Kirkolliset kalleudet ehdittiin pelastamaan, mutta arkiset työkalut jäivät miehittäjälle

Maanantai 25.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Suomalaiset olivat kaukokatseisia ja aloittivat Valamon luostarin evakuoinnin jo 10.12.1939 ja viimeiset evakuoinnit tapahtuivat rauhateon jälkeen 19.3.1940.

 

 

Kirkollisia kalleuksia ehdittiin pelastamaan 27 junavaunullista ja ne päätyivät Uspenskin katedraaliin, Suomen ortodoksimuseoon Kuopioon ja pääosin Heinäveden Valamoon.

 

 

On luonnollista, että Valamossa olleet arkipäivän esineet ja työkalut eivät olleet ensisijaisesti pelastettavia ja niitä onkin nyt nähtävissä Valamon luostarin museossa Laatokalla.

 

 

 

 

 

Museo sijaitsee laivarannassa ja näyttää, että se on vanhan kotieläinrakennuksen vintillä.

 

 

 

*****************

 

 

 

Seuraavassa pieni kuvakimara museossa olevasta esineistöstä – kaikki tarvekalut liittyvät luostarin jokapäiväiseen elämään ja ne ovat olleet munkkien käytössä siihen aikaan, kun luostari kuului Suomelle:

 

 

 

 

 

Tuohikontteja, puuleilejä.

 

 

 

 

 

Metsätyökaluja – tuttuja meillekin.

 

 

 

 

 

 

Peltotyökaluja – ainakin osa on sellaisia, joita meillä oli käytössä vielä ainakin 1960-luvulla.

 

 

 

 

 

Reki, hevosenkenkiä, kuolaimia – tuttuja nykypäivän suomalaisillekin.

 

 

 

 

 

Komeat kiesit!

 

 

 

 

 

Kalastus oli tärkeä elinkeino luostarissa – tässä kalastusvälineitä, joilla munkit pyydystivät kalaa Laatokalta.

 

 

 

 

 

Läheisellä Mantsinsaarella vuonna 1915 syntynyt - nyt jo edesmennyt - anoppini oli pikkutyttönä töissä Valamon luostarin keittiöllä ja puutarhassa. Muistelen, että hänellä oli valokuva samanlaisista rattaista, joilla munkit toimittivat arkipäivän askareita luostarin alueella – kyllä valokuva varmaan on yhä edelleen tallessa, mutta en sitä nyt ”tähän hätään” löydä.

 

 

Jos ja kun käytte Valamon luostarissa Laatokalla, niin poiketkaapa luostarin museossa, sillä siellä on mielenkiintoista nähtävää!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Laatokan Valamosta Venäjän uusi hengellinen keskus?

Sunnuntai 24.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Tämän kirjoitukseni taustatiedot perustuvat omaan kokemukseeni Laatokan Valamossa 11.7.2016 ja Ylöjärven Uutisten päätoimittaja Matti Pulkkisen lehdessään 20.7.2016 julkaisemaan juttuun.

 

 

Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili Laatokan Valamossa samana päivänä kuin minä eli 11.7.2016. 

 

 

Emme toki nähneet Putinia, mutta hän vierailunsa kohta meidän jälkeemme näkyi mm. niissä turvatoimissa, joiden kohteeksi myös me jouduimme.

 

 

Presidentti Putinin isäntänä Valamossa toimi Moskovan ja koko Venäjän ortodoksikirkon johtaja, patriarkka Kirill.

 

 

 

 

 

 

Julkaisen tässä uudestaan Valamossa otetun kuvan patriarkka Kirill´stä ja presidentti Putinista, jonka julkaisin näillä sivuillani jo 22.7.2016.

 

 

 

Presidentti Putin ja patriarkka Kirill osallistuivat Valamossa luostarin perustajien pyhittäjien Sergein ja Hermannin muistojuhlaan.

 

 

Presidentti Putin ja patriarkka Kirill julistivat Valamon luostarin Venäjän hengelliseksi keskukseksi.

 

 

Valamon kohoaminen Venäjän ortodoksikirkon hengelliseksi keskukseksi merkitsee, että Troitse-Sergijevin luostari, Troitse-Sergijevin lavra eli Pyhän Kolminaisuuden ja Pyhän Sergein lavra Sergijev Posadissa 70 kilometriä Moskovasta koilliseen menettää johtavan asemansa.

 

 

Julkisuudessa olleet tiedot ovat epävirallisia ja nyt odotamme, että patriarkka Kirill vahvistaa asian.

 

 

Laatokan Valamon aseman vahvistuminen Venäjän ortodoksikirkossa on mielestäni nähtävä ensisijaisesti Venäjän ortodoksikirkon sisäisenä asiana, mutta on selvää, että presidentti Putin on vahvasti vaikuttamassa asiaan.

 

 

Laatokan Valamon luostarilla ja Heinäveden Valamon luostarille on hyvät sekä veljelliset suhteet.

 

 

Toivon, että Laatokan Valamon todennäköinen siirtyminen Venäjän ortodoksikirkon hengelliseksi keskukseksi edesauttaa myös Heinäveden Valamon kehittymistä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Heinäveden Valamo alkuperäisen Valamon jatkumo ja Laatokan Valamo sittenkin se Uusi-Valamo?

Lauantai 23.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Evankelisluterilaisen kirkon tapa-kristittynä otan itselleni suomalaiseen sananvapauteen viitaten oikeuden pohtia ortodoksikirkon asemaa Suomessa ja hieman myös Venäjällä.

 

 

Taustaa minulle näissä pohdinnoissa antaa se, että edesmennyt ja vuonna 1915 Mantsinsaarella syntynyt anoppini oli vuoteen 1970 saakka ortodoksi ja oli sitä todellisuudessa elämänsä loppuun saakka.

 

 

Olen tänä vuonna saanut käydä pyhiinvaellusmatkalla Heinäveden Valamossa ja viime viikolla sain vierailla Laatokan Valamossa – myös nämä vierailut antavat pontta yksityiselle pohdiskelulleni.

 

 

*****************

 

 

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena eli itsehallinnollisena kirkkokuntana Kontantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen.

 

 

Jotta asia ei olisi yksiselitteinen, niin Suomessa toimii myös Venäjän ortodoksinen kirkko, joka käsittää seitsemän venäjänkielistä seurakuntaa, jotka toimivat suoraan Moskovan patriarkaatin eli Venäjän kirkon alaisuudessa ja erillään Suomen ortodoksikirkosta.

 

 

Suoraan Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toimivat seurakunnat Helsingissä (Helsinki Hietaniemi, Helsinki Mellunmäki ja Helsinki Munkkiniemi), Porissa, Sastamalassa, Tampereella ja Turussa.

 

 

***************

 

 

Mitäkö pohdin?

 

 

Pohdin Heinäveden Valamon ja Laatokan Valamon rooleja.

 

 

Heinäveden Valamossa pidetään heidän luostariaan alkuperäisen Valamon luostarin jatkumona ja kieltämättä heillä on vahvat perusteet ajatuksenjuoksulleen.

 

 

Suomalaiset evakuoivat Laatokan Valamon luostarista 27 rautatievaunullista arvokasta kirkollista esineistöä Talvisodan loppuvaiheissa 1939 – 1940.

 

 

Esineistöstä osa päätyi Uspenskin katedraaliin Helsingissä, osa Suomen ortodoksiseen kirkkomuseoon Kuopiossa ja suurin osa Heinäveden Valamoon.

 

 

Minulle oli suuri yllätys viime viikolla, että miten vähän Laatokan Valamossa on kirkollisia kalleuksia!  Ne vähät kirkolliset esineet, joita siellä oli, ovat muutaman vuoden vanhoja kopioita alkuperäisistä esineistä.

 

 

Toisen maailmasodan jälkeen kului viisikymmentä vuotta, jona aikana Laatokan Valamossa ei ollut luostaritoimintaa.  Se on pitkä aika ja koko sen ajan Valamon munkit jatkoivat hengellistä kilvoitustaan Suomessa Heinävedellä. 

 

 

Onko siis pääteltävissä, että Vanha-Valamo onkin Uudessa-Valamossa Heinävedellä ja vastaavasti Laatokan Valamossa ollaankin Uudessa-Valamossa?

