Myös kateviljelyssä on huolehdittava rikkakasvien kitkemisestä

Sunnuntai 16.6.2013 - -Esko Erkkilä-

Puuhastelin eilen muutaman hetken valkosipulimaiden kimpussa, kun poistin niille ilmestyneitä rikkakasveja.

 

Meillä valkosipulimaita on kolmella eri ”vainiolla”, kuten pieniä valkosipulipenkkejä kutsun.

 

Kaikkiaan valkosipulimaita syysistutuksena meillä on n. 130 metriä ja nyt myös kevätkylvöstä kokeeksi kymmenkunta metriä. Metrille valkosipuleita istutetaan keskimäärin kolme kappaletta, joten valkosipuleita meillä lienee kasvussa hieman yli nelisensataa yksilöä.

 

 

 

Syksyllä istutetut valkosipulit ovat hyvässä kasvussa ja niistä on odotettavissa kohtuullinen sato.

Valkosipuli on siinä mielessä kiitollinen kasvi, että sillä en ole havainnut monokulttuuriongelmaa eli sitä, että samalla paikalla viljeltynä satotaso laskisi.

Meillä valkosipulia on viljelty samoilla paikoilla yli kymmenen vuotta ja satotaso näyttää vaan kohentuvan!

 

 

Meillä valkosipulin viljelyssä noudatetaan kateviljelyä eli riviväleihin laitetaan heti taimettumisvaiheen jälkeen lehtikate.

Lehtikatteesta huolimatta valkosipulimaalle ilmestyy vesiheinää ja jopa suuria ohdakkeita – tai mitäpä lienevätkään – ja ne pitää poistaa kitkemällä ennen juhannusta.

Näiden rikkakasvien poistaminen tapahtui siten, että oli kaivauduttava niiden juurille maahan ja vedettävä sitten koko kasvi pois. Kasvi itsessään on niin piikikäs, jotta sen maanpäälliseen osaan ei pysty paljain käsin tarttumaan.

 

 

 

 

Tässä on rikkakasveista puhdistettu syysistutettu valkosipulimaa – ”mittatikkuna” tavallinen muovisanko.

 

 

 

 

Samainen muovisanko keväällä istutettujen valkosipuleiden mittatikkuna.

Kyllä näistäkin saattaa satoa tulla, mutta ehkä ei aivan yhtä runsasta kuin syysistutuksista.

Huomaa kuitenkin, että kuvan oikeassa laidassa on tavallisia istukassipuleita, sillä valkosipuleita on porkkanarivin vieressä vain kaksi ja puoli riviä!

 

 

Suosittelen valkosipuleille syysistutusta, kateviljelyä ja rikkakasvien mekaanista poistamista ennen juhannusta – näin saadaan hyvä sato!

 

 

-Esko Erkkilä-

On aika lannoittaa, harata ja laittaa kate valkosipulimaalle

Maanantai 13.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Meillä on tapana äitienpäivän tienoilla laittaa kate valkosipulimaalle ja niin teimme myös tänä vuonna.

 

Istutamme valkosipulit syksyllä, jotta ne pääsevät kasvun vauhtiin heti varhain keväällä.

 

Kokemus on osoittanut, että paras aika valkosipuleiden istuttamiselle on kolmisen viikkoa ennen talven saapumista. Ainoa ongelma oikean hetken määrittelyssä on se, että kukapa tietää kolmea viikkoa aikaisemmin, että milloin talvi saapuu!

 

 

 

Viime syksynä istutetut valkosipulit ovat ehtineet jo parikymmensenttisiksi, mutta toki joukossa on niitäkin, joiden kasvuunlähtö takkuaa. On kuitenkin todettava, että satonäkymät ovat tänä keväänä poikkeuksellisen hyvät – taimiriveissä ei ole juuri lainkaan aukkoja.

Laitoimme viime syksynä hieman lisää valkosipulia, kun sopivaa siementä oli eri matkoilta tullut hankittua mukavasti. Tapaan ulkomaanmatkoilla poikkeilla toreilla ja hankkia valkosipuleita siemeneksi.

Rivimetrejä on kasvussa nyt n. 130, joten valkosipuliyksilöitä saattaa olla kasvamassa nelisensataa.

Tässä kuvassa on vanha sinkkiämpäri mittatikkuna sille tilanteelle, joka valkosipulimaallamme oli äitienpäivänä.

 

 

 

Keväällä valkosipulille pitää antaa typpeä, sillä typpivaje on eräs valkosipulisadon rajoittava tekijä.

Tässä oleva lehdiltään kellastuva yksilö kärsii selvästi typpivajeesta.

Olen joskus hankkinut ureaa ja se on korkean N-pitoisuutensa ansiosta mainio kevätlannoite valkosipulille. Ureassa typpeä on 46,3 %.

 

 

 

 

Typpilannoituksen jälkeen harasin valkosipulimaan.

 

 

 

 

Olen joltain kirpputorilta joskus hankkinut 5-piikkisen hanhenjalkaharan ja se on mainio valkosipulimaan, mutta myös juuresmaiden harauksessa. Tällä haralla tulee kertavedolla hyvää ja tehokasta jälkeä niille puutarhakasveille, jotka on kylvetty tai istutettu 40 sentin rivivälillä.

