"Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!"

Tiistai 22.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Nuo otsikossa toistetut sanat olivat yksi suurimmista viisauksista, joita saimme kokea agrologien viininkorjuumatkalla Portugalissa lokakuun alussa.

 

 

Ne lausui meille sen lounaspaikan eli Quinta da Varzean omistaja…

 

 

 

 

 

…varakreivitär Maria Manuel Cyrne, jossa nautitusta lounaasta eilen kerroin.

 

 

 

 

 

Varakreivitär, joka tässä yhdessä oppaamme Mika Palon kanssa, on syntynyt vuonna 1964.

 

 

Kymmenvuotiaana varakreivitär menetti kotinsa Portugalin neilikkavallankumouksessa, mutta sai ostettua sen takaisin 24 vuoden kuluttua.

 

 

Kodin saaminen takaisin oli varakreivittären elämässä suuri asia, mutta ehkä vielä suurempi asia oli se, kun hän synnytti kaksospojat varttuneella iällä.

 

 

Näiden kahden suuren asian vuoksi varakreivitär Maria Manuel Cyrnellä on perusteita todeta:

 

 

” Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalilainen kartanolounas on kulinaristin huippuhetkiä!

Maanantai 21.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Kartanolounas Portugalin Britiandessa Quinta da Varzean viinitilalla eli Hotel Rural Casa dos Viscondes da Varzea´ssa oli agrologimatkallamme esimerkki lounaasta, joka jää matkaajalle mieleen hienona gastronomisena kokemuksena.

 

 

Tässä jutussani on vähemmän tekstiä, mutta sitä enemmän kuvia kuvaamassa hienoa lounastamme:

 

Bon apetit!

 

 

 

 

Yleisnäkymä siitä ulkoilmalounastilasta, jossa saimme nauttia lounaamme.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvia etu- ja lämminruokapöydästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

Eturuokakeitto lautasella

 

 

 

 

 

Kylmiä alkupaloja lautasella

 

 

 

 

 

Lämmintä ruokaa lautasella

 

 

 

**************************

 

 

Kuvia jälkiruokapöydästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voiko jälkiruokalautasellinen olla herkullisempi!

 

 

 

 

Kahvia lopuksi - en toki ole nauttinut kahvia 35 vuoteen, mutta kauppansa teki vieruskavereille!

 

 

Noista lounashetkistä osaa nauttia vielä nytkin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nossa Senhora dos Remedios -pyhiinvaelluskirkon 686 askelmaa

Sunnuntai 20.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Lamego on 27.000 asukkaan kaupunki pohjois-Portugalissa.

 

Lamego ja sen kuuluisin nähtävyys Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkko oli eräs kohteemme lokakuun alussa tekemällämme agrologien viininkorjuumatkalla Portugaliin.

 

Lamegon pyhiinvaelluskirkossa valokuvaaminen on kiellettyä, joten kirkon sisältä minulla ei ole valokuvia.

 

 

 

 

 

Nossa Senhora dos Remedios – kirkon kuvaaminen on myös ulkoa vaikeaa, sillä kirkko on niin suuri, että kuvaajalla on vaikeuksia päästä tarpeeksi kauas.

 

Kirkon historia juontaa aina 1300-luvulle saakka, mutta nykyisen kirkon rakentaminen alkoi vasta vuonna 1750.

 

Kirkon julkisivussa on viitteitä barokki- ja rokokoo –tyyleistä; rakennusmateriaalina on käytetty graniittia.

 

Julkisivua reunustaa kaksi kellotornia.

 

 

 

 

Kirkolle johtaa Lamegon keskuspuistosta 686 rappusta – onneksi me saimme kulkea nuo rappuset alamäkeen eli kirkolta keskuspuistoon!

 

Portaikossa on yhdeksän ”lepotasannetta”.

 

Koko portaikon matkalla on kappeleita, patsaita, suihkulähteitä ja obeleskejä; tässä niistä muutamia valokuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voin vakuuttaa, että 686 askelman kulkeminen alaspäin kävi sekin työstä ja sen vuoksi pitikin ihailla niitä turisteja ja pyhiinvaeltajia, jotka kiipesivät meitä vastaan kun olivat jalan matkalla pyhiinvaelluskirkkoon.

 

 

Todelliset pyhiinvaeltajat kiipeävät nuo 686 askelmaa paljain jaloin kontaten ja on selviö, että perille päästyään heillä on polvet verillä.

 

Osa pyhiinvaeltajista kiipeää nuo portaat toki kontaten, mutta eräänlaiset tyynyt polviensa suojana.

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

Otimme matkamme ainoan ryhmäkuvan, kun taustanamme oli Nossa Senhora dos Remedios – kirkko!

Mainio matkanjohtajamme Mika Palo polvillaan!

 

 

 

 

 

Vielä viimeinen silmäys Lamegon Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkkoon; tuolta me hetki sitten taivalsimme ne 686 askelmaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Douro-joen komein maisema - Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikka!

Lauantai 19.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Saimme taannoisella Portugalin agrologimatkallamme suorastaan ahmia hienoja maisemia Douro-jokilaaksossa, mutta monet kertovat, että näkymät Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikalta ovat ylivertaiset.

 

 

Kävimme tällä 640 metriä merenpinnasta olevalla näköalapaikalla ja näkymät olivat hienot.