 

 

Pohdiskelee

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Presidentti Putinin kanssa samana päivänä Laatokan Valamossa

Perjantai 22.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Venäjän presidentti Vladimir Putin kävi Suomessa Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön vieraana 1.7.2016; presidentit tapasivat Naantalin Kultarannassa.

 

 

Kansainvälinen lehdistö alkoi jo huolestumaan, kun Putinia ei nähty julkisuudessa muutamaan päivään hänen Suomen vierailunsa jälkeen.

 

 

Presidentti Putin astui julkisuuteen 11.7.2016, kun hän vieraili Laatokan Valamossa.

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johtama 14. Kyröläismatka vieraili samana päivänä Valamossa. Olin mukana kenraalin johtamalla Kyröläismatkalla ja Putinin vierailu samaan kohteeseen vaikutti myös meidän matkaamme.

 

 

 

 

 

Turvatoimet Valamossa olivat tiukat ja niin tietysti pitääkin olla, kun on kyse valtionpäämiehen vierailusta.

 

 

 

 

 

Läpäisin turvatarkastuksen, mutta turvamies vaati, että laukaisen kamerani hänen nähtensä. Näin olisi varmuus myös siitä, että kamerani ei ole turvallisuusriski – tässä kuva, jonka otin turvamiehen määräyksestä.

 

 

 

 

 

Vapahtajan Kirkastumisen kirkkoon oli vaikea päästä, sillä koko ajan odotettiin, että Putin saapuisi paikalle.

 

 

Oppaamme neuvottelutaidon tuloksena pääsimme viimeisenä seurueena ennen Putinia kirkkoon, mutta koko ajan turvamiehet hoputtivat meitä ripeään etenemiseen.

 

 

 

 

 

Kirkon ulkopuolella vilisi uniformupukuisia…

 

 

 

 

 

…ja siviilipukuisia turvamiehiä varmistamassa, että mitään arvaamatonta ei pääse tapahtumaan.

 

 

****************

 

 

Jouduimme poistumaan Valamosta ennen presidentti Putinin saapumista, mutta presidentin vierailu oli merkittävä tapahtuma, sillä kun katselin illalla Käkisalmessa hotellihuoneessa Venäjän televisiota, Putinin vierailu Valamossa oli eräs pääuutinen.

 

 

 

 

 

Tässä kuva Suomessa MTV:n nettisivuilta 12.7.2016 klo 08.43, jossa näytetään, kun presidentti Putin keskustelee Moskovan patriarkka Kirill´n kanssa sillä samalla paikalla, jossa me hetki ennen kuvan ottamista vierailimme.

 

 

 

Mitäkö tällä jutullani tahdon kertoa?

 

 

Tahdon muistuttaa meitä ”maailman pienenemisestä” eli jokainen meistä saattaa milloin tahansa olla läheltä seuraamassa sellaisia asioita, jotka kiinnostavat koko maailmaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Valamon luostarilla on neljä kantosiipialusta kuljettamassa pyhiinvaeltajia saarelle

Torstai 21.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Sain 14. Kyröläismatkan osanottajana vierailla Laatokan Valamossa 11.7.2016.

 

 

Matkanjohtajana toimi edellisvuosien tapaan kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki – kiitokset kenraalille!

 

*************

 

Kerron tässä jutussani kuvakertomuksen muodossa siitä, että miten Laatokan Valamoon kuljetaan.

 

 

 

 

 

 

Kuikka - tai mikä vesilintu lie ollut - oli hätään kärsimässä Sortavalan satamassa, kun meitä noutamaan tullut kantosiipialus lähestyi Sortavalan satamalaituria.

 

 

 

 

 

 

Kuikan hätä meni ohi, kun kantosiipialus vähensi vauhtiaan ja ”laskeutui alas”!

 

 

 

 

 

Vauhti oli melkoinen, kun kantosiipialus aloitti matkanteon kohti Valamoa.

 

 

 

 

 

Edessä oli tyyni Laatokka, jota kutsutaan ”seitsemän meren järveksi”.

 

 

 

 

 

Venäjällä on tapana paskoa seisaaltaan reiän päällä ja kun se ei ole meininki kantosiipialuksilla, niin oikeata paskomista pitää opastaa vessoissa.

 

 

 

 

 

Kantosiipialuksen välikannella on pieni tila, josta voi tuulen tuiverruksessa tutkailla ja nauttia vauhdikkaasta menosta – tässä näkymä eteenpäin kohti kantosiipialuksen ohjaamoa.

 

 

 

 

 

Kantosiipialuksessa on 124 istumapaikkaa ja tässä kuva keskiosan matkustamosta.

 

 

 

 

 

Kantosiipialuksen pohjakaavio.

 

 

 

 

 

Valamon satamassa liikkuu myös tavallisia laivoja ja muutenkin Valamon satamassa on vilkas liikenne.

 

 

 

 

 

Edellämme Sortavalasta Valamoon matkannut kantosiipialus ehti ennen meitä jo kääntymään satamassa.

 

 

 

 

 

Valamossa oli talvella tulipalo ja sen seurauksena satamaan on nyt vuokrattu kolmeksi vuodeksi asuntolaiva, jossa Valamossa työskentelevät siviilit saavat asua.

 

 

 

 

 

Valamon neljä kantosiipialusta kuljettavat turisteja ja pyhiinvaeltajia saarelle Sortavalasta, Käkisalmesta ja Pietarista – tässä yksi kantosiipialus saapumassa Valamon satamaan.

 

 

 

Olen tyytyväinen, että sain 14. Kyröläismatkan aikana tutustua Valamoon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Luostarin puutarhassa

Keskiviikko 20.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Termi ”Luostarin puutarhassa” tuo meille kaikille mieliin kukoistavan puutarhan, jossa kukat kukkivat, kukkien tuoksu on huumaava ja ahertavat nunnat tai munkit puurtavat työn touhussa.

 

 

Olen vuosien saatossa saanut vierailla useiden luostareiden puutarhassa ja mielikuva ei yleensä vastaa todellisuutta – toki poikkeuksiakin on.

 

 

Tverin luostari Volgan mutkassa, Petserin luostari Pihkovan alueella Venäjällä, Kuremäen nunnaluostari Virossa, Lintulan nunnaluostari Kivennavalla, Konevitsan luostari Laatokalla ja Valamon luostari Heinävedellä sekä Valamon luostari Laatokalla ovat olleet kohteina, kun olen tutustunut luostareihin.

 

 

Laatokalla sijaitsevaan Valamon luostariin pääsin tutustumaan 11.7.2016.

 

 

Nyt jo edesmennyt, vuonna 1915 syntynyt anoppini oli töissä Valamon luostarin keittiöllä sekä puutarhassa joskus 1930-luvua alussa.

 

 

Tiesin, että en varmaankaan pääse tutustumaan Valamon luostarin keittiöön ja sen vuoksi halusinkin tutustua luostarin puutarhaan.

 

 

Laatokan Valamon luostarin puutarha oli pettymys, sillä paria kasvihuonetta lukuun ottamatta kasvusto on päässyt villiintymään ja puutarhassa olevat villiintyneet kasvit saattavat olla peräisin Suomen ajoilta.

 

 

Seuraavassa muutama valokuva Laatokan Valamon luostarin puutarhasta:

 

 

 

 

 

 

Luostarin puutarhaa pääsee katselemaan melkein lintuperspektiivistä, sillä puutarha sijaitsee sataman läheisyydessä ja tässä näkymä puutarhaan pääkirkon tasolta.

Kuvassa näkyy villiintyneen puutarhan keskellä kaksi kasvihuonetta lähes Laatokan rannalla.

 

 

Sitten muutamia kuvia siitä osasta, jolla turistit ja pyhiinvaeltajat pääsevät liikkumaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

Tämä kasvoi sataman nurmikolla.

 

 

 ************

 

Näkemistäni luostarin puutarhoista ehdottomasti kukoistavin on Kuremäen nunnaluostarissa ja myös Tverin luostarin puutarha on hyvinhoidettu.

 

 

Tiedättehän, että Tverin luostarin johtajana on igumenia äiti Juliana eli suomalaissyntyinen Kirsi Ritoniemi.