Meillä on toki myös 3-piikkinen hanhenjalkahara, mutta sillä joutuu vetämään kahdesti, jotta saa syntymään kelvollista jälkeä.

 

 

 

 

Käytämme valkosipulimaan katteena nurmikoilta lehtipuhaltimen avulla kerättyjä lehtiä. Nyt lehdet eivät kuitenkaan riittäneet ja sen vuoksi osalle maata käytimme katteena polttopuiden pilkkomispaikalle syntynyttä tavaraa. Puuperäinen kate merkitsee, että ensi vuonna typpilannoitukseen on kiinnitettävä normaaliakin suurempaa huomiota.

 

Katteen levittämisessä tarvitaan kuvassa näkyviä ”työvälineitä”.

Tärkein työväline on omatekoinen riviväliin sopiva jätelaudasta kyhätty kaukalo, joka on välttämätön, jotta katelehdet saadaan pysymään rivivälissä.

Käytöstä poistetulla lasten pulkalla on kätevä kuljettaa lehtiä kaukaloon laitettavaksi.

Leveä lankku on välttämätön apuväline kaikessa puutarhanhoidossa, jossa tehdään viljelytoimenpiteitä riviviljellyille kasveille.

 

 

 

 

Katteen saaneelta valkosipulimaalta on vaikea havaita valkosipulintaimia, sillä ne ”hukkuvat” katteen syleilyyn. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun valkosipulit kasvavat ja kate tiivistyy maan pinnalle.

 

Seuraava viljelytoimenpide valkosipulimaalla on kastelu ja siitä pitääkin huolehtia kunnolla.

 

Nyt valkosipulimaan hoitaminen on varsin helppoa, sillä viljelytoimenpiteet rajoittuvat jatkossa kasteluun ja siihen, että kerran vielä on huolehdittava typpilannoituksesta. Myös katteen läpi kasvavat rikkakasvit on poistettava, jotta ne eivät haittaa valkosipuleiden kasvamista!

 

 

Laatuisaa valkosipulisatoa odotellen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Paperilennokit ja kokemukset valkosipulin viljelystä olivat suosittuja kiinnostuksen kohteita Hämeenpuiston ystävien järjestämässä Puistofiestassa Tampereella

Maanantai 13.8.2012

Hämeenpuiston Ystävät on Tampereen kaupungin, Hämeenpuiston asukkaiden ja yrittäjien yhteinen hanke Hämeenpuiston elävöittämiseksi.

Se järjesti Hämeenpuistossa Puistofiestan sunnuntaina 12.8.2012.

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö ry sekä Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry olivat yhteisellä osastolla mukana tapahtumassa.

 

Hoidin yhdessä Tarmo Aaltosen osastollamme kaikki esittelyt koko mielenkiintoisen tapahtuman ajan.

 

 

 

Tarmo Aaltonen on kehittänyt paperilennokkien rakentelusta taiteen…

 

 

 

 

 

…ja hänen paperilennokkinsa olivatkin koko tapahtuman ajan suuren kiinnostuksen kohteena. 

Tarmo valmisti viisituntisen tapahtuman aikana lähes 200 paperilennokkia ja kaikki ne matkasivat tyytyväisten lasten mukana Hämeenpuistosta lasten koteihin.

 

 

  

Minä keskityin arvuuttelemaan kahden yli metrisen valkosipuliyksilön kanssa, että mikä kasvi on kyseessä. 

Tapasin päivän aikana lukemattomia valkosipulin ystäviä, joille valkosipulin viljelytekniikka oli uusi asia. 

Kirjallisuustieto kertoo, että valkosipuli kasvaa puolimetriseksi, mutta meillä puolimetristä valkosipulia pidetään osoituksena viljelyn epäonnistumisesta. On toki tunnustettava, että kasvin kokonaispituus ei ole tärkeintä vaan se, että sipulin muodostamat kynnet ovat kookkaita. 

Esittely-yksilöni olivat nostettu maasta edellisiltana ja suuren kokonsa ansiosta ne herättivät ihailua.

 

 

 

 

Saimme näyttelyosastomme valmiiksi hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkamista.

Tässä on osastomme ennen näyttelyn avaamista!

 

 

Laskeskelimme, että osastollamme vieraili tapahtuman aikana nelisensataa paperilennokeista ja valkosipulista kiinnostunutta henkilöä. Oli mukava jutella heidän kanssaan ja ehkä pystyin antamaan heille jotain uutta tietoa valkosipulinviljelystä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viherpeukalon onnistumiset, mutta myös epäonnistumiset näkyvät viljelyksillä nyt

Tiistai 19.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Otin kameran mukaani, kun viikonvaihteen aikana tein pienen tarkastelumatkan mökkitonttimme kasvi- ja puutarhamaille.

Annan kamerani otosten kertoa:

 

Päältäajettava ruohonleikkurimme on leikkuupään laakeriremontissa, joten nurmikko on päässyt ryöstäytymään hallitsemattomaan kasvuun, mutta älkää antako sen haitata – leikkuri on kuulemma tulossa kuntoon ja pian päästään nurmikonleikkuuseen.