 

 

 

 

 

Portugalin taivaalla on jatkuvasti ja joka hetki lentokoneiden jälkeensä jättämiä tiivistysjuovia, sillä maan ilmatilassa on vilkas lentoliikenne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…josta näköalat olivatkin tosi hulppeat.

 

 

 

 

 

Douro-joki kiemurtelee tässä Espanjan puolelta kohti Atlanttia.  Matkaa valtamerelle (oikealle) jokea pitkin on näiltä seuduilta parisensataa kilometriä.

 

 

 

 

 

Tämä näköalapaikka on aikoinaan inspiroinut portugalilaisen Miguel Torgan kirjoittamaan kauniita ja puhuttelevia runoja Douro-joen kauneudesta.

 

 

Miguel Torga (1907 – 1995) oli taiteilijanimi, sillä hänen oikea nimensä oli Adolfo Correia da Rocha. Hän oli pitkäaikainen Nobel-kirjallisuuspalkintoehdokas, mutta ei milloinkaan tullut palkituksi kirjallisuuden Nobel-palkinnolla.

 

Eräs Torgan runo on taltioitu näköalapaikalla sijaitsevan kappelin seinään.

 

 

Runossa ihannoidaan sitä neitseellistä universumia, joka on kuin juuri syntynyt ja sitä ikuista harmoniaa, hiljaisuutta sekä tyyneyttä, joka tällä paikalla vallitsee.

 

 

Näköalapaikalla järjestetään vuosittain elokuun toisena viikonloppuna festivaali, jossa on mukana lukuisia vierailijoita, jotka nauttivat tämän paikan kauneudesta – festivaalivieraat ovat etuoikeutettuja maisemien suhteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinikirva oli tuhota Euroopan viininviljelyn 1800-luvun loppupuolella

Perjantai 18.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme aikana kävimme monissa viinimuseoissa ja eräs sellainen oli…

 

 

 

 

 

 

 

 

Museossa oli mielenkiintoista nähtävää ja eräs nähtävyyksistä oli kivitolppa, jollaisilla entisaikaan oli merkitty Douron viinialue maastoon.  Kivitolppia oli joskus kolmisensataa ja niitä on nyt löydetty n. 150 kappaletta – yksi kivitolpista on tässä museossa.

 

 

Kivitolppia oli siis noin vähän ja se kertoo, että Douron viinialue on pinta-alaltaan pieni.

 

 

 

 

 

Museossa on esillä viininviljelyssä tarvittavia työkaluja – työkalut ovat käsityökaluja, sillä jyrkkien rinteiden vuoksi viininviljelyä on jokseenkin mahdotonta koneistaa.

 

 

 

 

 

Merkittävä osa museon näyttelystä on omistettu viinikirvalle eli Phylloxeralle, joka 1860-luvulla oli tuhota viininviljelyn Portugalista, mutta myös koko Euroopasta.

 

 

Ensimmäinen viinikirvahavainto Euroopassa todettiin Ranskassa vuonna 1863 ja Portugalissa Douron jokilaakso todettiin saastuneeksi 1865.

 

 

 

 

 

Museossa oli kuvia lohduttomista rypäleviljelmistä, jotka Phylloxera-loinen on tuhonnut.

 

 

 

 

Viinikirvasta vapaita alueita ovat nykyään Kypros, Kreeta, Kanariansaaret sekä Chile.

 

 

 

 

 

 

 

Viinimuseon pihalla tepasteli kanoja, jotka uteliaisuuttaan pyrkivät museon sisätiloihin.

 

 

 

 

 

Museon pihalla oli aito rabelos-purjevene, jollaisilla Douron alueen viinit taannoin kuljetettiin alavirtaan Portoon.

 

Dourosta on matkaa Portoon 180 kilometriä ja menomatka kesti 6 – 8 päivää, mutta paluumatka vastavirtaan olikin vaivalloisempi, sillä se saattoi kestää 14 päivästä aina kolmeen kuukauteen saakka!

 

 

 

 

 

Kuten jokseenkin kaikissa käyntikohteissamme, myös tämä museokäynti huipentui viininmaisteluun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Lounas Dao-viinien kera"

Perjantai 4.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa kertaamani maininta oli agrologien Portugalin-matkamme sunnuntaille 2.10.2016 kirjatussa ohjelmassa.

 

Piti netistä tarkistaa, että mitä tarkoitetaan Dao-viineillä

 

Tässä eräs selitys:

 

 

”Dão – Vuoristoinen DOC-appellaatio melko keskellä Portugalia. Suuri osa alueen viineistä on hyvin tanniinisia ja reilusti tammitettuja punaviinejä.”

Siis lounaalle Dao-viinien kera!

 

 

Ruokailu Portugalissa on aina juhlahetki ja niin oli tämäkin lounaamme.

 

 

Muutamia kuvia ja pieniä selityksiä:

 

 

 

 

 

Lounaspaikkamme edessä torilla oli häpeäpaalu, joka entisaikaan Portugalissa vastasi suomalaista jalkapuuta.

 

 

 

 

 

Saimme luonasta odotellessamme tutustua, maistella ja ostaa herkullisia soseita – jokunen purkki siirtyi retkeläistemme laukkuihin.

