Venäläiset sotavangit helpottivat Haverin kultakaivoksen työvoimapulaa

Sunnuntai 29.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa Haverin kultakaivoksen alueen eräs erikoisuus on…
 
 
 

 
 
   
 

…Vankitalo, jossa kaivoksen työntekijöinä olleet neuvostovangit olivat majoitettuina Jatkosodan aikana.

 
 
 
Olen muutaman kerran päässyt tutustumaan Vankitaloon ja niin tapahtui taas 24.9.2019, kun Viljakkala-neuvosto tutustui Haverin alueeseen.
 
 
Seuraavassa muutamia valokuvia Vankitalon sisustuksesta:
 
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
 

*********************

 
 
 
 
Venäläiset sotavangit saatiin Kihniöllä sijainneelta vankileiriltä ja heitä oli Haverissa kolmisenkymmentä.
 
 
Kaivoksen johtaja paroni Aminoff oli innokas kalamies ja hän tapasi pyytää jonkun sotavangeista soutumiehekseen, kun lähti aamukalastukselle.
 
 
Kerrotaan, että paronilla oli tapana ottaa pienet ryypyt kalaonnen varmistamiseksi ja hän tarjosi pienet näkäräiset myös soutumiehelleen.
 
 
Venäläiset sotavangit kävivät aseistamattoman suomalaisen työnjohtajan johdolla mm. sienestämässä ja silloinkaan kukaan heistä ei lähtenyt karkuteille.
 
 
 

****************

 
 
   
 
Vankitalon seinällä on kuva viidestä Haverissa työskennelleestä sotavangista…
 
 
 
…ja Vankitalon saneerauksen yhteydessä löytyi seinästä myös…
 
 
   
 

 
 
 
Jatkosodan välirauha allekirjoitettiin 19.10.1944, joten tuo teksti on päivätty välirauhaa seuranneena päivänä!

 

 

 

Mitähän venäläisille sotavangeille tapahtui sen jälkeen, kun he palasivat kotimaahansa?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Melkoisia vesipetoja nuo venäläiset kantosiipialukset!

Maanantai 29.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Venäläiset kantosiipialukset liikennöivät Laatokalla ainakin Valamoon ja Äänisellä Kizhin saarelle.

 

 

Olen muutama vuosi sitten päässyt matkaamaan tuolla vesihirmulla Sortavalasta Valamoon ja takaisin ja nyt heinäkuisella Kyröläismatkallamme vierailimme kantosiipialuksella Petroskoista Kizhin saarelle.

 

 

 

 

 

Petroskoin satamassa aamulla näitä vesipetoja on asiakkaita odottamassa muutama.

 

 

 

 

 

Osaa se kantosiipialuskin edetä hissukseen, mutta vain satama-alueella!

 

 

 

 

 

Venäläisissä kantosiipialuksissa on etu- ja takaosan matkustajaosastojen välissä avoin tila, josta voi katsella eteenpäin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Laivahenkilöstö opastaa matkustajia oikeaan käyttäytymiseen kantosiipialuksella.

 

 

 

 

 

Kapeiden kohtien kohtaamistilanteissa kantosiipialuksemme ”pudotti” vauhdin alas ja se merkitsi myös sitä, että jatkoimme matkaamme tavallisen laivan tavoin!

 

 

 

 

 

Laivamatka kantosiipialuksella Kizhiin on takana, sillä olemme Kizhin satamassa!

 

 

 

 

 

Tässä edeltämme Kizhistä Petroskoihin lähtenyt kantosiipialus täydessä lennossa!

 

 

On siinä menemisen meininkiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kahdetkin hääjuhlallisuudet Hotelli Repinskajassa

Tiistai 18.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Vietimme kyröläismatkamme viimeisen yön…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hotelli oli suuresta koostaan huolimatta melko viihtyisä ja illan aikana viihtyisyyttä lisäsi, että hotellissa vietettiin kaksia häitä.

 

 

 

 

 

 

Näköetäisyydellä tyrskyävän Suomenlahden toisella rannalla sijaitseva Kronstadt lisäsi paikan juhlavuutta.

 

 

 

 

 

 

Hotellin sisätiloissa järjestetyt häät olivat päättymäisillään, kun pääsimme kuokkavieraiksi häihin.

Huomaathan hienot "vyöt" tuoleissa!

 

 

 

 

 

 

Olen monissa asioissa rohkea ja sain kuokkavieraana kerätyksi näin hienon annoksen tarjoiluista!

