Onko Suomen itsenäisyys itsestäänselvyys?

Sunnuntai 7.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitan näitä rivejä Itsenäisyyspäivänä, kun…

 

 

 

 

 

 

…syrjäsilmällä katselen Edvin Laineen ohjaamaa alkuperäistä versiota Tuntemattomasta sotilaasta.

 

Tunnustan, että olen pitänyt Suomen itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä, mutta viime päivinä lähipiirini puheita kuunnellessani olen ajatellut, että tämän juttuni otsikko on aiheellinen.

 

 

 

 

 

 

Suomi itsenäistyi 6.12.1917, joten eilen vietimme 97. itsenäisyyspäiväämme.

 

 

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlapäivää vietämme vuonna 2017.

 

Tänään on perusteltua kysyä, että vietämmekö!

 

 

 

 

 

 

Uskon vakaasti, että vietämme.

 

Suomen tulevaisuuteen uskominen ei ole yksinomaan uskon asia, sillä se vaatii myös tekoja.

 

 

Tulevaisuuteen uskomisen edellytys on, että maallamme on uskottava poliittinen johto.

 

Äänestin taannoisten presidentinvaalien toisella kierroksella Sauli Niinistöä vaikka en häntä henkilökohtaisesti tuntenutkaa ja en tunne nytkään.

 

Olen tyytyväinen valintaani, sillä Niinistö on osoittanut ”Urho Kekkoslaista” toimintaa ulkopolitiikan hoitamisessa.

 

 

 

 

 

 

Huolestunut olen nykyisen pääministerimme toiminnasta, sillä hänen kohelluksensa on mielestäni selkeä riski jopa Suomen itsenäisyydelle.

 

Stubb on ilman kritiikkiä yhtynyt kaikkiin Euroopan Unionin toimenpiteisiin, joilla Venäjä pyritään eristämään läntisestä maailmasta.

 

Venäjän täydellinen eristäminen ei ole oikein, sillä pitkä yhteinen raja ja vuosien aikana kehittyneet hyvät taloudelliset suhteet ovat tärkeitä Suomelle.

 

 

 

 

 

 

Ennusmerkit osoittavat, että Stubb siirtyy seuraavissa eduskuntavaaleissa historiaan ja se luo osaltaan mahdollisuuden, että pystymme viettämään itsenäisen Suomen satavuotisjuhlia vuonna 2017!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sama jalusta, mutta patsas on vaihtunut vallanpitäjien mukaan

Maanantai 21.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Olkoon tämän jutun alaotsikkona vaikkapa...

...patsaiden vaihtovuodet!

 

Olen parin viime vuoden aikana omakohtaisesti havainnut, että Viipurissa on paljon maamme historiaan liittyviä mielenkiintoisia seikkoja havaittavissa ja omin silmin nähtävissä.

 

Käsittelen nyt Viipurin Tervaniemessä sijainneita patsaita ja muistomerkkejä sekä sitä, mitä siellä nykyään on.

 

 

Tervaniemen kalliot sijaitsevat Viipurin keskustasta katsellen Viipurin linnan takana.

 

 

*************

 

Turistikartoissa saattaa ilmetä Pietari Suuren patsas ja sinne kannattaakin kävellä, jotta pääsee eräälle Suomen historian merkkipaikalle.

 

Tervaniemen kalliolle pystytettiin vuonna 1910 Pietari Suuren patsas.

 

Patsas pystytettiin Terveniemeen Suuren Pohjan sodan 200-vuotisjuhlien merkeissä, sillä Pietari Suuri seurasi Tervaniemen kallioilta Viipurin pommituksia vuonna 1710.

 

 

*************

 

Pietari Suuren patsas sai olla Tervaniemessä kahdeksan vuotta, sillä suomalaiset poistivat patsaan paikoiltaan vuonna 1918 ja pystyttivät samalle jalustalle 6. XII 1927 Suomen Itsenäisyydenpatsaan.

Pietari Suuren patsas sai siirtyä Helsinkiin, josta se vuonna 1930 palautettiin Viipuriin ja nyt Viipurin taidemuseoon.

 

 

 

Tässä on Viipurin linnassa oleva valokuva Suomen Leijona-patsaan paljastustilaisuudesta 6.12.1927 eli Suomen itsenäisyysjulistuksen 10-vuotispäivänä.

 

Patsaan huipulla oli ylväs Suomen-leijona ja alla teksti

 

SUOMEN

 

ITSENÄISYYSJULISTUKSEN

 

MUISTOKSI

 

6. XII  1927

 

 

 

 

 

 

Valokuvan selitystekstissä kerrotaan, että muistopatsas on Gunnar Finnen veistämä.

