Hieno ympäristö ja tärkeä tehtävä

Maanantai 6.6.2011 - -Esko Erkkilä-

On kesäkuun 4. päivä, kun kirjoitan näitä rivejä.

 

 

Suomen lippu liehuu salossa Puolustusvoimain lippujuhlan kunniaksi…

 

 

 

…ja sateenkaari luo omaa tunnelmaansa tilanteeseen.

 

Nämä ovat puitteet, kun kirjoitan näitä rivejä. Samalla minulla on tietokoneellani avoinna Suomen Keskustan jäsenilleen lähettämä sähköpostikysely, että pitääkö Keskustan liittyä hallituskysymyksen selvittelyyn.

 

Arvostan Keskustan neuvoa-antavaa jäsenkyselyä. Se poikkeaa täysin muiden puolueiden menettelytavoista.

 

Eero Heinäluoma riisti SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaiselta kaikki neuvotteluoikeudet ja sen vuoksi ns. kuuden puolueen hallitusneuvottelut kariutuivat. Urpilainen tosin vakuutti itku kurkussa television haastattelussa, että hän johtaa SDP:n hallitusneuvottelijoita – uskokoon ken tahtoo. Heinäluoma on tottunut ay-politiikassa lypsämään viimeisenkin edun itselleen, mutta kokoomuksen Jyrki Kataiselle hänen taktiikkansa ei tehonnut.

 

Katainen ei puolestaan kuuntele muita kokoomuslaisia ja hänen kokemattomuutensa on paljolti syy, että nyt kysytään Keskustaa apuun.

 

Persut lähtivät jo hallitustunnustelujen alkuvaiheessa omille teilleen – Soini ei uskonut laumansa pysyvän vastuullisella polulla.

 

Keskustan toiminta tärkeässä asiassa poikkeaa muista – puolue arvostaa tavallisen jäsenen mielipidettä.

 

Olen omakohtaisen pohdinnan tuloksena tullut siihen tulokseen, että Keskustan pitää kantaa vastuunsa.

Vastuunkanto ei kuitenkaan saa tapahtua muiden ehdoilla.

 

Emme saa syyllistyä rintamakarkuruuteen, kun Isänmaa on hädässä. Lyhytnäköiset puoluenäkökannat pitää siirtää taaemmas, kun vastuunkantajia ei löydy. Silloin Keskustan on ryhdyttävä vastuunkantajaksi.

 

Jos vastuunkanto merkitsee yhteistyötä Kokoomuksen kanssa, niin hyvä niin. Sama asia on myös silloin, jos vastuunkanto tapahtuu SDP:n kanssa. Heinäluoman pitää kuitenkin muistaa, että Keskusta ei lähde ammattiyhdistysliikkeen tapaisiin vedätyksiin – ne kuuluvat ehkä SDP:n toimintapolitiikkaan ay-elämässä, mutta eivät kuulu yhteisten asioiden hoitoon.

 

Kannatan Keskustan lähtemistä hallitusneuvotteluihin. Tilanne on nyt toinen, kun vasemmistopuolueet pullauttivat itsensä ulos neuvotteluista.

 

Kokoomuksen aisankannattajaksi Keskustan ei pidä lähteä. Meidän puumerkkimme pitää näkyä hallitusohjelmassa.

 

Ruuan ja lääkkeiden arvonlisäveroprosentin nostamisesta on pidättäydyttävä.

 

Kuntien pakkoliitokset "malliin Vapaavuori" – niitä emme voi sallia. Tampereen seudulle suunnitteilla olevaa haja-asutusalueiden rakennuskieltoa ei voida hyväksyä.

 

Kun vielä muistetaan parhaillaan akuutissa vaiheessa Saksassa jylläävä EHEC-epidemia ja muistetaan dioksiiniskandaali, on selvää, että kotimaisen alkutuotannon ja ruokaturvallisuuden jatkumisesta on hallitusohjelmassa oltava sitova maininta, jos Keskusta halutaan mukaan hallitukseen.

 

-Esko Erkkilä-

Kaljaasi Ansio kastetaan ja lasketaan vesille Kalajoella tänään

Sunnuntai 5.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Totean monesti blogikirjoitukseni alussa, että ”olin mukana tilaisuudessa”, ”olin kutsuvieraana mukana” tai jotain muuta vastaavaa.

 

Tänään joudun toteamaan, että "valitettavasti en ole mukana tilaisuudessa".

 

Kyse on kaljaasi Ansion kastamistilaisuudesta ja vesillelaskusta Kalajoen satamassa.

 

Sain toki kutsun tilaisuuteen, mutta muiden kiireideni vuoksi en pääse paikalle. Oletan, että sain kutsun arvokkaaseen tilaisuuteen sen vuoksi, kun sain työni puolesta olla kehittämässä Kalajoen sataman liikennettä - kiitokset kutsusta satamajohtaja Esa Anttiolle ja Kalajoen kaupunginjohtaja Jukka Puoskarille!

 

Kaljaasi Ansion rakentaminen on kalajokisen kylän – Plassin – projekti, joka pääsee tänään maaliinsa.

 

Plassi on viehättävä kylä Kalajoella aivan keskustan tuntumassa. Suosittelen viereilua kyläyhdistyksen www.plassi.fi -nettisivuilla ja poikkeamista kylällä, kun ajatte Rantatietä kohti Oulua!

 

Plassin kyläyhdistys ry:n Tuulta Purjeisiin -hanke kaljaasi Ansion rakentamiseksi on vaatinut paljon talkootunteja kyläyhdistyksen väeltä.

 

Kaljaasi on rakennettu Plassin omalla telakalla. Vuodesta 2007 alkaen on tehty 20 hengen voimin huikeat 16.000 talkootuntia.

 

Kaljaasin kokonaispituus on 25 metriä, leveys 5,2 metriä, syväys 1,5 metriä ja paino n. 60 tonnia. Purjeiden pinta-ala on 200 neliömetriä.

 

Laivalla on tilaa 40 hengelle ja sen esikuvana on v. 1891 valmistunut kaljaasi ”Ansio”.

 

Tänään vesillelaskettavasta kaljaasi Ansiosta tulee Kalajoen kaupungin ja Kalajoen sataman lippulaiva.

 

Hanke on saanut rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Tuen myönsi Rieska-Leader ry.

 

Olen saanut seurata Ansio-projektia läheltä, sillä sisareni Liisi Tuuna yhdessä miehensä Mauri Tuunan kanssa Kälviältä lahjoitti hankkeelle 150 kpl hiukan luonnonvääriä tukkeja, jotka sopivat erinomaisesti Ansion kansipalkeiksi. Tukeista saatiin myös laivan pitkittäisjäykkääjät. Ansion rakentamisesta vastaavat henkilöt kävivät Kälviällä valitsemassa pystymetsästä puut, jotka parhaiten sopivat Ansion rakennuspuiksi.

 

Liisi ja Mauri Tuuna ovat lahjoituksensa ansiosta saaneet nimikko-osuuden Ansiosta.

 

Aaro Himanka Kalajoelta on tehnyt Amerikasta hankkimiensa piirustusten perusteella Yellow Jak-vaakavannesahan, jolla luonnonväärien tukkien sahaus onnistui. Luonnonväärät tukit saatiin siten onnistuneesti haluttuun muotoon ja laivahallille taapeleihin kuivumaan.

 

Myös kansanedustaja Mikko Alatalo on osallistunut "Ansio" -projektiin, sillä hän on useasti esiintynyt projektin tiimoilta järjestetyissä tilaisuuksissa.

 

En tunne laivan kastamiseen ja vesillelaskuun liittyviä etikettisääntöjä, joten en uskalla toivotella kaljaasille mitään, sillä eihän kalamiehellekään saa koskaan toivotella hyviä kalansaaliita.

Tyydyn tässä toivottamaan Kalajoen kaupungille uusia ennätyksiä alkaneen kesän matkailussa ja Kalajoen Satamalle uusia ennätyksiä sataman kautta kulkevassa liikenteessä! Satamalle on paikallaan näin hellekautena toivotella myös hieman lauhkeampia talvia kuin nyt on ollut, sillä talvimerenkulun turvaaminen ympäri vuoden on Kalajoen Rahjan satamalle tosi tärkeä asia - omaan kokemusta niistä haasteista, joita kova talvi tuo satamille.

 

-Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Puolustusvoimain lippujuhlan päivää

Lauantai 4.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Puolustusvoimain lippujuhlapäivä on eräs tärkeimmistä liputuspäivistämme.

Kyseessä on Suomen marsalkka Gustav Mannerheimin syntymäpäivä, joka erinäisten vaiheiden jälkeen on vakiinnuttanut nimensä Puolustusvoimain lippujuhlan päiväksi.

Jatkosodan aikana Puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim täytti 75 vuotta 4.6.1942. Mannerheim ylennettiin tuolloin Suomen Marsalkaksi ja hänen syntymäpäiväänsä 4.6. vietettiin aluksi nimellä Suomen marsalkan syntymäpäivä, mutta varsin pian nimeksi vakiintui Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.

Puolustusvoimat haluaa lippujuhlan päivänä kunnioittaa paitsi sotiemme ylipäällikköä, myös koko veteraanisukupolvea, joka turvasi maamme vapauden ja loi pohjan nykyiselle hyvinvointivaltiollemme.

Lippujuhlapäivänä jaetaan myönnetyt kunniamerkit ja ylennetään ansioituneita sotilaita sekä reserviläisiä. Puolustusvoimat pitää valtakunnallisen paraatikatselmuksen sekä ohimarssin ja tänä vuonna niiden tapahtumapaikkana on Rovaniemi.

Ohimarssi tapahtuu Jätkänkynttiläsillalla ja sen vastaanottaa Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Ilkka Aspara seurassaan Lapin Aluehallintoviraston ylijohtaja Timo E. Korva, Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardin, Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarno Strömmer sekä Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Onni Toljamo.

Paraatin komentajana toimii Pohjois-Suomen Sotilasläänin komentaja prikaatikenraali Jukka Haaksiala.

Paraatijoukon vahvuus on 1500 henkilöä ja noin 130 ajoneuvoa.

Mainittakoon, että Suomen itsenäisyyden juhlavuosina eli joka kymmenes vuosi paraati järjestetään aina Helsingissä.

Viime vuonna valtakunnallisen paraatin juhlallisuudet järjestettiin Kotkassa.

Valitan, että Suomen lippu ei hulmua omakotitalomme lippusalossa tänään. Syynä on perhekuntamme viikonlopun viettäminen maalla, joten liputus ei sen vuoksi onnistu.

On kuitenkin varmaa, että vapaa-ajanasuntomme lipputangossa Viljakkalan Majajärvellä liehuu Suomen lippu Puolustusvoimain lippujuhlan kunniaksi!

