"Lounas Pinhaossa"

Perjantai 9.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa toistamani lause kuului Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme ennakko-ohjelmaan tiistaille 4.10.2016.

 

 

Muistiinpanoissani se hieman laajenee, kun oppaamme totesi muistiinpanojeni mukaan, että kyseessä on perinteinen pohjois-portugalilainen lounas.

 

 

No, katsotaan pienen kuvakertomuksen avulla, että mitä oli perinteinen pohjois-portugalilainen lounas:

 

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi Favaijos-nimisellä paikkakunnalla – paikkakunta on pieni, sillä siellä on ainoastaan n. 1.500 asukasta ja paikkakunnan pinta-ala on vain hieman yli 21 neliökilometriä.

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi merenpinnasta 600 metrin korkeudessa – kylässä on 1.000 hehtaaria Muscatel-viinitarhoja.

 

 

Moscatel on portviinin kaltainen viini ja kylässä tuotetaan sitä n. 30 miljoonaa pulloa vuosittain.

 

 

 

Sitten muutamia kuvia varsinaisesta lounasruokailusta – siitä on paljon opittavaa suomalaisille ravintoloille ja niille, jotka haluavat tehdä rahaa turistien avulla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viihdeorkesteri johdatteli meidät varsinaisen lounaspaikkamme pihamaalle.

 

 

 

 

 

Asiaan kuului, että tervetuliaisjuomana oli tilan moscatel-viini.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pihamaalta oli hulppeat näkymät tilan viiniviljelyksille.

 

 

 

 

 

Oppaamme Mika Palo oli valmistellut meitä toteamalla, että tilanomistaja muistuttaa ulkonäöltään ja esiintymiseltään Mr. Bean´a ja siinä oppaamme luonnehdinta osui täsmälleen oikeaan.

 

 

 

 

 

Oppaamme valmisteli meitä myös siitä, että tilanomistajan kakkosmies on myös melkoinen taitaja.

 

 

Vakuutuimme tästä, sillä Mosambicissa syntynyt Don Mitu (keskellä) esitteli lounaan yhteydessä nautitut viinit. Lisäksi hän kertoi tarinan viini-sanan synnystä. Tarinan pääosissa olivat Olympos-jumalien lisäksi ihmisen viisi aistia, joilla viinin voi havaita.

 

Aistimukset ovat;

 

• tuntoaisti
• näköaisti
• tuoksu
• maku
• viinin ääni

 

 

 

*******************

 

 

Pöydällä oli meitä odottamassa useita viinilaatuja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

 

 

Lautasemme ja viinilasimme olivat tyhjät, mutta pian ne alkoivat täyttyä.

 

 

 

 

 

Riistamakkaraa, paneroitua turskaa ja possunlihapaloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

… ”Voimia töihinne ja harrastuksiinne!”

 

 

 

 

 

Ruokailun edetessä Don Mitu esitteli eri ruokalajien kanssa nautittavat viinit.

 

 

 

***************

 

 

Jälkiruokapöytä oli vapaassa käytössä…

 

 

 

 

 

…ja valittavana oli useita eri vaihtoehtoja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Musikantit viihdyttivät meitä jälkiruokaan ehdittyämme.  He tykkäsivät, jos heidän vyölaukkuunsa sujautti euron tai pari!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…ja hän sekä tarjoilijat toivottivat meille hyvää matkaa seuraavaan kohteeseen…

 

 

 

 

 

…jonka paikallisoppaana jatkoi Don Mitu, mutta siitä joskus toiste – ehkä jo huomenissa!

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Retkikunnat pitää elintarvikeyrityksissä aina kuljettaa puhtaalta puolelta likaiselle puolelle

Torstai 8.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Tehdasvierailujen ehdoton sääntö elintarviketeollisuudessa on, että retkikuntien tehdasvierailut pitää aina aloittaa prosessin puhtaalta puolelta ja päättää ns. likaiselle puolelle.

 

 

Alaa tuntematon saattaa ajatella, että tehdasvierailu toteutettaisiin samalla vuokaaviolla, kuin tuotteen valmistus tapahtuu eli raaka-ainepuolelta valmiiden tuotteiden osastolle. Ei, näin ei saa tehdä.

 

 

”Vastavirtaan” eteneminen perustuu hygieniasyihin eli emme saa tehdasvierailuilla vaarantaa yrityskohteemme tuotteiden hygieniaturvallisuutta.

 

 

Vierailimme lokakuisella agrologimatkallamme Quinta do Bomfimin portviiniä valmistavalla tehtaalla Pinhao´ssa ja isäntämme kuljettivat meitä aivan oikein eli puhtaalta puolelta likaiselle puolelle.

 

 

 

 

 

Quinta do Bomfim on Symington-perheen omistama neljännen polven sukuyritys, joka tuottaa viinirypäleitä 27 viinitilalla ja viinitarha-alaa on tuotannossa yhteensä 940 hehtaaria.

 

 

 

 

 

Oppaanamme tehdaskierroksella oli parrakas Antonio, jonka selostukset oppaamme Mika Palo suomensi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…pienoismalli ”rabelos”-veneestä, jollaisilla Douron alueella tuotetut viinit entisaikaan kuljetettiin Douro-jokea pitkin Portoon ja sieltä edelleen maailmanmarkkinoille.

 

 

*******************

 

 

Quinta do Bomfim`n tuotanto-ohjelmassa on seitsemän erilaista portviinilaatua ja tunnetuimmat merkit ovat…

 

 

 

 

 

…Dow´s…

 

 

 

 

 

…sekä Graham´s.

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä huomasi hinnastosta, että tarjolla oli erilaisia pullokokoja yli kymmenen eri tuotetta molemmista merkeistä.

 

 

 

****************

 

 

Tässä muutama kuva tuotantohallitilasta – kaikesta näki, että tilat olivat puhtaat ja tuotantotilojen hygieniataso oli moitteeton.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten jo totesinkin, etenimme oikeaoppisesti tuotantoprosessia vastavirtaan ja tehdasvierailumme lopussa saimme nähdä, kun…

 

 

 

 

 

…tehtaalle tuotiin viinirypäleitä…

 

 

 

 

 

…ja tilan kuljetuslaatikot tyhjennettiin suuriin muovilaatikkoihin.

 

 

 

 

 

Laatikoiden sisältö tyhjennettiin kuljettimelle, jossa miesvoimin – naisia ei työntekijöissä ollut – suoritettiin esipuhdistus,…

 

 

 

 

 

…rypäleet riivittiin koneellisesti irti tertuista,…

 

 

 

 

 

 

…tertuista irtiriivityt rypäleet ohjattiin putkea pitkin prosessiin…

 

 

 

 

…ja karat ohjattiin eläinten rehuksi tai vietiin pellolle lannoitteeksi.