 

 

 

 

 

 

Viipurin linnassa on näytteillä osa muistopatsaan tekstiosakivestä.

 

Leijona oli pitkään kadoksissa, mutta sitten se löytyi runneltuna Monrepos´n puistosta ja on nyt tietääkseni erään omakotitalon nurmikolla olosuhteisiin nähden kohtuullisessa kunnossa.

 

 

 

************

 

 

Pietari Suuren patsas palasi Tervaniemen kalliolle Talvisodan jälkeen, kun Neuvostoliitto valtasi Viipurin.

 

 

 

***********

 

 

 

Tilanne kuitenkin muuttui, kun suomalaiset valtasivat Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Viipurin ja Pietari Suuren patsas sai taas lähteä Tervaniemen kallioilta.

 

 

**********

 

 

 

Pietari Suuren patsas sai palata nykyiselle paikalleen Jatkosodan jälkeen, kun Neuvostoliitto valtasi Viipurin.

 

 

**********

 

 

 

Kävin tapaamassa Pietari Suurta 6.7.2014, kun tein vajaat kaksi tuntia kestäneen aamukävelyn Viipurissa käydessäni.

 

 

Pietari Suuri nojaili tykkiin ja jatkoi Viipuria katsellen samaan tapaan kuin hän teki vuonna 1710.

 

Patsaalle johtavat portaat ja graniittipallot portaiden vierellä ovat vuosien saatossa pysyneet samoina.

 

 

 

 

 

 

Patsaan takana on kallioon hakattuna vuosiluku 1910 eli se, jolloin Pietari Suuren patsas ensimmäisen kerran pystytettiin jalustalleen.

 

 

 

 

 

 

Kalliolla on rautaketjuin ympäröitynä alue, jossa on kyrillisin kirjaimin hakattuna kallioon P-kirjain ja kerrotaan, että Pietari Suuri on itse sen siihen hakannut vuonna 1710!

 

 

 

 

 

 

Lähdin jatkamaan aamukävelyäni ja jätin Pietari Suuren tähyilemään Tervaniemen kalliolta aamuun heräävää Viipuria!

 

 

Kannustan suuntaamaan Viipurissa kävelymatkan Tervaniemen kalliolle Pietari Suuren patsaan juurelle ja suomaan syvälliset ajatukset niille tapahtumille, jotka ovat tapahtuneet Tervaniemen kalliolla runsaan sadan vuoden aikana - oikeastaan jopa runsaan kolmensadan vuoden aikana!

 

Toivon, että joskus tulevaisuudessa Suomen Leijona sekä Pietari Suuri saisivat sulassa sovussa seisoa Viipurissa Tervaniemen kalliolla ja katsella monikulttuurellisen Viipurin elämänmenoa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ovatko raitiotiehankkeen linjausvaihtoehdot ennenaikaista ryntäilyä hankkeen puuhaajilta?

Torstai 11.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin nettisivuilla oli aprillipäivän iltaan saakka kysely, jossa tiedusteltiin raitiotiereitille vaihtoehtoisia linjauksia kolmeen kohtaan:

• Kaleva; Sammonkatu vai Teiskontie ja Kissanmaankatu
• Keskustan itäosa; Itsenäisyydenkatu vai Kalevantie
• Pispalan kannas; Paasikiventie vai Pispalan valtatie.

Pidän kyselyä ennenaikaisena, sillä ensiksi pitäisi rauhassa päättää, että lähdetäänkö Tampereelle puuhaamaan raitiotietä.

 

Vastasin toki kyselyyn, mutta eri kysymysten kohdalla toin esille hankkeen kustannusvaikutukset ja niiden selvittämisen tärkeyden.

 

Raitiotiehanke on osamaksua Vihreille siitä hyvästä, että he näyttävät vihreää valoa rakennusliikkeille ja kokoomuksella Rantaväylän tunnelin rakentamisesta.

 

Jos Rantaväylän tunneli jää rakentamatta, on aiheellista kysyä, että saavatko Vihreät siitä huolimatta heille luvatun ”hyvän”.

 

Asun sellaisella alueella Tampereella, että tuskin koskaan tulen tarvitsemaan nyt suunniteltua pätkäraitiotietä. Kaltaisiani tamperelaisia on lukemattomia.

 

Oletan, että kiivaimpia raitiotien kannattajia ovat henkilöt, jotka perin vähän tuovat Tampereen kaupungin kassaan verotuloja. Toisten rahoilla on helppo vaatia kaikenlaista!