-Esko Erkkilä-

Rakveren linnoituksessa on paljon nähtävää

Perjantai 3.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Rakveren linnoituksen säilyneet muurit ovat peräisin 1300-1500 –luvuilta.

Muutamina viime vuosina linnoituksen sisätiloja on kunnostettu ja konservoitu, sillä jokunen vuosi sitten linnaan turisteilla ei ollut mahdollisuutta päästä lainkaan.

Kerroin muutama päivä sitten, että vuohipukit puolustavat linnaa ulkona ja nyt kerron muutaman kuvan välityksellä linnan sisätilojen nykyvaiheesta.

Linna on avoinna yleisölle toukokuun alusta syyskuun loppuun joka päivä klo 11.00 – 19.00. Sisäänpääsy maksaa 4,50 €/henkilö eli on virolaisittain verrattain kallis. Suomalaisittain linnakäynti on kuitenkin edullinen.

 

Rakveren Vallimäellä sijaitseva linna on kaupungin tärkein turistikohde.

 

 

 

Linnassa on paljon vielä tehtävää, sillä monissa paikoin esimerkiksi katot on hoidettu tilapäisjärjestelyin…

 

 

 

…mutta paljon on jo saatu aikaankin, sillä tärkeimmät kohteet ovat saaneet kunnon katon ylleen.

 

 

 

Linnanpihassa on entisaikaan valaistuksena ollut kiviseinään kiinnitetyt rautakorit, joissa on poltettu klapeja.

 

 

Nykyturisteilla on linnanpihalla mahdollisuus ”taistella” linnaa puolustavia sotilaita vastaan, sillä turistit voivat kokeilla taitojaan jousiammunnalla soturihahmoja vastaan.

 

 

Piiritystilanteita varten linnassa piti olla ruokavarastoja. Kun kylmävarastoja ei ollut, oli turvauduttava elävien eläinten kasvattamiseen linnassa. Ankat, vuohet ja muut kotieläimet kuuluivat sen vuoksi linnan ”vakiokokoonpanoon” ja niitä sitten teurastettiin tarpeen mukaan, jotta linnaa puolustavan joukon ravinnontarve pystyttiin hoitamaan.

 

 

Aamupäivällä blogistia kierrepuskulla puskenut vuohipukkikin oli illan lähestyessä joutunut linnanpihan karsinaan!

 

 

 

Linnassa piti olla kaikki tarvittavat, sillä piiritystilanteissa linnanväen oli tultava toimeen omillaan.

Verstashuone,…

 

 

 

…paja…

 

 

 

…sekä kappeli olivat tarpeellisia paikkoja linnassa ja niihin kaikkiin on nyt mahdollista tutustua Rakveren linnassa.

 

 

 

Linnan seinien vahvuudesta ja ampuma-aukkojen pienuudesta saa käsityksen, kun vertaa blobistin olemusta molempiin niihin.

 

 

 

 

Linnan tyrmä ja kidutuskammion olivat suljettuina, mutta on varmaa, että viihtyisiä paikkoja ne eivät ole olleet.

 

 

 

Linnan viinikellari sen sijaan on ainakin nykyihmiselle mukava paikka, sillä viinivarasto näytti perin runsaalta.

 

Yhteenvetona voi todeta, että Rakveren linna on jo nyt mielenkiintoinen paikka, johon ehdottomasti kannattaa tutustua, kun matkailee itä-Virossa. On selvää, että linnan matkailutarjontaa kehitetään jatkuvasti ja se merkitsee, että sinne kannattaa tulevina vuosina poiketa entistäkin suuremmalla syyllä.

 

-Esko Erkkilä-

"Tavase on täyttä arpapeliä ilman uusia tutkimuksia"

Torstai 2.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Aamulehti julkaisi etusivullaan kesäkuun 1. päivänä kuuden palstan jutun, jonka otsikko on toistettu tämän jutun otsikossa.

Lehdistön tärkeä tehtävä on puuttua yhteiskunnassa esiintyviin epäkohtiin ja Tavase-asiaa käsittelemällä Aamulehti tekee näin.

Aamulehti julkaisi 30.5.2011 mielipidepalstallaan kirjoitukseni, joka oli tällä palstalla tiistaina 31.5.2011.

Mainitsin jo silloin, että mielipidekirjoituksen saaminen julkaisuvalmiiksi on pitkä prosessi.

Tässä ensimmäinen (ja pitkä) versio jutusta, joka sittemmin julkaistiin tiivistettynä Aamulehdessä:

 

==============

 

                                                                                                        17.05.2011

 

Tampere voi ja sen pitää toimia Tavase-kysymyksessä

Tampereen kaupunki omistaa 69,54 % Tavase Oy:n osakekannasta.

Tampereen lisäksi muita osakaskuntia ovat suunnitellun vedenkulutuksen mukaan lueteltuina Valkeakoski, Akaa, Kangasala, Lempäälä ja Vesilahti. Hankkeessa on välillisesti mukana myös Pirkkala, joka saa yli 90 % talousvedestään Tampereelta. Myös Nokia ja Ylöjärvi ovat tavallaan hankkeessa mukana, sillä niille voidaan tarvittaessa johtaa vettä Tampereelta.

Tavase Oy:n tarkoituksena on toteuttaa Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.

Tavase Oy:n toiminta on jäänyt hankkeen suurimman osakaskaupungin Tampereen asukkaille, veronmaksajille sekä myös luottamushenkilöille hämäräksi. Sain tästä varmuuden, kun eduskuntavaalien alla kyselin vaalimökeillä tamperelaisilta päättäjiltä, että miksi he ovat hyväksyneet tekopohjavesiratkaisun. Vastauksena sain ilmeisen häpeilevästi, että ”kun virkamiehet niin suosittelivat”.

Vasta viime aikojen tapahtumat ovat nostaneet Tavasen toiminnot julkisuuteen myös Tampereella.

Valtiovalta tutustui Tavase-hankkeeseen 24.1.2011, kun ympäristöministeri Paula Lehtomäki vieraili Pälkäneen kunnan vieraana. Ministeri Lehtomäki ihmetteli, että miksi suunnittelussa ei ole lainkaan käsitelty tekopohjavesiratkaisun ohella mitään muita vaihtoehtoja?

Kuulun niihin, jotka vastustavat Tavase-hanketta.

Tavasen aiheuttamat kustannukset ovat Tavase Oy:n mukaan nykyään tasoa 45 milj. euroa. Todellisia kustannuksia kertyisi paljon enemmän, jos hanke toteutettaisiin. Esitetyssä summassa eivät ole mukana esim. veden siirtolinjastot, jotka osakaskunnat joutuisivat itse maksamaan.

Hanketta vastustava kantani ei ole ensisijassa taloudellinen, vaan se perustuu sille, että hankkeelta puuttuu tyystin kokonaisjärkevyys. Se merkitsee sadetusalueiden täystuhoa.

Ei voi olla oikein, että Kangasalan ja Pälkäneen harjumaastoihin sadetettaisiin vuodessa järvivettä sellaiset määrät, että sadetukset vastaisivat viisinkertaisesti Näsinneulan korkeutta! Luitte aivan oikein: Tavasen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa 17.4.2003 kerrotaan sellaiset sadetusmäärät, että ne merkitsisivät 863 metrin korkuisen vesipatsaan sadettamista vuodessa.  On selvää, että mikään luontomaisema ei tätä kestä, sillä normaali sademäärä Suomessa asettuu tasolle 0,7 metriä vuodessa!

Olen arvuutellut naapureiltani ja tutuilta, että kuinka suuria sadetusmääriä he luulevat Tavasen merkitsevän. Yleisin vastaus on ollut parin metrin tienoilla ja rohkeimmat ovat veikanneet sadetusmääräksi viittä metriä – jo sekin merkitsisi monien mielestä ekokatastrofia! 

Tavasen suunnittelemat sadetukset ovat hallitsemattomia ja suunnitelmat vaihtuvat nopeassa tahdissa. Uusia lupia Tavase ei aio hankkia, vaikka suunnitelmat ovat myönnettyjen lupien hyväksymisen jälkeen muuttuneet radikaalisti.

Pälkäneellä sadetukset tapahtuisivat viimeisimpien suunnitelmien mukaan asutuksen ja teollisuustonttien välittömässä läheisyydessä – tätä me tulevat vedenkäyttäjät emme voi hyväksyä. Pälkäneen rauniokirkko kärsii jo nyt maaperän liiallisesta kosteudesta ja Tavasen suunnitelmat laittaisivat kirkon ”uimaan” ja rauniokirkon lähipellot pitäisi ilmeisesti salaojittaa, sillä harjuun sadetettu vesi ei ohjaudu kaivoihin. Tavasen suunnittelijat ovat unohtaneet vanhan kansanviisauden: ”Vedellä on notkea selkä”.

Tavasen käyttäytyminen maanomistajia kohtaan on koesadetusten aikana ollut käsittämätöntä.

Eräs maanomistaja Kangasalta kertoi, että paikallinen suunnistusseura kysyy luvan rastin sijoittamiseen suunnistuskilpailun ajaksi, mutta Tavase Oy ajaa isoilla koneilla pitkin maita ja mantuja lupia kyselemättä. Isojen koneiden luontoon jättämä jälki on karmaisevaa.

Tavasen suunnitelmien perusteluksi ei riitä se, että ainoastaan 3 % Suomen pinta-alasta soveltuu tekopohjaveden valmistamiseen sadettamalla. Miksi uhraisimme Kangasalan ja Pälkäneen ainutlaatuiset harjumaisemat, kun harjujen vieressä järvissä riittää juomakelpoiseksi jalostettavaa vettä?

Tavase Oy:n johdon ja pälkäneläisten huonoista keskusteluväleistä kertoo, että vasta 18.4.2011 pidetyssä tiedotustilaisuudessa johdolle selvisi, että eräs kaivo on porattu täsmälleen vanhan kaatopaikan kohdalle. Kaatopaikalle on 1960-luvulla kuljetettu kaksi hevoskärrykuormallista kasvinsuojelumyrkkyjä sen paloroinan joukossa, joka syntyi paikallisen maatalousmyymälän tulipalossa. 1960-luvulla kasvinsuojeluaineet olivat todellisia myrkkyjä, sillä muistan itsekin MTT:n Pälkäneen koeasemalla harjoittelijana v. 1968 toimiessani, että mm. omenatarhassa käytettiin kovia aineita. Aikooko Tavase Oy nyt tehdä tamperelaisille tarjoamastaan juomavedestä todellisen myrkkycoctailin?

Tavase Oy:llä on vahvat kytkennät Tampereen Veteen, sillä Tampereen Veden toimitusjohtaja osallistuu Tavase Oy:n hallituksen kokouksiin asiantuntijajäsenenä – näin kertoi Tavase Oy:n toimitusjohtaja Petri Jokela Pälkäneellä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa 18.4.2011.