 

 

 

 

 

Eturuokana meille tarjoiltiin riistamakkaraa lihapullien muodossa…

 

 

 

 

 

…ja sen yhteydessä kuohuviiniä!

 

 

 

 

 

Lämpimänä ruoka saimme oliiviöljyssä ruskistettuja porsaan noisetteja…

 

 

 

 

 

…ja viininä Dao-punaviini ”Casa de Santar” eli sen viinitilan viini, jossa ennen lounastamme vierailimme.

 

 

 

 

 

Jälkiruuaksi meille tarjottiin appelsiinivanukasta ja vaniljajäätelöä

 

 

Jälkiruokaviininä oli Douron viinialueen muscatel-viini eli ”Moscatel do Douro”.

Kuvassa tyhjä pullo, mutta takaoikealla olevassa lasissa tätä viiniä!

 

 

 

Portugalilainen lounas viineineen on elämys!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Casa de Santar´n historiallisella viinitilalla Portugalissa on 103 hehtaaria koneellisesti korjattavia viinirypäleviljelyksiä

Torstai 3.11.2016 - -Esko Erkkilä-

 

 

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme päivän ensimmäinen kohde 2.10.2016 oli Douron viinialueella Casa de Santarin historiallinen viinitila.

 

 

Tila on 1600-luvulta peräisin oleva Cunha-suvun upea palatsi eli Paco dos Cunhas de Santar ja saimme vierailumme aikana tutustua palatsiin.

 

 

 

 

 

Tutustuimme tilaan viehättävän tilaoppaamme (vasemmalla) johdolla, jonka selostukset ”oma oppaamme” Mika Palo (oikealla) suomensi meille.

 

 

 

 

 

Tilalla viljellään viinirypälettä kaikkiaan 120 hehtaarin alueella…

 

 

 

 

 

…ja tästä alasta on maaston tasaisuuden ansiosta koneellisesti korjattavissa peräti 103 hehtaaria.

Korjuukone oli sunnuntaipäivän vuoksi odottamassa työviikon alkamista ja se oli niin korkean kiviaidan takana, että siitä oli vaikea saada valokuvaa.

 

 

Koneellinen viinirypäleiden sadonkorjuu on Portugalissa harvinaista, sillä maasto-olosuhteet ovat tavallisesti niin vaikeat, että koneellinen sadonkorjuu ei ole mahdollista.

 

 ***************

 

Tilan rakennukset on rakennettu vuonna 1914 ja viininjalostuslaitteet ovat vuodelta 1991.

 

 

 

 

Viinirypälekasvustojen karat ohjataan lampaiden rehuksi ja osasta niistä tehdään pontikkaa.

 

 

 

 

 

Laitteet olivat korkeatasoiset ja hygieniatasoltaan erinomaiset.

 

 

 

 

 

Viini varastoidaan 225 litran vetoisiin ranskalaisiin tammitynnyreihin – huippuviinit varastoidaan kahdeksi vuodeksi.

 

 

 

 

 

Tila on ollut neljän aatelissuvun hallussa ja se näkyy mm. niistä vaakunoista, jotka koristavat hevosten vanhaa juoma-allasta.

 

 

 

 

 

Nykyään hevosten juoma-altaassa ja erillisessä piha-altaassa uiskentelee karppeja, joita ruokitaan teollisella kalanrehulla. Piha-allas on houkuttelevan näköinen jopa käyskentelyyn, mutta käyskentely piha-altaalla ei ole mahdollista, sillä se on täynnä vettä!

*****************

Viinirypäleet olivat...

...korjuukypsiä!

 

*******************

 

Kartanon puutarhaan on istutettu intialaisia kastanjoita, jotka ovat tehokkaita mm. koiperhosten karkottamisessa. Toki puutarhassa ei ole koiperhosia, mutta oppaamme kertoi tämän asian tiedoksemme.

 

 

Plataanipuut ovat tärkeä kasvi viinirypäleviljelmillä, sillä niiden lehdessä erilaiset viinirypäleiden taudit näkyvät ennen kuin viiniköynnöksissä – plataanipuissa ilmenneiden muutoksien perusteella pystytään aloittamaan viiniköynnöksiin kohdistuvat kasvinsuojelutoimenpiteet riittävän aikaisin.

 

 

 

 

 

Kartanon puutarhassa oli neljää erilaista ruusua – jokainen ruusulajike kuvaa kartanon neljää eri omistus-sukuhaaraa.

 

 Houkutteleva uima-allas!

 

 

 

Tämä kuvaamani näkymä on tuttu myös kartanon nettisivuilta - nettisivut löytyvät, jos googlaa: ”Casa de Santar Portugal”.

 

 

 

Lopuksi vierailimme kartanon ajoneuvomuseossa ja vanhassa keittiössä – tässä muutama kuva sieltä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä ajoneuvo oli varustettu piknik-varusteilla.

 

 

 

Vaunuissa oleva vessa - oikeammin huussi - toi matkustusmukavuutta, sillä matka esimerkiksi Lissaboniin kesti useita päiviä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitokset Casa de Santar –viinitilan esittelystä – kiitokset osoitan erityisesti mainiolle oppaallemme Mika Palolle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalin vuoristoisilla moottoriteillä on varauduttu siihen, että auton jarrut pettävät

Lauantai 29.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugalissa korkeuserot ovat suuria – tämä pätee myös moottoriteiden kohdalla.