 

Esitän, että Tampereella laaditaan kattava suunnitelma bussi-, lähijuna- ja mahdollisen raitiotieverkoston yhteensovittamisesta, jossa huomioidaan myös henkilöautoliikenteen kehittämismahdollisuudet.

 

Suunnitelma pitää ulottaa kattamaan myös Tampereen itsenäiset ympäristökunnat, sillä Tampere tarvitsee talousongelmissa kärvistellessään entistä enemmän yhteistyötä itsenäisten kehyskuntien kanssa. Liikenneolosuhteiden kehittäminen on tässä työssä keskeinen yhteistyöalue.

 

Olen saanut ”lunta tupaan”, kun olen ollut samaa mieltä monien keskeisten asiantuntijoiden kanssa siitä, että Tampereen raitiotiesuunnitelma kustantaa suuruusluokkaa 500 – 700 miljoonaa euroa. Pidän parinsadan miljoonan kustannusarviota haihatteluna ja osoituksena siitä, että talouden lakeja ei tunneta.

 

Kustannusarviossa pitää yhden hassun raideparin lisäksi huomioida ne linjat, jotka on viisasta rakentaa mahdollisen raitiotielinjaston osasiksi. Kalusto-, terminaali- ja henkilöstökustannukset pitää jo alustavassa selvittelyssä kartoittaa paremmin kuin nyt ollaan tekemässä.

 

Alustavassa suunnittelussa ei ole sanalla käsitelty mahdollisen raitiotiesysteemin yritysmuotoa eikä sitä, että onko kyse Tampereen kaupungin omasta tuotannosta vai heitetäänkö mahdollinen ”raitiotieyritys” markkinavoimin raadeltavaksi.

 

Asukasdemokratian näkökulmasta raitiotieyrityksen pitäisi kuulua Tampereen kaupungin oman tuotannon piiriin, sillä kunnallinen, mutta yhtiöitetty toteutustapa olisi demokratian irvikuva.

 

Tiedän, että itsenäisten kehyskuntien mukaantulo merkitsee yhtiöittämispeikon vaanimista nurkan takana, mutta homma pitää pystyä estämään ilman yhtiöittämistä.

 

Vastasin toki konsulttiyritys Ramboll´n kyselyssä myös reittivaihtoehtoihin ja valitsin TAYS:n ja tulevan Kannen kautta Pispalan valtatietä pitkin kulkevan linjausvaihtoehdon.

 

TAYS:n ja Kannen kautta kulkevien linjausvaihtoehtojen perusteet ovat itsestään selvyyksiä ja Pispalanvaltatien valitsin Tipotielle kohoavan uuden sosiaali- ja terveysaseman vuoksi.

 

 

-Esko Erkkilä-

Ehdotukset Itsenäisyyspäivänä myönnettävistä kunniamerkeistä on tehtävä heinäkuun aikana

Tiistai 19.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Kevättalvi on aikaa, jolloin monet yhdistykset pitävät vuosikokouksiaan.

 

Usein vuosikokouksen ohjelmassa on Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivänä eli joulukuun 6. päivänä myöntämien kunniamerkkien jakaminen yhdistyksen toiminnassa ansioituneille.

 

Toinen merkittävä päivä kunniamerkkien jakamisessa on Puolustusvoimain lippujuhlan päivä eli kesäkuun 4. päivä.

 

Olen vuosien saatossa ollut osallisena useiden kunniamerkkien anomisessa eri yhdistyksissä ja työyhteisöissä ansioituneille henkilöille. Kokemukseni liittyvät koulukuntani Agrologien Liiton, omakotiyhdistysten sekä yritysmaailmassa kunniamerkkien anomisessa hankittuihin kokemuksiin.

 

Tässä muutamia ruohonjuuritasoisia kokemuksia ja näkemyksiä kunniamerkkien anomisesta:

 

Suomessa on kolme ritarikuntaa eli Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta, Suomen Leijonan ritarikunta ja Vapaudenristin ritarikunta.

 

Kokemukseni pohjaavat Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalle ja Suomen Leijonan ritarikunnalle tehtyihin kunniamerkkianomuksiin.

 

Mainituilla ritarikunnilla on yhteinen hallitus, jonka Suurmestarina toimii Tasavallan Presidentti.

 

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä myönnettävien kunniamerkkien anominen pitää tapahtua viimeistään huhtikuun 15. päivä ja Itsenäisyyspäivänä myönnettävien kunniamerkkien anomukset on jätettävä viimeistään heinäkuussa.