 

 

Kesäntulon viivästyminen näkyy hyvin selvästi alppiruusujen tavanomaista myöhäisempänä kukkimisena.

Tavallisesti alppiruusut kukkivat kesäkuun alkupäivinä, mutta nyt niiden kukinta alkoi kymmenkunta päivää myöhemmin.

Perustimme alppiruusuryhmän oikeaoppisesti männikköön, sillä pintajuuriset alppiruusut viihtyvät yhdessä syväjuuristen mäntyjen kanssa – alppiruusuja ei saa istuttaa pintajuuristen kuusien läheisyyteen.

Alppiruusun kasvualustan pitää olla ”höhheliä”, sillä vanha koeteltu totuus on, että alppiruusun juurella pitää päästä ilman työkaluja kaivautumaan ainakin ranteenverran maahan – jotkut taitavat sanoa, että kyynärpäätä myöten, mutta minä pidän sitä ohjetta jo hieman yliampuvana!

 

 

Alppiruusuista ensimmäisenä ehti kukkaan ”P.M.Tigerstedt” ja…

 

 

 

…sen jälkeen ”Helsingin Yliopisto”,…

 

 

…”Mikkeli”…

 

 

…ja Haaga aloittivat kukintansa.

 

 

Hallaisella mökkipalstallamme menestyvät ainoastaan nämä neljä lajiketta ja sen vuoksi olenkin hienoisella kademielellä aina seurannut Turun seudun työkaverieni puheita useiden alppiruusulajikkeiden kirjosta heidän puutarhassaan.

 

 

 

Pienoinen ylpeydenaiheemme on pensasmustikkamaamme.

Toisaalta siinä on varsin vähän aihetta ylpeyteen, sillä parisenkymmentä yksilöä on istutettu ainakin kahteen kertaan oppivuosiemme aikana. Pensasmustikkamaamme on tullut hintoihinsa, mutta nyt satomahdollisuudet näyttävät hyviltä.

Pensasmustikkamaa on ehdottomasti suojattava aitaverkoilla jäniksiä vastaan ja viime kesänä rakensimmekin sen ympärille hyvän verkkoaidan.

Pensasmustikka on marjojen kypsyessä suojattava myös ”ilmavoimien hyökkäyksiltä” tai muuten kypsät marjat häviävät viimeistä marjaa myöten lintujen nokkaan – tästäkin meillä on omakohtaisia kokemuksia.

 

 

Pensasmustikan kukinta on nyt ollut poikkeuksellisen runsasta ja myös pölyttäjiä on ollut liikkeellä mukavasti.

 

 

 

Mansikan kukinta-aika on päättymässä ja kukinnan perusteella kohtuullinen mansikkasato on mahdollinen.

 

 

Porkkanat, punajuuret ja palsternakat ovat vielä harsojen alla, mutta sipuleille meillä ei riittänyt harsoja.

Sipulit ovat kohtuullisessa kasvun alussa ja nyt tarvitaankin ainoastaan sopivasti vettä, haraamista sekä tarpeelliset ötökkäruiskutukset.

 

 

 

Kevytpeitteet on pussiperunoiden päältä poistettu ja äkkiseltään huonokuntoisilta näyttävät perunantaimet ovat näkyvillä.

Varhaisperunan satonäkymät eivät ole aivan yhtä lohduttoman näköiset kuin perunantaimet, vaan odotettavissa on kuitenkin uutta perunaa omasta pellosta heti juhannuksen jälkeen – saattaa olla, että juhannukseksi oman pellon uudet perunat eivät ehdi.

 

 

Vanhaa maatiaiskantaa oleva raparperi on vahvassa kasvussa.

Se on kuulemma niin voimakasarominen, että se ei kelpaa perheemme ruuanlaittoon lainkaan! Olkoon sitten puutarhan komistuksena!

 

 

 

Yhden luumupuuryhmän kuivuminen on laskettava viime talven tappioiksi.

Olemme muutamana viime kesänä saaneet 200 – 300 kilon suuruisen luumusadon, mutta nyt sato saattaa jäädä kymmenesosaan tavanomaisesta.

 

 

Valkosipulia meillä on kasvussa runsaalla sadalla rivimetrillä ja sen satonäkymät näyttävät erinomaisilta.

Tämä kasvusto on istutettu viime syksynä myöhään ja se on satonäkymiltään paras! Toki tämäkin ehti ennen talventuloa pienelle taimelle, mutta ei kovin suurelle.

 

 

Valkosipulia on kasvamassa kolmella erillisellä ”pläntillä” ja kaikki ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

Katteena käytämme nurmikoilta lehtipuhaltimella syksyllä "haravoituja" lehtiä.

Opimme taas uutta, kun käytimme katteena lehtiä, jotka olivat olleet kasalla kaksi vuotta - nyt ne olivat katteeksi parhaimmillaan!

 

 

Valkosipulin alkuperämaat ovat kotimaisen lisäksi Puola, Viro, Latvia, Unkari ja Saksa, sillä minulla on tapana matkoilla aina ostaa valkosipuleita istutettavaksi.