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

 

 

Rannalle rakennetussa telttakatoksessa vietettyjen häiden ”juhlaportti” oli pystytetty Suomenlahden rantahietikolle.

 

 

 

 

 

 

Morsiuspari käyskenteli juhlavieraiden joukossa kuten Suomessakin on tapana.

 

 

 

 

 

 

 

 

Illan edetessä morsian joutui kuljeksimaan yksikseen – sama kohtalo taitaa usein olla suomalaismorsiamillakin!

 

 

 

 

 

 

Toki jossain vaiheessa illan edetessä ”rantamorsiuspari” palasi hotelliin yhdessä bestmanin ja kaason kanssa – sviitti varmaan odotti!

 

 

 

 

*****************

 

 

 

Ja kuu möllötti Suomenlahden yllä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomessa lehmät aitauksessa ja ihmiset "vapaana" - Venäjällä tämäkin asia on toisin!

Keskiviikko 5.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Olemme Suomessa tottuneet, että lehmät pidetään aitauksessa ja ihmiset liikkuvat kotipihoillaan ”vapaana”.

 

 

Venäjän karjalaiskylissä Äänisen, Laatokan ja Vienan-Karjalan maisemissa asia on toisin – asuinrakennusten lähiympäristö, perunamaat ja yleensäkin puutarhamaat on aidattu ja kylän lehmät käyskentelevät kylänraitilla vapaina.

 

 

Paikka taisi olla Avdeeson kylä Kupetskoje-järven rannalla, jossa saimme taannoisella kyröläismatkallamme tutustua ”irtolehmiin”.

 

 

 

 

 

 

Kylän kadut – eivät taida kaikkien mielestä olla katuja – kasvavat rehevää ruohoa ja sitä on lehmien mukava nautiskella.

 

 

 

 

 

 

Lehmät olivat hyväkuntoisia, mutta tuskin sentään yltävät kymppitonniluokkaan eli maitotuotokseen 10.000 kiloa vuodessa.

 

 

 

 

 

 

Tämän lehmän rakennepisteet olisivat suomalaisessa arvostelussa aivan kohdallaan.

 

 

 

 

 

 

On selvää, että kotieläintalouden parissa neljäkymmentä vuotta toimineena piti minunkin tehdä lähempää tuttavuutta Avdeeson kylän lehmien kanssa.

 

 

 

 

 

 

Lyhyen tuttavuuden jälkeen jätimme hyvästit Avdeeson lehmille ja jatkoimme matkaamme seuraaviin seikkailuihin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sama mies ajotavaltaan enkeli Suomessa, mutta paholainen Venäjällä

Keskiviikko 29.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kaikki suomalaiset rehutehtaat ovat aikoinaan tutkineet erilaisia yhteistyömahdollisuuksia Venäjällä Kontupohjassa toimivan rehutehtaan kanssa.  Näin teki myös nelikymmenvuotinen työnantajani eli Raisio.

 

 

Olin mukana yhdellä tutustumismatkalla – tai olla vuonna 2006 – kun kaavailimme erilaisia yhteistyömahdollisuuksia Kontupohjan rehutehtaan kanssa.

 

 

Lensimme Joensuun lentokentälle, josta venäläinen autoilija nouti meidät.  Nykyään Helsingistä taitaa olla suoria lentoja Petroskoihin, mutta silloin niitä ei ollut.

 

 

Venäläisellä kuskillamme oli allaan tilava Toyota ja sen peräpenkillä oli mukava matkustaa.

 

 

Kuljettajamme oli Suomen puolella liikkuessamme ajotavoiltaan kuin enkeli.

 

 

Kuljettajalla turvavyö kiinni, kaikki nopeusrajoitukset tunnontarkasti huomioiden ja siistiä ajotapaa noudattaen matkastamme Joensuusta Niiralan tulliaseman kautta Petroskoihin ja sieltä edelleen Kontupohjaan tuntui tulevan oikein turvallinen reissu.

 

 

Kaikki kuitenkin muuttui sen jälkeen, kun ohitimme Niiralassa Venäjän tullin.

 

 

Kuljettajastamme kuoriutui suoranainen paholainen, sillä turvavyötä hän ei Venäjän puolella suostunut käyttämään, jokaisen muun samaan suuntaan menevän ohi oli päästävä ja itsemurhaohituksia tehtiin jatkuvasti.

 

 

Me takapenkkiläiset sanoimme etupenkillä istuvalle tulkkina toimivalle vientisihteerillemme, että hänen on vaadittava kuljettajamme ajotapaan muutosta.

