Syksyn saapuminen tuo aina hieman haikean olon!

Maanantai 19.10.2020 - -Esko Erkkilä-

Jouduin eilen toteamaan monenkin seikan myötä, että kesä alkaa olla takanapäin ja syksy saapuu.

 

Muutin mökille käytännössä huhtikuulla ja eilisen jälkeen mökkielämäni on tältä vuodelta ohi – toki joitain päiväkäyntejä vielä on, mutta mökkiyöpymiset taitavat olla tältä vuodelta ohi.

 

 

Mitkä olivatkaan ne ”seikat”, joita eilen tein ja valmistauduin syksyyn?

 

 1.    Majajärven yksityistielle asensimme talkootyönä aurauskepit ja se jos mikä kertoo, että kesä on mennyt!

2.    Muutama päivä sitten nostamamme palsternakat saivat eilen hiekkapedin ja se homma on perinteisesti ollut syksyn viimeinen sadonkorjuutyö trekoolikasveille.

3.    Puutarhatyökoneet ovat eiliseen saakka olleet käynnistysvalmiina eri puolilla mökkitonttia, mutta eilen saimme päältä ajettavan ruohonleikkurin, kaksikin työnnettävää ruohonleikkuria ja kaksi puutarhajyrsintä kattojen alle talvilepoon.

4.    Kaksi kastelupumppua irrotin putkistoista ja kuljetin ne talveksi omakotitalomme autotallin lämpimään odottamaan ensi kevättä. Putkitonkihommia oli myös siinä, kun irrotin saunavettä pumppaavan pumpun irti verkostosta.

5.    Perhekuntamme nuorimmainen laulatti lehtipuhallinta ja sai puista pudonneita lehti kokoon paljonkin – lehtikasoihin tulemme kätkemään muutaman ruusun talvea viettämään!

Huomaatte, että ”laiska töitään luettelee”, mutta olen melkoisen tyytyväinen eilisiin saavutuksiimme!

 

 

**********************

 

 

Pieni ilonpilkahduskin eilistä päivää virkisti ja se oli terhakka digitalis eli sormustinkukka, joka on näköjään menettänyt kasvukausirytminsä.

 

*****************

 

Kytken tähän loppuun muistelukseni Aunuksen Kuujärvestä, jossa olen paikallisten mummujen pihassa nähnyt elämäni parhaimmat ja suurimmat sormustinkukat.

 

Runoilija Yrjö Jylhä soti mm. Aunuksen Kuujärvellä ja pidän hänen runostaan ”Laulu Kuujärvestä”!

 

»Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannalla karsikkopuu... siinä mun lauluni taas tukahtuu, siinä mun silmäni taas sumentuu.»

 

 

-Esko Erkkilä-

Apteekkari Jääskeläinen maksoi kyläläisille markan jokaisesta kivestä, jotka he toivat huvilan rakennustyömaalle!

Tiistai 6.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Sorvalalaisen apteekkari Tauno Jääskeläisen huvila sijaitsee Sortavalasta Pitkärannan ja Salmin kautta Aunukseen johtavan tien varrella Sortavalasta ajaen tien vasemmalla puolella 12 kilometrin etäisyydellä Sortavalasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taannoisella Kyröläismatkallamme ajoimme kahdestikin apteekkari Jääskeläisen huvilan ohitse, mutta vain paluumatkalla - kun istuin bussin oikealla puolella - sain heikkolaatuisia kuvia huvilasta.

 

 

Harmittelen, että en pyytänyt kuljettajaamme Raivoa pysähtymään tai edes hiljentämään, kun ajoimme apteekkari Jääskeläisen huvilan ohi!

 

 *******************

 

Sortavalan apteekkari Tauno Jääskeläinen (1888 – 1947) rakennutti Laatokan pohjoisrannalle Kirjavalahden rannalle funkistyylisen kaksikerroksisen kivirakennuksen, jonka suunnitteli vuonna 1935 arkkitehti Pauli Blomstedt.

