Varkaudessa kasvatetaan kaviaaria suomalaisella rehulla!

Sunnuntai 17.4.2016 - -Esko Erkkilä-

Poikkesin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa viime perjantaina, kun siellä alkoivat Supermessut – Supermessut jatkuvat tuttavallisemmin mainitussa Pirkkahallissa vielä tänäänkin, joten juttuni ”aamulukijat” ehtivät vielä sinne.

 

 

Supermessuilla on neljät messut eli Puutarhamessut, Kotimaan Matkailumessut, oluiden ja viinien maistajille tarkoitetut April Fest-messut sekä Keräilymessut.

 

 

Perehdyin ainoastaan Puutarha- ja Kotimaan Matkailumessujen antiin ja voin vakuuttaa, että molemmat messut ovat mielenkiintoiset.

 

 

 

 

 

 

Kotimaan Matkailumessuilla tutustuin hieman tarkemmin Varkauden kaupungin osastoon ja syynä oli se, että Varkaus mainosti itseään ”Kaviaarikaupunki Varkaus” –teemalla.

 

 

Asia kiinnosti minua ja pyysin esittelijöiltä tarkempia tietoja.

 

 

Varkaudessa kasvatetaan tosiaan sampia ja niistähän tunnetusti saadaan kaviaaria.

 

 

Myös sen vuoksi ”Kaviaarikaupunki Varkaus” –teema minua kiinnosti, sillä aloitimme työurani aikana sammenrehujen valmistuksen.

 

 

Kysyinkin esittelijöiltä, että käytetäänkö Carelian Caviar Oy:n tuotannossa kotimaista rehua vai tuotetaanko suomalainen kaviaari tuontirehuilla.

 

 

Esittelijä otti kysymykseni todesta sekä soitti yrityksen vastuuhenkilölle ja sai vastauksen, että osa rehustuksesta hoidetaan entisen työnantajani rehuilla!  Lisäksi vastuuhenkilö kertoi, että koko ajan kotimaisen rehun osuutta ollaan kasvattamassa.

 

 

Olen tyytyväinen, että suomalainen lähikaviaari kasvatetaan jo nyt osittain suomalaisella lähirehulla ja lähirehun osuutta ollaan kasvattamassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereelle mahdollisesti rakennettava ratikka saisi monille joukkoliikenteen asiakkaille aikaan melkoisen vaihtoruletin

Tiistai 12.4.2016 - -Esko Erkkilä-

Tampereelle ollaan suunnittelemassa ratikkaa, joka kulkisi käytännössä edestakaisin 23 kilometrin pituista reittiä.

 

 

Käytännössä yksi raidelinja saattaa palvella sen varrella asuvia, mutta vähänkään linjasta sivussa asuvat joutuisivat läpikäymään melkoisen vaihtoruletin. Ongelma tuplaantuisi, jos tämmöisen henkilön työpaikka olisi myös etäällä ratikkareitistä

 

 

Otan esimerkiksi oman perhekuntani, jonka ainoa työssäkäyvä eli nuorimies tulisi kokemaan ratikan aiheuttaman vaihtoruletin koko kaameudessaan.

 

 

Nuorimiehemme asuu kotonaan Palokalliolla ja käy töissä Tesomalla. Nyt hän pääsee kotoa työpaikalleen yhdellä ja samalla bussilla, mutta ratikka toisi työmatkaan paljon mutkia.

 

 

”Ratikkatilanteessa” miehen matka sujuisi aluksi bussilla Tampereen keskustaan jollekin ratikan ”lajittelukeskukselle”.

 

 

Ratikan lajittelukeskukselta matka jatkuisi jonnekin Pispalan seutuville ratikalla ja siellä pitäisi jäädä pois ratikasta ja taas olisi vuorossa ratikan toinen lajittelukeskus.

 

 

Pispalan seutuvilla sijaitsevalta ratikan lajittelukeskukselta miehemme matka jatkuisi taas bussilla ja nyt päätepiste olisi Tesoma.

 

 

Työpäivän jälkeen ”bussi – lajittelukeskus – ratikka – lajittelukeskus – bussi” -ruljanssi pitäisi läpikäydä toisinpäin!

 

 

Aikaa kuluisi ja vaikeuksia kertyisi oikein kunnolla!

 

 

Ratikka merkitsisi suunnatonta kulkuyhteyksien heikentymistä siis niille henkilöille, jotka asuvat etäällä ratikkareitistä ja erityistä olosuhteiden heikentymistä se merkitsisi niille, joilla myös työpaikka sijaitsee etäällä ratikkareitistä!

 

 

Olen entistä vakuuttuneempi, että ilman ratikkaa olisi viisaampaa ja saisimme…

 

 

…ratikkarahoilla ilmaisen joukkoliikenteen Tampereelle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Saarenmaalla käydessä kannattaa tutustua Sörvenniemeen - virolaisittain Sörve poolsaar

Perjantai 25.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Vietimme elokuun lopulla tuttavapariskunnan kanssa kokonaisen kylpyläviikon Saarenmaan Kuressaaressa.

 

 

Kuressaaren matkailutoimisto on neuvotellut valmiiksi useita taksimatkoja eri puolille Saarenmaata – matkoille on neuvoteltu matkailutoimiston puolesta kiinteät hinnat, joten niille on kukkaronkin puolesta turvallista lähteä.

 

 

Teimme eräänä päivänä neljän hengen voimin matkan Kuressaaresta Sörvenniemeen ja takaisin. Matkaa kertyi 110 kilometriä, sen ennakoitu kestoaika oli 2 tuntia 30 minuuttia ja valmiiksi neuvoteltu hinta 56,40 euroa.  Maksoimme 15 euroa per henkilö eli yhteensä 60,00 euroa – siitä huolimatta matka oli edullinen.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakertomus taksimatkastamme:

 

 

 

*************

 

 

Sörvenniemi sijaitsee Saarenmaan lounaiskulmassa ja niemen pituus on hieman yli 30 kilometriä. Kapeimmillaan niemen leveys on kaksi kilometriä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sörvenniemen sijainti ilmenee näistä kartoista eli se on tuo kello seitsemän suuntaan osoittava niemimaa.

 

 

 

 

 

 

Viron neuvostomiehityksen aikaisia suuria suunnitelmia oli rakentaa Saarenmaalle rautatieverkosto.

 

 

Sanotaan, että kyseessä oli ”komentojärjestelmän” virhe ja rataverkosto olisi käsketty rakentamaan tyystin muualle laajan Neuvostoliiton alueella.

