Jaakkima-Lahdenpohjan kirkko olisi vielä pelastettavissa

Perjantai 29.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Sortavalasta Käkisalmeen Laatokan rantaa ajettaessa matkan varrelle osuu Jaakkima-Lahdenpohjan kirkon rauniot.

 

 

 

 

 

Kyseessä on todella rauniot, vaikka komea kirkko tuhoutui tulipalossa vasta 1977.

 

 

Kirkko on rakennettu vuonna 1850 ja sen suunnitteli C. L. Engel.

 

 

 

Muutamia 11.7.2016 ottamiani kuvia kirkon sisältä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten kuvistakin ilmenee, kirkko oli suuri ja sinne mahtui kerrallaan 3.000 sanankuulijaa.

 

 

 

 

 

Suomalaiset ovat panostaneet kirkon kunnostukseen, sillä kiviseinien päällykset on pellitetty.

 

 

 

Tietääkseni yhteistyötä venäläisten kanssa kirkon kunnostamiseksi on yritetty, mutta huonolla menestyksellä.

 

 

 

***************

 

 

 

 

Kirkkopihalle suomalaiset ovat pystyttäneet sankarivainajien muistomerkin, johon on koottu kirkkomaalta eri aikakausilta peräisin olevia kivipaasia.

 

 

Ylin ja toiseksi ylin kivipaasi ovat osa Vapaussodan muistomerkistä, joka paljastettiin vuonna 1925. Ne löytyivät, kun raja aukesi, muut osat olivat hävinneet. Muistomerkki pystyttettiin uudestaan arkkitehti Aulis Jääskeläisen suunnitelman mukaisesti 1993.

 

 

***************

 

 

Olen muutaman kerran päässyt matkoillani poikkeamaan Jaakkima-Lahdenpohjan kirkon raunioilla.  Teen sen mielelläni, mutta toisaalta raskain mielin, sillä komea kirkkorakennus on rapautumassa ja nopeat toimenpiteet sen pelastamiseksi olisivat tarpeen.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Olemme paikkauskollisia!

Keskiviikko 13.4.2016 - -Esko Erkkilä-

Menin eilen hieman arkaillen palaveriin joka kokoontui vasta toista kertaa – en päässyt ensimmäiseen palaveriin, joten minulla oli nyt ensimmäinen osallistuminen tuon työryhmän työskentelyyn.

 

 

Menin kokoustilaan varhain ja arkaillen sen vuoksi, että josko osanottajille oli ensimmäisellä kerralla muodostunut vakiopaikat ja vakiopaikathan ovat suomalaisessa palaverikäytännössä pyhä asia.

 

 

Olen osallistunut vuosien aikana satoihin ellei tuhansiin palavereihin ja tiedän, että palavereissa nopeasti muodostuu tilanne, jossa osanottajat istuvat vuodesta toiseen samalla paikalla!

 

 

Olemme siis paikkauskollisia!

 

 

Olen eläkeläisaikanani osallistunut nyt muutaman vuoden ajan erääseen palaveriin, josta kerrotaan, että takavuosina eräs osanottajamme ajoi ”lajikaverinsa” pois paikalta, jossa hän kuulemma oli istunut kaksikymmentä vuotta – ei toki koko kahtakymmentä vuotta peräjälkeen, mutta aina, kun tuo ryhmä on kokoontunut kahdenkymmenen vuoden aikana!

 

 

On selvyyden vuoksi todettava, että tunnistan myös itsessäni tuon paikkauskollisuuden, joten en voi ivailla tai naureskella muille.

 

 

Kiintoisaa on havainnoida, että samassa kokoustilassa, mutta eri aiheita käsittelevissä palavereissa henkilöiden paikkauskollisuus vaihtelee – aihetta XX käsittelevässä palaverissa haluan istua eri paikassa kuin aihetta YY kokevassa palaverissa – näin siitä huolimatta, että kokoustila on molemmissa palavereissa täsmälleen sama.

 

 

Muistan lapsuuteni ajalta Viljakkalasta sen, kun eräs Kalle istui aina kirkossa täsmälleen samalla paikalla. Kerrotaan, että jos joku oli erehdyksessä istunut Kallen paikalle, niin Kalle ajoi paikalleen istuneen pois!

 

 

Tämmöistä pohdiskelua tänään!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Huutolaistytön laulu" kertoo suurista nälkävuosista 1860-luvulla

Keskiviikko 9.3.2016 - -Esko Erkkilä-

Toissapäivänä kerroin Hämeenkyrön kirkossa 6.3.2016 esitetystä ”Huutolaistytön laulu” –kirkko-oopperasta ja lupasin, että lähiaikoina jaan kuvia tästä mainiosta ja puhuttelevasta teoksesta.

 

Kuvien jakamisen aika on tänään - kuvat kirkko-oopperan ensi-illassa otin toisessa penkkirivissä ristikongista ovelle päin istuen:

 

 

 

 

 

 

Hämeenkyrön kirkon on suunnitellut Tukholman yli-intendentinvirasto 1780-luvun alussa, sen on rakentanut Abraham Tennberg ja se valmistui vuonna 1799 eli lähes 70-vuotta aikaisemmin kuin nyt siellä esitetyt tapahtumat tapahtuivat.

 

 

 

 

 

Kirkko-oopperan tapahtumat tapahtuivat Hämeenkyrössä 1867 – 1868, kun suuret nälkävuodet olivat ankarimmillaan.

 

 

 

 

 

 

Kirkkomaalta katsellen toisella puolella Pappilanjokea n. kilometrin etäisyydellä sijaitsi silloin ja sijaitsee yhäkin Heiskan pihapiiri, jossa tammikuun 2. päivänä 1868 myytiin 299 lasta vähiten tarjoaville vastahakoisille talollisille.

 

 

 

 

 

 

Kaksi noista huutokaupatuista lapsista olivat tämän kirkko-oopperan päähenkilöt Silja ja Anna –siskokset.

 

************

 

 

En paljasta kirkko-oopperan juonta, sillä haluan, että lukijani itse kukin saavat kokea jäljellä olevissa näytöksissä aidosti tapahtumien edistymisen, mutta kuitenkin kerron tässä kuvin oopperan keskeisistä hamoista.

 

 

 

 

 

 

Tästä kirkko-ooppera alkaa.

 

 

 

 

 

 

Rovasti (Taisto Polvi) ja ruustinna (Mirka Myrskyranta).

 

 

 

 

 

 

Tytöt Silja ja Anna sekä heidän äitinsä (Inga Sulin).

Inga Sulin´lla on takanaan pitkä ja menetyksekäs ura laulajana sekä esiintyjänä elokuva- ja teatterirooleissa.

 

 

 

 

 

 

Nimismies (Weijo Koskiranta) taustoitti suurten nälkävuosien syntymistä.

 

”Skandinavian pohjois-puolisilla meri-alueilla oli jään reuna epätavallisen etelässä. Näin oli ollut joskus aiemminkin, mutta nyt laaja jääpeite ja kylmä pohjoinen ilmavirtaus sattuivat samanaikaisesti.”

 

 

 

 

 

 

Nimismies ja talollisena Viljakkalan seurakunnan evp-kanttori Kaisu Talosela.

 

 

 

 

 

 

Rovasti piti väkevän saarnan Hämeenkyrön kirkon saarnastuolista.