 

 

Äiti Juliana on aikaansaapa johtaja ja hänen ansiotaan on paljolti se kukoistus, joka Tverin luostarissa vallitsee – myös puutarhassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sodat eivät tuhonneet Sortavalaa

Tiistai 19.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Suomi menetti Talvi- ja Jatkosodassa Neuvostoliitolle kolme kaupunkia eli Sortavalan, Käsisalmen ja Viipurin sekä kaksi kauppalaa eli Lahdenpohjan ja Koiviston.

 

 

Näistä menetimme asein kokonaan ainoastaan Koiviston ja merkittävän osan Viipuria.

 

 

Sortavalaa, Käkisalmea ja Lahdenpohjaa sekä osaa Viipurista puna-armeija ei koskaan pystynyt asein valloittamaan.

 

 

Nyky-Sortavala on juuri tämän vuoksi aito tuulahdus Suomen 1930-luvulta, sillä sota ei ole sitä runnellut.

 

 

Suomi menetti kaikki mainitut kaupungit sekä kauppalat Talvisodan rauhansopimuksessa, joka solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 12.3.1940 – sopimus astui voimaan seuraavana päivänä eli 13.3.1940.

 

 

Suomen joukot vapauttivat Sortavalan 15.8.1941 ja vapauttaminen tapahtui ilman suuren tuhon aiheuttamista, joten kaupungin rakennukset säilyivät hyvin vaikka kaupungin valloittamisesta olikin kyse.

 

 

Jatkosodan välirauhansopimuksessa 15.9.1944 Sortavala menetettiin ”kynällä” Neuvostoliitolle ja tämän vahvistettiin Pariisin rauhassa 10.2.1947.

 

 

 ********************

 

 

Monet Sortavalan suomalaisista puutaloista ovat säilyneet hyvin nykypäivään saakka.

 

 

 

 

 

Tässä eräs suomalaisajan puutalo, joka edustaa Sortavalan historiallista arkkitehtuuria.

 

 

Kuvasin talon, kun olin iltakävelyllä Sortavalassa 10.7.2016.

 

 

Sortavalan suomalaisajan arkkitehdeistä mainitsen kaksi; isä Johan Oskari Leander ja poika Oskar Johannes Leander.

 

 

Isä oli Sortavalan kaupunginvaltuuston jäsen ja suunnitteli Sortavalaan yli 70 uudisrakennusta.

 

Poika-Leander aloitti rakennusten suunnittelun jo 20-vuotiaana ja hän ehti kymmenen vuoden aikana suunnitella yli 120 uutta rakennusta Sortavalaan.

 

 

Huomaa tässäkin talossa sirot räystäslistat, päätykolmiot ja katto- sekä muiden rakenteiden sopusuhtaisuus.

 

 

*****************

 

 

Olen monesti ihmetellyt neuvostoaikana Sortavalan puutaloihin rakennettuja kaasulämmityssysteemejä.

 

 

 

 

 

Talon päädyssä on lukkojen takana kaasusäiliöt…

 

 

 

 

 

…ja niistä kaasu johdetaan pinta-asennuksena asennettujen kaasuputkien avulla talon huoneistoihin.

 

 

 

Monesti näkee, että kaasujohdossa on ollut vikaa ja rakennuksen seinällä on ollut tulipalo, sillä mustuneita ulkoseiniä näkee näissä taloissa.

 

 

 

****************

 

 

 

Sortavalan kaupunki-infra on monin paikoin jäänyt sille tasolle, jolla se oli suomalaisten jättäessä kaupungin.

 

 

 

 

 

Tämä kuva on iltakävelyltäni 10.7.2016, kun olin palaamassa keskikaupungilta majapaikkaamme Piipun Pihaan.

Ajorata on kohtuullisessa kunnossa, mutta kävelytiellä kulkemisessa on taiteilemista!

 

 

Nyt ei satakieli laulanut, monesti olen näillä tienoilla kulkiessani saanut kuunnella hienoa satakielen laulua.

 

 

Kannustan lukijoitani Sortavalassa yöpyessänne tutustumaan kaupunkiin, jossa pääsee aidosti aistimaan 1930-luvun suomalaista kaupunkimiljöötä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen Pankin talon sijainti Sortavalassa kertoo kaupungin taloudellisesta merkityksestä ennen sota-aikaa Suomessa

Maanantai 18.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Sortavalan Kolmikulman puistossa sijaitsevasta Runonlaulaja-patsaasta.

 

 

 

 

 

Runonlaulaja-patsaan takana Brahenkadulla sijaitsee yhä edelleen Suomen Pankin talo, jossa nykyään toimii Venäjän Keskuspankki.

 

 

Talon on suunnitellut arkkitehti Uno Ullberg (1879 – 1944) ja se on rakennettu vuonna 1915.

 

 

Suurin osa arkkitehti Ullberg´n suunnittelemista rakennuksista jäi luovutettuun Karjalaan.

 

 

 

 

 

Suomen Pankin talon oikeanpuoleisessa porttipylväässä on yhä edelleen kirjaimet ”SP” eli Suomen Pankki…

 

 

 

 

 

…ja vasemmanpuoleisessa porttipylväässä on kirjaimet ”FB” eli Finlands Bank.

 

 

 

 

 

Suomen Pankin talon vieressä on sisäänkäynti talon sisäpihalle ja myös se on yhä nykyäänkin arvokkaan näköinen.

 

 

Porttikongin yläpuolella on kiveen hakattuna joko Ga tai 6a ja nyt pyydänkin lukijoitani kertomaan, että mitä ne merkitsevät!  Toivon, että ”tietäjiä” löytyy!

 

 

Suomen Pankin talo Sortavalassa on eräs niistä kohteista, joihin haluan aina Sortavalassa käydessäni tutustua!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Paljon suomalaisia taide- ja kulttuuriaarteita jäi luovutettuun Karjalaan

Sunnuntai 17.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Luovutettuun Karjalaan jäi paljon suomalaisia taide- ja kulttuuriaarteita.

 

 

Onneksi Valamon luostarista ehdittiin evakuoimaan 27 junavaunullista keskeisiä ortodoksikirkon kirkollisia aarteita, jotka nyt ovat Kuopiossa Suomen ortodoksimuseossa ja Heinäveden Valamossa.

****************

 

 

Nyt kerron Sortavalassa sijaitsevasta Runonlaulaja-patsaasta, johon kävin taas jälleen kerran tutustumassa Sortavalan iltakävelylläni 10.7.2016 – iltakävelyni liittyi siihen Kyröläismatkaan, jonka saimme tehdä jo 14. kerran.

 

 

Onneksi kävin patsaalla iltakävelylläni, sillä seuraavana aamuna ajoimme pysähtymättä ohi tämän Sortavalan erään keskeisimmän kohteen.

 

 

 

 

 

Runonlaulaja-patsas sijaitsee Sortavalan Kolmikulman puiston alueella, jota nykyisin kutsutaan Väinämöisen puistoksi.

 

 

 

Patsaan on veistänyt Alpo Sailo ja se paljastettiin Sortavalan Laulujuhlien yhteydessä 29.6.1935.

 

 

Alpo Sailoa avusti veistostyössä hänen oppilaansa Nina Stünkel, josta myöhemmin tuli Alpo Sailon puoliso.

 

 

Alpo ja Nina Sailo (o.s. Stünkel) menivät naimisiin vuonna 1938 ja heille syntyi neljä lasta – myös Sailon ensimmäisestä avioliitosta laulajatar Helga Lindströmin kanssa Sailolla on neljä lasta.

 

 

Mainittakoon, että Sailon toisen avioliiton nuorin lapsi – Arpad Alpo – oli aikoinaan erään matkaseurueemme osanottajan opiskelutoveri.

 

 

Alpo Sailon taiteeseen pääsee helposti tutustumaan Suomessa Hesperian puistossa Helsingissä, jossa sijaitsee hänen tekemänsä Larin Paraskea esittävä patsas.

 

 

 

 

 

Runonlaulaja-patsaan mallina Alpo Sailo on käyttänyt karjalaista runonlaulaja Petri Shemeikkaa, johon hän oli aikoinaan tutustunut.

 

 

 

 

 

Sailo on kuvannut runonlaulajan istumassa tuolilla, jossa on pehmikkeenä karhuntalja!

 

 

 

On lohdullista tietää, että Venäjän kulttuuriministeriö on luokitellut veistoksen suojeltavaksi kulttuuriperintökohteeksi.