 

 

Rakennuksen erikoisuus on se, että sen julkisivu on koristeltu pienillä kivenlohkareilla ja se valmistui vuonna 1937 eli kaksi vuotta ennen Talvisotaa.

 

 

Tutkin tätä juttuani varten apteekkari Jääskeläisen Kirjavanlahdella sijaitsevan huvilan historiaa ja totesin, että apteekkari Jääskeläinen tuki paikallista toimintaa ja maksoi jokaisesta kivestä, jotka kyläläiset toivat rakennustyömaalle, yhden markan!

 

 **************

 

Apteekkari Jääskeläisen huvilassa toimi Jatkosodan loppuvaiheessa Rannikkotykistörykmentti 13:n sairastupa ja komentotoimisto.

Myöhemmin siinä toimi joskus vajaat kolmisenkymmentä vuotta sitten kaikille avoin kahvila ja silloin olen poikennut siellä teellä ja maistuvia leivonnaisia nauttien – nykyisin Jääskeläisen huvila toimii venäläisten taiteilijoiden kesäkotina ja sen vuoksi se ei ole avoin ohikulkijoille.

 

Mainittakoon, että Blomstedt suunnitteli myös Jääskeläisen vuonna 1929 Helsinkiin Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmaan perustaman Carelia- apteekin ja apteekin painotuotteet. Carelia- apteekki on toiminut vuodesta 1996 alkaen Töölöntorin laidassa.

 

En tunne Carelia-apteekin nykytilannetta, mutta toivon, että se on yhä edelleen olemassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

On harmillista, mutta ilmeisen totta, että Aunus on kuihtuvaa aluetta!

Perjantai 2.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuisella Kyröläismatkallamme ajoimme Petroskoista lähettyämme Aunuksen kautta kohti Salmia ja edelleen Käkisalmeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ologna hotellin sisäänkäyntiportaiden vieressä ollutta parsakasvustoa olen aina kademielin katsellut, mutta nyt ei ole syytä olla kademielinen, sillä ennen niin rehevän parsakasvuston paikalla rehottaa saunakukkakasvusto!

 

 

 

 

 

Aunuksessa on jotain merkkejä elämästäkin, sillä paikallinen market on valikoimiltaan oikein kunnollinen ja…

 

 

 

 

 

…sen vieressä sijainneesta kenkä- ja sukkakaupasta ostin kuusi paria oikein laadukkaita sukkia.  Ihmeellistä oli se, että pikkuputiikissa kävi maksuvälineenä Visa-luottokortti ja sukkien hinnatkin olivat oikein kohtuulliset.

 

 

 

 

 

 

 

 

Jatkoimme matkaamme Aunuksen viljelylakeuksien läpi ja minusta tuntui, että näillä pelloilla on viime vuosina tehty määrätietoista työtä viljelyolosuhteisen parantamiseksi, sillä sarkaojien paikalla olleita pajupuskistoja on kovalla kädellä perattu ja hienoa viljelysmaata ollaan palauttamassa tehokkaan viljelyn piiriin.

 

 

 

**********************

 

Aunuksesta, tai oikeammin Aunuksen Kuujärven kylästä, jossa pääsin taannoin käymään, on mieleeni jäänyt ne kaksimetriset digitaaliskukat, jotka siellä mummujen pihoilla kukkivat. Olivat ne jotain todella hienoa!

 

 

Liitän tämän juttuni lopuksi Yrjö Jylhän vuonna 1942 kirjottaman pitkähkön runon ”Laulu Kuujärvestä”!

 

 

"Oli marssittu Aunuksen teitä

ja taisteltu, tottavie;

tomupilvet peittivät meitä,

jalan alla upposi tie.

 

Oli meitä paahtanut helle,

tuli tykkien kärventänyt,

oli rynnätty lakeudelle,

taas korpeen painuttu nyt.

 

Joka mies oli taas lopen kuitti,

lepotaukoa vartosi vain,

asemekkonsa hiessä uitti,

janon poltteessa taivaltain.