 

 

Toisaalta on tieto, että vuonna 1951 Saarenmaalle alettiin rakentamaan sotilastarkoituksiin rautatieverkostoa, mutta kun ohjuskalusto syrjäytti Puna-armeijassa tykkikaluston, niin ratojen rakennustyöt lopetettiin vuonna 1956.

 

 

Se, että rataverkoston ratapenkat saatiin valmiiksi, oli Saarenmaan liikenneolosuhteiden kannalta hyvä asia, sillä saaren monet tiet on sitten aikanaan rakennettu ratapenkkojen päälle.

 

 

Tässä on taksin etupenkiltä otettu kuva ratapenkan päälle rakennetusta tiestä…

 

 

 

 

 

 

…ja samoin tässä!

 

 

 

 

 

 

Sörvenniemessä sijaitsee Sörven majakka, jonka korkeus on merenpinnasta 53 metriä.

 

 

 

 

 

 

Majakkaan ei pääse sisälle, mutta sen edessä voi kuvauttaa itsensä.

 

 

 

 

 

 

Majakan vieressä sijaitsee Sörve Kylästyskeskus eli Sörve Visitor Centre eli Sörven vierailukeskus. 

Kiireen vuoksi emme ehtineet poiketa Sörven vierailukeskuksessa, mutta kannattaa antaa taksikuskille hieman ylimääräistä, jotta ehtii poikkeamaan näyttelyssä – hieman harmittaa, että en tehnyt edes pikavierailua!

 

 

 

 

 

 

Sörven vierailukeskuksen – www.sorvekeskus.ee – portaat ovat Saarenmaan dolomiittia.

 

 

 

 

 

 

Sörven vierailukeskuksen pihamaalta on Latvian rannikolle matkaa kolmisenkymmentä kilometriä ja saimme omakohtaisesti kokea Latvia läheisyyden, sillä matkapuhelimemme kiinnittyivät Sörvessä Latvian matkapuhelinverkkoon.

 

 

Tältä paikalta ulapan toisella puolella on Kuurinmaa ja tätä vesialuetta kutsutaan Irbensalmeksi.

 

 

 

 

 

 

Sörven niemimaan kärki on majakalta parisensataa metriä lounaaseen ja tuo niemenkärki on se paikka, josta Puna-armeija ajoi viimeisetkin saksalaissotilaat mereen vuonna 1944.

 

 

 

 

 

 

 

Sörven niemimaalla on vielä tänäänkin paljon sotaromua, mutta siitä asiasta enemmän lähipäivinä – ehkä jo huomenissa!

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että Sörven majakan maisemissa on myös matkamuistomyyjiä.

 

Myyjä oli lupsakka, tuotteet hyödyllisiä sekä mielenkiintoisia, mutta taisimme kaikki säästyä ostamiselta!

 

 

 

 

 

 

Seuraava ”siviilikohteemme” oli Ohessaaren kalkkikivijyrkänne, jonne taksinkuljettajamme meidät kuljetti.

 

 

Ohessaaren kalkkikivijyrkänteeltä on löydetty melkein kaikkien fossiilien jäännöksiä yli 400 miljoonan vuoden takaiselta Siluri-aikakaudelta.

Paikan nimi on viroksi: "Saarte Silurimaa Geopark".

 

 

 

 

 

 

Me katselimme Ohessaaren kalkkikivijyrkänteeltä merenrannan kivillä lepääviä lintuja.

 

 

Sörvenniemi on muuttolinnuille se paikka, joka osuu monien lajien muuttoreitille. Sieltä on lyhyin matka Latvian mantereelle ja sitä kautta keskiseen Eurooppaan.

 

 

 

 

 

 

Matkalla saimme ihailla tuulimyllyjä…

 

 

 

 

 

 

…ja kauniita riukuaitoja.

 

 

 

 

Matkamme jatkui vielä pariinkin sotilaskohteeseen, mutta niistä erikseen myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hallituksen päätös polttoöljyn ja leipäviljan varmuusvarastojen pienentämisestä pitää uuden hallituksen ottaa uuteen käsittelyyn

Lauantai 27.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Julkisuudessa kerrottiin viime heinäkuussa, että valtioneuvosto on päättänyt polttoöljyn sekä leipäviljan varmuusvarastojen pienentämisestä.

 

 

Polttoöljyn…

 

…osalta varmuusvarastointimäärissä ei enää huomioitaisi teollisuuden öljyntarvetta joten huomiotavaksi jäisi ainoastaan yhdyskuntien öljyntarve.

 

 

Polttoöljyvarastojen pienentäminen olisi viime kesän hintatason mukaan merkinnyt valtiolle n. 300 miljoonan euron tuloja.  Öljytuotteiden hinnanlasku kuluneen puolen aikana on merkinnyt, että sellaisiin säästöihin ei todellisuudessa ole mahdollisuuksia.

 

 

Hallituksen perustelut tuntuvat hölmöläisten peitonjatkamispuuhilta, sillä menettely kohottaisi teollisuuden kustannuksia ja lisäisi teollisuuden tulevaisuudennäkymien epävarmuutta.

 

 

Teollisuuden kurittaminen ei tässä taloudellisessa tilanteessa ole järkevää!

 

 

Leipäviljan…

 

 

…kohdalla varmuusvarastointivelvoite on nyt vuoden tarve, mutta jatkossa leipäviljaa varmuusvarastoissa olisi ainoastaan puolen vuoden tarve.

 

 

Viime kesänä julkisuudessa mainittiin, että Suomessa leipäviljan vuotuinen tarve on tasolla 400 miljoonaa kiloa, joten myyntiin voitaisiin laittaa n. 200 miljoonaa kiloa leipäviljaa.

 

 

Luvut ovat kokonaislukuina oikean suuntaiset, sillä varmistin asian 28.11.2014 julkistetusta Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen TIKE:n Viljatasearvioista, joka koskee satovuotta 2014/2015 eli ajanjaksoa 1.7.2014 – 30.6.2015.

 

Kulumassa olevana satovuonna leipäviljatarpeeksi ennustetaan uunituoreessa tilastossa seuraavia määriä:

 

• vehnää 258 miljoonaa kiloa

• ruista 91 miljoonaa kiloa

• ohraa 16 miljoonaa kiloa

• kauraa 89 miljoonaa kiloa

 

eli yhteensä 454 miljoonaa kiloa.

