutta suurempia kuin Suomi olivat Belgia, Unkari, Bulgaria ja Liettua. Suomea pienempiä EU-ruoka-avun saajia olivat Slovenia, Malta, Viro, Irlanti, Tsekki, Latvia ja Luxenburg.

 

Kuten listalta nähdään, niin ainakin Englanti, Saksa, Hollanti, Itävalta, Ruotsi ja Tanska eivät hyödynnä EU:n elintarvikeapua vähävaraisille.

 

EU-komissio pyrkii muuttamaan ruoka-avun jakamissääntöjä siten, että avun saannin ehtona olisi saajamaan tietty maksuosuus kokonaissummasta. Suomen budjetissa ei ole kyseistä momenttia ja sen vuoksi pelätäänkin, että EU:n rahoittama ruoka-apu loppuisi Suomessa, jos sääntöjä muutettaisiin komission esittämiksi.

 

Kannatan EU-ruoka-apujärjestelmän jatkamista Suomessa.

 

Muutama perustelu kannalleni:

 

EU:n rahoittama ruoka-apu on välttämätön ruoka-avun saajien näkökulmasta. Avustusjärjestöt panostavat vähävaraisten huolenpitoon paljon EU:n maksamaa ruoka-apua enemmän, mutta ruoka-apukilot tuovat kuitenkin heidän toimintaansa tietyn perusvolyymin. Jos EU:n maksama ruoka-apu loppuisi, niin on vaarassa, että avustusjärjestöjen muukin avustustoiminta hiipuisi.

 

Ruoka-aputuotteiden valmistaminen kilpailutetaan EU-laajuisesti, mutta mm. tuoterahtien vuoksi kotimainen elintarviketeollisuus on pärjännyt kilpailussa hyvin. Ruoka-aputuotteiden valmistaminen tuo kotimaiselle elintarviketeollisuudelle tervetullutta volyymiä, jotta työpaikat säilyvät. Kotimaisten elintarvikkeiden pärjääminen kilpailussa on hyvä senkin vuoksi, että tuen saajilla säilyy keittiössään tutut ja turvalliset tuotemerkit myös ruoka-aputuotteissa.

 

Viljanviljelijät joutuvat turvautumaan ohrassa intervention määräämään alhaiseen hintatasoon. On järkevää, että suomalaisiin viljavarastoihin toimitettu kotimainen vilja päätyy kotimaisen elintarvikeketjun raaka-aineeksi - myös tämä näkökulma puoltaa EU-ruoka-apuohjelman jatkamista.

 

Usein puhutaan siitä, että Suomi on nettomaksaja EU:ssa. Jos luovumme EU:n maksaman ruoka-avun hyödyntämisestä, niin nettomaksuosuutemme kasvaa - näin ei saa käydä.

-Esko Erkkilä-