 

Yhdistyksillä ja yrityksillä kunniamerkkianomukset osoitetaan sille ministeriölle, jonka kiintiöstä kunniamerkkiä aiotaan anoa. Samoin on varmaan myös julkishallinnossa, mutta vastuuministeriötä/vastuuministeriöitä en tiedä.

 

Kunniamerkkien anomuskaavakkeita on saatavana eri ministeriöistä ja niistä keskusjärjestöistä, joiden piirissä hakeminen tulee tapahtumaan.

 

Kaavakkeen täyttämisessä kannattaa panostaa siihen, että kaikki kunniamerkkianomuksen kohdehenkilön ansiot tulevat kirjattua.

 

Tiedän tapauksia, joissa anomuskaavake on täytetty puutteellisesti ja kunniamerkkianomus on sillä kerralla hylätty. Tiedän myös tapauksia, jossa aiemmin hylätty anomus on vuoden tai kahden kuluttua tuonut tuloksen, kun kohdehenkilön ansiot on osattu kattavasti kertoa Ritarikuntien hallitukselle.

 

Vihjeenä ansiomerkkien hakijoille se, että pyydä kohdetta itse kertomaan ne seikat, joissa hän on kunnostautunut. Toteutin bisnesmaailmassa onnistuneesti tätä periaatetta, jonka olen yhdistyksissä toimiessani oppinut. Yritysten henkilöosastot saattavat kauhistella tätä tapaa, mutta oikein toteutettuna se on tehokas tapa.

 

Erityisen tärkeitä ovat vaikkapa partiotoiminnassa, jalkapallon- tai jääkiekon seuratoiminnassa, lentopallojoukkueen vetäjänä ja muissa vastaavissa toimissa hankitut luottamustehtävät! Kolmannen sektorin riennossa osoitettu kansalaiskunto on vahvaa meriittiä kunniamerkkien saamisessa.

 

Minulle on kerrottu ja olen samaa myös itse havainnoinut, että erityisesti julkisessa hallinnossa kunniamerkkien saaminen on työlästä – siellä löytyy aina esimiesportaalta henkilöitä, jotka kokevat alaisille haettavan kunniamerkin piikkinä omassa lihassaan! Myös poliittiset raja-aidat jarruttavat pätevien henkilöiden palkitsemista julkishallinnossa kunniamerkeillä.

 

Samaa joutuu ehkä toteamaan myös yritysten piirissä – toki siellä hakuprosessia hidastaa se, että ei tunneta työntekijän tai toimihenkilön ansioita hänen ”siviilielämässään”.

 

*********

 

Sain pontimen tämän jutun laatimiselle, kun puheenjohdin Pirkanmaan Agrologit ry:n kevätkokouksen viime viikolla ja luovutimme kokouksessamme korkean kunniamerkin yhdistyksemme puheenjohtaja Katariina Pylsylle.

 

 

 

Agrologien Liitto ry:n toiminnanjohtaja Esko Lappalainen lukemassa kunniamerkkiin liittyvää kunniakirjaa…

 

 

 

…ja tässä hän kiinnittää kunniamerkkiä Katariinan rintapieleen.

 

 

 

Pirkanmaan Agrologit ry:n puheenjohtaja, Sastamalan kaupungin maatalousjohtaja Katariina Pylsy Hämeenkyröstä sai Agrologien Liiton anomana Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin. Katariinan saaman kunniamerkin virallinen lyhenne on SVR I R ja se asettuu kunniamerkkien keskinäisessä arvojärjestyksessä varsin korkealle.

 

Mainittakoon, että puheenjohtajallemme myönnetty ansiomerkki on ”yhden pykälän arvokkaampi” kuin Suomen Leijonan Pro Finlandia-mitali!

 

Onnittelut Katariinalle myös tätä kautta!

 

 

********

 

Kävin Katariinan saamasta kunniamerkistä kipinän saaneena oman kirjahyllyni vitriinillä ja hain sieltä esille runsaat kymmenen vuotta sitten saamani kunniamerkin.

 

 

 

Kyseessä on saman ritarikunnan ansiomerkki kuin Katariinalla, mutta hieman alempiarvoisempi.

Sain aikoinaan Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin, jonka virallinen lyhenne on SVR Ar.

Myös siitä kiitokset kuuluvat Agrologien Liitto ry:lle.

 

 ***********

Kannustan yhdistysväkeä laittamaan kunniamerkkianomukset vetämään. Kunniamerkkien anomiseen liittyy tietysti aina pieni riski, sillä ritarikuntien hallitukset ovat viime vuosina joutuneet hylkäämään ansioituneidenkin kansalaisten kunniamerkkianomuksia.