 

 

Suurten korkeuserojen teillä ovat autojen jarrujen pettäminen aina vaarana.

 

 

Portugalissa vaaraan on varauduttu rakentamalla jarrutus- ja suoja-alueita hieman formula ykkös-ratojen tapaan.

 

 

Suoja-alueet on rakennettu siten, että jarrujen pettäessäkin raskas ajoneuvo saadaan pysähtymään turvallisesti, sillä turva-alueet on rakennettu siten vastamäkeen, että ajoneuvo pysähtyy ilman jarrujakin.

 

 

Monien suoja-alueiden rakentamisessa on hyödynnetty sitä, että suoja-aluetie on päällystetty soralla, jotta raskaankin ajoneuvon matka hyytyy varmasti.

 

 

Muutama kuva ja kuvasarja selventävät asiaa – kas näin:

 

 

 

 

Moottoritiellä on ennakkomerkkejä lähestyvistä suoja-alueista.

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

Nyt kuuden kuvan kuvasarja suoja-alueesta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********************

 

 

Ja vielä yksi kuvasarja eräästä toisesta suoja-alueesta - tämä suoja-alue on heti alusta alkaen sorapintainen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Turvallista matkaa Portugalin teillä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Helppo ja "ilmainen" raha innostivat yli-investointeihin

Perjantai 28.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologien Portugalin-matkalla liikuimme bussilla varsin paljon ja huomasimme, että Portugalin tiet ovat loistokunnossa.

 

Loistokuntoon on merkittävä syy se, että EU on aikoinaan antanut Portugalille runsaskätisesti tukea maantie-infran ja myös muun infran rakentamiseen.

 

Ylimitoitetut infrahankkeet ajoivat maan talouden EU-tuesta huolimatta vaikeuksiin, josta se ei ole kunnolla selvinnyt vieläkään.

 

EU:n komissio pyysi tämän viikon tiistaina eli 25.10.2016 lisätietoja eräiden maiden taloussuunnitelmista vuodelle 2017.

 

Selvityspyynnön saivat Suomen lisäksi myös Portugali, Italia, Espanja, Kypros, Liettua ja Belgia – olemme vähemmän mairittelevassa seurassa, kiitos Kataisen ja Stubb´n hallitukset!

 

Lisäselvityksiä pyytämällä komissio pyrkii estämään tilanteet, joissa jäsenvaltiot lipsuisivat vakausohjelman mukaisesta julkisen talouden strategiasta.

 

 

********************

 

 

 

 

 

Matkustimme 2.10.2016 Nazare´n kaupungista ”päätukikohtaamme” Vila Real´iin ja aluksi matkamme taittui suuntaansa kolmikaistaista moottoritietä pohjoiseen.

 

 

Oli sunnuntai-aamupäivä klo 10.30 ja kolmikaistaisuudesta huolimatta moottoritie oli molempiin suuntiin autio ja tyhjä.

 

 

Oppaamme kertoi, että autius ja tyhjyys vallitsevat kyseisellä moottoritiellä koko ajan viikonajasta riippumatta.

 

 

Etsimättä herää mieleen epäilys, että sorakankaalle on ollut helppo rakentaa hieno moottoritie ja että kuinka tierakennuskoneistoa on ”voideltu”, jotta ilmeinen yli-investointi on saatettu toteuttaa! No, me EU-kansalaisethan olemme tämän yli-investoinnin suurimmalta osin maksaneet.

 

 

 

**************

 

 

 

 

 

Portugalin moottoritiet ovat maksullisia ja tässä kuvassa bussimme on juuri tulossa erään moottoritien alussa maksuportille.

 

 

Ajamme ”vihreää linjaa”, sillä bussimme ikkunassa on laite, joka on yhteydessä maksuportin automatiikan kanssa ja ajomme moottoritielle kirjautuu automaattisesti tietojärjestelmiin, jotta bussifirma sitten aikoinaan saa laskun ajamisestamme.

 

 

Kuljettaja ja me etupenkillä istuneet näimme, että ajamisemme tälle moottoritielle maksoi hieman yli kahdeksan euroa.  Oppaamme kertoi, että henkilöautolta veloitetaan saman portin läpiajosta n. viisi euroa.

 

 

Jos auton tuulilasissa ei ole moottoritien maksuautomaattien kanssa ”keskustelevaa” maksukorttia, on maksu hoidettava käteisellä muilla porteilla.

 

 

Portugalissa oli yritys kokeilla joillakin moottoriteillä maksuttomuutta, mutta kustannuspaineessa hankkeesta piti luopua.

 

 

Portugalin moottoriteiden maksullisuuden vuoksi näimme useita kertoja autojonoja tien oikealla ajokaistalla, kun autoilijat siirtyivät edessä olevan maksullisen moottoritien vuoksi maksuttomille sivuteille.

 

 

Portugalin yli-investoinnit ja sen seuraamukset EU:lle annettavien selitysten myötä tuovat mieleen Tampereen kaupungin yli-investointihankkeen eli ratikan!

 

 

-Esko Erkkilä-  

Portugalilainen hautausmaa on erilainen

Maanantai 24.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen kuluneiden kahden vuoden aikana saanut vierailla Portugalissa kolmesti ja pidän maasta.

 

 

Eräs seikka, joka erottaa Portugalin suomalaisuudesta ovat hautausmaat.