 

Kovin houkutti sammalmättäin

salon siimeessä viileä maa:

hyvä siinä taakkansa jättäin

ois soturin uinahtaa.

 

Mitä silloin äkkiä näimme,

sitä näitkö unissakaan?

Havahduimme ja mykkinä jäimme

yli maiseman tuijottamaan.

 

Niin pehmeä kumpujen kaarre,

niin kummasti kimaltaen

lepäs järvi kuin simpukan aarre

sylis´armaan vehreyden -

 

kylä harmaja niemekkeessä,

kylä heimomme vainotun:

koti siin´ oli silmäimme eessä,

koti ihmisen, sun ja mun!

 

Miten autuas iäti olla,

oi järvi, sun huomassas ois,

miten vilvasta kuutamolla

sinun laineillas lipua pois!

 

Oli kolme veikkoa meitä,

ja me päätimme, koska taas

me marssimme Aunuksen teitä,

laulaa sun kunniaas:

 

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,

Kuujärven rannalla karsikkopuu

pilviä päin kuvastuu...

 

Ja se laulu lyhensi matkaa,

säe toiseen kun liittyi näin.

Piti laulua vieläkin jatkaa

sitä seutua vain ylistäin.

 

Mut kalliit on laulujen lunnaat -

sana suurten runoilijain -

ja sen tuntevat Karjalan kunnaat

läpi aikain katoavain.

 

Tyly kohtalo, valtias jäinen

sitä meille sallinut ei:

tulitaistelu ensimmäinen

ne veikot, ne laulajat vei.

 

Jäin yksin kolmesta meistä,

jäi kesken laulumme tää;

en lohtua saa säveleistä,

ja kesken se iäksi jää.

 

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,

Kuujärven rannalla karsikkopuu -

siinä mun lauluni taas tukahtuu,

siinä mun silmäni taas sumentuu."

 

 

-Esko Erkkilä-

Petroskoista Aunukseen on tyypillistä venäläistä asujamistoa!

Torstai 1.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme eteni ja 7.7.2019 lähdimme Petroskoista kohti Aunusta.

 

Kamerani oli herkkänä ja napsin kuvia ohikiitävistä maisemista.

 

 

Tässäpä kuvia, mutta vain joissakin kuvissa on ”saatesanoja”!

 

 

Olen vuosien varrella saanut muutaman kerran matkustaa saman matkan ja on todettava, että suurta muutosta ei ole pariinkymmeneen vuoteen tapahtunut.

 

 

 

**************

 

 

 

 

 

Taisimme aluksi ylittää kuuluisan Muurmanskin rautatien.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Poikkesimme eräässä hyvinvarustetussa marketissa, mutta kun kello ei vielä ollut aamukymmentä, jäivät matkaoluet ostamatta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten n. 150 ajokilometrin jälkeen saavuimme Aunuksen kaupunkiin, mutta se onkin sitten taas uuden jutun aihe!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuujärven mummojen digitalikset

Lauantai 5.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Sormustinkukka eli digitalis on upeimpia puutarhakukkia.

 

 

Olen vaihtelevalla menestyksellä kasvattanut sormustinkukkia – tänä vuonna varsin heikolla menestyksellä.

 

 

 

Tässä pari esimerkkiä tämänkesäisestä onnistumisesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

*********************

 

 

 

Löysin jostain laatikonpohjalta sormustinkukan siemeniä, jotka olen joskus ostanut Venäjältä.

 

 

 

 

 

 

Nyt on ajankohtaista kylvää noiden siemenpussien sisältö sellaiseen paikkaan, jossa ensi kesänä haluaa kasvavan sormustinkukkaa.

 

 

 

**************

 

 

 

Komeimmat sormustinkukat olen nähnyt Aunuksessa Kuujärven kylässä, jossa ne kasvoivat jopa kahden metrin korkuisina mummujen pihoilla.  Todella hieno näky!