 

 

Vientisihteeri aristeli ja sanoi, ettei hän voi antaa kuljettajalle ohjeita.

 

 

Totesin, että me maksamme tämän kyydin, joten me annamme myös ohjeet turvalliselle matkanteolle.

 

 

Lopulta vientisihteeri antoi kuljettajalle ohjeet ja loppumatka Petroskoihin sujuikin kohtuullisesti.

 

 

**************

 

 

Pidimme illalla erään asiakkaamme kanssa tärkeän palaverin Petroskoissa ja nautimme paikallisen isäntämme tarjoaman maittavan illallisen.

 

 

Jatkoimme aamulla matkaa kohti Kontupohjaa.

 

 

Yöllä oli satanut ja tiellä oli paljon lätäköitä, joiden vuoksi vesiliirtoon joutumiseen oli suuri vaara.

 

 

Kuljettajamme oli unohtanut kaikki edellispäivänä saamansa ohjeet ja kuolemaa halveksuva asenne oli taas päässyt villitsemään hänen ajotapansa.

 

 

Vaati uuden ja tiukan puhuttelun, jotta matkantekomme muuttui kohtuullisen turvalliseksi.

 

 

*************

 

 

Tämä omakohtainen kokemus venäläiskuljettajan ajotavoista auttaa ymmärtämään, että miksi venäläisteiden varsilla on jatkuvasti ristejä ja seppeleitä niiden matkustajien muistoksi, jotka ovat kohdanneet matkansa pään Venäjän maanteillä – syy eivät ole heikot tiet vaan venäläiskuljettajien kuolemaa halveksuva ajotyyli!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisbusseja Karjalan kannaksella seuraavat "kauppa-autot" ovat monopolisoituneet, mutta eivät ole sortuneet private label -tuotteisiin

Torstai 24.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Karjalan kannaksella suomalaisia turistibusseja seuraavat paikalliset ”kauppa-autot” ovat mielenkiintoinen ilmiö.

 

Olen seurannut tilannetta runsaat kymmenen vuotta ja toiminnassa on tapahtunut muutoksia.

 

Aiemmin suomalaisbusseja seurasi 4 – 6 ”kauppa-autoa” ja kun suomalaisbussi pysähtyi, niin kauppa-autot olivat heti ryhmittyneinä puolikaaren muotoon bussin uloskäynnin eteen.

 

Nykyään toiminta on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta järjestäytynyttä, sillä yhden liikennöitsijän bussia seuraa vain yksi ”kauppa-autoyrittäjä”. Kaupan monopolisoituminen on siis totta Venäjälläkin.

 

Kauppa-autoyrittäjät puhuvat kohtuullista suomea, joten kaupankäynti heidän kanssaan on luontevaa.

 

Tiedustelin joskus bussiamme seuraavalta yrittäjältä, että onko joku ylempi taho jakanut kullekin yrittäjälle oman maantieteellisen reviirin tai tietyt liikennöitsijät, mutta yrittäjä kielsi näin olevan. Kysyin myös, että maksaako hän jollekin taholle toiminnastaan - on luonnollista, että yrittäjä kielsi maksamisen!

 

Olen vuosien saatossa matkaillut Venäjällä ja havaintoni on, että suomalaisilla busseilla on kullakin oma kauppa-autoyrittäjä, joka seuraa bussia pitkin matkaa. Systeemi on siis tietyllä tavalla monopolisoitunut!

 

Olen havainnoinut, että vastaavaa systeemiä ei ole muualla kuin Karjalan kannaksella ja se onkin luonnollista, sillä esimerkiksi Laatokan pohjoispuolella suomalaisbusseja on liikenteessä vain harvoin.

 

Tässäkin pätee siis markkinavoimat; Karjalan kannaksella liikkuu paljon suomalaisbusseja eli markkinat ovat siellä!

 

 

**********

 

 

Muutama kuva kauppa-autosta ja sen valikoimasta, joka oli ”yhteistyökumppaninamme” taannoisella matkallamme Viipurin kautta Pietariin. Voimme kutsua yrittäjää vaikkapa nimellä ”Konstja”.

 

 

 

 

 

 

Konstja odotti meitä Ihantalan muistomerkillä ja valikoima käsitti juomat vedestä väkeviin, kartat sekä myös valuutanvaihtopalvelun.

 

 

 

 

Konstjan myymät tuotteet ovat laatutuotteita – hän ei ole sortunut ”Pirkka”- eikä ”Rainbow” –vedätyksiin!