 

Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Maavoimien komentaja otti itsenäisyyspäivän paraatikatselmuksessa selkeästi kantaa Puolustusvoimain sodanaikaiseen vahvuuteen ja rauhan ajan rakenteisiin

Perjantai 9.12.2011 - -Esko Erkkilä-

Itsenäisyyspäivän valtakunnallisen paraatin ohjelma jatkui Kalevankankaalla järjestetyn seppeleenlaskutilaisuuden jälkeen Jumalanpalveluksena Tampereen Tuomiokirkossa.

 

Jumalanpalveluksen jälkeen paraatipäivän ohjelmassa oli paraatikatselmus ja kenttähartaus Keskustorilla.

 

Puolustusvoimain järjestämät tilaisuudet kiinnostivat tamperelaisia ja pirkanmaalaisia, sillä paraatia ja kenttähartautta oli saapunut seuraamaan yli 20.000 kansalaista – olin yksi heistä!

 

 

Paraatijoukot järjestäytyivät Keskustorille.

 

 

Kielekkeinen valtiolippu liehui Vanhan kirkon eteen pystytetyssä lippusalossa. Kielekkeisestä valtiolipusta käytettiin vuoteen 1978 saakka nimitystä kielekkeinen sotalippu. Valitettavasti paraatikatselmuksen juontaja käytti vielä nyt vanhaa termiä kielekkeisestä valtiolipusta.

 

 

Suomen lippu saapuu paraatikentälle ja asettuu Suomen vanhimman sotalipun eli Jääkärilipun vierelle.

 

 

Länsi-Suomen Sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Juhani Kääriäinen (vasemmalla)  ilmoitti paraatijoukot Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvelle (oikealla) ja sen jälkeen kenraalit suorittivat paraatijoukkojen katselmuksen.

 

 

Kenraalit tervehtivät paraatijoukkoja.

 

Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Jyväsjärvi otti puheessaan selkeästi kantaa sodan ajan vahvuuteemme ja rauhan ajan rakenteidemme pienentämiseen.

 

Hän totesi mm. seuraavaa:

 

”Puolustuskyvyn takaavan taloudellisen tasapainon palauttaminen edellyttää sodan ajan vahvuutemme pienentämistä. Samalla se edellyttää myös rauhan ajan rakenteidemme supistamista. Kansallinen huippuosaamisemme johtamis-, tietojärjestelmä- sekä logistiikka-alalla hyödynnetään. Näin esikuntien määrää voidaan vähentää ja logistiikan toimintoja keskittää.”

 

Maavoimien komentaja jatkoi:

 

”Koulutusorganisaatiomme on ylimitoitettu nähtävissä olevaan väestökehitykseemme. Näin maa-, meri- ja ilmavoimien kokoonpanoja on tarkistettava, jotta puolustusvoimat voi käyttää edessä olevan mahdollisuuden riittävästi hyväkseen. Toimenpiteiden käynnistämisen mahdollistavat päätökset tulee saada syntymään ensi kesään mennessä, muutoin puolustusvoimien tehtävien edellyttämää tasapainoa ei saada aikaan vuoteen 2015 mennessä.”

 

Kiitän kenraaliluutnantti Jyväsjärveä selkeäsanaisesta viestistä – nyt minäkin saatan hyväksyä edessäolevat toimenpiteet!

 

Paraatikentällä järjestetyssä kenttähartaudessa puhui Maavoimien kenttärovasti Vesa Auren.

 

 

Asiantuntijat totesivat, että Keskustorilla oli yli 20.000 henkilöä seuraamassa paraatikatselmusta ja kenttähartautta.

 

On hieno asia, että isänmaallisuuteen, itsenäisyyteen ja maanpuolustukseen liittyvät seikat kiinnostavat tamperelaisia!

 

-Esko Erkkilä-

Seppeleenlaskut Kalevankankaan hautausmaalla aloittivat itsenäisyyspäivän valtakunnallisen paraatin ohjelman

Torstai 8.12.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereella järjestettiin itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati 6.12.2011.

 

Paraatiohjelma alkoi jo aamuvarhaisella, kun paraatipäivän ohjelmaan kuuluneet seppeleenlaskut alkoivat Kalevankankaan hautausmaalla klo 9.00.

 

Olin paikalla juhlavassa ja sotilaallisen täsmällisesti johdetussa tilaisuudessa.

