Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kirkko Vilnassa...

Perjantai 27.7.2018 - -Esko Erkkilä-

…oli Kyröläismatkamme ensimmäinen kohde maanantaina 9.7.2018.

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Lehtimäki opasti meitä, että varmin arvaus Baltian ja keski-Euroopan kirkkoja tunnistettaessa on todeta, että kyseessä on Pietari-Paavalin kirkko!

 

 

Tämä toteamus pätee myös Vilnassa!

 

 

Pietari-Paavalin kirkkoa Vilnassa pidetään Puolan ja Liettuan liittovaltion barokin mestariteoksena.

 

 

 

Tässä muutamia kuvia Pietari-Paavalin kirkon kirkkosalista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************************

 

 

 

 

Paavi Johannes Paavali II kävi Liettuan kierroksellaan vuonna 1993 myös tässä kirkossa ja vierailun muistoksi kirkossa on hänen kuvansa sekä muistolaatta vierailusta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********************

 

 

Jätimme Vilnan Piotra i Pawla –kirkon ja jatkoimme seuraaviin kohteisiin.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tytuvenain luostari Liettuassa on monessakin mielessä kiinnostava käyntikohde

Sunnuntai 22.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Baltiaan suuntautuneen Kyröläismatkamme eräs kohde Liettuassa oli Tytuvenain luostari.

 

 

Luostarista ja sen luostarikirkosta on vaikea löytää tietoja esimerkiksi netistä, mutta Ristikukkulan jälkeen siellä kannattaa poiketa.

 

 

Tytuvenai on pieni n. kahden ja puolen tuhannen asukkaan kaupunki ja se on tunnettu pyhiinvaelluskeskus kirkkonsa ja luostarinsa ansiosta.

 

 

Tytuvenain kirkko ja luostari ovat arkkitehtoninen mestariteos ja se on yksi kauneimmista barokkityylisista koillis-Euroopassa.

 

 

Olimme Tytuvenaissa sunnuntaina ja oli kiintoisaa seurata, kun paikkakuntalaiset olivat laittautuneet parhaimpiinsa ja suuntasivat matkansa kirkkoon.

 

 

 

 

 

Tytuvenaihin oli melkoinen matka Ristikukkulalta ja pidemmäksi matkamme muodostui, kun jouduimme hieman harhailemaan etsiessämme kohdetta - pienen harhailun jälkeen sinne kuitenkin löysimme.

 

 

 

Muutamia kuvia luostarin alueelta ja luostarista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********************

 

 

 

 

 

Luostarin Neitsyt Marian kirkossa oli meneillään Jumalanpalvelus ja emme poikenneet sitä häiritsemään.  Ovelta kuitenkin katsoimme hienosti koristeltua kirkkoa.

 

 

 ****************

 

 

Luostaripihaa kiertävällä käytävällä olevat maalaukset ja korkokuvat toivat elävästi mieleen Pompeijissa tapaamamme maalaukset ja korkokuvat, mutta ovathan toki Tytuvenain luostarissa olevat taideteokset vuosisatoja nuoremmat kuin Pompeijissa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lyhyen vierailumme aikana selvisi, että tytuvenaiset ovat ylpeitä, että heillä on kaupungissaan poikkeuksellinen arkkitehtoninen kokonaisuus.

 

 

Tytuvenaissa kannattaa ehdottomasti poiketa!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kesän eräs kohokohta on koettu - Kyröläismatka!

Perjantai 13.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Minulla eräs kesän kohokohdista on, kun saan osallistua kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen vetämälle Kyröläismatkalle.

 

 

Kotiuduin eilen Viljakkalan Majajärven mökilleni varhaisina aamutunteina jo viidenneltätoista Kyröläismatkalta, joihin olen saanut osallistua – oli jo toinen vuosi, kun olen ainoa, joka on osallistunut kaikille Kyröläismatkoille.

 

 

Matkat saivat alkunsa hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten sotaveteraanien sekä heidän läheistensä matkoista Venäjälle.

 

 

Matkojemme kohteet ja osanottajakirjo ovat vuosien saatossa monipuolistuneet, sillä olemme matkailleet Venäjän lisäksi mm. Puolassa ja laajalti Baltiassa - jääkärien jalanjäljet ovat tulleet tutuiksi matkoillamme.

 

 

Kenraalin laaja sotilaskokemus sekä hänen monipuolinen tuntemuksensa maailman sotilaspolitiikasta, kulttuurista, taiteesta ja monista muista asioista ovat olleet vahva pohja, jolle Kyröläismatkamme ovat rakentuneet.

 

 

Jo nyt voin ilolla kertoa, että vuoden 2019 Kyröläismatka on kehittelyn kohteena! Kyröläismatkoille ovat tervetulleita myös ne, jotka eivät ole hämeenkyröläisiä tai viljakkalalaisia.

 

 

Vuoden 2018 Kyröläismatkamme suuntautui Viroon, Latviaan sekä Liettuaan ja olin innokas lähtemään taas kerran mukaan, sillä minulla on ollut Baltiassa ”sokea piste”, kun aikaisemmin en ole käynyt Vilnassa!

 

 

 

********************

 

 

 

Kenraalilla on hieno tapa aloittaa Kyröläismatkamme aina tervetulotapahtumalla, jossa samppanjapullojen korkit lentävät taivaan tuuliin.

 

 

 

 

 

 

 

Märjamaan kirkko on ns. linnoituskirkko, jossa kirkon pohjoisseinällä ei ole lainkaan ikkunoita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkkoon tutustumisessa oppaanamme oli Märjamaan kirkkoherra Illimar Toomet, joka kertoi, että kunnassa on asukkaita 5.000 ja heistä 83 maksaa kirkolle jäsenmaksun.