Viittaan Tampereen Veden salaperäisiin suunnitelmiin Sulkavuoreen suunnitellusta jäteveden keskuspuhdistamosta ja Tavase-suunnitelmista, kun totean, että Tampereen ”vesiputki” vuotaa suunnittelun, päätösvalmistelun, avoimuuden sekä varsinaisen päätöksentekomekanismin osalta molemmista päistään. Voivatko tamperelaiset ja muut pirkanmaalaiset hyväksyä tämän?

Vesi muodostuu tulevaisuudessa entistä tärkeämmäksi ja sen vuoksi sen pitkäjänteiseen hankintaan pitää panostaa.

Tampereen ympäristössä on lukuisia järviä, joissa on Päijänteen tapaan ”juotavan hyvää vettä”. Kysyn ympäristöministerin tapaan, että miksi vaihtoehtoisia suunnitelmia ei ole tehty?

Olosuhteet ja väestön mielipide ovat muuttuneet siitä, kun tamperelaiset luottamushenkilöt toimivat virkamieskunnan kumileimasimina. Tavase-hanke pitää lopettaa tai sen tehtävänantoa on muutettava. Ei ole Tampereen ja sen lähikuntien kunniaksi, jos Kangasalan ja Pälkäneen harjut tuhotaan sadettamalla niille vuosittain 863 metrin korkuinen vesipatsas. Olemme vastuussa tuleville sukupolville ja kuka päättäjä haluaa olla tuhoamassa maankuulut harjumaisemat?

Arvostelen myös Tavasen vastustajia: Miksi ette ole tulleet kertomaan Tampereelle mielettömistä suunnitelmista? Tavasen kohtalo päätetään Tampereella, ei Pälkäneellä. Arvostan Tavasen vastustajien vuosia kestänyttä työtä, sillä Teidän ansiostanne asia on nyt nousemassa foorumille, jossa se päätetään – se päätetään Tampereella! Toivon, että järjestätte Tampereella tilaisuuksia, joissa kerrotte siitä ekologisesta uhasta, jonka Tavase tulee aikaansaamaan, jos sen suunnitelmat toteutettaisiin.

Olen vakuuttunut, että tamperelaiset asukkaat sekä veronmaksajat havahtuvat ja Tampereen luottamushenkilöt tulevat tietoa saatuaan reivaamaan vanhoja päätöksiään! On viisautta uskaltaa muuttaa vanhoja päätöksiä!

Tervetuloa Tampereelle! Uskon, että Pälkäneeltä on lyhyempi matka Tampereelle tulla kertomaan tosiasioita, kuin on Tampereelta Pälkäneelle mennä kuulemaan niitä samoja asioita!

-Esko Erkkilä-

============

Toivon, että kirjoitukseni pidempään versioon tutustuminen auttaa perehtymään Tavase-ongelmaan!

 

-Esko Erkkilä-

 

 

Tampereen kaupungin tarkastuslautakunta puuttui Tavase-kysymykseen ja osakemerkintäsuunnitelma meni uuteen valmisteluun

Keskiviikko 1.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin tarkastuslautakunta julkisti viime vuotta koskevan arviointikertomuksensa 23.5.2011.

Kaupunginvaltuusto käsitteli arviointikertomusta samana päivänä.

Tarkastuslautakunta käsitteli arviointikertomuksessaan Tavase-hanketta perusteellisesti.

Tarkastuslautakunnan yhteenveto Tavase-hankkeesta kuuluu näin:

 

”Tekopohjavesihanke on kohdannut vastustusta ja edennyt paljon alkuperäisiä suunnitelmia hitaammin.

Hankkeen vastustajat ovat esittäneet epäilyjä mm. sadetusimeytyksen sujuvuudesta, veden laadusta ja ympäristövaikutuksista. Nämä asiat tulisi saada selvitettyä niin perusteellisesti, että päättäjät ja imeytysalueen asukkaat voisivat hyväksyä hankkeen jatkamisen luotettavan tiedon pohjalta ja hyvän kuntayhteistyön merkeissä.

 

Hankkeen kokonaiskustannukset sekä tuotettavan pohjaveden hinta pitää myös olla tiedossa, jotta hankkeen jatkoon voidaan sitoutua ja lisärahoitusta suunnitteluun myöntää.

Tekopohjavesihankkeen jatkosta päättäminen tulisi rohkeasti neuvotella yhdessä osakkaiden kanssa uusien päivitettyjen kustannus- ja tutkimustietojen perusteella.”

 

Arvostan tarkastuslautakunnan selkeää kannanottoa.

Arviointikertomuksen Tavase-osuus merkitsee, että hankkeen kaipaamaa lisärahoitusta ei voida myöntää, sillä kaupunginvaltuusto hyväksyi tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen yksimielisesti.

Kaupunginvaltuusto velvoitti kaupunginhallitusta ja lautakuntia ryhtymään toimiin arviointikertomuksessa esitettyjen huomioiden johdosta sekä raportoimaan niistä valtuustolle lokakuun 2011 loppuun mennessä.

 

Kaupunginvaltuuston päätöksen jälkeen ihmettelen Tampereen kaupungin virkamiesten toimia, sillä he esittivät 30.5.2011 kaupunginhallitukselle seuraavaa:

 

”Päätösehdotus.

 

Johtaja Yli-Rajala:

Kaupunginhallitus päättää,

• että Tavase Oy:n tekopohjavesihankkeen tutkimusten tulokset merkitään tiedoksi ja

 

• että Tampereen kaupunki merkitsee Tavase Oy:n 99 343 kpl nimellisarvoltaan 35 euron arvoisia osakkeita, yhteensä 3 447 005 euroa, edellyttäen, että kaupunginvaltuusto lisätalousarviossa myöntää varat osakepääoman korotukseen.”

 

Onneksi kaupunginhallitus päätti kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti pidättäytyä lisärahan myöntämisestä Tavase Oy:lle ja palautti asian uuteen valmisteluun.

Tavase Oy pyysi osakaskunniltaan lisärahoitusta 5 miljoonaa euroa. Koska Tampereen kaupungin omistusosuus Tavase Oy:stä on 69,54 %, se olisi Tampereen maksuosuutena merkinnyt lähes 3,5 M€!

Paljon Tavase olisi taas saanut pahaa aikaiseksi viidellä miljoonalla eurolla!

 

-Esko Erkkilä-

Tavasesta päätetään Tampereella

Tiistai 31.5.2011 - -Esko Erkkilä-

VESIHUOLTO. Tavase Oy:n toiminta on jäänyt Tampereen asukkaille ja luottamushenkilöille hämäräksi. Sain tästä varmuuden, kun eduskuntavaalien alla kyselin vaalimökeillä tamperelaisilta päättäjiltä, että miksi he ovat hyväksyneet tekopohjavesiratkaisun. Vastauksena sain ilmeisen häpeilevästi, että ”kun virkamiehet niin suosittelivat”.

 

Tampereen kaupunki omistaa 69,54 % Tavase Oy:n osakekannasta.

 

Tavase Oy:n tarkoituksena on toteuttaa Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.

 

Kuulun niihin, jotka vastustavat Tavase-hanketta.

 

Hanketta vastustava kantani ei ole ensisijassa taloudellinen, vaan se perustuu sille, että hankkeelta puuttuu tyystin kokonaisjärkevyys. Se merkitsee sadetusalueiden täystuhoa.

 

Olen arvuutellut naapureiltani ja tutuilta, että kuinka suuria sadetusmääriä he luulevat Tavasen merkitsevän. Yleisin vastaus on ollut parin metrin tienoilla ja rohkeimmat ovat veikanneet sadetusmääräksi viittä metriä.

 

Kukaan ei ole osannut kuvitella sadetusmääräksi 863 metriä. Se merkitsisi ekokatastrofia.

 

Tavasen suunnittelemat sadetukset ovat hallitsemattomia. Pälkäneellä sadetukset tapahtuisivat viimeisimpien suunnitelmien mukaan asutuksen ja teollisuustonttien välittömässä läheisyydessä – tätä me tulevat vedenkäyttäjät emme voi hyväksyä.

 

Tavasen käyttäytyminen maanomistajia kohtaan on koesadetusten aikana ollut käsittämätöntä.

 

Tavase Oy ajaa isoilla koneilla pitkin maita ja mantuja lupia kyselemättä. Isojen koneiden luontoon jättämä jälki on karmaisevaa.

 

Tavasen suunnitelmien perusteluksi ei riitä se, että ainoastaan kolme prosenttia Suomen pinta-alasta soveltuu tekopohjaveden valmistamiseen sadettamalla.

 

Miksi uhraisimme Kangasalan ja Pälkäneen ainutlaatuiset harjumaisemat, kun harjujen vieressä järvissä riittää juomakelpoiseksi jalostettavaa vettä?

 

Tavase Oy:n johdon ja pälkäneläisten huonoista keskusteluväleistä kertoo, että vasta 18.4. pidetyssä tiedotustilaisuudessa johdolle selvisi, että eräs kaivo on porattu täsmälleen vanhan kaatopaikan kohdalle. Kaatopaikalle kuljetettiin 1960-luvulla kaksi hevoskärrykuormallista kasvinsuojelumyrkkyjä sen paloroinan joukossa, joka syntyi paikallisen maatalousmyymälän tulipalossa.

 

Tavase Oy:llä on vahvat kytkennät Tampereen Veteen, sillä Tampereen Veden toimitusjohtaja osallistuu Tavase Oy:n hallituksen kokouksiin asiantuntijajäsenenä.

 

Viittaan Tampereen Veden suunnitelmiin Sulkavuoreen suunnitellusta jäteveden keskuspuhdistamosta ja Tavase-suunnitelmista, kun totean, että Tampereen ”vesiputki” vuotaa suunnittelun, päätösvalmistelun, avoimuuden sekä varsinaisen päätöksentekomekanismin osalta molemmista päistään.

 

Voivatko tamperelaiset ja muut pirkanmaalaiset hyväksyä tämän?

 

Tampereen ympäristössä on lukuisia järviä, joissa on Päijänteen tapaan ”juotavan hyvää vettä”.

 

Kysyn ympäristöministerin tapaan, että miksi vaihtoehtoisia suunnitelmia ei ole tehty?

 

Olosuhteet ja väestön mielipide ovat muuttuneet siitä, kun tamperelaiset luottamushenkilöt toimivat virkamieskunnan kumileimasimina.

 

Tavase-hanke pitää lopettaa tai sen tehtävänantoa on muutettava.

 

Arvostelen myös Tavasen vastustajia: Miksi ette ole tulleet kertomaan Tampereelle mielettömistä suunnitelmista? Tavasen kohtalo päätetään Tampereella, ei Pälkäneellä.