 

 

*************

 

 

 

 

 

Yhä edelleenkin Douron alueen viinit kuljetetaan Portoon, jossa viinien loppukypsytys tapahtuu, mutta nykyään kuljetus tapahtuu säiliöautoilla.

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä oli vierailijoiden ihailtavana ja ilmeisesti myös ostettavissa hieman tavallista kokoa suurempiakin viinipulloja, jotka suuren kokonsa lisäksi olivat ”Vintage”-mallia ja laatua!

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että tehdaskierroksen jälkeen oli portviinin maistajaiset ja täytyy todeta, että kielenkannat kertoivat kyseessä olevan laadukkaat tuotteet.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mietteitä Itsenäisyyspäivän iltana

Keskiviikko 7.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitan näitä muutamia rivejä Itsenäisyyspäivän iltana 6.12.2016 ja odottelen Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton alkamista – tule katselemaan sen televisiosta.

 

 

Sain hetki sitten tekstiviestinä Itsenäisyyspäivätervehdyksen Pirkanmaan senaattori Mikko Alatalolta.  Täytyypä seurata tarkasti, että miten Keskustan Pirkanmaan kansanedustajat saavat televisiosta katseluaikaa – Mikko ja Seija Alatalo, Arto ja Eija Pirttilahti sekä Pertti ja Seija Hakanen.

 

 

Eniten tänään kuitenkin muistelen isääni Oiva Erkkilää, joka syntyi vuonna 1915 ja oli ”täydet vuodet” Isänmaan palveluksessa rintamilla 1939 – 1944.

 

 

Isäni oli etulinjan miehenä Talvisodassa ja Jatkosodassa – niiden jälkeen hän oli vielä mukana kenraali Hersalon joukoissa ajamassa saksalaisia pois Lapista.

 

 

Isäni haavoittui kahdesti ja hänen mukanaan meni hautaan Puna-armeijan ampumien ammusten sirpaleita niskassa ja toisessa ranteessa. Penskana kokeilimme isän niskaa sekä rannetta ja tunsimme, että miten sirpaleet nuljahtelivat ihon alla.

 

 

Lukemattomat olivat ne kerrat, kun isä ja meille saapuneet hänen rintamakaverinsa muistelivat tupakansavun täyttämässä pirtissä taistelutapahtumia.

 

 

Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että taistelutapahtuminen kertaaminen oli sitä henkistä hoitoa, jota nykyisin ohjatusti annetaan henkilöille, jotka ovat joutuneet läheltä seuraamaan traagisia tapahtumia.

 

 

Isäni toimi sodissa pikakivääriampuna eli Emma oli hänen aseensa – isän apumiehenä oli viljakkalalainen Simo Niittunen ja monta kertaa he yhdessä muistelivat sota-ajan tapahtumia.

 

 

Pyrin kerran vuodessa käymään Venäjällä eri taistelupaikoilla ja se on eräänlaista kunnianmaksua Isälle ja muille sotaveteraaneille.

 

 

Sotiemme veteraanien muisteleminen ei ole sodan ihannointia ja sen vuoksi ihmettelenkin eräiden fb-kavereideni horinoita, joissa he vähättelevät sotiemme veteraanien ansioita – horinat olivat tavallisia ja yleisiä joskus 1970-luvulla, mutta nykypäivänä ne tuntuvat vähintäänkin kummallisilta.

 

 

Vaikka sotiemme veteraanien rivit harvenevatkin viimeisen iltahuudon heille koittaessa, me emme saa unohtaa niitä, jotka hengellään tai ainakin suurilla ponnistuksilla ja elämänsä parhaimmat vuodet uhraten ovat taanneet meille Itsenäisen Suomen!

 

 

Otan esille vielä ne raukat, jotka toitottavat, että Suomen liittyminen Euroopan Unioniin vei Suomelta itsenäisyyden.

 

 

Äänestin 16.10.1994 sen puolesta, että Suomi liittyisi Euroopan Unioniin ja tähän päivään mennessä minulla ei ole hetkeäkään ollut tunnetta, että olisin äänestänyt väärin!

 

 

Eläköön Suomi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vietimme Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen Itsenäisyyspäiväjuhlaa jo eilen

Tiistai 6.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Olimme Eläkeliiton Tampereen yhdistyksessä päivän verran etuajassa, kun järjestimme jäsenillemme Itsenäisyyspäiväjuhlan jo eilen.

 

 

Tässä pieni kuvakertomus onnistuneesta juhlastamme:

 

 

 

 

 

Yhdistyksen puheenjohtajana sovin jo hyvissä ajoin Tampereen aluetoimiston päällikön everstiluutnantti Marko Alamäen kanssa, että hän tulee tuomaan juhlaamme Puolustusvoimien tervehdyksen.

 

 

Varmistin asian Alamäen kanssa eilen aamulla, sillä olen kokemuksen kautta oppinut, että asiat pitää aina varmistaa.

 

 

 

 

 

Everstiluutnantti Alamäki piti seikkaperäisen esityksen Puolustusvoimien roolista.

 

 

 

 

 

Jäsenemme Salme Suonpää kiitti everstiluutnantti Alamäkeä selkeästä esityksestä.

 

 

Salme Suonpään lähiomainen on kaatunut Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa vuonna 1944.

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme sihteeri Pirkko Tilvis luovutti everstiluutnantti Alamäelle Eläkeliiton Pirkanmaan piirin Joululehden.

 

 

 

 

 

Everstiluutnantti Alamäki kertoi tilaisuudesta sopiessamme, että hänen tehtäväänsä kuuluu oikean tiedon levittäminen Puolustusvoimien toiminnasta ja olikin helppo havaita, että Alamäki viihtyi tilaisuudessamme.

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme emäntä Liisa Kellokumpu (vasemmalla) ja tämänkertainen apuemäntä Marja Halme olivat pukeutuneet Itsenäisyyspäivänjuhlaan hyvin soveltuviin sinisiin asuihin.

 

 

 

 

 

Jäsenemme Ritva Nyberg halusi tarjota täytekakut kaikille Itsenäisyyspäiväjuhlamme osanottajille - kiitokset Ritvalle!

 

Myös Ritva oli pukeutunut itsenäisyytemme juhlaväreihin.

 

 

 

 

 

Kirsi Hellsten loihti soittimestaan Itsenäisyyspäiväjuhlaan soveltuvia säveliä.

 

 

 

 

 

Runotaitajamme Irja Lehmus esittää tavallisesti tilaisuuksissamme itse kirjoittamiaan runoja, mutta nyt hän esitti juhlaväelle Maaria Leinosen kirjoittaman runon "Vain pimeässä näkyvät tähdet".

