Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Ylöjärven Vehnämyllyn tuotantotilat ovat puhtaat pölyistä!

Perjantai 6.10.2023 - -Esko Erkkilä-

MTK Pirkanmaa järjesti eilen jäsenilleen tutustumisretken Ylöjärven Vehnämyllylle. Olin mukana tutustumisretkellä.

 

Ylöjärven Vehnämylly on perustettu vuonna 1947, mutta se on edelleen täydessä toiminnassa.

 

 

IMG_8751.JPG

 

Yrityksen omistaa ja sen myllärinä toimii Janne Ihamuotila.

 

Ihamuotila on 25 vuotta kestäneen mylly-yrittäjäuransa jälkeen nyt luopumassa mylly-yrittäjyydestä ja lähiaikoina on tarkoituksena allekirjoittaa lopulliset kauppakirjat.

 

 

IMG_8759.JPG

 

Myllyrakennus on vanha riihi, joten rakennus on vanhempi kuin yli 75-vuotias mylly-yritys.

 

Ihamuotila jauhaa myllyssä vuosittain 250 tonnia viljaa ja siitä 100 tonnia on hänen omilla pelloillaan kasvanutta.

 

******************

 

IMG_8752.JPG

 

Olen saanut työurani aikana käydä auditoimassa jokseenkin kaikki suomalaiset mylly-yritykset ja niiden lisäksi Tartossa sijaitsevan Tartu Veskin sekä Petroskoin lähellä sijaitsevan Kontupohjan Myllyn.

Kokeneena mylly-auditoijana huomasin heti, että Ylöjärven Vehnämyllyssä on korkea hygieniataso.

 

***************

Yllättävää sinänsä, että virolaisissa sekä venäläisissä myllyissä on sisätiloissa puhdasta ja se johtuu siitä, että entisen Neuvostoliiton alueella sattui useita tuhoisia pölystä johtuvia myllyräjähdyksiä ja se on aikoinaan opettanut virolaiset sekä venäläiset myllyt huolehtimaan siisteydestä!

 

**********************

 

Toivotan Ylöjärven Vehnämyllyn uuden omistajan tervetulleeksi Pirkanmaalle ja odottelen häneltä uusia avauksia myllytoiminnan kehittämisessä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ylöjärven Vehnämyllyn tuotantotilat ovat puhtaat pölyistä!, Ylöjärven Vehnämylly, Janne Ihamuotila, MTK Pirkanmaa, Tartu Veski, Kontupohjan Mylly, myllyjen hygieniataso,

Perseelleen porsas kiusaa tekee, kun purtilonsa kaataa!

Lauantai 9.4.2022 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa olevalla tekstillä on vinha totuus ja nyt käsittelen sitä venäläisen kalankasvatuksen vinkkelistä.

 

Nelinkymmenvuotisella työnantajallani Rehuraisiolla on vankat perinteet kalanrehuseosten valmistamisessa ja niiden viennistä Venäjälle.

 

Sain kerran perehtyä oikein kunnolla Raision kalanrehujen vientitoimintaan Venäjälle – kalankasvatus Venäjällä on keskittynyt Äänisen rannoille, joten se on Suomen kannalta sijoittunut otolliselle alueelle.

 

Petroskoi, Kontupohja ja Kiviniemi ovat alueita, joilla kalankasvatus on ollut vireää sekä tehokasta.  Kaikilla noilla alueilla Rehuraision eli Raisioaqua Oy:n valmistamat kalanrehuseokset ovat olleet venäläisen kalankasvatusbisneksen kannalta avainasemassa.

 

Venäläinen kalanrehuteollisuus kulkee lapsenkengissä ja sen valmistamilla tuotteilla kalaa ei saada kasvamaan.

 

Venäjän roistovaltiorooli Ukrainassa on tietääkseni merkinnyt suomalaisen kalanrehutuotannon päättymistä Venäjän viennissä – harmi Raisioaqualle, mutta harmi erityisesti venäläiselle kalankasvatukselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perseelleen porsas kiusaa tekee kun purtilonsa kaataa!, Raisioaqva Oy, Petroskoi, Kontupohja, Kiviniemi, Sakkolan Kiviniemi, suomalainen kalanrehuteollisuus, venäläinen kalankasvatus,

Miksi Neuvostoliiton aikaisissa maissa myllylaitosten sisätilat ovat pölyistä putipuhtaat?