 

 

 

Pyrin aina Sortavalassa käydessäni poikkeamaan Runonlaulaja-patsaalla, sillä se on jotain sellaista, jota emme nyky-Suomessa tapaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi hidastelu Venäjän tullissa on pahentunut?

Lauantai 16.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Palasin viime keskiviikkona neljän päivän pituiselta sotahistoria- ja kulttuurimatkalta Venäjältä.

 

 

Matkamme suuntautui Sortavalaan, Valamoon, Käkisalmeen, Taipaleenjoelle ja Viipuriin.

 

 

Kaikki oli suurin piirtein ennallaan, mutta se kiinnitti huomiota, että Venäjän tullin hidastelu on entisestään pahentunut.

 

 

Ylitimme rajan menomatkalla Niiralasta ja siellä jouduimme passintarkastuksen jälkeen noutamaan matkavaramme autosta ja kulkemaan niiden kanssa läpivalaisulaitteiston kautta.

 

 

Ihmettelimme, että edellämme kulkenut bussilastillinen joutui niin tekemään, mutta saman kohtalon koimme myös me omalla vuorollamme.

 

 

Niiralassa oli työvuorossa ainoastaan yksi Venäjän tullin ”peilimies” – mies, joka peilin avulla tarkasti autojen alustat – ja kun hänellä ei ollut minkäänlaista kiirettä, niin odotusaika Venäjän tullissa venyi kohtuuttoman pitkäksi.

 

Palasimme Suomeen Vaalimaan kautta ja myös siellä oli aistittavissa tavanomaista hitaampaa toimintaa.

 

 

Venäjä on joutunut monestakin syystä kokemaan EU-maiden pakotteita ja lienevätkö ne syynä, että hidastelu Venäjän tullissa on pahentunut.

 

 

Korostan, että rajatarkastusten lisäksi emme kokeneet pienintäkään muuta ongelmaa matkallamme.

 

 

*****************

 

En vaihtanut ennen matkaa lainkaan euroja rupliksi, sillä oletin entiseen tapaan, että raja-asemalla on mahdollisuus rahanvaihtoon.

 

 

Nyt kuitenkin ainakaan Niiralan raja-asemalla ei ole Venäjän puolella pankkia, joten rahanvaihto ei raja-asemalla ole mahdollista.

 

 

 

 

 

Hätää ei kuitenkaan ollut, sillä välittömästi rajatarkastusten jälkeen sijaitsevassa myymälässä oli mahdollista edullisten ostosten lisäksi vaihtaa euroja rupliksi.

 

 

 

 

 

Yhdellä eurolla sai 69 ruplaa ja tässä kuvassa olen havainnollistanut valuuttakurssin; vasemmalla yksi euro ja tulitikkurasian oikealla puolella 69 ruplaa.

Totuushan on se, että ostokset maksetaan sadan, viidensadan tai tuhannen ruplan seteleillä ja kolikkoruplia saadaan sitten vaihtorahoina!

 

 

 

Tutkailin Suomen Pankin virallisia valuuttanoteerauksia eiliseltä päivältä ja totesin noteerauksen olevan 70,3711.

 

 

Venäläiset kauppamiehet käyttivätkin sujuvasti kurssina 70 ruplaa yhdestä eurosta jo matkamme aikana!

 

 

Nykyisen eurolle edullisen valuuttakurssin kyllä huomaa tavallinen turistikin vaikka ostokset ovatkin hyvin pieniä.

 

 

Tullimuodollisuuksien hitaudesta huolimatta suosittelen matkustamista Venäjälle, sillä matka Venäjälle on aina elämys ja yllätyksiä täynnä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vesihiihtoa ja pontikkaa

Perjantai 15.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Katselin tuossa erään fb-kaverini kuvaa, jossa hän oli vesihiihtämässä ja sen myötä tuli mieleeni oma vesihiihtokokemukseni.

 

 

Tämä tapahtui vuonna 1970 Kauhajoen Nummijärvellä, jossa sain vesihiihtää ensimmäisen työnantajani mökkimaailmassa.

 

 

Kauppias – ensimmäinen työnantajani – ei tarkistanut uintitaitoani ennen vesihiihtoa, mutta kylläkin vesihiihdon jälkeen.

 

 

Siihen aikaan uintitaitoni oli olematon ja lähes samaa se on edelleenkin.

 

 

Kauppiaalla oli kunnon vene ja lähtöni laiturista hänen vetämänään onnistui oikein hyvin.  Myös paluu rannalle onnistui kuin vanhalta konkarilta.

 

 

On selvää, että kyseessä oli elämäni ensimmäinen ja ainakin toistaiseksi ainoa vesihiihtokokemus.

 

 

Rantauduin oikein mallikkaasti ja nyt loihe kauppias kysymään, että osaanko uida!

 

 

Vastasin totuudenmukaisesti, että en osaa, mutta totesin, että eihän uintitaitoa vesihiihtämisessä tarvitakaan!

 

 

Miten pontikka liittyy tähän vesihiihtojuttuun?

 

 

No, se liittyy siten, että onnistuneen vesihiihdon jälkeen kauppias nosti mökkinsä yhden lattialankun ylös ja otti sieltä esille pullon, joka oli täynnä pontikkaa.

 

 

Silloin maistoin elämäni ensimmäisen kerran tätä korpikuusen kyyneltä!.

 

 

En tiedä, että oliko pontikka karvialaista vaiko kauhajokista, mutta sitä ei ollut kirkastettu kuin kerran!  Se oli aitoa pontikkaa, joka maistuu suussa vielä seuraavanakin päivänä ja pierettää monta päivää maistamisen jälkeen.

 

 

Pelkkiä mukavia muistoja Kauhajoen Nummijärven vesihiihdosta ja siitä pontikanmaistelusta, jota sain vuonna 1970 kokea!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kantatilaperiaatteesta luovuttava

Keskiviikko 13.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Haukiputaan Jokikylän paikallisyhdistys teki Keskustan Seinäjoella kokoontuneelle puoluekokoukselle aloitteen, jossa se esitti kantatilaperiaatteesta luopumista.

 

 

Keskustan Haukiputaan Jokikylän paikallisyhdistyksen puoluekokousaloite kuului näin:

 

 

*******************

 

 

Elinvoimaisten kylien kehittymisen turvaamiseksi kuntien kaavoituksen on turvattava riittävä rakentamisen mahdollisuus. Tämän kehittymisen varmistamiseksi kaavoituksen tulisi olla mahdollistavaa, ei rajoittavaa.

Muuttuvassa yhteiskuntarakenteessa on hyväksyttävä ihmisten valinnan vapaus asua ja viihtyä erilaisissa asuinympäristöissä. Osa haluaa kerrostaloihin, osa tiiviiseen omakotiasumiseen asemakaava-alueille ja osa väljään maaseutumaiseen kyläasumiseen. Siksi kaavoittajan tulisi riittävästi huomioida kaikki asumismahdollisuudet. Kaavoituksella pystytään luomaan mahdollisuudet kylien kehittymiselle ja näin ollen myös väljään maaseutumaiseen asumiseen sellaista asumismuotoa arvostavien tarpeisiin.

Kylien kehittyminen tuo vireyttä ja viihtyvyyttä kylien elämään. Jo olemassa olevaa rakennettua ympäristöä voidaan hyödyntää tehokkaammin ja näin suhteellisia kustannuksia pienentää. Kylien yhteisöllisyys on tuonut yhteiskunnalle runsaasti hyötyjä.

Kylien osuuskunnat ovat rakentaneet esimerkiksi viemäriverkostoja, yksityistiet ylläpidetään omin voimin ja sosiaalinen yhteisöllisyys tuo säästöjä esimerkiksi vanhusten auttamisen ja kotona asumisen edistämisen muodossa. Myös tämän kehityksen edistämiseksi kylien kehittymisen mahdollistava kaavoitus on tärkeää.