 

 

Kunniavartiomiehet asettuivat arkkitehti Viljo Rewellin ja kuvanveistäjä Arvi Tynyksen suunnitteleman muistomerkin ympärille ennen seppeleenlaskutilaisuuden alkamista.

 

Suomen liput hulmusivat Kalevankankaan hautausmaan korkeimmalla kohdalla.

 

 

Suomen lippu saapui tilaisuuteen täsmällisesti klo 9.00.

 

 

Länsi-Suomen sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Juhani Kääriäinen totesi tervehdyssanoissaan, että Suomen itsenäisyys joutui koetukselle melkein heti itsenäistymisen jälkeen, kun alkoi Vapaussota, joka sittemmin muodostui sisällissodaksi.

 

Kenraalin tervehdyssanat päättyivät toteamukseen, että on etuoikeus elää vapaana omassa Isänmaassa.

 

 

Kalevankankaan muistomerkille seppeleenlaskun suorittivat

 

• Länsi-Suomen Sotilaslääni
• Tampereen kaupunki
• Tampereen Kansalaistoimikunta

 

ja siihen osallistuivat omalta paikaltaan myös

 

• Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä
• Tampereen ortodoksinen seurakunta
• Sotaveteraanit
• Sotainvalidit
• Kaatuneiden omaiset
• Rintamamiehet
• Rintamanaiset

 

 

 

Narvan marssin alkaessa seppelepartiot lähtivät

• v. 1918 kaatuneiden vapaussoturien haudalle,
• v. 1918 vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle…

 

 

…sekä

• ruotsalaisten vapaaehtoisten muistokivelle ja
• Karjalaan jääneiden vainajien muistokivelle.

 

 

Suomen lippu poistuu ja tilaisuus Kalevankankaalla on päättynyt.

 

 

Kalevankankaan sankarihautausmaan muistomerkissä on Ilmestyskirjasta teksti: ”Katso uudeksi minä teen kaikki”. Muistomerkki on paljastettu v. 1946.

 

 

Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkissä on teksti: ”Vakaumuksensa puolesta sortuneiden työläisten muistolle”. Yli viisimetrisen teoksen on veistänyt Vehmaan graniitista tamperelainen kuvanveistäjä Jussi Hietanen ja se on paljastettu v. 1941.

 

-Esko Erkkilä-

Tampere järjesti isänmaallisen juhlan sotaveteraanien kunniaksi

Sunnuntai 1.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunki järjesti sotaveteraanien kansallisena veteraanipäivänä, keskiviikkona 27. päivänä huhtikuuta isänmaallisen juhlan Tullikamarin Pakkahuoneella.

Osallistuin juhlatilaisuuteen.

 

Tilaisuus oli juhlava ja se sisälsi paljon innostavaa musiikkia.

 

 

Musiikista huolehtivat Rientolan eläkeläisten soittokunta, johtajanaan Andreas Schultz…

 

 

 

…sekä mieskuoro Kelot, jota johti Lasse Kautto.

Kuvassa mieskuoro Kelot järjestäytymässä Pakkahuoneen esiintymislavalle.

 

Juhlatilaisuus alkoi sotilaskotisisarien tarjoilemalla kahvituksella.

Juhlan avasi Tampereen kulttuuritoimenjohtaja Jaakko Masonen. Hän kiitti läsnä olleita sotaveteraaneja sekä niitä, jotka ovat enää muistoissamme siitä, että saamme elää vapaassa maassa. Masonen pyysi sotaveteraaneja vastaanottamaan Tampereen kaupungin nöyrän kiitoksen tästä kaikesta.

Masosen tervehdyksen jälkeen juhlayleisö sai nauttia Tampereen Suzukikoulun oppilaiden musiikkiesityksistä, johtajanaan rehtori Annikki Saario.

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen piti tilaisuuden juhlapuheen.

Ikonen osoitti lämpimät sanansa erityisesti veteraaneille, heidän puolisoilleen ja veteraanien leskille. Hän kutsui puheensa pääkohteita kunniakansalaisiksi.

Elämänkokemusten tallentaminen on tärkeä asia, mainitsi Ikonen.

Apulaispormestari Ikonen luetteli monia tapoja, joilla Tampereen kaupunki huomioi tai on huomioinut veteraaneja ja yleensäkin senioriväestöään.