Löysin välillä hukassa olleen istutuskartan ja siitä pystyn nyt toteamaan jokaisen sipulin alkuperämaan. Ainakin tässä vaiheessa kaikki yksilöt ovat alkuperämaasta riippumatta hyvässä kasvussa.

Istutuskartta on päivätty 11.10.2011 ja sen jälkeen on istutettu ensimmäisessä valkosipulikuvassa näkyvät valkosipulit – viime syksynä myöhäinen istutusajankohta oli satonäkymien osalta paras!

Olen pitänyt tavoitteena, että istutan valkosipulinkynnet maahan pari...kolme viikkoa ennen talventuloa. Periaate on hyvä, mutta kukapa tietää etukäteen, että milloin talvi pakkasineen tulee!

 

 

Sopivasti ajoittuneet sateet ovat mahdollistaneet kaikille puutarhakasveille suotuisan kasvuunlähdön.

Sadetuksia ei vielä ole tarvittu, mutta varmaan niihinkin joudutaan turvautumaan juhannuksen jälkeen.

 

-Esko Erkkilä-

Valkosipulikasvustot ovat talvehtineet hyvin

Torstai 10.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Kuulun koulukuntaan, joka istuttaa valkosipulit syksyllä.

 

Näin tein myös viime syksynä.

 

Viime syksy jatkui leutona yllättävän pitkään ja valkosipulit ehtivät kasvamaan ennen talventuloa jo varsin mittaviksi. Sen vuoksi pelkäsinkin, että syntyy talvehtimisvaurioita.

 

Vaurioita ei kuitenkaan näytä syntyneen, vaan kasvustot ovat kenties ”kaikkien aikojen” parhaat.

 

 

Meillä on nyt kylvössä valkosipulia hieman runsas sata rivimetriä. Kun rivimetrille on istutettu kuusi valkosipulinkynttä, niin hyvin mennessä syksyllä on odotettavissa n. kuudensadan valkosipulin verran satoa.

 

 

Hankin aina matkoiltani muutamia valkosipuleita – kotimaista ruokaa arvostavana en hanki niitä syödäksemme vaan siemeneksi.

Merkkasin taas viime syksynäkin tarkasti valkoiseksi maalatuilla kepeillä, että missä valkosipulin alkuperämaa vaihtuu, mutta kirjanpitoni tuntuu tavalliseen tapaan kadonneen. Pitää etsiä oikein kunnolla, jotta tietää, että kuinka puolalaiset, liettualaiset, latvialaiset, virolaiset ja saksalaiset valkosipulit pärjäävät kotimaiselle siemenelle. Nyt ainakin kaikki näyttävät kasvavan hyvin, sillä aukkoja riveissä ei ole.

 

 

Jollakin lajikkeella näyttää lehdet hieman kellastuvan. Se on merkki voiman puutteesta ja siten lannoitus on tarpeen. Valkosipulimme kasvavat muhevassa maassa, mutta voimaa tarvitsevana kasvina lannoitusta tarvitaan. Käytän valkosipulien lannoitteena ureaa, sillä 46 % typpeä sisältävänä se soveltuu valkosipulien lannoitteeksi hyvin.

 

 

Vaikka elämmekin vasta toukokuun alkupuoliskoa, on minulla jo muutama valkosipuli hankittuna syksyn istutuskautta varten.

Ostin taannoisella Saksan matkallamme Würzburg´n torilta muutaman italialaisen ja ranskalaisen valkosipulin. Italialaiset ovat tulitikkurasian oikealla puolella ja ranskalaiset vasemmalla puolella.

Näyttää, että ainakaan italialaisia ei ole käsitelty idunestoaineilla, mutta ranskalaisista en ole lainkaan varma.

 

Marketeista hankittuja valkosipuleita ei kannata yrittää siemensipuleiksi, sillä ne on todennäköisesti käsitelty idunestoaineilla.

 

Valkosipulinviljely on mukava puutarhaharrastus ja se mahdollistaa omasta pellosta hienoaromisen kasviksen saannin!

 

-Esko Erkkilä-

Tekevätkö myöhään jatkuneet leudot säät tepposet ensi kesän valkosipulisadolle?

Maanantai 5.12.2011 - -Esko Erkkilä-

Sääolosuhteet ovat olleet poikkeuksellisen leudot, sillä plusasteita on riittänyt joulukuun alkupäiviin saakka.

 

Minulle leudot säät sopivat vallan hyvin, mutta kuinka luonnonjärjestys osaa sopeutua poikkeuksellisen leutoon syksyyn ja alkutalveen? Alkutalvesta kai voidaan puhua, kun elämme joulukuun ensimmäisiä päiviä.

 

Vietin viikonlopun ”mökkimaailmassa” ja vihreyttä sekä lämpöä riitti!

 

Eniten olen huolissani valkosipuleiden osalta, sillä osa niistä on ehtinyt työntämään vihreyttä maan pinnalle jo pitkälti.

 

Valkosipuleiden optimaalinen istutusaika on parisen viikkoa ennen pakkaskauden alkamista ja siihen tähtäsin myös nyt.

