Miksi Luomuliitto nosti älämölön MTK:n järkevästä gmo-linjauksesta?

Sunnuntai 15.9.2013 - -Esko Erkkilä-

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila esitti viime perjantaina, että Suomessa ja Pohjois-Euroopassa satsattaisiin enemmän geenimanipuloidun ruuan tuottamiseen.

 

Marttila painotti, että erityisesti kasvinjalostukseen ja sen kehittämiseen olisi panostettava.

 

Oli vähintäänkin kummallista, että Luomuliitto nosti Marttilan järkevästä lausumasta kovan älämölön.

 

Sanotaan toki, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu, mutta miksi Luomuliitto näin alkoi ärhennellä?

 

Luomuliitto ei ole ilmeisesti jaksanut perehtyä MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan esiintuloon perusteellisesti, sillä Marttila esitti, että geenimanipuloidun ruuan ja luomutuotannon yhtäaikaisiin markkinoihin pitäisi luoda puitteet.

 

Olen Juha Marttilan kanssa täsmälleen samaa mieltä, kun hän toteaa vastustavansa, että Suomella olisi mahdollisuus ikään kuin lainsäädännöllä julistautua gmo-vapaaksi alueeksi.

 

Poliitikkojen puuhastelut Suomen alueellisesta gmo-vapaudesta ovat haihattelua ja vailla todellisuuspohjaa.

 

Suomen gmo-vapautta puuhaavien ”juna meni jo” vuosia sitten ja se ei tule palaamaan tälle asemalle.

 

Marttila toteaa, että gmo-vapaus on oikeusturvakysymys. Se on sitä mielestäni sekä tuottajan, että kuluttajan näkövinkkelistä.

 

Kahden suurimman rehunvalmistajan lihantuottajat ovat jo vuosikausia joutuneet kilpailemaan pienvalmistajien asiakkaiden kanssa, sillä rehuseosten useat kotimaiset pienvalmistajat ovat jo pitkään käyttäneet tuotannossaan gmo-rehuja.

 

Pienvalmistajien kasvattamat possut ja broilerit menevät teurastamoissa sikin sokin niiden possujen ja broilereiden kanssa, jotka on kasvatettu non gmo-rehulla – oliko tämä uutta Luomuliitolle?

 

Miksi Luomuliitto vasta nyt nostaa älämölön, kun myös suurten rehutehtaiden asiakkaat pääsevät käyttämään tuotannossaan edullisempia gmo-rehuja?

 

Merkittävä osa kuluttajan päivittäistavarakaupoista hankkimista lihatuotteista on tuontitavaraa. On varmaa, että jokseenkin kaikki tuontia olevat lihat ja lihajalosteet on kasvatettu gmo-rehuilla. Onko tämäkin tieto uutta Luomuliitolle?

 

Juha Marttila toteaa, että aiheesta on hyvä keskustella, koska aihe on monimutkainen.

 

 

Kiitän MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilaa selkeästä kannanotosta gmo-kysymykseen ja toivon, että asiasta käydään perusteellista keskustelua. 

 

Tosiasiat pitää kuitenkin tunnustaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vajoaako SDP "takiaispuolueiden" tasolle?

Lauantai 14.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini tunnetaan värikkäistä ilmaisuistaan.

 

On yleisesti tiedossa, että Soinin sutkautukset eivät suinkaan ole hänen itsensä keksimiä, vaan niiden luojana toimii Jukka Jusula.

 

Eräs Jusulan Soinin suuhun keksimistä sutkautuksista on termi: ”Takiaispuolueet”.

 

Soinin ja Jusulan tarkoittamiksi takiaispuolueiksi käsitetään Vasemmistoliitto, Vihreät, Kristillisdemokraatit sekä RKP.

 

Viimeaikaisten gallup-tulosten perusteella näyttää, että SDP on ajautumassa kannatukseltaan takiaispuolueiden joukkoon.

 

Keskustalaisena tunnen tiettyä huolta, jos SDP ajautuu kannatuksessaan Vasemmistoliiton, Vihreiden, Kristillisdemokraattien ja RKP:n tasolle.

 

Politiikassa kaikki on mahdollista, mutta noin alas SDP:n kannatuksen ei soisi laskevan.

 

Jos SDP:n kannatus laskee ”takiaispuolueiden” tasolle, niin sen mahdollisuudet toimia politiikassa tiettynä voimavarana heikkenevät.

 

Gallup-tutkimusten mukaan SDP taapertaa kannatusluvuissa nyt tasolla 15 %.

 

Poliittisen tasapainon kannalta olisi jopa toivottavaa, että SDP pysyi lähellä nykyistä tasoaan ja ainakin yli kymmenen prosentin suosiota nauttivana puolueena.

 

Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen syntyvän hallituksen voimasuhteiden ennakointi ei nyt ole paikallaan.

Olisi kuitenkin toivottavaa, että SDP:llä säilyisi sellainen kannatus, jotta se pystyisi olemaan mukana niissä neuvotteluissa, joissa päätetään seuraavan hallituksen linjaukset, voimasuhteet sekä paikkajako.

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalassa osataan arvostaa lähellä tuotettuja tuotteita ja oman kulmakunnan yrityksiä

Perjantai 13.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Perhekuntamme osallistui lauantaina syyskuun 7. päivänä Viljakkalan Seurojentalolla järjestetyille Läheltä Sinulle –markkinoille. Myyntituotteemme olivat Viljakkalan Majajärvellä kasvattamamme juurekset ja marjat.

 

Vaimoni hoiti tuotteet myyntikuntoon sekä myös myynnin ja minun kontolleni jäi ainoastaan tuotteidemme logistiikasta huolehtiminen.

 

 

 

Tältä näytti myyntipöytämme ennen asiakkaiden saapumista. 

Myyntipöydän kuvaaminen ennen asiakkaiden saapumista oli oikea ratkaisu, sillä ovien avauduttua väentungos oli melkoinen. 

Ajoissa tapahtunut kuvaaminen oli siinäkin mielessä oikein, sillä ensimmäiset tarjolla olleet tuotteet – valkosipulit – loppuivat puolen tunnin ostoryntäyksen jälkeen.

 

 

 

 

Myyntipöydällämme oli tarjolla punajuuria, palsternakkoja, raitapunajuuria, porkkanoita, valkosipuleita, keltaista vahapapua, vihreitä papuja, tavallista sipulia sekä punasipulia. Näiden lisäksi oli tarjolla tyrnejä. 

Näytteeksi ja erikoisuutena tarjosimme ilmaiseksi härkäpapuja sekä mangoldia.

 

 

 

 

Kauppa kävi niin hyvin, että paluulogistiikalla oli huolehdittava ainoastaan muutamasta sipulinipusta takaisin ”mökkimaailmaan”.

 

 

 

 

 

Myyntipöytäämme vastapäätä oli Viljakkalan Marttojen myyntipöytä ja uskon, että he vetivät markkinoiden parhaimman myynnin.

 

 

 

 

 

Toisena kasvituotemyyjänä markkinoilla oli Meiserin puutarha, joka keskittyi purkeissa kasvavien chilien myyntiin.

Meiserit tarjosivat chiliä pieninä maistiaissiivuina ja ytyä niissä tuntui olevan.

Chilit sopivat oikein hyvin myös koristekasveiksi.

 

 

 

Yrittäjät Harri ja Susanna Meiseri olivat tyytyväisiä tuotteidensa menekkiin.

 

 

*********

 

Seuraavassa pieni kuvakimara muista sisätiloissa toimineista myyntipisteistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********

 

 

 

 

Veikko Hietamäki (vasemmalla) esitteli kalastusasioita ja Seppo Hyypöläinen (oikealla) puolestaan hankki uusia jäseniä Suomen suurimman eläkeläisjärjestön eli Eläkeliiton toimintaan.

 

 

 

 

 

Tampereen Seudun Työväenopisto – joka vastaa kansalaisopistotoiminnasta Viljakkalassa – oli myös mukana matkassa kahden henkilön voimin.