Käyn tässä lyhyesti luetellen läpi ne asiat, jotka apulaispormestari mainitsi:

 

• meneillään oleva juhlatilaisuus
• itsenäisyyspäivän veteraanilounas
• kaupungin avustukset veteraanijärjestöille
• kaupungin panostaminen veteraanikuntoutukseen
• ensi vuonna tehtävä veteraanikuntoutuksen tarvekartoitus
• yleinen panostaminen ikäihmisten palveluiden kehittämiseen
• kotona-asumiseen kannustaminen
• omaishoitajien huomiointi
• kotihoidon kehittäminen ja siihen liittyvä yhteistyö päiväkeskusten kanssa
• Kaupin sairaalan erikoistuminen kotihoidon tukisairaalaksi
• oikea-aikainen kotiutus sairaalasta

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikosen luettelema lista oli pitkä ja mieleen tulikin, että lista oli eräänlainen ”toiveiden tynnyri” eikä suinkaan lista, jossa luetellut asiat olisivat kunnossa. Harmi, että juhlatilaisuudessa tulee tällaista mieleen, mutta politiikkoja kuunnellessa epäilevä ajatus tulee mieleen juhlan hetkelläkin.

Ainakin minulle Ikosen puheessa oli uutta se, että seuraava Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen juhlaparaati järjestetään Tampereella. Nyt kalenteri esiin ja Itsenäisyyspäivä pitää varata Tampere-päiväksi!

Rientolan eläkeläisten soittokunnan ja mieskuoro Kelojen musiikkiesitykset huipentuivat ”Veteraanin iltahuuto” –esitykseen.

Juhla päättyi yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun.

 

Kiitän Tampereen kaupunkia kansallisen veteraanipäivän huomioimisesta juhlatilaisuudella.

On valitettavaa, että jo niin monet veteraaneistamme elävät ainoastaan muistoissamme ja he eivät ehtineet kokemaan ansaitsemaansa arvostusta.

Toivon, että apulaispormestari Anna-Kaisa Ikosen juhlapuheessaan mainitsemat veteraaneja sekä ikäihmisiä koskettavat seikat saisivat enemmän todellisuutta ympärilleen – siinä riittää ikäihmisillä painostamista, jotta Tampereen päättäjät alkaisivat todella huomioida ikäihmiset nykyistä paremmin.

 

-Esko Erkkilä-

Idea seuraavan presidentin työkalupakkiin

Sunnuntai 19.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Nykyinen presidentti on linjansa valinnut ja näin on varmaan myös sen suhteen, että kenet hän kutsuu viimeisiin emännöimiinsä Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin Presidentin linnaan 6.12.2011.

Uskallan esittää vuonna 2012 valittavalle Tasavallan Presidentille idean, jolla hän voisi positiivisesti monipuolistaa Itsenäisyyspäivän juhliin kutsumaansa vierasjoukkoa.

Esitän, että Linnaan kutsuttaisiin edustava joukko vammaisjärjestöjen edustajia Itsenäisyyspäivänä 6.12.2012!

En suinkaan tarkoita vammaisjärjestöjen palkollisia, vaan eri järjestöjen aitoja rivijäseniä.

Vammaisedustuksesta pitäisi luoda pysyvä käytäntö. Maassamme on lukuisia vammaisjärjestöjä ja vaikkapa kymmenkunnan järjestön sisällyttäminen vuosittain vierasjoukkoon olisi hyvä pääavaus seuraavalle presidentille.

Käsitän, että Presidentti kutsuu Linnan juhliin sellaisia henkilöitä, joita hän on kuluneen vuoden aikana tai aikaisemmin tavannut.

Vammaisjärjestöjen rivijäsenten kutsuminen Linnan juhliin merkitsisi tämän periaatteen osalta sitä, että Presidentin pitäisi pitkin vuotta hankkiutua yhteyksiin, joissa hän tapaisi vammaisia.

Tasavallan Presidentin nykyistä aktiivisempi esiintyminen vammaisasian puolestapuhujana olisi koko yhteiskunnan etu. Se olisi tärkeä esimerkki sille, että vammaiset ovat tasavertaisia yhteiskuntamme jäseniä.

-Esko Erkkilä-

 

--------------

 

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Aamulehden Lukijalta-osion "Näin se on" -palstalla lauantaina 18.12.2010.

 

-Esko Erkkilä-

 

Tänään on vuoden suurin juhlapäivä - Itsenäisyyspäivä!!

Maanantai 6.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Itsenäisyyspäivää sen kunniaksi, että Suomi sai valtiollisen itsenäisyyden joulukuun 6. päivänä 1917.

 

Päivä on juhlapäivistämme merkittävin.

 

On ilahduttavaa, että Itsenäisyyspäivä on vuosien saatossa saanut entistä tärkeämmän aseman kansalaisten silmissä. Osaamme arvostaa itsenäisyyttä ja vapaata Suomea.