 

Seurakunnan vuosibudjetti on 13.000 euroa ja kunnan myöntämä avustus on 200 euroa.

 

 

Märjamaan seurakunnan kummiseurakuntana oli aiemmin Vihannin seurakunta ja nyt Raahen seurakunta – kirkkoherra kiitti kummiseurakuntia niiden antamasta taloudellisesta tuesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkkopihalla järjestetty tervetulotilaisuus oli onnistunut ja kenraalin avaaman samppanjapullon korkki nousi korkeimmalle – hyvä enne matkan onnistumiselle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yhteisvastuukeräys lähes unohtaa kotimaiset avuntarvitsijat

Sunnuntai 8.4.2018 - -Esko Erkkilä-

Yhteisvastuukeräys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuosittain järjestämä hyväntekeväisyyskeräys.

 

 

Ensimmäinen Yhteisvastuukeräys järjestettiin vuonna 1950.

 

 

Vuoteen 1963 saakka Yhteisvastuukeräyksellä kerätyt varat ohjattiin kotimaan vähävaraisten olojen parantamiseen, mutta sen jälkeen merkittävä osa keräystuotoista on ohjattu eri puolilla maailmaa olevien ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen.

 

 

Nykyään peräti 60 % Yhteisvastuukeräyksen tuotoista ohjataan ulkomaisten kohteiden avustamiseen ja vain 20 % käytetään kotimaassa vaihtuvien kohteiden rahoittamiseen ja loput 20 % käytetään kirkon ja seurakuntien harjoittaman avustustyön tukemiseen.

 

 

Yhteisvastuukeräyksen suorittamisesta vastaa Kirkkopalvelut ry, jonka taustalla ovat mm. yli 350 evankelisluterilaista seurakuntaa. Kirkkopalvelut ry määrittelee tehtävänsä näin:

 

 "Teemme yhdessä töitä sen eteen, että seurakunnat ja kansankirkko voivat kukoistaa nyt ja tulevaisuudessa".

 

Tehtävänkuvauksessa annetaan kuva, että työ kohdistuu kotimaisten seurakuntien ja suomalaisen kansankirkon puolesta tehtävään työhön.

 

Aiempina vuosina olen osallistunut Yhteisvastuu-keräykseen lahjoittamalla keräykseen muutaman lantin, mutta sen jälkeen, kun minulle valkeni keräystuottojen valuminen pääasiassa ulkomaille, olen suhtautunut keräykseen kriittisesti.

 

 

Toivon, että Yhteisvastuukeräys palaa juurilleen ja jakaa suurimman osan keräystuotoistaan kotimaisille avuntarvitsijoille. Olen varma, että avuntarvitsijoita kotimaassakin riittää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Helsingin Tuomiokirkko on monille koko Helsingin symboli

Torstai 29.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Helsingin Senaatintorin laidalla oleva Helsingin Tuokiokirkko on Helsingin tunnetuimpia symboleja.

Kirkko on rakennettu 1830 - 1852 ja sen on suunnitellut Carl Ludwig Engel.

 

 

Minulla on aina joskus tilaisuus poiketa Helsingin Tuomiokirkossa ja niin tapahtui taas maaliskuun 20. päivänä, kun olin käymässä Helsingissä.

 

 

 

 

 

Tuomiokirkko seisoo ylväänä keisari Aleksanteri I:n patsaan takana Senaatintorin laidalla.

 

 

 

 

 

Tuomiokirkon portilliset istuinpenkit houkuttelevat kiireisen turistinkin hetkeksi istahtamaan ja nauttimaan kirkon hiljaisuudesta.

 

 

 

 

 

Tuomiokirkon saarnastuolin on suunnitellut Engel ja sen päällä on kullattu baldakiini eli suojakatos.

 

 

 

 

 

Keisari Nikolai I ei pitänyt alkuperäisestä alttaritaulusta, vaan hän lahjoitti sen tilalle venäläisen taiteilija T. K. von Neffin maalauksen Jeesuksen ristiltäotto.

 

 

 

********************

 

 

 

Alttaritaulun molemmilla puolilla on enkeliveistokset

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkon uruissa on 57 äänikertaa ja ne ovat valmistuneet vasta vuonna 1967.

 

 

**********************

 

 

Kirkossa on veistokset kolmesta reformaattorista eli

 

 

 

 

 

Mikael Agricola

 

 

 

 

 

Philipp Melanchton

 

 

 

 

 

Martin Luther

 

 

 

 

 

Kastemalja ja…

 

 

 

 

 

 

 

 

…komeat kattokruunut muistuttavat kirkon perustarkoituksesta.

 

 

 

 

 

 

Helsingin Tuomiokirkko oli alkuperäiseltä nimeltään Nikolainkirkko ja vuosina 1917 – 1959 sitä kutsuttiin Suurkirkoksi – se ja sen portaat ovat nähneet paljon Suomen historiaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Oikea suunta

Maanantai 25.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Edesmennyt anoppini oli ortodoksi, vaikka miehensä kuoltua ”yhteiskunnan painostuksesta” siirtyikin evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi – voidaan todeta, että hän eteni Kälviän evankelisluterilaisessa seurakunnassa epäviralliseksi emännäksi saakka.

 

 

Anoppini myötä olen saanut osallistua monet kerrat ortodoksisiin seurakuntamenoihin ja osaan arvostaa niitä.

 

 

Ortodoksiset seurakuntamenot ovat muotorikkaita ja niitä kaipaan myös evankelisluterilaiselta kirkolta.

 

 

Seurakuntaelämässä on koko ajan kyse markkinaosuustaistelusta ja siinä pärjäävät vain ne uskontosuunnat, jotka pystyvät vastaamaan seurakuntalaisten tarpeisiin ja heidän odotuksiinsa.