 

Taisto Polvi sopi kookkaana entisenä moukarinheittäjänä hyvin rooliinsa – hän on ollut aikoinaan olympiavoittaja Juha Tiaisen henkilökohtainen valmentaja.

 

 

 

 

 

 

Lisää viljakkalalaisia – Aarre Aalto suntiona.

Suntion rooli on Aarre Aallolle tuttuakin tutumpi, sillä hänen isänsä Aarno Aalto toimi pitkään Viljakkalan seurakunnan suntiona!

Aarre Aallolta lauluhommat sujuvat, sillä muistan hyvin, kun hän jo alle kymmenvuotiaana polvihousupoikana lauloi monilla Viljakkalan Lähetysjuhlilla 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa.

 

 

 

 

 

 

Kirkko-oopperan loppukohtaus…

 

 

 

 

 

 

…oli puhutteleva!

 

 

Kiitokset opetusneuvos Kauno Perkiömäelle Viljakkalan Inkulaan, joka Maaseudun Taiteellisen Teatterin puheenjohtajana ja todellisena puuhamiehenä on saanut aikaiseksi hienon taidenautinnon!

 

 

 

Suosittelen lämpimästi, että menette kokemaan väkevän kirkko-oopperan niihin näytöksiin, joissa Maaseudun Taiteellinen Teatteri kevätkauden aikana esittää ”Huutolaistytön laulun”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kirkko-ooppera "Huutolaistytön laulu" Hämeenkyrön kirkossa oli puhutteleva kokemus

Maanantai 7.3.2016 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Taiteellisen Teatterin kirkko-oopperan ”Huutolaistytön laulu” ensi-ilta oli eilen Hämeenkyrön kirkossa.

 

 

Olen käynyt Maaseudun Taiteellisen Teatterin kahdessa edellisessäkin oopperassa ja halusin osallistua MTT:n kolmannen oopperan ensi-iltaan.

 

 

MTT:n ensimmäinen ooppera kertoi F.E.Sillanpään  perheen Talvisodan aikaisista kokemuksista ja sen nimi oli ”Marssilaulu”.

 

 

Toinen MTT:n toteuttama ooppera oli ”Maan korvessa kulkevi” –hengellinen ooppera, joka kertoi vammaisen Martti Myllyharjun elämäntarinan.

 

 

Eilinen kansanooppera oli vaikuttava kokemus, sillä kun sen aikana kerrottiin kylmyyden aiheuttamista suurista nälkävuosista 1860-luvulla, niin kylmät väreet kulkivat varmaan muidenkin selkäpiissä kuin minun.  Silmänurkka kastui raavaalta mieheltäkin, kun oopperan eräässä vaiheessa pelättiin, että oopperan päähenkilöt Silja- ja Anna –tyttöset olivat joutuneet susien suuhun!

 

 

En enempää paljasta kirkko-oopperan juonta, sillä jätän sen niiden koettavaksi, jotka menevät katsomaan sen seuraavia esityksiä:

 

• 20.3.2016 Ikaalisten kirkko klo 14.00
• 3.4.2016 Ylöjärven kirkko klo 14.00
• 16.4.2016 Tampereen Tuomiokirkko klo 16.00 ja toinen esitys samana päivänä klo 19.00
• 22.5.2016 Lempäälän kirkko klo 14.00
• Lapuan Tuomiokirkko klo 21.00

 

 

Kerron ”Huutolaistytön laulu” –kirkko-oopperan ensi-illasta kuvien kera lähipäivinä tällä saitilla.

 

 

-Esko Erkkilä-

Seurakunnilla on erilaiset painoarvot kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaleissa

Lauantai 20.2.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen ollut vaaliasiamiehenä kunnallisvaaleissa, osuuspankkivaaleissa, osuuskauppavaaleissa ja seurannut erittäin läheltä eduskuntavaalien sekä europarlamenttivaalien vaaliasiamiehen toimintaa.

 

Sain uuden kokemuksen, kun olin vaaliasiamiehenä 9.2.2016 toimitetuissa evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaleissa Tampereen hiippakunnassa – olin vaaliasiamiehenä ”Keskustalainen seurakuntaväki ” –listan toimittamisessa.

 

 

Kokemus oli avartava ja antoi runsaasti tietoa kirkollisen maailman hallinnosta ja luottamushenkilöiden valintaprosessista.

 

 

Yhteistyökumppanina oli Tampereen hiippakunta ja yksistään sen sijainti Tampereella oli jo uusi tieto minulle – hiippakunnan toimitilat sijaitsevat osoitteessa Eteläpuisto 2 C.

 

 

Hiippakunnassa toimivan henkilöstön palveluhalukkuus on mallikelpoista – mallikelpoista on myös se tiedonjakaminen joka tapahtuu Tampereen hiippakunnan nettisivujen kautta!

 

 

Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaleissa seurakuntien painoarvo on hyvin erilainen ja se aiheuttaa sen, että pienemmän henkilökohtaisen äänimäärän saanut ehdokas saattaa tulla valituksi kuin suuremman henkilökohtaisen äänimäärän saanut ehdokas – jos saa äänensä korkean painoarvon omaavasta seurakunnasta, niin suuremman henkilökohtaisen äänimäärän saanut ehdokas jää taakse vertausluvuissa, jos tämä on saanut äänensä pienemmän painoarvon omaavasta seurakunnasta!

 

 

Seuraavassa seurakuntakohtaiset painokertoimet Tampereen hiippakunnassa:

 

 

• Eteläinen                                     1,370
• Harju                                           1,296
• Messukylä                                   1,500
• Tuomiokirkko                             1,448
• Hattula                                         0,478
• Hauho                                          0,467
• Hämeenlinna-Vanaja                 0,880
• Kalvola                                        0,429
• Lammi                                         0,471
• Tuulos                                          0.455
• Akaa                                             0,593
• Kangasala                                   0,818
• Lempäälä                                    0,778
• Pälkäne                                        0,474
• Sääksmäki                                   0,741
• Urjala                                          0,421
• Vesilahti                                       0,467
• Hausjärvi                                     0,526
• Janakkala                                    0,630
• Loppi                                           0,526
• Riihimäki                                     0,758
• Asikkala                                      0,526
• Hollola                                         0,815
• Joutjärvi                                      0,826
• Keski-Lahti                                 0,935
• Kärkölä                                       0,467
• Laune                                          0,880
• Nastola                                         0,682
• Orimattila                                    0,593
• Padasjoki                                     0,400
• Salpausselkä                                0,727
• Jämsä                                           0,741
• Kuhmoinen                                 0,400
• Mänttä-Vilppula                         0,522
• Orivesi                                         0,565
• Ruovesi                                        0,368
• Hämeenkyrö                               0,522
• Ikaalinen                                     0,474
• Jämijärvi                                     0,333
• Nokia                                           0,818
• Pirkkala                                       0,667
• Ylöjärvi                                       0,848
• Forssa                                          0,630
• Humppila                                    0,400
• Somero                                        0,478
• Tammela                                     0,474
• Ypäjä                                           0,400

 

Listasta nähdään, että eniten painoarvoa yhdellä annetulla äänellä on Messukylän seurakunnassa ja Jämijärven seurakunnassa annetulla äänellä on vastaavasti pienin painoarvo Tampereen hiippakunnassa, kun valitaan kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon päättäjiä.

 

 

Kirkolliskokouksen maallikkojäsenten ja hippakuntavaltuuston edustajien vaaleissa olivat äänioikeutettuja kirkkovaltuuston tai seurakuntayhtymässä seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston maallikkojäsenet, joten seurakunnan tavallinen jäsen ei ollut näissä vaaleissa äänioikeutettu.