 

 

Tiedän, että koko kauravolyymi eli 89 miljoonaa kiloa on suurimokauraa ja merkittävä osa siitä jalostetaan Nokialla Elovena-kauratuotteiksi!

 

 

 

Samaisesta tilastosta huomasin, että Huoltovarmuuskeskus on jo soveltamassa hallituksen viimekesäistä päätöstä, sillä se suunnittelee alentavansa varmuusvarastotasoja kuluvan satovuoden aikana seuraavasti:

 

 

• vehnä 70 miljoonaa kiloa

• ruis 5 miljoonaa kiloa

• ohra 5 miljoonaa kiloa

• kaura 3 miljoonaa kiloa

Tilasto, jota käytän tietolähteenäni löytyy esimerkiksi seuraavan nettipolun päästä:

www.vyr.fi > Maailman viljataseet -> Viljataseet -> Kotimaa -> Viljatasearvio 2014/2015 (toinen arvio 28.11.). pdf.

Kannattaa perehtyä!

 

 

Pidän hallituksen päätöstä leipäviljan varmuusvarastojen pienentämiseksi onnettomana päätöksenä.

 

 

Osoittaa kokoomusvetoisen hallituksen asiantuntemattomuutta, kun leipäviljan varmuusvarastojen pienentämisen perusteena on maatilojen kasvanut viljavarastotila.

 

 

Maatilojen mahdollisella viljavarastotilan kasvamisella ei ole mitään yhteyttä varmuusvarastointiin.

 

 

Vilja on viljantuottajan kannalta tuote, jota varastoidaan, jos hintanäkymät ovat positiiviset ja ”myydään viimeiseen jyvään saakka”, jos markkinahinnat ovat alenemassa.  

 

 

 

***********

 

 

Hallituksen viimekesäinen päätös leipäviljojen varmuustasojen alentamiseksi on merkinnyt Huoltovarmuuskeskuksen suunnitelmiin siis sitä, että se aikoo alentaa leipäviljojen varmuusvarastointia 83 miljoonalla kilolla jo kulumassa olevan satovuoden aikana!

 

 

Kansalaisten pitää muistaa, että kevään eduskuntavaalit ovat ainoa mahdollisuus saada tässäkin asiassa aikaan muutos.

 

 

Maahan pitää kevään eduskuntavaalien tuloksena saada sellainen hallitus, joka elää ajassa ja peruu Katainen – Stubb´n hallitusten tekemät päätökset leipäviljan ja polttoöljyn varmuusvarastojen alasajosta!

 

 

 

-Esko Erkkilä- 

Pappilanpuiston Kädentaitajien muotinäytös ihastutti Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen maanantaikokoontumiseen saapuneet seniorit

Sunnuntai 31.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksessä on n. 270 jäsentä ja jäsenet kokoontuvat jäsentapaamisiin Hämeenpuistossa sijaitsevaan Marttalaan joka toinen maanantai klo 11.00.

 

Maanantaina elokuun 25. päivänä 2014 Marttalassa oli poikkeuksellisen paljon eläkeliittolaisia ja heitä onnistikin, sillä päivähetken aiheena oli Pappilanpuiston palvelukeskuksessa kokoontuvin Pappilanpuiston Kädentaitajien muotinäytös.

 

Muotinäytös oli hieno tilaisuus ja siitä nyt pieni kuvakertomus:

 

 

 

 

 

 

Eläkeliiton puolelta muotinäytöksen puuhanaisena toimi Irja Lehmus, joka itsekin osallistuu tekijänä Pappilanpuiston Kädentaitajien toimintaan.

 

Irja ja esiintyvät ”mannekiinit” olivat sopineet, että kukin esiintyjä kertoo esiintymisasustaan pienellä paperilapulla, jotta näytöksen juontajana toiminut Irja Lehmus osasi esitellä asut esiintyjän haluamalla tavalla.

 

Tämän jutun asuselvityksessä on hyödynnetty näiden paperilappujen tietoja.

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäisenä oli vuorossa Milli ja hänen asunsa oli merihenkinen tunika, joka oli värjätty kirjavaksi levittämällä ja ruiskuttamalla karkeaa suolaa kankaalle. Näin on saatu aikaan värien liukuva efekti.

 

Millin kori on itsemaalattu.

 

Kesken esittelyn soi Millin kännykkä ja hän teki kaikkien kuullen treffit kipparin kanssa!

 

 

 

 

 

 

Jatan asun materiaalina on ollut vanha lakana ja purjevene on inspiroinut Jatan tämän asusteen luomisessa.

 

Jatan päähine on valmistettu leppäpuusta ja sen on tehnyt hänelle Pappilanpuiston puutöiden ohjaaja Aarne Lauhala jo 15 vuotta sitten.

 

 

 

 

 

 

Mailis oli aikoinaan pohtinut, että mitä tekisi pellavaloimelle. Pyyhe tai pellavaliina pyörivät Mailiksen mielessä, mutta sitten hän päätyi kutomaan pellavalointa kankaaksi lisää ja valmisti kankaasta tämän kesäasusteen, joka on jo nyt kiertänyt monet kesätapahtumat.

 

 

 

 

 

 

Ainon japanilaisella saoritekniikalla kudottu takki on kudottu langanlopuista. Pappilanpuistolaiset kutsuvat saoritekniikkaa ”saulitekniikaksi”!

 

Ainon takin kangas on hänen itsensä kutoma ja myös leikkaaminen sekä ompeleminen ovat omaa työtä.

 

 

 

 

 

Myös Ainon hattu on valmistettu samasta materiaalista ja sen koristuksena on tammenlehvistä muotoiltu koriste.

 

 

 

 

 

 

Mantan asun materiaalina on ollut uudestaan värjätty pöytäliina ja myös kassi on samaa materiaalia.

 

 

 

 

 

 

Marjatan leningin ja hatun materiaalina on käytetty vanhoja verhoja.

 

Neulejakku on virkattu Strömsön tv-ohjelmassa esitetyn ohjeen mukaan ja laukku on kudottu videonauhoista – kaulakorun vitjat on valmistettu paperinarusta.

 

 

 

 

 

 

Milli avasi toisen esittelykierroksen ja nyt hänen yllään oli häihin, syntymäpäiville ja vaikkapa tanssiaisiin soveltuva pitsiunelma.

 

Ranteissa Millillä oli juomatölkkien avaajista valmistetut rannekorut ja mukana tietysti pussit tanssikenkien kuljettamista varten.

