Otto Ville Kuusinen - syntynyt Laukaassa, haudattuna Kremlin muuriin ja patsas Äänisen rannalla Petroskoissa

Perjantai 24.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Otto Ville Kuusinen syntyi Jyväskylän lähellä Laukaassa vuonna 1881 ja kuoli Moskovassa 1964.

 

 

Kuusisen monivaiheinen elämä käsitti Suomessa mm. kolme kautta SDP:n kansanedustajana eli 1908 – 1910, 1911 – 1914 ja 1917 – 1918.

 

 

Monille on ehkä yllätys, että Otto Ville Kuusinen toimi SDP:n puheenjohtajana 1911 – 1913.

 

 

Kuusinen siirtyi Neuvosto-Venäjälle vuonna 1919 ja lyhyen Suomessa piilottelunsa jälkeen lopullisesti vuonna 1921.

 

 

Otto Ville Kuusinen on kommunistisessa liikkeessä korkeimmalle kohonnut suomalainen.

 

 

Kuusinen joutui Terijoelle vuonna 1939 perustetun ”Suomen kansanhallituksen” eli ns. Terijoen hallituksen pää- ja ulkoministeriksi, kun Stalinin pääministeriksi kaavailema Arvo Poika Tuominen ei suostunut palaamaan Tukholmasta Neuvostoliittoon.

 

 

Otto Ville Kuusinen yritti palata Suomeen kahdesti, mutta ensimmäisellä kerralla Neuvostoliitto ei päästänyt häntä Suomeen ja toisella kerralla Urho Kekkonen ei hyväksynyt hänen tuloaan Suomeen.

 

 

Talvisodan sotatoimet kehittyivät Stalinin kannalta epäsuotuisasti ja hän joutuikin unohtamaan Terijoen nukkehallituksen ja solmimaan rauhan Suomen virallisen hallituksen kanssa.

 

 

Talvisodan jälkeen Kuusinen toimi 16 vuotta Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajana ja niitä peruja on hänen patsaansa Petroskoissa Äänisen rannalla.

 

 

Paikalliset eivät kovin suuresti arvostaneet Kuusista ja sen vuoksi hänen patsastaan kutsutaankin ”Kalastuksenvalvojan” –patsaaksi.

 

 

Monet suomalaiset pitävät Otto Ville Kuusista maanpetturina ja monet vihatuimpana suomalaisena – jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.

 

 

Hyvänä apuna johtopäätösten tekemisessä saattaa olla vaikkapa Keskisuomalainen-lehden 26.6.2013 Otto Ville Kuusisesta laatima perusteellinen kirjoitus – löytyy varmasti googlaamalla!

 

 

 

***************

 

 

”Tapasin” Otto Ville Kuusisen patsaan Petroskoissa Äänisen rannalla viimeksi kyröläismatkamme aikana 1.7.2015 ja tässä muutama silloin ottamistani kuvista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Iltakävelyllä Äänisen rannalla Petroskoissa

Torstai 23.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Tein pienen iltakävelylenkin Äänisen rannalle, kun kyröläismatkallamme yövyimme Petroskoissa 1. – 2.7.2015 välisen yön.

 

 

 

 

 

 

Nyt en käynyt Petroskoin satamassa vaan otin siitä ”kaukokuvan”.

 

 

Petroskoin satama on sinällään aina mielenkiintoinen paikka ja suosittelenkin uusille Petroskoin kävijöille, että siellä kannattaa poiketa.

 

 

 

**************

 

 

En ole purjehduksen tai veneilyn harrastaja, mutta mielestäni Äänisen aallot ovat jotenkin ”terävämpiä” kuin tavalliset järvien aallot.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

******************

 

 

Äänisen rantabulevardi oli tavallista hiljaisempi, kun siellä kuljin.  Etsimättä tulee mieleen, että Venäjän talousongelmat ja Krimin valloitusta seuranneet boikottitoimenpiteet näkyvät mm. Petroskoissa Äänisen rantaelämän verkkaisuudessa.

 

 

Rantabulevardin hiljaisuus antoi hyvät mahdollisuudet kuvata niitä taideteoksia, joita tänä kesänä on Äänisen rannassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

Toki meille kaikille suomalaisille tuttu ”kalastuksenvalvoja” valvoo ryhdikkäästi Äänistä, mutta siitäpä jo ehkä seuraavassa jutussa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Muistoja ja kokemuksia Petroskoin hotelleista

Keskiviikko 22.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme kyröläismatkallamme Petroskoihin illan suussa heinäkuun 1. päivänä 2015 ja oli luonnollista, että tutustuimme kaupunkiin ennen unten maille menoa.

 

 

Olen päässyt vierailemaan Petroskoissa kymmenkunta kertaa aikaisemmin, mutta aina Petroskoi jaksaa kiinnostaa.

 

 

 

 

 

 

 

Majoituimme tällä kerralla Petroskoin rautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan uuteen Park Inn Petrozavodsk –hotelliin.

 

 

Oli ensimmäinen kerta, kun sain Petroskoissa majoittua Park Inn Petrozavodsk –hotelliin.

 

 

Hotelli on täysin länsimaalaistasoinen ja huomasin illan ja seuraavan aamun aikana, että suomalaiset bisnesmatkaajat ovat valinneet hotellin omakseen, kun yöpyvät Petroskoissa.

 

 

Tapasin hotellissa entisiä työkavereitani, jotka kalanrehuseosten myyntimatkoillaan ovat vaihtaneet…

 

 

 

 

 

 

…pois Hotelli Pohjolasta.

 

 

Hotelli Pohjola on mieleenpainuva muistorikas hotelli, jossa ainakin takavuosina suomalaisille miesmatkaajille kovin auliisti oli tarjolla paikallisten naisten toimesta mm. ”pilua”!

Tapaan varata Venäjälle "kokeneita vaatteita ja kenkiä" ja muistan, kun joskus toisen kenkäni kengänpohja sanoi Hotelli Pohjolassa työsopimuksensa irti ja eipä siinä muu auttanut, kun läpsytellä irtonaisella kengänpohjalla Hotelli Pohjolan pitkiä käytäviä edestakaisin!

 

 

 

 

 

 

Hotelli Maski on keskeisellä paikalla Petroskoita sijaitseva hotelli, jossa myös olen menneinä vuosina saanut yöpyä.

