Meissen Boutique - ei pikkurahoilla pelaaville

Keskiviikko 9.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen käynnistämme Meissen´llä ja esitin pienen kuvakierroksen näkemästämme.

 

Jatkan tänään muutamalla kuvalla ja nyt on kyseessä näyttelyn harvinaisuudet sekä muutama taidetyö, joita ei ihan pikkurahalla olisi saanut mukaansa.

 

 

 

 

 

Tämän elefantin malli on vuosilta 1731/1732 ja se on valmistettu vuonna 1923.

 

Teosta ei luonnollisesti ole hinnoiteltu.

 

 

 

 

 

Tämä kukko jota koskettelen, on normaalihinnaltaan 5.335 euroa, mutta epätavalliseen Meissen-tapaan se oli alennusmyynnissä ja nyt sen hinta oli vain 4.284 euroa!

 

 

 

 

 

 

 

Tämä Paul Helming-nimisen posliinitaiteilijan suunnittelema vaasi on valmistettu vuonna 1900 ja se on ollut näytteillä Pariisin maailmannäyttelyssä.

Taideteoksen mittasuhteista saa käsityksen, kun vertaa sitä takana näkyviin näyttelyhuoneen ikkunoihin sekä lämpöpattereihin.

 

Myöskään tätä tuotetta ei oltu hinnoiteltu.

 

 

 

 

 

 

Olen tässä mittatikkuna taideteokselle, joka on valmistettu vuonna 1858 ja jonka on suunnitellut Carl Herman Wiedemann.

 

 

************

 

 

Ukrainalais-amerikkalaisella taiteilijalla Vladimir Kanevsky´llä oli näyttelyssä oma myyntinäyttelynsä ja hänen posliinista valmistetut kukka-asetelmansa olivat hinnoiltaan ihan kohdallaan:

 

 

 

 

Hinta 45.000 euroa

 

 

 

 

 

 

Hinta 70.000 euroa

 

 

 

 

 

 

Tasaraha eli 100.000 euroa!

 

 

 

*************

 

 

Myydäänhän Meissen Outlet-myymälässä mm. tavallisia valkoisia munakuppejakin, mutta kaksikymmentäviisi euroa yhdestä munakupista tuntui hieman tyyriiltä ja sen vuoksi ostinkin tuliaisiksi veneenmuotoisen pienen posliiniastian koristeeksi ja osoitukseksi, että meilläkin on Meissen-posliinia.

 

Vene maksoi 53,00 euroa eli ”ei ollut aika halpa”, mutta onhan se aito Meissen!

 

 

Poiketkaahan Meissen´llä, kun olette liikkeellä Dresdenin suunnalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Meissen - posliinimaailman huippu jo yli 300 vuotta!

Tiistai 8.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Minulla oli yksi tavoite, kun lähdin huhtikuussa kahden miehen omatoimimatkalle Dresdeniin ja Leipzigiin.

 

Tavoite oli tutustua Meissen posliinimaailmaan!

 

Tavoite myös toteutui, sillä pääsimme tutustumaan Meissen-tehtaan näyttelyyn ja myymälään huhtikuun 28. päivänä.

 

 

 

 

Meissen on n. 30.000 asukkaan kaupunki ja se sijaitsee Elben varrella 25 kilometrin etäisyydellä Dresdenistä eli kaupungista, jota pidimme tukikohtanamme matkallamme.

 

 

 

 

 

 

Meissen tehtaat sijaitsevat keskellä kaupunkia ja sinne on hyvät opasteet mm. rautatieasemalta.

 

Tutut ristikkäin olevat sapelit johdattavat matkailijan Meissen-museoon, näyttelyyn ja Meissen–myymälään.

 

 

 

 

 

 

Oven pielessä oleva hienostunut kyltti kertoo, että perillä ollaan.

 

 

 

Sisäänpääsymaksu on 9 euroa ja se kannattaa maksaa, sillä niin paljon on nähtävää.

 

 

 

 

Meissen-posliinin juuret sijoittuvat vuoteen 1710, joten kyseessä on vanha tuotemerkki.

 

Näyttelyn yhdessä osassa on havainnollinen näyttelypiste, josta selviää Meissen-tavaramerkin eri vaiheet niiden 300 vuoden aikana, joina posliinia on Meissen-tehtaalla valmistettu.

 

 

Vasemmalla ylhäällä on AR-monigrammi, jolla Meissen-posliini on merkitty vuonna 1720. AR on August Rex´n monokrammi.

 

Oikealla alhaalla…

 

 

 

 

 

 

…ja tässä tarkemmin nykyinen eli vuonna 2008 käyttöön otettu tuotemerkki.

 

 

Tuotemerkeistä on näyttelyssä tarkat tiedot, että mitä merkkiä on eri ajanjaksoina käytetty.