 

 

 

 

 

 

Jatan kesäasun materiaalina on ollut vanha lakana, johon on painettu unikko-kuvia. Samat kuviot toistuvat Jatan laukussa, hatussa sekä hartioilla olevassa huivissa.

 

Kaulakoru sekä rannerengas on valmistettu puuvillalangasta neulerenkaalla kutomalla.

 

 

 

 

 

 

Mailiksella oli hartioillaan pehmeä ja lämmin hartiahuivi.

 

Olkalaukku on kudottu poppanakuteesta ja sen sulkijaläpässä on vinokanttipujotusta.

Sivuhuomautuksena kun kuvaa katselen, niin ehkä eräs automerkki - Mitsubishi - pitäisi Mailiksen vinokanttipunoksesta!

 

 

 

 

 

 

Ainolla on päällään kesätakki, joka on tehty vanhasta lakanasta. Sen kuviot on saatu aikaan silkkivärillä suihkuttamalla.

 

Kaulakoru on tietysti itsetehty ja käsilaukussa on todellinen pitsiunelma.

 

 

 

 

 

 

Mantalla on tässä poronnahkaliivi.

 

Käsilaukku on tehty videonauhoista.

 

 

Mantan poronnahkaliivin selkämyksessä oli koirankuva!

 

 

 

 

Marjatan vihreä jakku on valmistettu vanhasta valkoisesta lakanasta.

 

Jakun selässä on säilytetty lakanaan nimikoidut omistajan nimikirjaimet.

 

 

 

 

 

 

Milli saapui taas estradille ja nyt hänen yllään oli poronvasan vuodasta tehty viitta, johon hän oli maalannut vanamoja sekä orvokkeja.

 

 

 

 

 

 

Milli pyysi johtokuntamme jäsentä Matti Kaperia riisumaan viittansa ja…

 

 

 

 

 

 

…sen alta paljastui pellavakankaalle ruiskumaalilla sekä merisuolalla värjätty tunika. Tunikan kukat ovat käsinmaalattuja.

 

Kaulassa Millillä oli itsetehty kaulakoru.

 

 

 

 

 

 

Jatalla oli tällä kierroksella yllään vanhasta lakanasta tehty kissakuvioinen vaatekappale.

 

 

 

 

 

 

Selkäpuolella olevat kissat oli kuvattu takaapäin.

 

Päässään Jatalla oli musta trikoomyssy, joka on viimeistelty musta-valkoraita rusetilla.

 

 

 

 

 

 

Jatan käsilaukku herätti suurta mielenkiintoa, sillä se oli valmistettu kirjankansista!

 

 

 

 

 

 

 

Aino oli ottanut kaapissa 50 vuotta olleet ikkunaverhot uusiokäyttöön ja tehnyt niistä itselleen kesäleningin sekä lierihatun!

 

Kaulassa itsetehty paperinarukoru.

 

 

 

 

 

 

Mantan jakkukangas on kudottu ”sauli-menetelmällä”.

 

Kassin materiaalina on ollut vanha nahkatakki.

 

 

 

 

 

 

Jatan syksyisiin väreihin kudottu liivi ja liivin kiinnityksenä lepästä tehty rintaneula saivat aikaan ihastusta.

 

 

 

 

 

Liivi oli upea selkäpuolelta!

 

 

 

 

 

Jatalla oli mukanaan itsetekemänsä kahdeksankulmainen pöytä, johon oli maalattu niittykukkia.

 

 

 

 

 

 

Näytöksen päätti Aini ja hän esitti englantilaista säätyläisnaista vuodelta 1845; olkibonetti, napeilla ja nyöreillä kiinnitetty vartalonmyötäinen samettijakku, olkasiivekkeet, pitsikaulus ja raidallinen silkkihame.

 

 

************

 

 

 

Hieno muotinäytös oli päättynyt ja saimme kaikki ladyt vielä yhteiskuvaan!

 

 

 

 

 

Salintäyteinen yleisö aplodeerasi, kun mainiot esiintyjämme saivat muistoksi ruusut!

 

 

 

*************

 

 

 

Kiitoksia juontajallemme Irja Lehmukselle ja kiitoksia ennen kaikkea mainioille esiintyjillemme – näitte paljon vaivaa muotinäytöksen onnistumiseksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen Lakalaivaan/Härmälään pitää pääradalle saada asema, joka palvelisi Pirkka-hallissa järjestettäviä messuja ja muita yleisötapahtumia

Sunnuntai 23.2.2014 - -Esko Erkkilä-

Tampereelle on suunniteltu ja osin päätettykin useita jättihankkeita, joita voidaan perustellusti kritisoida.

 

Rantaväylän tunneli ja Sulkavuoreen sijoitettava jätevesien keskuspuhdistamo ovat päätetyistä investoinneista sellaisia, joille ei järkiperusteisia perusteita löydy.

 

Pelkään, että toukokuussa Tampereen kaupunginvaltuusto tekee oikein emämunauksen, jos se silloin päättää kaupunkiraitiotien rakentamisesta Tampereelle.

 

Kuulin tällä viikolla, että ratikkapäätös ilmeisesti kuitenkin siirretään seuraavaan kaupunginvaltuuston kokoukseen – toivottavasti ratikkapäätöstä ei tehdä silloinkaan.

 

Kannatan Tampereen suurista päätöksistä Keskusareenan rakentamista, sillä se merkitsisi Tampereen nousemista todellisten kulttuuri- ja tapahtumakaupunkien joukkoon.

 

Keskusareena on pääosin yksityisin varoin nouseva hanke, joka olisi vahva vastaisku Helsingin sekä myös Turun heiveröisille hankkeille omia suurtapahtumat Helsinkiin ja Turkuun.

 

Keskusareena-hanke on kuitenkin ”pitkissä kantumissa” ja ehdotankin, että Lakalaivaan/Härmälään rakennettaisiin pääradalle asema, josta olisi vaivaton kävely-yhteys Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen eli tuttavallisemmin Pirkka-halliin!

 

Härmälän asema toimisi samoin kuin Pasila ennen Helsinkiä eli pysäkkinä Pirkka-halliin meneviä messuasiakkaita varten.

 

Pasila on Suomen toiseksi vilkkain rautatieasema Helsingin päärautatieaseman jälkeen ja uskon, että Härmälän asemalla olisi mahdollisuuksia kohota Suomen rautatieasemien joukossa merkittävään asemaan, jos se perustettaisiin!