Runon viimeinen säkeistö kuuluu näin:

On se Sinullekin annettu

tehtävä jouluna ja joulun jälkeen;

iloksi Sinutkin on tarkoitettu

iloa viemään, valoa pimeään

hymyä, hyvää sanaa

Kukaan ei niin köyhä

ettei jaettavaksi

ystävällisyyden lahjaa

kukaan ei niin rikas

ettei sitä tarvitsisi.

Ilo annettu jaettavaksi

valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua ihmiset -

Iloa, Valoa, Rauhaa.

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme musiikkivastaavan Pekka Hildenin johdolla päätimme Itsenäisyyspäiväjuhlamme yhteisesti seisaaltamme laulamaamme Lippulauluun:

" Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.-"

 

 

Kiitokset kaikille, jotka edesauttoivat hienon Itsenäisyyspäiväjuhlan onnistumisessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Merkillistä!

Maanantai 5.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Huomenna vietämme Suomen 99:ttä itsenäisyyspäivää.

 

 

Ritarikunnat ja tasavallan presidentti palkitsevat itsenäisyyspäivämme kunniaksi 3.786 ansioitunutta suomalaista kunniamerkeillä.

 

 

Korkeimman kunniamerkin, Suomen Valkoisen ruusun suurristin saavat pääministeri Juha Sipilä ja puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg.

 

 

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan perusti valtionhoitaja G. Mannerheim 1919 isänmaan palveluksessa ansioituneiden kansalaisten ja ulkomaalaisten palkitsemiseksi. Mannerheim antoi ritarikunnan perustamiskirjan 28.1.1919.

 

 

Suomen Leijonan ritarikunnan perusti tasavallan presidentti Risto Ryti 11.9.1942 antamallaan asetuksella. Uuden ritarikunnan perustaminen mahdollisti kunniamerkkien helpomman ja tarkemman sovittamisen palkittavan aseman ja ansioiden mukaan.

 

 

 

 

 

Olen vuosia sitten saanut Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin.

 

 

Saamani kunniamerkin tunnus on SVR Ar ja sen on korkeampi kuin esimerkiksi Suomen Leijonan ansioristi tai Suomen Punaisen ristin ansioristi.

 

 

Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkki on aina korkeampi kuin vastaava kunniamerkki Suomen Leijonan ritarikunnassa ja se johtuu siitä, että Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta on vanhempi kuin Suomen Leijonan ritarikunta.

 

 

Tiedän, että merkin minulle anoi Pirkanmaan Agrologit ry.

 

 

Kiitokset Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalle ja Pirkanmaan Agrologit ry:lle!

 

 

 

 

*****************

 

 

Olen vuosien saatossa saanut olla mukana useiden kunniamerkkien anomisessa ja niistä jokunen ajatus niille hyödynnettäväksi, jotka jatkossa tulevat anomaan yhteisöissään ansioituneille henkilöille kunniamerkkejä.

 

 

Anomus kannattaa tehdä ajoissa

 

• itsenäisyyspäivänä myönnettävien ansiomerkkien anomukset pitää hoitaa ritarikuntien hallituksille mielellään jo ennen juhannusta

 

Pyytäkää ehdottamanne saajan itse kertoa ansioistansa!

 

• pitää kuitenkin tehdä selväksi, että anomuksen hyväksyy ritarikunnan hallitus ja siihen päätökseen anojalla ei ole mahdollista vaikuttaa
• tiedän lukuisia tapauksia, joissa anojalla ei ole ollut tietoa ehdokkaan ansioista ja sen vuoksi anomus on hylätty. Agrologeilla on aina ollut tapana, että ehdokas on itse kertonut saavutuksensa ja sen vuoksi agrologien osalta hyväksymisprosentti on korkea. Jos anomuksen tekee työnantaja, niin työnantaja ei voi tietää kaikkia ehdokkaan ansioita ja siksi monet työnantajan tekemät anomukset on hylätty tai ehdokas on saanut liian vaatimattoman kunniamerkin – tunnen monta tällaista tapausta!
• viittaan edelliseen, kun kerron, että sain ainakin kahdelle ennen hylätylle alaiselleni kunniamerkin, kun pyysin heitä itse kertomaan saavutuksensa ja liitin ne kunniamerkkianomukseen. Ritarikuntien hallitukset arvostavat siviilipuolella aikaansaatuja tuloksia, sillä niiden mielestä työelämän saavutukset pelkästään eivät useinkaan ole riittäviä ansioita – myös tästä tiedän lukuisia tapauksia!

 

Arvioikaa, että kannattaako kunniamerkkianomuksesta kertoa ehdokkaalle

 

• pääsääntöisesti kannattaa, sillä asian julkistaminen saa aikaan ainakin sen, että ehdokas arvostaa työnantajaansa/kunniamerkin anojaa

 

Ohjeet kunniamerkkien anomisesta löytyvät, kun googlaa ”Ritarikunnat”!

Kaikki kunniamerkkianomukset kuuluvat tietyn ministeriön piiriin ja kokemuksesta luulen tietäväni, että ministeriöillä on ohjeelliset kiintiöt esittää ritarikuntien hallituksille kunniamerkkianomuksia - anakin takavuosina esim. omakotiyhdistysten anomukset kuuluivat ympäristöministeriön kiintiöön.

 

 

Kerron vielä yhden tositapauksen kunniamerkin anomisesta:

 

 

• toimin 1970-luvun alkupuolella Etelä-Pohjanmaa Agrologit ry:n sihteerinä ja anoimme itsenäisyyspäivän kunniamerkkiä eräälle ansioituneelle agrologi-veljelle.  Kyseinen agrologi-veli oli niin ansioitunut, että ritarikunnan hallitus päätti myöntää hänelle varsin arvokkaan kunniamerkin. Kunniamerkki oli niin korkea, että siitä joutui anoja – Etelä-Pohjanmaan Agrologit ry – maksamaan varsin korkean hinnan.
• muistelen, että kunniamerkin lunastushinta oli tasoa 700 markkaa ja kun yhdistyksen saldotilanne silloin oli n. 1.500 markkaa, niin panostus agrologiveljemme kunniamerkkiin oli merkittävä!
• alemmat kunniamerkit ovat maksuttomia

 

 

 

Kannustan yhdistyksiä, kuntia, kuntainliittoja ja erilaisia muita tahoja anomaan ansioituneille jäsenilleen kunniamerkkejä, mutta tiedostakaa ne ”vaarat”, jos kunniamerkkiä ei kuitenkaan myönnetä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Myös järjestöä johdetaan edestä!