 

 

Seurakuntamenojen muotorikkaus ja se, että ei koko ajan paasata vain kadotuksesta ja kuolemasta saavat seurakseen uskollisia seurakuntalaisia.

 

 

Ortodoksit ja vapaat suunnat ovat onnistuneet asiakkaiden houkuttelussa paremmin kuin bunkkereihinsa jämähtänyt evankelisluterilainen kirkko..

 

 

Nyt muutosta on kuitenkin havaittavissa ja sitä sain todeta käytännössä, kun osallistuin Viljakkalan kirkossa 24.12.2017 järjestettyyn Jouluaaton hartaushetkeen.

 

 

 

 

 

Kirkkoherramme Johannes Riuttala laittoi munakellon päälle, kun aloitti saarnatuolista ja myös se, kun saimme laulaa ”Enkeli taivaan” – laulusta kaikki kymmenen säkeistö oli jotain uutta, jollaista emme ole aikaisemmin kokeneet Viljakkalan kirkossa.

 

 

Kun sen lisäksi saimme nousta seisaallemme ”Maa on niin kaunis ” laulun kolmannen säkeistön aikana, totesimme mielihyväksemme, että evankelisluterilainen kirkko on pikkuhiljaa kehittymässä oikeaan suuntaan!

 

 

Myös se, että saimme laulaa kaikki ”Enkeli taivaan” –laulun säkeistöt oli mieluisa yllätys!

 

 

 

Kiitokset Johannes Riuttalalle!

 

 

Toivon, että evankelisluterilainen kirkkomme jatkossa pystyy löytämään hengellisestä elämästämme jotain positiivista eikä ainoastaan syyllisty jauhamaan kadotuksen näkymiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Reigin papin "työmaalla"

Perjantai 21.7.2017 - -Esko Erkkilä-

Aino Kallas (1878 – 1956) oli tuottelias suomalainen kirjailija, jota myös monet virolaiset pitävät omana kirjailijanaan.

 

 

Eräs Aino Kallaksen tunnetuimmista teoksista on vuonna 1926 ilmestynyt ”Reigin pappi, hiidenmaalainen tarina”; teos, josta on otettu useita lisäpainoksia.

 

 

En ole lukenut teosta, mutta taannoisella Hiidenmaan käynnillämme kuulin kirjan taustoista niin mielenkiintoisia seikkoja, että se on laitettava sille listalla, jossa ovat kirjat joihin on syytä tutustua.

 

 

 

 

 

Reigin kirkko oli eräs tutustumiskohteemme Hiidenmaalla.

 

 

Aino Kallaksen teoksen henkilöt eivät liikkuneet nykyisessä kirkossa, vaan sitä edeltäneessä vanhassa puukirkossa.

 

 

 

 

 

Jeesukselle omistetun kivikirkon rakennutti Otto Reinhold Ludvig von Ungern-Sternberg.

 

Kirkon pääoven yläpuolella on rakentajasuvun vaakuna.

 

 

 

 

Kirkon katolla olevassa tuuliviirissä on vuosilukuna 1801, mutta kirkko vihittiin virallisesti käyttöönsä vasta 24. elokuuta vuonna 1802.

 

 

 

 

 

Reigin kirkossa on muistettu myös tavallisia kirkonrakentajia ja työmiehiä, sillä heidän nimensä on kirjoitettu yhdessä kirkkoherran ja maanomistajan lisäksi sille mustalle listalle, joka sijaitsee alttaritaulun vierellä.

 

 

 

Kirkon seinillä on monia taidokkaita ja arvokkaita Raamattu-aiheisia teoksia, joiden alkuperästä ei ole varmaa tietoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sanotaan, että ne ovat lahjoittaneet merihädästä pelastuneet, mutta sellaistakin tietoa on, että ne ovat peräisin lähivesille haaksirikkoutuneista laivoista ja synnintuntoihin tulleet ”pelastajat” ovat ne aikojen kuluessa lahjoittaneet kirkolle.

 

 

 

 

 

Kirkon ympärillä oleva Reigi kalmistu eli Reigin hautausmaa kätkee poveensa lukemattomia mielenkiintoisia henkilöitä – tässä pääoven edessä oleva aidattu hauta-alue.

 

 

Myös Aino Kallaksen teoksen Reigin pappi eli Paul Andreas Lempelius on haudattu tänne, mutta hänen hautansa tarkkaa sijaintia ei tunneta.

 

 

 

 

 

Jätimme mielenkiintoisen kirkkokohteen taaksemme ja jatkoimme tutustumistamme Hiidenmaahan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pieni rakennusvirhe Viron vanhimmassa kivikirkossa

Sunnuntai 16.7.2017 - -Esko Erkkilä-

Järjestyksessään toinen kirkko, johon taannoisella Saarenmaan matkallamme tutustuimme, oli Valjalan Martinin kirkko.

 

 

 

 

 

Valjalan kirkko on Viron vanhin säilynyt kivikirkko ja sen historia juontaa alkunsa vuoteen 1227.

 

 

Kuvasta näkee selvästi, että kirkonrakentajille on sattunut pieni rakennusvirhe, sillä kirkon pääovi on hieman liiaksi oikealla.

 

 

Toki saattaa olla, että pääoven poikkeuksellinen sijainti on harkittu!

 

 

Kirkossa on massiivinen dolomiittinen kastemalja, mutta se jäi minulta kuvaamatta. Kyseisestä kastemaljasta tiedetään, että se on todennäköisesti alkujaan sijainnut Haapsalun linnan kirkossa.

 

 

 

 

 

Valjalan kirkon alttaritaulussa on kuvattuna sama näkymä, kuin lukemattomissa muissa kirkoissa eri puolilla maailmaa.

 

 

 

 

 

Alttaritaulun yläpuolella ja sen molemmilla sivuilla on taidokkaita lasimaalauksia.