Torstai 30.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Omaan kokemusta jokseenkin kaikista Suomessa toimivista myllylaitoksista, sillä olen käynyt auditoimassa ne melkein kaikki.  Auditointikäyntien syy oli se, että ne toimittivat myllyteollisuuden rehujakeita työnantajayritykseni raaka-aineiksi.

 

 

Suomalaisten myllyjen hygieniataso on korkea – se on korkea viljanvastaanottotiloista aina jauho- sekä rehujaesiiloihin saakka.

 

 

Sain työurani aikana tutustua myllylaitoksiin myös Virossa sekä Venäjällä.

 

 

Merkillepantavaa virolaisessa myllyssä sekä Kontupohjan myllyssä Venäjällä oli se, että myllytilojen siisteys ja pölyttömyys olivat huippuluokkaa.  Samaa ei voida sanoa kyseisten myllyjen ulkotiloista, sillä varikset mellastivat molempien myllyjen kaatosuppiloiden ympärillä.

 

 

Syy entisten neuvostoliittolaismaiden myllyjen poikkeukselliseen sisätilojen puhtauteen paljastui Kontupohjan myllyllä, kun näimme kuvia pölyräjäytysten tuhoamista myllyrakennuksista.

 

 

Tiedän, että Suomessakin on ollut ainakin yksi myllyrakennusta kohdannut pölyräjähdys, mutta Kontupohjan myllyn vastaanottoaulassa näimme kuvia kymmenkunnasta myllyrakennuksesta, jotka Neuvostoliiton aikana olivat tuhoutuneet pölyräjähdyksessä.

USA:ssa pölyräjähdykset viljankäsittelylaitoksissa ovat aiheuttaneet suurta taloudellista tuhoa ja ihmishenkien menetyksiltäkään ei ole vältytty.

 

 

Myllyjen lisäksi pölyräjähdysvaara on mm. turve- ja pellettitehtailla.

Lämpövoimalat ja niiden vastaanottoaltaisiin sekä vastaanottoaltaiden lähistölle kertyvä pöly on oivallinen paikka pölyräjähdykselle. Muistan, kun kerran tarjosin kaurankuorijauhoa Tampereella lämpövoimalan polttoaineeksi, niin kaupat olisivat syntyneet, mutta lämpövoimalan käytöstä vastaava insinööri ei uskaltanut vastaanottaa kaurankuorijauhoa sen suuren pölyämisominaisuuden vuoksi.

 

Googlettamalla ”pölyräjähdys” saa esille lukemattoman määrän tapauksia, joissa pölyräjähdys on saanut pahoja aikaan.

 

 

Turvatekniikan keskus eli TUKES on vuonna 2003 julkaissut ohjeet pölyräjäytysvaaran välttämiseksi. Kyse on ATEX-lainsäädännöstä, joka tuli silloin voimaan – ATEX = atmospheres explosibles.

 

 

Jos haluaa tarkemmin tutustua pölyräjähdyksiin ja niiden estämiseen, kannattaa tutustua em. Turvatekniikan keskuksen…

 

…"ATEX räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuus"…

 

…–nimiseen oppaaseen.

 

 

Tehokas tapa estää pölyräjähdys on sisätilojen ehdoton puhtaus ja tämän seikan olivat kantapään kautta oppineet jo Neuvosliiton aikana maan myllyteollisuusjohtajat!

Minä sain saman opin Kontupohjan myllyllä Äänisen rannalla vuonna 2006!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pölyräjähdys, ATEX, ATAX-lainsäädäntö, Turvatekniikan keskus, TUKES, Neuvostoliiton myllyteollisuus, Kontupohjan mylly, venäjä2015,

Sama mies ajotavaltaan enkeli Suomessa, mutta paholainen Venäjällä

Keskiviikko 29.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kaikki suomalaiset rehutehtaat ovat aikoinaan tutkineet erilaisia yhteistyömahdollisuuksia Venäjällä Kontupohjassa toimivan rehutehtaan kanssa.  Näin teki myös nelikymmenvuotinen työnantajani eli Raisio.