 

Toivon, että järjestätte Tampereella tilaisuuksia, joissa kerrotte siitä ekologisesta uhasta, jonka Tavase tulee aikaansaamaan, jos sen suunnitelmat toteutettaisiin.

 

-Esko Erkkilä-

================

Aamulehti julkaisi tämän kirjoitukseni mielipideosastollaan 30.5.2011.

 

Julkaisukelpoisen mielipidekirjoituksen aikaansaaminen on prosessi, jossa asian kypsyttely ja tiivistäminen vie aikaa.

 

Mielipidekirjoituksen laadinnassa pätee ainakin omalla kohdallani, että ensimmäinen versio on tavattoman pitkä! Joku viisashan on sanonut kirjeensä saatesanoiksi: "Anteeksi, mutta minulla ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyesti!"

-Esko Erkkilä-

Tätäkö perussuomalaisia äänestäneet naiset, sotaveteraanit ja vammaiset tarkoittivat?

Maanantai 30.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä julkisti keskiviikkona 25.5.2011 julkilausuman, jota se kutsuu julistukseksi "syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan".

Julkilausuma on herättänyt suurta huomiota, mutta se on hyvin tervetullut, koska se avaa persujen ajatusmaailman syrjintään sekä suosimiseen.

Valitettavasti julkilausuma tulee julkisuuteen vasta nyt, sillä ennen eduskuntavaaleja julkaistuna se olisi paljastanut ”persujen todelliset karvat” kansalaisille jo ennen äänestyskopilla käyntiä.

Vähäväkisten suosimisen kieltäminen on julkilausuman suuri asia.

 

Julkilausumassa päästellään mm. seuraavanlaista tekstiä: 

 

”Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.”

Julistus jatkuu…

 

”Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.”

 

Oikeusoppineet tulkitsevat persujen julkilausuman yksimielisesti perustuslain vastaiseksi. Se on heidän mielestään myös ristiriidassa Suomen solmimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

 

Helsingin Sanomat on haastatellut kolmea professoritason erityisasiantuntijaa persujen julkilausumasta ja he kaikki pitävät julistusta perustuslain vastaisena.

Haastattelut on julkaistu Helsingin Sanomissa 28.5.2011.

 

Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuori pitää julkilausumaa ”erittäin ongelmallisena”.

 

Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta näkee, että julkilausuman toteutuminen merkitsisi tasa-arvon heikkenemistä nopeasti.

 

Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Tuomas Ojanen sanoo, että julkilausuma on kamala ja se pitää tuomita.

 

Suomalainen lainsäädäntö perustuu mm. siihen, että sukupuolten välistä tasa-arvoa yritetään edistää määräämällä laissa, että valtion komiteoissa on oltava tietty määrä naisia.

Myös koko vammaislainsäädäntö joutuisi suurten muutosten kohteeksi, jos persujen julistus hyväksyttäisiin, sillä koko vammaislainsäädäntö on positiivista erityiskohtelua. Persut haluavat romuttaa periaatteen, että vammaisia kohdellaan lainsäädännössä positiivisesti. Persujen julistuksen hyväksyminen merkitsisi mm. sitä, että vammaisille myönnetyt taksikuljetukset olisi tasapäistettävä normaalikuntoisten kansalaisten kanssa. Kuvottavaa!

Sotaveteraanit ovat vuosien aikana saaneet tiettyjä etuja mm. kuntoutuksen saralla. Kummastuttaa, että persut haluavat kumota sotaveteraaneille muiden mielestä kuuluvat vaatimattomat etuudet! 

Ovatko sotiemme veteraanit tietoisia persujen linjasta?

Persut haluavat romuttaa kaikki ne pienet etuudet, jonka sotiemme veteraanit ovat vuosikymmenten taistelulle itselleen saaneet – tätä en olisi uskonut edes persujen ehdottavan.

 

Tuomitsen jyrkästi persujen esittämän julkilausuman, sillä haluan säilyttää mm. naisilla, vammaisilla ja sotaveteraaneilla ne etuudet, jotka heille on ennen persuja saatu hankittua.

 

-Esko Erkkilä-

Vuohipukit puolustavat Rakveren linnoitusta!

Sunnuntai 29.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Muu perhe oli aamupäiväuinnilla AQVA Hotel & Spa –kylpylässä Viron Rakveressä, kun torstaina 19.5.2011 tein yksinäni kävellen tutustumismatkan Rakveren kivilinnoitukseen.

 

Kivilinnoitus sijaitsee n. 300 metrin etäisyydellä Rakveren keskustasta. Matka ei ole metreissä pitkä, mutta se merkitsee aikamoista kiipeämistä Rakveren Vallimäelle.

 

 

Rakveren linnanrauniot ovat nykyään Rakveren tärkein ja suosituin turistinähtävyys. Termi ”linnanrauniot” tekevät paikalle hieman vääryyttä, sillä linnaan on saatu monenlaista elämää ja meininkiä.

 

 

Viron lipun näkeminen sykähdyttää aina. Muistan hyvin ajan, jolloin Viro oli Neuvostoliiton miehittämä ja silloin ei tullut kuuloonkaan, että missään olisi nähnyt Viron lippua. Kävin työn merkeissä useasti Virossa neuvostomiehityksen aikana ja vieläkin ne ajat tuntuvat painajaiselta tai pahalta unelta. Toisaalta olihan siinä oma viehätyksensä – jopa jännityksensä!

 

 

Linnoitusta lähestyttäessä oli yllätys, että linnoituksen valleilla käyskenteli ja hyppeli kolme vuohipukkia.

 

Hetken kuluttua yllätys oli vielä suurempi, kun näin vuohipukkien kiipeilevän rauniolinnan seinillä. Kiveys linnan seinällä oli miehen kulkemiseen liian kapea, mutta sielläpä vuohipukit kiipeilivät ja pudotusmatkaa kivikovalle tantereelle oli seitsemisen metriä!

 

 

Meitä ei pelota!

 

 

Pieni kilipukki katseli blogistia tarkasti.

 

 

Lauman johtajuus piti aina pienin väliajoin tarkistaa ja silloin sarvet kalisivat!

 

 

 

Tarjosin johtajalle (vasemmalla) kättäni, mutta sain vastaukseksi vihaisen ja yllättävän juonikkaan ”kierrepuskun” - pusku tuntui kädessäni viikon verran!

 

Rakveren linnoitusta vartioineita vuohipukkeja ystävyydellä ja saamastani pökkäyksestä huolimatta arvostaen

 

-Esko Erkkilä-

Viron nykypäivää ja maan historiaa nähtävillä Rakveressä

Lauantai 28.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen kerran aikaisemmin pikaisesti poikennut Rakveressä, mutta nyt saimme perhekuntamme kanssa viettää siellä kokonaisen päivän, kun osallistuimme Türin kukkamarkkinoille suuntautuneelle kolmen päivän Viron-matkalle.

Rakvere on vanha kaupunki, sillä se sai kaupunkioikeudet jo v. 1302. Asukkaita Rakveressä on hieman alle 17.000 henkeä.

 

 

Asuimme Kylpylähotelli Aqua Spa´ssa. Kuvassa näkyy Q-kirjaimen yllä Rakveren linnoituksessa liehuva Viron lippu pienenä pisteenä. Matkaa kylpylästä linnoitukselle on n. 300 metriä. Matka on jyrkkää ylämäkeä, mutta betonirappuset ovat hyvät.

 

Olemme vierailleet lähes kaikissa virolaisissa kylpylöissä ja v. 2008 valmistunut AQVA Hotel & Spa on eräs parhaista virolaisista kylpylöistä. Voin ehdottomasti suositella!

Hoitoja kylpylässä ei käytännössä ole mahdollista saada ja siinä varmaan syy, että sinne järjestetään Suomesta kovin vähän matkoja.

Kylpyläosasto on hotellivieraille avoinna lähes koko päivän, mutta kun hotelli sijaitsee kaupungin keskustassa, on uinti- ja saunomistuokioiden välissä helppo poiketa kaupungilla.

Rakveren kivilinnoitus ja sen lähellä sijaitseva Tarvas-härkäpatsas ovat kaupungin merkittävimmät nähtävyydet, mutta ne sivuutan tässä jutussa maininnalla – palaan niihin myöhemmin.

 

Rakveren kaupunginaukio on moderni ja viihtyisä.

 

Aukiolla on muutama keltainen sateenvarjomainen kello. Kun yhden kellon alitse kulkee, alkaa kuulumaan hienoa musiikkia.

 

”Musiikkkikellon” vierellä on poika polkupyörän kanssa ja torikiveykseen upotetussa pyöränjäljessä lukee: ”Noormees jalgrattaga muusikat kuulemas. Tänulikult Arvo Pärdile Rakvere linnalt”.

 

Voisikohan tekstin suomentaa vaikkapa näin:” Pyöräilevä nuorimies musiikkia kuuntelemassa. Taiteillut Arvo Pärdile Rakverestä.”

Rakveren tori sijaitsee lähellä keskusaukiota. Näin toukokuussa torilla on runsaasti tarjolla taimia, kukkia ja tuonti- sekä kotimaisia vihanneksia.

Pihvitomaattien hinnassa oli sama ilmiö kuin Suomessa usean elintarvikkeen kohdalla eli tuontitavara on halvempaa kuin kotimainen! Virolainen pihvitomaatti maksoi 5,00 €/kg, kun puolalaisesta joutui maksamaan ainoastaan 3,00 €/kg!

 

Rakveren torilla taimia myyvät mummot osasivat kaupanteon, sillä kerrottuamme olevamme huomisin menossa Türin kukkamarkkinoille, ha tiesivät hintojen olevan siellä kolminkertaiset omiin hintoihinsa verrattuna. Mummot taisivat olla oikeassa!

 

Rakveressä muistetaan Viron historiaa

Rakveressä on laajat puistot ja eräässä puistossa on kaksi sotiin liittyvää muistomerkkiä:

 

"1918 - 1920 Wapadussojas langenneille" eli Viron Vapaussodassa 1918 - 1920 kaatuneille oli muistomerkki  lähellä L.Koidula -katua. On paikallaan huomioida, että Lydia Koidulaa muistetaan Rakveressäkin, sillä hänelle on nimetty katu kaupungin keskustasta.

Mainittakoon, että suomalaisista kaksi joukko-osastoa eli Ensimmäinen Suomalainen Vapaajoukko ja Pohjan Pojat osallistuivat Viron Vapaussotaan.