Suurin yksittäinen kylien rakentamista ja kasvua rajoittava tekijä on kantatilaperiaate. Kantatilaperiaatteen tarkasteluvuosi on yleensä noin viidenkymmenen vuoden takaa. Toisaalta uusien osayleiskaavojen vaikutus tulevaisuuteen on useita kymmeniä vuosia. Onkin kohtuutonta, että kyseinen periaate määrittää rakentamista vuosikymmeniksi eteenpäin, vaikka tarkasteluvuoden jälkeen monet olosuhteet, kuten maanomistuksen jakautuminen ja maanviljelyolosuhteet ovat muuttuneet oleellisesti. Tästä syystä kantatilaperiaate ei ole maanomistajien tasapuolista kohtelua edistävä, vaan eriarvoistava ja vahvasti rajoittava tekijä.

Edellä mainitun perusteella edellytämme, että Keskusta johtavana hallituspuolueena ajaa maankäyttö- ja rakennuslakiin muutosta, jossa vapautetaan rakentamispaikkoja luopumalla kantatilatarkastelusta ns. kuivanmaan kaavoituksen, sekä suunnittelutarveratkaisuiden mitoitusperusteena.

 

****************

 

Keskustan puoluehallituksen vastausesitys kuului näin:

 

Puoluekokous toteaa, että aloitteen esiin nostamaa kantatilatarkastelua ei kaavoituksessa määritellä maankäyttö- ja rakennuslaissa. Kyseessä on vanha maan tapa, jonka taustalla on eri oikeusasteiden oikeuskäytännöt.

Kantatilaperiaatteen yleisimpänä rajavuotena käytetään vuoden 1959 rakennuslain voimaantuloa. Käytännössä se on tarkoittanut, että osayleiskaavojen laadinnassa ja suunnittelutarvealueiden rakennuslupia myönnettäessä tarkastellaan, kuinka paljon vuoden 1959 jälkeen on kyseisen kantatilan maille myönnetty rakennuslupia.

Maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun takia on tärkeää, että uusia lupia myönnettäessä tarkastellaan myös sitä, kuinka paljon niitä on samalle tilalle aiemmin myönnetty. Rakentamisen kokonaismäärää on haluttu rajoittaa alueilla, joilla ei ole asemakaavan tuomaa järjestettyä vesihuoltoa. Tämän kaltaisilla alueilla on kohdeltava maankäytössä rinnakkaisia maanomistajia yhdenvertaisesti.

Vuoden 1959 jälkeen omistajuus on siirtynyt useissa tapauksissa jo jopa neljänteen polveen. Kantatiloja on ehkä lohkottu ja voikin perustellusti kysyä, kuinka oikeudenmukaista on tarkastella esimerkiksi 50 vuotta sitten tehtyjä tonttikauppoja. Puoluekokous katsoo, että tarkasteluvuoden olisi kohtuullista olla selvästi lähempänä nykyaikaa.

Keskusta on johdonmukaisesti edistänyt haja-asutusalueen rakentamisen helpottamista. Tämän yleislinjauksen ja aloitteen pohjalta puoluekokous asettaa tavoitteeksi kantatilatarkastelun vertailuvuoden kohtuullistaminen.

 

*****************

 

 

Aloitevaliokunnassa, jonka jäsen olin Keskustan Pirkanmaan piirin edustajana, emme hyväksyneet puoluehallituksen ylimalkaista esitystä, vaan halusimme tarkentaa kantatilatarkastelun rajavuosiluvuksi täsmällisesti vuoden 2000, sillä silloin nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki astui voimaan.

 

 

Tämän vuoksi täydensimmekin puoluehallituksen esitystä näin:

*************

 

 

Keskusta panostaa maaseudun, etenkin kylien maankäytön suunnitteluun. Suomeen tulee luoda uusi, joustava ja kevyt menettely, kyläkaavoitus, jolla varmistetaan maaseudun kehitys, elinkelpoisuus ja hyvinvointi. Kyläkaavoituksen tavoitteena tulee olla asukaslähtöisyys ja kylän yhteisen edun ajaminen osuustoimintahengessä.

Maaseudun muilla suunnittelutarvealueilla voidaan käyttää maanomistajien tasapuolisen kohtelun takaamiseksi ns. kantatilatarkastelua. Kun kantatilatarkastelu todetaan tarkoituksenmukaiseksi menettelyksi, käytetään rajavuosilukuna vuotta 2000, jolloin nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki astui voimaan.

**************

 

”Suuri sali” eli Keskustan puoluekokous hyväksyi aloitevaliokunnan täsmennyksellä tarkennetun Haukiputaan Jokikylän paikallisyhdistyksen tekemän puoluekokousaloitteen ja nyt se on Keskustan virallinen kanta kantatilaperiaatteesta luopumisesta.

 

 

 

Olen saanut paljon kiitosta siitä linjauksesta, jonka Keskustan puoluekokous teki kantatilaperiaatteesta luopumisesta ja kun se koskee myös omaa perhekuntaani, olen Keskustan puoluekokouksen aloitevaliokunnan toimintaan hyvin tyytyväinen.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Aika ei ollut vielä kypsä

Tiistai 12.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Seurasin monessakin vaiheessa läheltä, kun Keskustan Teisko-Aitolahden paikallisyhdistys teki Seinäjoella kesäkuussa 2016 kokoontuneelle Keskustan puoluekokoukselle aloitteen, jossa se esitti Suomen liittämistä EU-maiden viinintuottajamaiden luetteloon.

 

 

Keskustan Teisko-Aitolahden paikallisyhdistyksen puoluekokousaloite kuului näin:

 

 

*****************

 

 

Aloite Suomen liittämisestä EU:n viinintuottajamaiden luetteloon

 

Council Regulation (EC) No 479/2008

 

Maa- ja metsätalousministeriö päätti esittää vuonna 2008, että myös Suomi liitettäisiin viininviljelyvyöhykkeitä koskevassa liitteessä niiden maiden luetteloon, jotka kuuluvat viininviljelyvyöhykkeeseen A.

 

Esityksestä luovuttiin ilmeisesti väärän informaation ja vääränlaisen julkisuuden vuoksi.

 

Suomessa viiniköynnöksen kasvatus on tästä huolimatta lähtenyt hyvin käyntiin ja markkinoille on tullut 3 – 4 viinirypäleistä tuotettua rypäleviiniä. Viiniköynnösten kasvattajat ovat järjestäytyneet yhdistykseksi, johon kuuluu 90 – 100 jäsentä. Suurin yksittäinen viinitarha on kooltaan 1,5 hehtaaria ja viinitarhojen arvioitu yhteinen pinta-ala on noin 20 hehtaaria.

 

Kotimaisen rypäleviinin kysyntä on paljon suurempi kuin tarjonta. Suurin ongelma on kuitenkin, että Suomen jäätyä luettelon ulkopuolella aidosta suomalaisesta rypäleviinistä

ei saa käyttää nimitystä viini, vaan viinin tilalle etikettiin merkitään ”rypäleistä käymisteitse valmistettu mieto alkoholijuoma”. Tämä herättää ihmetystä kaikissa EU:n viinintuottajissa ja kasvattajissa.

 

Kyse ei ole marja- ja hedelmäviineistä, joista käytetään nimitystä tilaviini.

 

Pohjoismaiset viininkasvattajat eivät ole saaneet eivätkä ole halunneet maataloustukia.

 

Vuoden 2008 jälkeen kaikki EU:n jäsenmaat paitsi Suomi ja viimeksi myös Liettua eivät ole hakeutuneet kyseiseen viininviljelyvyöhykkeitä koskevaan liitteeseen. Ruotsin ja Tanskan viljelypinta-ala on kasvanut 10 vuodessa noin 3000 hehtaariin ja viljelyä on Gävlen korkeudelle saakka. Tämän toiminnan on havaittu maaseutua elävöittäväksi ja matkailua edistäväksi.

 

Ennustettu ilmastonmuutos tulee vuoteen 2070 mennessä johtamaan uusien viljelykasvien käyttöönottoon. 1°C vuoden lämpötilan keskiarvon nousu siirtää Suomessa kasvuvyöhykkeitä 500 km pohjoisemmaksi ja pidentää kasvukautta 2 – 3 viikkoa. Vuoteen 2100 mennessä vuoden keskilämpötilan ennustetaan nousevan Pohjois-Euroopassa 2°C.

 

Esitämme, että Keskusta ryhtyisi toimenpiteisiin Suomen liittämiseksi EU:n viinintuottajamaiden luetteloon nyt, kun alkoholilakia ollaan uudistamassa.