 

 

 

 

 

Kirkon korkeat ja kapeat ikkunat kertovat, että kirkolla on joskus ollut puolustuksellinen rooli tai ainakin valmius puolustukseen.

 

 

 

Kävimme Valjalan kirkossa 5.7.2017 ja saman päivän iltana kirkossa järjestettiin ”Upea-ääniset Saarenmaan urut” – musiikkikiertueeseen liittyvä tapahtuma, mutta emme ehtineet jäädä sitä kuulemaan, sillä meillä alkoi olla kiire Kuressaareen.

 

 

 

Poiketkaa Valjalan kirkossa, varsinkin jos olette liikkeellä omalla autolla kohti Saarenmaata!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Muhun Katariinan kirkkoa on käytetty myös linnoituksena

Lauantai 15.7.2017 - -Esko Erkkilä-

Taannoisella kyröläismatkallamme tutustuimme moniin Viron kirkkoihin.

 

 

Ensimmäisenä tutustuimme Muhun saarella sijaitsevaan Katariinan kirkkoon.

 

 

Muhu on se saari, jolle Viron mantereelta Virtsusta Saarenmaalle matkaavat saapuvat lautoilla – lautat rantautuvat Kuivastun satamaan.

 

 

Viron pitkästä kulttuuriperinnöstä kertoo se, että monien virolaiskirkkojen historia alkaa 1200-luvulta ja niin myös Muhun Katariinan kirkon historia, sillä ensimmäiset maininnat tästä kirkosta ajoittuvat vuodelle 1267.

 

 

Muhun evankelisluterilainen kirkko on pyhitetty Katariina Aleksandrialaiselle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkon kapeat ikkunat ja sisätilajärjestelyt ovat saaneet tutkijat päätymään siihen, että kirkolla on aikoinaan ollut puolustuksellinen rooli.

 

 

 

 

 

Kirkkomaan aidalla on komea tammenrunko kantoineen – hienoa, että kaatunutta tammea ei ole pätkitty polttopuiksi!

 

 

 

Muhun Katariinan kirkko on virolaisista kirkoista kiinnostuneelle haastavassa paikassa, sillä massaturismiin keskittyneet matkatoimistot ajattavat Saarenmaalle matkaavat bussinsa lujaa vauhtia Kuivastusta kohti Kuressaarta ja silloin ei jää aikaa poiketa tutustumaan Muhulla Katariinan kirkkoon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Muistelus ajalta, jota en muista!

Keskiviikko 24.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Synnyin- ja kotiseurakuntani Viljakkala oli lapsuudenaikanani väkilukuun suhteutettuna Suomen aktiivisin lähetysseurakunta.

 

 

Lukemattomat ovat ne kerrat, jolloin sain penskana osallistua erilaisiin lähetystapahtumiin – oli lähetysseuroja, lähetyshuutokauppoja ja mittaviakin lähetystapahtumia.

 

 

Eräs tätini teki puolet elämäntehtävästään karjanhoitajana melkein naapurissa Rantalassa ja siellä järjestettiin joskus 1950-luvun lopulla lähetysseurat, jotka ovat jääneet mieleeni.

 

 

Viljakkalan seurakunnan nimikkolähetin Selma Markkasen lisäksi seuroissa esiintyi sittemmin Ambo-Kavangon kirkon piispaksi kohonnut Leonard Auala – Auala oli ensimmäinen tummaihoinen henkilö, jonka näin!

 

 

 

*******************

 

 

Piti kuitenkin muistella aikaa, jota en muista!

 

 

Synnyin vuonna 1947 ja asiakirjojen mukaan minut kastoi Viljakkalan seurakunnan kirkkoherra Olavi Vuorela.

 

 

Viljakkalan seurakunnan lähetysmyönteisyys liekö ollut ainakin osasyynä siihen, että Olavi Vuorelasta tuli lähetysjohtaja vuonna 1955.

 

 

Wikipedia toteaa kirkkoneuvos Olavi Vuorelasta mm. näin:

 

 

******************

 

Kirkkoneuvos, lähetysjohtaja Olavi Tuomas Vuorela

s. 21.12.1911
k. 12.6.2009                 

Olavi Vuorela syntyi pappilan poikana Kälviällä joulukuussa 1911. Tultuaan ylioppilaaksi Tampereen lyseosta hän opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja vihittiin papiksi 1934.  Hän toimi Pyhäjärven (Ul.) kirkkoherran apulaisena, sotilaspastorina Sortavalassa, Suomen kristillisen ylioppilasliiton yleissihteerinä ja Tampereen kaupunkilähetyksen johtajana. Lähetysaktiivisuudestaan tunnetun Viljakkalan seurakunnan kirkkoherran virasta hänet kutsuttiin 1952 Suomen lähetysseuran sihteeriksi ja sittemmin apulaisjohtajaksi. Viljakkalan lähetysaktiivisesta seurakunnasta syttyi lähetyskipinä Olaviin. Erityisesti lähetystyöntekijä Selma Markkanen teki vaikutuksen. Vuonna 1955 Olavista tuli lähetysjohtaja.

 

 

Kastepappiani muistellen

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli jättää katselijalle paljon tulkinnan varaa

Perjantai 17.3.2017 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen osallistua Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen järjestämälle tutustumisretkelle Tampereen Tuomiokirkkoon.

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana olin sopinut tutustumisemme.

 

 

 

Sykähdyttävin hetkemme oli, kun saimme lähituntumalla tutustua Tuomiokirkossa sijaitsevaan Hugo Simberg´n maalaamaan freskoon ”Haavoittunut enkeli”.

 

 

 

 

Haavoittunut enkeli –teoksen alkuperäinen öljyväriversio on maalattu vuonna 1903 ja se sijaitsee Kansallisgalleriassa Ateneumin taidemuseon kokoelmassa.

