En aio luopua Lenin-patsaastamme!

Lauantai 7.5.2022 - -Esko Erkkilä-

Venäjän roistomainen hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut paineita mm. sille, että kaikki Neuvostoliittoon liittyvät patsaat pitäisi tuhota.

 

 

 

Meilläkin on nuorimmaisen huoneessa kaapin päällä nelikymmensenttinen Lenin-patsas – patsas on painava, sillä se on pronssia!

 

**************

 

Kävin vuonna 1980 syntyneen keskipojan kanssa anoppini ja keskipojan mummun synnyinkodin raunioilla Laatokan Mantsinsaarella joskus ennen Neuvostoliiton romahtamista.

 

Majoituimme Pitkärannassa kerrostalossa toimivassa ”hotellissa” ja joskus luppohetkenämme meille tuli kaksi pojankoltiaista kauppaamaan tuota Lenin-pystiä.

 

Keskipoika ei ollut kiinnostunut, mutta rohkaisin häntä tarjoamaan pystistä 20 markkaa, sillä elimme vielä markka-aikaa.

 

Kossit hyväksyivät keskipojan tarjouksen ja veistos vaihtoi omistajaa – pojat lähtivät kaupanteon jälkeen paskasta naurua nauraen juoksemaan omille teilleen ja meillä oli hallussamme tuo Lenin-pysti.

 

Nyt uskon, että pojat olivat varastaneet tuon sinänsä laadukkaan veistoksen ehkä Pitkärannan Kulttuuritalolta.

 

Patsas matkasi Suomeen bussin tavaratilassa ja nyt se on ”kunniapaikalla” kuopuksemme huoneessa kaapin päällä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Stora Enso lopettaa Impilahden sahan!

Lauantai 5.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Metsäyhtiö Stora Enso keskeyttää kaiken tuotannon ja myynnin Venäjällä vastalauseena diktaattori Putinin hyökkäykselle Ukrainaan.

 

Eräs lopetettavista laitoksista on Impilahdella sijaitseva sahalaitos, jonka ohi olen monesti kulkenut matkoillani pakkoluovutettuun Karjalaan.

 

Saha sijaitsee Impilahdella sen tien varrella, joka alkaa Sortavalasta Petroskoihin kulkevalta tieltä ja tienviittana on venäjäksi kirjoitettuna ”Impilahti”.

 

Tie kulkee syvässä kanjonissa kulkevan radan yli ja sahalaitos sijaitsee kulkusuunnassa oikealla.

 

Kanjoni on hyvin syvä ja se on mm. alueen hirville surmanloukku – paikkakuntalaiset käyvät usein tarkistamassa tilanteen, että onko taas saatavissa helppo hirvipaisti.

 

Sotiemme aikana suomalaiset käyttivät Impilahden kanjonia tykkijunien suojapaikkana.

 

********************

 

Stora Enson Impilahden saha on perustettu vuonna 2002 ja se tuottaa 160.000 kuutiometriä sahatavaraa, 10.000 kuutiometriä puujalosteita sekä 25 miljoonaa kiloa pellettejä – saha työllistää n. 150 henkilöä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Karjalassa Pitkärannan sairaalassa on karut olosuhteet

Lauantai 4.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Pitkäranta sijaitsee Laatokan pohjoispuolella noin sadan kilometrin etäisyydellä Suomen rajasta. Pitkäranta on niiden alueiden joukossa, jotka jouduttiin Talvi- ja Jatkosodan jälkeen luovuttamaan Neuvostoliitolle.

 

Ilta-Sanomat kertoi eilen, että Pitkärannan sairaalasta on irtisanoutunut lääkäreitä sen vuoksi, että sairaalaan ei ole saatu kunnollisia suojavälineitä lääkäreille ja hoitajille.

 

Lääkäreille oli Ilta-Sanomien mukaan toimitettu suoja-asuiksi maalaus- ja rakennustöissä käytettäviä suojia. Hengityssuojaimet ovat likaisia ja ”miten-kuten" ommeltuja.