 

 

********

 

 

 

 

Tilaisuuden järjestäjät, myyjät ja eritoten ostajat olivat tyytyväisiä markkinapäivän antiin.

 

 

Kiitokset järjestäjille hienon tilaisuuden järjestämisestä – ensi syksynä uudestaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Syyshortensialla on nyt "sadonkorjuun aika"!

Torstai 12.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen tällä saitilla ja myös omilla fb-sivuillani usein kirjoittanut syyshortensiasta ja sen hoitamisesta.

 

Vanhoihin syyshortensiakirjoituksiini voi tutustua, kun googlaa vaikkapa näin: ”esko erkkilä syyshortensia”.

 

Olen perehtynyt syyshortensian kasvattamiseen 1980-luvun loppupuolelta saakka, sillä istutimme silloin vastavalmistuneen omakotitalomme yhdelle tontinrajalle parisenkymmentä metriä pitkän syyshortensia-aidanteen.

 

Syyshortensia on nimensä mukaisesti parhaimmillaan syksyllä, sillä sen kukkiminen alkaa elokuun puolenvälin paikkeilla ja jatkuu syyspakkasiin saakka. Kukat saavat hienoa punaväriä pakkasten lähestyessä.

 

Syyshortensia-aidan ja myös yksittäisen syyshortensiapensaan perustamiseen pitää panostaa.

 

Me kaivoimme aikoinaan lapiopelillä 80 senttiä leveän ja saman verran syvän ”juoksuhaudan”, jonka sitten täytimme happamalla maalla ja istutimme syyshortensian taimet tähän.  On turha odottaa hienoa syyshortensiapensasta, jos istutuskuoppa jätetään ämpärin kokoiseksi!

 

Syyshortensia vaatii happaman kasvualustan ja kalkki on sille myrkkyä.

 

Meiltäkin unohtuu liian usein, että syyshortensiapensaiden juurelle pitäisi kolmen – neljän vuoden välein tuoda muutama lapiollinen oikein hapanta suorutaa eli suoraan metsäsuolta tai miksei sellaiseltakin peltosuolta multaa, jota ei ole kalkittu.

 

Syyshortensiaa ei saa leikata syksyllä, vaan se saa ”ränsistyä” lumikuorman alla.

 

Syyshortensia leikataan keväällä, mutta vasta sen jälkeen, kun ollaan varmoja, että yöpakkasia ei enää tule. Leikkauksessa jätetään yksi solmuväli edellisvuoden kasvua ja kaikki muu edellisvuoden verso leikataan pois.

 

Lumikuorman alla katkeilleet oksat pitää armotta poistaa, sillä niistä ei ole syksyllä ”kukkijoiksi”. Myös heikot oksat poistetaan.

 

 

***********

 

 

Sitten muutama ”sadonkorjuukuva” syyshortensioistamme!

 

 

Ensiksi neljä kuvaa, jotka on otettu päivänvalossa syyshortensia-aidanteestamme 21.8.2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**********

 

 

 

  

Syyshortensia on komea näky myös yksittäispensaana ja siitä osoituksena mökillämme kasvava pensas, joka on kuvattu 3.9.2013.

 

 

*********

 

 

Kaksi kuvaa, jotka on kuvattu salamavalon avulla pimeällä 9.9.2013. Kyseessä on sama aidanne kuin ensimmäisissä kuvissa.

 

 

 

 

 

 

*********

 

 

Syyshortensian kuvaaminen syksyllä öiseen aikaan ilman salamavaloa onnistuu kaupunkiolosuhteissa kohtuullisesti ja siitä esimerkkinä kuva postilaatikkomme vieressä kasvavasta pensaasta!

 

 

 

 

 

Toivon, että tämä juttuni saa ainakin joillekin lukijoilleni syttymään syyshortensiakipinän!

 

 

 

-Esko Erkkilä- 

Viron talvipääkaupungissa Otepäässä on nähtävää ja koettavaa kesälläkin

Keskiviikko 11.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Otepään seutu on kruunattu ”Viron Talvipääkaupungiksi”, mutta siellä tapahtuu paljon monenlaista myös kesällä.

 

Saimme nähdä ja kokea tämän, kun elokuun puolivälin tienoilla olimme Virossa kartanokierroksella.

 

Kaupungin nimi tarkoittaa karhun päätä.

 

 

Otepää lähellä on Käärikun urheilukeskus, jossa sijaitsee kuuluisa Kekkosen latu, jonka Urho Kekkonen hiihti vuonna 1964 Viron vierailullaan. Emme käyneet Käärikun urheilukeskuksessa.

 

 

Otepään asukasluku on vain 2.000 asukasta, mutta se kohoaa silti joka talvi kaiken hiihtomaailman tietoisuuteen, kun siellä järjestetään maailmancupin osakilpailu.

 

 

 

 

Otepään urheilukeskuksessa…

 

 

 

…Tehvandin urheilupuistossa…

 

 

  

 …on myös 90 metrin hyppyrimäki.

 

 

Hyppyrimäen huipulle pääsee portaita nousten ja myös hissillä.

 

Olin mukana siinä porukassa, joka nousi hyppyrimäen huipulle hissillä.

 

 

Tässä muutamia kuvia hyppyrimäen näköalatasanteelta:

 

 

 

 

Bussimme näkyy siellä jossain alhaalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Otepään kirkko kauko-objektiivilla hyppyrimäen näköalatasanteelta kuvattuna.

 

 

 

 

Taas turvallisesti maan pinnalla!

 

 

 

 

 

 

Urheilupuiston suuret korkeuserot luovat mainiot olosuhteet rankallekin harjoittelulle.

 

 

 

 

Otepään kaduilla oli vilkas rullasuksiliikenne, kun hiihtäjät suorittivat kesäharjoitteluaan.

 

 

*********

 

Poikkesimme Otepäähän tutustumisemme lopuksi kaupungin keskustassa ja huomasimme, että rullasuksittelun lisäksi kaupungin kaduilla suhisteli harjoituslenkeillään olevia kilpapyöräilijöitä aivan vaaraksi saakka!

 

 

********

 

 

 

Otepään keskustassa oli näyttäviä kukka-asetelmia…

 

 

 

 

 

…ja kauniita valaisinpylväissä olevia kukka-amppeleita.

 

 

 

Viihtyisä kaupunki tuo Otepää - kesälläkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisomisteinen Oü Kure mõis Virossa edustaa todellista markkinaehtoista maatalousyrittämistä

Tiistai 10.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Ammatillisesti parasta antia taannoisella agrologien kartanokierroksella Viroon oli tutustuminen Oü Kure mõis´n toimintaan lähellä Tarttoa.

 

 

 

 

Oü Kure mõis on osa entisestä Leninin nimelle omistetusta näyttelykolhoosista, joka vuonna 1998 siirtyi suomalaisomistukseen. 

Vladimir Iljits Lenin ei milloinkaan käynyt maatilalla, mutta Suomen presidentti Urho Kekkonen on tilalla käynyt, kun kävi hiihtomatkallaan lähellä sijaitsevalla Otepään hiihtokeskuksella.

 

 

 

 

Korpilahtelainen Antti Mennala on hankkeen puuhamies.

Tässä Antti Mennala (oikealla) keskustelee Agrologien Liiton toiminnanjohtaja Esko Lappalaisen kanssa.

 

 

Antti Mennalan lisäksi omistuskuvioissa ovat mm. Erkki Nieminen, Hannu Uusitalo sekä Mennalan suvusta ainakin Anssi Mennala ja Sirkku Mennala – nämä tiedot meille kertoi Antti Mennala, kun esitteli kartanoa.

 

 

 

 

Kartanon pellot sijaitsevat lähellä talouskeskusta ja peltoa on viljelyksessä kaikkiaan 1.200 hehtaaria. Pelloista on omassa omistuksessa 700 hehtaaria.

 

 

 

 

Tilan peltoviljelypuolesta vastaa suomalainen ja suomalaiskoulutuksen saanut agronomi Arto Auer.

Olipa mukavaa nähdä haalariasuinen agronomi!