 

 

Nazaren yöpymiskaupungissa bussimme oli pysäköityneenä paikallisen kirkon edustalle ja kirkon vieressä sijaitsi hautausmaa.

 

 

Kävimme tutustumassa paikalliseen hautausmaahan – olen toki aikaisemmillakin Portugalinmatkoilla tutustunut paikallisiin hautausmaihin, joten asiassa ei ollut minulle mitään suurta uutta.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakavalkaadi portugalilaisesta hautausmaasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Portugalilaiset sukuhaudat ovat pieniä kojuja hautausmaalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

Tässä kuva raudoitetun sukuhaudan ristikoiden välistä suvun vainajien lepotilaan.

 

 

 

Portugalin ilmasto ilmeisesti vaikuttaa niin, että vainajaa ei tarvitse suomalaiseen tapaa haudata maan syvyyksiin, vaan riittää, että arkku on hautauksen jälkeenkin omaisten nähtävillä.

 

 

*******************

 

Käynti portugalilaisella hautausmaalla on hieman erilainen kokemus, kuin käynti suomalaisella hautausmaalla tai vaikkapa venäläisellä hautausmaalla Venäjällä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Auringonlasku Nazare´ssa

Keskiviikko 19.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Monissa Portugalin mainoskuvissa on kuvia auringonlaskusta Nazaren kaupungissa.

 

 

Pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme ensimmäisenä iltana 1.10.2016 saimme omin silmin seurata tätä tapahtumaa.

 

 

Majapaikkamme Nazaressa oli Miramar Hotel & Spa ja sen ravintolassa olimme aitiopaikalla seuraamassa tuota hienoa tapahtumaa.

Osassa kuviani on heijastuksia ravintolasalin ikkunoista, mutta toivottavasti ne eivät kohtuuttomasti häiritse.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

Nazaren rinteellä – alhaalta Praiasta ylhäällä sijaitsevaan Sition näköalapaikkaan – on rakennettu funiculaari, eli köysirata eli vuoristorata eli hissi eli elevator eli Nazare Funicular eli Ascensor de Nazare.

 

 

Paikallisessa opastuksessa käytetään termiä ”ascensor” eli niitä viittoja kannattaa seurata, kun tavoittelee funiculaaria.

 

 

Funiculaari rakennettiin vuonna 1891 ja ennen sitä pääsy Sition näköalakukkulalle oli vaikeaa, sillä kävelyreitti oli soratietä ja matka Nazaren kaupungista näköalakukkulalle oli 3 kilometriä.

 

 

Funiculaarin pituus on 380 metriä ja sen kulmakerroin on 42 astetta.

 

 

Funiculaarin rakentamisesta vastaava henkilö oli Raul Mesnie du Ponsard, joka oli Gustava Eiffelin eli Pariisin Eiffel-tornin rakentajan oppilas.

 

 

Nazaren funiculaarin kyydistä nauttii nykyisin yli miljoona henkilöä vuodessa!

 

 

 

******************

 

 

 

Olen käynyt nyt jo kahdesti Nazaressa, mutta funiculaarilla ajaminen on edelleen tekemättä.

 

 

Pitääkö Nazaressa käydä vielä kolmannen kerran, jotta ehtii nauttimaan funiculaarin kyydistä?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sition näköalakukkula Nazaren kaupungissa on vuonna 1182 tapahtuneen Neitsyt Marian ilmestyksen tapahtumapaikka

Tiistai 18.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Nazaren kaupungissa sijaitseva Sition näköalapaikka oli taannoisen agrologimatkamme ensimmäisen päivän viimeinen kohde.

 

 

Näköalapaikalta on hienot näköalat merelle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

Tällä paikalla tapahtui vuoden 1182 lopulla ihme, kun Fuas Roupinho oli metsällä ja hänen ajamansa hirvet olivat suurella nopeudella matkalla kohti jyrkännettä alas.

 

 

Roupinhon hevonen oli myös matkalla kohti jyrkännettä ja hänellä ei ratsastajana ollut mahdollisuuksia ohjata hevostaan, mutta hän kuitenkin ehti pyytää apua Neitsyt Marialta.

 

 

Neitsyt Maria kuuli Roupinhon avunpyynnön ja ratsastajan hevonen pysähtyi jyrkänteen reunalle.

 

 

***************

 

 

 

 

Avunpyyntönsä kuulemisesta Fuas Roupinho kiitti jumalallisesta avusta ja rakensi kalliolle kappelin Neitsyt Marialla ja näin sai alkunsa Nazaren kylä.

 

 

 

 

 

Kappelin seinillä on portugalilaiseen tapaan kauniita sinisävyisiä kaakelilaattoja, joiden kuvioissa voi nähdä viittauksia tähän legendaan.

 

 

 

 

 

Kappelissa voi kiireinen turisti tänäänkin hiljentyä, mutta…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…varsinainen näköalapaikka on todellinen turhuuden markkinapaikka.

 

 

 

Nazaressa käyntiin kuuluu ehdottomasti poikkeaminen Sition näköalapaikalla ja niin mekin teimme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nazare - surffaajien keskuudessa maailmanmaineen saavuttanut paikka

Sunnuntai 16.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Vietimme Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme ensimmäisen ja myös viimeisen yön Nazare´n kaupungissa Miramar Hotel & Spa –hotellissa.