 

Annan ideani vapaasti käytettäväksi!

 

Viljasadon määrä on sääolosuhteiden armoilla ja viljanhinnat määräytyvät markkinoilla

Torstai 2.1.2014 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin 40 vuotta ja 6 kuukautta kestäneen työurani aikana yli 15 vuotta vilja-asioiden parissa. Viisitoista ”viljavuottani” sijoittuivat ajanjaksoon, jolloin olin työelämässä ennen eläkkeelle siirtymistäni.

 

Vilja-asiat kiinnostavat edelleenkin ja seuraa viljamarkkinoita jatkuvasti.

 

Viljantuotannolla on keskeinen rooli elintarvikeketjussa, sillä viljan elintarvikekäytön lisäksi kaikki viljalajit ruista lukuun ottamatta muodostavat perustan myös kotieläintuotannolle.

 

 

**********

 

Maa- ja metsätalousministeriön Tilastopalvelukeskus tuottaa luotettavia viljatilastoja ja niiden antaman tiedon perusteella voidaan arvioida maamme viljatasetta.

 

Viime kesän satotilastot tarkentuvat vasta 11.2.2014, kun lopulliset satotilastot julkaistaan, mutta nyt käytettävissä olevien ennakkotietojen perusteella voidaan hyvinkin analysoida viime vuonna korjatun viljasadon määriä sekä myös laatutietoja.

 

 

 

 

 

TIKE:n 28.11.2013 julkaisema ennakkotieto kertoo, että viime vuonna korjattu viljasato oli 489 miljoonaa kiloa suurempi kuin edellisvuonna. 

 

 

Sadon määrä ei kuitenkaan ole korrelaatiossa viljasta saatuun hintaan, sillä viljojen markkinatilanne vaihtelee voimakkaasti. Markkinatilanteen vaihtelut ovat globaaleja ja ne on otettava annettuina suureina.

 

Asiantuntijat ovat laskeneet, että lähes 500 miljoonaa kiloa edellisvuotta suuremman kokonaissadon bruttoarvo on peräti 170 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2012 korjatun viljasadon bruttoarvo!

 

Uskon, että luvut tuntuvat monesta lähes käsittämättömiltä – paljon enemmän työtä, mutta rutkasti vähemmän myyntituloja!

 

 

********

 

Olen joskus aiemminkin käsitellyt näillä sivuilla ruissatomme pientä omavaraisuutta.

 

MMM:n Tilastokeskuksen 28.11.2013 julkaisemien ennakkosatotietojen perusteella Suomessa saatiin korjattu ruista viime syksynä laareihin 27,0 milj. kiloa.

 

Rukiin elintarvikekäyttö Suomessa on viime vuosina ollut seuraava:

 

• vuonna 2009 91,1 milj. kiloa
• vuonna 2010 95,3 milj. kiloa
• vuonna 2011 95,1 milj. kiloa
• vuonna 2012 91,9 milj. kiloa

 

Luvut ovat rukiin kokonaiskulutuslukuja, sillä ruista ei käytetä kotieläinten ruokintaan.

 

Kun tiedämme rukiin kokonaistarpeen olevan tasoa 95 milj. kiloa vuodessa ja kun viime syksynä saatiin 27 milj. kilon suuruinen kokonaissato, on helposti laskettavissa, että alkaneena talvena kotimaista ruista riittää vain joka neljänteen leipään!

 

Kolme leipää neljästä on siis leivottava petusta eli tuontirukiista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Yksi oli joukosta poissa

Sunnuntai 6.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Teollisuuden ykkösmessukohde Alihankinta 2013 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa oli menestys, sillä täyteen myydyissä messuhalleissa vieraili lähes 17.000 teollisuuden keskeistä päättäjää ja asiantuntijaa.

 

Vain yksi oli joukosta poissa, sillä Tampereen kaupunki loisti poissaolollaan!

 

Tampereen kaupungilla ei vieläkään mene riittävän huonosti, kun yritysten hankintaan voi edelleenkin suhtautua ylimielisesti.

 

Oli ilo seurata, kun esimerkiksi Ylöjärven kaupunki oli vahvasti messuilla Ylöjärven Yrityspalvelu Oy:n kautta.

 

Tampereen poissaolon syyksi ei kelpaa se, että Tredea Oy oli osastollaan paikalla. Tredean sijoituspaikkakin oli varattu äärettömän heikosti, sillä eiväthän yritysten sijoituspaikkaa etsiskelevät ala keskustelemaan asiasta täynnä hälyä olevassa aulatilassa.

 

Tredean rooliin ei myöskään kuulu toimia yhden kunnan puolestapuhujana, vaan se on selkeästi jokaisen kunnan oma asia.

 

Tampereen keskeiset virkahenkilöt ja monet päättäjätkin yrittävät ajaa Tampereen seudulle suurta kuntaliitosta ja perustelevat aikomuksiaan mm. sillä, että silloin eri kunnissa olevat hyvät käytännöt voidaan ottaa koko alueella käytäntöön!

 

Varjeltakoon meitä siitä tilanteesta, että Tampereen käytännöt yrityshankinnassa sekä kaavoituksessa laajenisivat Pirkkalaan, Ylöjärvelle, Lempäälään, Nokialle, Kangasalle ja muihin Tampereen seudun kuntiin!

 

Harras toive on, että ensi syksynä Tampereella järjestettävien seuraavien Alihankinta-messujen aikana Tampereella olisi ammattitaitoinen kovan luokan bisnestaitaja yritysasiamiehenä.

 

-Esko Erkkilä-

Alihankintamessut olivat suurmenestys, mutta yksi näytteilleasettaja puuttui - Tampereen kaupunki

Perjantai 27.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Taivalsin eilen kolmisen kilometriä kotoa Pirkka-hallille eli hienommin sanottuna Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen sekä tutustuin Alihankinta 2013 –tapahtumaan.

 

 

 

Messutapahtuma oli menestys, sillä niihin tutustui 16.669 päättäjää ja asiantuntijaa.

 

Kaikki näyttelyhallit ja laajat paikoitusalueet olivat täynnä.

 

 

Katselin messuantia sillä silmällä, että mitkä kunnat, kaupungit ja Suomen eri alueet sekä maakunnat panostavat yrityshankintaan ja ovat läsnä.

 

Tiedän Tampereen kaupungin ylimielisen suhtautumisen yrityshankintaan ja minulle ei ollutkaan suuri yllätys, että Tampereen kaupunki loisti poissaolollaan.