 

 

 

 

 

 

Ihantalassa oli poikkeustilanne, sillä Konstjan vieressä oli kilpailija ja jokunen meidänkin porukastamme sortui ostamaan Konstjan kilpailijalta.

 

Kilpailija oli liikkeellä vahvalla rekvisiitalla, sillä hänellä oli mukanaan kookas Suomen lippu ja sitä hän heilutteli Ihantalan muistomerkin edessä ennen kuin aloitti kaupanteon.

 

Konstja ei tykännyt kilpailijastaan ja antoikin ohjeen, että älkää ostako tuolta!

 

 

***********

 

 

Muutama kuva Konstjan valikoimasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************

Vihjeenä Konstjalle, että hanki autoosi kylmälaitteet, sillä kylmä siideri ja kylmä olut tekisivät varmasti oikein hyvin kauppansa!

Tutkailin Konstjan hintatasoa ja totesin, että vahvin Baltika eli Baltika 9-kutistekalvopakkaus maksoi 23 euroa. Baltika 9 on vahvuudeltaan 8,0 % ja tölkkikoko on 0,5 litraa - kutistekalvopakkauksessa on 24 tölkkiä eli vahvaa olutta olisi ollut saatavilla 12 litraa ja hintana 23,00 €!

Piipahdin Alkon nettisivuilla ja myös Alko myy Baltika 9 -olutta, toki pulloissa. 12 litraa Baltika 9:ä maksaa Alkossa 73,92 €.

 

 

**************

 

Sain Konstjan palveluista omakohtaista kokemusta, kun vaihdoin 50 euroa rupliksi.

 

Konstajan kurssi oli 46 ruplaa yhdestä eurosta ja se oli ihan kohdallaan, sillä katselen edellisellä Viipurin reissulla tekemääni Visa-ostosta ja silloin kurssi on ollut 45,5389.

 

 

************

 

Venäläinen kauppa-autosysteemi Karjalan kannaksella täydentää sitä palveluvarustusta, joka pakkoluovutetussa Karjalassa on varsin vaatimaton.

 

Kauppa-autosysteemi ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että suomalaiset matkanjärjestäjät alkaisivat karttamaan paikallisten kauppojen palvelujen käyttämistä. En ole tämmöistä havainnut, mutta haluan siitä kuitenkin muistuttaa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Maassa maan tavalla - kylpylöiden saunassakin

Tiistai 17.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Venäläiset muodostavat kasvavan osuuden Suomen ja Viron kylpylöiden asiakaskunnasta.

 

Tilanne on kaikkien kannalta positiivinen, mutta siihen liittyy myös tietty "pimeä osuus" - venäläisten käyttäytyminen suomalaisessa saunassa.

 

Jouduin näkemään venäläisten epäasiallista käyttäytymistä viimeksi Turussa Holiday Club Caribian saunassa.

 

Puolen tusinaa venäläismiestä oli saunan lauteilla jopa nilkkoihin saakka yltävissä verryttelyhousuissa. Voi vain arvailla, että millaiset määrät suoranaista paskaa venäläismiesten epähygieninen käyttäytyminen toi Caribian kylpyvesiin!

 

Caribiassa kerrotaan kolmella kielellä - suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi - , että löylyhuoneeseen saa mennä ainoastaan ilman uimahousuja ja suihkun kautta. Näin pystyttäisiin kylpylän hygieninen taso pitämään kunnossa.

 

Puolen tusinan suuruinen venäläislauma ei ohjeista piitannut - oletettavasti yksikään seurueen jäsenistä ei ymmärtänyt suomen-, ruotsin- tai englanninkielisiä ohjeita.

 

Suomalaisten ja virolaisten kylpylöiden hygieninen taso on korkea ja sitä venäläiset matkaajat eivät saa nakertaa!  

 

Esitän, että venäläisten suosimissa suomalaiskylpylöissä ongelmaan kiinnitetään huomiota.

 

Helpoiten se kävisi venäjänkielistä ohjeistusta ja yleistä valvontaa lisäämällä.

 

Kylpylöiden valvojien on puututtava asioiden kulkuun, jos venäläismiehet eivät osaa peseytyä ennen kylpylään menemistään.

 

Venäläiset kylpylävieraat ovat usein suomalaisyritysten vieraita ja peräänkuulutankin, että isännät antaisivat venäläisvierailleen ohjeet kylpyläkäyttäytymiselle. Ei ole kenenkään etu, jos venäläisvieraat eivät osaa käyttäytyä Suomessa.

 

-Esko Erkkilä-