 

 

 

 

 

Hotellimme ruokasalista ja myös osasta huoneista oli mahtavat näkymät merelle.

 

 

Olen kerran aikaisemmin käynyt Rouvan kanssa Nazare´ssa, mutta silloin vain ruokailimme eräässä rannan ravintolassa, joten emme päässeet nauttimaan hienosta näköalasta.

 

 

Kuvassa oikealla näkyvän niemenkärjen takana on eräs Nazare´n parhaista surffauspaikoista, sillä siellä aallot saattavat olla jopa 30 metrisiä!

 

 

Nazare´n suuret aallot aiheutuvat läheisestä yli 2 kilometriä syvästä vedenalaisesta kanjonista tulevista merivirtauksista.

 

 

Garret McNamara on kuuluisa surffaaja ja hän on päässyt Nazare´ssa sellaisen aallon harjalle, jonka korkeus oli peräti 111 jalkaa eli lähes 34 metriä!

 

 

Kannattaa googlata vaikkapa näin; ”YouTube Nazare surf”, niin saa valittavaksi useita Nazare´ssa kuvattuja surffausvideoita.

 

 

Käyntimme aikana meri oli rauhallinen, mutta sopivasti talviaikaan Nazare´ssa pääsee näkemään todellisia jättiaaltoja.

 

 

-Esko Erkkilä-

Rakkauden puutarhassa Portugalin Alcobacassa

Perjantai 14.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Alcobacan kaupungissa sijaitsee Rakkauden puutarha eli Jardim do Amor eli Garden of Love.

 

 

Alcobacan kaupunginvaltuuston mielessä oli Rakkauden puutarhan rakentamispäätöstä tehdessään se Ineksen ja Pedron rakkaustarina, josta toissapäivänä tällä saitilla kerroin.

 

 

Vierailimme Rakkauden puutarhassa pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme aluksi.

 

 

 

 

 

Jardim do Amor´n sisääntuloportti.

 

 

 

 

 

Rakkauden puutarha sijaitsee Alcoa- ja Baca-jokien yhtymäkohdassa Alcobacassa.  Joet ovat tässä kuvaajan selän takana erillisinä, mutta kuvassa jo yhtyneinä.

Portugalissa on vuodessa 330 aurinkoista päivää, joten on luonnollista, että pienet joet potevat jokseenkin aina melkoista "vesipulaa".

 

 

 

 

 

Rakkauden puutarhan hallitsevana symbolina on sydän samanmallisena, mutta eri paikoissa eri kokoisena.

Monet seurueemme pariskunnat halusivat istuskella tällä penkillä, mutta kun en kysynyt lupaa julkaista heistä kuvia, saamme tyytyä tähän kuvaan, jossa portugalislainen tyttö istuskelee yksistään "Rakkauden sydämessä"!

 

 

 

 

 

Rakastavaisten valtaistuinten takana sydänkuvio toistuu suurikokoisena.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakkauden puutarha rajautuu betoniseinillä Alco- ja Baca-jokiin.

 

Betoniseinillä on 700 pientä ”tallelokeroa”, joihin rakastavaiset voivat jättää viestejä toisilleen.

 

 

Lähikaupoista voi ostaa pakin, joka sisältää tallelokeroon sopivat kaksi avainta ja pienen papyruksen, johon rakastavaiset voivat kirjoittaa lupauksia rakkaudestaan ja tunnustaa omistautumistaan toiselle.

 

 

Avaimet ovat voimassa kolme vuotta ja jos senkin jälkeen rakastavaisilla on tarvetta jatkaa ”tallelokeroseurusteluaan”, voi avaimet ja saman lokeron vuokrata taas kolmeksi vuodeksi!

 

 

Mainio syy poiketa Alcobacassa kolmen vuoden välein!

 

 

 

 

 

Rakkauden puutarhan vierellä virtaavien jokien reunoilla…

 

 

 

 

 

…kasvaa kauniisti kukkivia kasveja.

 

 

 

 

 

 

Tervetuloa Rakkauden puutarhaan, joka oli yksi monista matkamme extra-kohteista eli siellä käyntiä ei ollut merkitty matkaohjelmaamme.

 

 

Kiitokset oppaallemme Mika Palolle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Alcobacan luostarikirkkoon liittyy traaginen rakkaustarina

Keskiviikko 12.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologien Portugalin-matkallamme saimme ensimmäisenä päivänä tutustua Alcobacan luostarikirkkoon eli Santa Maria d'Alcobaçan luostariin ja sen pyhäkköön.

 

 

 

 

Kirkko on kooltaan massiivinen ja se onkin Portugalin suurin kirkko.

 

 

 

 

 

Näkymä ulko-ovelta kohti alttaria.

 

 

 

 

 

Alttari.

 

 

****************

 

 

 

Kirkkoon liittyy jännittävä ja traaginen rakkaustarina portugalilaisen prinssin rakkaudesta espanjalaiseen hovineitoon.

 

 

Rakennuksen poikkilaivassa on muutaman kymmenen metrin etäisyydellä toisistaan kuningas Petron (1320-1367) ja hänen rakastajattarensa Ines de Castron (1329-1355) haudat.