 

Meillä on nyt kasvamassa poikkeuksellisen paljon valkosipulia ja niiden alkuperämaat ovat hyvin monipuoliset.

 

Kotimaisen kannan lisäksi on istutettu virolaista, latvialaista, puolalaista, unkarilaista ja saksalaista valkosipulia. Ulkomaiset valkosipulikannat on hankittu viime kesän ulkomaanmatkoilta. Unkarissa en käynyt, mutta hankin unkarilaista valkosipulia Saksasta.

 

Tein eri kannoista istutuskartan, mutta olen kadottanut sen jonnekin ja nyt en tiedä, että mikä valkosipulikanta on kasvanut ennen talventuloa pelottavan aktiivisesti.

 

Pelkään, että kymmensenttiselle oraalle ehtinyt valkosipuli ei pysty selviämään talvesta.

 

Toisaalta on mielenkiintoista nähdä, että ”josko kuitenkin”.

 

 

En ole lainkaan huolestunut valko-, viher- tai mustaherukoista, vaikka nurmikko niiden ympärillä viheriöikin eilen eli joulukuun 4. päivänä.

 

Onneksi tuli huolehdittua ajallaan herukkapensaiden leikkaamisesta!

 

 

Olen huolestunut valkosipuleista, joista ainakin eräs osa on ehtinyt kasvattamaan kymmensenttisen oraan. Miten sen käy talven aikana?

 

 

Komea ilmestyshän yli kymmensenttinen valkosipulinoras on, mutta onko se komea oikeaan aikaan vuodesta?

 

 

Jännityksellä valkosipulikesää-2012 odottaen

 

-Esko Erkkilä-

Maapirn- ja küüslauk -ostoksilla Tallinnan Jaama Turg´lla

Maanantai 28.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen viime aikoina ottanut tavakseni Tallinnan reissuilla poiketa katselemassa ja myös ostoksilla rautatieaseman vierellä sijaitsevalla Jaama –torilla.

 

Pidin tavastani kiinni myös taannoisella Suomen Keskustan Presidentti-risteilyllä, sillä poikkesin torilla heti aamusella.

 

Risteilylaivamme Baltic Princess rantautui Tallinnassa D-terminaaliin ja sieltä on kävelymatkaa Jaama-torilla vajaat pari kilometriä. Kävelin matkan raikkaassa syyssäässä.

 

Lähellä D-terminaalia sijaitsee Linnahall´n raitiovaunupysäkki, mutta menomatkan suoritin ripeästi kävellen. Raitiotievaunun raiteet kulkivat koko menoreittini vierellä.

 

 

Jaama Turg on avoinna arkipäivisin klo 8 – 18 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin klo 8 -17.

 

Vierailin torilla 30.10.2011 eli ajankohta pitää huomioida, kun vertailee seuraavissa kuvissa ilmeneviä hintoja esim. suomalaiseen hintatasoon.

 

 

Jaama Turg´lla on muutama suurmyyjä, mutta taaempana paikalliset mummut myyvät omien palstojensa tuotteita. Tässä erään suurmyyjän tarjontaa.

 

Tapaan tehdä pienet ostokseni mummoilta, sillä heille parinkin euron kauppa on merkittävä tulonlisä. Lisäksi heidän kanssaan on mukava jutella.

 

 

Myös Virossa kotimaiset elintarvikkeet ovat Suomen tapaan usein kalliimpia kuin ulkomaiset.

Tällä myyjällä kotimaiset valkosipulit maksoivat 6,80 €/kg ja unkarilaiset 3,80 €/kg – ero oli siis huomattava.

 

 

Karpalokilon hinta vaihteli 3,80 – 4,00 €/kg ja karpalot olivat isoja.

 

 

Kotimainen avomaankurkku 2,20 €/kg.

 

 

Kotimainen porkkana 0,60 €/kg.

 

 

Kotimainen palsternakka 1,40 €/kg.

 

Kotimainen tomaatti 1,38 €/kg. Tomaatti oli siis selvästi edullisempaa kuin avomaankurkku.

 

Kotimainen punasipuli 1,20 €/kg.

 

 

Suurmyyjällä oli tarjolla puolalaista paprikaa ja se maksoi 1,30 €/kg.

 

”Astelpaju” on mielestäni erän kauneimmista virolaisista sanoista ja se tarkoittaa tyrniä. Tyrnimarjat maksoivat 4,00 €/kg.

 Meillä on useita tyrnejä ja tiedän, että miten haastavaa hommaa on tyrnin poiminta!

 

Ostin eräältä mummolta maapirn´ä sekä  küüslauk´ aa. Maapirn on maa-artisokka ja küüslauk puolestaan valkosipuli.

 

 

Maa-artisokat olivat komeita, mutta valitettavasti en ottanut niistä valokuvaa. Maa-artisokan kilohinta oli 1,30 euroa ja ostin mummon koko ”varaston” eli 1,8 kiloa.

 

Valkosipulit mummo oli hinnoitellut kappalekaupalla ja hinta oli 0,80 €/kpl.

 

 

Myyjämummoni käytti sujuvasti helmitaulua, kun hän summasi ostosteni hinnan!