 

 

-Esko Erkkilä-

Evakelis-luterilaisen kirkon hiippakuntajako on erikoinen tapa pahoinpidellä Suomen kuntakarttaa

Keskiviikko 18.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Työelämässä opin, että kaikilla organisaatioilla on oma tapansa jakaa Suomen kunnat erilaisiin kokonaisuuksiin.

 

 

Aluevastuussa ollessani vastuualueeni pääasiallinen nimi oli Länsi-Suomen myyntialue.

 

 

Siihen kuuluivat koko ajan Satakunta, Pirkanmaa ja Keski-Suomi, mutta oli vaiheita, jolloin siihen kuuluivat noiden kolmen maakunnan lisäksi mm. Hämeenlinna, Lahti, Helsinki, itäinen Uusimaa, läntinen Uusimaa, Seinäjoki, Vaasa ja Kokkola.

 

 

Se oli Rehuraisio Oy:n tapa pahoinpidellä läntisen Suomen karttaa.

 

**************

 

Olen viime päivinä saanut perehtyä ”hengelliseen rälssiin”, kun olen ollut taustaryhmäni vastuuhenkilönä Tampereen hiippakunnassa kirkolliskokouksen maallikkoedustajien ja hiippakuntavaltuuston maallikkoedustajien ehdokasasettelussa.

 

 

Tampereen hiippakunnan seurakuntajako on todella eriskummallinen ja se edustaa yhtä ääripäätä sellaisen organisaation alueellisen kokonaisuuden osalta, jonka pääpaikkana on Tampere ja josta organisaatiosta käytetään termiä ”Tampereen…” eli tässä tapauksessa...

”Tampereen hiippakunta”!

 

 

 

 

 

 

 Tämä kuva on vuodelta 2004 ja siinä ei luonnollisestikaan ole huomioitu sen jälkeen tapahtuneita kuntaliitoksia!  Kartta on kuitenkin kirkonkuvineen niin sympaattinen, että julkaisen sen tässä!

 

 

 

 

 

 

 

Parhaiten Tampereen hiippakunnan alue näkyy tästä siirtokuvasta, jonka imuroin Tampereen hiippakunnan nettisivuilta.

Tampereen hiippakunta jakaantuu kahdeksaan rovastikuntaan, jotka ovat:

• Tampereen Tuomiorovastikunta
• Hämeenkyrön rovastikunta
• Ruoveden rovastikunta
• Hollolan rovastikunta
• Hämeenlinnan rovastikunta
• Janakkalan rovastikunta
• Tammelan rovastikunta
• Sääksmäen rovastikunta

 

Rovastikuntajako on jokseenkin mielekäs, mutta kuntakohtaisesti herättää suurta kummastusta, että Tampereen hiippakuntaan kuuluu mm. sellainen vahva varsinais-suomalainen seurakunta kuin Someron seurakunta!

 

Melkein Helsingin kupeessa sijaitseva Orimattila kuuluu myös Tampereen hiippakuntaan.

 

Yllätys, yllätys: Keski-Suomesta Jämsä kuuluu Tampereen hiippakuntaan!

 

Toisaalta on vaikea ymmärtää, että mm. Sastamala, Parkano, Kihniö ja Virrat eivät kuulu Tampereen hiippakuntaan!

 

 

No, mikäs minä olen ihmettelemään näitä hengellisen rälssin aluejakoja ja tapaa pahoinpidellä Suomen karttaa, mutta ihmettelen kuitenkin joka tapauksessa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ihantalan seurakunnan hautausmaa sijaitsee Ihantalan taistelujen muistomerkin takamaastossa

Sunnuntai 23.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen käynyt moniaita kertoja Ihantalan kirkon raunioilla, Ihantalan sankarihautausmaalla sekä Ihantalan taistelujen muistomerkillä ja kun sen lisäksi olen tutustunut Pyöräkankaan maastoon, luulin tietäväni kaiken Ihantalan maisemista – toki kenraali Vihman tarkkaa kaatumispaikkaa Ihantalassa en tunne.

 

Erehdyin, sillä vasta kyröläismatkallamme tutustuin Ihantalan seurakunnan hautausmaahan.

 

 

 

 

 

Ihantalan taistelujen muistomerkki on tuttu monille suomalaisille ja sen on tärkeä paikka meille kaikille, sillä Ihantalan voitokkaat taistelut merkitsivät, että Suomi säilyi itsenäisenä Jatkosodan jälkeen.

 

 

 

 

 

Ihantalan taistelujen muistokiven takamaastossa runsaan sadan metrin etäisyydellä sijaitsee toinen muistokivi, johon hakatussa tekstissä todetaan sillä paikalla sijainneen Ihantalan seurakunnan hautausmaa vuosina 1925 – 1944.

 

 

Tunnustan, että havainto Ihantalan seurakunnan siviilihautausmaan sijainnista oli minulle uutta tietoa. Olen aiemmin luullut, että Ihantalan seurakunnan hautausmaa on sijainnut lähellä Ihantalan kirkkoa, kuten sijaitsee Ihantalan sankarihautausmaa.

 

 

 

 

 

Ihantalan seurakunnan hautausmaalla vallitsee nykyään syvä rauha ja ne männyt, jotka nyt humisevat hautojen yllä, ovat kasvaneet vuoden 1944 taistelujen jälkeen.

 

 

 

 

 

Hautausmaalla on vielä havaittavissa hautakivien aluskiviä, mutta varsinaiset hautakivet nykyisännät ovat siirtäneet muualle.

 

 

 

 

 

 

Ihantalalaiset ovat merkinneet vanhoihin hautausmaakarttoihin nojautuen hautausmaalle merkkikiviä, joiden avulla Ihantalan hautausmaalle haudattujen omaiset pystyvät nykyäänkin paikantamaan omaistensa hautapaikat.

 

 

 

Kiitokset sille seurueemme naishenkilölle, joka johdatteli minut tälle pyhälle paikalle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vytegra - venäläinen pikkukaupunki 15 kilometriä Äänisestä etelään

Tiistai 11.8.2015 - -Esko Erkkilä-

 

 

Kyröläismatkaajien Äänisen ja Laatokan kiertomatka ehti heinäkuun 2. päivänä 2015 Vytegran pikkukaupunkiin.

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki hoiti tarvittavat kirjautumiset 435 kilometrin mittaisen päiväajomatkan jälkeen Hotelli Vytegran vastaanottotiskillä ilta-kahdeksan aikoihin.

 

 

Seurasin illan aikana, kun kuvassa näkyvä vastaanottovirkailija kirjasi kuulakärkikynällä jokaisen kyröläismatkaajan passitiedot ristiruutuvihkoon hyvin tarkasti.

 

 

Suomessa on byrokratiatalkoisiin paljon aihetta, mutta tänä osoitti taas kerran, että itäisessä naapurimaassamme turhaa byrokratiaa on paljon enemmän kuin meillä. On jokseenkin varmaa, että mitään todellista käyttöä ei Venäjälläkään ole henkilökohtaisen viisumin saaneiden ulkomaalaisten passitietojen kirjaamisessa pikkukaupungin hotellissa siniseen ristiruutuvihkoon!

 

 ***************

 

 

Hyvin nukutun yön jälkeen tein aamulla pienen kävelylenkin Vytegrassa ja tässä pieni kuvaotos lenkiltäni.