 

Tiedän, että Tampereen päättäjät perustelevat poissaoloaan Tredea Oy osallistumisella, mutta se on heikko selitys. 

Keskustelin hetken Tredean edustajien kanssa ja kiitin heitä aktiivisuudesta, mutta totesin, että eipä heidän eväänsä riitä yritysten hankkimiseksi Tampereelle. Tarjosivat jotain englanninkielistä broshyyriä, jolla ei ole mitään tekemistä yrityshankinnan kanssa!

Kaiken lisäksi Tredea oli hankkinut näyttelyosastonsa paikaksi meluisan eteishallin, jossa oli mahdoton keskittyä asiakkaiden kanssa keskusteluun.

 

Luokatonta menettelyä Tampereen kaupungilta!

 

 

************

 

 

 

Tunsin jopa pienoista ylpeyttä, että mökkikuntani Ylöjärven kaupunki oli messuilla vahvasti mukana Ylöjärven Yrityspalvelut Oy:n kautta.

Ylöjärvi on samalla tavalla Tredea Oy:n omistajataho kuin Tamperekin, mutta siitä huolimatta Ylöjärvi oli vahvasti mukana messuilla omalla yrityshankintaorganisaatiollaan.

 

Se niistä hyvistä Tampereen menettelytavoista, joita Tampereen johtavat virkahenkilöt ja myös päättäjät käyttävät, kun perustelevat kehyskuntien liittymistä Tampereeseen!

 

Katin kontit!

 

 

Tässä kuvia muutamista kuntien, kaupunkien ja seutukuntien osastoista, jotka olivat innokkaasti mukana Alihankinta 2013 –tapahtumassa ja pyrkivät löytämään yrityksiä, joilla olisi kiinnostusta asettua juuri heidän edustamalleen alueelle:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Toivon, että nähty kuvakavalkaadi herättää Tampereen päättäjät!

*********

 

Saa nähdä, että olenko pahasti pielessä, kun ennustan, että seuraavien Alihankinta-messujen aikana Tampereella vihdoin on elinkeinoasiamies.

 

Aikaa on vähän, sillä seuraavat Alihankinta-messut ovat jo 16. – 18.9.2014!

Toivon todella, että järki voittaa Tampereellakin ja kaupunkiin valitaan työnsä osaava elinkeinoasiamies!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruisleipään on pantava kaksikolmasosaa petäjäistä!

Keskiviikko 31.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Vierailin MMM:n Tiken tilastosivuilla ja lähes järkytyin, sillä rukiin omavaraisuutemme on romahtamassa todella huolestuttavaksi.

 

Tiken (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) 19.7.2013 julkaisema ennakkosatoennuste kertoo, että Suomessa tullaan syksyn aikana korjaamaan ainoastaan 32 miljoonan kilon suuruinen ruissato!

 

Olen työni puolesta seurannut Suomen viljatasetta tiiviisti parinkymmenen vuoden ajan ja tiedän, että maamme rukiintarve vuodessa on n. 92 – 100 miljoonaa kiloa.

 

Tiken nyt julkistama tieto merkitsee, että ensi talvena jokapäiväiseen leipäämme on lisättävä petäjäistä eli tuontiruista kaksikolmasosaa!

 

Hyväksymmekö me tämän?

 

Viime vuonna maamme ruissato oli 64 miljoonaa kiloa eli ruissatomme tulee puolittumaan yhden vuoden aikana.

 

Ruissadon puolittumiseen on kaksi syytä; viljelyala on pienentynyt 20.700 hehtaarista 12.500 hehtaariin ja maamme keskisatotaso tulee alenemaan viimevuotisesta 3.090 kilosta per hehtaari 2.580 kg/ha!

 

Rukiinviljelyn ongelmat ovat kaikkien havainnoitavissa, kun liikkuu maakunnissa. Ruispellot ovat todella harvassa.

 

 

********

 

 

Ruismarkkinoilla ilmenee selkeää ylioptimistista asennetta, sillä esim. Suomen suurin rukiinkäyttäjä Fazer unelmoi käyttävänsä vuonna 2016 ruistuotteidensa raaka-aineena yksinomaan kotimaista ruista! Ei tule onnistumaan!

 

Rukiinviljelyn edistämiseksi eräät tahot perustivat ProRuis ry:n, mutta yhdistyksen toimet ovat jääneet suurten sanojen asteelle.

 

*******

 

 

Olen huolestunut rukiin omavaraisuuden hupenemisesta, sillä jopa huoltovarmuusnäkökohdat puolustavat sitä, että rukiin omavaraisuus saataisiin vähintäänkin tuplaantumaan siitä, johon ensi talven aikana tulemme vajoamaan.

 

Rukiinviljelyn pelastamiseksi tarvitaan nyt tekoja – puheet eivät riitä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Aktiivista toimintaa Eläkeliiton Tampereen yhdistyksellä

Tiistai 15.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliitto on Suomen suurin eläkeläisjärjestö.

 

Eläkeliitossa toimii yli 127 000 jäsentä, 20 piiriä ja 402 paikallisyhdistystä.

 

Eläkeliiton Tampereen Yhdistys ry on yksi Eläkeliiton paikallisyhdistyksistä. Yhdistyksemme on perustettu 1976 ja meillä on n. 250 jäsentä. Yhdistyksen tarkoituksena on tamperelaisten eläkeläisten toiminnallisten, henkisten ja aineellisten etujen valvominen ja heidän asemassaan ilmenevien epäkohtien korjaaminen.

 

Olen Eläkeliiton Tampereen Yhdistyksen hallituksen jäsen tämän vuoden alusta, joten parhaillaan opettelen toimimaan yhdistyksen luottamushenkilönä.

 

Eläkeliiton Tampereen Yhdistyksen toiminta on vilkasta, sillä kokoonnumme joka toinen maanantai klo 11.00 Tampereen Marttojen Marttalan kerhohuoneella, osoite Hämeenpuisto 39 A.

 

Kokoontumisissa on aina erilaista ohjelmaa ja tietysti kahvitarjoilu.

 

 

Vuoden 2013 ensimmäisessä tapaamisessa meitä viihdytti Duo Raakileet vanhalla tanssimusiikilla. Duo Raakileet on hanuristi Matti Arajärven ja laulusolisti Kaarina Valtasen muodostama suosittu duo, joka esiintyy ahkerasti varttuneen väen tilaisuuksissa Tampereella ja lähiympäristössä.