 

 

 

Kuvassa näkyvän freskon Hugo Simberg maalasi Tampereen tuomiokirkkoon 1905 – 1906.

 

 

 

 

 

Tampereen Tuomiokirkossa sijaitsevaan versioon Simberg maalasi Tamperetta kuvaavat tehtaanpiiput.

 

 

***************

 

 

Hugo Simberg ei kahlinnut katsojien ajatuksia teostaan toteuttaessaan, sillä mm.

 

 

 

 

 

…takana kulkevan pojan ilmeestä tulkintoja on yhtä paljon kuin teoksella on katsojia.

 

 

 

 

 

Myös edellä kulkevan pojan osalta katsojalle jää paljon tulkinnanvaraa.

 

 

 

 

 

 

Tampereen Tuomiokirkon freskoon Simberg maalasi tehtaan piiput ja ne identifioivatkin teoksen tapahtumapaikaksi Tampereen.

 

 

 

Mitä ajatuksia Sinussa herää, kun katselet Simbergin teosta vaikkapa näiden kysymysten osalta?

 

 

• miksi enkelin siivessä on verta?

 

• mitä kuvaa enkelin siivessä nähtävä kolo?

 

• miksi enkelin silmillä on valkoinen side?

 

 

 

En vaadi lukijoitani vastaamaan, mutta...

 

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenet ovat kiitollisia oppaallemme Seppo Paavolalle, joka oli valmis uhraamaan aikaansa sille, että pääsimme tutustumaan hänen johdollaan Tampereen Tuomiokirkkoon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kannatan Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven ja Ylöjärven seurakuntien yhdistämissuunnitelmaa

Torstai 23.2.2017 - -Esko Erkkilä-

Kotiseurakuntani Viljakkalan seurakunta joutui lakkautetuksi, kun Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin.

 

 

Viljakkalan seurakunta menetti kuntaliitoksen myötä statuksensa itsenäisenä seurakuntana ja siitä tuli Ylöjärven seurakunnan Viljakkalan seurakuntapiiri eli ei yhtään mitään.

 

 

Kuru ja Kurun seurakunta oli Kurun kunnan ja Ylöjärven kaupungin liittymisessä viisaampi ja siitä muodostui Kurun kappeliseurakunta.

 

 

On suuri ero seurakuntapiirillä ja kappeliseurakunnalla!

 

 

Aamulehti uutisoi eilen, että Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven ja Ylöjärven seurakunnat suunnittelevat yhdistyvänsä yhdeksi seurakunnaksi.

 

 

Kannatan suunnitelmaa lämpimästi, sillä kaavailtu uusi seurakunta poistaisi ainakin osan siitä statusvajeesta, jonka Viljakkalan seurakunta joutui kokemaan, kun Viljakkalan kunta ja Ylöjärven kaupunki yhdistyivät.

 

 

Viljakkalan osalta Ylöjärvi on luonnoton yhdistymissuunta, sillä Viljakkalasta ainoa luonteva suunta on suunta Hämeenkyröön.

 

 

En ota tässä vaiheessa kantaa uuden suurseurakunnan nimeen, mutta toivon kaikesta sydämestäni, että Viljakkalan seurakuntapiiristä, Kurun kappeliseurakunnasta, Hämeenkyrön seurakunnasta, Ikaalisten seurakunnasta, Jämijärven seurakunnasta ja Ylöjärven seurakunnasta muodostettaisiin uusi seurakunta!

 

 

Sen verran otan kantaa, että uuden seurakunnan keskuspaikaksi nimettäisiin Hämeenkyrö!

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkuperäinen on se ainoa oikea

Sunnuntai 25.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Minun jouluni alkaa, kun käyn sytyttämässä kynttilät jouluaattona iltapäivällä Viljakkalan hautausmaalla lepäävien läheisteni haudoille.

 

 

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen osallistun aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Näin taas eilen iltapäivällä!

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni ja tässä se eilen kuvattuna Karhen porstuan puolelta.

 

 

Karhelaiset tulivat ennenaikaan kirkkoon oman porstuansa kautta, mutta nykyään sen kautta kirkkoon voivat saapua myös muut kuin karhelaiset.

 

 

Karhen porstuan edessä oleviin kivirappusiin liittyy monilla mukavia muistoja, sillä aikaisemmin ne toimivat porrastuksena, kun rippilapset valokuvattiin ennen ripillepääsyä.

 

 

Myös minulla on noilla rappusilla kuvattu oma rippikuvani tallella.

 

 

 

 

 

Sakastin puolelta Viljakkalan kirkko näytti eilen tältä – edessä Viljakkalan sankarihaudat.

 

 

 

********************

 

 

Pidän valitettavana, että nykymuotoinen Jouluevankeliumi on minulle ja ikäpolveni edustajille vieras.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha Jouluevankeliumi on se oikea Jouluevankeliumi.

 

 

Nykymuotoinen Jouluevankeliumi ei tuo sitä joulutunnelmaa, jota kaipaamme.

 

 

Tässä se ainoa ja oikea Jouluevankeliumi:

 

 

***************

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

 

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

 

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

 

 

******************

 

 

-Esko Erkkilä-

Sisterssiläisen sääntökunnan luostarikirkossa Taroucassa Portugalissa

Lauantai 26.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs monista kirkkokohteista oli Taroucassa sijaitseva Pyhän Johanneksen luostarikirkko.

 

 

 

 

Pyhän Johanneksen luostari on perustettu Taroucaan vuonna 1144 ja se oli silloin ensimmäinen sisterssiläisluostari Portugalissa.

 

 

 

Vaikka sisterssiläinen sääntökunta arvostaakin omavaraisuutta, rukoilemista, opiskelua ja työtä on kirkko sisältä komea ja jopa pramea.

