Taipaleenjoen kenttähautausmaalla lepää 126 tuntematonta suomalaista sankarivainajaa

Sunnuntai 13.2.2022 - -Esko Erkkilä-

Luovutetun Karjalan alueella sijaitsee seitsemän kenttähautausmaata, joihin on haudattu Talvi- sekä Jatkosodassa kaatuneita suomalaisia sankarivainajia eli

 

• Kollaa

• Summa

• Säkkijärvi

• Tuulos

• Viipuri

• Äyräpää

• Taipaleenjoki

 

*****************************

 

Olen vuosien varrella päässyt vierailemaan kaikilla noilla ja tässä muutama valokuva Taipaleenjoen kenttähautausmaasta.

 

 

Taipaleenjoen kenttähautausmaa oli pitkään suomalaisilta löytämättä, mutta everstiluutnantti Jorma Inkinen erään etsintäjoukon jäsenenä löysi sen.

 

Sain joskus olla mukana Lomalinjojen matkalla Taipaleenjoelle ja Inkinen oli tämän matkamme oppaana. Oli mielenkiintoista kuulla, että miten Inkinen lopulta paikantaen löysi Taipaleenjoen kenttähautausmaan.

 

 

Netissä on tietoja, että joku muu kuin Jorma Inkinen olisi lopulta löytänyt Taipaleenjoen kenttähautausmaan, mutta uskon enemmän Inkisen kertomaan.

 

 

*********************

 

 

Olen tuon ensimmäisen matkani jälkeen saanut muutaman kerran vierailla Taipaleenjoen kenttähautausmaalla ja nämä myöhemmät matkani ovat tapahtuneet…

 

 

 

…hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johdolla.

 

 

 

 

Taipaleenjoen kenttähautausmaan muistomerkki, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Heikki Häiväoja.

 

 

 

 

Taipaleenjoen kenttähautausmaalle on selkeä opasviitta Sakkolan ja Taipaleenjoen väliseltä tieltä.

 

 

Toivon rajojen aukenemista, jotta taas pääsemme luovutetulle alueelle jääneille taistelupaikoille kunnioittamaan sankarivainajiamme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maailman ensimmäisen naiskosmonautin isän sankarihauta on Impilahdella

Torstai 5.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Tutustuin vanhoihin valokuvakansioihini ja löysin sieltä mm. kuvan…

 

 

 

…maailman ensimmäisen naiskosmonautin Valentina Tereskovan isän hautamuistokivestä.

 

Neuvostoliittolaisesta lentokapteeni Valentina Tereskovasta tuli maailman ensimmäinen naiskosmonautti, kun hän kesäkuun 16. päivänä 1963 laskeutui Vostok-6 -aluksen kapteenina maahan kaksi vuorokautta, 22 tuntia ja 50 minuuttia kestäneeltä avaruuslennolta.

 

Valentina Tereskova on syntynyt maaliskuun 6. päivänä 1937. Hänen isänsä toimi traktorinkuljettajana eräässä maalaiskylässä Jaroslavlin alueella.

 

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 ja Valentinan isä joutui sotaan hyökkäysvaunun kuljettajaksi. Hän kuului ilmeisesti legendaariseen 168 divisioonaan, jonka suomalaiset motittivat Lemetin maastoon Impilahdella.

 

Valentinan isä ei milloinkaan palannut kotiinsa, sillä hän kohtasi määränpäänsä Koirinojan maastossa Suomessa Talvisodan neuvostouhrina.

 

Koirinojan seudun mottitaisteluissa 1939-1940 on arvioitu menehtyneen 35.000 puna-armeijalaista ja 5.000 suomalaista. Valentina Tereskovan isä oli eräs kaatuneista neuvostosotilaista.

 

Uomaalle johtavan tien varressa on kymmenkunta neuvostoajan sotamuistomerkkiä ja yksi niistä on Valentina Tereskovan isälle omistettu muistokivi. Muistokivessä on neuvostotapaan kuva hyökkäysvaununkuljettaja Treskovista sekä hänen henkilötietonsa.