 

******************

 

Minulla on henkilökohtainen kokemus Pitkärannan sairaalasta vuodelta 1995, sillä silloin olin mukana sukumatkalla anoppini synnyin paikan raunioille Mantsinsaarella - onneksi kokemukseni ei ole potilaana!

 

Yövyimme muistaakseni kolmekin yötä Pitkärannassa ”hotellissa”, joka todellisuudessa oli ränsistynyt kerrostalo.

 

Joissakin ”hotellihuoneissa” oli sähköhelloja, mutta ei niillä voinut vettä keittää tai ruokaa laittaa, sillä helloja oli kylmänä vuodenaikana käytetty huoneiden lämmittämiseen ja sen vuoksi hellojen levyt olivat käpristyneet melkein puolipallon muotoisiksi!

 

*****************

 

Mutta siihen tutustumiseeni Pitkärannan sairaalaan!

 

Kävin jonain iltana kävelylenkillä Pitkärannan sairaalan portilla - sairaala-alueelle en mennyt.

 

Portilla oli muovirakenteinen roska-astia ja kannen nostettuani näin kuution kokoisen roska-astian olevan puolillaan verisiä riepuja ja siteitä sekä lukemattoman määrän verisiä ruiskuja, joita oli ilmeisesti käytetty hoitotoimenpiteissä!

 

Paiskasin kannen kiinni ja olin tyytyväinen, että ei tarvinnut tuonne mennä potilaana!

 

*************

 

Omasta kokemuksestani on aikaa kulunut 25 –vuotta, mutta sen perusteella uskon, että eilinen Ilta-Sanomien juttu on täyttä totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Apteekkari Jääskeläinen maksoi kyläläisille markan jokaisesta kivestä, jotka he toivat huvilan rakennustyömaalle!

Tiistai 6.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Sorvalalaisen apteekkari Tauno Jääskeläisen huvila sijaitsee Sortavalasta Pitkärannan ja Salmin kautta Aunukseen johtavan tien varrella Sortavalasta ajaen tien vasemmalla puolella 12 kilometrin etäisyydellä Sortavalasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taannoisella Kyröläismatkallamme ajoimme kahdestikin apteekkari Jääskeläisen huvilan ohitse, mutta vain paluumatkalla - kun istuin bussin oikealla puolella - sain heikkolaatuisia kuvia huvilasta.

 

 

Harmittelen, että en pyytänyt kuljettajaamme Raivoa pysähtymään tai edes hiljentämään, kun ajoimme apteekkari Jääskeläisen huvilan ohi!

 

 *******************

 

Sortavalan apteekkari Tauno Jääskeläinen (1888 – 1947) rakennutti Laatokan pohjoisrannalle Kirjavalahden rannalle funkistyylisen kaksikerroksisen kivirakennuksen, jonka suunnitteli vuonna 1935 arkkitehti Pauli Blomstedt.

 

 

Rakennuksen erikoisuus on se, että sen julkisivu on koristeltu pienillä kivenlohkareilla ja se valmistui vuonna 1937 eli kaksi vuotta ennen Talvisotaa.

 

 

Tutkin tätä juttuani varten apteekkari Jääskeläisen Kirjavanlahdella sijaitsevan huvilan historiaa ja totesin, että apteekkari Jääskeläinen tuki paikallista toimintaa ja maksoi jokaisesta kivestä, jotka kyläläiset toivat rakennustyömaalle, yhden markan!

 

 **************

 

Apteekkari Jääskeläisen huvilassa toimi Jatkosodan loppuvaiheessa Rannikkotykistörykmentti 13:n sairastupa ja komentotoimisto.

Myöhemmin siinä toimi joskus vajaat kolmisenkymmentä vuotta sitten kaikille avoin kahvila ja silloin olen poikennut siellä teellä ja maistuvia leivonnaisia nauttien – nykyisin Jääskeläisen huvila toimii venäläisten taiteilijoiden kesäkotina ja sen vuoksi se ei ole avoin ohikulkijoille.