 

 

Me suomalaiset rakentajat ja kodinsisustajat tiedämme, että portugalilaiset seinä- ja lattialaatat sekä erilaiset kaakelit ovat Suomessakin tunnettuja sekä arvostettuja rakennustarvikkeita.

 

 

Portugalissa huomaa, että kaakelilaatat ovat suosittuja materiaaleja, joita käytetään useissa paikoissa. Myös kirkoissa on usein kaakelilaatoille tehtyjä taideteoksia, joissa kuvataan raamatullisia tapahtumia – niin myös tässä luostarikirkossa.

 

 

 

***********************

 

 

 

Nyt muutama kuva kirkkosalista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Jätimme Taroucan sisterssiläiskirkon jatkamaan vuosisataista eloaan ja jatkoimme matkaamme yhtä merkittävää kokemusta rikkaampana!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nossa Senhora dos Remedios -pyhiinvaelluskirkon 686 askelmaa

Sunnuntai 20.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Lamego on 27.000 asukkaan kaupunki pohjois-Portugalissa.

 

Lamego ja sen kuuluisin nähtävyys Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkko oli eräs kohteemme lokakuun alussa tekemällämme agrologien viininkorjuumatkalla Portugaliin.

 

Lamegon pyhiinvaelluskirkossa valokuvaaminen on kiellettyä, joten kirkon sisältä minulla ei ole valokuvia.

 

 

 

 

 

Nossa Senhora dos Remedios – kirkon kuvaaminen on myös ulkoa vaikeaa, sillä kirkko on niin suuri, että kuvaajalla on vaikeuksia päästä tarpeeksi kauas.

 

Kirkon historia juontaa aina 1300-luvulle saakka, mutta nykyisen kirkon rakentaminen alkoi vasta vuonna 1750.

 

Kirkon julkisivussa on viitteitä barokki- ja rokokoo –tyyleistä; rakennusmateriaalina on käytetty graniittia.

 

Julkisivua reunustaa kaksi kellotornia.

 

 

 

 

Kirkolle johtaa Lamegon keskuspuistosta 686 rappusta – onneksi me saimme kulkea nuo rappuset alamäkeen eli kirkolta keskuspuistoon!

 

Portaikossa on yhdeksän ”lepotasannetta”.

 

Koko portaikon matkalla on kappeleita, patsaita, suihkulähteitä ja obeleskejä; tässä niistä muutamia valokuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voin vakuuttaa, että 686 askelman kulkeminen alaspäin kävi sekin työstä ja sen vuoksi pitikin ihailla niitä turisteja ja pyhiinvaeltajia, jotka kiipesivät meitä vastaan kun olivat jalan matkalla pyhiinvaelluskirkkoon.

 

 

Todelliset pyhiinvaeltajat kiipeävät nuo 686 askelmaa paljain jaloin kontaten ja on selviö, että perille päästyään heillä on polvet verillä.

 

Osa pyhiinvaeltajista kiipeää nuo portaat toki kontaten, mutta eräänlaiset tyynyt polviensa suojana.

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

Otimme matkamme ainoan ryhmäkuvan, kun taustanamme oli Nossa Senhora dos Remedios – kirkko!

Mainio matkanjohtajamme Mika Palo polvillaan!

 

 

 

 

 

Vielä viimeinen silmäys Lamegon Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkkoon; tuolta me hetki sitten taivalsimme ne 686 askelmaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Rakkauden haudalla Vammelsuussa 12.7.2016

Tiistai 27.9.2016 - -Esko Erkkilä-

Uusikirkko Vpl:n Vammelsuussa sijainnut Rakkauden hauta ja sen ortodoksikirkko olivat Karjalan kannaksen suosituimpia matkailukohteita ennen sotia.

 

 

Sota tuhosi ortodoksikirkon, mutta paikan merkitys jäi elämään.

 

 

Olen päässyt vierailemaan Rakkauden haudalla monesti ja viimeisin vierailuni sinne tapahtui viime kesän Kyröläismatkan aikana.

 

 

***************

 

Rakkauden hauta perustuu valtioneuvos Eugene Epafroditsh Kartavtsev´n ja hänen puolisonsa Maria Vsevolodna Kartavtsevan elämään.

 

 

 

 

 

Pariskunnalla oli Vammelsuussa komea datsa, Villa Merijoki.

 

 

Valtioneuvoksen ja hänen…

 

 

 

 

 

…kauniin vaimonsa onni kukoisti, mutta sitten Maria sairastui syöpään ja hän kuoli 1910.

 

 

 

 

 

Sureva valtioneuvos rakennutti vaimonsa muistoksi Vammelsuuhun pienen ortodoksikirkon ja Maria haudattiin kirkon edessä olevan ison luonnonkiven alle. Kirkko valmistui vuonna 1916.

 

 

 

 

 

 

********************

Valtioneuvos tilasi kuvanveistäjä Lisheviltä pronssipatsaan Mariasta ja hänen pehmolelustaan Nalle-karhusta. On olemassa kuvia ja olen ne itsekin nähnyt, joissa suomalaissotilaat ovat alkuperäisen Marian patsaan ja Nalle-karhun kanssa Marian haudalla olevan luonnonkiven päällä.

 

 

Seuraavassa muutama kuva Vammelsuun ortodoksikirkon nykypäivän raunioista, joilla viime kesänä sain taas kerran vierailla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Luonnonkivi, jolle valtioneuvos pystytti Mariaa esittävän patsaan oli lähes seitsemänkymmentä vuotta tyhjä, mutta muutama vuosi sitten venäläiset hankkivat kivelle alkuperäispatsaan näköispatsaan – hieno teko venäläisiltä.  Olen kahdesti saanut vieralla paikalla, kun valkoinen Marian näköispatsas on ollut paikoillaan.