 

 

Maski sijaitsee nimensä mukaisesti teattereiden lähellä ja ympyriäisen muotonsa vuoksi se jotenkin muistuttaa seinäjokelaista Hotelli Sorsanpesää.

 

 

Maski on kaksikerroksinen pyöreämuotoinen hotelli, jonka hotellihuoneista on sisäkäytävän kautta näkymä hotellin ruokasaliin - kokemisen arvoinen hotelli!

************

 

 

Neljäs hotelli Petroskoissa, jossa olen saanut menneinä vuosina yöpyä, on Karjala-hotelli.

 

 

Tällä reissullamme en poikennut Karjala-hotellissa ja en myöskään iltakävelylläni sitä kuvannut.

 

 

Karjala-hotellissa olen saanut joskus syyspimeänä yönä viettää unohtumattomia hetkiä, kun silloisen retkueemme laulutaitoiset jäsenet kajauttivat yösydännä parvekkeeltamme ”Äänisen aallot” ja Ääninen loiskui melkein hotellihuoneemme alapuolella.

 

 

Voi täydestä sydämestäni suositella Petroskoissa yöpyjälle kaikkia näitä neljää hotellia:

 

 

• Karjala-hotelli

• Maski-hotelli

• Pohjola-hotelli

• Park Inn Petrozavodsk-hotelli

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kyröläismatkan kuvakertomus Murheen ristiltä Petroskoihin 1.7.2015

Tiistai 21.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat varmaan huomanneet, että 30.6. – 4.7.2015 toteutuneen kyröläismatkan juttuni ovat edenneet aikajärjestyksessä Säkkijärven kenttähautausmaalta alkaen.

 

 

Tänään on vuorossa kuvakertomus – bussin ikkunan läpi kuvattuna – Murheen ristiltä Prääsän kautta Petroskoihin.

 

 

Olen kuluneen parinkymmenen vuoden aikana saanut matkata tuon matkan useasti, mutta en milloinkaan niin hyviä teitä pitkin kuin nyt.

 

 

Neuvostoliiton aikana maanteitä arvosteltiin PIM-luvulla eli PerseeseenIskujaMinuutissa, mutta sen mittayksikön saa nykyisillä venäläisillä pääteillä unohtaa – sivukylien maantiet ovat asia erikseen ja niillä humoristisella PIM-luvulla on edelleen käyttöä.

 

 

Silmiinpistävää nyt jutun aiheena olevalla tienpätkällä oli se, että tienparannusprojekteja oli edelleen käynnissä.  On varmaa, että tienparannusprojektit ovat osa naapurivaltiomme strategista suunnittelua ja ajattelua.

 

 

Mutta nyt niihin kuviin:

 

 

 

 

 

Tienparannustyömaiden keskukset ovat mittavia henkilömääriltään ja materiaalimääriltään.

 

 

 

 

 

 

Siltoja…

 

 

 

 

 

 

…ja siltoja.

 

 

 

 

 

 

Kauniita näkymiä.

 

 

 

 

 

 

Ja taas siltoja!

 

 

 

 

 

 

Saavuimme Petroskoi – Aunus –valtatielle; oikealla Aunus ja vasemmalla Petroskoi.

 

 

 

 

 

 

Poikkesimme valtatieltä ihailemaan Prääsän näkymiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Suoraan Muurmansk ja oikealle Petroskoi.

 

 

Ilmeisesti näiltä paikoilta tai tästä hieman Petroskoihin päin Tuntemattoman sotilaan miehet katselivat hyökkäysvaiheen aikana Petroskoita – ”siellä se siintää Petroskoi”!

 

 

 

 

 

 

Muurmansk 945 kilometriä ja Petroskoi 14 kilometriä.

 

 

 

 

 

 

Ja sitten saavuimmekin Petroskoin rautatieasemalle!

 

 

Tästä eteenpäin se onkin taas uuden jutun aihe!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maailman ensimmäisen naiskosmonautin isän sankarihautamuistomerkki sijaitsee Murheen ristin lähellä

Maanantai 20.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Impilahdella Koirinojan –Lemetin alueella sijaitseva Murheen risti on ensimmäinen Talvisotaa koskeva muistomerkki Venäjän puolella.

 

 

Talvisota oli Neuvostoliitolle ja vielä nyt myös Venäjälle vaikea pala, sillä suurvalta ei pystynytkään Talvisodassa nitistämään Suomea ja sen itsenäisyyttä.

 

 

 

 

Vuonna 2000 paljastettu Murheen risti kuvaa venäläistä äitiä…

 

 

 

 

 

 

…ja suomalaista äitiä suremassa Talvisodassa kaatuneita poikiaan.

 

 

 

Muistokivessä oleva teksti kuuluu näin:

 

 

1939 – 1940

 

 

Venäjä ja Suomi – kaksi sisarusta

 

Suomi ja Venäjä kaksi äitiä

 

Nyt he muodostavat tämän Murheen ristin

 

itsestään.

 

Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi

 

ja kätensä liittyneet yhteen Toivossa

 

Että Rakkaus voittaa

 

Se riippuu meistä

 

Jokaisesta

 

 

*******************

 

Murheen ristin läheisyydessä sijaitsee maailman ensimmäisen naiskosmonautin Valentina Tereskovan isän muistokivi, jonka tytär sai siihen hankittua, vaikka silloinen Neuvostoliitto ei tunnustanutkaan Talvisotaa.

 

 

Avaruuslentonsa jälkeen Valentina Tereskovalla (syntynyt vuonna 1937) oli Puna-armeijassa kuitenkin sellainen asema, että hän sai hankittua Lemetin motissa kaatuneelle isälleen, joka toimi Talvisodassa hyökkäysvaunun kuljettajana, muistomerkin.

 

 

 

 

 

Olen joskus takavuosina käynyt Vladimir Tereskov`n muistomerkin äärellä ja kuvannut sen, mutta nyt joudun tässä tukeutumaan www.matkaviljanen.fi –nettisivuilla olevaan kuvaan. Toivottavasti Matkaviljanen suhtautuu kuvan kopiontiin myötäsukaisesti!