 

 

 

 

 

 

Koivupölleillä voi kukkapenkin rajata – ainakin Vytegrassa!

Ovat koivupöllit paljon parempi ratkaisu kuin autonrenkaat - suorastaan vihaan, kun autonrenkaita käytetään kukkapenkkien reunuksina!

 

 

 

 

 

 

Vytegrasta on Pietariin matkaa 430 kilometriä.

 

 

 

 

 

 

Vytegran sanotaan olevan vilkas satamakaupunki ja näiden näkymien perusteella niin myös on!

 

 

 

 

 

 

Venäjän vallankumouksen 50-vuotispäivänä paljastetun muistomerkin ympäristö on päässyt hieman rupsahtamaan, mutta toki Vladimir Iljits Lenin´n tutut piirteet ovat edelleenkin ”kova sana” Vytegrassa.

 

 

 

 

 

 

Vytegrajoen rannalla sijaitsee pseudovenäläiseen tyyliin rakennettu Herran temppeliin tuomisen kirkko (1869–1873).

 

 

Yritin saada ovea auki, mutta ilmeisesti edellisestä aukaisusta oli kulunut jo vuosia ja ovet saattavat pysyä kiinni vielä vuosikausia.

 

 

 

 

 

 

Paluumatkalla tapasin sillanpielestä alas johtavat leveät portaat – pitkästä ruohikosta saattoi päätellä, että nämä portaat eivät johtaneet mihinkään!

 

 

 

 

 

 

Aamulenkin jälkeen oli aamupalan aika. Se oli niukka, mutta…

 

 

 

 

 

 

…ravitseva, sillä voisilmäkaurapuuron ja jogurtin lisäksi siihen kuului kahvin tai teen ohella pieni lämmin voileipä.

 

************

 

Seurasimme aamulla vytegralaisten töihinmenoa ja se näytti olevan todellista, sillä sataman suuntaan kulkevia henkilöautoja oli aamukahdeksan aikaan runsaasti liikenteessä.

 

 

 

Monta kokemusta rikkaampana lähdimme seuraavaan kohteeseen ja matka sinne ei ollutkaan pitkä, mutta siitä ehkä jo huomenissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Saminon kylässä sijaitsee eräs lukemattomista Pyhän Eliaan kirkoista

Sunnuntai 9.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme jatkui Stalinin uhrien teloitus- ja hautapaikalta Puutoisista kohti Vytegran kaupunkia.

 

 

Saavuimme Vologdan oblastin alueella sijaitsevaan Saminon kylään.

 

 

 

 

Kylässä sijaitsee Pyhän Eliaan puinen kirkko – rakennettu 1692 – 1702. 

 

 

Maailmassa on lukemattomia kirkkoja, jotka on nimetty Pyhän Eliaan kirkoiksi ja Venäjällä Äänisen itäpuolella Saminon kylässä on yksi sellainen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkko ei ole avoinna, mutta tällaisenakin se on nähtävyys.

 

 

 

 

 

 

Kirkon vierellä sijainneet rakennukset ovat päässeet rapistumaan siihen kuntoon, että niitä ei mikään enää pelasta.

 

 

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

Kirkon vierellä kulkee rauhallista menoaan joki…

 

 

 

 

 

 

 

…ja sen yli johtaa kyläsilta,…

 

 

 

 

 

 

…joka ei luonnollisesti ole tarkoitettu raskaalle liikenteelle.

 

 

 

 

 

 

Kirkon vastarannalla sijaitsee hyvinhoidetulta vaikuttava venäläistalo.

 

 

 

Suorastaan idyllistä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Uusi Muurmannin maantie ohittaa Kontupohjan - hyöty vaiko haitta paikkakunnalle?

Tiistai 28.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Petroskoin jälkeen kyröläismatkamme seuraava etappi oli Kontupohja.

 

 

 

 

 

 

Suuntasimme Muurmanskin tielle ja kohti pohjoista Äänisen länsirannan maisemissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi Muumannin maantie teki kuljettajallemme pienet tepposet, sillä ajoimme Kontupohjan tienhaaran ohi ja jouduimme palaamaan muutaman kilometrin verran kohti Petroskoita.

 

 

Tässä opastusta kohti Pietaria ja ohjaus kohti Kontupohjaa.

 

 

************

 

Kontupohjassa toimii merkittävä paperinjalostustehdas, jonka tuotteita on myyty mm. suomalaisille lehtitaloille.

 

 

Matkamme eräs osanottaja – paperinjalostusinsinööri – oli eläkepäivillään toiminut konsulttina Kontupohjan paperinjalostustehtaan kehittämisessä.

 

 

Kaikesta huomasi, että Kontupohjassa paperinjalostustehdas oli ja on ehkä vielä nykyäänkin samassa roolissa kuin oli Kyro Oy Kyröskoskella ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy Valkeakoskella – työntekijöistä huolehdittiin kehdosta hautaan tehtaan toimista.

**************

Tässä muutamia bussin ikkunasta kuvattuja kuvia Kontupohjasta. Valitettavasti istuin bussissa Äänisen puolella ja monet Kontupohjan keskeiset kohteet jäivät bussireittimme vasemmalle puolelle.

 

 

 

***************

 

 

 

Paperinjalostustehtaan lisäksi toinen merkittävä teollinen toimija Kontupohjassa on ollut ja ilmeisesti on yhä edelleenkin rehutehdas ja viljanjalostuslaitos. Omaan tästä laitoksesta omakohtaisia kokemuksia ja pyrin kertomaan niistä ehkä parissakin erillisissä jutussa lähipäivinä.

 

 

 

*************

 

 

 

Kontupohjassa tärkeä kohde on Kontupohjan ortodoksinen kirkko.

 

 

Se on nähnyt muuttuvan maailman, mutta se itse ei ole muuttunut – olen nähnyt siitä kuvan Suomen ajoilta eli vuosilta 1941 – 1944 ja samanlainen se on yhä edelleen.

 

 

Kontupohjan ortodoksikirkon opas on tapaamistani oppaista tympäisevin, mutta pahuuskin on kai vakio, sillä oppaan kissa on maailman lempein ja valloittavin olento!

 

 

Tällä reissulla meidän ei tarvinnut kohdata Kontupohjan ortodoksikirkon opasta ja emme valitettavasti tavanneet myöskään maailman lempeintä ja valloittavinta kissaa!

 

 

 

 

 

 

Matkamme jatkui ja seuraava kohteemme Karhumäki eli Medvezh´yegorsk odotti meitä 20 kilometrin päässä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kurkijoki - suomalaisen maatalousopetuksen kehto

Perjantai 17.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Pariisin rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle luovutetuista pitäjistä pidetään maatalousvaltaisimpana Sakkolaa.

 

Näin ehkä sikatalouden osalta onkin, mutta Kurkijoki on ehdottomasti se pitäjä, joka on suomalaisen maatalousopetuksen kehto.

 

 

Kurkijoen maamiesopisto on opistotasoisen maatalousopetuksen aloittaja Suomessa.

 

 

Olen saanut poiketa Kurkijoella kerran aikaisemminkin ja nyt toinen poikkeamiseni tapahtui kyröläismatkan aikana 1.7.2015.

Presidentti Lauri Kristian Relander sekä Veikko Hakulinen ovat syntyneet Kurkijoella.