 

Avaruuslentonsa jälkeen Valentina Tereskovalla oli puna-armeijassa korkea asema. Sen turvin hän pystyi jäljittämään isänsä kohtalon Talvisodassa.

 

Tehtävä oli arvostetulle upseerillekin vaikea, sillä neuvostoaikainen historiankirjoitus ei tuntenut Talvisotaa. Kosmonautti Tereskova kuitenkin onnistui ja hän hankki Koirinojan kankaalle isälleen muistokiven.

 

Kerrotaan, että monena Voiton päivänä eli toukokuun 9. päivänä Valentina Tereskova laskeutui helikopterilla lähelle nykyistä Murheen Ristiä ja käveli siitä isänsä hautakivelle ja laski sille seppeleen.

 

Kunnioitettava ele maailmankuululta sotilaalta!

 

Olen muutaman kerran vieraillut hyökkäysvaununkuljettaja Tereskovin muistokivellä. Se sijaitsee Murheen Ristiltä jonkin matkaa pohjoisen suuntaan. Uusien tiejärjestelyiden vuoksi muistokivelle osaaminen on nykyisin vaikeaa ja viime vuosien Venäjän matkoillani muistokivellä en ole käynyt.

 

 

-Esko Erkkilä-

Aattoillan hartaushetki ja siellä seisaallaan veisattu "Enkeli taivaan" -virren kymmenes säkeistö virittivät eilen Joulutunnelmaan!

Keskiviikko 25.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Myönnän, että vasta Viljakkalan koti- ja rippikirkossani osallistumiseni aattoillan hartaushetkeen saavat minut virittäytymään Joulutunnelmaan ja eilen illalla taas näin tapahtui.

 

 

 

 

 

Kuvasin Viljakkalan kirkon uuden hautausmaan puolelta ja kuvassa näkyvät kiviportaat johtavat Karhen eteiseen eli sen kautta entisaikaan karhelaiset saapuivat kirkkoon.

 

Noilla kiviportailla otettiin myös se valokuva, joka meistä kauan sitten ripille päässeistä otettiin – kuvaa en ”tähän hätiin” löydä.

 

 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on tärkeä paikka minulle sinänsä, mutta myös meille sotahistoriasta kiinnostuneille, sillä melkein kaikkien sankarivainajien muistolaatoissa on sankarivainajan kaatumispaikkakunta - kiitokset Viljakkalan kirkkoherra A. M. F. Bergius, joka aikoinaan niin päätti!

 

 

 

 

Kunniavartio on suuri luottamustehtävä.

 

 

 

 

Viljakkalan kirkon alttaritaulu - mielestäni se ainoa oikea!

 

 

 

 

Kynttilämerta Viljakkalan vanhalla hautausmaalla.

 

 

 

 

Myös muualle haudattujen muistomerkille sytytin kaksi kynttilää.

 

 

 

 

Kotimatkalla pysähdyin vielä Lehtomäen tienhaaraan ja kuvasin valossa kylpevän Viljakkalan kirkon!

 

 

********************

 

 

Täytyy vielä mainita, että eilen tuli kuluneeksi 46 vuotta siitä, kun kävimme Rouvan kanssa ostamassa kihlat Vaasasta Hovisepiltä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki on Venäjällä sijaitsevista suomalaissotilaiden kenttähautausmaista ainoa, joille pystytetty muistomerkki on kerran tuhottu

Perjantai 16.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuinen Kyröläismatkamme ja niistä tälle saitille laatimani blogikirjoitukset alkavat olla finaalissa, mutta vielä ainakin ehkä kahteen juttuun aineistoa riittää.

 

 

Tämä juttuni koskee Viipurin kenttähautausmaata ja haluan todeta, että kaikki tämän juttuni valokuvat olen kuvannut liikkuvan bussimme ikkunan läpi!