 

YYA-Suomessa näin ei ollut ja tuntui, että Vapunpäivä punalippuineen oli silloin merkittävin juhlapäivämme. Näin ainakin itää kohti kontallaan olleen Yleisradion ja muun valtamedian mielestä.

 

Ulospäin näyttävintä perhekunnassamme tänään on, että Suomen lippu saa hulmuta lippusalossamme klo 20.00 saakka.

 

Hämärän saapuessa valaisemme lippusalkomme ja siinä hulmuavan Suomen lipun halogeenivalaisimilla. Lipun valaiseminen lisää Itsenäisyyspäivän tunnelmaa.

 

Itsenäisyyspäivän juhlistaminen ja sen arvokas viettäminen merkitsevät minulle tietyn kunniavelan maksamista.

 

Edesmennyt Isäni taisteli etulinjassa neljänä Itsenäisyyspäivänä eli vuosina 1939, 1941, 1942 ja 1943.

 

Isäni taisteli pikakivääriampujana monilla kunniakkailla taistelupaikoilla. Olen viime vuosien aikana käynyt niillä monilla. Useimmiten hän palasi muistelemaan Lempaalan Munakukkulalla ja Metsäpirtin Taipaleenjoella kokemiaan taisteluja.

 

Munakukkula muodostui hänen kertomanaan myös minulle niin tutuksi paikaksi, että tunsin sen heti, kun pääsin siellä käymään.

 

Taipaleen taistelupaikoilla olen päässyt käymään usein. Tiedän tarkalleen Taipaleen eri tukikohtien sijainnin ja olen monesti saanut tuta Taipaleenjoen virtaamisen Laatokkaan.

 

Lähellä Taipaletta sijaitseva Kirvesmäki taistelupaikkoineen on myös tullut tutuksi. Eräs eniten koskettavista taistelupaikoilla tapahtuneista käynneistäni on se, kun pääsin käymään Kirvesmäen takamaastossa sijaitsevalla kaivolla, jonka äärellä tapahtuneisiin tilanteisiin perustuu Yrjö Jylhän "Kaivo" -runossa kuvaamat tapahtumat.

 

Harmittaa, että Venäjän ökyrikkaat ovat saaneet perustaa Taipaleenjoen suomalaisten puoleiselle rannalle pienkoneille soveltuvan kiitoradan. Se mahdollistaa Taipaleenjoen datsoilla lomailevien venäläisten lentokone- ja helikopterimatkat Pietariin ostoksille. Tätäkö varten Leniniä ja Stalinia jumaloivat kommunistit rakensivat Neuvostoliiton?

 

Haluamme arvokkaalla Itsenäisyyspäivän viettämisellä kunnioittaa sotaveteraaniemme arvokasta työtä, jonka ansiosta suomalaiset ovat kaikkina vuosina vuoden 1917 jälkeen saaneet asua vapaassa ja itsenäisessä maassa. Sotaveteraanien rivit harvenevat ja sen vuoksi jäljellä olevien huomiointi on kansalaisvelvollisuuteemme.

 

Itsenäisyyspäivänä otamme osaa niiden suomalaisten suruun ja kohtaloon, jotka Talvi- ja Jatkosodan tuloksena menettivät kotinsa. Heidän kokemansa vääryys ei saa unohtua mielistämme eikä lastemme ja lastenlastemme tietoisuudesta.

 

Neuvostoliiton ei pitänyt milloinkaan hajota eikä Saksojen yhdistyä. Niin kuitenkin tapahtui.

 

Ehkä tulevaisuus joskus jollakin tavalla korjaa sen vääryyden, jonka Suomi sai kokea sodissamme 1939 - 1944.

 

On hienoa, että YLE panostaa Itsenäisyyspäivän ohjelmatarjontaan. Ohjelmatiedoista selviää, että eri kanavilta on tänään tulossa Itsenäisyyspäivän arvolle sopivia monia ohjelmia.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

 

-Esko Erkkilä-

Itsenäisyyspäivän kunniakäynti Kalevankankaan sankariristillä ja sen jälkeen joukkojen ohimarssi

Sunnuntai 6.12.2009 klo 16.04 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kansalaisjuhlatoimikunta ja Tampereen Varuskunta järjestivät tänään eli Suomen 92. itsenäisyyspäivänä kunniakäynnin ja seppeleenlaskun Kalevankankaan sankariristillä ja sen jälkeen joukkojen ohimarssin Kalevanpuistotiellä.

 

Kenraalimajuri Raimo Jyväsjärvi piti...

Lue lisää »