Sunnuntai 4.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliitto on Suomen suurin eläkeläisjärjestö 130.000 jäsenellään.

 

Eläkeliitolla on 20 piiriä ja 403 paikallisyhdistystä – puheenjohtamani Eläkeliiton Tampereen yhdistys on yksi paikallisyhdistyksistä.

 

 

Vietimme yhdistyksemme 40-vuotisjuhlia keskiviikkona 30.11.2016 Kalevanpaasi-ravintolassa Sarvijaakonkadulla.  Meitä onnisti, sillä saimme varhaisen varauksen ansiosta juhlapuhujaksi Eläkeliiton puheenjohtaja Eeva Kuuskosken.

 

Yhdistyksen puheenjohtajana kävin muutaman puhelinsoiton sekä sähköpostiviestin voimin keskusteluja Eeva Kuuskosken kanssa ja homma oli alusta alkaen selvä.

 

 

Tampereen etuna on nopea junamatka Helsingistä – se tuli taas kerran todistettua.

 

 

Puheenjohtajamme Eeva Kuuskoski saapui juhlatilaisuuteemme varhain ja hänen tervehdyksensä juhlivalle yhdistykselle oli mukava vastaanottaa.

 

 

Vieraiden vastaanottajana vierelläni oli yhdistyksemme varapuheenjohtaja Marja Vainikka.

 

 

Tässä muutama valokuva, kun puheenjohtaja Kuuskoski tervehti juhlivaa yhdistystämme:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 *****************

 

Sali tuli aikanaan täyteen juhlayleisöä, mutta salin täyttymisen aikana oli mukava seurata, kun puheenjohtajamme Eeva Kuuskoski kierteli aktiivisesti juhlavieraidemme pöydissä ja halusi kuulla järjestökenttämme tuntemuksia – näin toimii aito johtaja!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eeva Kuuskoski johtaa Suomen suurinta eläkeläisjärjestöä edestä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi se jää aina viimetinkaan?

Lauantai 3.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Pidän itseäni kohtuullisen kokeneena puhujana.  Olen toki pitkäsanainen, sillä yleensä minulla ei ole aikaa sanoa sanomaani lyhyesti!

 

 

Se hieman rasittaa, että tavallisesti puheeni valmistelu jää viimetinkaan.

 

 

Työelämän aikana sattui useasti, että tein iskusanaliuskan puhettani varten vasta parkkipaikalla, kun olin menossa vaikkapa onnittelukäynnille yhteistyökumppanin luo.

 

 

Iskusanaliuskan tekeminen on aina ollut minulle tuttua ja nyt kehitin iskusanaliuskasta uuden version, kun laadin tervetulopuhetta Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen 40-vuotisjuhliin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tein tavallista enemmän töitä – toki tapani mukaan viimetingassa – sillä kirjoitin puheeni sanasta sanaan paperille, mutta lisäsin paperiversioon kynällä iskusanat jokaisen kappaleen alkuun.

 

 

Tällä menetelmällä puheestani ei tullut paperista lukemista, mutta siitä huolimatta puheen jäsentely pysyi kuosissa.

 

 

Kammoksun paperista lukien pidettyjä puheita, sillä ne mielestäni suorastaan halveksivat kuulijoita.

 

 

 

Tässä puheeni, jota terästin iskusanoilla – puhuin vapaasti, mutta sanasta sanaan kirjoitettu puhe oli takavarmistuksena.

Vinokirjaimin kirjoitetut ja alleviivatut tekstit kirjoitin kynällä puheluonnokseni joukkoon.

 

 

**************************

 

Arvoisa Eläkeliiton puheenjohtaja, arvoisa terveyttä ja toimintakykyä edistävistä palveluista sekä ikäihmisten palveluista vastaava apulaispormestari, hyvät kutsuvieraat – arvoisat Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenet!

 

Ongelmat, vaikeudet

Ikäihmisten osalta kuulemme näinä aikoina paljon ongelmista ja niistä vaikeuksista, joita ikäihmiset kohtaavat.

 

Tänään vain positiivisia

Haluan kuitenkin tänään Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen 40-vuotismerkkipäivänä ottaa esille ainoastaan niitä positiivisia seikkoja, joita me ikäihmiset saamme tänä päivänä kohdata ja joista voimme iloita.

 

Terveys

Seniori-iässä terveys on seikka, josta saamme joka päivä iloita, kunhan pysymme edes kohtuullisessa kunnossa.

 

Talous

 

Penniä tai nykyään senttejä pitää meidän jokaisen venyttää, mutta uskon, että meillä monilla oli lapsena ja on aikuisenakin ollut taloudellisesti tiukempaa.

 

Asuinolosuhteet

Asunto-olosuhteet olivat meillä lapsuudessamme heikommat kuin nykyään – muistan, kun meilläkin pirtin ikkunoihin kertyi talvipakkasilla huurretta, jopa jäätä; nykyään saamme kovillakin pakkasilla viihtyä kodeissamme kevyissä vaatteissa.

 

Perhe ja läheiset

 

Perhe ja läheiset – erityisesti lapset ja lastenlapset – tuovat meille iloa, toki myös murheita, mutta tänään emme murheita muistele.

 

Maailma on pienentynyt

 

Uskallan laskea myönteiseksi asiaksi myös se, että maailma on tavallaan pienentynyt; tänään olemme osa laajempaa kokonaisuutta kuin ennen.  Nyt näemme kauas, kun ennen katselimme maailmaa ”saunan räppänästä”!  Tiedän toki vallan hyvin, että maailman pienentymisestä meillä on toisenlaisiakin mielipiteitä.

 

RAUHA

 

Eräs suuri asia – asioista ehkä suurin, on se rauhantilanne, joka Suomessa vallitsee.

 

Joukossamme on aktiivisia jäseniä, jotka muistavat omakohtaisesti sota-ajat. On joskus paikallaan tiedostaa myös meidän 1940-luvun lopulla syntyneiden se, että synnyinhetkellämme Suomi oli ollut rauhantilassa vasta muutaman vuoden ja rauha oli syntymämme aikana nuori ja osin myös heiveröinen.

 

Hyvät Juhlavieraat!

 

Talous

 

Juhlassa on hieman noloa puhua taloudesta, mutta kun on kyse kiitoksista, se sallittaneen.

 

Omarahoitus

 

Kiitokset jäsenistöllemme siitä omarahoitusosuuden vaalimisesta, jota olemme pystyneet toteuttamaan.

 

Kiitokset Tampereen kaupungille

 

Haluan lausua tässä yhteydessä kiitokset Tampereen kaupungille, joka suhtautuu myötäsukaisesti ikäihmisten toimintaan. Kiitokset apulaispormestari Mikko Aaltonen siitä taloudellisesta tuesta, jota olemme kaupungilta saaneet.  Olemme päättymässä olevan vuoden aikana monipuolistaneet toimintaamme ja monipuolistamisen tarkoituksena on jäsenistömme vireyden kehittäminen sekä terveyden vaaliminen.