 

 ********

Peltolohkot ovat suomalaisittain ajateltuna kooltaan suuria, sillä lohkojen keskikoko on 30 hehtaaria. Viljelylohkoja tilalla on 58.

 

Viljelykasveja ovat mm.:

 

• syysvehnä, satotaso 8.000 kg/ha
• ohra, satotaso 5.500 kg/ha
• maissi, korjataan säilörehuksi lokakuun alussa
• ruisvehnä eli triticale
• kevätrapsi, satotaso 2.400 kg/ha
• syysrapsi, satotaso 4.200 kg/ha

 

Myyntiin menevä viljasato kuivataan.

 

Rapsisato toimitetaan jalostettavaksi Werol Oy:lle, joka on tullut tutuksi aikoinaan myös minulle.

 

Werol perustettiin vuonna 1997 ja sen tuotannollinen toiminta alkoi vuonna 1999. Värikkäiden vaiheiden jälkeen yhtiö ajautui maksuvaikeuksiin ja lopulta konkurssiin, mutta lienee nyt taas päässyt ainakin joiltain osin jaloilleen. Yrityksen virallinen nimi taitaa nykyisin olla Scanola Baltic Oy! Kasviöljyjen jalostaminen ei taloudellisesti ole ruusuilla tanssimista.

 

 

*********

 

Oli kiinnostavaa kuulla tilan kotieläinpuolesta.

 

 

 

 

Tilalla on 550 lypsylehmää ja niiden keskituotos on kunnioitettava 9.400 kiloa.

Tilan maitotuotos on 14.000 kiloa päivässä. 

Tila kuuluu maidonmyyntipooliin ja pooli pystyy tarjoamaan 2.000 tonnia maitoa päivässä myyntiin. 

Lehmien ruokinta perustuu 100 %:sesti aperuokinnalle.

 

 

 

 

Apevaunun hinta on n. 150.000 € ja kun sille kertyy vuodessa käyttötunteja n. 2.000, on se uusittava viiden vuoden välein.

 

 

 

Lypsyrobotteja ei ole, vaan lypsäminen tapahtuu lypsyasemalla. Lypsyteho on 89 lehmää tunnissa.

 

Meijeriin on matkaa 550 metriä, joten olettaisi, että tila saa hyvän hinnan meijerille toimittamastaan maidosta. Pooliin kuuluminen saattaa yhtenäistää maidosta saatavan hinnan kaikille poolin jäsenille; tästä ei ollut juttua.

 

*********

 

Muutamia agronomi Auer´n ajatuksia pohdittavaksi:

 

 

• pellon hinta Virossa on 2.000 €/ha, mutta sitä ei juurikaan ole myynnissä
• tilan rahavirrasta tukien osuus on 10 %
• tilan tukipaperit pystyy täyttämään neljässä tunnissa
• ”kyntäminen on perseestä”
• Stalin toteutti Virossa maatalouden rakennemuutoksen, kun loi kolhoosit

 

 

*********

 

Jokunen kuva kartanon konekalustosta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä on rautatievaunun pyöristä tehty säilörehuauman tiivistyslaite.

 

 

********

 

 

Kiitokset Antti Mennalalle ja Arto Auer´lle mielenkiintoisesta tilaesittelystä!

Mustialassa opiskelleiden agrologien tapaan toivottelemme Oü Kure mõis´lle sekä tilan omistajille ja työntekijöille:

Jatkuvaa menestystä!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Nekalan jäteaseman aukioloa syytä muuttaa

Maanantai 9.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Nekalan jäteaseman aukioloa syytä muuttaa

 

Nykyisin portilla on aamuisin autojono odottamassa avautumista.

 

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n Tarastenjärven ja Koukkujärven jätteenkäsittelykeskukset palvelevat asiakkaita arkipäivisin klo 06.30 alkaen. Sen lisäksi Koukkujärven jätteenkäsittelykeskus on avoinna lauantaisin klo 08.30 alkaen.

 

Tuntuu kummalliselta, että  Nekalan jäteaseman työntekijät saapuvat työpaikalleen maanantaisin ja tiistaisin vasta klo 10 - keskiviikosta perjantaihin sentään jo yhdeksältä.

 

Nekalan jäteaseman palvelut ovat tärkeitä esim. keittiö-, sauna- tai jotain muuta remonttia tekeville tamperelaisille.

 

Jäteasemalle haluttaisiin viedä jo aamuvarhaisella remonttitöissä syntynyttä, monesti hyvinkin hyödynnettävissä olevaa materiaalia. Se on kuitenkin mahdollista vasta, kun työpäivä on jo hyvässä vauhdissa!

 

Nekalan jäteaseman heikko palvelukyky näkyy aamuisin, kun pitkät autojonot peräkärryillään odottavat jäteaseman avautumista.

 

Hankala tilanne saattaa olla joillekin remonttijätettä tuoville kimmoke, että jätekuorma puretaankin metsäautoteiden varrelle maanomistajien vaivoiksi.

 

Esitän, että Nekalan jäteaseman aamu-aukioloaika yhtenäistetään Tarastenjärven ja Koukkujärven jätteenkäsittelykeskusten kanssa!

 

 

Esko Erkkilä

Tampere

*********

Laadin tämän kirjoituksen torstaina 5.9.2013 ja toimitin sen samana päivänä Aamulehdelle, jotta hyväksyttäisiinkö se julkaistavaksi ”Lukijalta” –palstalla.

 

 

 

 

Kirjoitukseni täytti julkaisukriteerit, sillä se julkaistiin hieman kieliopillisesti fiksattuna jo sunnuntaina 8.9.2013 ilmestyneessä lehdessä.

Yllä esittämäni versio on Aamulehden toimituksen kieliopillisesti fiksaama kirjoitus.

Kirjoitus julkaistiin siis jo kolmantena päivänä sen lähettämisestä!

 

 

 

Liitin mukaan myös tämän valokuvan, mutta sitä ei lehdessä julkaistu – toimittajat ilmeisesti vakuuttuivat kuvan kertomasta niin, että juttuni läpäisi julkaisukynnyksen.

Nyt odotan, että Aamulehdessä julkaistu kirjoitukseni tehoaisi ja Pirkanmaan Jätehuolto Oy muuttaisi Nekalan jäteaseman aukioloajat asiakkaiden tarpeita huomioiviksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalo-yhdistyksen "Läheltä Sinua" -tapahtuma ylitti kaikki odotukset

Sunnuntai 8.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalolla järjestettiin eilen ”Läheltä Sinulle” –tapahtuma.

 

Tapahtuma on jokavuotinen ja sen suosio näyttää kasvavan vuosi vuodelta.

 

Olin eilisessä tapahtumassa kahdessa roolissa; Viljakkala-neuvoston jäsenenä ja vaimoni myyntipöydällä olleiden tuotteiden logistiikkavastaavana!

 

Käsittelen tässä jutussani ainoastaan niitä seikkoja, joita kuulin eilisessä tilaisuudessa Viljakkala-neuvoston jäsenenä.

 

 

 

 

Ylöjärven kaupungin Viljakkala-neuvostolla oli runsaslukuinen henkilöstö paikalla, sillä neuvoston jäsenistä kuusi henkilöä osallistui ”Läheltä Sinua” –tapahtumaan.

Tässä neuvostomme puheenjohtaja Tiina Isosaari (oikealla) ja jäsen Sari Lähde valmiina keskusteluihin viljakkalalaisten kanssa.

************

 

Päivystin osastollemme, mutta enemmän aikaa liikuin väen keskuudessa ja sain siten todellisen tuntuman synnyin- ja mökkikuntani asukkaiden tunnelmista nyt Ylöjärven kaupunkiin liittymisen jälkeen.

 

Viljakkalalaisten tunnelmat ovat hyvin epäluottavaiset, sillä kuntaliitos on tuonut tullessaan vain heikennyksiä asukkaiden jokapäiväiseen elämään.