 

 

 

 

 

 

Tulimme Kurkijoelle Käkisalmen suunnalta ja ensimmäisessä kuvassa on Kurkijoen nimiviitta (vai onko?).

 

 

 

 

 

 

Hylätty huoltoasema.

 

 

 

 

 

 

Maatalousmaisemaa…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoelle…

 

 

 

 

 

 

…Käkisalmen suunnalta tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Takana suomalaistalo ja edessä nykyisäntien rakennuksia.

 

 

 

 

 

 

Näkymää Käkisalmesta päin Kurkijoelle tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Tällä paikalla sijaitsi Kurkijoen puukirkko ennen sen tuhonnutta tulipaloa.

 

 

Googlaa ”Kurkijoen kirkko” ja kuvittele se tälle paikalle - tulee surullinen olo.

 

 

 

 

 

 

Näkymää joen yli…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoen kirkon paikalta (onko kyseessä Kurkijoen kansanopiston rakennukset?).

 

 

 

 

 

 

Sankarihautausmaan muistokivi.

 

 

 

 

 

 

Kurkijokelaista maisemaa Kurkijoelta kohti Sortavalaa.

 

 

 

Maatalousmiehenä tunnen suurta surua Kurkijoen nykykohtalosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Lauma hajoaa, kun paimen syöksyy rotkoon

Maanantai 1.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Viime perjantai oli synkkä päivä evankelis-luterilaiselle kirkolle ja todennäköisesti myös Kokoomukselle.

 

Synkkyys johtui, kun Eduskunta antoi äänestyksessä tukensa avioliittolain muutokselle.

 

Avioliittolain muutoksella ei ehkä sinällään olisi ollut dramaattisia vaikutuksia evankelis-luterilaiselle kirkolle, mutta äänestystuloksen jälkeen seurannut arkkipiispa Kari Mäkisen taitamaton menettely muodostui kohtalokkaaksi kirkolle.

 

Arkkipiispan lausunto päästi valloilleen ennen näkemättömän hyökyaallon kirkosta eroamisille.

 

Kirkkokuntamme paimen – arkkipiispa - syöksyi mielipiteineen rotkoon ja nyt lauma eli me kirkkokansa olemme hajoamassa!

 

Mäkisen lausunto on malliesimerkki siitä, että mitä huono johtaja merkitsee yhteisölle.

 

Huono johtaja vie johtamansa yhteisön turmioon ja pahimmassa tapauksessa saa aikaan sen, että yhteisö häviää kokonaan.

 

Kirkolliskokouksella riittää seuraavassa kokouksessaan puuhaa, jotta kirkkokuntamme pystyy pelastamaan sen mitä on pelastettavissa.

 

 

*************

 

 

Kokoomuksen osalta tilanne saattaa muodostua samanlaiseksi kuin evankelis-luterilaisessa kirkossa.

 

Pääministeri Alexander Stubb asettui näkyvästi etukäteen puolustamaan avioliittolain muutosta ja sai puuttumisellaan aikaan suurta hämminkiä kokoomuslaisten joukoissa.

 

Kokoomuksen ”paimenen” toimien vaikutus ei näy niin reaaliaikaisesti kuin näkyy evakelis-luterilaisen kirkon paimenen hoipertelu, mutta odotettavissa on, että Stubb´n uusin töppäys heikentää kokoomuksen kannatusta.

 

Myös kokoomuksen ”paimen” syöksyi avioliittolain käsittelyn yhteydessä rotkoon ja nyt kokoomuslauma on hajoamassa.

 

 

***********

 

 

Näyttää, että avioliittolain eduskuntakäsittelyssä SDP selvisi lähes olemattomin vaurioin ja se on uusin osoitus Antti Rinteen taidoista.

 

 

************

 

 

 

Tänään alkoi joulukuu ja on mielenkiintoista nähdä, että miten joulukuussa julkistettavissa gallupeissa eri puolueiden kannatukset ovat kehittyneet.

 

 

Niitä odotellessa!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Onneksi kirkkoväki ei tiennyt, että kirkkopyhä oli peruutettu"

Torstai 6.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Kerron tässä jutussani samanlaisesta tapauksesta kuin oli kyse Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, jossa vuosina 1945 ja 1946 sovellettiin lakien jälkikäteistä soveltamista.

 

Nyt tarkoitan Ylöjärvellä sunnuntaina lokakuun 26. päivänä Viljakkalan kirkossa järjestettyä Keskustan kirkkopyhää, joka peruutettiin sen jälkeen, kun tilaisuus oli pidetty.

 

Olen kirjoittanut kirkkopyhästä tällä saitilla 27.10.2014 ja kirjoitukseni löytyy googlaamalla vaikkapa näin: ”Esko Erkkilä Viljakkalan sankarihaudat 27.10.2014”.

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkossa 26.10.2014 järjestettävään Keskustan kirkkopyhään kutsuttiin Ylöjärven Uutisissa 22.10.2014 julkaistulla ilmoituksella.

 

 

Ylöjärven Uutisten seuraavassa numerossa eli 29.10.2014 kerrottiin kaikkien ihmetykseksi, että kolme päivää aikaisemmin pidetty onnistunut kirkkopyhä olikin peruttu!

 

Samanlaista meininkiä siis kuin Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä eli sovellettiin ”takautuvaa peruuttamista”!

 

 

 

 

 

 

Lähetin Ylöjärven Uutisille otsikkoaiheiden kirjoitukseni, joka julkaistiin lehdessä ”Mielipiteitä” –palstalla eilen.

 

 

 

Kirjoitukseni kuului näin:

 

 

 

*****************

"Onneksi kirkkoväki ei tiennyt, että kirkkopyhä oli peruutettu!

 

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö ry järjesti sunnuntaina 26. lokakuuta Kirkkopyhän Viljakkalan kirkossa.

 

Näin kutsun keskiviikkona 22. lokakuuta ilmestyneessä Ylöjärven Uutisissa ja menin tavallisena seurakuntalaisena paikalle.

 

Kirkossa oli runsaasti väkeä ja jumalanpalveluksen ohjelma oli tavanomaista monimuotoisempi, sillä kirkkokansa sai kuulla yksinlaulua alttarilta ja urkuparvelta sekä Raamatun lukua puhuja-aitiosta.

 

Koin Johannes Riuttalan saarnan olleen eri ryhmien yhteistyötä kannustava ja sen pääsisältö oli mielestäni se, että erilaisista mielipiteistämme huolimatta olemme ihmisinä tasa-arvoisia. Hyvä saarna.

 

Pidin Riuttalan saarnakoreografiasta, kun hän aloitti ja lopetti saarnansa saarnastuolista, mutta piti saarnansa keskiosan kirkkoväen keskuudessa eli kirkon keskikäytävällä. Tällaista muotorikkautta kaipaamme enemmänkin evankelisluterilaiseen kirkkoomme!

 

Johannes Riuttala kruunasi onnistuneen jumalanpalveluksen sillä, että kirkonmenojen jälkeen hän kiirehti ovensuuhun ja kätteli jokaisen kirkkovieraan.

 

Onnistuneen Kirkkopyhän jälkeen olin seuraavana keskiviikkona eli 29. lokakuuta hämmentynyt, kun Ylöjärven Uutisissa kerrottiin, että edellissunnuntaina Viljakkalan kirkossa järjestetty Kirkkopyhä olikin peruutettu!

 

Vaatii melkomoista taituruutta, että hyvin onnistunut tilaisuus voidaan jälkikäteen peruuttaa!