 

 

 

 

Viipurin Tuomiokirkko oli Talvisodan aikana pääasiassa Summan lohkolla kaatuneiden suomalaisten sankarivainajien kokoamispaikka ja sinne päätyi mm. erään naapurimme veljessarjan eräs poika, joka kaatui Summassa.

 

 

Helmikuun 18. päivänä 1940 kirkkoon osui pommeja ja kirkko syttyi palamaan – kotiseuduilleen kuljetusta odottaneet sankarivainajien ruumiit paloivat kirkkopalossa.

 

 

Jatkosodassa Suomi valloitti Viipurin ja silloin tehdyissä kirkonraunioiden kaivauksissa löydettiin 114 sankarivainajan ruumiit, joista pystyttiin tunnistamaan 32 vainajaa, mutta heistä vain kuusi lähetettiin kotiseurakunnan multiin haudattavaksi – oletan, että naapurimme veljessarjan sankarivainaja oli yksi näistä kuudesta!

 

 

Vuonna 1995 Viipurin kenttähautausmaan aluetta kunnostettiin ja paikalle pystytettiin muistomerkki, joka paljastettiin elokuussa 1996.

 

 

Muistomerkki kuitenkin tuhottiin paikallisvoimin jo parin kuukauden kuluttua sen paljastamistilaisuudesta.

 

 

 

Viipurin kenttähautausmaan sijainti suhteessa Tuomiokirkon raunioihin ilmenee tästä kuvasta.

Nykyinen muistomerkki paljastettiin 13.9.2000 ja se on saanut olla rauhassa.

 

 

Kenttähautausmaan muistomerkissä on teksti:

 

 

Viipurin kenttähautausmaa

 

Sodassa 1939 – 1940

 

kaatuneen

 

tässä lepäävän 108 suomalaisen

 

sotilaan muistoksi

 

 

Suomen valtio

 

 

 

******************

 

 

 

 

Tästä vinkkelistä vielä kuva Tuomiokirkon kellotornista, jonka otin bussimme ikkunan läpi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvostan, kun sankarivainajan hautakivessä on mainittu kaatumispaikkakunta

Torstai 14.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Sotahistoriasta kiinnostuneena ja isäni taisteluita Talvi- sekä Jatkosodassa kunnioittavana pidän tapanani poiketa mahdollisuuksien mukaan eri seurakuntien sankarihautausmailla.

 

Maamme itsenäisyyttä kunnioittavana arvostan erityisesti niitä sankarihautausmaitamme, joissa sankarivainajan hautakivessä on maininta kaatumispaikkakunnasta.

 

 

Valitettavan monilla sankarihautausmailla sankarivainajan hautakivessä on ainoastaan syntymä- ja kaatumispäivät, mutta ei kaatumispaikkakuntaa.

 

 

Synnyinseurakuntani Viljakkalan päättäjät ovat aikoinaan olleet viisaita ja Viljakkalan sankarihautausmaalla hautakivissä on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta maininta kaatumispaikkakunnasta.

 

 

Panin taannoin tyydytyksellä merkille, että vihkikirkkoni Kälviän sankarihautausmaalla on Vapaussodan sankarivainajien hautakivissä maininta kaatumispaikasta – Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneiden kälviäläisten sankarivainajien hautakivissä ei valitettavasti ole mainintaa kaatumispaikkakunnasta.

 

 

 

 

 

Poikkesin Viljakkalan hautausmaalla viimeksi viime lauantaina eli 9.9.2017 ja totesin taas kerran, että sankarihautausmaa on hyvin hoidettu.

 

 

 

 

 

Tässä kolmen viljakkalalaisen sankarivainajan hautakivet, joissa kaatumispaikkamerkinnät kertovat, että he kaikki kaatuivat Äyräpään taistelussa Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkaessa 4.7.1944.

 

 

Virtanen ja Ollila ovat kaatuneet Äyräpäässä ja Himola samassa taistelussa Vuoksen toisella puolella Vuokselassa.

 

 

Olen saanut useita kertoja käydä Äyräpään kirkon rauniolla, joka oli keskeinen paikka Äyräpään taistelulle – kerran olen saanut käydä Vuoksen toisella puolella Vuokselassa sillä paikalla, josta Adolf Ehrnrooth johti Äyräpään taistelua.