 

Uudet toimintamuodot

 

 

Hyvät Ystävät!

 

 

Tervetuloa Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen 40-vuotisjuhlaan, tehdään tästä juhlasta eteenpäinkatsova tuokio – viihtykää!

 

Tervetuloa

 

Eteenpäinkatsova tuokio

 

Viihtykää !

 

 

 

*************************

 

 

 

Jopa Rouva kommentoi, että puheeni oli onnistunut – jatkan siis samalla tekniikalla!

Huomaan muuten sen, että juttuuni ei sisälly edes yritystä vastata otsikon kysymykseen - no joskus toiste sitten ehkä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Azulejo-kaakelitaideteokset ovat tärkeä osa portugalilaista kulttuuria

Perjantai 2.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Azulejo on Portugalissa yleisesti käytetty koristeellinen keraaminen laatta.

 

Niitä käytetään julkisivujen, katupintojen, sisäseinien sekä lattioiden pinnoitukseen ja koristeluun.

 

Portugalissa tapaa hyvin yleisesti azulejo-laatoista tehtyjä seinäkuvioita ulkotiloista kirkkotiloihin saakka.

 

Azulejo-laatat ovat yleensä kiiltäväksi lasitettuja ja sinikuvioisia, mutta myös muita värejä käytetään.

 

Azulejo-kulttuuri on saanut vaikutteita Hollannissa jo 1600-luvulla tehdystä sinivalkoisesta keramiikasta.

 

 

Lokakuisella agrologimatkallamme saimme tutustua azulejo-taideteoksiin Pinhaon rautatieasemalla, jossa asemarakennuksen kaikki ulkoseinät on koristeltu azulejo-kaakelilaatoilla.

 

 

Azulejo on osa portugalilaista kulttuuria, sillä se on ollut tunnettua jo viisi vuosisataa.

 

 

 

****************

 

 

 

Kauniit azulejo-keramiikkalaatoista luodut taideteokset ovat olleet osa Pinhão rautatieasemaa vuodesta 1937 alkaen. Ne kertovat kaupungin historiasta ja kuvaavat viinitarhoja, viinitiloja, viininkorjuuta sekä yleensäkin elämä Douro-joen rannalla.

 

 

Kiersin Pinhaon rautatieaseman vastapäivään ja kuvasin näkemäni azulejo-taideteokset.

 

 

Tässä kuvakavalkaadi:

Toivon, että perehdyt jokaiseen kuvaan, vaikka niitä onkin paljon, ja ajattelet, että mitä viininkorjuuseen liittyvää tapahtumaa kukin azulejo-taideteos kuvaa.

Monet azulejo-teokset kuvaavat Douro-jokea ja sen merkitystä Douron alueen viininviljelylle. Kaikki Douron alueen hyvinvointia kasvattava viini piti kuljettaa Douro-jokea pitkin rannikolle Portoon!

Ihailkaa Douro-joen maisemia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kannattaa poiketa Pinhaon rautatieasemalla ja tutustua azulejo-taideteoksiin, sillä niitä on ulkoseinien lisäksi myös asemarakennuksen sisällä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Junamatka Douro-joen upeissa rantamaisemissa

Torstai 1.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Lokakuisen agrologimatkamme ohjelmassa oli tiistain 4.10.2016 kohdalla otsikossa mainittu ohjelmanumero ja sen tiimoilta nyt muutama kuva sekä selostava saatesana!

 

 

 

 

 

Matkasimme majapaikkakunnaltamme Vila Realista bussilla kauniita portugalilaismaisemia ihaillen läheiseen Peso de Reguaan.

 

 

 

 

 

Olimme Peso de Reguan rautatieasemalla hyvissä ajoin sillä,…

 

 

 

 

 

…asemalla oppaamme Mika Palon jakamissa matkalipuissa junamme lähtöajaksi kerrottiin 9.09.

 

 

 

 

 

Rautatieasemalla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia…

 

 

 

 

 

…ja viettää aikaa junanlähtöä odotellen.

 

 

 

 

 

 

 

 

…jotka myyvät itsevalmistamiaan makeisia…

 

 

 

 

 

…euron kappalehintaan.

 

 

Rebucados-niminen makeinen on valmistettu hellalla kuumennetulla pannulla.  Sen raaka-aineina ovat vesi, sokeri, hunaja ja sitruuna – makeisen loppusilaus on jokaisen myyjän salaisen reseptin aikaansaama.

 

 

Makeinen on kova ja se nautitaan imeskelemällä.

 

 

Reguan aseman rebucados-makeista on valmistettu ja asemalla myyty jo vuodesta 1879 alkaen.

 

 

Pitihän sellaisia ostaa!

 

 

****************

 

 

 

 

Juna saapui täsmällisesti ja nousimme junaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkasimme joenrantaa pitkin ylävirtaan eli kohti Espanjan rajaa ja ihailimme Douro-joen maisemia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Douro-joki lipui (oikealle) laiskasti kohti parinsadan kilometrin päässä odottavaa Atlantia…

 

 

 

 

 

…ja jokiliikennekin oli hiljaista.

 

 

 

 

 

Covelinhas oli Reguasta lähdettyämme ensimmäinen asema; se on pieni kylä Peso de Reguan kaupungissa, sillä siellä on ainoastaan hieman yli 200 asukasta, mutta oma rautatiepysäkki kuitenkin.

 

 

 

 

 

On hyvin tyypillistä monissa paikoissa keski- ja etelä-Euroopassa, että jokiväylän toisella puolella kulkee rautatie ja toisella puolella maantie – näin myös Douro-jokilaaksossa!

 

 

 

 

 

Ohitimme Ferrao´n pienen seisakkeen ja jatkoimme ylävirran suuntaan.

 

 

 

 

 

Viherpeukalon syke tiheni, kun näimme junaradan ja joen välisellä kapealla rantakaistaleella kaktuksia. Valitettavasti niitä ei päässyt lähempää ihailemaan!

 

 

 

 

 

Junamatkamme alkoi olla lopuillaan ja…

 

 

 

 

 

…saavuimme Pinhao´n rautatieasemalle.

 

 

 

 

 

 

Sen verran avaan jo nyt, että kyseessä oli tutustuminen azulejo-taideteoksiin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Museu do Espumante - kuohuviinimuseo Dalvadesin kylässä Portugalissa

Keskiviikko 30.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Viinintuotanto on ollut kautta aikain tärkeä elinkeino Portugalissa ja se merkitsee, että maassa on monia museoita, jotka liittyvät viininvalmistukseen.