 

Uusia kuntaliitoksia suunnittelevien kannattaisi poiketa viljakkalalaisten keskuudessa, jotta huomaisivat, että millaisia ongelmia kuntaliitokset aiheuttavat liitoskuntien asukkaille.

 

Yllättävän moni viljakkalalainen haluaisi tietää ne todelliset syyt ja kuviot, jotka olivat taustalla, kun Viljakkala liittyi Ylöjärveen.

 

Miksi liitossuunnaksi valittiin Ylöjärvi eikä Hämeenkyrö tuntuu kaivertavan monen lähellä Ylöjärven rajaakin asuvan viljakkalalaisen mieltä.

 

Avaavatko mahdolliset uudet kuntaremontit tien sille, että aikoinaan tehty ilmeisen virheellinen kuntaliitossuunta voidaan purkaa?

Se jää nähtäväksi.

 

On luonnollista, että monet viljakkalalaiset kadehtivat hämeenkyröläisiä, sillä he eivät nyt ole esimerkiksi sen ikeen alla, jota Tampereen kaupunkiseudun MAL asettaa asukkaiden harmiksi. MAL-sopimus merkitsee maakäytön, asumisen ja liikenteen kahlitsemista Tampereen kaupunkiseudulla, mutta kun Hämeenkyrö ei kuulu Tampereen kaupunkiseutuun, niin sen alueella MAL-sopimus ei ole voimassa.

 

Viljakkala-neuvosto ei kuitenkaan märehdi niitä kuvioita, jotka aikoinaan merkitsivät Viljakkalan liittymistä Ylöjärveen, vaan me katsomme tulevaisuuteen.

 

Käsitän, että olen Viljakkala-neuvostossa vapaa-ajanasunnon Viljakkalassa omaavien ”kiintiöedustaja”. Kun kuitenkin olen syntynyt Viljakkalassa ja omaan vahvat jokapäiväiset siteet edelleenkin Viljakkalaan katson, että omaan kapasiteettia kantaa huolta viljakkalalaisten hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa.

 

Toivon, että minä ja muut Viljakkala-neuvoston jäsenet saavat jatkuvaa palautetta niistä seikoista, joita viljakkalalaiset kokevat tärkeiksi jokapäiväisessä elämässään.

 

Vain niiden perusteella Viljakkala-neuvosto pystyy Ylöjärven kaupungin virallisena luottamushenkilöelimenä toimimaan viljakkalalaisten puolesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Metsänhoitoyhdistykset huolehtivat jatkossakin metsäomistajien edunvalvonnasta kannolta Brysseliin!

Lauantai 7.9.2013 - -Esko Erkkilä-

 

Keskustan Pirkanmaan piiri järjesti perinteellisen metsäpäivän jo 36. kerran ja tällä kerralla eilen Viljakkalassa Nisun metsästysmajalla ja sen lähimaastossa.

 

Kisapaikka sijaitsi alle kymmenen kilometrin etäisyydellä mökistäni ja kun olen Keskustan Pirkanmaan piirin toiminnantarkastaja, oli luonnollista, että olin kisassa mukana.

 

Ehkä palaan varsinaiseen metsätaitokilpailuun myöhemmin, mutta nyt muutama asia tilaisuuden yhteydessä järjestetyn tilaisuuden asia-annista.

 

 

 

 

 

Ennen kilpailua ajankohtaisista asioista alusti Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan toiminnanjohtaja Tapio Viinikka ja…

 

 

 

 

…kisan jälkeen Keskustan Pirkanmaan piirin puheenjohtaja sekä MTK:n johtokunnan jäsen Pertti Hakanen.

 

 

Molemmat alustajat käsittelivät alustuksissaan lähiaikoina eduskunnan käsittelyyn tulevaa uutta metsähoitoyhdistyslakia.

 

Molemmat alustajat totesivat, että uusi laki tuo metsäomistajille uusia vapauksia ja myös uusia vastuita.

Vapauksia mm. siinä mielessä, että uusi laki sallii eräänä metsänhoitomuotona jatkuvan kasvatuksen periaatteen.

 

Keskustan Pirkanmaan piirin puheenjohtajana Pertti Hakanen vakuutti, että Keskusta ei hyväksy uusia lisäsääntelyohjeita, jotka vaikeuttaisivat metsänomistajan asemaa.

Pakollinen metsänhoitomaksu poistuu ja jatkossa metsänhoitoyhdistyksille suoritettava jäsenmaksu muuttuu vapaaehtoiseksi.

Viimeinen pakollinen metsänhoitomaksu maksetaan vuodelta 2013 - maksu peritään vuonna 2014.

Viinikka toivoi, että metsänomistajat jatkaisivat uudessakin tilanteessa yhtenäisenä, vaikka metsäfirmat pyrkivätkin hajoittamaan joukkoa.

 

Metsänhoitoyhdistyslain eräs keskeinen tavoite on, että metsänhoitoyhdistysten liiketoiminta ja edunvalvonta pitää eriyttää.

 

Asiaa on MTK:ssa puitu perusteellisesti ja päädytty siihen, että metsänhoitoyhdistykset voivat liittyä suoraan MTK:n organisaatioon. Näin taataan, että metsänhoitoyhdistysten jäsenkunnalle taataan suora yhteys MTK:n edunvalvontaorganisaatioon.

 

Maataloustuotantoa harjoittavien edunvalvonta kulkee edelleen paikallisten MTK-yhdistysten ja maakunnallisten MTK- liittojen kautta MTK:n ”valtakunnallisen lipun alle”.

 

Metsänomistajien edunvalvonnan osalta Mhy-liitot sulautuvat MTK:n metsälinjaan, joten sillä puolella organisaatio tulee virtaviivaistumaan.

 

Metsänhoitoyhdistyslain muutoksista ja merkityksestä on toki kerrottu esim. Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä, mutta tunnustan, että vasta nyt sain kokonaiskuvan lakiuudistuksesta – kiitokset siitä Keskustan Pirkanmaan piirin Metsäpäivän esiintyjille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Maaseudulla pitää saada asua, yrittää ja elää!

Perjantai 6.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa Nisun metsästysmajalla oli keskiviikkona 4.9.2013 tilaisuus, jossa käsiteltiin Ylöjärven kaupungin alueella sijaitsevien kylien elinvoiman kehittämistä.

 

Olin paikalla Viljakkala-neuvoston varapuheenjohtajan roolissa.

 

 

 

 

 

Paikalla oli kolmisenkymmentä kyläaktiivia sekä Kuru-neuvoston ja Viljakkala-neuvoston jäsentä.

 

 

 

 

Nisun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Markku Ylijoki esitteli kokoontumispaikkamme sekä Nisun kyläyhdistyksen toimintaa.

 

 

 

 

KyläNyt-hankkeen kyläkoordinaattori Anna Kulmakorpi toimi tilaisuuden johdattelijana.

 

 

 

 

Tampereen Seudun Työväenopiston  Riitta Ilvonen kertoi, että he vastaavat kansalaisopistotoiminnasta myös Ylöjärven alueella.

 

Heillä on halu lisätä kansalaisopiston kurssitarjontaa maaseudulla. Maaseudulla sallitaan pienemmät opintoryhmät kuin kaupungissa.

 

Myös yhden illan koulutukset ja teematilaisuuksien järjestäminen ovat kansalaisopiston mahdollisuuksien rajoissa.

 

Tampereen Seudun Työväenopisto haluaa kuunnella kuntalaisia!

 

Milloinkahan saamme kuopata nimen ”työväenopisto”?

 

Uskon vakaasti, että nimi on kansalaisopistotoiminnan laajentumisen eräs este.

 

 

 

 

 

Pirkan Kylät ry:n kyläasiamies Marja Vehnämaa kertoi, että Pirkanmaalla on 300 kylää, joissa on kyläyhdistyksen merkeissä toimintaa.

 

Pirkan Kylät ry:n toiminta rahoitetaan 90 prosenttisesti EU:lta saatavilla varoilla ja loppu 10 % hoidetaan omarahoituksena.

 

Vuosibudjetti on tasoa 60.000 €.