 

***

 

Lokakuun 26. päivänä Viljakkalan kirkossa järjestetyllä kirkkopyhällä oli myönteisiä vaikutuksia sen eripuran tasoittamisessa, joka yhä edelleen vallitsee Viljakkalan Ylöjärveen liittämisen seurauksena.

 

Erityisesti juuri tämän vuoksi pidän valitettavana, että Keskustan kirkkopyhä on jälkikäteisesti peruutettu.

 

Esko Erkkilä

Tampere, mutta kotikirkkoni on edelleen Viljakkalassa"

 

 

******************

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi munakello ei keskeyttänyt hyvää saarnaa!

Maanantai 27.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö järjesti eilen Viljakkalan kirkossa Keskustan kirkkopyhän.

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni, sillä olen siellä päässyt ripille ja saanut kokea siellä monet kirkolliset tapahtumat.

 

Virallisesti nykyinen kotikirkkoni on Härmälän kirkko Tampereella, mutta Viljakkalan kirkko pysyy elämäni loppuun saakka todellisena kotikirkkonani.

 

Osallistuin Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön kirkkopyhän viettoon Viljakkalassa.

 

 

 

 

 

 

Menin kirkonmäelle hyvissä ajoin ennen Jumalanpalveluksen alkamista, jotta ehdin käydä Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla kolmannessa rivissä sankarirististä kuvaajaan päin lepää yksi sedistäni, joka kuoli Viipurissa Talvisodan viime hetkinä.

 

 

 

 

 

 

Maanviljelijä Markku Ylijoki Viljakkalan Nisunperältä aloitti Jumalanpalveluksen laulamalla hengellisen laulun ja viritti Jumalansanaa kuulemaan tulleen seurakunnan hartaaseen tunnelmaan.

 

Ylijoki esiintyi yksinlauluillaan Jumalanpalveluksen aikana useaankin kertaan.

 

Markku Ylijoki on kokenut kunnallismies, mutta viime kunnallisvaaleissa hän ei ollut ehdokkaana.

 

 

 

 

 

 

Minna Sarvijärvi Kurusta luki Raamatusta päivään sopivia kohtia. Minna toimii opettajana Viljakkalassa Karhen koululla ja hän on Keskustan Pirkanmaan piirin kansanedustajaehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

 

Minna Sarvijärvi on Keskustanaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja. 

 

 

************

 

 

Viljakkalan seurakunta muuttui Viljakkalan kunnan Ylöjärven kaupunkiin liittymisen yhteydessä kappeliseurakunnaksi ja seurakunnan kappalainen Johannes Riuttala piti Jumalanpalveluksessa hyvän saarnan.

 

Riuttala aloitti saarnansa saarnastuolissa, mutta siirtyi saarnansa aikana kirkon keskikäytävälle ja jatkoi saarnaansa ”kansan keskeltä”. Saarnansa lopuksi Riuttala kiipesi taas saarnastuoliin.

 

Pidin Riuttalan menettelystä ja kiitinkin häntä Jumalanpalveluksen jälkeen ”saarnansa koreografiasta”! Minulle jäi tunne, että Riuttala piti kiitoksistani.

 

 

Saarnassaan Johannes Riuttala käsitteli hengellisessä ja yhteiskunnallisessa elämässä olevien erilaisten ryhmien tilannetta ja piti erilaisten ryhmien olemassaoloa rikkautena. Hän painotti, että erilaista näkemyksistämme huolimatta olemme ihmisinä tasavertaisia.

 

Arvostin Riuttalan saarnasanomaa ja mielestäni se sopi juuri tähän Jumalanpalvelukseen mainiosti.

 

Arvostin myös sitä, että Johannes Riuttala kiirehti Jumalanpalveluksen jälkeen kirkon ovensuuhun ja kätteli jokaisen kirkkovieraan.

 

 

**********

 

Mitä merkitsee tämän jutun otsikko?

 

Riuttala ”latasi” saarnansa aluksi saarnastuolin reunalle pienen punaisen munakellon, jotta osaisi sen pirahduksen kuultuaan lopetella saarnaansa.

 

Munakello ei kuitenkaan toiminut ja saimme kuulla tavanomaista pidemmän saarnan.

 

Onneksi pidemmän saarnan, sillä Riuttalasta on kehittynyt seurakuntalaisten arvostama saarnamies eli onneksi munakello ei toiminut ja saimme kuulla täyspainoisen saarnan.

 

 

 

*************

 

 

Jumalanpalveluksen jälkeen Keskustan kirkkopyhä jatkui Keskusta-lounaalla Viljakkalan Seurojentalolla, mutta siitä kertominen onkin sitten uuden jutun paikka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kronstadt´n Merimieskirkko on hieno nähtävyys

Maanantai 1.9.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen vuosien saatossa päässyt käymään muutaman kerran Kronstadt´ssa, mutta vasta viime heinäkuussa pääsin ensimmäisen kerran tutustumaan saaren merimieskirkkoon.

 

 

 

 

 

 

Kirkko on viralliselta nimeltään ”Pyhän Nikolain Laivastokatedraali”.

 

 

 

 

 

 

 

Ortodoksitapaan katedraalissa vierailevien naisten täytyy peittää hiuksensa ja heillä pitää olla yllään hame.

 

Kirkon eteisessä on lainattavissa shaaleja ja kietaisuhameita, jotta naiset voivat tutusta katedraaliin asianmukaisissa asuissa.

 

 

 

Ryhmissä esiintyminen olisi vaatinut oppaan, mutta kun ryhmä hajaantui yksittäisiksi henkilöiksi, niin opasta ei tarvittu. Kannattaa siis tutustua kirkkoon yksittäisenä kirkossakävijänä.

 

 

Tiukantuntuiset järjestysmiehet eivät katselleet suopeasti myöskään valokuvaamista, mutta koska turistit sitä kuitenkin melko vapaasti harrastivat, myös minä otin muutamia valokuvia katedraalin sisätiloista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Katedraali toimii myös muistomerkkinä merellä kuolleille merimiehille.

 

 

 

 

 

 

Tätä tarkoitusta varten katedraalin seinustoilla on marmoripaasia, joihin on kaiverrettu merionnettomuuksissa kuolleiden upseerien nimet sekä miehistöön kuuluneiden hukkuneiden merimiesten lukumäärät.

 

 

 

 

 

 

Katedraalin edustalla olevalla aukiolla on torikiveyksellä kuvattuna suurikokoinen ankkuri, mutta katedraalin sisäänkäynti – vaikka korkealla onkin – on niin matala, että ankkurin hahmottaminen on sieltä vaikeaa.

 

 

 

 

 

 

Torin laidalla palaa ikuinen tuli haaksirikoissa hukkuneiden merimiesten muistoksi.

 

 

 

 

 

 

Katedraali valmistui vuonna 1913, mutta se suljettiin jo 1927.

 

Ensimmäinen jumalanpalvelus katedraalissa sulkemisen jälkeen järjestettiin vuonna 2005 ja katedraalin kunnostustyöt valmistuivat vasta runsas vuosi sitten eli keväällä 2013.

 

Tässä syy, että miksi katedraaliin on ennen ollut vaikea tutustua.

 

 

Kannattaa poiketa Pyhän Nikolain Laivastokatedraalissa Kronstadt´ssa!