 

*********************

 

Pysähdyimme taannoisella kyröläismatkallamme Murheen ristillä ja nautimme eväskahvit sillä paikalla, jolle Valentina Tereskova aina Voitonpäivänä laskeutui Puna-armeijan helikopterilla, käveli parisensataa metriä pohjoista kohti ja laski isänsä hautamuistomerkille seppeleen.

 

 

Olen kirjoittanut samasta aiheesta kaksikin juttua tälle saitille vuonna 2010 ja ne löytyvät, kun googlaa: ”Esko Erkkilä Murheen Risti” ja ”Esko Erkkilä Valentina Tereskova”.

 

 

-Esko Erkkilä-

"Loppuunmyyty" -läimäkin laittaminen myyntihinnastoon on myyjän kannalta aina hyvä asia

Sunnuntai 19.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalolla järjestettiin eilen Viljakkalan kirpputorisuunnistukseen liittyen myyntitapahtuma, johon osallistuin Rouvan sijaishenkilönä.

Seurojentalon sali oli täynnä kirpputoritavaraa myyvien myyntipöytiä.

 

 

******************

 

 

Myyntipöydälläni oli myynnissä Viljakkalan Majajärven mökkitontillamme kasvatettuja perunoita, sipulia, mansikkaa sekä lehtikaalia.

 

 

 

 

 

 

Jouduin jo varhain kirjoittamaan perunoiden ja sipulien hinnastolappuun läimäkin: ”Loppuunmyyty”.

 

 

****************

 

 

Elintarvikkeiden myymisellä kirpputoritapahtumassa on kaksi puolta; on se positiivinen puoli ja on se negatiivinen puoli.

 

 

 

Negatiivinen puoli on se, kun myyntipaikan haju ja aromi on vanhojen tavaroiden tunkkainen haju ja se ei ole elintarvikkeiden myyntiä ajatellen positiivinen asia.

 

 

Positiivinen asia on se, että euron ja kahden euron hintaisten kirpputoritavaroiden rinnalla raikkaiden elintarvikkeiden myynti on asiakkaiden kannalta piristävää ja ostamiseen houkuttelevaa.

 

 

Olen tyytyväinen eiliseen myyntitulokseeni.

 

 

Seuraavan kerran pystytämme myyntipöytämme Viljakkalan Seurojentalolle 5.9.2015, kun siellä järjestetään ”Läheltä Sinulle” –myyntitapahtuma!

 

 

Poikkea silloin Viljakkalan Seurojentalolle, sillä tuolloin myyntipöytämme valikoima on paljon runsaampi kuin eilen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kalanviljelylaitokset eivät sovi Kirjavanlahdelle

Lauantai 18.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Laatokan sanotaan olevan seitsemän järven meri. Sanonnalla kuvataan Laatokan moni-ilmeisyyttä.

 

 

Sortavalasta Pitkärantaa kohti ajettaessa tie kulkee Laatokan Kirjavanlahden rantamaisemia pitkin.

 

 

Tässä muutama bussin ikkunasta otettu kuva Kirjavanlahden maisemista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

Tien toisella puolella Kirjavanlahden alkupäässä sijaitsee kuuluisa apteekkari Jääskeläisen huvila.

 

En tiedä, että millaisessa käytössä apteekkari Jääskeläisen huvila nykyisin on, mutta joskus kauan sitten siellä oli viihtyisä kahvila – poikkesin apteekkarin huvilassa, kun siellä oli kahvila.

 

 

 

******************

 

 

 

Pidän valitettavana, että Kirjavanlahdelle on apteekkari Jääskeläisen huvilan kohdalle rakennettu kalanviljelylaitos.

 

 

En pidä kalanviljelylaitoksen rakentamista haitallisena sen ympäristövaikutusten vuoksi, sillä todennäköisesti siellä käytetään suomalaisia kalanrehuseoksia, jotka tunnetusti ovat ympäristöystävällisiä.

 

 

Pidän kalanviljelylaitosten rakentamista Kirjavalanlahdelle maisemahaittana ja suurena sellaisena.

 

 

Vaikka Kirjavanlahti nyt onkin Venäjän hallussa, pidän Kirjavanlahtea suomalaisena maisemana ja sen vuoksi en soisi sen tuhoutua.

 

 

 

************************

 

 

 

 

 

 

 

En ehtinyt kuvaamaan apteekkari Jääskeläisen huvilan kohdalla ollutta kalanviljelylaitosta, mutta huomasin, että siitä hieman Pitkärannan suuntaan on rakenteilla toinen teollisuuslaitos – ilmeisesti kalanviljelylaitos sekin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karjala on saanut olla maisemallisesti neitseellisessä tilassa seitsemänkymmentä vuotta, mutta nyt näyttää, että hienoimmillekin paikoille on kaikenlainen nykyelämä levittäytymässä – valitettavasti.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kurkijoki - suomalaisen maatalousopetuksen kehto

Perjantai 17.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Pariisin rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle luovutetuista pitäjistä pidetään maatalousvaltaisimpana Sakkolaa.

 

Näin ehkä sikatalouden osalta onkin, mutta Kurkijoki on ehdottomasti se pitäjä, joka on suomalaisen maatalousopetuksen kehto.

 

 

Kurkijoen maamiesopisto on opistotasoisen maatalousopetuksen aloittaja Suomessa.

 

 

Olen saanut poiketa Kurkijoella kerran aikaisemminkin ja nyt toinen poikkeamiseni tapahtui kyröläismatkan aikana 1.7.2015.

Presidentti Lauri Kristian Relander sekä Veikko Hakulinen ovat syntyneet Kurkijoella.

 

 

 

 

 

 

Tulimme Kurkijoelle Käkisalmen suunnalta ja ensimmäisessä kuvassa on Kurkijoen nimiviitta (vai onko?).

 

 

 

 

 

 

Hylätty huoltoasema.

 

 

 

 

 

 

Maatalousmaisemaa…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoelle…

 

 

 

 

 

 

…Käkisalmen suunnalta tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Takana suomalaistalo ja edessä nykyisäntien rakennuksia.

 

 

 

 

 

 

Näkymää Käkisalmesta päin Kurkijoelle tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Tällä paikalla sijaitsi Kurkijoen puukirkko ennen sen tuhonnutta tulipaloa.