 

Parhaillaan on laadintavaiheessa Pirkanmaan uusi kyläohjelma ja sen ainespuiksi kyläasiamies Vehnämaa kaipaili konkreettisia toimenpide-ehdotuksia.

 

*******

 

Eräänä hienona esimerkkinä tuli esille se, että Pälkäneeseen kuntaliitoksella liittyneen Luopioisten Yrittäjät ovat ottaneet tavakseen kutsua Luopioisten alueella toimivat kyläyhdistykset yhteiseen tilaisuuteen vuosittain.

 

*******

 

Viljakkala-neuvoston toivottiin toimivan samoin Viljakkalassa kuin Luopioisten Yrittäjät toimivat Luopioisissa! Lupasimme käsitellä asiaa seuraavassa kokouksessamme!

 

 

-Esko Erkkilä-

Maalehden kotiviinikilpailun vuonna 2012 voittanut Meelis Kask antoi hyviä ohjeita määräysten soveltamisesta

Torstai 5.9.2013 - -Esko Erkkilä-

On suomalaisittain hieman hämmentävää ja myös virkistävää todeta, että kuinka erilaisia määräyksiä sovelletaan muualla.

 

 

 

Poikkesimme elokuisella Viron kartanokierroksellamme Meelis Kask´n ja Kaisa Murin omistamalla viinitilalla Rannussa maistelemassa virolaisia kotiviinejä.

 

Meelis Kask voitti viime vuonna Maalehden järjestämän kilpailun, jossa haettiin viininvalmistuksen Viron mestaria!

 

Kask voitti kilpailun omenajälkiruokaviinillään, jonka nimi on: ”Heather Dream”.

 

Hänen toinen kilpailuviininsä ”Pörinä” – puolikuiva omenavalkoviini, ylsi kilpailussa viidennelle sijalle.

 

Meelis Kask on todellinen taitaja kotiviinin valmistuksessa, sillä häneltä osallistui kisaan peräti 11 eri laatuista kotiviiniä!

 

 

 

 

Meelis ja Kaisa ovat uusi kohde alueen matkailukohteena, mutta hyvin väki sinne näkyi osaavan, sillä vastaamme pikkutiellä tuli toinen bussi täynnä viininmaistelijoita, kun palasimme tilalta isolle tielle.

 

 

 

 

Viinimestari Meelis ei itse käytä alkoholia ja hänen vaimollaan Kaisalla onkin perheen sisällä makutuomarin rooli.

 

 

 

 

Tilalla on omenapuita ja omenoiden lisäksi Meelis valmistaa kotiviiniä mm. mustikoista ja jopa voikukista!

 

 

Meelis hankkii tarvittavat pullot läheiseltä motellilta ja ystäviltään.

 

 

 

 

Viininmaistelemisen välissä…

 

 

 

 

…oli tarjolla savustettua kalaa, juustoa sekä sipsejä.

 

 

 

 

 

 

Meelis osoitti luovaa ajattelua säännöksiä kohtaan, sillä hän ei myy viinejään, mutta vaihtaa niitä euroihin. 

En minäkään vaimoni kanssa mitään Meelikseltä ostanut, mutta vaihdoimme euroillamme häneltä yhden viinipullon!

 

 

 

 

 

 

Saimme Meeliksen ja Kaisan kotiviinitilalta myös se opin, että halkopinon voi tehdä ilman korvastimia – ja että ”välikorvastimet” tukevoittavat halkopinon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruiskreivin hautakukkana kasvaa ruista!

Keskiviikko 4.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Uskon, että jokseenkin kaikille maatalousopintoja suorittaneille on Sangaste –ruislajike tuttu ainakin nimeltään.

 

Saimme elokuun puolivälissä toteutetun agrologien Viroon suuntautuneen kartanomatkan aikana tutustua Sangaste –ruislajikkeen syntymätienooseen eli Sangasten kartanolinnaan.

 

 

 

 

Olen jo aikaisemmin esitellyt Sangasten linnan ja nyt on aika kertoa, että miten Sangaste –ruislajike liittyy tähän kartanolinnaan.

 

 

 

 

Kartanon omisti aikoinaan kreivi Friedrich Georg Magnus von Berg, joka on työnsä tuloksena saanut lempinimen ”ruiskreivi” eli rukkikrahv.

Ruiskreivin "arvonimi" perustui sille, että kreivi Berg jalosti Sangaste-ruislajikkeen.

 

F. G. M. von Berg oli syntynyt vuonna 1845 ja hän kuoli Sangasten linnassa vuonna 1938.

 

Kreivi oli Suomen kansalainen vuodesta 1920 alkaen aina kuolemaansa saakka.

 

 

 

 

Kreivi von Berg´n rintakuvaveistos on myös linnan sisätiloissa.

 

 

 

 

Sangasten linnassa on erillinen ruishuone, virolaisittain ruistupa, jossa vierailijat saavat runsaaseen aineistoon tukeutuen perehtyä kuuluisan ruislajikkeen syntyhistoriaan.

 

 

Kreivi sai ruispelloiltaan vuonna 1875 suuren sadon ja hän itse pitikin sitä vuotta Sangaste-rukiin kehittämisvuotena.

 

Sangaste-ruis sai vuonna 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä viljojen sarjassa ensimmäisen palkinnon (Grand Prix-palkinto).

 

Sangaste-ruis oli hyvin talvehtiva, taudeista vapaa, satoisa ja laadukas lajike, jonka ominaisuuksia kasvinjalostajat ovat pystyneet siirtämään jopa näihin päiviin saakka.

 

Nykypäivänä tuntuu hieman erikoiselta, kun vajaat sata vuotta sitten suuren pahnasadon omaavaa ruislajiketta arvostettiin – Sangaste antoi suuren pahnasadon!

 

 

 

Vuonna 1935 oli Sangaste-rukiin viljelyala Virossa puolet rukiin kokonaisalasta.

 

 

 

 

 

Sangasten linnan ruistuvassa on useita valokuvia ruiskreivistä ja tästä kuvasta huomaa helposti, että Sangaste-ruis tuotti runsaan pahnasadon.

 

 

 

 

Tunnetuin valokuva kreivi Berg´stä lienee tämä, jossa hän on työpöytänsä ääressä vuonna 1929.

 

 

********

 

Kreivi Friedrich Georg Magnut von Berg halusi kuolemansa jälkeen tulla haudatuksi Sangasten hautausmaalle.

 

Kreivi oli pidetty henkilö ja hänen hautajaisistaan muodostui suuri surujuhla.

 

Oppaamme johdatteli meidät kartanokäynnin jälkeen Sangasten hautausmaalle ja siellä ruiskreivin haudalle.

 

 

 

 

Kreivin hautamuistomerkin on veistänyt Anton Starkopf ja muistomerkissä on kuvattuna Sangasten rukiintähkät. 

On luonnollista, että ruiskreivin haudalla olevat ”kukat” ovat rukiita!

 

 

Matkaseurueemme oli tyytyväinen, sillä saimme mielenkiintoista uutta taustatietoa Sangaste-rukiista ja sen jalostajasta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen Keskustaan tulee väkeä oikealta sekä vasemmalta ja Tampereen Keskustorilla sitä tuli vielä takakauttakin!

Tiistai 3.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Torikauppiasyhdistys ry järjestää jokaisen kuukauden ensimmäisenä arkimaanantaina Tampereen Keskustorilla Maanantaimarkkinat.

 

Osallistuimme markkinoille eilen ja osastomme suosio myötäili niitä tuulia, jotka nykyään puhaltelevat Keskustalle suotuisasti.

 

 

 

 

 

Rakensimme telttakatoksemme ilman erottelevia seiniä, sillä halusimme noudattaa valtakunnallisia trendejä ja toivottaa väkeä Keskustaan niin oikealta kuin vasemmaltakin. 

Lisäsimme tähän periaatteeseen eilen sen, että Keskustaan ja sen toimintaan pääsi tutustumaan Tampereen Keskustorilla myös takakautta! 

Ja kyllä osastollamme riittikin vipinää!