 

 

Tässä muutamia kuvia Marian nykyisestä patsaasta ja kuvia myös siitä Nalle-karhusta, joka oli alun perinkin samalla kivellä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

Vammelsuun ortodoksitemppelin alkuperäisestä kirkkoaidasta on jäljellä ainoastaan porttien avautumiskiskot.

 

 

 

 

 

Venäläiset ovat parin viime vuoden aikana hankkineet kirkkopolulle uudet portit.

Arvostan Vammelsuun ortodoksikirkon ja Rakkauden haudan vaalimistyötä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Pirkanmaan piirin kirkkopyhä Luopioisissa oli onnistunut tilaisuus

Maanantai 12.9.2016 - -Esko Erkkilä-

 

 

Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistys järjesti eilen Luopioisissa Eläkeliiton Pirkanmaan piirin kirkkopyhän.

 

 

Meitä tamperelaisia oli matkassa pikkubussillinen.

 

 

 

 

 

Ennen kirkonmenojen alkua sain linssini eteen yhdistyksemme kansallispukuisen varapuheenjohtaja Marja Vainikan ja yhdistyksemme sihteerin Pirkko Tilviksen – takana Luopioisten kirkko.

 

 

 

 

 

Kappalainen Janne Vesto esitteli kirkon ennen jumalanpalveluksen alkamista ja toimi myös liturgina sekä piti saarnan.

 

 

 

 

 

Oli mukavaa, kun jumalanpalveluksen jälkeen kappalainen Janne Vesto ja Päivi Kosonen esittivät Luopioisten kirkosta kertovan laulelman yhdessä kirkkokuoron kanssa.

 

 

 

 

 

Kirkonmenojen jälkeen Eläkeliiton kirkkoväki kokoontui kunniakäynnille sankarihaudoille ja…

 

 

 

 

 

…Karjalaan jääneiden muistomerkille.

 

 

**************

 

 

 

Kirkonmenojen jälkeen Aitoon Honkalassa pidetyn kirkkopyhäjuhlan avasi Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistyksen puheenjohtaja Markku Saarela.

 

 

Saimme jälleen kerran todeta, että Markulla on sana hallussaan!

 

 

 

 

 

Sydänhämeen yhdistyksen Kööri-kuoro esiintyi…

 

 

 

 

 

…johtajansa Reima Ojalan johdolla ja hänen sekä Ritva Ojalan säestämänä.

 

 

 

 

 

Rovasti Marjatta Koskenvesa totesi pakinassaan, että on ollut eläkkeellä 16 vuotta, mutta joka päivä hän löytää eläkeläiselämästään jotain uutta.

 

 

Juhlayleisö kuunteli rovastin pakinan tarkkaavaisena.

 

 

 

 

 

Piirin tervehdyksen kirkkopyhäväelle toi toiminnanjohtaja Elina Paukkunen.

 

Elina kertoi, että piirissä on ensi vuoden aktiviteetit jo hahmottumassa.  Nyt on meidän yhdistyksissä synkronoitava omat matkamme ja muut toimintamme siten, että piirin johtamien toimintojen kanssa ei tule päällekkäisyyksiä.

 

 

 

 

 

Sydänhämeen yhdistyksen varapuheenjohtaja Jukka Lindfors totesi aluksi, että varapuheenjohtajan päätössanat saavat olla pituudeltaan vain korkeintaan puolet puheenjohtajan tervetulosanoista.

 

 

Hyvin Jukka selvisi puheestaan asiasisällöltään ja myös puheensa pituuden osalta!

 

 

 

 

 

Yhdessä laulettu ”Soi kunniaksi Luojan” päätti onnistuneen kirkkopyhätilaisuuden!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Impilahden kirkon urut soivat nyt Tiistenjoen kirkossa

Tiistai 16.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Pontimena tälle kirjoitukselle oli se, kun eräs facebook-kaverini kertoi poikenneensa Tiistenjoen kirkossa.

 

 

Muistelin, että olen kirjoittanut jutun käynnistäni Tiistenjoen kirkossa, mutta google-haut ”Esko Erkkilä Tiistenjoki” ja ”Esko Erkkilä Tiistenjoen kirkko” eivät antaneet yhtään osumaa.

 

 

Nyt siis paikkaamaan tilanne:

 

 

 

Tiistenjoki on vireä kylä Lapuan kaupungissa, jossa se sijaitsee kantatie 66:n varrella, kun Lapualta lähdetään kohti Kuortanetta, Alavusta ja saapuen lopulta Virroille.

 

 

Poikkesin viitisentoista vuotta sitten tutustumaan Tiistenjoen kirkkoon, joka on kylän keskustassa.

 

 

Kyse oli arkipäivästä, mutta kirkon touhukas suntio oli paikalla ja alkoi esittelemään minulle kirkkoa.

 

 

Esittelyn aluksi tuli esille, että kirkossa olevat urut ovat alkujaan olleet Impilahden kirkossa.

 

 

Suntion maininta Impilahden kirkosta herätti kiinnostukseni ja olinkin tyytyväinen, kun suntio kutsui minut tutustumaan Tiistenjoen kirkon urkuihin.

 

 

Kiipesimme ahtaita portaita urkuparven taakse ja sain nähdä alkujaan Impilahden kirkossa toimineiden urkujen toiminnan.

 

 

Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut on asennettu Tiistenjoen kirkkoon vuonna 1953. Alunperin urut on asennettu Impilahden kirkkoon vuonna 1937 eli kaksi vuotta ennen Talvisodan alkamista.

 

 

Ollessani matkalla Sortavalasta Aunukseen tapaan pyytää matkanjohtajaa poikkeamaan Impilahden kautta – yleensä matkanjohtajat suostuvat pyyntööni, sillä osaan kertoa ”mutkan” aikana useita mielenkiintoisia seikkoja.