 

 

Googlaa ”Kurkijoen kirkko” ja kuvittele se tälle paikalle - tulee surullinen olo.

 

 

 

 

 

 

Näkymää joen yli…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoen kirkon paikalta (onko kyseessä Kurkijoen kansanopiston rakennukset?).

 

 

 

 

 

 

Sankarihautausmaan muistokivi.

 

 

 

 

 

 

Kurkijokelaista maisemaa Kurkijoelta kohti Sortavalaa.

 

 

 

Maatalousmiehenä tunnen suurta surua Kurkijoen nykykohtalosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pianotaiteilija Janne Anttila ja musiikin monitaituri Jouni Joronen olivat kesän viimeisen (!) keskiviikkokahvilan musikantit Viljakkalan Seurojentalolla

Torstai 16.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Arvostan korkealle, että Viljakkalan Seurojentaloyhdistys järjestää kesäisinä keskiviikkoina keskiviikkokahvilan Viljakkalan Seurojentalolla.

 

 

Keskiviikkokahvilaan kuuluu kahvittelua ja mukavaa musisointia.

 

 

Kesä ei ole vielä kuin alussa, mutta eilen Viljakkalan Seurojentalolla järjestettiin kesän viimeinen keskiviikkokahvila.

 

 

Pystyin sovittamaan menoni niin, että pääsin osallistumaan eiliseen keskiviikkokahvilaan.

 

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puuhanainen ja yhdistyksen sihteeri Leena Kunttu toivotti yleisön tervetulleeksi tapahtumaan.

 

 

 

 

 

 

Kesän viimeinen keskiviikkokahvila veti salin melkein salin täyteen, sillä paikalla oli yli 60 paikkakuntalaista ja Viljakkalan kesäasukasta.

 

 

 

 

 

 

Pianotaiteilija Janne Anttila loihti ilmoille kesäisiä musiikkitunnelmia, sikermän ”Josef Josef etsii metsäkukkia Eldankajärven jäältä” ja löytyihän pianon koskettimilta myös aito Säkkijärven polkka!

 

 

 

 

 

 

Ennakkotiedoista mukavasti poiketen Janne Anttila esitteli toisena musikanttina Hämeenkyrön Lavajärvellä asuvan Jouni Jorosen (vasemmalla), joka urkurin, pianistin, kitaristin ja laulajan taidoillaan esitti Anttilan kanssa duettona useita yleisölle mieluisia kappaleita.

 

 

 

 

 

 

Kiitokset Viljakkalan Seurojentaloyhdistykselle, sillä meillä kaikilla oli yhtä hauskaa kuin tilaisuudesta kiittäneellä Leena Kuntulla!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kahdestoista kyröläismatka kiersi Äänisen ja Laatokan"

Keskiviikko 15.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on omistamansa Vihdin Liikenteen ja VL-Matkojen puitteissa jo kahtenatoista kesänä järjestänyt Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraaneille ja heidän läheisilleen matkan Venäjälle, Baltian maihin tai Puolaan.

 

 

Olen osallistunut kaikille kenraali Lehtimäen järjestämille kyröläismatkoille.

 

 

Kahdestoista matkamme kiersi 30.6. – 4.7.2015 Äänisen ja Laatokan.

 

 

Sain matkalaisilta tehtäväkseni laatia juttu matkasta ja tarjota sitä Hämeenkyrön Sanomille.

 

 

 

 

 

 

Tein työtä käskettyä ja ilokseni huomasin eilen, että Hämeenkyrön Sanomat julkaisi juttuni.

 

 

Tässä juttuni:

 

 

*****************

 

 

Kahdestoista kyröläismatka kiersi Äänisen ja Laatokan

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraanit ja heidän läheisensä ovat toteuttaneet ns. kyröläismatkan jo kaksitoista kertaa.

 

Kyröläismatkat ovat usein suuntautuneet Venäjän puolelle jääneille taistelupaikoille, mutta myös Baltian maat sekä Puola ovat olleet matkakohteinamme.

 

Matkanjärjestäjänä ja oppaana jälleen kerran toimineen hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen sotilaskokemus ja laajat tiedot kohdemaiden taloudesta, kulttuurista sekä historiasta ovat olleet perusta kaikille onnistuneille matkoille.

 

Kesä – heinäkuun vaihteessa toteutettu kahdestoista matkamme kiersi Äänisen ja Laatokan.

 

Sotatoimien kulku ja Hämeenkyrön sekä Viljakkalan miesten rooli sotatoimien myllerryksessä oli johtavana teemana kiertomatkan ohjelmassa, mutta alueen käytännön elämään tutustuminen oli myös keskeistä. Pikkukylät, sivukylien mutkikkaat tiet ja kylien paljon nähneet talot antoivat elämyksiä matkalaisille.

 

Hyvin hoidetut perennapenkit, valkosipulimaat ja hyvässä kasvussa olevat perunamaat olivat melkein pienen kateuden aihe, kun ajoimme karjalaiskylien läpi.

 

Petroskoi, Kontupohja ja Karhumäki olivat matkamme pohjoisimmat kohteet.

 

 

Aloitimme matkaohjelmamme lähellä Suomen rajaa sijaitsevalta Säkkijärven kenttähautausmaalta ja päätimme matkamme ohjelmaosuuden Ihantalan muistomerkille.

 

 

Ihantalan muistomerkillä yhteislauluna laulettu ”Kotimaani ompi Suomi” päätti antoisan kyröläismatkan.

 

 

******************

 

 

Liitin mukaan muutaman valokuvan ja Hämeenkyrön Sanomat julkaisi niistä nämä:

 

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki selostaa Säkkijärven kenttähautausmaan muistomerkin äärellä niitä vaiheita, joiden kautta Venäjän puolella on nyt seitsemän suomalaisten sotilaiden kenttähautausmaata.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna oli eräs tutustumiskohteemme.

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Peter von Nottbeck rakensi Milavidan Tampereen Näsikalliolle, mutta ei ehtinyt asua siellä päivääkään

Tiistai 14.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupailin eilen, että viivyn tänään vielä hetken Nottbeckkien perheen parissa ja kerron, kun patruuna Wilhelm von Nottbeckin poika Peter von Nottbeck rakensi Tampereen Näsikalliolle Milavida-palatsin.