 

Viron Vapaussodan muistomerkin läheisyydessä sijaitsee muistomerkki, joka on pystytetty Suuressa Isänmaallisessa Sodassa Neuvostoliiton puolesta kaatuneiden rakvereläisten muistoksi. Suuri Isänmaallinen Sota ajoittuu neuvostotulkinnan mukaan vuosille 1941 - 1945, sillä Neuvostoliiton Suomea vastaan aloittama Talvisota 1939 - 1940 oli vain "pieni rajakahakka".

 

 

Suuren Isänmaallisen Sodan muistomerkissä on kuvattuna Neuvostoliiton keskeiset tunnusmerkit: viisisakarainen punatähti, sirppi ja vasara.

 

Rakveren turistikartassa on mainittuna kaksi kirkkoa keskikaupungilla. Ne ovat Rakvere Kolmainu kirik ja Rakvere Pauluse kirik.

Kolmainu kirik oli avoinna päivällä ainoastaan kolmisen tuntia ja sen aukioloaika ei sopinut ohjelmaani.

Rakvere Pauluse kirik´n löysin helposti, mutta paikalla ei nykyisin ole kirkkoa, vaan Kalevi Hall - nimen saanut vanha temppelirakennus.

 

Kiersin komean kaksitornisen tiilirakennuksen ympäri, mutta totesin, että kaikki ovet ovat olleet kauan suljettuina. Tornien välissä oli suurilla kirjaimilla Kalevi Hall, mutta rakennuksen nykykäyttö jäi minulle täysin hämäräksi.

 

Vanhaa Rakvereä

 

Aitoa vanhaa Rakvereä on Pikk-katu ja sen varressa sijaitsevat rakennukset.

 

 

 

Näkymä Pikk-kadulta.

 

Vallimäellä sijaitsevat Rakveren kuuluisimmat nähtävyydet. Sinne toki pääsee autollakin, mutta parhaat (ja hengästyttävimmät) elämykset kokee, jos nousee kävellen Vallimäelle.

 

 

Vallimäen tuulimyllyllä on vain yksi siipi jotakuinkin kunnossa ja...

 

...tuulimyllyn ovi on ilmeisesti vuosikausia ollut tiukasti lukossa.

Sopii kuitenkin uskoa, että lähivuosina Vallimäen tuulimylly avaa ovensa ja Rakvereen saapuvat turistit voivat nauttia tuulimyllyllä maittavia kahviannoksia sekä ihailla mäen juurella elävää kaupunkia.

 

Vallimäki on nimensä mukainen ja sen vallit liittyvät oleellisena osana Rakveren linnoituksen puolustusjärjestelmiin.

Vallimäen vallien toiseen päähän on rakennettu laululava sekä sen eteen esiintymistasanne. Vallit toimivat hienosti luontaisena katsomona ja voi vain kuvitella isoja kuorotapahtumia laululavalle. Nyt paikalla ei ollut lisäkseni ketään.

 

 

Vallimäen tuulimyllyltä ja laululavan kohdalta näkyy Vallimäen toisella laidalla sijaitseva Rakveren linna.

Linnasta ja siihen tutustumisesta kuitenkin omia juttuja aikanaan!

 

-Esko Erkkilä-

 

 

Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder avasi Türin kukkamarkkinat perjantaina 20.5.2011

Torstai 26.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain perhekuntani kanssa olla mukana mielenkiintoisella matkalla, jonka nokialainen matkanjärjestäjä V-H Tuovinen Oy järjesti Viroon Türin kukkamarkkinoille.

 

Lähdimme matkaan jo keskiviikkona 18.5.2011, vaikka kukkamarkkinoiden ensimmäinen päivä olikin vasta perjantaina. Matkasimme Tallinnan kautta Rakvereen, vietimme siellä kylpyläpäivän torstaina ja matkasimme Türiin Rakverestä varhain perjantai-aamuna.

 

Suosittelen Türin kukkamarkkinamatkaksi kahden yön ja kolmen päivän matkaa, sillä silloin ehtii näkemään Virossa paljon mielenkiintoista.

 

Türi sijaitsee keski-Virossa, joten sinne on lyhyt matka kaikkialta Virosta.

 

Türi on Viron kevätpääkaupunki. Tämän arvonimen saavuttamisessa on jokakeväisillä kukkamarkkinoilla – Lillelaat – ollut tärkeä merkitys. Nyt järjestetyt olivat järjestyksessä jo 34. markkinat.

 

 

 

Türin kukkamarkkinat ovat tärkeä tapahtuma koko Viron kannalta. Me juhlaväkenä saimme siitä vakuuttavan kuvan, kun Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder avasi markkinat.

 

Seeder käsitteli lyhyessä puheessaan Viroa ja sen asemaa EU-perheen täysivaltaisena jäsenenä. Hän näki paljon myönteistä Viron EU-jäsenyydessä.

 

 

 

Seeder oli käänteissään niin nopea, että en ehtinyt kuvaamaan, kun hän toi Viron valtiovallan tervehdyksen kukkamarkkinoille ja suoritti niiden virallisen avauksen. Ehdin Seederin vauhtiin, kun hän veti salkoon Viron lipun kukkamarkkinoiden juhlakentällä.

 

Seederin vieressä kukkamarkkinoiden lippua vetää salkoon puuhakas naishenkilö messutoimistosta.

 

 

 

Löysin Suomen Tallinnan suurlähetystön nettisivuilta kuvan, jossa Suomen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila sekä Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder ovat kesäisessä virolaismaisemassa. Vahvoja vaikuttajia molemmat!

 

Pyrin lähipäivinä kertomaan enemmän kukkamarkkinoiden kuulumisia, mutta myös muusta Viron matkallamme näkemästämme ja kokemastamme.

 

-Esko Erkkilä-

 

Tampereen röllimetsät, lintukodot, takapihat, olohuoneet, kävelykuopat, kohtaamispaikat sekä kaupungin ylpeydenaiheet ja tapahtumaideat

Keskiviikko 25.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereella huhtikuussa 2011 toteutettuun avoimeen vetovoimaisuuskyselyyn saatiin 947 vastausta. Kysely oli perustiedon hankkimista osaksi kaupunkikeskustojen tutkimushanketta. Kyse oli EVE-tutkimushankkeesta.

Tutkimushankkeen yleisötilaisuus pidettiin perjantaina 13. päivä toukokuuta Tampereen kaupungin valtuustosalissa.

Olin paikalla mielenkiintoisessa tilaisuudessa.

Kysely tuotti 4.991 näkemystä ja kehitysideaa kaupunkikeskustan nykytilanteesta ja kehitysideoista.

Käyn läpi muutamia kysymyksiä ja niihin saatuja vastauksia. Voin jo nyt todeta, että vastaukset vastaavat omia näkemyksiäni, joten allekirjoitan ne muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sellaisenaan.

Kerron, että sama paikka saattaa eri ihmisten mielissä olla tyystin toisessa laidassa kuin toisen mielestä. Sen vuoksi sama paikka saattaa esiintyä esim.  röllimetsänä ja lintukotona, vaikka niillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan toistensa vastakohtia.

 

Röllimetsiä...

...tiedusteleva kysymys halusi tietää keskikaupungilta paikat, joissa tamperelaiset suorastaan pelkäävät tai ovat ainakin varuillaan. Vastauksia tähän kysymykseen kertyi 1.349 eli huolestuttavan paljon.

• Keskustori
• Rautatieaseman puisto
• Rautatieasema
• Hämeenkatu
• Vanhan kirjastotalon puisto
• Koskipuisto

 

Lintukoto...

...on paikka, jossa tamperelainen viihtyy ja tuntee olonsa turvalliseksi. Lintukodot saivat 852 mainintaa.

• Hämeenkatu
• Hämeenpuisto
• Keskustori
• Laukontori
• Tavaratalot
• Finlayson
• yleensä sisätilat keskikaupungilla

 

Takapihat...

...tarkoittivat tässä tutkimuksessa paikkoja, jotka ovat ympäristöltään heikkoja ja arveluttavia. Niitä yksilöitiin tässä tutkimuksessa 924.

• Keskustori
• Koskipuisto
• Rautatieasema
• Hämeenkatu
• Koskikeskus

Henkilökohtaisesti yllätyin, että Koskikeskus ei noussut listan kärkeen, sillä varsinkin sen Ratinan puoleisen takasisäänkäynnin vaiheilla on perin epäsiistiä ja levotonta meininkiä. Ehkä kaupunkilaiset eivät siellä joudu (iltaisin) liikkumaan?

 

Olohuone...

...tarkoitti tässä tutkimuksessa paikkaa, jossa tamperelainen viihtyy. ”Olohuoneita” mainittiin 1.288 kertaa eli Tampereelta löytyy paljon paikkoja, joissa kaupunkilaiset tuntevat viihtyvänsä – se on mainio asia.

• Koskipuisto
• Hämeenpuisto
• Finlayson

 

Kävelykuopat...

 

...ovat paikkoja, jossa vastaajat aistivat jalankululle esteitä.

• Hämeenkatu sai eniten mainintoja, mutta ei toki kaikkia 882 vastauksesta

 

Kohtaamispaikkoja...

...tamperelaiset nimesivät yhteensä 1.606 kertaa eli eniten kaikista nimetyistä paikoista. Suuri vastausmäärä kertoo sen, että tamperelaiset kokevat keskikaupungin kokonaisuudessaan viihtyisäksi paikaksi. Lista muodostui seuraavaksi:

• Kahvilat
• Sokos
• Kauppahalli
• Stockman
• Koskikeskus
• Laukontori
• Keskustori

Finlaysonin puuttuminen listalta hämmentää, mutta se saattaa vastaajien mielestä olla liian kaukana, sillä onhan sinne matkaa ydinkeskustasta peräti parisataa metriä!

 

Ylpeydenaiheina...

...tamperelaiset nimesivät tutkimuksessa paikkoja yhteensä 1.069 kertaa.

• Tammerkoski
  • kaupunginvaltuutettu Matti Heinivaho halusi seminaarin tässä kohdin käyttää puheenvuoron ja korostaa Tammerkosken hienoa valaistusta. Heinivahon kanssa on helppo olla samaa mieltä
• Finlayson
• Koskipuisto
• Laukontori
• ”vanhat” –termi nousi tällä kohtaa hyvin näkyvästi esille. Se varmaan tarkoittaa useitakin Tampereen ydinkeskustan vanhoja rakennuksia.

Tapahtumaideat...

...keskittyivät kolmen termin ympärille ja ne ovat:

• Keskustori
• Konsertteja
• Kesällä

Niistä on helppo luoda tamperelaisten tapahtumaidea: ”Keskustorille konsertteja kesällä”!

Muistuu mieleen pormestari Timo P. Niemisen tervetulotervehdys Mikko Alatalon 60-vuotiskonsertissa Tampere-talossa, jossa pormestari toivotteli taiteilija Mikko Alatalon pitämään yhteislaulutilaisuuksia kohta kuntoon saatavassa Vanhan kirjastotalon puistossa!