 

 

-Esko Erkkilä- 

"Joka köyhää armahtaa, se lainaa Herralle"

Torstai 7.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Otsikon sanat on kirjoitettu sen vaivaisukon rintaan, joka seisoo Kälviän kellotapulin edessä.

 

 

 

 

Kälviän komea kellotapuli on rakennettu vuonna 1804 ja sen on suunnitellut Jacob Rijf.

 

Tunnettu kirkonrakentaja Henrik Kuorikoski on rakentanut kellotapulin.

 

 

 

 

 

 

Kellotapulin ovien vieressä seisovan vaivaisukon on vuonna 1820 veistänyt kirkkoväärti Erkki Lassila.

 

Kerrotaan, että Lassila sai vaivaisukon veistämisestä 10 riikintaaleria ja 32 killinkiä.

 

 

 

 

 

 

Vaivaisukon ilme on hieman surullinen – liekö syynä se, että vaivaisukko on jossain vaiheessa menettänyt osan oikean kätensä sormista! Vai onko niin, että juuri sormiensa menetyksen vuoksi ukko onkin vaivaisukko!

 

 

***********

 

Suomessa on yllättävän monta vaivaisukkoa eli n. 125 ukkoa ja yksi vaivaisakka  – Suomen ainoa vaivaisakka on Soinissa.

 

Osa vaivaisukoista on siirretty kirkkojen sisätiloihin säältä ja ilkivallalta suojaan.

 

 

**********

 

Kälviän vaivaisukko kerää lantteja seurakunnan diakoniatyölle.  Kälviällä ei tosin näytä olevan tarvetta pikkurahalle, sillä ukon sisältä löydettiin 1860-luvun rahoja, kun ukkoa viime kesänä valmisteltiin Kerimäellä järjestettyyn vaivaisukko-näyttelyyn! 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Eläkää sovussa toinen toistenne kanssa"

Perjantai 1.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Otsikon sanat on kaiverrettu siihen muistomerkkiin, joka sijaitsee Terijoen evankelisluterilaisen kirkon kirkkopuistossa Terijoella.

 

Yleensä suomalaisretkikunnat pysähtyvät Terijoella ihailemaan Terijoen ortodoksikirkkoa ja komeahan se onkin.

 

 

 

 

 

 

Tässä bussin ikkunasta kuvattu huono ja vajavainen kuva Terijoen ortodoksikirkosta 6.7.2014, jolloin sain olla mukana Karjalan kannakselle ja Pietariin suuntautuneella matkalla.

 

Olen useasti käynyt Terijoella, mutta milloinkaan en ole päässyt vierailemaan Terijoen ortodoksikirkossa – tavoitteita pitää olla ja vierailu siellä on yksi tavoitteeni tulevina vuosina!

 

 

 

 

 

 

Terijoen ortodoksikirkossa oli meneillään jumalanpalvelus ja emme halunneet mennä sitä häiritsemään, joten ajoimme ylämäkeen Terijoen keskustaan.

 

Terijoen evankelisluterilainen kirkko kirkkopuistoineen oli tutustumiskohteemme ja hyvä niin, sillä kohde oli minulle ja monelle muullekin seurueemme jäsenelle ennenkäymätön.

 

 

***********

 

 

Terijoen kirkko on Josef Stenbäck`n suunnittelema.

 

Stenbäck (1854 – 1929) oli aikakautensa tuotteliain kirkkoarkkitehti. Hänen kynänsä on tuottanut Suomeen kaikkiaan 35 kirkkoa.

 

Pääsin viime kesä tutustumaan pakkoluovutetulla alueella sijaitsevaan Räisälän kirkkoon ja on helppo uskoa, että Räisälän ja Terijoen kirkot ovat saman arkkitehdin luomuksia.

 

Stenbäck suunnitteli Suomeen puukirkkoja, tiilikirkkoja, kivikirkkoja sekä rapattuja fasadipintakirkkoja – Terijoen kirkko on rapattu fasadipintakirkko.

 

 

***********

 

 

 

 

 

 

Terijoen kirkon vierellä sijaitsee sankarihautausmaa, jonne haudattujen sankarivainajien hautoja ei enää ole yksilöitävissä, mutta…

 

 

 

 

 

 

…paikalla on kuitenkin Terijoki-Seura ry:n ja Terijoki Säätiön pystyttämä muistomerkki.

 

Muistomerkissä todetaan, että tälle paikalle on haudattu ja siunattu 75 sodissa 1939 – 1944 kaatunutta suomalaista, terijokelaista sotilasta.

 

 

 

 

************

 

 

Muistomerkin sivuilla on mainittu nimin, syntymävuosin ja kaatumisvuosin ne terijokelaiset sotilaat, jotka antoivat henkensä Suomea puolustaessaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

Meillä oli tavanmukainen kiire, mutta onneksi poikkesin kirkkoon sisälle.

 

 

 

Terijoen ev. luterilainen kirkko on poikkeuksellinen kohde, sillä kirkossa on satunnaiskävijänkin aistittavissa herkkä, kirkollinen tunnelma.

 

 

 

 

 

 

Kirkon alkuperäinen, Ilmari Launiksen maalaama alttaritaulu ”Jeesus asettaa myrskyn” on sodan melskeissä kadonnut ja nyt alttaritaulun paikalla on paikallisen seurakunnan asettamana krusifiksi – venäläiset kutsuvat Terijokea Zelenogorskiksi.

 

 

 

 

 

 

Terijoen kirkon saarnastuoli…

 

 

 

 

 

 

…ja urkuparvi korostavat kirkon levollista ilmettä.

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

Terijoen kirkon kirkkopuistossa on taideteos, jossa kaksi kivääriä muuntuu piippujensa kohdalla monimuotoisiksi rauhan elementeiksi eli puiksi.

 

 

 

 

 

 

Toisen kiväärin piipun ”oksalla” istuu rauhaa kuvaten rauhankyyhkynen ja muistomerkkiin on kaiverrettu

 

 

”NEUVOSTOLIITTOLAIS – SUOMALAINEN SOTA 1939 – 1940”

 

sekä tämän jutun otsikossa esiintyvät Markuksen evankeliumin sanat

 

”Eläkää sovussa toinen toistenne kanssa”.

 

Erityisen ajankohtainen viesti nykypäivänä!

 

 

Terijoella käydessä kannattaa pyytää opasta ohjaamaan matkaseurue tutustumaan Terijoen evankelisluterilaiseen kirkkoon ja sen kirkkopuistoon!

 

 

-Esko Erkkilä-

Profeetta Elian kirkko Viipurissa on hyvin hoidettu kokonaisuus

Perjantai 25.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Tutustuin kesäkuun alussa Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen Viipurin-matkalla lähellä hotelliamme sijainneeseen Profeetta Elian ortodoksikirkkoon.

 

 

 

 

 

Olimme majoittuneina Hotelli Viking´iin lähellä Viipurin rautatieasemaa.

 

Kuva hotellistamme on otettu Rautatieaseman aukiolta ja näkymä hotellihuoneemme ikkunasta oli Viipurin rautatieasemalle eli suoraan kuvaajan selän taakse.

Hotelli Viking on sinällään hyvä hotelli, mutta ei sovellu eläkeläisille, sillä neljänteen kerrokseen matkalaukkujen raahaaminen on liian työläs homma senioreille - hotellissa kun ei ole hissiä!

En voi suositella hotellia senioriväestölle ja se ei sovi lainkaan henkilöille, joilla on ongelmia liikkumisessa.