 

 

******************

 

 

Keskustan Teisko-Aitolahden paikallisyhdistys on jäsenenä Keskustan Tampereen kunnallisjärjestössä ja kunnallisjärjestön puheenjohtajana olin kannustamassa tämän puoluekokousaloitteen tekemistä.

 

 

Keskustan puoluehallitus ei valitettavasti tukenut Keskustan Teisko-Aitolahden paikallisyhdistyksen tekemää puoluekokousaloitetta, vaan totesi antamassaan vastausesityksessään näin:

 

 

”Puoluehallitus ei yhdy aloitteeseen. Suomessa maatalouden vahvuudet perustuvat muihin tuotantosuuntiin kuin viinin viljelyyn (Eskon huomautus: huomaa kirjoitusasu – näinkö se menee?). Mikäli viinien kasvinjalostus edistyy niin että pohjoisessa, lyhyen kasvukauden maassa pystytään tuottamaan kannattavasti ja järkevillä tavoin viiniä, silloin jäsenyyttä on syytä harkita. Viininviljely (huomaa kirjoitusasu!) on Euroopan Unionin viinintuottajamaissa maatalouspolitiikkaa.”

 

 

Puoluekokousaloite ja siihen puoluehallituksen esittämä vastausesitys tulivat Keskustan puoluekokouksen aloitevaliokunnan käsittelyyn – olin aloitevaliokunnan jäsen – minä sekä eräät muut aloitevaliokunnan jäsenet yritimme muuttaa puoluehallituksen päätösesitystä, mutta emme siinä onnistuneet.

 

 

 

 

 

Erityisen ponnekkaasti puoluekokousaloitteen hyväksymistä puolusti ja sen hyväksymisen puolesta peukutti aloitevaliokunnan jäsen Keskustanuorten puheenjohtaja Hilkka Kemppi, mutta jäimme kuitenkin vähemmistöön.

 

 

Aloitevaliokunnan epävirallinen kanta oli, että ”kahden vuoden kuluttua Sotkamon puoluekokouksessa”!

 

 

Sitä odotellessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaupunkien ja maakuntakuntien yhteistyön kehittäminen

Maanantai 11.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Puheenjohtamani Keskustan Etelä-Tampereen paikallisyhdistys teki kesäkuussa Seinäjoella kokoontuneelle Keskustan puoluekokoukselle otsikkoaiheisen puoluekokousaloitteen.

 

 

Puoluekokousaloitteilla on tärkeä rooli Keskustan järjestötyössä, sillä hyväksytyiksi tullessaan ne viitoittavat Keskustan poliittista ja operatiivista toimintaa.

 

 

Puoluekokousaloitteemme kuului näin:

 

 

*******************

 

 

KAUPUNKIEN JA MAAKUNTAKUNTIEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN

 

 

Kaupunkien ja kaupunkiseutujen sekä maakunnan kuntien välillä ilmenee epäluottamusta.

 

Vireilläoleva maakuntauudistus on kärjistänyt ainakin joillakin alueilla tätä epäluottamusta.

 

Ehdotamme, että Keskustan johdolla luodaan maakuntiin parlamentaarinen ”neuvottelukunta”, jonka toimesta pyritään lähentämään kaupunkien ja niitä ympäröivien maakuntakuntien välistä yhteistyötä maakunnan kokonaisparhaaksi.

 

Toiminnan vetovastuun ottaminen Keskustan harteille olisi luontevaa, sillä olemmehan yhteistyökykyinen kaikkiin suuntiin.

 

Toiminnasta ei pitäisi muodostaa virallista organisaatiota eikä minkään entisen organisaation korvaajaa, vaan se olisi maakunnan puolueiden piiriorganisaatioiden epävirallinen yhteistyömuoto.

 

Vastuu toiminnan aloittamisesta olisi alkuvaiheessa Keskustapiirien puheenjohtajistolla, mutta Keskusta ei saisi jatkossa olla pahoillaan, vaikka ehdottamamme ”neuvottelukunta” vaikkapa vuorovuosin vaihtaisi vetovastuuta eri puolueille.

 

Vaalipiirien kansanedustajilla on jo nykyisin maakuntaliittojen vetämänä samantyyppistä yhteistyötä, mutta ehdottamamme yhteistyö tapahtuisikin maakuntatasolla ilman kansanedustajien roolia.

 

Tässä aloitteessa ehdottamaamme epävirallista yhteistyötä on kutsuttu termillä ”Neuvottelukunta”, mutta esitämme, että yhteistyön teema ja otsikko päätetään puolueiden yhteistyöpalavereissa vaikkapa maakuntakohtaisesti.

 

 

KESKUSTAN ETELÄ-TAMPEREEN PAIKALLISYHDISTYS RY

 

 

*****************

 

 

Puoluehallitus kannatti aloitettamme ja myös aloitevaliokunta – jonka jäsen olin – yhtyi puoluehallituksen esitykseen.

 

Aloitteemme hyväksyttiin ”suuressa salissa”, joten nyt se on Keskustan virallinen kanta.

 

 

Puoluekokouksen hyväksymä vastaus aloitteeseemme kuuluu näin:

 

 

**************

 

 

"Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteeseen luottamuksen ja yhteistyön lisäämiseksi erilaisten kuntien ja alueiden välillä maakunnissa.

 

Maakunnan eri alueiden välistä vastakkainasettelua on kaikin tavoin pyrittävä välttämään. Maakunnan eri puoluepiirien yhteistyön tiivistäminen ja johdonmukaistaminen on kannatettavaa ja tärkeää tulevaisuuden maakuntien rakentamisessa. Yhteistyön säännönmukaisuus vaihtelee tällä hetkellä maakunnittain.

 

Jotta tämän tapainen toiminta käynnistyisi jokaisessa maakunnassa, puoluekokous suosittaa Keskustan piirijärjestöjä käynnistämään esitetyn kaltaiset tapaamiset ja toiminnan. Toimintatavat, muodot ja säännönmukaisuus sovitaan maakunnallisten tarpeiden ja toiveiden pohjalta."

 

 

********************

 

 

 

Totean, että piskuisen paikallisyhdistyksemme laatima aloite on nyt hyväksytyksi tultuaan merkittävä koko maatakin ajatellen - se on Suomen suurimman puolueen linjaus kaupunkien ja maakuntakuntien yhteistyöstä!

 

 

Keskustan piirijärjestöt velvoitetaan nyt ottamaan kontaktit muiden puolueiden piirijärjestöihin sekä aloittamaan työn maakuntien kaupunkien ja maakuntakuntien yhteistyön kehittämiseksi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Aloitevaliokunnan jäsenyys Keskustan puoluekokouksessa - mielenkiintoinen kokemus

Sunnuntai 10.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Puoluekokousaloitteet ovat tärkeässä roolissa, kun linjataan Keskustan poliittisia tavoitteita.

 

 

Kesäkuussa järjestetylle puoluekokoukselle jätettiin 248 puoluekokousaloitetta.

 

 

 

Puoluekokouksen valitsemana aloitevaliokunnan jäsenenä sain olla läpikahlaamassa aloitteista 211, sillä puolueen järjestötoimintaan liittyvät 37 aloitetta käsitteli järjestövaliokunta.

 

 

 

 

 

Aloitevaliokunnan puheenjohtajaksi valitsimme Keskustaopiskelijoiden Anniina Sippolan (toinen oikealta) ja valiokuntamme sihteereinä toimivat Elina Das Bhowmik, Ilkka Miettinen sekä oikealla kuvassa oleva Timo Portaankorva.

 

 

 

 

 

Pirkanmaan piirin toisena edustajana aloitevaliokunnassa toimi Pirkanmaan Keskustanaisten puheenjohtaja Minna Sarvijärvi.

Kolmantena pirkanmaalaisena aloitevaliokunnan kokoukseen osallistui kansanedustaja Arto Pirttilahti.

 

 

Puoluehallitus oli valmistellut vastaukset kaikkiin aloitteisiin ja se oli pohjaesityksenä, kun aloitevaliokunta käsitteli vastausesitykset.

 

 

Hyväksyimme aloitevaliokunnassa valtaosan puoluehallituksen vastausesityksistä, mutta melkoiseen osaan puoluehallituksen esityksistä teimme muutoksia.

 

 

Aloitevaliokunnan hyväksymät esitykset menivät seuraavana aamuna eli 12.6.2016 ”suureen saliin” hyväksyttäviksi.