 

 

 

 

 

 

Patruunalla oli kreivitär Constance Marie Elise Mangden kanssa seitsemän poikaa, joista yksi kuoli heti synnytyksessä.

 

 

Muut olivat nimeltään Carl Samuel, Wilhelm Fredrik, Edvard Alexander, Peter Burchard, Alexander Johan Ferdinand ja Ernst Friedrich Rembert.

 

 

 

 

 

 

Pojista Peter von Nottbeck avioitui Olga von Tobiesenin kanssa ja he saivat Tampereella kaksi lasta.

 

 

Peter ja Olga päättivät rakentaa Näsikalliolle Milavida-palatsin.

 

 

 

 

 

 

Olga halusi kolmannen raskautensa aikana päästä synnyttämään Baden-Bedeniin ja niin he matkustivat Peterin kanssa sinne.

 

 

Raskaus oli kaksoisraskaus ja se päättyi lasten kannalta onnellisesti, mutta Olga kuoli synnytykseen.

 

 

Kun myös Peter kuoli seuraavana vuonna umpisuolentulehdukseen, siirtyi Tampereen Näsikalliolla sijainneen upouuden Milavida-palatsin omistus neljälle orpolapselle – Iris, Andree, Alfred ja Olga.

 

 

 

 

 

 

 

Vanhemmat lapset Milavida-museon näköisnukkeina tässä ja…

 

 

 

 

 

 

…kaksoset puolestaan tässä.

 

 

Lasten holhooja Edvard von Nottbeck myi Milavidan Tampereen kaupungille vuonna 1905 ja siitä alkoi Milavidan 110-vuotinen taival Näsilinnana, kunnes sen nimi tänä vuonna palasi Molavidaksi.

 

 

***************

Von Nottbeck-suvun jäsenet jättivät Tampereen yksi toisensa jälkeen 1900-luvun alussa. Nykyisin heidän jälkeläisiään asuu mm. Sveitsissä ja Kanadassa.

 

 

Wilhelm von Nottbec saapui pikkukaupunkiin ja hän sekä hänen jälkeläisensä kehittivät Tampereesta aivan uudentyyppisen kaupungin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Wilhelm von Nottbeck - Tampereella Finlaysonin puuvillatehtaan patruuna vuosina 1860 - 1890

Maanantai 13.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereen uusimmassa museossa Milavidassa Näsikalliolla on pysyvä näyttely

 

 

 

 

Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit

 

 

 

Sain tutustua näyttelyyn 10.7.2015.

 

 

 

Tampereen ja koko Suomen talouselämään merkittävästi vaikuttanut Wilhelm von Nottbeck syntyi Pietarissa 1816.

 

 

 

 

 

 

 

Wilhelm muutti vuonna 1836 Pietarista Viipurin, Imatran, Puumalan, Sulkavan, Varkauden, Kuopion, Pieksämäen, Mikkelin, Heinolan, Lahden ja Tuuloksen kautta Tampereelle.

 

 

Wilhelmin isä oli ostanut erään toisen liikemiehen kanssa Tampereella toimivan Finlaysonin tehtaat ja Wilhelm lähetettiin Tampereelle oppimaan tehtaan hoitamista ja myöhemmin sen johtamista.

 

 

 

 

 

Wilhelm von Nottbeck avioitui vuonna 1847…

 

 

 

 

 

…Constance von Mengdenin kanssa.

 

 

Nottbeck aateloitiin vuonna 1855 ja seuraavana vuonna hän sai toimia isäntänä, kun Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili Tampereella Nottbeckien luona.

 

 

 

 

 

Tässä Milavida-museossa oleva kuvitelma siitä ruokapöydästä, jonka ääreen keisaria odotetaan.

 

 

 

 

 

 

Miespuolisten ruokailijoiden ruokaliinat on keisarin pöydässä taitettu muistuttamaan ristikkäin asetettuja kiväärejä, mutta…

 

 

 

 

 

…naisten ruokaliinataitokset ovat huomattavasti sovinnollisempia.

 

 

Kannattaa huomata, että kuvan kulho on alkuperäinen, sillä siinä on Nottbeck-suvun vaakuna.

 

 

 

 

 

Patruunasta on säilynyt useita valokuvia, mutta hänen vaimostaan ainoastaan tässä näkyvä.

 

 

 

Wilhelm von Nottbeck vaikutti monin tavoin Tampereella, mutta se olisikin uuden jutun aihe.

 

 

Uuden jutun aihe on myös se, kun Wilhelm von Nottbeckin poika Peter päätti rakentaa Näsikalliolle Milavidan – siitä ehkä jo huomenissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Milavida - Tampereen uusin museo

Sunnuntai 12.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Ympäri käydään ja yhteen tullaan – tämä vanha suomalainen sanonta pätee täydellisesti, kun tarkastelemme Tampereen uusimman museon Milavidan vaiheita.

 

 

 

 

 

 

Milavidan rakensi Näsikalliolle Finlaysonin patruunan Wilhelm von Nottbeck´n poika Peter von Nottbeck.

 

 

Uusbarokkityylinen palatsi valmistui 1898, mutta sen rakennuttaja ei päässyt asumaan siellä koskaan.

 

 

Peter von Nottbeck’ n vaimo Olga von Tobiesen ehti Tampereella synnyttää kaksi lasta, mutta kolmannen raskautensa aikana hän halusi miehensä kanssa matkustaa Baden-Badeniin synnyttämään.

 

 

Raskaus oli kaksoisraskaus ja lapset pelastuivat, mutta Olga kuoli synnytykseen.

 

 

Kun myös Peter kuoli umpisuolentulehdukseen, niin Tampereen Näsikalliolla sijainneen Milavidan omistajiksi tulivat neljä orpolasta.

 

 

Lasten holhooja myi Milavidan Tampereen kaupungille vuonna 1905.

 

 

Tampereen kaupunki muutti Milavidan nimeksi Näsilinna ja avasi siellä vuonna 1908 Hämeen Museon.

 

 

Vapaussodassa Näsilinnan toimi punaisten Tampereen Päämajana.

 

 

Valkoiset hyökkäsivät Tampereen vapauttamista enteillen Näsilinnaan 3.4.1918. Olen kertonut valkoisten hyökkäyksestä tällä saitilla vuonna 2011 ja löydät juttuni, kun googlaat ”Esko Erkkilä kuolemanlaatta”.

