Muistotilaisuus Virossa kaatuneiden suomalaisten sotilaslentäjien muistomerkillä

Poikkesimme taannoisella Latvian matkallamme Virossa kaatuneiden suomalaisten sotilaslentäjien muistomerkillä. Se sijaitsee Velisessä lähellä Tallinnasta Pärnuun johtavaa Via Baltia-valtatietä. Valtatieltä on matkaa muistomerkille kymmenkunta kilometriä. Via Baltia-tieltä on viitoitus muistomerkille.

 

Puolustusvoimain lentokone sai 16.08.1941 käskyn lähteä levittämään lentolehtisiä Hangossa silloin olleille neuvostojoukoille. Lentokonetta ohjasi Hämeenkyröstä kotoisin oleva Pentti Antila ja tähystäjänä oli Helsingin maalaiskunnasta kotoisin oleva Antti Sairio. Kone starttasi Nummelan lentokentältä Vihdistä.

 

Elokuisen yön aikana lentäjät eksyivät ja joutuivat Viron puolelle. Oletettavasti heidän koneestaan loppui polttoaine ja he joutuivat tekemään hallitsemattoman pakkolaskun Veliseen.

 

Elettiin saksalaisten hyökkäysvaihetta ja neuvostojoukot perääntyivät kohti äiti-Venäjää. Velise oli jo vapautunut neuvostojoukoista, mutta saksalaiset eivät vielä olleet siellä. Alueella piileskelevät metsäveljet eli sissitoimintaa harjoittavat virolaiset näkivät lentokoneen putoamisen. He totesivat, että koneessa olleet olivat kuolleet ja hautasivat heidät lähelle koneen putoamispaikkaa. Metsäveljet polttivat lentokoneen jäännökset, sillä he eivät halunneet niiden joutuvan kummankaan miehittäjän haltuun.

 

Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on myöhemmin tavannut yhden paikalla olleista metsäveljistä, mutta sankarivainajien tarkkaa hautapaikkaa ei kyseinen metsäveli pystynyt enää paikantamaan. Myös lentolehtisiä ei valitettavasti ole säilynyt.

 

Lentäjänä toiminut alikersantti Pentti Johannes Antila oli syntynyt Hämeenkyrön Osaralla 12.09.1917  eli hän oli kaatuessaan 24-vuotias. Tähystäjänä toiminut lentomekaanikko Antti Adolf Sairio oli parisen vuotta Antilaa nuorempi.

 

Antila ja Sario ovat ainoat Virossa kaatuneet suomalaiset sankarivainajat. Suomen valtio on pystyttänyt heidän lentokoneensa putoamispaikalle muistomerkin. Kyseessä on yli 4 metriä korkea kivi, joka on työstetty lentokoneen potkurin siipeä muistuttavaan muotoon. Muistokivessä on henkilötietojen lisäksi teksti:

 

Pakkolaskussa Velisessä 16.8.1941 menehtyneiden suomalaisten sotilaslentäjien muistoa kunnioittaen 

 

Suomen valtio

 

 

Matkaseurueemme koostui 41 matkaajasta. Pääosa heistä oli taustaltaan hämeenkyröläisiä. Seurueemme muistokukat laskivat Tarja Raipala sekä Tuomo Linnainmaa. Linnainmaa tunsi henkilökohtaisesti Pentti Antilan sekä kaikki sankarivainajan sisarukset. Muistomerkillä lausumissaan muistosanoissa Linnainmaa muisteli Antilan sisarusparvea.

 

Tunnelma muistohetken aikana oli koskettava ja se päättyi yhteisesti laulettuun F.E. Sillanpään sanoittamaan marssilauluun

Kotikontujen tienoita tervehtien

tämä laulumme kaikukoon, 
yli peltojen, vetten ja tunturien 
aina Hangosta Petsamoon. 

Sama kaiku on askelten, 
kyllä vaistomme tuntee sen, 
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan 
isät katsovat poikiaan. 

Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin, 
mikä retkemme tänne toi. 
Ilomielin me riensimme sinnepäin, 
missä yhteinen kutsu soi. 

Tapa tuttu jo taattojen 
nyt on hoidossa poikasten: 
Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, 
kotiaskaret jäädä saa. 

Mitä lieneekin aarteita Suomessa, 
toki kallehin on vapaus. 
Tääll' on suorana seistä ja kaatua 
joka miehellä oikeus. 

Siis te lapset ja vanhukset, 
ja te äidit ja morsiamet, 
niin kauan teillä on suojattu lies 
kun on pystyssä yksikin mies. 

 

 

-Esko Erkkilä-