 

 

Olin mukana yhdellä tutustumismatkalla – tai olla vuonna 2006 – kun kaavailimme erilaisia yhteistyömahdollisuuksia Kontupohjan rehutehtaan kanssa.

 

 

Lensimme Joensuun lentokentälle, josta venäläinen autoilija nouti meidät.  Nykyään Helsingistä taitaa olla suoria lentoja Petroskoihin, mutta silloin niitä ei ollut.

 

 

Venäläisellä kuskillamme oli allaan tilava Toyota ja sen peräpenkillä oli mukava matkustaa.

 

 

Kuljettajamme oli Suomen puolella liikkuessamme ajotavoiltaan kuin enkeli.

 

 

Kuljettajalla turvavyö kiinni, kaikki nopeusrajoitukset tunnontarkasti huomioiden ja siistiä ajotapaa noudattaen matkastamme Joensuusta Niiralan tulliaseman kautta Petroskoihin ja sieltä edelleen Kontupohjaan tuntui tulevan oikein turvallinen reissu.

 

 

Kaikki kuitenkin muuttui sen jälkeen, kun ohitimme Niiralassa Venäjän tullin.

 

 

Kuljettajastamme kuoriutui suoranainen paholainen, sillä turvavyötä hän ei Venäjän puolella suostunut käyttämään, jokaisen muun samaan suuntaan menevän ohi oli päästävä ja itsemurhaohituksia tehtiin jatkuvasti.

 

 

Me takapenkkiläiset sanoimme etupenkillä istuvalle tulkkina toimivalle vientisihteerillemme, että hänen on vaadittava kuljettajamme ajotapaan muutosta.

 

 

Vientisihteeri aristeli ja sanoi, ettei hän voi antaa kuljettajalle ohjeita.

 

 

Totesin, että me maksamme tämän kyydin, joten me annamme myös ohjeet turvalliselle matkanteolle.

 

 

Lopulta vientisihteeri antoi kuljettajalle ohjeet ja loppumatka Petroskoihin sujuikin kohtuullisesti.

 

 

**************

 

 

Pidimme illalla erään asiakkaamme kanssa tärkeän palaverin Petroskoissa ja nautimme paikallisen isäntämme tarjoaman maittavan illallisen.

 

 

Jatkoimme aamulla matkaa kohti Kontupohjaa.

 

 

Yöllä oli satanut ja tiellä oli paljon lätäköitä, joiden vuoksi vesiliirtoon joutumiseen oli suuri vaara.

 

 

Kuljettajamme oli unohtanut kaikki edellispäivänä saamansa ohjeet ja kuolemaa halveksuva asenne oli taas päässyt villitsemään hänen ajotapansa.

 

 

Vaati uuden ja tiukan puhuttelun, jotta matkantekomme muuttui kohtuullisen turvalliseksi.

 

 

*************

 

 

Tämä omakohtainen kokemus venäläiskuljettajan ajotavoista auttaa ymmärtämään, että miksi venäläisteiden varsilla on jatkuvasti ristejä ja seppeleitä niiden matkustajien muistoksi, jotka ovat kohdanneet matkansa pään Venäjän maanteillä – syy eivät ole heikot tiet vaan venäläiskuljettajien kuolemaa halveksuva ajotyyli!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kontupohja, Petroskoi, Kontupohjan rehutehdas, venäläiset ajotavat, venäläisten ajotavat, venäläinen liikennekulttuuri, venäjä2015,

Uusi Muurmannin maantie ohittaa Kontupohjan - hyöty vaiko haitta paikkakunnalle?

Tiistai 28.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Petroskoin jälkeen kyröläismatkamme seuraava etappi oli Kontupohja.

 

 

 

 

kontu1.jpg

 

 

Suuntasimme Muurmanskin tielle ja kohti pohjoista Äänisen länsirannan maisemissa.

 

 

 

 

kontu2.jpg

 

 

 

 

Uusi Muumannin maantie teki kuljettajallemme pienet tepposet, sillä ajoimme Kontupohjan tienhaaran ohi ja jouduimme palaamaan muutaman kilometrin verran kohti Petroskoita.

 

 

Tässä opastusta kohti Pietaria ja ohjaus kohti Kontupohjaa.

 

 

************

 

Kontupohjassa toimii merkittävä paperinjalostustehdas, jonka tuotteita on myyty mm. suomalaisille lehtitaloille.