 

 

Sauvakävely on tiiviisti Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen toiminnassa mukana, sillä meillä on kaksi sauvakävelyryhmää.

 

Minulle on yhdistyksen hallituksessa annettu tietty projekti vastuualueeksi ja siihen kuuluu mm. sauvakävelyn edistäminen. Tämän vuoksi osallistuinkin molempien sauvakävelyryhmiemme toimintaan ”oikein sauvojen kanssa”.

 

 

Tuomo Hakkarainen vetää sauvakävelyryhmää, joka aloittaa matkanteon Vapaudenpatsaalta Hämeenpuistosta.

 

Sauvakävely tapahtuu tutuissa maisemissa, mutta paljon matkan varrella näkee aivan uuttakin, jota ei ole autolla ohi ajaessaan huomannut.

 

Vapaudenpatsaalta lähtevä ryhmä päättää taivalluksensa yleensä Amurin Helmeen tai Tallipihalle, jossa juodaan kahvit.

 

Tammikuun 8. päivänä meillä oli tavallista juhlavampi kahvitilaisuus, kun eräs joukkomme jäsen täytti tasavuosia ja hän halusi tarjota koko porukalle Tallipihalla ”kahvit ja kastettavat”.

 

 

Irja Lehmuksen vetämä sauvakävelyryhmä aloittaa matkanteon Pappilanpuiston palvelukeskuksen pihamaalta Kourutaltankatu 2 joka toinen maanantai klo 10.00.

 

Tämän ryhmän sauvakävelypäiviä ovat ne, jolloin meillä ei ole Marttalassa kokoontumista.

 

Olin ryhmässä mukana maanantaina 14.1.2013 ja täytyy sanoa, että minulle kolmekymmentä Finlandia-hiihtoa peräjälkeen hiihtäneenä kyyti oli vauhdikasta – hiki tuli puseroon, kun tunnin verran taivalsimme!

 

 

Kertauksena vielä sauvakävelyryhmiemme lähtöajat ja lähtöpaikat:

 

• Tampereen keskustassa liikkuva sauvakävelyryhmä lähtee taittamaan matkaa joka tiistai Vapaudenpatsaalta Hämeenpuistossa klo 10.00

• Tampereen Irjalassa liikkuva sauvakävelyryhmä lähtee matkaan Pappilanpuiston palvelukeskuksen edestä (osoite Kourutaltankatu 2) joka toinen maanantai klo 10.00. Sauvakävelypäiviä ovat sen osalta 28.1.2013, 11.2.2013 ja siitä aina kahden viikon kuluttua!

 

 

Toivottelen kaikki lukijani tervetulleiksi Eläkeliiton Tampereen Yhdistyksen sauvakävelyryhmiin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Alihankinta 2012 - vain yksi puuttui

Maanantai 24.9.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestettiin 18.- 20.9.2012 kansainväliset Alihankinta-messut.

 

Messualueen paikoituspaikat eivät koskaan ole olleet yhtä täynnä kuin nyt.

 

Messuilla oli lukemattomia näytteilleasettajia ja merkille pantavaa oli, että monet Suomen talousalueet olivat koonneet osastoilleen alueen yrityksiä. Kunnat tekivät siis itseään ja alueellaan sijaitsevia yrityksiä tunnetuiksi yhteisvoimin.

 

Tampereen elinkeinoasiamies loisti poissaolollaan. Syy on yksinkertainen, sillä Tampereella ei ole elinkeinoasiamiestä!

 

Tredea Oy:n osastolla yritettiin epätoivoisesti luetella Tampereen elinkeinotoiminnasta vastaavia henkilöitä, mutta perin huonolla menestyksellä. Heitä ei kerta kaikkiaan ole!

 

Tampereen ykkösluokan iso hanke on, että Tampereelle perustettaisiin elinkeinoasiamiehen toimi.

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö on puuttunut asiaan järeällä keinolla, sillä Keskustan valtuustoryhmä jätti asiaa vauhdittavan valtuustoaloitteen 17.9.2012 pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa.

Aloite kuuluu näin:

******

Valtuustoaloite elinkeinoasiamiehen saamiseksi Tampereelle.                                                                          

 

Yrittäjyyden edistäminen ja yritystoiminnan edellytysten parantaminen on puhuttanut Tampereella jo kauan. On selkeä epäkohta, että Tampereella ei ole henkilöä, johon yritys voisi olla yhteydessä, kun se suunnittelee sijoittuvansa Tampereelle. Tällaista henkilöä kutsutaan useimmiten elinkeinoasiamieheksi.

Vastuut ja valtuudet jakaantuvat Tampereella useille eri toimielimille ja viranhaltijoille. Jaettu vastuu merkitsee, että vastuuta ei ole kenelläkään.

Yritysten asiointi kaupungin kanssa on hankalaa, kun asiat eivät etene. Tampereelta puuttuvan elinkeinoasiamiehen merkitys korostuu, kun naapurikunnilla tällainen on. Yritykset kärsivät ja joutuvat lähtemään naapurikuntiin, joissa asiat hoituvat. Tampere menettää työpaikkoja ja verotuloja.

Yrityshankinnan asiantuntemus pitää olla kaupungilla ja se pitää olla yritysten käytössä yhden luukun periaatteella ja niin, että asiat lähtevät joutuisasti rullaamaan. Elinkeinoasiamies olisi tätä tehtävää varten.

Esitämme, että Tampereelle perustetaan elinkeinoasiamiehen toimi. Jotta esitys ei lisäisi henkilöstökuluja, ehdotamme, että tilaajajohtajan virka vastaavasti lopetetaan.

 

Keskustan Tampereen valtuustoryhmä

*******

Toivon, että valtuustoryhmämme esitys saa vastakaikua ja Tampereelle saadaan elinkeinoasiamies!

-Esko Erkilä-

Onko Tampere sittenkään oikea paikka logistiikkamessuille?

Sunnuntai 16.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa toteutettiin 12.–14.10.2011 materiaalinkäsittelyn ja logistiikan ammattimessut. Kolmipäiväinen messutapahtuma oli suunnattu ammattilaisille ja yrityksille, jotka käyttävät materiaalinkäsittely- ja varastointialan laitteita sekä niihin liittyviä palveluja ja ratkaisuja, varastokalusteita sekä varastointi- ja logistiikkapalveluja.