 

 

Eräs sellainen sijaitsee pohjois-portugalilaisessa Dalvaresin kylässä – pääsimme tutustumaan museoon taannoisella agrologien viininkorjuumatkallamme Portugaliin.

 

 

Kyseinen museo on nimeltään

Museu do Espumante

ja se on erikoistunut kuohuviinimuseoksi.

 

 

Kuohuviinimuseo on rakennettu kunnan omistamaan jo rappeutumaan päässeeseen kiinteistöön, joka on museoksi muuttamisen jälkeen saanut uuden elämän.

 

 

 

Museossa on kuohuviininvalmistuksessa tarvittua esineistöä, joista tässä muutama kuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Museossa oli ”pölysinetin” alla takavuosina valmistettuja laadukkaita vuosikertakuohuviinejä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Museon nauttimasta arvostuksesta kertoo, että Portugalin pääministerinä ja sittemmin EU-komission puheenjohtajana toiminut Jose Manuel Barroso on vieraillut museossa.

 

 

 

 

 

Saimme vierailla saman pöydän äärellä, jolla Barroso on aikanaan kirjoittanut nimensä museon vieraskirjaan.

 

 

 

*****************

 

 

 

 

Kuohuviinin valmistamiseen liittyy tiettyä gloriaa ja siitä kertovat mm. ne hienot puvut, merkit ja arvokkaat liput, joilla on paikkansa kuohuviinimuseossa.

************************

 

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että kuohuviinimuseossa vierailumme huipentui ja päättyi kuohuviinien maistajaisiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ucanhan linnoitettu keskiaikainen silta on eräs Portugalin kansallisista monumenteista

Tiistai 29.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Lokakuisen Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs kohde oli Ucanhassa sijaitseva keskiaikainen linnoitettu silta.

 

 

 

 

 

Silta ylittää Varosa-joen ja sen sanotaan joidenkin tietojen mukaan olevan peräisin jo 1100-luvun puolivälistä.

On luonnollista, että sillanylityksestä perittiin aikoinaan siltamaksua.

 

 

Kuljimme sillan yli oikealta vasemmalle ja kuvan oikeassa laidassa näkyvä torni oli kohde, jonka ylimpään kerrokseen mm. minä kiipesin ennen sillan ylitystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näkymä tornista tulosuuntaamme…

 

 

 

 

 

…ja tässä näkymä tornista sillalle.

 

 

 

 

 

”Jalkamiehen” silmien tasolta silta…

 

 

 

 

 

…näytti tältä.

 

 

 

 

 

Vielä viimeinen silmäys kohti tornia…

 

 

 

 

 

…ja pieni ylämäki…

 

 

 

 

 

…kohti odottavaa autoamme ja sitten nokka kohti uusia seikkailuja.

Automme edessä oli pätkä kivistä tietä ja se saattaa olla peräisin roomalaisajalta eli vuosilta 0 -> 400 jKr! Valitettavasti en ottanut tienpätkästä valokuvaa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mahtava suomalaispäivä!

Maanantai 28.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Saimme eilen kokea urheilullisesti mahtavan suomalaispäivän.

 

 

Päivän aluksi äitinsä puolelta viljakkalalaiset juuret omaava Krista Pärmäkoski saavutti hopeaa maailmacupin perinteisellä kympillä Rukalla.

 

 

Olin penskana jonkinlainen hiihtäjä minäkin, mutta aina jäin kauas taakse Kristan mummon eli Pirkon taakse.  Samanlaisia hyviä hiihtäjiä olivat myös Kristan äidin isänpuoleiset Vuolteet.  Sukuvika siis tuo mainio hiihtotaito Kristalla!

 

 

Hyvä suomalaispäivä Rukalla jatkui, kun Iiro Niskanen pesi koko maailmankaartin miesten 15 kilometrillä.  Iiron viimeinen vitonen oli vakuuttava näyttö mestarismiehen osaamisesta.

 

 

Mitenkään väheksymättä Kristan ja Iiron saavutuksia on todettava, että Nico Rosbergin kypsä ja kylmähermoinen suoritus Abu Dhabissa formula-ykkösten päätöskisassa oli parasta, mitä suomalainen urheilu pystyi eilen tarjoamaan.

 

 

Lewis Hamilton hidasteli Abu Dhabin viimeisillä kierroksilla ja pyrki saamaan heikoimmilla autoilla olevat kilpailijat hiostamaan Nicoa, mutta Nico toimi kylmähermoisesti ja ajoi oman kilpailunsa.

 

 

Moottoriurheilua parhaimmillaan.

 

 

*********************

 

 

Eilinen antoi lupauksia sille, että suomalainen talviurheilu on hiihdon sekä yhdistetyn osalta palaamassa sille uralle, josta se on viime vuosina pudonnut.

 

 

On suuria lupauksia, että saamme talven hiihtokoitoksissa kokea pitkästä aikaa suomalaismenestystä!

 

 

Formulan osalta kaikki on avoinna, sillä autot tulevat ensi kaudella muuttumaan nykyisistä niin paljon, että ennakkoveikkauksiin tulevan kauden menestyjistä ei ole pitävää pohjaa.

 

 

Valmistaudun nauttimaan suomalaisten hiihtomenestyksestä alkaneella talvikaudella, mutta formuloiden osalta tuleva kausi on vielä arvailujen varassa – sen vuoksi oli hienoa, että puoliksi suomalaisesta Nico Rosbergistä leivottiin Formula ykkösten maailmanmestari eilen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sisterssiläisen sääntökunnan luostarikirkossa Taroucassa Portugalissa

Lauantai 26.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs monista kirkkokohteista oli Taroucassa sijaitseva Pyhän Johanneksen luostarikirkko.

 

 

 

 

Pyhän Johanneksen luostari on perustettu Taroucaan vuonna 1144 ja se oli silloin ensimmäinen sisterssiläisluostari Portugalissa.

 

 

 

Vaikka sisterssiläinen sääntökunta arvostaakin omavaraisuutta, rukoilemista, opiskelua ja työtä on kirkko sisältä komea ja jopa pramea.

 

 

Me suomalaiset rakentajat ja kodinsisustajat tiedämme, että portugalilaiset seinä- ja lattialaatat sekä erilaiset kaakelit ovat Suomessakin tunnettuja sekä arvostettuja rakennustarvikkeita.

 

 

Portugalissa huomaa, että kaakelilaatat ovat suosittuja materiaaleja, joita käytetään useissa paikoissa. Myös kirkoissa on usein kaakelilaatoille tehtyjä taideteoksia, joissa kuvataan raamatullisia tapahtumia – niin myös tässä luostarikirkossa.