 

 

Matkamme eräs osanottaja – paperinjalostusinsinööri – oli eläkepäivillään toiminut konsulttina Kontupohjan paperinjalostustehtaan kehittämisessä.

 

 

Kaikesta huomasi, että Kontupohjassa paperinjalostustehdas oli ja on ehkä vielä nykyäänkin samassa roolissa kuin oli Kyro Oy Kyröskoskella ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy Valkeakoskella – työntekijöistä huolehdittiin kehdosta hautaan tehtaan toimista.

**************

Tässä muutamia bussin ikkunasta kuvattuja kuvia Kontupohjasta. Valitettavasti istuin bussissa Äänisen puolella ja monet Kontupohjan keskeiset kohteet jäivät bussireittimme vasemmalle puolelle.

kontu3.jpg

kontu4.jpg

kontu5.jpg

kontu6.jpg

 

 

 

***************

 

 

 

Paperinjalostustehtaan lisäksi toinen merkittävä teollinen toimija Kontupohjassa on ollut ja ilmeisesti on yhä edelleenkin rehutehdas ja viljanjalostuslaitos. Omaan tästä laitoksesta omakohtaisia kokemuksia ja pyrin kertomaan niistä ehkä parissakin erillisissä jutussa lähipäivinä.

 

 

 

*************

 

 

 

Kontupohjassa tärkeä kohde on Kontupohjan ortodoksinen kirkko.

 

 

Se on nähnyt muuttuvan maailman, mutta se itse ei ole muuttunut – olen nähnyt siitä kuvan Suomen ajoilta eli vuosilta 1941 – 1944 ja samanlainen se on yhä edelleen.

 

 

Kontupohjan ortodoksikirkon opas on tapaamistani oppaista tympäisevin, mutta pahuuskin on kai vakio, sillä oppaan kissa on maailman lempein ja valloittavin olento!

 

 

Tällä reissulla meidän ei tarvinnut kohdata Kontupohjan ortodoksikirkon opasta ja emme valitettavasti tavanneet myöskään maailman lempeintä ja valloittavinta kissaa!

 

 

 

 

kontu7.jpg

 

 

Matkamme jatkui ja seuraava kohteemme Karhumäki eli Medvezh´yegorsk odotti meitä 20 kilometrin päässä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Petroskoi, Kontupohja, Kontupohjan paperitehdas, Kontupohjan rehutehdas, Kontupohjan ortodoksinen kirkko, venäjä2015,

"Viesti kulkee - Vetovastuu vaihtuu"

Keskiviikko 27.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Kansallista veteraanipäivää. Sitä vietetään nyt 25. kerran.

Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen juhlatilaisuus järjestetään tänään Turussa, Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa Artukaisissa. 

Muistan hyvin, kun valtakunnallinen juhlatilaisuus viime vuonna oli Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.

Osallistuin silloin juhlavieraana tilaisuuteen.

Sain silloin tavata ja kätellä tuttuja veteraaneja – ainakin yksi silloin tapaamistani veteraaneista on kuluneen vuoden aikana saanut kutsun viimeiseen iltahuutoon.

Pormestari Timo P. Nieminen, jolle sain vuosi sitten tilaisuuden jälkeen lausua parhaat kiitokset hyvinhoidetusta juhlasta, totesi tervehdyspuheessaan mm. sen, että on ollut ilo huomata juhlan valmistelun aikana, että sotiemme veteraanien työn arvostus elää ja siirtyy sukupolvelta toiselle.

Nyt Turussa tänään vietettävän valtakunnallisen juhlan kantavana teemana on sama ajatus, jonka pormestari Timo P. Nieminen lausui viime vuonna Tampereella.

Viesti kulkee, veteraanien arvostus elää, vetovastuu vaihtuu nuoremmille ja elävä arvostus veteraanien työlle säilyy.

On hieno todeta, että veteraanien työlle ja uhrauksille osataan nykyään antaa arvoa. Valitettavasti monet veteraanit siirtyivät rajan taakse ennen kuin heidän työlleen osattiin ja uskallettiin antaa arvostusta. Isäni oli yksi heistä, jonka elämä päättyi ennen arvostuksen saamista.