 

 

Näsilinna sai rappeutua Näsikalliolla 17 vuotta, mutta nyt se on entisöity ja nimeksi on palautunut Milavida!

 

 

Tarkoitukseni on lähipäivinä kertoa, kun sain Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen joukoissa tutustua Milavida-museoon 10.7.2015.

 

 

Pysykää kanavalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmessa näkymä hotellihuoneesta - Lenin!

Lauantai 11.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kukapa ei matkoilla ollessaan kuvaisi näkymää hotellihuoneestaan – ainakin minä tapaan niin tehdä.

 

 

Voittopuolisesti näkymät hotellihuoneista ovat ankeita, mutta toki poikkeuksiakin on.

 

 

Useinkin näkymänä on vastapäisen rakennuksen seinä tai korkealla ollessa alempana sijaitsevien naapurirakennusten katot.

 

 

Keväällä Portugalissa ollessamme saimme ihailla merinäkymää – poikkeus tavanomaisesta.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmessa yövyimme hotelli Korelassa (osoite: ul. Kalinina 11) Lenin-aukion vierellä.

 

 

 

 

 

 

Hotellia kuvataan ”vaatimaton hotelli ydinkeskustassa”, mutta ainakin minun mittapuuni mukaan se oli aivan OK-hotelli.

 

 

 

 

 

 

Hotellihuoneemme erikoisuus oli, että saimme katsella Leninin patsasta – se alkaa olla harvinaista herkkua nykymaailmassa!

 

 

 

 

 

 

Omien aamutoimien lomassa oli mukava seurata aamulla, kun kaupungin työntekijä saapui kastelemaan kukat Leninin patsaan ympärillä ja samalla hän antoi aamupesun myös Leninille!

 

 

 

 

 

 

Toki olimme jo edellisiltana käyneet tutustumassa Käkisalmen Lenin-aukiota hallitsevaan bolsevikkipuolueen perustajan ja leninismin ideologian perustajan patsaaseen.

 

 

Käkisalmen Leninillä ei ole lainkaan lakkia. Kerrotaan, että Lenin-patsaita kun aikoinaan valmistettiin määrättömiä määriä Neuvostoliitossa, niin osalla patsaita oli lakki päässä ja osalla lakki on Leninin kädessä.

 

 

Patsaita kun tehtiin moduleista, niin kerran paljastustilaisuudessa huomattiin, että juuri paljastetulla Leninillä oli lakki päässä, mutta sen lisäksi lakki oli myös kädessä!  Samaan patsaaseen oli siis lakkipäiseen hahmoon hitsattu sellainen moduli, jolla oli lakki kädessä!

 

 

No, sattuuhan sitä paremmissakin perheissä!

 

 

 

 

 

 

Käkisalmessa olevalla Leninillä ei ole lakkia kädessään ja ei myöskään päässään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmessa kannattaa linnan museoon ja näyttelytilaan tutustumiseen varata aikaa

Perjantai 10.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Käkisalmi oli taannoisella Äänisen ja Laatokan kierroksellamme eräs yöpymiskohde ja ennen yöpymistä ehdimme tutustumaan Käkisalmen linnaan.

 

 

Varsinaisessa linnassa ei ole paljon tutustumista, mutta linnanpihassa sijaitseviin museoon ja näyttelytilaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna ja sen vierellä sijaitsevat rakennukset ovat kauniita katsella.

 

 

Käkisalmen linna oli linnanmuureja myöten veden ympäröimiä siihen saakka, kunnes Taipaleen kannas puhkaistiin ja Vuoksen purkautumissuunta Laatokkaan vaihtui.  Kannas puhkaistiin vuonna 1818.

 

 

 

 

 

 

Museorakennus on hyvinhoidetun näköinen ja myös sisältä siisti.

 

 

 

 

 

 

Museon lipunmyyjän takana oli vaatepuilla komeat rooliasut odottamassa niitä suuria yleisötapahtumia, joita Käkisalmen linnassa järjestetään.

 

 

 

 

Tässä muutamia kuvia museosta ja näyttelytilasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

 

 

Larin Paraske oli saanut oman ”ständinsä” museoon.

 

 

 

 

 

 

Olen joskus sattunut paikalle, kun Käkisalmen linnamuseossa on ollut esillä mittava näyttely Puna-armeijan suomalaisilta saamaa sotamateriaalia.

 

 

Nyt saman aihepiirin osasto oli kovin vaatimaton, mutta esillä oli kuitenkin Suomi-konepistooli sekä Emma eli ”Degtarjev” –pikakivääri.

 

 

Suomalaiset saivat neuvostoliittolaista Degtjarjova Pehotnyi –pikakivääriä sotasaaliiksi Talvisodan ja Jatkosodan aikana n. 9.000 kappaletta. Isäni – joka kävi alusta loppuun Talvisodan ja Jatkosodan sekä sen lisäksi osallistui vielä Lapinsotaan - oli sodassa pikakiväärimies ja hän tunsi sodan jälkeenkin Emman ”omaksi aseekseen”!

 

 

Pääsymaksut linnaan, näyttelytilaan ja museoon olivat yhteensä 60 ruplaa eli euron verran, joten kustannuskysymys Käkisalmen linnaan tutustuminen ei ole!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuusaan hovi Muolaassa oli Aleksandra Kollontain nuoruuden kesänviettopaikka

Torstai 9.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Muolaassa sijainneella Kuusaan hovilla on paikkansa Suomen historiassa.     

 

 

Joudun käyttämään mennyttä aikamuotoa, sillä Kuusaan hovia ei rakennuksena enää ole olemassa. 

 

 

Muistan nähneeni Kuusaan hovin menneinä aikoina hirsikasana, kun olin matkoilla Venäjällä.  Loputkin Kuusaan hovista paloivat tuhkaksi tuhopoltossa vuonna 2006.

 

 

Kuusaan hovi oli siro pikkukartano, joka selvisi tsaarin ajasta, Suomen Vapaussodasta, Talvisodasta, Jatkosodasta ja jopa neuvostomiehityksestä Neuvostoliiton loppuun saakka.