 

Suosittelen Tallinnassa poikkeamaan Jaama Turg´lla, sillä se on taatusti erilainen kokemus!

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on viime hetket istuttaa valkosipulit

Perjantai 21.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Kirjallisuus- ja ”nettitieto” kertovat, että valkosipulin voi istuttaa keväällä tai syksyllä.

 

Meillä on valkosipulia kasvatettu varmaan kymmenkunta vuotta ja aina se on istutettu syksyllä.

 

Syysistutuksessa valkosipuli pääsee kasvun vauhtiin heti kevätsäiden salliessa. Keväällä puutarhassa on niin paljon puuhaa, että valkosipulin istuttaminen saattaa viivästyä parikin viikkoa ja myös sen vuoksi suosittelen syysistuttamista.

 

Syksyllä istuttamisen pitää tapahtua ennen pakkasten ja lumentuloa.

 

Meillä syksyn viimeiset valkosipulit saatiin maahan tänä vuonna lokakuun 17. päivä. Säät ovat sen jälkeen olleet otolliset, joten istuttaminen tapahtui oikeaan aikaan.

 

Valkosipuli on kiitollinen viljeltävä pienelläkin pinta-alalla, sillä sen kohdalla en ole havainnut ns. monokulttuuri-ilmiötä eli valkosipuli ei näytä kärsivän, vaikka sitä viljellään useana vuonna täsmälleen samalla paikalla.

 

Oleellista valkosipulin viljelyssä on muheva maa ja se, että maan jyrsiminen suoritetaan syvältä.

 

Kalkituksesta kannattaa huolehtia. Tapaan lannoittaa syksyllä valkosipulimaan PK-lannoitteella ja typpilannoituksen vuoro on vasta keväällä sekä kesällä. Valkosipuli pitää ja kiittää voimakkaasta lannoittamisesta. Kuten totesin, kasvinsuojeluruiskutuksia kasvitauteja tai ötököitä vastaan ei tarvita.

 

Nyt meillä on kasvamassa alkuperältään monenlaisia valkosipuleita. Kotimaiset valkosipulit ovat saaneet rinnalleen virolaisia, latvialaisia, unkarilaisia ja puolalaisia siemenkynsiä, sillä tapaan aina matkoilta hankkia paikallisia valkosipuleita istuttamista varten.

 

Valkosipulimaan tärkein hoitotoimenpide on typpilannoittamisen ja kastelun ohella maan kattaminen rikkaruohoja vastaan.

 

Valmistaudumme kattamiseen jo syksyllä, kun varaamme valkosipulimaan ympärille nurmikolta puhallettuja lehtiä kottikärrykaupalla. Valkosipuleiden hieman päästyä kasvamaan, lehdet laitetaan rivien väliin katteeksi.

 

Katteena olleet lehdet ovat mainio maanparannuskeino seuraavana kasvukautena. On tietysti muistettava, että lehtien lahottaminen verottaa maan typpivarastoja ja se on huomioitava lannoituksessa.

 

Tässä on vielä muutama valokuva syksyllä istutetuista valkosipuleista.

 

 

Kuvassa on isokokoisia kotimaisia siemensipuleita. Se hankaluus isoista sipuleista on, että niistä ei saa montaakaan kynttä. Toisaalta isojen siemensipuleiden kynnet ovat elinvoimaisia.

 

 

 

Istutusrivit on merkitty hyvin jyrsittyyn maahan. Huomaa lankku, jotta istuttajan ei tarvitse tallata maata.

 

 

 

Sipulit on istutettu…

 

 

 

…ja tässä maa on jo tasoitettukin.

 

 

Nurmikolta lehtipuhaltimen avulla kerätyt lehdet saavat odottaa talven yli kesää ja silloin tapahtuvaa levittämistä valkosipulimaan katteeksi.

 

 

Uutta kevättä odottaen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sipulikuivuri on mökkitontillamme jokasyksyinen näky

Lauantai 20.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Olemme innokkaita Viherpeukaloita ja sipulinkasvatus kuuluu oleellisena osana kesäämme.

 

Tavallisen istukassipulin lisäksi viljelemme punasipulia ja valkosipulia.

 

Viime keväänä teimme V-H Tuovisen kyydissä matkan Tyrin kukkamarkkinoille Viroon ja sieltä ostimme kilon verran ”Peipsjärven siemensipulia”. Se oli meille uusi tuttavuus ja kylvövaiheessa ei ollut tietoa, että millaisia nämä sipulit ovat.

 

Nyt tiedän, että Peipsjärven hiekkaiset rannikot ovat kuuluisia maukkaista sipuleistaan.

 

Peipsjärven rannassa kulkee ns. Sipulitie. Vanhauskovaiset kasvattavat siellä sipuleita korkeissa penkeissä – ei siis tasamaalla. 

 

Kesän aikana valkeni, että peipsjärviläinen oli jonkinmoista ryvässipulin ja istukassipulin välimuotoa. Useimmat peipsjärviläiset siemensipulit tekivät kahden sipulin ryppään.

 

Joka syksy mökkitontillemme rakentuu sipulikuivuri, jolla esikuivaamme sipulisatomme.