 

Koen tänään Turussa järjestettävän juhlatilaisuuden teeman jälkiosan koskettavan itseäni – ”Vetovastuu vaihtuu”.

Monet sotahistorialliset matkat kunniakkaille taistelupaikoille ovat olleet osa vetovastuun siirtymistä isältä minulle.

Summa, Taipale, Äyräpää, Kiviniemi, Kirvesmäki, Kollaa, Petroskoi, Kontupohja, Karhumäki, Uhtua, Aunus, Syväri, Vitele, Viipuri, Tali, Ihantala ja monet muut taistelupaikat ovat tulleet tutuiksi osa useaankin kertaan viime vuosien aikana.

Muutama käyntini anoppini synnyinkodin raunioilla Mantsinsaarella ja keskimmäisen poikani mukanaolo yhdellä Mantsinsaaren-matkalla ovat olleet parasta vetovastuun vaihtamista.

Sain takavuosina olla mukana naapuriväen ja heidän lähisukulaistensa matkassa Kivennavan Hartosissa. Mukana oli naapurimme nuorimies ja hänen mukanaolonsa matkalla oli myös vetovastuun siirtämistä parhaimmillaan. Maasepän takoman naulan talteenotto isoisän kotitalon lähellä virtaavan joen lahonneesta sillasta oli muistojen keräämistä aidoimmillaan.

Liian paljon vetovastuuta on veteraaneja seuraavalta sukupolvelta jäänyt tekemättä.

Veteraanien saama tunnustus sai odottaa 1980-luvulle saakka. Kaikki piirit eivät vieläkään tunnusta veteraanien aikaansaannosta - maamme itsenäisyyttä.

Veteraanien kuntoutus ja heidän vanhuudenpäivistään huolehtiminen ei ole suinkaan kunnossa.  Kotona-asumisen helpottaminen olisi yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa - veteraanimme olisivat ansainneet enemmän tukea ja myötätuntoa mm. tässä. 

 

Suomen lippu nousee tänään omakotitalomme salkoon ja se muistuttaa meitä sekä ohikulkijoita siitä panoksesta, jonka veteraanit antoivat, jotta nyt saamme elää vapaassa Suomessa.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansallinen veteraanipäivä, Viesti kulkee - Vetovastuu vaihtuu, Summa, Taipale, Kollaa, Uhtua, Petroskoi, Kontupohja, Karhumäki, Vitele, Aunus, Syväri, Kirvesmäki, Kelja, Sammatus, Tali, Ihantala, Mantsinsaari, Salmi, Pitkäranta, Sortavala, Kivennapa,

Kivatsun vesiputoukset - ylimainostettu turistikohde Kontupohjan alueella

Tiistai 3.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Useat suomalaiset tuntevat ainakin nimeltään Kivatsun vesiputoukset Venäjän Karjalassa.

 

Olen muiden suomalaisten tapaan kuullut paljon Kivatsun vesiputoksista, mutta vasta heinäkuussa pääsin tutustumaan niihin henkilökohtaisesti.

 

Kokemus oli pettymys, sillä kyseessä ei ollut mitenkään henkeäsalpaava kokemus.

 

Kivatsun vesiputoukset ovat Euroopan toiseksi suurimmat tasankomaiden vesiputoukset.

 

Putouksen korkeus on vain 10,7 metriä, joten suurta jyrinää ja vesimassojen pauhua on turha odottaakaan.

 

Kivatsun vesiputoukset sijaitsevat Suunujoessa ja ne ovat osa putouksen tuntumaan perustetusta Kivatsun luonnonpuistosta.

 

Viitoitus Kivatsun putouksille on heikkoa ja sen vuoksi mekin ajoimme tienristeyksen ohi ja teimme parinkymmenen kilometrin extra-ajelun. Ei hyvä niin.

 

Markkinavoimat ovat pystyneet luomaan Kivatsun putouksista todellisuutta paremman kuvan - harmi.

 

Laatokan Karjalassa matkaillut ei menetä mitään, vaikka ei poikkeaisikaan Kivatsun putouksilla.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kivatsu, Kontupohja, Kivatsun vesiputoukset, Kivatsun luonnonpuisto,

Kontupohjan ortodoksinen kirkko - Kontupohjan huomattavin nähtävyys

Maanantai 2.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Kontupohjan ortodoksinen kirkko on uhmannut aikaa jo vuodesta 1774 alkaen.