 

 

Kuusaan hovilla on rooli Suomen historiassa, sillä se oli madame Kollontain kesänviettopaikka hänen lapsuudessaan.  Madame Kollontain (1872 – 1952) isoisä omisti Kuusaan hovin ja Aleksandra Kollontain muistelee Kuusaan hovia lämpimästi muistelmissaan.

 

 

Aleksandra Kollontain toimi Neuvostoliiton täysvaltaisena edustajana Tukholmassa vuodesta 1930 alkaen aina vuoteen 1945 saakka – Kollontaille myönnettiin suulähettilään arvo vuonna 1943.

 

 

Kollontai toimi rauhanvälittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton välillä Talvisodan ja Jatkosodan rauhanneuvottelujen aloittamisessa – mm. Paasikivi tapasi Kollontain Tukholmaassa useasti.

 

 

Kerrotaan, että rauhanneuvottelujen idea syntyi Kollontain ja Hella Vuolijoen välisissä tapaamisissa.

 

 

 

*******************

 

 

Poikkesimme Kuusaan hovin porteilla kesäkuun lopulla, kun teimme kyröläismatkan Äänisen ja Laatokan ympäri.

 

 

 

 

 

 

Nykyään Kuusaan hoviin johtava kartanokuja ei muistuta vähääkään siitä elämästä, jota siellä ennen sotia vietettiin.

 

 

Jos haluaa tutustua Kuusaan hovin kartanorakennukseen, kannattaa googlata ”Kuusaan hovi” ja ihailla kuvia Kuusaan hovista ennen sotia.               

 

 

 

 

 

 

Tällä jalustalla kartanokujan alussa on joskus seisonut ylväs Lenin-patsas!

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki kertoo meille retkeläisille Kuusaan hovista.

 

 

En ole aiemmin tiennytkään, että Kuusaan hovin puistossa on joskus ollut patsas myös Juri Gagarin´lle – nyt sitäkään ei enää ole.

 

 

 

 

 

 

Kuusaan hovin kartanopaikan lähistöllä on varmaankin nautakarjatila, sillä Kuusaan vastapäisestä tienhaarasta valtatielle tuli kuorma-auto, jolla oli kyydissään säilörehua.

 

 

 

 

 

 

Kuusaan hovin tienhaarassa on rakennuksen seinässä ilmeisen toimiva puhelin, sillä luurin nostamisen jälkeen kuului kirkas vapaa-ääni.  Puhelinta ei ole käytetty varmaan vuosikausiin, sillä niin korkea heinikko on ehtinyt kasvamaan puhelimen eteen.

 

 

Kiitän kenraali Lehtimäkeä, että saimme viettää hetkisen Kuusaan hovin maisemissa ja muistella niitä tapahtumia, jotka tuolla paikalla sijainneella kartanolla on ollut Suomen kohtaloissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Säkkijärven Vanhalle hautausmaalle on kerätty hautakiviä myös pitäjän muille hautausmaille haudattujen haudoilta

Keskiviikko 8.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Säkkijärven kenttähautausmaasta ja tänään juttuni aiheena on Säkkijärven Vanha hautausmaa.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaa on oikeastaan osa Säkkijärven Vanhaa hautausmaata, joten on luontevaa tutustua myös pitäjän Vanhaan hautausmaahan.

 

 

Säkkijärvellä on kenttähautausmaan lisäksi ollut aikojen saatossa kolme muuta hautausmaata.

 

 

Vanhalle hautausmaalle hautaamiset lopetettiin jo ennen sotia, mutta paikalla on edelleen muutamia vanhoja hautoja.

 

 

 

 

 

 

Vanhalle hautausmaalle johtava tie on säilynyt hyvässä kunnossa ja syynä on varmaan osittain se, että tämä tie johtaa myös Säkkijärven kenttähautausmaalle.

 

 

 

 

 

 

Tähän hautaan on haudattuna kolme rovastia;

 

 

• Erik Sylvin, 1712 – 1785
• Erik Sylvin, 1756 – 1841

 

 

• Erik Reinhold Sylvin, 1800 – 1868

 

 

ja neiti

 

• Erika Sylvin, 1798 – 1883

 

 

 

Säkkijärviläiset ovat keränneet sotien jälkeen Vanhalle hautausmaalle suomalaisten vanhoja hautakiviä Säkkijärven nuoremmilta hautausmailta ja tässä muutama kuva hautakivistä, jotka on sijoitettu ”muistolehtoon” Vanhan hautausmaan kulmaukseen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ***************

 

Muistolehdossa on myös Kunttu-suvun hautakivi.

 

 

Selvittelin matkani jälkeen, että erään Viljakkalassa asuvan Kuntun sukujuuret johtavat Säkkijärvelle.

 

 

 

Tunnustan, että olen aiemmin tuntenut Säkkijärven ainoastaan polkastaan, mutta nyt tiedän hieman enemmän tästä pitäjästä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Säkkijärven kenttähautausmaa sijaitsee lähellä Suomen rajaa

Tiistai 7.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Nykyisen Venäjän puolella sijaitsee seitsemän kenttähautausmaata, jonne on haudattu pääosin tuntemattomia, mutta myös muutama tunnistettu suomalainen sankarivainaja, jotka jäivät taistelukentälle Talvisodan aikana.

 

 

Kenttähautausmaat ovat seuraavat:

 

 

• Viipuri, 108 sankarivainajaa
• Summa, 204 sankarivainajaa
• Äyräpää, 188 sankarivainajaa
• Taipale, 126 sankarivainajaa
• Kollaa, 104 sankarivainajaa
• Tuulos, 57 sankarivainajaa
• Säkkijärvi, 104 sankarivainajaa

 

Olen saanut vuosien varrella vierailla kaikilla kenttähautausmailla – viimeisimmäksi jäi Säkkijärven kenttähautausmaa, jolla sain vierailla kesäkuun 30. päivänä 2015.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaalle on Suomen rajalta lyhyt matka, sillä se sijaitsee lähes sen tien varrella, joka kulkee Vaalimaan raja-asemalta kohti Viipuria.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaalle haudatut ovat kaatuneet Talvisodassa Viipurinlahden taisteluissa.