Kiitän apulaispormestari Timo Hanhilahtea sekä arkkitehti Veikko Vänskää mielenkiintoisen seminaarin järjestämisestä 13.5.2011. Mielestäni sen parasta antia olivat tässä jutussa esitellyt asiat.

-Esko Erkkilä-

Tampereella on puute autojen pysäköintipaikoista, mutta joukkoliikenneyhteydet pelaavat hyvin ja polkupyöräilijät mahtuvat aina ohjaustangon levyisestä paikasta

Tiistai 24.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereella huhtikuussa tehtyyn keskustan elinvoimaisuutta, vetovoimaa ja ekotehokkutta tutkivaan EVE-tutkimukseen vastasi 947 henkilöä.

Vastanneet olivat pääasiassa urbeja eli keskikaupungilla asuvia.

Tutkimusta esiteltiin Tampereen valtuustosalissa 13.5.2011.

Henkilöautoliikennettä, pysäköintiä, julkista liikennettä sekä pyöräilyä koskevat tutkimustulokset olivat mielenkiintoisia.

Tutkimuksentekijät havainnollistivat vastausten yhteenvetoa plussilla ja miinuksilla. Plussat merkitsivät tilanteen olevan kunnossa ja miinukset taas sitä, että asia ei ole kunnossa.

Tässä joidenkin seikkojen plussat ja miinukset:

• pysäköintipaikkojen määrä –
• pysäköintipaikkojen sijainti –
• joukkoliikenneyhteyksien riittävyys ++
• joukkoliikennepysäkkien sijainti +
• pyöräteiden riittävyys –
• pyörien säilytyspaikkojen sijainti –

Samaan tutkimuslohkoon kuului myös kysymys siitä, että onko keskikaupungilla liukkaudentorjunta kunnossa. Muistiinpanoissani lukee OK ja sen vuoksi ihmettelenkin, että Tampereen kaupungin nettisivuilla todetaan saman tilaisuuden annista näin: ”Vastaajista 35 % pitää ydinkeskustan liukkauden torjuntaa epäonnistuneena.”  

Näin eri tavalla me tulkitsemme saman sanoman! Miksi Tampereen kaupungin tiedottaja ei kirjoittanut vaikkapa, että kaksi kolmasosaa tamperelaisista pitää keskikaupungin liukkaudentorjuntaa onnistuneena?

Eräs seminaariosanottaja käytti mielestäni tässä kohtaa ansiokkaan puheenvuoron, kun hän totesi tamperelaisen polkupyöräilijän mahtuvan aina sellaisesta välistä, joka on polkupyörän ohjaustangon levyinen!

Puheenvuoron käyttäjä täsmensi, että paikalla ei ole mitään väliä – yleensä paikka on sellainen, jossa polkupyöräily ei ole lainkaan sallittua!

-Esko Erkkilä-

Tampere on mukana kaupunkikeskustojen elinvoimaisuutta, vetovoimaa ja ekotehokkuutta seuraavassa vertailussa

Maanantai 23.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tamperelaisilta kysyttiin huhtikuussa kaupungin keskustan vetovoimaisuuteen liittyviä tuntemuksia mm. turvallisuuteen, asiointiin ja keskustan yleiseen ilmeeseen liittyen.

Kysely oli osa laajempaa EVE-tutkimusta, jota esiteltiin seminaarissa 13.5.2011.

Osallistuin seminaariin.

Tampereen osalta hanke kuuluu apulaispormestari Timo Hanhilahden vastuualueelle ja hän avasikin seminaarin.

Hanhilahti totesi, että tamperelaiset ovat aiheellisesti ylpeitä kaupunkikeskustastaan. Siihen on perusteluina mm. se, että Tampereen keskusta on pärjännyt hyvin erilaisissa kyselyissä.

Saattaa kuitenkin olla, että emme ehkä näe kaikkia kehittämiskohteita ja sen vuoksi ulkopuolisen näkemyksen kuuleminen on tärkeää, mainitsi Hanhilahti.

Liikkujan, vierailijan, asukkaan ja matkailijan mielialojen, mielikuvien sekä tunnelmien tietäminen on tärkeää, jotta voimme rakentaa kaupunkikeskustamme entistä turvallisemmaksi, miellyttävämmäksi ja sujuvammaksi, jatkoi apulaispormestari Hanhilahti.

Tampereen kaupungin virkamiehistä projektiarkkitehti Veikko Vänskä kaupunkikehitysryhmän keskustahankkeesta toimii yhdyshenkilönä konsulttiyritysten suuntaan.

Kaupunkikeskustojen EVE index™ -mallinnusjärjestelmä vertailee tutkimuksessa mukanaolevien kaupunkien kaupunkikeskustojen ekotehokkuutta, vetovoimaa ja elinvoimaisuutta – sen vuoksi puhutaan EVE indeksistä.

EVE-tutkimushankkeessa ovat mukana nyt seuraavat kaupungit:

• Jyväskylä
• Kokkola
• Kotka
• Kouvola
• Kuopio
• Mikkeli
• Oulu
• Tampere
• Turku 

Olen aina huolestunut rahasta ja erityisen huolestunut olen yhteisten rahojemme käytöstä.

EVE-tutkimushankkeessa huolestuttaa se, että mukana (rahastamassa) on monia konsulttiyrityksiä sekä eräitä muita tahoja.

Hankkeen tavoite on kasvattaa muutamassa vuodessa nyt mukanaolevien yhdeksän kaupungin lukumäärää tasolle 30…40. Kun sen lisäksi asukkaiden kyselytutkimus tullaan uusimaan kahden vuoden välein, on varmaa, että konsulttiyritykset tulevat pärjäämään hyvin.

Kustannusten välttämiseksi käytinkin seminaarissa puheenvuoron, jossa toki annoin tunnustusta seminaariannille, mutta kannustin Veikko Vänskää tinkimään konsulteille maksettavat summat puoleen nykyisestä. On todettava, että konsulttien palkkioista ja niiden määrästä seminaarissa ei keskusteltu!

Mittavissa projekteissa on hyvä tuntea hankkeen taustayhteisöt ainakin nimeltä.

EVE-tutkimushankkeessa mukana ovat pääyhteistyökumppaneina:

• Stockman
• Sokos
• Kiinko eli Kiinteistöalan Koulutuskeskus Oy ja Kiinteistöalan Koulutussäätiö
• Tekes
• Ympäristöministeriö
• Elävä Kaupunkikeskusta EKK ry

Hankkeen muut yhteistyökumppanit ovat:

• PTY eli Päivittäistavarakauppa ry
• Erikoiskaupan Liitto ry
• Suomen Kauppakeskusyhdistys ry
• Suomalainen Kirjakauppa Oy

Projektin toimijat ovat eli käsittääkseni nämä veloittavat Tampereen kaupunkia tekemästään työstä:

• Art Director Arkkitehdit Oy
• Kotialue Oy
• Promenade Research Oy
• Metael Oy
• Tuula Pohjola Consulting Oy
• Crnet Oy

Toivon, että pääyhteistyökumppaneiden, muiden yhteistyökumppaneiden sekä projetin toimijoiden tietäminen auttaa, kun lähdekritiikkiä käyttäen arvioimme EVE-tutkimustuloksia.

Seminaarin anti oli mielenkiintoista ja palaan siihen näillä palstoilla myöhemmin.

-Esko Erkkilä-

Käsittämätöntä, että Tampereen kaupunki päivittää vammaispoliittisen ohjelmansa vain kymmenen vuoden välein

Sunnuntai 22.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin nettisivuille ilmestyi 29.4.2011 tiedote, että esitys Tampereen kaupungin vammaispoliittiseksi ohjelmaksi vuosille 2011-2016 luovutettiin pormestarille samana päivänä.

Samassa tiedotteessa kerrotaan, että aiempi ohjelma oli peräisin vuodelta 2001.

On mielestäni käsittämätöntä, että vammaispoliittinen ohjelma päivitetään ainoastaan kymmenen vuoden välein! En jaksa ymmärtää, sillä yhteiskunta on tänään tyystin toisenlainen kuin kymmenen vuotta sitten.

Arvosteluni ei välttämättä koske sitä, että vammaisten asiat olisivat Tampereella retuperällä, mutta kymmenen vuoden välein tapahtuva tarkastelu ei ole tästä maailmasta.

Ovatko vammaisjärjestöt nukahtaneet vai onko kyseessä byrokratian välinpitämättömyys?

Tässä vaiheessa purkaustani haluan antaa tunnustuksen Tampereen kaupungin vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukolalle, jonka määrätietoinen työ on vienyt vammaisasiaa Tampereella eteenpäin. Ilman Kaukolan joviaalia asioiden hoitamista vammaisten asiat olisivat Tampereella todella huonolla tolalla.

Kritisoin vammaispoliittisen ohjelman laadinnassa myös sitä, että ohjelmaa ei viedä valtuustokäsittelyyn.

Muistan jostain lukeneeni, että pormestarille luovuttamisen jälkeen ohjelma viedään tiedoksi kaupunginhallitukselle.

On helppo arvata, että sen jälkeen ohjelma haudataan arkistoihin taas kymmeneksi vuodeksi, jotta päättäjien ei tarvitsisi tikullakaan koskea vammaisia koskevia asioita!

Mistä löytyy se rohkea luottamushenkilö, joka uskaltaa ottaa vammaisten asian kunnolla esille?

-----------

Edelläolevien rivien kirjoittamisen jälkeen sain tiedon ja kutsun tilaisuuteen, jossa vammaispoliittista ohjelmaa käydään tarkemmin läpi.

Tilaisuus pidetään Tampereen valtuustosalissa 25.5.2011 klo 16.30. Valittelen, että en pääse tilaisuuteen, mutta toivon sinne runsasta osanottoa.

-Esko Erkkilä-

Sentteri-aika siirtyi muistojen joukkoon

Lauantai 21.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Luovutimme Hallituskadulla sijainneen Keskustan vaalihuoneiston avaimet vuokranantajalle maanantaina 9.5.2011.

Muistorikas ja paljon miellyttäviä kokemuksia sisältänyt aika jäi taakse. Oli hieno tehdä talkootyötä keskustaväen kanssa!

Sentteri vei ajastani valtaosan lähes viiden kuukauden ajan.

Sentteriajan huippuhetkiä olivat monet tilaisuudet, jotka Keskustan Tampereen Kunnallisjärjestö sekä Keskustan Pirkanmaan piiri vaalikampanjan aikana siellä järjestivät.

Pääministeri Mari Kiviniemi, ympäristöministeri Paula Lehtomäki, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen sekä maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila vierailivat vaalikampanjan aikana Sentterissä.

Myös europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki sekä Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko ja Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen vierailivat Sentterissä.