 

Kirkko on pyhitetty Neitsyt Marialle.

 

Vierailimme kirkossa heinäkuisella matkallamme Laatokan Karjalaan.

 

Kirkko on rakennettu pyöröhirsistä ja se edustaa perinteistä karjalaista kirkonrakennuskulttuuria.

 

Kirkko sijaitsee viitisen kilometriä Kontupohjan keskustasta ja sinne pitää ajaa Kontupohjan paperitehtaan aluetta kiertäen.

 

Kontupohjan kirkko on vanha ja sain siitä omakohtaisen kokemuksen, kun matkamme jälkeen tutustuin vaimoni edesmenneen isän sota-ajoilta säilyneisiin valokuviin. Eräs mustavalkoinen valokuva on Kontupohjan ortodoksisesta kirkosta ja vaimoni isä on kirjoittanut sen taakse selityksenä: "Kontupohjan Vanhassa kylässä oleva kirkko".

 

Kuva on otettu keväällä, sillä kirkon vieressä sijaitsevalla kalliolla on jokunen lumikinos, mutta kevät on selvästi etenemässä. Vuosilukua kuvan takana ei ole, joten tarkka kuvaushetki ei ole tiedossa.

 

Kirkko on kuvassa täsmälleen samanlainen kuin nyt, vaikka aikaa kuvanotosta on kulunut lähes 70-vuotta.

 

Kirkko on selkeästi nähtävyys, sillä sinne edellytetään sisäänpääsyn maksamista. Sisäänpääsymaksu on 80 ruplaa eli n. kaksi euroa henkilöltä. Käsittämättömän suuri summa paikallisille ja heitä ei varmaan kirkossa käykään. Sisäänpääsyn periminen kirkkoon pääsemisestä on poikkeuksellista Venäjälläkin ja se kertoo siitä, että kirkkoa käsitellään turistirysänä.

 

Kontupohjan kirkon opas oli yrmeydessään huippuja, joita maailmalla voi tavata. Alle viisikymppinen nainen koki tehtävänsä rangaistukseksi, sillä niin yrmeä hän oli. Oppaan kissa sitä vastoin oli emäntäänsä monin verroin seurallisempi ja sen ansiosta "opaspariskunnasta" jäikin kohtuullinen muisto.

 

Opas avasi ovet ja ikkunoiden edessä olevat luukut. Ikkunoista avautui hienot näköalat Äänisen Kontupohjanlahdelle. Ikonostaasista oli joitain ikoneita "kunnostettavina" vai olivatko ne siirtyneet pysyvästi parempaan talteen - mene ja tiedä.

 

Kaikesta huolimatta Kontupohjan ortodoksinen kirkko on tutustumisen arvoinen paikka. Vaimoni isän kokemukset samaisesta kirkosta korostavat minulle kirkon merkitystä.

 

-Esko Erkkilä-

2 kommenttia . Avainsanat: Kontupohja, Kontupohjan kirkko, Kontupohjan ortodoksinen kirkko, Laatokan Karjala,

Kontupohja - vaikeassa tilanteessa painiskeleva kaupunki Äänisen länsirannalla

Sunnuntai 1.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Kontupohjan kaupunki sijaitsee 54 kilometriä Petroskoista Äänisen länsirannalla.  Suomalaiset ja amerikansuomalaiset rakensivat sen kaupungiksi 1920- ja 1930-luvuilla. Virallisesti Kontupohja sai kaupunkioikeudet v. 1938.

 

Stalinin vainoissa 1935 - 1937 Kontupohjassa vangittiin 11.000 suomalaista.

 

Jatkosodan aikana 1941 - 1944 Kontupohja oli suomalaisten hallussa.

 

Kontupohjan suurin työnantaja on 1928 toimintansa aloittanut paperitehdas, OAO Kondopoga -nimeltään.

 

Paperitehdas on ollut jo vuosia vaikeassa tilanteessa taloudellisesti. Sen tuotteista 3/4 menee vientiin ja oletettavasti monen suomalaisen lukema sanomalehti on painettu Kontupohjassa valmistetulle paperille.