 

Sipulikuivurin idea selviää parhaiten muutaman kuvan avulla:

 

 

Sipulikuivurin tarveaineet ovat talvivarastossa hieman sivummalla ja ne tuodaan suloisessa sekasotkussa traktorin peräkärryllä kokoamispaikalle.

 

 

Sipulikuivurin pohjakerroksen muodostaa panssariverkosta rakennettu kehikko. Se on puupöllien avulla saatava riittävän korkealle maasta, jotta myös alimmalle tulevien sipuleiden kuivuminen on mahdollista.

 

 

Toista kerrosta varten asettavat rungot on laitteva paikoilleen ennen ensimmäisen kerroksen sipuleiden asettamista kuivumaan.

 

 

Tässä on valmiina kahdelle alimmalle tasolle kuivumaan asetetut sipulit. Mukana on istukassipulia, punasipulia sekä valkosipulia sulassa sovussa. Oikealle sivulla on Peipsjärven sipulia!

 

 

Osa valkosipuleista kasvoi aivan kohtuullisen kokoisiksi!

 

 

Tänä vuonna sipulisato jäi sille tasolle, että nelikerroksinen sipulikuivuri oli riittävän kokoinen!

 

 

Sipulikuivurin kattorakennelma on toteutettava siten, että sadevesi pääsee valumaan tukirakenteiden päälle asetettavalta pressulta vaivattomasti maahan.

 

 

On myönnettävä, että valmis sipulikuivuri ei ole mökkitontin kaunistus, mutta paljon se helpottaa sipulisadon varastointia sitten aikanaan, kun esikuivatus on saatu onnistumaan.

 

-Esko Erkkilä-

Lämpötilalukemat alenivat runsaan vuorokauden aikana kaksikymmentä astetta!

Keskiviikko 15.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Kesäkuun alkupuoliskolla vallinnut poikkeuksellinen hellekausi vaihtui nopeasti kaksikymmentä astetta viileämmäksi.

Säätilamuutokset ovat muuttuneet aikaisempaa nopeampirytmisemmiksi, vai tuntuvatko ne vain siltä?

Kesäkuun 12. päivänä lämpötilat huitelivat yli kolmenkymmenen asteen, mutta jo seuraavana päivänä mittarilukemat töin tuskin ylsivät yli kymmenen asteen – lämpötilamuutos vuorokauden aikana oli siis kaksikymmentä astetta!

Lämpötilamuutoksen keskeinen syy olivat sateet.

Sade oli Viherpeukalon kannalta toivottu. Tarkkailin sadetta ja totesin, että se oli runsasta, mutta ei vielä aiheuttanut kasveille suurempia ongelmia. Onneksi ukkoskuuroja ei sattunut kohdalle, sillä ne olisivat rajuudellaan saaneet aikaan pahaa jälkeä.

Mökillämme on kastelulaitteet ja ”vesikaupat” ovat järven rannalla hyvät. Pitkä hellekausi merkitsee kuitenkin sitä, että mitkään sadetukset eivät ole riittäviä.

Tässä muutama valokuva kesäkuun 13. päivältä, kun kunnon sateet ovat kastelleet luonnon kolmituntisten sateiden tuloksena:

 

 

 

Valkosipulimaata on keinokasteltu säännöllisesti, mutta luonnonsade on kuitenkin sitä oikeaa kastelua. Satonäkymät ovat mukavat!

 

 

Valkoherukka-, viherherukka- ja mustaherukkapensaat notkuvat sateen jäljiltä. Punaherukkapensaat ovat niin tukevia, että ne säilyttivät ryhtinsä myös sateiden jälkeen.

 

 

Sanotaan, että peruna tarvitsee vettä ainoastaan keitettäessä. Kyllä peruna kaipaa vettä myös kasvaessaan. Oikealla pussiperunaa, josta on toiveita saada maistiaiset juhannuksena. Vasemmalla kaksi penkkiä samana päivänä istutettua perunaa, joka on idätetty tavalliseen tapaan – ero on huomattava!

 

 

 

Järvellä oli sateen jälkeen ja kymmenen asteen lämpötilassa erikoinen ilmiö – veteen kertynyt lämpö pakeni sananmukaisesti taivaan tuuliin siten, että vastarannalle ei kunnolla vedestä nousevan usvan vuoksi nähnyt. Saa nähdä, että milloin veteen uskaltaa taas mennä vesijuoksemaan?

 

 

Onneksi herukkamaan nurmikko tuli parturoitua lyhyeksi ennen sateita – nyt ei heti haittaa, vaikka herukkapensaat notkuvatkin, sillä nurmikkoa ei tarvitse juuri nyt lyhentää.

 

On hienoa seurata luonnonilmiöitä läheltä. Kaikki luonnonilmiöt eivät ole positiivisia Viherpeukalon ja lomailijan näkökulmasta, mutta kaikki ne on hyväksyttävä!