 

 

 

 

 

 

Kenttähautausmaan muistomerkissä on sanat:

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaa

 

Sodassa 1939 – 1940

kaatuneen

tässä lepäävän

104 tuntemattoman

suomalaisen sotilaan muistoksi

 

Suomen valtio

 

 

*******************

 

Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki (kuvassa yllä) on tehnyt arvokasta työtä kenttähautausmaiden aikaansaamiseksi ja hän kertoi muistomerkin äärellä niistä vaiheista, joita vaadittiin, jotta kaikki seitsemän kenttähautausmaata saatiin kunnian kentille jääneiden suomalaisten sotilaiden muistoa kunnioittamaan.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaa sijaitsee aivan lähellä siitä tieltä, joka vie Vaalimaalta Viipuriin – poiketkaapa katsomassa, sillä paikalle on valtatien varrelta opastuskyltti.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ihminen on omasta mielestään viisaimmillaan opiskelunsa päätyttyä

Sunnuntai 5.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain työurani aikana toimia mielenkiintoisessa agribisneksessä yli neljäkymmentä vuotta.

 

 

Ensimmäinen työjaksoni oli toimia puoli vuotta K-ryhmän maatalouskaupassa ”joka paikan höylänä”.

 

Yrittäjäpariskunnalla oli myös päivittäistavarakauppa, joten päivän aikana saatoin joutua noutamaan meijeriltä muutaman laatikollisen maitopurkkeja, kun asiakkaat ostivat maitoa ennakoitua enemmän. Myös roskien polttaminen liikkeen takapihalla sijainneessa roskanpolttouunissa kuului tehtäviini – nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että roskia saisi polttaa vilkkaan kuntakeskuksen ytimessä!

 

 

Kauppiaan isä oli joskus hankkinut ylisuuren erän irrallista heinäsuolaa ja se oli vuosikausiksi jumiutunut takapihan ulkovaraston nurkkaan.  Sain tehtäväkseni lapion ja rautakangen avulla järsiä kovettunut suola ja kärrätä se vaihtolavalle. Vaihtolavallinen suolaa toimitettiin eräälle suurelle mullitilalle, jossa se kai ajanoloon annettiin mullikoiden nuoleskeltavaksi.

 

 

Suolaa järsiessäni manasin, että vastavalmistuneella agrologilla olisi potentiaali vaativimpiinkin tehtäviin.

 

 

Jälkikäteen olen monesti ajatellut, että olin manaamisessani väärässä, sillä kaikkien eteentulevien tehtävien suorittaminen on tärkeää, jotta osaa sitten aikanaan hahmottaa kokonaisuuksia.

 

 

Samassa paikassa taisin manailla myös sitä, kun jouduin myymään säkin tai pari mullinrehua jollenkin isännälle ja kantamaan säkit hänen autoonsa.

 

 

Parin rehusäkin puljaaminen oli nuorelle vastavalmistuneelle agrologille aivan oikea homma, sillä sitten myöhemmin sain työkseni vastata miljoonien kilojen ja useiden laivalastillisten hankinnoista rehuteollisuuden raaka-aineeksi.

 

 

Olen seurannut läheltä yliopistolta ja korkeakouluista valmistuneiden untuvikkojen pärjäämistä päällikkötehtävissä. Eihän siitä monestikaan ole mitään tullut, sillä untuvikoilta on puuttunut alan peruskokemus.

 

 

Puhun kokemuksesta, kun kannustan työnantajia aloittamaan uuden korkeastikin koulutetun uuden toimihenkilön koulimisen päällikkötehtäviin ruohonjuuritehtävistä.  Siinä akanat karsiutuvat ja vältetään myöhemmiltä pettymyksiltä – puolin ja toisin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Näyttelijällä on vaarana joutua suosikkiroolinsa vangiksi

Lauantai 4.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Myynnissä ja markkinoinnissa – erityisesti tuotantotarvikkeiden myynnissä oli ainakin ennen tavanomaista, luvallista, tarkoituksenmukaista ja asiakassuhteen lujittumisen kannalta toivottavaakin käyttää kehittyneitä kilpailukeinoja asiakkaan ja tavarantoimittajan yhteistyön kehittämisen keinoina.

 

 

Mielestäni yhteiset teatterikäynnit avainhenkilöiden kesken olivat ja ovat toivottavasti yhä edelleen tapoja, joilla asiakas ja tavarantoimittaja tai palveluntuottaja lujittavat sekä kehittävät suhdettaan.

 

 

Teatterikappaleen valinta on erityisesti tilaisuuden isännän huoli, mutta toki myös asiakkaan mielipidettä pitää kuunnella.

 

 

Raskassoutuinen ja negatiivisia mielleyhtymiä ruokkiva teatterikappale ei myynnin kehittämisen ja yhteistyön parantamisen kannalta ole suotavaa.

 

 

Muistan, kun joskus tilaisuuden isäntänä epäonnistuin teatterikappaleen valinnassa, kun valitsin kappaleeksi hyvin raskassoutuisen ja sanomaltaan vakavahenkisen esityksen.

 

 

Esityksen aikana yleisöä ei naurattanut kuin kerran ja sekin kerta ei kertakaikkiaan ollut sovelias kohta.

 

 

Kyse oli Tampereen Työväen Teatterissa esityksestä, jonka tapahtumat ajoittuivat jonnekin 1500-luvulle ja Leonardo da Vincin aikaan.

 

 

Konstaapeli Reinikainen ja näyttelijä Tenho Sauren elivät silloin suomalaisten mielissä kukoistuskauttaan.

 

 

TTT:n johto oli nähnyt hyväksi, että Tenho Sauren esiintyi tässä vakavahenkisessä teatterikappaleessa eräässä roolissa.

 

 

Salintäysi yleisö oli seurannut esitystä hiirenhiljaa, mutta kun Sauren avasi suunsa ensimmäiseen repliikkiin, niin yleisö purskahti remakkaan nauruun – konstaapeli Reinikainenhan se siinä!

 

 

Reinikaisen – eikun Saurenin kohtalona oli samaistua konstaapeli Reinikaiseksi!

 

 

 

 

Kuuntelen monesti Pirkka-Pekka Peteliusta luonto-ohjelmien juontajana ja arvostan, että P-PP on pystynyt luonto-ohjelmissa karistamaan harteiltaan nunnuka-nunnuka-lai-lai-lai-lai –maineen!

 

 

-Esko Erkkilä-