Lehdistö oli kiinnostunut Sentteri-vieraista ja joissakin tilaisuuksissa Sentterin ”ministerihuoneeksi” ristimämme henkilökunnan lepotila kävi ahtaaksi.

Pirkanmaalaiset Keskustan kansanedustajaehdokkaat tarjosivat Sentterissä kuulijoille monet maukkaat tarjoilut. Mielestäni Tarja-Riitta Koskisen tarjoamat uunijuustot olivat yliveto!

Eräs parhaista tilaisuuksista oli Keskustan naisehdokkaiden järjestämä yhteisesiintyminen. Koko päivän ajan oli hienoa ohjelmatarjontaa ja tarjoamiset toinen toistaan herkullisempia.

Sentterissä vierailleiden arvovieraiden osalta kansanedustaja Mikko Alatalon työ ja hyvät suhteet valtakunnan ykköspäättäjiin olivat keskeisiä. Ilman Mikkoa Sentteri-vieraiden lista olisi paljon toteutunutta lyhyempi. 

Jätimme Sentterin siistiin kuntoon odottamaan seuraavia vuokralaisia.

Talo menee syksyn alkaessa täysremonttiin ja siitä on remontin jälkeen tulossa eräs Tampereen keskikaupungin arvokiinteistöistä.

 

Tässä vielä muutama kuva hiljentyneestä Sentteri-tilasta:

  

 

Sentterin yleisilme sai laajaa tunnustusta raikkailla väreillään ja onnistuneilla yksityiskohdillaan. Kunnia tästä kuuluu Sentteri-emäntä Titta Mattilalle, joka muiden naisten kanssa oli onnistuneen sisustuksen "arkkitehtejä".

 

 

 

Yläsalon tasanteen Keskusta-logo ja sen viereen jättämämme pääministeri Mari Kiviniemen kuva jäivät odottamaan aikaa parempaa.

 

 

Alasalin seinällä Arkadianmäelle ensikertaa valittu Arto Pirttilahti sekä kolmannelle kaudelle valtakirjansa uusinut Mikko Alatalo jäivät odottamaan Sentteri-tilan uusia vuokralaisia.

 

 

Sentterin alasalin Keskusta-logon alla pidettiin monta mielenkiintoista ja tärkeää neuvonpitoa.

 

Kiitän kaikkia Pirkanmaan keskustalaisia, että sain toimia vaalikampanjan aikana Sentteri-isäntänä. Ilman Teidän valtuutustanne olisin jäänyt vaille hiehoja kokemuksia. Yhteistyö Sentteri-emäntä Titta Mattilan kanssa oli saumatonta.

 

Opin kampanjan aikana tuntemaan laajan joukon pirkanmaalaista keskustaväkeä, joka on luottavaisin mielin valmis uusiin koitoksiin.

 

Emme jää lepäämään, vaan seuraamme tiiviisti vaalivoittajien tekemisiä ja tulemme harjoittamaan tiukkaa oppositiopolitiikkaa!

 

-Esko Erkkilä-

 

 

"Konsteilla meillä pannaan eikä suurilla munilla"

Perjantai 20.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa todettua vanhaa viljakkalalaista kansanviisautta käytettiin, kun pystyttiin keksimään joku hyvä uusi menetelmä tai työtapa jonkin eteentulleen ongelman ratkaisemiseksi. Kansanviisaus tuli mieleeni, kun kehittelin systeemiä, jolla syksyn ja kevään haravointijäte parhaiten saataisiin valkosipulimaan katteeksi.

 

Valkosipulimaan katetteessa ei todellisuudessa ole kyseessä jätteestä, vaan lehtipuhaltimella kerätystä arvokkaasta lehti- ja muuta ainesta sisältävästä materiaalista.

 

Lehtipuhallin on Viherpeukalon työvälineenä todellinen aarre, mutta se asia onkin ihan oman ”messunsa” aihe!

 

Valkosipulia meillä on satakunta rivimetriä ja tänä vuonna sen kehittyminen näyttää parhaalta moniin vuosiin.

 

Valkosipulin kynnet istutetaan syys…lokakuun vaihteessa ja näin ne pääsevät hyvään kasvuvauhtiin heti kevään koittaessa.

 

 

Tässä terhakoita valkosipuleita 14.5.2011.

Oikealla näkyy viime syksynä ja nyt keväällä valkosipulimaan äärelle kasattua haravointijätettä.

 

Keväällä valkosipulin hoitotoimenpiteisiin kuuluvat haraus, voimakas typpilannoitus sekä rivivälien kattaminen lehtijätteellä. On luonnollista ja välttämätöntä, että valkosipulimaan kastelusta huolehditaan heti varhaisesta keväästä alkaen.

 

Meillä kesämökkitontin nurmikkoalueen puhaltaminen suoritetaan syksyin ja keväisin.

 

Lehtipuhaltimella kerätty aines kuljetetaan kottikärryillä valkosipulimaan äärelle. Siitä se keväällä toukokuun puolenvälin tietämillä ujutetaan valkosipulimaan katteeksi.

 

Tänä keväänä kehittelin katteenlevittämistä helpottavan rakennelman ja onnistuin mielestäni hyvin. Uskallan suositella samanlaisen viritelmän kyhäämistä.

 

Valkosipulimaalla riviväli meillä on 40 senttiä. ”Katteenlevittämiskarsinan” ulkoleveys on 30 senttiä, joten kyhäelmä mahtuu hyvin rivien väliin.

 

”Karsina-aitojen” väliin, kun karsina on asennettu valkosipulirivien väliin, mahtuu vallan mainiosti puhaltimella kerättyä materiaalia riittävästi, jotta katevaikutus saadaan aikaiseksi.

 

Rakensin kyhäelmän jätelaudoista, joita tontille oli vuosien varrella kertynyt. Ainoa todellinen kustannus oli naulakustannus, mutta niitäkin on vuosien saatossa kertynyt mökin varastoon aivan liiaksi.

 

Tässä vielä muutama kuva projektistani:

 

 

Jätelaudoista kyhäämäni "karsina" odottaa ensimmäisiä lehtiään. Vieressä vasemmalla työskentelysiltana toimiva lankku, jolla estetään liiallinen tallaaminen.

 

 

Työn alussa haravointijätettä tuntui olevan liiankin kanssa, mutta kaikki se saatiin sijoitettua paikalleen. On selvää, että noin suuri määrä haravointijätettä on arvokas maanparannuslisä seuraavaa vuotta ajatellen.

 

 Ensimmäinen kaukalollinen haravointijätettä on kaukalossa!

Työn edistyessä opin, että kaukalossa olevaa haravointijätettä kannatti hieman tiivistää, jotta se ei kaukalon poistamisen jälkeen menisi valkosipulinnaattien päälle.

 

 

Työ on edennyt, sillä oikealla on jo monta riviväliä saanut katteensa.

 

Kertaan valkosipulinkasvattamisen tärkeät pointit:

• istuttaminen syyskuun lopulla hyvin lannoitettuun ja syvältä jyrsittyyn muhevaan maahan, riviväli 40 senttiä
• hienojen valkosipulintaimien ihailemista toukokuun alkupuoliskolla
• rivivälien haraaminen, voimakas typpilannoitus ja lehtikatteen luominen toukokuun puolenvälin tietämillä
• kastelu, kastelu, kastelu, kastelu
• typpilannoittaminen kasvukauden aikana ainakin kahdesti
• muista kukka-aihioiden erinomaisuus esimerkiksi pannulla ”grillattuina”
• sadonkorjuu tarpeen mukaan ja syksyn lähetessä
• kuivaa valkosipulit kunnolla
• valkosipulin säilöminen antaa hienon aromin keittiöön; nauti syksyllä siitäkin

 

Yksi asia vielä; valkosipulinviljelyssä ei näyttäisi olevan monokulttuuriviljelyn ongelmia.

 

Meillä valkosipulia on viljelty lähes kymmenen vuotta samalla paikalla ja ongelmia ei ole esiintynyt – edes rivivälien suuntaa ei ole muutettu!

 

Plussaa valkosipulinviljelyssä on se, että varsinaisia kasvinsuojelutoimenpiteitä ei tarvita. Lannoituksesta on tietysti huolehdittava!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen 60-vuotisjuhla oli arvokas tilaisuus

Torstai 19.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Syöpään liittyvä yhdistystoiminta alkoi Suomessa v. 1936, koska silloin perustettiin Suomen Syöpäyhdistys.

Sotavuodet viivästyttivät maakunnallisten syöpäyhdistysten perustamista, sillä ensimmäinen maakunnallinen syöpäyhdistys perustettiin Turkuun vasta 12.4.1951.

Tampereelle perustettiin maakunnallinen syöpäyhdistys 10.5.1951 ja se ehtikin ensimmäisenä maakunnallisena yhdistyksenä yhdistysrekisteriin!

Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry vietti 60-vuotisjuhliaan Komediateatterin Juhlatalossa Tampereella tiistaina 10.5.2011.

Olen toiminut syöpäyhdistyksessä tukihenkilönä vajaan kymmenen vuotta ja sen vuoksi olinkin kutsuvieraana mukana juhlassa.

Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry:n puheenjohtaja sosiaalineuvos Seppo Rantanen käsitteli tervehdyssanoissaan yhdistyksen perustamista sekä tiettyjä virstanpylväitä vuosien varrelta.

Yhdistys perustettiin Hotelli Tammerissa arvovaltaisten tamperelaisten toimesta. Perustajina oli 20 henkilöä, jotka olivat silloin ja myöhemminkin keskeisessä asemassa Tampereella.

Rantanen mainitsi puheessaan ”aseveliakselin” toimineen syöpäyhdistystä perustettaessa. Rantanen oli poliittisen uransa aikana keskeinen toimija Tampereen aseveliakselin päättäjänä ja sen vuoksi – tai siitä huolimatta - poliittisen muisteluksen sisällyttäminen arvokkaan ja puolueettoman juhlan tervetulotoivotukseen voidaan perustellusti kyseenalaistaan.

Pirkanmaan Hoitokodin perustaminen v. 1988 saattohoitoa varten sekä suolistosyövän seulontamenetelmien kehittäminen ovat Rantasen mukaan olleet Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tärkeitä saavutuksia vuosien varrella – näiden osalta Rantasen ajatuksiin on helppo yhtyä.

Rantanen päätti juhlan avaussanansa ajatukseen Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen valoisasta tulevaisuudesta.

Toimittaja, pastori Hilkka Olkinuoran juhlapuheen teemana oli: ”Elämä, arvot ja etiikka”.

Pastori Olkinuora on tunnettu ja arvostettu mielipiteiden kiteyttäjä. Olen lukenut Olkinuoran tekstejä, mutta kuulin häntä ”livenä” vasta nyt ensimmäisen kerran.