 

 

 

***********************

 

 

 

Nyt muutama kuva kirkkosalista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Jätimme Taroucan sisterssiläiskirkon jatkamaan vuosisataista eloaan ja jatkoimme matkaamme yhtä merkittävää kokemusta rikkaampana!

 

 

-Esko Erkkilä-

En tiennytkään kaikkea syyshortensiasta!

Torstai 24.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Oletin tietäväni kaiken tarvittavan syyshortensian kasvatuksesta, mutta kun sain kuvan entiseltä työkaverilta hänen syyshortensiastaan ja sen hoitoon liittyvästä syystoimenpiteestä huomasin, että aina on opittavaa.

 

 

Kuvassa oli todella upea syyshortensia ja saatetekstinä se, että hän riipii syksyisin kaikki kukat pois kasvista, jotta kasvin oksat eivät taitu ja katkeile lumen painosta.

 

 

Tein työtä käskettyä ja tässä pieni kuvakertomus asiasta:

 

 

 

 

 

Omakotitalotonttimme kahdella laidalla on syyshortensia-aidanteet, jotka kukkivat komeina elokuun 10. päivän tienoilta pakkasöihin saakka.

 

 

 

 

 

Syyshortensiahan leikataan vasta keväällä, mutta nyt uutena hoitotoimenpiteenä poistin kukat, jotta varret eivät taipuisi ja katkeaisi lumikuorman alla.

Kukat piti poistaa riipimällä, sillä putkivartisena kasvina syyshortensiaa ei saa leikata syksyllä.

 

 

 

 

 

Moni varsi oli jo nyt ison ja märän kukinnon painosta taipunut ja katkennut. Voi vain ajatella, että miten käy sitten, kun lunta sataa lisäpainoksi!

 

 

 

 

 

Kukintoja kertyi kaksi kottikärrykuormallista - mainiota materiaalia kompostiin!

 

 

 

 

 

Tältä näyttää kynitty syyshortensia-aidanne - elokuun 15. päivänä ensi vuonna se on taatusti erilainen!

 

 

 

Oppia ikä kaikki!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jose Manuel Barroso nauttii suurta kunnioitusta portugalilaisten keskuudessa

Keskiviikko 23.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Jose Manuel Durao Barroso toimi Portugalin pääministerinä vuosina 2002 - 2004.

 

 

Barroso toimi ensimmäisen kerran Euroopan komission puheenjohtajana vuosina 2004 - 2009 ja hän johti komissiota myös kaudella 2010 - 2014.

 

 

Barroso nautti komission puheenjohtajana ollessaan suurta arvostusta Portugalissa.

 

 

Tapasimme Barroson kuvan ainakin kaksi kertaa eri yhteyksissä taannoisen lokakuussa toteutetun agrologimatkamme aikana.

 

 

Kerroin toissapäivänä Quinta da Varzean viinitilalla nauttimastamme kartanolounaasta ja eilen kerroin kyseisen viinitilan omistaja varakreivitär Maria Manuel Cyrne´stä ja hänen meille kertomistaan ”evästyksistä”.

 

Osoittaa matkanjohtajamme Mika Palon mainioita verkostoja, kun pääsimme tutustumaan varakreivittären edustusasuntoon sekä hänen omistamaansa hotelliin.

 

 

 

 

 

Kuvia varakreivittären asunnosta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

******************

 

 

Ja kuvia hotellista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

Näkymä hotellin terassilta.

 

 

 

************************

 

 

 

 

Muotokuva varakreivittären kaksospojista.

 

 

 

 

 

Ja sitten se tämän jutun tärkein kuva:

 

 

Jose Manuel Barroso, varakreivitär Maria Manuel Cyrne ja kaksospojat!

******************

 

 

 

Kiitokset varakreivitär Maria Manuel Cyrnelle maukkaasta lounaasta, arvostettavista elämänviisauksista ja siitä, että me agrologimatkaajat pääsimme tutustumaan asuntoonne sekä hotelliinne!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!"

Tiistai 22.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Nuo otsikossa toistetut sanat olivat yksi suurimmista viisauksista, joita saimme kokea agrologien viininkorjuumatkalla Portugalissa lokakuun alussa.

 

 

Ne lausui meille sen lounaspaikan eli Quinta da Varzean omistaja…

 

 

 

 

 

…varakreivitär Maria Manuel Cyrne, jossa nautitusta lounaasta eilen kerroin.

 

 

 

 

 

Varakreivitär, joka tässä yhdessä oppaamme Mika Palon kanssa, on syntynyt vuonna 1964.

 

 

Kymmenvuotiaana varakreivitär menetti kotinsa Portugalin neilikkavallankumouksessa, mutta sai ostettua sen takaisin 24 vuoden kuluttua.

 

 

Kodin saaminen takaisin oli varakreivittären elämässä suuri asia, mutta ehkä vielä suurempi asia oli se, kun hän synnytti kaksospojat varttuneella iällä.

 

 

Näiden kahden suuren asian vuoksi varakreivitär Maria Manuel Cyrnellä on perusteita todeta:

 

 

” Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalilainen kartanolounas on kulinaristin huippuhetkiä!

Maanantai 21.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Kartanolounas Portugalin Britiandessa Quinta da Varzean viinitilalla eli Hotel Rural Casa dos Viscondes da Varzea´ssa oli agrologimatkallamme esimerkki lounaasta, joka jää matkaajalle mieleen hienona gastronomisena kokemuksena.

 

 

Tässä jutussani on vähemmän tekstiä, mutta sitä enemmän kuvia kuvaamassa hienoa lounastamme:

 

Bon apetit!

 

 

 

 

Yleisnäkymä siitä ulkoilmalounastilasta, jossa saimme nauttia lounaamme.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvia etu- ja lämminruokapöydästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

Eturuokakeitto lautasella

 

 

 

 

 

Kylmiä alkupaloja lautasella

 

 

 

 

 

Lämmintä ruokaa lautasella

 

 

 

**************************

 

 

Kuvia jälkiruokapöydästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voiko jälkiruokalautasellinen olla herkullisempi!

 

 

 

 

Kahvia lopuksi - en toki ole nauttinut kahvia 35 vuoteen, mutta kauppansa teki vieruskavereille!

 

 

Noista lounashetkistä osaa nauttia vielä nytkin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nossa Senhora dos Remedios -pyhiinvaelluskirkon 686 askelmaa

Sunnuntai 20.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Lamego on 27.000 asukkaan kaupunki pohjois-Portugalissa.

 

Lamego ja sen kuuluisin nähtävyys Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkko oli eräs kohteemme lokakuun alussa tekemällämme agrologien viininkorjuumatkalla Portugaliin.