 

 

**********

 

Keskustan oikeaksi koettu poliittinen toiminta ja puheenjohtaja Juha Sipilän kiitteleminen olivat se keskeinen asiasisältö, jolla tamperelaiset, pirkanmaalaiset ja kauempaakin tulleet halusivat kiitellä meitä Tampereen keskustalaisia!

 

On suuri ilo olla keskustalainen!

 

Muutama yli-innokas Rantaväylän tunnelin puolestapuhuja ja vastustaja kävi toki kiistelemässä asiasta osastollamme niin kuumana, että jouduin pyytämään heitä siirtymään hieman sivummalle ja jatkamaan kiistelyään siellä.

 

 

*********

 

Tarjosimme vieraillemme kahvia sekä keksejä juttelun vauhdittamiseksi.

 

”Kuivat” tarjoilutarvikkeet olin hankkinut osastollemme jo viime viikolla ja eilen piti enää hankkia kahvin kanssa tarjottava maito sekä keksit.

 

Niiden etsiminen olikin Tampereen Sokoksesta pienen tuskan takana, sillä pidän periaatteena, että Keskustan osastolla ei tarjoilla tuontielintarvikkeita eikä merkittömiä tuotteita.

 

 

 

 

 

Onneksi Tampereen Sokos joutuu pitämään valikoimissaan Valion Tampereen Nekalassa pakkaamaa pirkanmaalaista maitoa ja löytyihän keksihyllystäkin alimmalta hyllyltä Hämeenlinnassa valmistettuja Vanajan-keksejä.

 

 

*********

 

Päivän aikana useat Keskustan tamperelaiset luottamushenkilöt ja aktiivitoimijat vierailivat osastollamme.

 

 

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo oli osastollamme pitkän tovin ja kertoi olleensa Helsingin Sanomien haastattelussa ajankohtaisesta autoverouudistukseen liittyvästä kysymyksestä.

Hesarin haastattelu on taas kerran malliesimerkki siitä liikennepoliittisen asiantuntemuksen arvostuksesta, jota media osoittaa Pispalan senaattoria kohtaan!

Tässä kaksi Mikkoa keskustelee autoverouudistukseen liittyvistä haasteita; vasemmalla Tampereen pormestarin erityisavustaja Mikko Närhi ja oikealla kansanedustaja Mikko Alatalo.

 

 

********

 

Olen erittäin tyytyväinen siihen palautteeseen, jota saimme eilen Tampereen Markkinoilla.

 

On helppo todeta, että teimme oikean päätöksen, kun päätimme jatkaa osallistumistamme Maanantaimarkkinoilla – ilmiselvästi Keskustaa kaivataan Tampereen Keskustorilla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sangasten linna on suosittu "pulmapidu" pitopaikka!

Maanantai 2.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Sangasten linna oli eräs mielenkiintoisimmista kohteista Viroon 15. – 18.8.2013 suuntautuneella agrologien kartanomatkallamme.

 

Linna on sinänsä jo melkoinen nähtävyys, mutta sillä on ollut omistajansa kautta myös merkittävä rooli maatalouden ja erityisesti kasvinviljelytalouden edistämisessä.

 

Tässä jutussa keskityn kuitenkin lyhyeen kartanon esittelyyn ja sitä kautta myös siihen, että miten kartano liittyy ”pulm” iin!

 

 

 

 

Sangasten linna eli viroksi Sangaste loss sijaitsee Valgamaalla ja sinne on Tallinnasta matkaa 250 kilometriä, Tartosta 65 kilometriä ja Otepäästä 25 kilometriä.

 

 

 

 

 

Sangasten linna on eräs omaperäisempiä kartanorakennuksia Virossa. 

Kartanon tiiliseiniin on muurattu 1.450.000 tiiltä. 

Linnan on rakentanut kreivi Friedrich von Berg, mutta hänestä myöhemmissä jutuissa enemmän.

 

 

 

 

Linnan sisäänkäynnin tiilisessä katoksessa on hieno akustiikka, sillä yhdessä nurkassa lausuttu kuiskaus kuuluu ihmeellisen selvänä vastakkaisessa nurkkauksessa seisovan korviin – kokeiltu on!

 

 

 

Kartanoa ympäröi vehmas puisto…

 

 

 

 

…ja viereinen järvi tuo eläväisyyttä maisemaan.

 

 

 

 

 

Pengerrykset ja kukkaistutukset antavat kartanoympäristöstä viimeistellyn vaikutuksen.

 

 

 

 

Kartanon tornista näkee…

 

 

 

 

 

…ympäröivän luonnon vihreyden.

 

 

 

Jutun otsikossa mainitaan ”pulmapidu”.

 

Pulmapidu on viroa ja tarkoittaa suomeksi hääjuhla. Hääthän ovat viroksi pulm!

 

 

 

 

Sangasten kartanon nykyistä juhlasalia on vaikea kuvitella siihen tilaan, jossa se oli neuvostomiehityksen jälkeen.

Neuvostojoukot olivat käyttäneet tätä 300 neliömetrin suuruista salia hevostallina ja puimasuulina! Lattiassa oli suuria aukkoja ja kulkeminen salissa oli ollut vaivalloista.

 

 

 

 

Nyt kaikki on toisin ja sen vuoksi Sangasten kartano onkin suosittu ja romanttinen hääjuhlien eli ”pulmapitojen” järjestämispaikka. 

Sangasten linna lupaa, että heiltä löytyy tiloja 150 hengen suuruiselle juhlajoukolle.

 

 

 

 

Käyntiämme seuraavana yönä linnassa tuli yöpymään 70 häävierasta…

 

 

 

…ja häiden järjestelijät parhaillaan plaseerasivat häävieraille oikeita paikkoja.

 

Muutamia kuvia juhlasalin viereisistä tiloista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******

 

 

 

Poikkesimme hieman salaa yhdessä hotellihuoneessakin ja totesimme, että siellä oli saniteettitilat rakennettu myöhemmin ja täällä niiden soveltaminen vanhaan ympäristöön ei ollut onnistunut yhtä hyvin kuin esim. Taageperan linnassa.

 

 

Joskus myöhemmin pyrin kertomaan Sangasten linnan merkityksestä kasvinviljelytalouden kehittymisessä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Hella Wuolijoki oli syntynyt Viron Taageperassa

Sunnuntai 1.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Näytelmäkirjailija, poliitikko, Yleisradion pääjohtaja ja liikenainen Hella Wuolijoki syntyi Virossa Helmen kunnan...

 

 

 

...Taageperan kylässä.

 

Olen jo parissa aiemmassa jutussani kertonut Taageperan kartanolinnasta ja Hella Wuolijoen synnyintalo sijaitsee lähellä Taageperan kartanolinnaa.

 

 

 

 

Tässä talossa syntyi Ella Murrik vuonna 1886.

 

 

 

 

Hella Wuolijoen synnyinkodin seinässä on tämä laatta, jossa kait kerrotaan, että EU sekä Viron valtio ovat osallistuneet kohteen kunnostamiseen.

 

Vastaavia laattoja näkee hyvin monien uusien EU-maiden erilaisissa kohteissa.

 

********

 

Ella Murrik siirtyi Suomeen 1904 ja aloitti opiskelunsa Helsingin Yliopistossa, jota silloin kutsuttiin Aleksanterin yliopistoksi.

 

Ella avioitui kansanedustaja Sulo Wuolijoen kanssa 1908 ja sen jälkeen hän käytti nimeä Hella Wuolijoki.

 

Hella Wuolijoella on ollut merkittäviä rooleja Suomen historiassa.

 

Eräs hänen ”nykypäivän rooleistaan” on se, että hän on ulkoministeri Erkki Tuomiojan isoäiti, sillä Hella ja Sulo Wuolijoen tytär Vappu oli suurlähettiläs Sakari Tuomiojan puoliso.

 

Yksi tekemättömistä töistäni on se, että pitäisi lukea Erkki Tuomiojan kirja ”Häivähdys punaista”. Kirjassa ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoo isoäidistään Hella Wuolijoesta ja tämän sisaresta Salme Pekkalasta.