Ei ehkä ole oikeudenmukaista, että esitän pastori Olkinuoran ajatuksia vain teemoina ranskalaisin viivoin, mutta rohkenen sen kuitenkin niin tehdä:

• medisiini ja militarismi ottavat maailmassa tasapäisesti yhteen
• me tuleva, entinen hyvinvointivaltio…
• hoitosuoritteita kirjataan, mutta unohdetaan terveys
• viina, vauraus ja terveyskeskuskäynnit kasaantuvat samoille yksilöille
• ihmiset ovat terveydenhuollon kannalta kahden kerroksen väkeä; ne jotka ovat työterveyshuollon piirissä ja ne, jotka eivät sen piiriin kuulu

Vähän humoristisena, mutta vakavana asiana pastori Olkinuora kertoi nuorten lääkärien keskuudessa tehdystä kyselystä, jossa kysyttiin nuorten lääkärien mielikuvaa hankalasta potilaasta. Epäsuosituin potilas nuorten lääkärien mielestä on ”vanha ämmä, jolla on remppoja”, kertoi Hilkka Olkinuora juhlapuheessaan.

Toimittaja, pastori Hilkka Olkinuora kiteytti juhlapuheensa lopuksi, että juhlikaamme tätä työtä!

 

Potilaan puheenvuoron käytti Pirkko Lehtonen.

Lehtosen runomittainen, pitkä ja liikehdintää sekä hieman kulissejakin vaatinut esitys oli kerrassaan mainio. Puheenjohtaja Seppo Rantasen kommentti oli: ”Ainutlaatuinen puheenvuoro”. Rantasen kommenttiin on helppo yhtyä.

Juhlassa palkittiin parisenkymmentä syöpätyössä ansioitunutta yhdistyksen jäsentä, lääkäriä ja yhdistyksen työntekijää.

Juhlan musiikista vastasi Pushkin Qintett.

Juhla oli arvokas ja mieliinpainuva meille n. seitsemällekymmenelle henkilölle, jotka olimme paikalla.

On paikallaan, että vapaaehtoistyöhön osallistuneita huomioidaan. Myös sellaisten henkilöiden extra-huomiointi on paikallaan, jotka saavat palkan syöpää vastaan tekemästään työstä – näin huomioidaan muitakin palkollisia.  Huomioitujen joukossa oli myös tahoja, jotka ovat taloudellisesti tukeneet Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toimintaa.

Juhlan aikana tulivat mieleeni ne lukemattomat syöpäpotilaat, jotka parhaillaan kamppailevat syövän kanssa.

Moniko palkituista on henkilökohtaisesti kokenut syövän? Kuinka hyvin me juhlayleisönä osasimme asettautua heidän tilanteeseensa?

Pystyimmekö tällä juhlatilaisuudella auttamaan ja tukemaan todellisessa tilanteessa olevia syöpää sairastavia tai syöpää sairastaneita läheisimpiämme?

Erityisesti juhlan hetkellä on pystyttävä kriittisesti arvioimaan kokonaisuuksia.

-Esko Erkkilä-

Ensimmäinen eläkeläispäivä

Keskiviikko 18.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Jäin eläkkeelle 1.12.2010, kun takanani oli 40 ja puoli vuotta yhtäjaksoisesti työelämää. Vasta viime maanantaina eli toissapäivänä 16.5.2011 sain viettää ensimmäisen todellisen eläkeläispäivän, sillä kiireitä on riittänyt.

Kerron, että nautin ensimmäisestä todellisesta eläkeläispäivästäni – ei yhtään merkintää kalenterissa ja sain olla vapaa kuin taivaan lintu.

Ei mitään kalenterimenoja ja vaimonikin armahti minut autotallin ja askarteluhuoneen siivoukselta – sain olla eläkkeellä!

Eläkkeelle siirtymiseni jälkeen eduskuntavaalikuviot ovat täyttäneet kalenterini. Olen kiitollinen, että porukka on tarjonnut minulle hienon kokemuksen. Olen saanut työskennellä hienojen ihmisten kanssa vaalitaistelun ajan.

Sain sen aikana kahteenkin kertaan haastatella Suomen pääministeriä suuren yleisöjoukon edessä. Niitä hetkiä ei suoda kaikille – kiitos siitä Pirkanmaan ja Tampereen Keskustaväelle.

Myös useiden muiden ministereiden kanssa sain tehdä vaalityötä.

Lisäksi Pertti Hakanen, Mikko Alatalo ja Klaus Pentti tarjosivat minulle juontotehtäviä omissa vaalijuhlissaan. Hienoja kokemuksia, joita en enää eläkevaarina uskonut kokevani!

Eniten arvostan niitä 18 pirkanmaalaista kansanedustajaehdokasta ja heidän tukitiimiään, joiden kanssa sain vaalitaistelun aikana olla tekemisissä. Työmme loi vahvaa pohjaa sille, että Keskusta palaa entistä vahvempana valtakunnan johtavaksi voimaksi jo pian. Ajankohta riippuu tulevista vallanpitäjistä ja heidän aikaansaannoksistaan – ennusmerkit heidän onnistumiselleen eivät ole kummoisetkaan.

Läheisin yhteistyökumppanini vaalitaistelun aikana oli Sentteri-emäntä Titta Mattila, jonka kanssa teimme tiivistä yhteistyötä. Titta ajoi omalla kustannuksellaan melkein päivittäin Tampereelle 40 kilometriä, joten minun kahdeksan kilometrin ajomatka Sentteriin oli sen rinnalla todella pieni panos. On sanomattakin selvää, että mitään korvausta talkootyöstämme emme saaneet emmekä pyytäneetkään!

”Eläkeläisvapauttani” ei kestänyt kuin yhden päivän, sillä eilen kalenterissani oli jo kaksi todella tärkeää palaveria ja tietysti täsmälleen samaan aikaan!

Molemmat menot olivat toki mieluisia, sillä sain kutsun Tampereen Raatihuoneelle Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen 60-vuotisjuhlan merkeissä Tampereen kaupungin järjestämälle vastaanotolle ja samaan aikaan alkoi Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön kevätkokous.

Olin hetken Raatihuoneella – sinne kun tavallinen riviluottamushenkilö pääsee perin harvoin – ja sitten suunnistin Keskustan kevätkokoukseen.

Tapasin Raatihuoneella paljon eri yhteyksistä tutuiksi tulleita henkilöitä. Heitä kaikkia yhdisti syövän voittamiseksi tehtävä vapaaehtoistyö. Jälleen kerran tuli todistetuksi se, että naiset ovat syöpäyhdistystyössä selkeänä enemmistönä, nytkin korkeintaan 15 % Raatihuoneen vieraista oli miehiä.

Emäntänä Raatihuoneella toimi apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen. Hänen tietonsa syövästä olivat hyvin päivitettyjä.

Kiitän apulaispormestari Ikosta ja hänen kauttaan Tampereen kaupunkia, että kolmannen sektorin syöpätyö näin arvokkaalla tavalla huomioitiin.

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön kevätkokouksessa oli ilahduttavan paljon tamperelaista keskustaväkeä.

Tulin kokoukseen kolmisen varttia myöhästyneenä, mutta se ei haitannut luottavaiseen tunnelmaan pääsemistä.

Eduskuntavaalikritiikin jälkeen suuntasimme kohti seuraavia haasteita – presidentinvaaleja ja syksyllä 2012 odottavia kunnallisvaaleja.

Presidentinvaalit ovat hyvä ”kertausharjoitus” kunnallisvaaleja ajatellen, sillä kunnallisvaalit ovat kunnallisjärjestön näkökulmasta vaalit, joissa paikallista panostamista tarvitaan. On varmaa, että niihin tamperelainen keskustaväki lähtee yhtenäisenä joukkona ja voimallisesti.

Silloin taas eläkepäivistä ei ole tietoakaan! Toivottavasti terveyttä riittää!

 

-Esko Erkkilä-

Katastrofi uhkaa kotimaista sika- ja siipikarjatuotantoa

Tiistai 17.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Seuraan edelleen tiiviisti maa- ja kotieläintalouden asioita, vaikka ne eivät työn merkeissä enää kuulukaan päivittäisiin tehtäviini.

Olen erityisesti huolissani suomalaisen sika- ja siipikarjatuotannon tulevaisuudesta.

Kotieläintalouden kustannuskehitys laukkaa kaukana edessä, kun suomalaisen tuottajan saama hinta tuotteistaan rämpii suossa.

Saksalaisen dioksiiniskandaalin vaikutukset ovat vasta nyt realisoitumassa, kun skandaalin akuutissa vaiheessa pakkasvarastoihin ohjattujen saksalaisten ”dioksiinipossujen” lihat tulevat markkinoille.

On selvää, että yhtälö ”dioksiinivaarassa ollut pakastettu liha” merkitsee kaupan sisäänostajille kunnon apajaa. Kaupan sisäänostajat kun ymmärtävät ainoastaan halvan hinnan päälle ja halpaa tavaraa he nyt tulevat ulkomailta saamaan! 

Peräänkuulutan päivittäistavarakauppaa hallitsevilta S- ja K-ryhmiltä nyt ylimmän johdon linjausta, että kotimaista sianlihan- ja siipikarjatuotantoa ei ajeta alas.

Ei ole kansakunnan etu, jos joudumme jatkossa turvautumaan argentiinalaisen, brasilialaisen ja thaimaalaisen sianlihan ja broilertuotteiden varaan.

Toivon, että suomalaisen elintarviketeollisuuden palveluksessa olevat henkilöt nyt yksissä tuumin liputtaisivat kotimaisen elintarviketuotannon puolesta. Luulisin sen olevan helppoa, sillä kysehän on heidän työpaikoistaan ja toimeentulostaan.

Maailmantalouden kasvu nostaa kaikkien kotieläintalouden tuotantopanosten hintoja jatkossakin. Euroopan suhdannelaitosten yhdistys AIECE ennustaa, että viljan hinnat nousevat tänä vuonna 54 %! Samainen taho ennustaa, että viljan hinta säilyy korkealla tasolla myös ensi vuonna.

Suomen rempallaan olevat hallitusneuvottelut eivät ennusta hyvää kotimaiselle ruuantuotannolle. On suuri vaara, että Sirkka-Liisa Anttilan vahvalla tietämyksellään ja merkittäviltä osiltaan myös hyvillä henkilökohtaisilla kontakteillaan hankkimat Suomi-plussat menetetään. Onko Suomella siihen varaa?

Uuden maa- ja metsätalousministerin kiireisin tehtävä on estää sika- ja siipikarjatuotannon alasajo vuosina 2012…2013.

Löytyykö ministeriksi sellaista henkilöä?

 

Kysyy

-Esko Erkkilä-