 

Mainittakoon, että Blomstedt suunnitteli myös Jääskeläisen vuonna 1929 Helsinkiin Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmaan perustaman Carelia- apteekin ja apteekin painotuotteet. Carelia- apteekki on toiminut vuodesta 1996 alkaen Töölöntorin laidassa.

 

En tunne Carelia-apteekin nykytilannetta, mutta toivon, että se on yhä edelleen olemassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Lenin-patsas Pitkärannasta

Maanantai 9.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Lenin-museon viehättävästä virkailijasta, joka on kotoisin Pitkärannasta.

 

 

Pitkäranta oli Impilahden kunnan vilkas asutustaajama ja nyt se lienee saanut kaupungin statuksen.

 

 

Pitkäranta sijaitsee Laatokan pohjoisrannalla ja olen käynyt siellä muutaman kerran.

 

 

Neuvostoliitto romahti vuonna 1991 ja ehdin ”keskipojan” kanssa käymään Pitkärannassa ennen Neuvostoliiton romahtamista. Toki olen Venäjän aikana saanut poiketa Pitkärannassa myöhemminkin.

 

 

Osallistuimme matkalle, jonka tarkoituksena oli käydä Mantsinsaarella, sillä se on anoppini ja poikiemme mummun synnyinsaari.

 

 

Kävimme anoppini kodin rauniolla Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä ja jokin liikahti lämpimästi rinnassani, kun lähtiessämme raunioilta keskipoika jäi jälkeemme ja kuvasi Työmpäisten maisemia – tunsin, että olen siirtänyt kapulan seuraavalle sukupolvelle!

 

 

Mutta siitä Pitkärannasta!

 

 

Majoitumme matkamme aikana Pitkärannassa kerrostalossa, jota kutsuttiin hotelliksi.

 

 

”Hotellissa” oli monen huoneen yhteinen keittiö, jossa sähkölieden levyt olivat kuumennettu täysin pilalle, sillä niitä oli talvisaikaan käytetty lämmönlähteenä.

 

 

”Hotellimme” vieressä sijaitsi Pitkärannan sairaala ja sairaalan portilla oli muutama roskis. Kurkkasin yhteen roskikseen ja siellä näkyi verisiä neuloja sekä verisiä sidetarpeita - ehkä komento on nyt muuttunut.

 

 

*****************

 

 

Eräänä luppohetkenämme luoksemme tuli kaksi pojankoltiasta, jotka kaupittelivat komeaa Lenin-pystiä keskipojalle.

 

 

Kannustin keskipoikaa, että tarjoa kahtakymmentä markkaa ja niin myös tapahtui.

 

 

Koltiaiset antoivat Lenin-pystin ja saivat kaksikymmenentä markkaa; nauroivat paskasta naurua ja lähtivät juosten pois.

 

 

 

 

 

Kauppa oli osaltamme rehti ja nelikymmensenttinen pronssinen Lenin seisoo nykyisin nuorimmaisemme kirjahyllyn päällä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Laatokan jäälle Talvisodassa sankarivainajana kaatunut Elias Simojoki oli mallina Tampereella sijaitsevalle Vapaudenpatsaalle

Torstai 10.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Hämeenpuistossa, lähellä Kirjastotalo Metsoa, sijaitsee Vapaudenpatsas.

 

Patsaaseen liittyy useita mielenkiintoisia taustatarinoita ja uskon, että useimmat tamperelaisetkaan eivät tunne niitä.

 

 

 

Tässä patsas talvisessa asussaan – vasemmalla näkyy pieni nurkka Kirjastotalo Metsosta.

 

Vapaudenpatsas on Vapaussodassa tapahtuneen Tampereen valtauksen muistomerkki ja sen vuoksi patsaan varhaishistoriaan liittyy monia ristiriitoja.