 

-Esko Erkkilä-

"Konsteilla meillä pannaan eikä suurilla munilla"

Perjantai 20.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa todettua vanhaa viljakkalalaista kansanviisautta käytettiin, kun pystyttiin keksimään joku hyvä uusi menetelmä tai työtapa jonkin eteentulleen ongelman ratkaisemiseksi. Kansanviisaus tuli mieleeni, kun kehittelin systeemiä, jolla syksyn ja kevään haravointijäte parhaiten saataisiin valkosipulimaan katteeksi.

 

Valkosipulimaan katetteessa ei todellisuudessa ole kyseessä jätteestä, vaan lehtipuhaltimella kerätystä arvokkaasta lehti- ja muuta ainesta sisältävästä materiaalista.

 

Lehtipuhallin on Viherpeukalon työvälineenä todellinen aarre, mutta se asia onkin ihan oman ”messunsa” aihe!

 

Valkosipulia meillä on satakunta rivimetriä ja tänä vuonna sen kehittyminen näyttää parhaalta moniin vuosiin.

 

Valkosipulin kynnet istutetaan syys…lokakuun vaihteessa ja näin ne pääsevät hyvään kasvuvauhtiin heti kevään koittaessa.

 

 

Tässä terhakoita valkosipuleita 14.5.2011.

Oikealla näkyy viime syksynä ja nyt keväällä valkosipulimaan äärelle kasattua haravointijätettä.

 

Keväällä valkosipulin hoitotoimenpiteisiin kuuluvat haraus, voimakas typpilannoitus sekä rivivälien kattaminen lehtijätteellä. On luonnollista ja välttämätöntä, että valkosipulimaan kastelusta huolehditaan heti varhaisesta keväästä alkaen.

 

Meillä kesämökkitontin nurmikkoalueen puhaltaminen suoritetaan syksyin ja keväisin.

 

Lehtipuhaltimella kerätty aines kuljetetaan kottikärryillä valkosipulimaan äärelle. Siitä se keväällä toukokuun puolenvälin tietämillä ujutetaan valkosipulimaan katteeksi.

 

Tänä keväänä kehittelin katteenlevittämistä helpottavan rakennelman ja onnistuin mielestäni hyvin. Uskallan suositella samanlaisen viritelmän kyhäämistä.

 

Valkosipulimaalla riviväli meillä on 40 senttiä. ”Katteenlevittämiskarsinan” ulkoleveys on 30 senttiä, joten kyhäelmä mahtuu hyvin rivien väliin.

 

”Karsina-aitojen” väliin, kun karsina on asennettu valkosipulirivien väliin, mahtuu vallan mainiosti puhaltimella kerättyä materiaalia riittävästi, jotta katevaikutus saadaan aikaiseksi.

 

Rakensin kyhäelmän jätelaudoista, joita tontille oli vuosien varrella kertynyt. Ainoa todellinen kustannus oli naulakustannus, mutta niitäkin on vuosien saatossa kertynyt mökin varastoon aivan liiaksi.

 

Tässä vielä muutama kuva projektistani:

 

 

Jätelaudoista kyhäämäni "karsina" odottaa ensimmäisiä lehtiään. Vieressä vasemmalla työskentelysiltana toimiva lankku, jolla estetään liiallinen tallaaminen.

 

 

Työn alussa haravointijätettä tuntui olevan liiankin kanssa, mutta kaikki se saatiin sijoitettua paikalleen. On selvää, että noin suuri määrä haravointijätettä on arvokas maanparannuslisä seuraavaa vuotta ajatellen.

 

 Ensimmäinen kaukalollinen haravointijätettä on kaukalossa!

Työn edistyessä opin, että kaukalossa olevaa haravointijätettä kannatti hieman tiivistää, jotta se ei kaukalon poistamisen jälkeen menisi valkosipulinnaattien päälle.

 

 

Työ on edennyt, sillä oikealla on jo monta riviväliä saanut katteensa.

 

Kertaan valkosipulinkasvattamisen tärkeät pointit:

• istuttaminen syyskuun lopulla hyvin lannoitettuun ja syvältä jyrsittyyn muhevaan maahan, riviväli 40 senttiä
• hienojen valkosipulintaimien ihailemista toukokuun alkupuoliskolla
• rivivälien haraaminen, voimakas typpilannoitus ja lehtikatteen luominen toukokuun puolenvälin tietämillä
• kastelu, kastelu, kastelu, kastelu
• typpilannoittaminen kasvukauden aikana ainakin kahdesti
• muista kukka-aihioiden erinomaisuus esimerkiksi pannulla ”grillattuina”
• sadonkorjuu tarpeen mukaan ja syksyn lähetessä
• kuivaa valkosipulit kunnolla
• valkosipulin säilöminen antaa hienon aromin keittiöön; nauti syksyllä siitäkin

 

Yksi asia vielä; valkosipulinviljelyssä ei näyttäisi olevan monokulttuuriviljelyn ongelmia.

 

Meillä valkosipulia on viljelty lähes kymmenen vuotta samalla paikalla ja ongelmia ei ole esiintynyt – edes rivivälien suuntaa ei ole muutettu!

 

Plussaa valkosipulinviljelyssä on se, että varsinaisia kasvinsuojelutoimenpiteitä ei tarvita. Lannoituksesta on tietysti huolehdittava!

 

 

-Esko Erkkilä-