 

 

 

***********************

 

 

 

Tässä seitsemän kälviäläisen Vapaussodassa kaatuneen vapaussotataistelijan hautakivet; kaatumispaikkakuntina ovat Hauho, Vesilahti, Tampere ja Valkjärvi. 

 

 

Viimeisessä kuvassa nähdään, että samaan hautarivistöön on haudattuna myös kaksi kälviäläistä, jotka osallistuivat Aunuksen retkeen ja kaatuivat siellä.

 

 

Arvokasta sotahistoriatietoa tässäkin!

 

 

****************

 

Esitän, että sankarivainajien kaatumispaikka merkitään kaikissa seurakunnissa sankarivainajien hautakiviin viimeistään silloin, kun kaiverrusten uusintakaiverrus tai uusintakultaus tulee ajankohtaiseksi!

 

 

Maanpuolustusväki ja seurakuntalaiset:

Ideani on vapaasti käytettävissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaatuneitten muistopäivä on eräs tärkeimmistä liputuspäivistämme

Sunnuntai 15.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tänään on toukokuun kolmas sunnuntai ja se merkitsee, että nyt liputamme kaatuneitten muistopäivän kunniaksi.

Kaatuneitten muistopäivä on Itsenäisyyspäivän ja Puolustusvoimain lippujuhlapäivän rinnalla yksi niistä liputuspäivistä, joita eniten arvostan.

Ne kaikki liittyvät isänmaallisuuteen ja siihen, että itsenäisyyttä ei saavutettu ilman uhrauksia.

Muistopäivän viettäminen perustuu Talvisodan uhrien muistamiseen, sillä se sai alkunsa huhtikuussa 1940 pidetystä piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä Talvisodassa kaatuneiden muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940.

Piispainkokouksen seurauksena Puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim määräsi vappuna 1940, että uutta muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina ja sitä tuli viettää "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä".

Päätöksellään Mannerheim korosti kansallista yhtenäisyyttä. Se oli tärkeä askel, että Mannerheimiä pidetään suurimpana suomalaisena.  Mannerheimin käsky koski vain Puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös armeijan ulkopuolella.

Päivää nimitettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi - nykyinen nimi sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen. Jatkosodan ja Lapin sodan myötä on muistettu myös noissa sodissa kaatuneita sekä nykyään kaikkia sodissa kaatuneita suomalaisia.

Kaatuneitten muistopäivän liputusohjeet poikkesivat vuoteen 1995 saakka tavanomaisen liputuspäivän ohjeista.

Tapana oli, että liput pidettiin klo 10-14 puolitangossa, muun osan päivästä (8-10 ja 14-21) kokotangossa. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjeita muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa.

Lipun laskeminen puolitankoon keskipäivän ajaksi loi liputtamiseen aitoa tunnelmaa, mutta mm. liputtamisen suuritöisyys merkitsi menettelyn yksinkertaistamista. Nykyisin erityisesti kaupungeissa liputtamisesta huolehtivat moninaiset kiinteistönhuoltoyritykset ja niiden palvelut maksavat, joten liputusohjeiden yksinkertaistaminen oli siinäkin mielessä perusteltua.

Yksi setäni on saanut viimeisen lepopaikkansa Viljakkalan sankarihautausmaalla, joten koen kaatuneitten muistamisen omakohtaisesti.

Useat synnyinkotini naapuritalojen pojat ovat samalla sankarihautausmaalla kuin setäni. On ollut hieno havaita, että näiden talojen lipputangossa Suomen lippu on hulmunnut jokaisena kaatuneitten muistopäivänä, jotka muistan.

Perheemme tavoite tänään on, että Suomen lippu liehuu Tampereen omakotitalomme sekä myös kesäasuntomme lippusaloissa. Haluamme näin kunnioittaa sodissamme kaatuneita.

 

-Esko Erkkilä-