 

Patsas on kuvanveistäjä Viktor Janssonin käsialaa ja se on paljastettu vuonna 1921 eli kolme vuotta Vapaussodan päättymisen jälkeen. Patsaan suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1918.

 

Patsaan pysyminen nykyisellä paikallaan tarvitsi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen ja se saatiin vuonna 1923. KHO päätti, että patsas on ”lain suojeluksessa”.

 

Veistoksen mallina toimi Elias Simojoki, jonka sukunimi oli vuoteen 1926 saakka Simelius.

 

Simojoki oli IKL:n kansanedustaja ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen. Koulutukseltaan Simojoki oli pappi.

 

Simojoki oli syntynyt 1899 Rautiossa – Rautio liittyi Kalajokeen vuonna 1973. Opin työvuosieni alkuvaiheessa tuntemaan Raution mukavaksi pitäjäksi. Nykyään Kalajoki ja sen myötä Rautio luetaan kuuluviksi Pohjois-Pohjanmaalle, mutta minun ajatusmaailmassani molemmat ovat yhä edelleen Keski-Pohjanmaalla sijaitsevia paikkakuntia.

 

Elias Simojoki toimi Talvisodan aikana rykmentin pastorina JR39:ssä.

 

Suomalaiset saivat pysäytettyä Neuvostoliiton hyökkäyksen Koirinojalle Pitkärannan ja Impilahden välille, jonne rintamalinjat vakiintuivat tammikuun 1940 aikana.

 

Rintamalinjojen väliin jäi haavoittunut hevonen, joka tuskissaan makasi Laatokan jäällä. Suomalaiset ja neuvostoliittolaiset yrittivät ampumalla lopettaa hevosen kärsimykset, mutta eivät onnistuneet.

 

Elias Simojoki meni kärsivän hevosen luo ja lopetti sen pistoolinlaukauksella. Sen jälkeen Neuvostoliiton sotilaat ampuivat Simojoen ja niin Kiuruveden papista tuli yksi Talvisotamme sankarivainajista.

 

 

 

 

Laatokan jäälle tammikuun 25. päivänä 1940 kaatunut Elias Simojoki on ollut mallina Tampereen Vapaudenpatsaan mieshahmolle.

 

 

-Esko Erkkilä-

"Viesti kulkee - Vetovastuu vaihtuu"

Keskiviikko 27.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Kansallista veteraanipäivää. Sitä vietetään nyt 25. kerran.

Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen juhlatilaisuus järjestetään tänään Turussa, Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa Artukaisissa. 

Muistan hyvin, kun valtakunnallinen juhlatilaisuus viime vuonna oli Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.

Osallistuin silloin juhlavieraana tilaisuuteen.

Sain silloin tavata ja kätellä tuttuja veteraaneja – ainakin yksi silloin tapaamistani veteraaneista on kuluneen vuoden aikana saanut kutsun viimeiseen iltahuutoon.

Pormestari Timo P. Nieminen, jolle sain vuosi sitten tilaisuuden jälkeen lausua parhaat kiitokset hyvinhoidetusta juhlasta, totesi tervehdyspuheessaan mm. sen, että on ollut ilo huomata juhlan valmistelun aikana, että sotiemme veteraanien työn arvostus elää ja siirtyy sukupolvelta toiselle.

Nyt Turussa tänään vietettävän valtakunnallisen juhlan kantavana teemana on sama ajatus, jonka pormestari Timo P. Nieminen lausui viime vuonna Tampereella.

Viesti kulkee, veteraanien arvostus elää, vetovastuu vaihtuu nuoremmille ja elävä arvostus veteraanien työlle säilyy.

On hieno todeta, että veteraanien työlle ja uhrauksille osataan nykyään antaa arvoa. Valitettavasti monet veteraanit siirtyivät rajan taakse ennen kuin heidän työlleen osattiin ja uskallettiin antaa arvostusta. Isäni oli yksi heistä, jonka elämä päättyi ennen arvostuksen saamista.