 

 

 

Yrjö Jylhä soti Kuujärvellä ja hän on kirjoittanut hienon runon Kuujärvestä:

 

 

”Kuujärven kunnaat,

Kuujärven kuu,

Kuujärven rannalla karsikkopuu…”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Viesti kulkee - Vetovastuu vaihtuu"

Keskiviikko 27.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Kansallista veteraanipäivää. Sitä vietetään nyt 25. kerran.

Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen juhlatilaisuus järjestetään tänään Turussa, Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa Artukaisissa. 

Muistan hyvin, kun valtakunnallinen juhlatilaisuus viime vuonna oli Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.

Osallistuin silloin juhlavieraana tilaisuuteen.

Sain silloin tavata ja kätellä tuttuja veteraaneja – ainakin yksi silloin tapaamistani veteraaneista on kuluneen vuoden aikana saanut kutsun viimeiseen iltahuutoon.

Pormestari Timo P. Nieminen, jolle sain vuosi sitten tilaisuuden jälkeen lausua parhaat kiitokset hyvinhoidetusta juhlasta, totesi tervehdyspuheessaan mm. sen, että on ollut ilo huomata juhlan valmistelun aikana, että sotiemme veteraanien työn arvostus elää ja siirtyy sukupolvelta toiselle.

Nyt Turussa tänään vietettävän valtakunnallisen juhlan kantavana teemana on sama ajatus, jonka pormestari Timo P. Nieminen lausui viime vuonna Tampereella.

Viesti kulkee, veteraanien arvostus elää, vetovastuu vaihtuu nuoremmille ja elävä arvostus veteraanien työlle säilyy.

On hieno todeta, että veteraanien työlle ja uhrauksille osataan nykyään antaa arvoa. Valitettavasti monet veteraanit siirtyivät rajan taakse ennen kuin heidän työlleen osattiin ja uskallettiin antaa arvostusta. Isäni oli yksi heistä, jonka elämä päättyi ennen arvostuksen saamista.

 

Koen tänään Turussa järjestettävän juhlatilaisuuden teeman jälkiosan koskettavan itseäni – ”Vetovastuu vaihtuu”.

Monet sotahistorialliset matkat kunniakkaille taistelupaikoille ovat olleet osa vetovastuun siirtymistä isältä minulle.

Summa, Taipale, Äyräpää, Kiviniemi, Kirvesmäki, Kollaa, Petroskoi, Kontupohja, Karhumäki, Uhtua, Aunus, Syväri, Vitele, Viipuri, Tali, Ihantala ja monet muut taistelupaikat ovat tulleet tutuiksi osa useaankin kertaan viime vuosien aikana.

Muutama käyntini anoppini synnyinkodin raunioilla Mantsinsaarella ja keskimmäisen poikani mukanaolo yhdellä Mantsinsaaren-matkalla ovat olleet parasta vetovastuun vaihtamista.

Sain takavuosina olla mukana naapuriväen ja heidän lähisukulaistensa matkassa Kivennavan Hartosissa. Mukana oli naapurimme nuorimies ja hänen mukanaolonsa matkalla oli myös vetovastuun siirtämistä parhaimmillaan. Maasepän takoman naulan talteenotto isoisän kotitalon lähellä virtaavan joen lahonneesta sillasta oli muistojen keräämistä aidoimmillaan.

Liian paljon vetovastuuta on veteraaneja seuraavalta sukupolvelta jäänyt tekemättä.

Veteraanien saama tunnustus sai odottaa 1980-luvulle saakka. Kaikki piirit eivät vieläkään tunnusta veteraanien aikaansaannosta - maamme itsenäisyyttä.

Veteraanien kuntoutus ja heidän vanhuudenpäivistään huolehtiminen ei ole suinkaan kunnossa.  Kotona-asumisen helpottaminen olisi yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa - veteraanimme olisivat ansainneet enemmän tukea ja myötätuntoa mm. tässä. 

 

Suomen lippu nousee tänään omakotitalomme salkoon ja se muistuttaa meitä sekä ohikulkijoita siitä panoksesta, jonka veteraanit antoivat, jotta nyt saamme elää vapaassa Suomessa.

 

-Esko Erkkilä-