 

 

 

 

 

Ines de Castron sarkofagi…

 

 

 

 

 

…ja kuningas Pedron sarkofagi on sijoitettu siten, että rakastavaisten jalat ovat vastakkain ja vastakkain sen vuoksi, että kun he nousevat kuolleista, he heti kohtaavat toistensa katseet.

 

 

 

Ines oli prinssi Pedron nuoruudenrakastettu, mutta Pedron isä eli kuningas Alfonso IV murhautti kruununperimyssyistä Ineksen.

 

 

Ines haudattiin muualle, mutta Pedron tultua kuninkaaksi hän nouti Ineksen jäännökset ja hautasi rakkaansa luostarikirkkoon.

 

 

Samalla Pedro teetti itselleen hautasargofagin ja sinne hänet sitten kuoltuaan haudattiin.

 

 

Poiketkaa Alcobacan luostarikirkossa, kun olette matkalla pohjois-Portugalissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalissa Alcobacan torilla riittää tarjontaa ja myös ostavia asiakkaita

Tiistai 11.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologien viininkorjuumatkalla ensimmäinen tutustumiskohde Lissabonin lentokentältä lähdettyämme oli Alcobacan kaupunki ja se torielämään tutustuminen.

 

 

 

Alcobaca muodostaa yhden kulman kolmiosta, jonka kaksi muuta kulmaa ovat valtameren rannalla sijaitseva Nasaren kaupunki ja Obidosin linnoitettu keskiaikainen kylä.

 

 

Poikkesimme ensimmäisen matkapäivämme aamuvarhaisella Alcobacan torilla ja tässä muutama kuva torilla vallinneesta tunnelmasta sekä tavara- ja väenpaljoudesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Pitihän torilta tehdä kauppaakin ja on luonnollista, että ostin valkosipulien siementä.

 

 

 

 

 

On mielenkiintoista nähdä, että taipuuko portugalilainen valkosipuli syysistutukseen!

 

 

 

 

 

Portugalilainen papu tarvitsee varmaan lämpimän kasvukauden – ostin puoli kiloa ja saa nyt nähdä, että millaiset säät ovat Viljakkalan Majajärvellä kesällä 2017? Myös päivän pituus on Majajärvellä toinen kuin Portugalissa.

 

 

 

 

Tamperelaisena minun olisi tietysti pitänyt ostaa pätkä cacholeiraa, mutta ostamatta jäi.

 

 

Cacholeira on tavallaan alcobacalainen mustamakkara, sillä myös sen valmistamisessa on käytetty sianverta.

 

 

Oli hieno kokemus vierailla alcobacalaisella torilla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yölennoilla on puolensa

Maanantai 10.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologien Liiton jäsenet osallistuivat SUBLU Tour Portugal, Lda –nimisen matkatoimiston järjestämälle viininkorjuumatkalle pohjois-Portugaliin 1.-9.10.2016.

 

 

Olin Rouvan kanssa mukana mielenkiintoisella matkalla – seurueessamme oli kaikkiaan 31 matkalaista.

Matkaohjelmassamme oli valmisteltuna n. 25 tutustumiskohdetta, mutta kun mielenkiintoisia tapahtumia osui matkan varrelle, oli todellisia tapahtumia  matkallamme kolmisenkymmentä!

 

 

Oletan, että tämän saitin seuraajat saavat lähiaikoina lukea useankin jutun, jonka ainekset on saatu em. matkalta. Valitan.

 

 

Vastuullisen matkanjärjestäjän oppaana toimi suomalaissyntyinen Mika Palo – erä parhaista oppaista, jonka vetämällä matkalla olen milloinkaan ollut. Suosittelen SUBLU Tour Portugal, Lda – matkatoimiston käyttämistä.

 

 

Jouduimme lähtemään matkalle jo 30.9.2016, sillä yölento Lissaboniin lähti Helsinki-Vantaan lentoasemalta klo 04.45 ja viimeinen junavuoro Tampereelta Helsinki-Vantaan lentoasemalle lähti jo edellispäivänä klo 22.07.

 

 

Paluulento Lissabonista Helsinkiin oli myös suora ja se lähti Lissabonista klo 21.25 – laskeuduimme Helsinki-Vantaalle klo 04.00.

 

 

Molemmat lennot olivat siis yölentoja ja harvat rakastavat yölentoja, mutta niillä on myös positiivinen puolensa.

 

 

Yölento saapui Lissaboniin paikallista aikaa klo 07.40 ja se merkitsi, että saatoimme tutustua Portugalin nähtävyyksiin jo koko saapumispäivän ajan.

 

 

Paluulennon myöhäinen lähtöaika Lissabonista puolestaan merkitsi, että saimme kokea ”täyspäiväisen” kokemuspäivän Portugalissa myös lähtöpäivänämme.

 

 

On selvää, että yölento kohteeseen merkitsee pitkää ja rasittavaakin ensimmäistä päivää, mutta eihän toimintalomaturisti lähde makaamaan matkakohteeseensa.

 

 

Yölento paluumatkalla merkitsee tiettyjä poikkeusjärjestelyjä kotiin saavuttua – meillä se merkitsi aamuvarhaisella saunan lämmitystä, saunomista sekä runsaan parin tunnin päivänokosia kotiintulopäivän aamupäivällä.

