Kaivolla

Elokuun puolivälissä 2009 Taipaleenjoelle, Terenttilään ja Kirvesmäkeen suuntautuneen sotahistoriamatkan kulttuuripoliittinen kohokohta oli se, kun pääsimme käymään Yrjö Jylhän "Kiirastuli"-kokoelmassa esitetyn Kaivo-runon tapahtumapaikalla. Omistan kyseisen runoteoksen, sillä olen joltain kirpputorilta hankkinut sen muutamalla eurolla. Teoksen arvoa nostaa se, että siinä on Yrjö Jylhän kirjoittama kulmikas omakätinen nimikirjoitus.

 

Yrjö Jylhä toimi Talvisodassa komppanianpäällikkönä Kirvesmäen lohkolla. Jylhä johti Soinin pitäjän miehistä koottua komppaniaa.

 

Kiirastuli-kokoelmassa oleva "Kaivo"-runon tausta perustuu Kirvesmäen etulinjasta vajaan kahden kilometrin etäisyydellä sijaitsevan kaivon tapahtumiin.

 

Kaivo sijaitsee n. parinsadan metrin etäisyydellä kirvesmäkiläisten kirkkotiestä. Se on kirkkotien oikealla puolella Kirvesmäestä Sakkolan suuntaan kuljettaessa.

 

Kirkkotieltä Kaivolle kulkeva reitti on merkitty mäntyihin veistetyillä pilkoilla. Pari vuotta sitten tapahtunut merkitseminen oli häipynyt ja Kaivolle osuminen vei aikaa. Lopulta Kaivo kuitenkin löytyi - sain kunnian olla sen lopullinen löytäjä.

 

Kaivo sijaitsee Kirvesmäen lohkon takamaastossa. Se on harjumaastossa ja nyt se on kuivunut. Kaivon kiviarkku on kuitenkin edelleen havaittavissa.

 

Kaivo on Kirvesmäen rintaman takamaastossa sijainneen talon vesikaivo. Taloa tai sen raunioita ei enää ole havaittavissa.

 

Jylhän komppanian eräs ryhmä oli levossa Kaivon lähistöllä sijainneessa talossa. Runossa kerrotaan haavoittuneesta, joka kaipasi vesitilkkaa huulilleen - "Veljet, vesitilkka tuokaa ---."  

 

Maaliskuun 10. päivänä 1940 - kolme päivää ennen Talvisodan rauhaa - Virroilta kotoisin ollut sotamies Erkki (Erik) Kujala lähti hakemaan haavoittuneelle toverilleen vettä kaivolta. Kujala kaatui kaivolle vihollisen harhaluodista - jotkut tietolähteet kertovat, että Kujala kaatui kurkun avanneesta sirpaleesta.

 

Jylhän Kaivo-runo kuuluu näin:

 

Talvipäivä puolessa on vasta,

hyökkäystä ei, vain tykkitulta:

viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.

Alla maan on niin tyyntä, kodikasta;

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:

Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Korsun yllä tykkien soi jyry,

Kaivotietä pyyhkii luotipyry

Päivin sekä öin, ja polun päässä

Kaivon partaalla on verta jäässä---

Kaivon luona luoti tapas monta

liian janoista ja maltitonta.

Janoos älä täällä vettä pyydä,

astiaas vain lunta syydä,

sitäkään jos löydät enään maasta---

niin sen peittää pirstat sekä, savu, saasta.

Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat

Kurkut kuivat, vihlovaiset haavat

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:

Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,

Tuskissaan huojuva ja heikko,

Lähtee, koska veljellä on jano,

Enempää ei mieti eikä sano.

Käteensä hän sieppaa vesikannun,

Juoksee yli myllerretyn mannun,

Häipyy sekaan viuhunan ja tuiskeen

Kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.

Tykit jyskyttävät korsunsuuta,

Viipyy vesimies---ei muuta.

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:

Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan

Kaivon partaall` mies on suullaan,

Verta valunut on kaivoon, josta

yksikään ei enään vettä nosta.

Verta pulpahtavat suonet lähteen

verta valuvaiseen iltatähteen.

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:

Veljet, vesitilkka tuokaa---.

 

 

Sotamies Kujala on haudattuna kotikylänsä multiin eli Virtain Killinkosken sankarihautausmaalle.

 

Haminalainen Terttu Ravi luki Kaivolla Yrjö Jylhän "Kaivo" -runon. Hetki oli vaikuttava ja muistiini tuli mieliin työtoverini ja pitkäaikaisen esimieheni monesti esittämä Kaivo-runo.

 

Olin saavuttanut erään merkkipaalun elämässäni, kun pääsin käymään Kaivolla !

 

 

-Esko Erkkilä-