Pidän itseäni edelleenkin logistiikan asiantuntijana ja osallistuin messuille kriittisenä messuvieraana. Kävelymatka messumatkana osaltaan puolusti osallistumistani messuille. Tein messumatkani messujen ensimmäisenä päivänä.

On todettava, että petyin messujen antiin. Lukuisten opiskelijoiden osallistuminen pelasti ainakin ensimmäisen messupäivän osalta messuvieraiden määrän edes siedettävälle tasolle. Varsinaisia logistiikan asiantuntijoita ei ainakaan ensimmäisenä messupäivänä näkynyt Pirkka-hallissa.

Tiedän kokemuksesta, että ammattimessuille osallistuminen on vilkkainta yleensä perjantaina eli messujen viimeisenä päivänä, sillä se mahdollistaa pienen luistamisen ennaikaisesti viikonloppuvapaalle – sihteerille voi ilmoittaa, että palaa tuloksentekopaikalleen (tai nykyisin kai kustannuspaikalleen) vasta maanantaina!

Logistiikka on nykyisin entistä enemmän tiedonkeräämistä ja kerätyn tiedon perusteella tehtäviä päätöksiä. Tämä näkyi myös Pirkka-hallin logistiikkamessuilla, sillä erilaiset logistiikan hallintaan keskittyneiden tietotekniikkayritysten osastot olivat vallanneet merkittävän osan näyttelytilasta.

 

Logistiikkamessuilla oli toki esillä varastoille sopivia trukkeja…

 

…ja myös järeämpiä lastinkäsittelylaitteita.

 

Turun Satamalle on annettava kiitos, että se oli mittavalla osastollaan mukana Tampereen Pirkka-hallissa. Oli mukava nähdä, että satamajohtaja Christian Ramberg oli itse saapunut Tampereelle! Jouduin työni vuoksi kulkemaan parisenkymmentä vuotta Tampereelta Turun seudulle ja osaan kokemuksen perusteella aavistella, että Varsinais-Suomesta ei ole helppo matkata Tampereelle!

 

Helsingin satama oli mukana mittavalla osastollaan, mutta parituntisen messukäyntini aikana en nähnyt asiakkaita vierailevan Helsingin Sataman osastolla. Vanha totuus, että Helsinki sijaitsee syrjässä tuli taas kerran todistetuksi!

 

Kaakonkulmalla päättäjät tekivät ennakkoluulottoman päätöksen, kun yhdistivät Haminan ja Kotkan satamat. Sen tiimoilta olisi paikka vaikka erilliselle blogikirjoitukselle! Sen voi jo nyt todeta, että kirjoitus tulee olemaan luonteeltaan positiivinen!

 

Yhteenvetona Pirkka-hallin logistiikkamessuista se, että ”suutari pysyköön lestissään” eli Tampere ei ole oikea paikka logistiikkamessuille. Toteamus tekee hieman kipeää meille tamperelaisille, mutta totuus pitää pystyä kohtaamaan, vaikka se ei olisi miellyttävä!

 

-Esko Erkkilä-

"Pannaan puolet petäjäistä"

Maanantai 15.8.2011 - -Esko Erkkilä-

J.L. Runebergin runo, jossa kerrotaan Saarijärven Paavosta, tuli taas mieleen kun tutustuin MMM:n Tike:n  (maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) viime vuotta koskeviin viljankäyttölukuihin.

 

Saarijärven Paavo ja naapurit olivat kokeneet kaksi satovuotta, mutta kolmantena vuonna kotoinen pelto antoi hyvän sadon. Vielä silloinkin Paavo pyysi emäntäänsä laittamaan leipään puolet petäjäistä, sillä ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Mielleyhtymäni otsikon toteamukseen liittyy siihen, että rukiin kohdalla omavaraisuutemme on lukujen valossa EU-aikana toteutunut ainoastaan yhtenä satovuonna.  

 

Olen seurannut vilja-alan tapahtumia kiinteästi koko Suomen EU-ajan eli vuodesta 1996 alkaen.

 

Koko aikana rukiin jauhatusmäärät Suomessa ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla eli haarukassa 90 – vajaa 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Kotimaisen rukiin pohjanoteeraus oli satovuonna 2005/2006, sillä silloin kotimaisilta pelloilta korjattiin ruista ainoastaan 32 milj. kiloa. Kotimainen jauhatusvolyymi samana aikana oli 97 milj. kiloa eli rukiin omavaraisuus oli silloin vain vajaa kolmannes.

 

Päättyneenä satovuonna rukiin kokonaissato oli 69 milj. kiloa ja vastaavan ajan jauhatus 98 milj. kiloa eli laskennallinen omavaraisuutemme oli tasan 70 %!

 

Voidaanko tuontiruista verrata petäjäiseen?

 

Ei ehkä suoraan, mutta rukiin heikko omavaraisuutemme on kuitenkin asia, joka pitäisi laajemmin tiedostaa.

 

Yksistään huoltovarmuuteen liittyvät seikat vaativat mielestäni rukiin nykyistä suurempaa omavaraisuutta.

 

Ruis on syysvilja eli sen kylväminen tapahtuu syksyllä. Elämme siis tärkeitä aikoja ruisalan kannalta, sillä rukiin parhaana kylvöaikana pidetään elokuun viimeisintä kolmannesta. Eteläisessä Suomessa rukiin kylvö voidaan suorittaa vielä elo…syyskuun vaihteessa.

 

Nyt pitää toivoa hyviä puintikelejä, jotta viljat ehdittäisiin puimaan ja mahdollisimman suurelle alalle voitaisiin kylvää ruista!

 

-Esko Erkkilä-

Mieliinpainuva ja juhlallinen Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhla Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 27.4.2010

Keskiviikko 28.4.2010 - -Esko Erkkilä-

Lausun suurkiitokset Tampereen kaupungille Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhlan järjestämisestä!

 

Tilaisuus järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa tiistaina 27.4.2010. Osanottajia tilaisuudessa oli n. 3.000 veteraania ja heidän omaistaan sekä tuhatkunta opiskelijaa - tilaisuus televisioitiin suorana lähetyksenä.

 

Tasavallan Presidentti kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.

 

Näyttelijä Esko Roine toimi tilaisuuden juontajana. Roine totesi avauksessaan veteraanien sekä lottien mahdollistaneen toiminnallaan sen, että voimme nyt juhlia vapaassa Suomessa.

 

Myös Tampereen pormestari Timo P. Nieminen mainitsi...

Lue lisää »