 

Lamegon pyhiinvaelluskirkossa valokuvaaminen on kiellettyä, joten kirkon sisältä minulla ei ole valokuvia.

 

 

 

 

 

Nossa Senhora dos Remedios – kirkon kuvaaminen on myös ulkoa vaikeaa, sillä kirkko on niin suuri, että kuvaajalla on vaikeuksia päästä tarpeeksi kauas.

 

Kirkon historia juontaa aina 1300-luvulle saakka, mutta nykyisen kirkon rakentaminen alkoi vasta vuonna 1750.

 

Kirkon julkisivussa on viitteitä barokki- ja rokokoo –tyyleistä; rakennusmateriaalina on käytetty graniittia.

 

Julkisivua reunustaa kaksi kellotornia.

 

 

 

 

Kirkolle johtaa Lamegon keskuspuistosta 686 rappusta – onneksi me saimme kulkea nuo rappuset alamäkeen eli kirkolta keskuspuistoon!

 

Portaikossa on yhdeksän ”lepotasannetta”.

 

Koko portaikon matkalla on kappeleita, patsaita, suihkulähteitä ja obeleskejä; tässä niistä muutamia valokuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voin vakuuttaa, että 686 askelman kulkeminen alaspäin kävi sekin työstä ja sen vuoksi pitikin ihailla niitä turisteja ja pyhiinvaeltajia, jotka kiipesivät meitä vastaan kun olivat jalan matkalla pyhiinvaelluskirkkoon.

 

 

Todelliset pyhiinvaeltajat kiipeävät nuo 686 askelmaa paljain jaloin kontaten ja on selviö, että perille päästyään heillä on polvet verillä.

 

Osa pyhiinvaeltajista kiipeää nuo portaat toki kontaten, mutta eräänlaiset tyynyt polviensa suojana.

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

Otimme matkamme ainoan ryhmäkuvan, kun taustanamme oli Nossa Senhora dos Remedios – kirkko!

Mainio matkanjohtajamme Mika Palo polvillaan!

 

 

 

 

 

Vielä viimeinen silmäys Lamegon Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkkoon; tuolta me hetki sitten taivalsimme ne 686 askelmaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Douro-joen komein maisema - Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikka!

Lauantai 19.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Saimme taannoisella Portugalin agrologimatkallamme suorastaan ahmia hienoja maisemia Douro-jokilaaksossa, mutta monet kertovat, että näkymät Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikalta ovat ylivertaiset.

 

 

Kävimme tällä 640 metriä merenpinnasta olevalla näköalapaikalla ja näkymät olivat hienot.

 

 

 

 

 

Portugalin taivaalla on jatkuvasti ja joka hetki lentokoneiden jälkeensä jättämiä tiivistysjuovia, sillä maan ilmatilassa on vilkas lentoliikenne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…josta näköalat olivatkin tosi hulppeat.

 

 

 

 

 

Douro-joki kiemurtelee tässä Espanjan puolelta kohti Atlanttia.  Matkaa valtamerelle (oikealle) jokea pitkin on näiltä seuduilta parisensataa kilometriä.

 

 

 

 

 

Tämä näköalapaikka on aikoinaan inspiroinut portugalilaisen Miguel Torgan kirjoittamaan kauniita ja puhuttelevia runoja Douro-joen kauneudesta.

 

 

Miguel Torga (1907 – 1995) oli taiteilijanimi, sillä hänen oikea nimensä oli Adolfo Correia da Rocha. Hän oli pitkäaikainen Nobel-kirjallisuuspalkintoehdokas, mutta ei milloinkaan tullut palkituksi kirjallisuuden Nobel-palkinnolla.

 

Eräs Torgan runo on taltioitu näköalapaikalla sijaitsevan kappelin seinään.

 

 

Runossa ihannoidaan sitä neitseellistä universumia, joka on kuin juuri syntynyt ja sitä ikuista harmoniaa, hiljaisuutta sekä tyyneyttä, joka tällä paikalla vallitsee.

 

 

Näköalapaikalla järjestetään vuosittain elokuun toisena viikonloppuna festivaali, jossa on mukana lukuisia vierailijoita, jotka nauttivat tämän paikan kauneudesta – festivaalivieraat ovat etuoikeutettuja maisemien suhteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinikirva oli tuhota Euroopan viininviljelyn 1800-luvun loppupuolella

Perjantai 18.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme aikana kävimme monissa viinimuseoissa ja eräs sellainen oli…

 

 

 

 

 

 

 

 

Museossa oli mielenkiintoista nähtävää ja eräs nähtävyyksistä oli kivitolppa, jollaisilla entisaikaan oli merkitty Douron viinialue maastoon.  Kivitolppia oli joskus kolmisensataa ja niitä on nyt löydetty n. 150 kappaletta – yksi kivitolpista on tässä museossa.

 

 

Kivitolppia oli siis noin vähän ja se kertoo, että Douron viinialue on pinta-alaltaan pieni.

 

 

 

 

 

Museossa on esillä viininviljelyssä tarvittavia työkaluja – työkalut ovat käsityökaluja, sillä jyrkkien rinteiden vuoksi viininviljelyä on jokseenkin mahdotonta koneistaa.

 

 

 

 

 

Merkittävä osa museon näyttelystä on omistettu viinikirvalle eli Phylloxeralle, joka 1860-luvulla oli tuhota viininviljelyn Portugalista, mutta myös koko Euroopasta.

 

 

Ensimmäinen viinikirvahavainto Euroopassa todettiin Ranskassa vuonna 1863 ja Portugalissa Douron jokilaakso todettiin saastuneeksi 1865.

 

 

 

 

 

Museossa oli kuvia lohduttomista rypäleviljelmistä, jotka Phylloxera-loinen on tuhonnut.

 

 

 

 

Viinikirvasta vapaita alueita ovat nykyään Kypros, Kreeta, Kanariansaaret sekä Chile.

 

 

 

 

 

 

 

Viinimuseon pihalla tepasteli kanoja, jotka uteliaisuuttaan pyrkivät museon sisätiloihin.

 

 

 

 

 

Museon pihalla oli aito rabelos-purjevene, jollaisilla Douron alueen viinit taannoin kuljetettiin alavirtaan Portoon.

 

Dourosta on matkaa Portoon 180 kilometriä ja menomatka kesti 6 – 8 päivää, mutta paluumatka vastavirtaan olikin vaivalloisempi, sillä se saattoi kestää 14 päivästä aina kolmeen kuukauteen saakka!

 

 

 

 

 

Kuten jokseenkin kaikissa käyntikohteissamme, myös tämä museokäynti huipentui viininmaisteluun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-