 

 

 

 

 

 

Profeetta Elian kirkko sijaitsee saman kadun varrella kuin hotellimme ja sinne oli hotellilta kävelymatkaa parisensataa metriä.

 

Profeetta Elian kirkko toimi Suomen aikana Viipurin suomalaisen ortodoksiseurakunnan pääkirkkona.

 

 

 

 

 

 

Profeetta Elian kirkko sijaitsee korkealla mäellä.

 

Vierailin kirkossa 10.6.2014.

 

Kirkko oli koristeltu tuoreilla koivuilla ja koivujen tuoksu oli kirkossa melkein huumaava.

 

Harmittelen, että noudatin kuvauskieltoa täydellisesti ja minulla ei ole ainuttakaan kuvaa kirkon hienoista sisätiloista.

 

 

 

 

 

 

Profeetta Elian kirkko korjattiin juuri ennen Talvisotaa ja siellä ehdittiinkin pitää ainoastaan yksi jumalanpalvelus ennen sodan syttymistä.

 

Kirkko paloi Jatkosodassa Viipurin takaisin valtauksen yhteydessä vuonna 1941 siten, että siitä jäi jäljelle ainoastaan tiilirunko.

 

Venäläiset rakensivat kirkon nykykuntoon vuonna 1997.

 

 

**********

 

 

 

Kauniiden sisätilojen lisäksi Profeetta Elian kirkko on viimeistelty myös kirkon ympäristön osalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************

 

 

 

 

 

Profeetta Elian kirkon keskeinen sijainti Viipurissa merkitsee, että sinne on helppo mennä hetkeksi hiljentymään ja ihastelemaan kirkon kauneutta.

 

Rohkaisen käymään Profeetta Elian kirkossa, kun olette matkalla Viipurissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon edustalla sijaitseva Mikael Agricolan patsas on osakopio alkuperäisestä patsaasta

Tiistai 22.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen elänyt harhakuvitelmissa, kun olen olettanut, että Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon edustalla sijaitseva Mikael Agricolan patsas on samanlainen kuin alkuperäinen Viipurin Tuomiokirkon edustalla vuonna 1908 paljastettu alkuperäinen teos.

 

Asia selvisi minulle, kun kävin Viipurin linnassa 10.6.2014.

 

 

 

 

 

 

Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon edustalla sijaitseva patsas on kopiovalos sen muistopatsaan yläosasta, jonka Emil Wikström (1864 – 1942) suunnitteli Agricolan muistomerkiksi Viipurin Tuomiokirkon edustalle.

 

 

 

 

 

 

Viipurin Tuomiokirkon edustalla 21.6.1908 paljastettu alkuperäinen Mikael Agricolan muistomerkki on tässä kuvattu Viipurin linnassa esilläolevasta valokuvasta.

 

 

 

 

 

 

Oli ainakin minulle uutta, että alkuperäisessä Mikael Agricolan muistomerkin edessä oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin suunnittelema vanhusta ja lasta esittävä pronssiveistos.

 

Agricola on kuvattu alkuperäisessä ja myös kopiovaloksessa puhumassa saarnastuolia kuvaavassa tilanteessa.

 

 

 

****************

 

 

Mikael Agricolan alkuperäinen muistopatsas hävisi Talvisodan loppuvaiheissa ja sitä ei ole löydetty etsinnöistä huolimatta.

 

 

**************

 

On hyvä asia, että Viipuri-säätiön ja Viipurin jälleenrakennus- ja kehityssäätiön ansiosta Agricolan pronssihahmo valettiin Suomessa 1993 pystytettäväksi Viipuriin.

 

 

Muistomerkki paljastettiin 27.6.2009 Pietari-Paavalin kirkon edustalla Torkkelinpuiston äärellä.

 

 

 

 

 

 

Tässä Mikael Agricolan patsas (oikealla) ja Pietari-Paavalin kirkko samassa kuvassa – takana Torkkelinpuisto.

**********

 

 

 

Olen tyytyväinen, että muutaman Viipurin-matkani tuloksena pystyin ainakin suurin piirtein hahmottamaan suomenkielen luojan Mikael Agricolan muistopatsaiden vaiheet Viipurissa.

 

 

**********

 

 

On muistettava, että Mikael Agricolan patsaasta on tehty uusintavalokset seuraavasti:

 

• Turku 1910, esillä Turun Tuomiokirkon eteishallissa

• Lahti 1953, esillä Erkonpuistossa

• Pernaja 1959, esillä Agricolan oletetun kotitalon Sigfridsin pihassa

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vuonna 1940 tuhoutunut Ihantalan kirkko ehti palvella Herran huoneena vain 17 vuotta

Maanantai 14.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Olemme tottuneet, että kirkkorakennukset ovat seisoneet samoilla sijoillaan moniaita vuosikymmeniä – usein jopa vuosisatoja.

 

Viipurin maalaiskunnan pohjoisosassa sijainnut Ihantalan luterilaisen seurakunnan kirkko – Ihantalan kirkko – tekee poikkeuksen, sillä se ehti olla pystyssä ainoastaan 17 vuotta.

 

Ihantalan kirkko rakennettiin vuonna 1923 ja se tuhoutui sodan melskeissä vuonna 1940.

 

Ihantalan kirkonrauniot ovat monien Karjalanmatkaajien yksi kohde ja näin oli jälleen myös minun kohdallani, kun sain osallistua historia-, sotahistoria- ja kulttuurimatkalle Venäjälle heinäkuun alussa.

 

 

 

 

 

 

Ihantalan kirkosta on jäljellä ainoastaan kirkonportaat, mutta onneksi edes sen verran, sillä kaikki pakkoluovutetulle alueelle jääneet kirkot ja niiden rauniot ovat tärkeitä meille suomalaisille.

 

 

 

 

 

Ihantalan kirkonraunioilla on kuva sillä paikalla sijainneesta kirkosta.

 

Kuvasta nähdään, että kyse on ollut isosta kirkosta.

 

 

 

 

 

Kirkonraunioiden vierellä sijaitsee Ihantalan seurakunnan sankarihautausmaa.

 

Sankarihautausmaalla ei ole havaittavissa yksittäisiä sankarihautoja, mutta alueena se on hyvin hoidettu.

 

 

 

 

 

 

Sankarihautausmaan kupeella sijaitsevassa taulussa on hyvä valokuva Ihantalan sankarihautausmaasta vuodelta 1944.

 

Taulussa kerrotaan, että sinne on haudattu 66 sankarivainajaa.

 

Opastaulussa kerrotaan lisäksi, että sankarihautausmaa on kunnostettu vuonna 1992.

 

Kun tiedämme, että armottoman kovat Tali-Ihantalan taistelut alkoivat kesäkuun lopulla vuonna 1944, on helppo päätellä, että sankarihautausmaasta otettu kuva on otettu ehkä juhannuksen aikoihin 1944.

 

 

 

 

 

 

Ihantalan sankarihautausmaalla sijaitsee nykyisin muistokivi, jossa on seuraava teksti:

 

 

1939 – 1944

 

IHANTALAN SEURAKUNNAN

 

SANKARIVAINAJIEN

 

MUISTOA KUNNIOITTAEN

 

 

ENTISET IHANTALAN

 

SEURAKUNTALAISET 1992

 

 

 

 

 

 

Kiitos ja kaikki kunnia niille, jotka vaalivat Ihantalan sankarihautausmaalle haudattujen Suomea puolustaneiden sotilaiden muistoa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-