Kirvesmäen lohkolla 15.08.2009

Täytyy olla sotahistoriasta todella kiinnostunut, jos lähtee puolentoista tunnin bussimatkalle Kiviniemestä kohti Kirvesmäkeä, kun on edellispäivänä matkannut saman matkan Taipaleenjoelle. Kaksikymmentäyksi sotahistoriasta kiinnostunutta Lomalinjat Oy:n matkalla ollutta tekivät näin ja minä olin yksi heistä!

 

Ajoimme Ari Lauren´n "ohjastamalla" bussilla Koukunniemen ja Kirvesmäen tienristeykseen aamutuimaan 15.08.2009.

 

Teimme Kirvesmäen risteyksessä työjaon; kolme matkalaista jäi Arin joukkoihin ja lähti vastaanottamaan meitä Vilakkalan alueella, yksi matkalainen lähti tavoittelemaan Kirvesmäen viitostukikohtaa yksinään, sillä hänen isänsä oli kaatunut siellä - me muut lähdimme tarpomaan viidentoista kilometrin pituista taivalta ensin Kirvesmäkeen ja sieltä edelleen Vilakkalan maastoon kohti bussia, joka seuraavien tuntien aikana siirtyi sinne.

 

Etenimme pikamarssia kohti Kirvesmäkeä ja kohtasimme vastaan tulleen venäläispariskunnan, joka oli sieniä keräämässä. Kuulumiset vaihdettiin ja toivottelimme heille hyvää sienestysonnea. Rouvan kultahampaat välkehtivät, kun hän ja hänen miehensä toivottelivat meille mukavaa patikkamatkaa.

 

Saavuimme Kirvesmäkeen ja osuimme Kirvesmäestä vaatimattoman datsanpaikan vallanneen nuoren venäläisperheen "mökille". Isäntä esitti toivomuksen, että josko emme kulkisi aivan hänen tilustensa halki ja mehän kohteliaina noudatimme  Kirvesmäen nykyisännän toivomusta.

 

Ohitimme Kirvesmäen ykkös- ja kakkostukikohdat. Niillä seuduilla olen lähes parikymmentä vuotta sitten saanut kuulla pitkäaikaisen työkaverina ja esimieheni lausumana "Hyvästi Kirvesmäki" -runon. Se oli puhutteleva hetki ja tuli nyt taas elävästi mieleen.

 

Jatkoimme matkaamme ja tapasimme kirvesmäkiläisten kirkkopolulla - tätä tietä Kirvesmäestä ennen sotia kuljettiin kirkonmenoihin Sakkolan kirkkoon - venäläisiä sotaromun kerääjiä. Kotvan matkaa tarvottuamme tapasimme toisen porukan poikkeuksellisen hyvin varustautuneita sotaromun etsijöitä.  Heistä sekä käynnistämme Yrjö Jylhän tunnetuksi tekemällä kaivolla erikseen tässä juttusarjassa myöhemmin.

 

Matkamme jatkui ja seuraava tavoitteemme oli Taipaleenjoen ja Kirvesmäen taisteluista kertovassa kirjallisuudessa tuttu "Jyväshovi".

 

Jyväshovi oli taisteluluiden aikan ylemmän organisaatiotason tukikohta, jonka löysimme matkanjohtajamme johdolla melko helposti. Kerran tai kahdesti evl Inkinen komensi meidät odottamaan paikoillamme ja sillä aikaa hän vajaan puolen tunnin kestäneen maastontiedustelunsa aikana varmisti sijaintipaikkamme. Nautimme tauon aikana eväitämme ja jatkoimme taas matkaamme, kun Inkinen oli löytänyt oikean polunpään.

 

Pidimme eväiden syöntitauon erämaassa. Pystyssä olevia puita vasten nojaavat isot tuulikaadot narisivat ja loivat tunnelmaa, jota muistelen joskus lapsuudessa kokeneeni. Kaukana oli maailman melu ja turhamaisuus. Näiden hetkien vuoksi Venäjälle kannattaa matkustaa.

 

Jyväshovin jälkeen jatkoimme pikamarssia kohti Vilakkalan alueella odottavaa bussiamme ja lopulta viidentoista kilometrin maastovaellus olikin takana.

 

Bussille päästyämme suoritimme varustehuollot ja otimme mittavan marssin tehneestä porukasta asiaankuuluvat valokuvat! Arin ja kumppaneiden keittämät kahvit tekivät hyvin kauppansa.

 

Kirvesmäen korpivaellus onnistui hyvin myös yksikseen matkanneelta viitos-tukikohtaa ja isänsä kaatumispaikkaa etsineeltä huonekaveriltani. Hän oli saapunut bussille jo ennen meitä.

 

Totesimme, että Kirvesmäen reissu oli sujunut ilman tappiota ja aloimme matkan Arin luotsaamana kohti Viipuri ja uusia seikkailuja.

 

 

Hienosta päivästä tyytyväisenä

 

 

-Esko Erkkilä-