 

 

Impilahden kirkkoraunioiden kohdalla on paikallaan kertoa, että Impilahden kirkossa olleet urut soivat nykyään Lapualla Tiistenjoen kirkossa!

 

 

-Esko Erkkilä-

 

 

PS. Tämän jutun julkaisemisen jälkeen olen parin päivän kuluttua varma, että googlehaku ”Esko Erkkilä Tiistenjoki” tai ”Esko Erkkilä Tiistenjoen kirkko” tuovat tulosta!

Vesilahden kirkko ja siellä kirkkoherra Harri Henttisen pitämä hartaushetki kruunasivat Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen elämyspäivän

Torstai 11.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Laukon kartanoon suuntautunut Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen elämyspäivä 3.8.2016 päättyi tutustumiseen Vesilahden kirkkoon ja kirkkoherra Harri Henttisen siellä pitämään hartaushetkeen.

 

 

 

 

 

Vesilahden kirkko on vuonna 1802 valmistunut puukirkko.

 

 

 

 

 

Maantien toisella puolella sijaitseva kellotapuli on valmistunut vuonna 1782.

 

 

 

 

 

Alttaritaulu on tuntemattoman taiteilijan 1800-luvulla maalaama.

 

 

 

 

 

Saarnastuoli 1600-luvulla Turun linnan kirkon saarnastuolin mukaan tehty luomus.

 

 

 

 

 

Kirkon kattoon on maalattuna 1.042 tähteä.

 

 

 

 

 

Numeroidut penkkirivit ja penkkirivien päässä olevat portit tuovat mieleeni Baltian maissa tapaamani kirkonpenkit.

 

 

 

 

 

Ylipäällikkö Mannerheimin 10.5.1942 antama päiväkäsky Suomen äideille on kunniapaikalla kirkossa.

 

 

 

 

 

Kirkkoherra Harri Henttinen on pidetty sielunpaimen Vesilahdella – tapasin hänet nyt vasta ensimmäisen kerran.

 

 

Rakkaus väreihin ja kauneuteen leimaa Harri Henttisen elämää. Hän haluaa tulla muistetuksi miehenä, joka kulki omaa tietään, mutta yhdessä muiden kanssa.

 

 

Henttinen on jossain haastattelussa todennut mm. näin:

 

 

”– Pitää ajatella, että minua on vain yksi ainoa maailmankaikkeudessa, eikä koskaan enää tule samanlaista. Olemme Jumalan taideteoksia jokainen ihminen. Timantteja, jotka on hiottu eri tavalla.”

 

 

Kirkkoherra Harri Henttisen hartaushetkeen oli mukava osallistua.

 

 

 

 

 

Hartaushetken jälkeen poikkesin Vesilahden sankarihautausmaalla, jonka muistomerkille oli hetki sitten laskettu muistoseppele sotiemme veteraanien Pirkanmaan kirkkopyhän ohjelmanumerona.

 

 

Sankarihautausmaan muistomerkin on vuonna 1946 veistänyt Richard Rautalin.

 

 

 

 

 

”Kunnia kaikkensa antaneille, uhrinsa kalleimman kantaneille”

 

 

 

Suosittelen, että poikkeatte Vesilahden kirkossa ja Vesilahden sankarihautausmaalla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jo laivamatka Tampereen Laukontorilta Laukon kartanoon on elämys!

Maanantai 8.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Laukon omistaja ja kartanonrouva Liisa Lagerstam pystyi jo ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2016 luomaan Laukon Kartanosta todellisen elämystuotteen.

 

 

En osaa arvostaa nynneröitsijöitä ja kun tapasin Liisa Lagerstamin Pirkka-hallissa keväällä matkailumessuilla, tunsin heti että tuossa on osaaja, jolta tapahtuu.

 

 

Olen palkannut myyntihommiin satakunta henkilöä ja kartanonrouvan myyntitaidot ovat ylivertaiset – sen näin heti, kun sain olla hänen myyntityönsä kohteena!

 

 

Paras myynnin määritelmä mielestäni on tämä:

 

 

Saada ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla ja pitämään siitä!

 

 

Tämän Liisa Lagerstam taitaa!

 

 

 

 

Mutta asiaan:

 

 

 

Puheenjohtamani Eläkeliiton Tampereen yhdistys teki elämysmatkan Laukkoon 3.8.2016 ja elämysmatkamme ensimmäisen osio – laivamatka Hopealinjat Oy:n laivalla Tampereen Laukontorilta Laukkoon oli jo elämys.

 

 

 

 

 

Hopealinjat Oy:n mainos Laukontorilla.

 

 

 

 

 

Laukonsillan alituksen jälkeen edessä oli Pyhäjärvi.

 

 

 

 

Näsinneula…

 

 

 

 

 

…ja Pyynikin näkötorni jäivät taakse.

 

 

 

 

 

Rajasalmen sillan alitus.

 

 

 

 

 

Nokian kirkko ja Raision Elovena-myllty jäivät kulkusuunnassamme oikealle.

 

 

 

 

 

Nokian satamasta saimme nelisenkymmentä uutta Laukkoon matkaajaa.

 

 

 

 

 

Kamerani on muutama vuosi sitten todettu Canon-huoltajan toimesta romuksi, mutta sen tuomion jälkeen sillä on otettu tuhansia valokuvia ja ei tämäkään ihan onneton ole, kun etäisyyttä Näsinneulaan on sentään useita kilometrejä!

 

 

 

 

 

Laukon kartanon navetta siiloineen näkyy jo.

 

 

 

 

 

Rantautuminen Laukkoon…

 

 

 

 

 

…ja tutustuminen Laukon kartanoon kartanonrouvan johdolla voi alkaa!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-