 

 

 

 

 

Valiokuntamme puheenjohtaja Anniina Sippola esitteli puoluekokoukselle niiden aloitteiden vastaukset, joihin olimme edellisillan yli kolmituntisen kokouksemme aikana tehneet muutoksia puoluehallituksen vastausesityksiin.

 

 

Aloitevaliokunnan esittämiin vastauksiin käytettiin muutama yksittäinen puheenvuoro, mutta lopulta kaikki ehdottamamme vastaukset hyväksyttiin ja nyt ne muodostavat sen linjan, jota Keskusta aloitteissa esitetyissä asioissa noudattaa.

 

 

Kaikki aloitteet ja niihin puoluekokouksen antamat vastaukset löytyvät Keskustan verkkosivuilta.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tyhjiö täyttyy aina!

Lauantai 9.7.2016 - -Esko Erkkilä-

”Maassa on aina sotilaita, jos ei omia niin vieraan vallan sotilaita”.

 

 

Vaikka juttuni ensimmäinen lause tänään onkin sotilaspoliittinen, en aio kirjoittaa sotilaspolitiikasta vaan bisnesmaailman totuuksista.

 

 

Aiheeni on rehunvalmistus – ala, jonka tunnen hyvin.

 

 

Olin maamme toiseksi suurimman rehunvalmistajan palveluksessa tasan 40 vuotta ja vaikka vuosiin sisältyi vaikeitakin aikoja, niin bisneksemme oli kokonaisuudessaan kannattavaa.

 

 

Työnantajani Rehuraisio Oy oli matkassa käytännössä koko rehuseosten valmistuksen valikoimalla eli valmistimme rehuseoksia siipikarjalle, sioille, nautakarjalle ja kaloille.

 

 

Jo ennen eläköitymistäni yrityksestä siirtyi keskeisiä alan taitajia eläkkeelle ja silloin heti oli nähtävissä, että pörssiyhtiö Raision keskeinen toimiala ei ole Rehuteollisuus – kunnioituksesta ”omaan toimialaani” kirjoitan tuon sanan isolla alkukirjaimella.

 

 

Ei kulunut aikaakaan eläkkeelle siirtymisestäni, kun vankka maatalousalan yritys Raisio luopui siipikarjanrehujen ja sianrehuseosten valmistuksesta.

 

 

Yritysjohto kai näki, että Englannin makeis- ja välipalamarkkinat soveltuvat paremmin suomalaisten talonpoikien omistamalle yritykselle bisnesalustaksi kuin kotimaisen elintarvikeketjun alkutuottajan palveleminen ruokintaratkaisujen luojana – surullista!

 

 

Mutta otsikkoasiaan:

 

 

Kun Raisiolta loppui usko suomalaisten elintarvikkeiden alkutuotantoon, niin siipikarjan ja sianrehuseosten valmistukseen suuntautuvien uusien yritysten perustamisvauhti pääsi hurjaan kehittymisvaiheeseen.

 

 

Maamme siipikarjan- ja sikatalouden ydinalueelle nousi ja nousee yhä edelleen pieniä sekä joustavia yrityksiä, jotka keskittyvät siipikarjan ja sianrehuseosten valmistukseen.

 

 

On sanomattakin selvää, että lähes kaikkien uusien yritysten johtohenkilöt ovat keränneet koulutuksensa ja kokemuksensa työkavereinani Raisiolla!

 

 

Omistan henkilöstöantien tuloksena pienen määrän Raision osakkeita ja se merkitsee, että olen edelleen kiinnostunut entisen työnantajani menestyksestä.

 

 

Joudun toteamaan, että en luota Raision nykyjohtoon ja muistelen kaiholla niitä aikoja, jolloin vuorineuvos Matti Salminen oli Raision peräsimessä.

 

 

 

 

Mikä on tämän tarinan opetus?

 

 

Opetus on se, että mikäli suurelta toimijalta loppuun usko bisnekseen, niin tilalle kyllä löytyy pieniä ja tehokkaita toimijoita, jotka täyttävät ison, tehottoman ja byrokraattisen toimijan jättämän aukon markkinoilla!

 

 

Näin se on nähtävä ja näin se on hyvä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Vuonna 2050 lähiporkkanat tuodaan Pietarista...

Perjantai 8.7.2016 - -Esko Erkkilä-

…ja Suomen pelloilla kasvaa kompostoituvaa elektroniikkaa, lääkkeitä ja biomateriaalia 3D-tulostukseen”!

 

 

 

 

 

Näin totesi Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja Olli Hietanen vauhdikkaassa esityksessään EU-parlamentin varapuhemiehen Anneli Jäätteenmäen järjestämässä keskustelutilaisuudessa Keskustan puoluekokouksen oheistapahtumassa Seinäjoella 10.6.2016.

 

 

Olli Hietasen esitys sisälsi paljon raikkaita avauksia kaikkeen siihen jota tulevaisuus ehkä tuo tullessaan.

 

 

Kehitysjohtaja Olli Hietanen oli otsikoinut alustuksensa näin:

 

 

”Biotalouden iso kuva: seuraavat 20 vuotta muuttavat maailmaa enemmän kuin edelliset 200”

 

 

Otan Hietasen esityksestä esimerkiksi sen osuuden, jossa hän visioi fotosynteesiklusterin (esimerkkinä puuntuotanto) liiketoimintatasoja:

 

 1.       Palvelut, kun puu on pystyssä:

• hiilinielut
• marjat
• riista
• matkailu

 

2.      Puutuotteet

• rakentaminen
• huonekalut

 

3.      Kuidut ja massa

• sellu, paperi ja kartonki sekä niistä tehtävät tuotteet

 

4.      Molekyylit ja kemikaalit

• ksylitoli
• kasvistanoliesteri
• sitosteroli
• furfuraali
• viskoosi
• nanofibrillit
• taksoli

 

5.      Energia

 

 

Yhteenvetonaan kehitysjohtaja Olli Hietanen totesi, että jokainen puu pitää tulevaisuudessa pystyä myymään sataan kertaan ja kymmenen kertaa jo ennen, kuin se kaadetaan!

 

 

Me tarvitsemme näitä ollihietasia, jotka herättelevät meitä ajattelemaan asioita kokonaan uudesta vinkkelistä!

 

 

Kiitokset Anneli Jäätteenmäelle, jonka seminaarista saimme paljon uusia ajatuksia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyhtökaura on merkittävä askel kaurankäytön edistämisessä

Torstai 7.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki järjesti Keskustan Seinäjoen puoluekokoksen oheistapahtumana...

 

 

 

 

 

...Ruokainnovaatioilla menestykseen –keskustelutilaisuuden Seinäjoki Areenalla 10.6.2016.

 

 

Oli luonnollista, että elintarvikealan ammattilaisena ja MEP Anneli Jäätteenmäen tukijana osallistuin tilaisuuteen.

 

 

 

 

 

Keskustelutilaisuuden avauksessaan Anneli Jäätteenmäki toi terveiset EU-parlamentin ruokakeskusteluista, joissa...

 

 

• ruokaturvallisuus

• ruuan alkuperämerkinnät

 

sekä

 

• sitovan sääntelyn aikaansaaminen, jotta myös alkutuottajalle taattaisiin kohtuullinen osuus ruuantuottamisesta

 

...ovat nousseet keskiöön.

 

 

 

 

Keskustelutilaisuuden pääaihe oli

 

 

Nyhtökaura ja suomalaisen ruuan innovaatiot.

 

 

Nyhtökaurasta meille oli kertomassa nyhtökauran kehittäjä ja sen valmistamiseen keskittyneen yrityksen ”Golden  & Green Foods Ltd” n puuhanainen, elintarviketieteiden tohtori Reetta Kivelä, joka toimii yrityksen teknologiajohtajana.

 

 

Reetta Kivelä omaa laajan kokemuksen suomalaisesta elintarviketeollisuudesta, sillä hänen työhistoriaansa kuuluvat Atria Oyj sekä Fazer Oy – hänet valittiin joulukuussa 2015 Vuoden nuoreksi tutkijayrittäjäksi.

*************

 

 

Minulle oli pienoinen pettymys, että nyhtökaurassa on kauraa ainoastaan 15 -20 % sekä sen lisäksi ruotsalaista härkäpapua ja hernettä.