 

Koen tänään Turussa järjestettävän juhlatilaisuuden teeman jälkiosan koskettavan itseäni – ”Vetovastuu vaihtuu”.

Monet sotahistorialliset matkat kunniakkaille taistelupaikoille ovat olleet osa vetovastuun siirtymistä isältä minulle.

Summa, Taipale, Äyräpää, Kiviniemi, Kirvesmäki, Kollaa, Petroskoi, Kontupohja, Karhumäki, Uhtua, Aunus, Syväri, Vitele, Viipuri, Tali, Ihantala ja monet muut taistelupaikat ovat tulleet tutuiksi osa useaankin kertaan viime vuosien aikana.

Muutama käyntini anoppini synnyinkodin raunioilla Mantsinsaarella ja keskimmäisen poikani mukanaolo yhdellä Mantsinsaaren-matkalla ovat olleet parasta vetovastuun vaihtamista.

Sain takavuosina olla mukana naapuriväen ja heidän lähisukulaistensa matkassa Kivennavan Hartosissa. Mukana oli naapurimme nuorimies ja hänen mukanaolonsa matkalla oli myös vetovastuun siirtämistä parhaimmillaan. Maasepän takoman naulan talteenotto isoisän kotitalon lähellä virtaavan joen lahonneesta sillasta oli muistojen keräämistä aidoimmillaan.

Liian paljon vetovastuuta on veteraaneja seuraavalta sukupolvelta jäänyt tekemättä.

Veteraanien saama tunnustus sai odottaa 1980-luvulle saakka. Kaikki piirit eivät vieläkään tunnusta veteraanien aikaansaannosta - maamme itsenäisyyttä.

Veteraanien kuntoutus ja heidän vanhuudenpäivistään huolehtiminen ei ole suinkaan kunnossa.  Kotona-asumisen helpottaminen olisi yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa - veteraanimme olisivat ansainneet enemmän tukea ja myötätuntoa mm. tässä. 

 

Suomen lippu nousee tänään omakotitalomme salkoon ja se muistuttaa meitä sekä ohikulkijoita siitä panoksesta, jonka veteraanit antoivat, jotta nyt saamme elää vapaassa Suomessa.

 

-Esko Erkkilä-

Impilahti - poikkeamisen arvoinen paikka tänäänkin

Perjantai 23.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Sortavalasta Petroskoin suuntaan kohdataan kaksikin merkittävää puunjalostuslaitosta. Näimme ne molemmat heinäkuisella matkallamme Laatokan Karjalaan.

 

Ensiksi tulee vastaan Läskelän paperitehdas, jonka toiminta tosin on muutama vuosi sitten loppunut. Paperitehdas on korkean muurin ja "Nato-piikkilangan"eristämä, vaikka teollista toimintaa siellä ei enää olekaan. Läskelän kosken kautta vettä virtaa Jänisjärvestä Laatokkaan - matkailijat tapaavat meidän tapaamme pysähtyä ihailemaan Läskelän koskea. Läskelä kuului Suomen aikana Harlun pitäjään.

 

Matkailijan kannattaa poiketa Petroiskoin tieltä Impilahteen, sillä...

Lue lisää »

Mieluisa lahja

Torstai 25.3.2010 - -Esko Erkkilä-

Sain serkkuni mieheltä mieluisan lahjan - pikkuriikkisen luusta tehdyn puukon sekä samasta materiaalista tehdyn puukontupen.

 

Lahjakokonaisuuden tekee arvokkaaksi tuppeen kirjoitettu teksti: Mantsisaari 1940

 

Puukontuppeen on kirjailtu Suomen lippu hulmuamaan lipputangossa.  Esineen tekijä on ilmeisesti tuntenut Mantsinsaaren muinaishistorian, sillä puukoon on kirjailtu härän tai hirvenpää. Mantsinsaari on ollut kuuluisa härkäuhristaan ja sen vuoksi saarta kutsutaan edelleenkin Härkäuhrin saareksi.

 

Puukko ja sen tuppi on kuulunut...

Lue lisää »