 

Agrologien Viron-matkamme opas kertoi, että hän toimi oppaana, kun Erkki Tuomioja kävi tutustumassa isoäitinsä lapsuudenmaisemiin.

 

Hella Wuolijoen asema on Suomen historiassa värikäs ja osin myös kiistanalainen.

 

Jaksan henkilökohtaisesti uskoa, että Hella Wuolijoella oli tietty rooli, kun Neuvostoliiton Tukholman suurlähettiläs Aleksandra Kollontai toimi välittäjänä Talvisodan rauhaan päätyneissä Suomen ja Neuvostoliiton välisissä neuvotteluissa.

 

Aleksanda Kollontain isä oli venäläinen kenraali ja äiti suomalaisen puutavarakauppiaan tytär ja Aleksandra viettikin lapsena kesiään Kuusaan hovissa Muolaalla.  Muistan, kun Muolaan hovista oli jotain jäljellä vielä kymmenkunta vuotta sitten, mutta nyt hienosta kartanosta ei liene enää mitään jäljellä.

 

Pysähtykää edes valokuvaamaan Hella Wuolijoen syntymäkoti, kun olette liikenteessä Helmen kunnan Taageperan kylässä, sillä niin merkittävästä henkilöstä on kyse, kun puhutaan Hella Wuolijoesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Aamureippailulla Taageperan linnan puistossa

Lauantai 31.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Agrologimatkamme ensimmäisen yöpymisen aamu elokuun 16. päivänä valkeni Taageperan linnassa kauniin sään vallitessa ja kun en tapaa ulkomaanmatkoillani makoilla aamuisin pitkään, niin lähdin varhain aamureippailulle kartanon ympäristöön ja puistoon.

 

 

 

 

Jätin muut nukkumaan kartanolinnan hienoihin huoneisiin ja aloin tutustumaan Taageperan puistoon sekä kartanoympäristöön.

 

 

 

 

Taageperan linnan kanssa samassa pihapiirissä on toiminut sairaalarakennus, jossa on neuvostovallan aikana saatu monenlaisia hoitoja. Matkamme aikana huomasimme, että useat virolaiset hoitolat ovat olleet neuvostomiehityksen aikana mielenterveyskuntoutukseen tähtääviä laitoksia.

 

 

Taageperan sairaalarakennuksen on suunnitellut arkkitehti Alar Kotli (1904 – 1963).

 

 

 

 

Taageperan linnan sairaalarakennus on päässyt huonoon kuntoon, mutta perusrakenteet ovat sellaiset, että saamme rauhallisin mielin odottaa rakennuksen kunnostamista.

 

Alar Kotli oli aikoinaan tunnettu ja tunnustettu arkkitehti Neuvosto-Virossa, sillä hän toimi mm. Viron Neuvostoliiton Arkkitehdit –säätiön puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana.

 

Kotlin tunnetuin työ on Tallinnan Laululavan suunnittelu. Sen lisäksi hänen työnsä jälkeä voi ihailla mm. Kadriorgin palatsissa Tallinnassa, joka on nykyisin Viron presidentin virallinen asunto, vaikka Viron nykyinen presidentti Toomas Hendrik Ilves ei asu siellä.

 

Palatsi on tyyliltään uusbarokkia.

 

Onko Taageperan sairaalarakennuksessa joitain vaikutteita Alvar Aallon töistä?

 

 

 

 

Tässä sairaalarakennus on toiselta puoleltaan nähtynä.

 

 

 

 

 

Kartanolinnan puisto on hoidettu hyvin ja nurmikon leikkaamisesta on huolehdittu.

 

 

 

 

 

Lyhyeksi leikatulla nurmikolla oli korkeita ja nopeakasvuisia kasveja, joita en tuntenut.

Tuntevatko lukijani tämän kasvin?

 

 

 

 

Minulle tuntemattomia kasveja esiintyi nurmikolla runsaasti.

 

 

 

 

 

Taageperan kartanolinnaan ja sen puistoon pääsee kulkemaan kahden kiviportin kautta – tässä porteista toinen.

 

 

Muutamia kuvia kartanolinnan puistosta ja laajemminkin kartanon alueesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********

 

 

 

 

Aamureippailun jälkeen oli aika hiiviskellä hotellin käytävällä, jotta en herättäisi sikeässä unessa olevia matkatovereitani…

 

 

 

 

 

…ja palasin omaan korkeaan hotellihuoneeseeni.

 

Hotellihuoneeseen on remonttitöiden aikana saatu suhteellisen onnistuneesti rakennettua saniteettitilat siten, että ne eivät heikennä huoneen aistikkuutta!

 

 

 

-Esko Erkkilä- 

Taitavat olla yksinäisiä omissa joukoissaankin

Perjantai 30.8.2013

Hallituksen puheenjohtajat olivat eilen illalla äänessä Yle Areenan kautta suoraan lähetetyssä ohjelmassa, jossa Katainen, Urpilainen, Arhinmäki, Niinistö, Haglund sekä Räsänen yrittivät perustella hallituksen päättämiä kansalaisia kurittavia toimiaan.

 

Kuuntelin ns. toisella korvalla puheenjohtajien jorinoita ja ajattelin, että nyt hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat varmasti perin yksinäisiä myös oman puolueensa keskuudessa. Yksinäisiä sen vuoksi, että kukaan järkevä poliitikko ei voi kannattaa hallituksen esityksiä.

 

Ruoska heilui ja se heilui jälleen kerran pahiten niiden selkäpiissä, jotka pystyvät vähiten vastustamaan itseensä tai lähipiiriinsä kohdistuvia heikennyksiä.

 

Hallituksen pakkovalta lasten kodinhoitotuen määrittelyssä on malliesimerkki siitä, että miten Kataisen-Urpilaisen hallitus kurittaa lapsia ja lapsiperheitä. Hallitus kertoo tavoittelevansa kodinhoitotuen heikennyksillä sitä, että äidit palaisivat työelämään nykyistä pikaisemmin!

Oletan, että harva demari tai kokoomuslainen pystyy tukemaan tätä lapsiperheiden ja äitien kurittamista. No, Keskustassa on tilaa järkeville ex-demareille ja ex-kokoomuslaisille!

 

Mielenkiintoista oli seurata, että kristillisdemokraatitkin hyväksyivät lapsiperheitä kurittavat linjaukset. On kummallista, että kaikki kristillisdemokraatit ovat niin tykästyneitä ministeri-Audin nahkapenkillä istumiseen, vaikka siellä pääseekin istumaan heistä ainoastaan Päivi Räsänen!

 

Kehyskuntien kokoomuslaiset ja demarit eivät varmaankaan tänään kehtaa tunnustautua demareiksi tai kokoomuslaisiksi, kun hallitus kaikista ennakkoilmoituksistaan huolimatta on päätymässä kuntien pakkoliitoksiin suurimmilla kaupunkiseuduilla.

 

Jos hallituksen linjaus tältä osin toteutuu, niin Tampereen seudullakin asiansa hyvin hoitaneet kehyskunnat joutuvat alistumaan Tampereen tehottomaan toimintaan.

 

On vankka totuus, että nyt istuvan hallituksen toimia joudutaan korjaamaan seuraavat kymmenen vuotta – yksi vaalikausi ei riitä Kataisen-Urpilaisen hallituksen tekemien virheiden korjaamiseen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kokouksista, palavereista, neuvotteluista ja sovituista tapaamisista myöhästelevä henkilö on varas - aikavaras!

Torstai 29.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen huomannut, että palaverit ja erilaiset neuvonpidot eivät suinkaan loppuneet, kun siirryin eläkkeelle. Tuntuu, että ne jatkuvat melkein entiseen tahtiin.

 

En osaa arvostaa kanssaihmisiä, jotka myöhästelevät sovituista palavereista ja tapaamisista.

 

Krooniset myöhästelijät menettävät ajatusmaailmassani suuren osan jopa niiden mielipiteidensä painoarvosta, jotka saattaisivat olla ihan järkeviäkin.