 

 

Keskustelin tilaisuudessa Kivelän kanssa ja hän totesi olevansa valmis ostamaan suomalaisia härkäpapu- ja hernefraktioita, jos niitä olisi saatavilla.  Tässä olisi mahdollisuus suomalaisille härkäpavun ja herneen jalostajille!

 

 

 

 

 

Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ja yrittäjä Reetta Kivelä olivat silminnähden tyytyväisiä nyhtökauran hyvin alkaneesta alkutaipaleesta.

 

 

 

 

 

Keskustelutilaisuuden lopuksi Anneli Jäätteenmäen kotimaan avustaja markkinointiekonomi Sari Kujala järjesti yleisölle nyhtökauran maistajaiset.

 

 

Olen rehellinen ja joudun toteamaan, että nyhtökauran maku jää selvästi jälkeen kunnon jauhelihasta, jonka korvaajaksi se on osaltaan suunniteltu.

 

 

 

Vaikka nyhtökauran raaka-ainepaletti onkin nyt ”pohjoismaalainen” ja maussakin on vielä kehitettävää, on selvä, että sen imgomerkitys kauralle on jo nyt vahvasti positiivinen. 

 

 

Toivon nyhtökauran kehittämiselle vahvaa tulevaisuutta - erityisesti toivon, että sen kaura-, härkäpapu- sekä herneosuudet saataisiin pikaisesti suomalaisiksi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Euroopan uudet jännitteet

Keskiviikko 6.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Keskustan puoluekokouksessa 10.6.2016 samanaikaisesti puoluekokousosanottajien valtakirjojen tarkastuksen kanssa oli mielenkiintoinen keskustelupaneeli ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

 

 

On luonnollista, että osallistuin aktiivisena seuraajana, kuvaajana ja muistiinpanojen tekijänä keskustelupaneeliin.

 

 

 

 

 

Keskustelutilaisuuden juontajana toimi kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan silloinen puheenjohtaja Antti Kaikkonen.

 

 

 

 

 

Keskustelun laatu oli taattu, sillä keskusteluun osallistuivat Keskustan eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Matti Vanhanen, Euroopan parlamentin jäsen ja varapuhemies Anneli Jäätteenmäki sekä suurlähettiläs Rene Nyberg.

 

 

 

Matti Vanhanen ja Anneli Jäätteenmäki ovat kaikille tuttuja ulko- ja turvallisuuspolitiikan taitajia, mutta suurlähettiläs Rene Nyberg tarvinnee pienen esittelyn.

 

 

 

 

 

Rene Nyberg nimitettiin suurlähettilääksi Moskovaan vuonna 2000 ja vuonna 2004 hän siirtyi suurlähettilääksi Berliiniin.

 

 

Vuonna 2008 Nyberg aloitti konsulttiyritys East Office´n toimitusjohtajana – eläkkeelle hän siirtyi vuonna 2013.

 

 

 

 

 

Suurlähettiläs Nyberg on yksi neljän henkilön työryhmästä, jolta Suomen Ulkoasiainministeriö tilasi arvion Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista Suomen valtion ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelun yhteydessä – selonteko valmistui huhtikuussa 2016.

 

 

Suurlähettiläs Nybergin lisäksi työryhmään kuuluivat Mats Bergquist, Francois Heisbourg sekä Teija Tiilikainen.

 

 

Sain tuon selonteon kansanedustaja Pertti Hakaselta ja olen tutustunut siihen.

 

 

****************

 

 

Muutamia kirjauksia Vanhasen, Jäätteenmäen ja Nyberg´n käymästä keskustelusta:

 

 

 

 

 

Rene Nyberg:

 

”Kumpikaan (EU ja Nato) ei voi tehdä päätöksiä, etteivätkö ne vaikuttaisi toiseenkin.”

 

 

 

 

 

Anneli Jäätteenmäki:

 

”Kyllä jännitys näkyy Euroopan parlamentissa. Nyt keskusteluja hallitsee muuttoliikkeen hallinta EU:n ulkopolitiikassa, EU:n sisäpolitiikassa ja EU-maiden sisäpolitiikassa.”

 

”Nykyinen muuttoaalto Afrikasta on vain pientä alkusoittoa – Afrikkaan pitää saada kehitystä, sillä muuten muuttoaalto kiihtyy.”

 

 

 

 

 

Matti Vanhanen:

 

”EU tarvitsee strategian, jossa yhteispelissä ovat mukana EU, Yhdysvallat ja Kiina.”

”Afrikasta voi tulla väkeä 100 miljoonaa, mutta voi tulla 200 miljoonaa”

 

 

 

Vakavia ja isoja asioita!

 

 

 

************************

 

 

 

Tuon keskustelutilaisuuden jälkeen seuraavana päivänä valitsimme Matti Vanhasen Keskustan presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaaleihin ja jo tässä referoimani keskustelun perusteella olin vakuuttunut, että olemme tekemässä oikean valinnan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomi nousuun ruoka- ja juoma-alan voimalla

Tiistai 5.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Elintarviketeollisuusliitto järjesti Keskustan puoluekokouksen oheistapahtumana mielenkiintoisen otsikkoaiheisen seminaarin Seinäjoella 10.6.2016.

 

 

Päivälleen 40-vuotta elintarviketeollisuudessa töitä tehneenä osallistuin innolla seminaariin.

 

 

 

 

 

Seminaari rakentui Elintarviketeollisuusliitto ry:n…

 

 

 

 

 

…toimitusjohtaja Heikki Juutisen alustukseen ja sitä seuranneeseen paneelikeskusteluun, johon myös läsnäolijat saivat osallistua.

 

 

 

 

 

Paneelikeskustelussa todettua (henkilöt vasemmalta):

 

 

• toimitusjohtaja Reima Luomala, Osuuskunta Maitosuomi
  • ”Suomi pitäisi saada nousuun”

• varatoimitusjohtaja Jari Leija, Atria Suomi Oy
  • ”tuontilihaa ei kukaan myy vaikka sitä todellisuudessa tuodaankin paljon!”

• toimitusjohtaja Heikki Juutinen, Elintarviketeollisuusliitto ry
  • ”hallitus esitti hyviä asioita, mutta ay-väki pystyi niistä puolet torppaamaan”

• toiminnanjohtaja Yrjö Ojaniemi, MTK-Etelä-Pohjanmaa
  • ”tuontitavaraa piilotetaan jonnekin”
  • ”sääntelyllä kyykytetään kotimaista ´varastetun tavaran´ kanssa”

• toimitusjohtaja Pekka Tennilä, Altia Oyj
  • ”myynti mennyt alaspäin 15 vuotta”

 

 

Panelistit ihmettelivät yksimielisesti, että meillä voidaan julkisin varoin ostaa sellaisia elintarvikkeita, joita Suomessa ei saisi tuottaa!

Uskallan todeta, että työurani aikana tunsin jokseenkin kaikki suomalaisen elintarvikealan keskeiset vaikuttajat henkilökohtaisesti, mutta tämän tilaisuuden esiintyjistä olen aikoinaan tehnyt yhteistyötä ainoastaan toimitusjohtaja Heikki Juutisen kanssa!

Sitä se senioriteetti teettää!

 

 

*****************

 

 

 

 

 

ETL:n teesit yhdellä slaidilla esitettynä.

 

 

 

Ja vielä muutama totuus:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

******************

 

 

Tämän jutun otsikoksi oli vahvasti mielessäni se toteamus, jolla toimitusjohtaja Heikki Juutinen kommentoi Venäjän asettamia elintarvikkeiden tuontirajoituksia eli

 

 

"Kiitoskirje Putinille 10 vuoden kuluttua!"

 

 

Tällä Juutinen tarkoitti, että Venäjän vientiongelmien vuoksi suomalainen elintarviketeollisuus joutuu nyt etsimään korvaavia markkinoita!

 

 

****************

 

 

 

Kiitän Elintarviketeollisuusliittoa mainion seminaarin järjestämisestä – taas kerran saan olla tyytyväinen uravalintaani, kun sain olla koko nelikymmenvuotisen työurani ajan suomalaisen elintarviketeollisuuden palveluksessa!

Suurinkin herra syö talonpojan kädestä!

 

 

-Esko Erkkilä-