 

 

Yölennot pidentävät tehollista tutustumisaikaa kohdemaassa kahdella päivällä, joten on helppo suositella sellaisia matkoja, joilla matkustaminen tapahtuu yölennoilla.

 

 

Yölentoja kannattaa mielestäni käyttää toimintalomilla eli juuri sellaisilla lomamatkoilla, jollainen agrologi-matkamme oli.

 

 

Löhölomat rannoilla – löhölomista minulla ei tosin ole kokemusta - , niillä ehkä päivälennotkin ovat sopivia!

 

 

Tapaamisiin Portugalin kokemuksia odottaville!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jos mie saisin jouten olla!

Perjantai 3.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitin eilen agrologiasiaa ja jatkan tänään saman teeman alla:

 

 

Agrologiopinnot Mustialan Instituutissa 1968 – 1970 edellyttivät ainakin yhden laulun osaamista ja laulun nimi oli

 

 

Jos mie saisin jouten olla!

 

 

Laulun osaaminen oli välttämätöntä, sillä se laulettiin aina, kun saavuimme linja-autolla retkiltämme opistolle.

 

 

Ehdottoman tärkeää oli, että laulun lopussa ollut sana ”loppui” piti kajahtaa juuri silloin, kun linja-auto saapui Huttulan edustalle eli silloin, kun matka päättyi!

 

 

Tässä laulun sanat kirjattuina.

 

 

Vielä sen verran, että laulun sanojen muistamisessa oli hieman ongelmia, mutta netissä olevat Kuolemajärveltä peräisin olevat laulut ja niiden sanat auttoivat muistamaan koko laulun.

 

 

Kuolemajärviläisten laulujen sanat on kerännyt Erja Tikka.  Ne olivat hyvänä tukena, kun merkitsin muistiin Vanhan Instituuttilaisen laulun sanat – erityisesti laulun loppu on instituuttilaisesti melkoisesti erilainen kuin kuolemajärviläisten laulussa.

 

 

Näin se menee:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuusi agrologia jatkaa kansanedustajina

Torstai 2.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Mustialasta vuonna 1970 valmistuneena agrologina on mukava todeta, että koulukuntamme jäsenistä kuusi agrologia jatkaa kansanedustajina myös uudessa eduskunnassa.

 

 

Agrologi-kansanedustajien määrä oli sama myös edellisessä eduskunnassa ja eduskuntavaalit merkitsivät, että entiset agrologi-kansanedustajat saivat kansalta jatkopestin.

 

 

On luonnollista, että tunnen kaikki koulukuntamme agrologi-kansanedustajat, mutta nyt löydän kuvan heistä ainoastaan Lasse Hautalasta ja Arto Pirttilahdesta.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva on Keskustan puoluevaltuuston ja Keskustan eduskuntaryhmän yhteiskokouksen aloittaneelta lounastarjoilulta Helsingistä 27.5.2015, jossa sain olla samassa pöydässä agrologi-veljien Lasse Hautala (vasemmalla) ja Arto Pirttilahden kanssa. Olin mukana Keskustan puoluevaltuuston varajäsenen ominaisuudessa.

 

 

Kaikki valituiksi tulleet agrologit ovat Agrologien Liitto ry:n jäseniä kuten myös minä.

 

 

Suurimman äänimäärän kansanedustajiksi valituista agrologeista sai

 

 

Elsi Katainen, 7.084 ääntä.

 

 

 

Seuraavina äänimääräjärjestyksessä olivat:

 

 

• Lasse Hautala, 7.037 ääntä
• Arto Pirttilahti, 6.629 ääntä
• Eeva-Maria Maijala, 5.515 ääntä
• Antti Rantakangas, 5.960 ääntä
• Timo Korhonen, 5.180 ääntä

 

 

Kaikki valituiksi tulleet agrologit edustavat Keskustaa.

 

 

Onnittelen Elsiä ja Eeva-Mariaa sekä kaikkia neljää agrologi-veljeä kansanedustajapaikasta!

 

 

 

-Esko-

Jos mie saisin jouten olla!

Keskiviikko 3.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitin eilen agrologiasiaa ja jatkan tänään saman teeman alla:

 

 

Agrologiopinnot Mustialan Instituutissa 1968 – 1970 edellyttivät ainakin yhden laulun osaamista ja laulun nimi oli

 

 

Jos mie saisin jouten olla!

 

 

Laulun osaaminen oli välttämätöntä, sillä se laulettiin aina, kun saavuimme linja-autolla retkiltämme opistolle.

 

 

Ehdottoman tärkeää oli, että laulun lopussa ollut sana ”loppui” piti kajahtaa juuri silloin, kun linja-auto saapui Huttulan edustalle eli silloin, kun matka päättyi!

 

 

Tässä laulun sanat kirjattuina.

 

 

Vielä sen verran, että laulun sanojen muistamisessa oli hieman ongelmia, mutta netissä olevat Kuolemajärveltä peräisin olevat laulut ja niiden sanat auttoivat muistamaan koko laulun.

 

 

Kuolemajärviläisten laulujen sanat on kerännyt Erja Tikka.  Ne olivat hyvänä tukena, kun merkitsin muistiin Vanhan Instituuttilaisen laulun sanat – erityisesti laulun loppu on instituuttilaisesti melkoisesti erilainen kuin kuolemajärviläisten laulussa.

 

 

Näin se menee:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

-Esko Erkkilä-