 

Kontupohjan paperitehdas on niiden yritysten joukossa, joiden toimintaa tuetaan federaation budjetista.

 

Monet suomalaisyritykset ovat ostomielessä tutkineet Kontupohjan paperitehtaan, mutta todenneet sen epäkelvoksi ostokohteeksi. Heinäkuisella matkallamme totesimme, että tehdasalue on laaja kokonaisuus ja savua tuprusi monesta savupiipusta eli tehdas oli toiminnassa.

 

Eräs merkittävä teollisuuslaitos Kontupohjassa on rehutehdas ja mylly. Kaikki suomalaiset merkittävät rehutehdasyritykset ovat tutkailleet yrityksen ostoa tai yhteistyömahdollisuuksia sen kanssa. Näissä merkeissä minäkin kävin tehtaalla v. 2006. Suomalaiset rehutehtaat ovat suomalaisten paperitehtaiden kanssa päätyneet samaan ratkaisuun eli Kontupohjassa sijaitseva yritys ei sovi meikäläiseen toimintakonseptiin.

 

Kontupohjan rehutehtaan sisätilat ovat poikkeuksellisen puhtaat pölystä. Syy tähän selvisi myllyn aulassa, jossa oli seinillä kymmenkunta valokuvaa neuvostoliittolaisissa myllyalan yrityksissä sattuneista pölyräjähdyksistä. Pölyräjähdys on tuhoisa onnettomuus ja se aiheutuu myllyn tiloissa olevan pölyn räjähtämisestä. Pölyräjähdys tuhoaa laitoksen täydellisesti ja sen vuoksi venäläiset ovat oppineet jo neuvostoaikana, että myllyjen sisätilat on pidettävä pölystä puhtaina.

 

Kontupohjassa oli poliittisia levottomuuksia syyskuun 2 ja 3 päivän välisenä yönä 2006.

 

Mellakoiden syynä oli paikallisväestön ja t?et?eenien välinen yhteenotto paikallisessa baarissa - yhteenotossa kuoli kaksi henkilöä. Olimme Kohtupohjan rehutehtaalla mellakoita edeltäneenä päivänä - olemme kaveripiirissä kertoneet mellakoista ja todenneet, että emme ole niihin kuitenkaan syyllisiä!

 

Kontupohjan tulevaisuudelle pitää kaikesta huolimatta olla optimistinen. Alue on tietyllä tavalla kulttuurin kehto, vaikka se nykypäivän vinkkelistä takamailla sijaitseekin.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kontupohja, Petroskoi, ääninen, Kontupohjan paperitehdas, OAO Kondopoga, Kontupohjan rehutehdas, Kontupohjan levottomuudet, Stalinin vainot

Hieno matka Laatokan Karjalaan

Lauantai 17.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin viiden päivän turistimatkalle Laatokan Karjalaan.

 

Kyseessä oli Vihdin Liikenteen ja VL-Matkojen toteuttama matka.

 

Matkaseurue koostui hämeenkyröläisistä ja viljakkalalaisista matkaajista. Olen osallistunut näille kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johtamille matkoille siten, että nyt taisi olla kyseessä jo seitsemäs matka. Olemme matkailleet pääsääntöisesti Venäjällä, mutta jonain vuonna olemme käyneet tai ainakin piipahtaneet myös Baltiassa.

 

Matkamme suuntautui tällä kerralla Niiralan kautta Sortavalaan, Petroskoihin, Kontupohjaan, Karhumäkeen ja sieltä Porajärven sekä Jänisjärven kautta takaisin Niiralan raja-asemalle.

 

Saimme nähdä suurvallan hylkäämiä sivukyliä, rappeutuvaa infraa, mutta myös elämää uhkuvaa Petroskoita.

 

Matka Laatokan Karjalaan on aikamatka menneisyyteen. Vanhemmiten sillekin alkaa antaa arvoa, vaikka paikallisille se merkitsee heikkoa toimeentuloa ja heikentyviä tulevaisuuden näkymiä.

 

Matkan anti on vielä nyt jäsentymättömänä mielessä, mutta pyrin jatkossa käsittelemään niitä asioita, jotka matkalla tulivat esille.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laatokan Karjala, Niirala, Sortavala, Kontupohja, Petroskoi, Karhumäki, Porajärvi, Jänisjärvi