 

Olen aina pitänyt periaatteenani, että palaveri, jonka vetäjänä toimin, aloitetaan täsmälleen sovittuna aikana. Tulee monesti mieleen, että palaverihuoneen ovet pitäisi lukita palaverin alkamishetkellä, jotta myöhästelijät huomaisivat menettelynsä muille aiheuttamansa häiriön!

Opiskeluajat Mustialassa olivat hyvää harjoittelua täsmällisyyteen. Koko luentosali huusi "Oi oi", jos joku saapui luennolle myöhästyneenä. Lisäksi myöhästyjä joutui ovensuussa pokkaamaan kunnioittavasti niille, jotka olivat saapuneet säntillisesti luennolle.

Pelkään, että tämä tapa on karissut pois Mustialastakin! Vahinko, jos näin on tapahtunut. 

 

Olen muuten huomannut, että täsmällinen palavereiden aloittamistapani on kasvattanut joitakin kroonisia myöhästelijöitä säntillisyyteen.

 

Myöhästelijät syyllistyvät varkauteen – he varastavat aikaa työtovereiltaan ja yhteistyökumppaneiltaan.

 

Menetettyä aikaa ei saa takaisin.

 

Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri oli suuri myöhästelijä ja kerrotaan, että myös Venäjän presidentti Vladimir Putin myöhästyy sovituista aikatauluista jatkuvasti.

 

Putinin kohdalla kyse on vallankäytöstä!

 

Lähipiirissäni ei ole ketään – ei myöhästelijöissäkään – joilla olisi kanttia käyttää myöhästelemistään vallankäytön elementtinä.

 

Sain joskus olla esimiehenä kroonisesti myöhästelevälle myyntimiehelle. Kuljimme asiakaskäynneillä aina vähintään puoli tuntia myöhässä.

 

Aluksi kärsin tavattomasti, että asiakkaamme saivat odottaa meitä, mutta sitten huomasin alaiseni mahtavan taidon selittää myöhästymisemme.

 

Kun myyntimieheni oli parilla lauseella selittänyt tilanteen, niin asiakas tuli siihen käsitykseen, että saavuimme hänen luokseen suorastaan etuajassa!

 

Nyt näitä selittäjiä en enää hyväksy, sillä iän karttuessa suhtaudun aikaisempaakin tiukemmin myöhästelijöihin, koska minulla on nykyisin entistäkin vähemmän aikaa, jotta voisin menettää sitä muiden odotteluun!

 

 

-Esko Erkkilä-

Olen ylpeä!

Keskiviikko 28.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Elinkeinoelämän keskusliiton tekemä investointitiedustelu kertoo, että elintarviketeollisuus on nyt Suomessa teollisuudenala, ”joka tuikkii valopilkkuna” teollisuuden investoinneissa.

 

Tienasin leipäni tasan neljänkymmenen vuoden ajan elintarviketeollisuuden palveluksessa ja olen ylpeä ”oman teollisuudenalani” nyt nauttimasta eteenpäin menosta.

 

Elintarviketeollisuudessa on ollut vaikeitakin aikoja, sillä sen eri toimialat ovat vuosien saatossa olleet esim. valtiovallan kaltoin kohtelun kohteina.

 

On ollut erilaisia veroja ja muita maksuja, joihin sopeutuminen on ollut työlästä.

 

Erityisen läheltä olen vuosien saatossa saanut seurata elintarviketeollisuuden erästä volyymitoimialaa eli rehuteollisuutta. Valkuaisverot, rasvaverot, maitojauheen käyttöpakot, valkuaisraaka-aineiden käyttörajoitukset ja muut valtiovallan kulloinkin keksimät rajoitukset ovat olleet suuria haasteita rehuteollisuuden vastuuhenkilöille.

 

On muistettava, että rehuteollisuus on kotimaisen elintarviketeollisuuden ja elintarvikevalmistuksen kivijalka ja siinä kivijalassa esiintyvät ongelmat heijastuvat ongelmina tavallisen suomalaisen ruokapöytään saakka.  

 

Elintarviketeollisuus oli entisaikaan hyvin herkkä erilaisille työmarkkinahäiriöille, kun poliittiset puolueet kävivät kovaa kiistaa määräysvallasta.

 

Työmarkkinaongelmat on osattu elintarviketeollisuudessa viime vuosina ratkaista, sillä eri osapuolet ovat nähneet, että tuontiruoka ja tuontielintarvikkeet ovat teollisuudenalan ja sitä kautta myös elintarviketeollisuudessa työskentelevien pahin uhka.

 

********

Elinkeinoelämän keskusliiton hiljattain julkaisema investointiselvitys kertoo, että elintarviketeollisuuden investoinnit tulevat tänä vuonna olemaan 18 % suuremmat kuin viime vuonna. Miljoonissa euroissa investoinnit ovat 353 -> 418!

 

 

Suurien teollisuudenalojen investoinneista kemianteollisuuden investoinnit tulevat tänä vuonna alenemaan 27 % ja metallien jalostuksessa peräti 50 %!

 

********     

 

Suomalaisen teollisuuden vaikeudet ovat valitettava asia, mutta elintarviketeollisuuden usko omaan tulevaisuuteensa antaa toivottavasti laajempaakin luottamusta kotimaisen teollisuuden pärjäämiselle.

 

Tässä pohdiskelussa on keskeinen haaste se, että osaisimme kansakuntana arvostaa suomalaista alkutuotantoa – kasvinviljely ja kotieläintuotanto tuottavat raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle!

Se merkitsee, että alkutuotannon kannattavaisuudesta on huolehdittava – toivottavasti maan hallitus tiedostaa tämän.

 

 

Hyvä alkutuotanto ja hyvä elintarviketeollisuus!

 

 

-Esko Erkkilä-

Taageperan linnassa lomittuvat tyylikkyys ja maalaismiljöö

Tiistai 27.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Valgan maakunnassa sijaitseva Taageperan linna oli taannoisen Viroon suuntautuneen agrologimatkamme ensimmäinen yöpymiskohde.

 

 

 

Jykevän jugendtyylisen linnan on rakentanut Hugo von Stryk vuosina 1907 - 1912 omaksi kodikseen. Sisäänkäynnin yläpuolella sijaitsevan parvekkeen taustaseinään on hakattu vuosiluvuksi 1907.

 

Linnan on suunnitellut riikalainen arkkitehti Otto Wildau.

 

 

 

Linnan holvattu porrashalli…

 

 

 

 

…ja metsästyssali tuovat tuulahduksen aidosta metsästyslinnan tunnelmasta.

 

 

 

Iso takka…

 

 

 

 

…ja hienot nahkasohvat täydentävät metsästyslinnamaista tunnelmaa.

 

 

 

Linnan juhlasali luo puitteet esimerkiksi hääjuhlien tanssiaisille.

********

Taageperan linnalla on nettisivut ja niiden osoite on

www.taageperaloss.ee

********

 

 

 

 

Lähtöaamunamme linnaa alettiin koristella illan hääjuhlallisuuksia varten ja halusin, että minusta otettiin valokuva erään hääkoristeen kanssa, sillä yhdennäköisyyteni hääkoristeen kanssa oli ilmeinen!

 

 

 

 

Jossain on todettu, että Taageperan linna tuo mieleen peikkotarinat. 

En tiedä, mutta kiipesin lähtöaamunamme linnantorniin. Sinne on linnan toisesta kerroksesta kivirappusia 96 askelmaa ja sen jälkeen vielä 30 askelmaa puurappusia.

 

 

 

 

Käynti linnantornissa oli tietyllä tapaa koettelemus, sillä tornin huipulla olevassa tilassa oli määrätön määrä lentäviä hyönteisiä, jotka tunkivat suuhun, silmiin ja joka paikkaan.

 

 

Onneksi olin liikenteessä niin varhain, että ehdin tornissa käyntini jälkeen käydä suihkussa ja siten puhdistautua hyönteisten hyökkäyksen vaikutuksilta!

 

 

-Esko Erkkilä-