 

 

 

 

Meissen-posliini on kaikilta osiltaan käsityötä – on ollut aina.

 

Meissen on suurta taidetta ja sen vuoksi sen hintataso on tavalliseen posliiniin verrattuna pilvissä.

 

 

Seuraavassa on muutamia kuvia esillä olleista teoksista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Toivon, että nämä esimerkit riittävät todistamaan, että Meissen on jotain aivan muuta kuin kippoja ja kappoja.

Toki kippojakin löytyy, mutta ehkä tämä pieni kuvakavalkaadi auttaa ymmärtämään, että mitä kaikkea liittyy posliimerkkiin, jossa on sapelit ristikkäin.

Tämänpäiväinen Meissen-kuvakierros päättyy tähän, mutta ehkä joskus lisää - mistäpä sen tietää josko jo huomenissa?

-Esko Erkkilä-

 

 

 

En halua, että tuulivoimalat pilaavat maisemani!

Torstai 12.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Saksa on päättynyt luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä.

 

Päätökseen sisältyy kuitenkin se takaportti, että kaksi tai kolme ydinvoimalaa, yhteisteholtaan noin 2 000 megawattia, säilytetään valmiudessa odottamattomien sähköntarvepiikkien täyttämiseksi.

 

Saksan päätös merkitsee mittavaa investointiohjelmaa, jossa panostetaan mm. energiasäästöön, uusien siirtoverkkojen rakentamiseen sekä uuden sähköntuotantokapasiteetin luomiseen.

 

Merkittävä osuus uudesta tuotantokapasiteetista on tarkoitus olla tuulivoimaa.

 

Saksan ”tuulivoimalavillitys” näkyy jo silloin, kun lentokone ylittää Saksan rajan, sillä tuulivoimapuistoiksi nimetyt tuulivoimalakeskittymät näkyvät lentokoneen ikkunoista.

 

 

Matkustin huhtikuun lopulla junalla Berliinistä Dresdeniin ja junamatkan varrella oli runsaasti ”tuulivoimapuistoja”.

 

Tässä joitain kuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*********** 

Suomessa tietyt tahot puhuvat ja mekastavat tuulivoiman puolesta.

 

He kuitenkin unohtavat useita seikkoja:

 

• tuulivoimala tarvitsee aina saman verran korvaavaa energiantuotantoa eli säätövoimaa.

• korvaavan energiatuotannon tarve on käytännössä suurin silloin, kun energiantarve on suurin, sillä tiedämme, että paukkupakkasilla on tyyntä!

• säätövoiman tarve merkitsee, että on rakennettava uusia sähköverkkoja

• tuulivoimatekniikan muka Suomeen tuomat uudet työpaikat ovat menneen talven lumia, sillä suomalainen tuulivoimalatekniikka on ajautunut selvitystilaan ja on loppunut

 

 

Keskeistä on muistaa ja tiedostaa, että tuulivoiman kasvattaminen lisää aina fossiilisen energian käyttämistä!

 

 

 

**************

 

Tämän jutun otsikko otti kantaa tuulivoimaloiden maisemahaittaan.

 

Vain keskellä kaupunkia asuvat cityvihreät säästyvät niiltä näkymiltä, joista ylhäällä olevat kuvat kertovat.

 

En ainakaan minä halua, että joutuisin elinympäristössäni kohtaamaan tuulivoimaloiden raiskaaman maiseman!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kirkot Dresdenissä ja Leipzigissä olivat paikat, joista Saksojen jälleenyhdistyminen alkoi

Sunnuntai 8.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Oli mielenkiintoista taannoisella entisen DDR:n alueelle suuntautuneella matkalla tutustua paikkoihin, joilla oli keskeinen rooli Saksojen jälleenyhdistymisessä vuonna 1989.

 

Kävin sukulaismiehen kanssa Dresdenissä sekä Leipzigissä ja molemmissa paikoissa totesimme, että kirkot olivat ne paikat, joihin kokoontuneet itä-saksalaiset alkoivat vaatia muutosta.

 

 

 

 

Dresdenin Altmarktin laidalla sijaitseva Kreutzkirche eli Pyhän Ristin kirkko oli tärkeässä roolissa, kun kansalaiset alkoivat rauhanomaisin keinoin vaatia kommunistihallinnon lopettamista.

 

 

 

 

Kirkossa on kuva lokakuun 9. päivältä vuonna 1989, kun kirkko on täynnä muutosta vaativaa kansaa.

 

Kirkkoon sanotaan tänä päivänä mahtuvan 3.000 sanankuulijaa ja kuvasta ilmenee, että väkeä oli silloin paikalla paljon enemmän.

 

Ihmisiä istuu lattialla ja kaikki parvekkeet ovat väkeä täynnä.

 

Historiankirjoissa todetaan nyt, että 1980-luvulla Kreutzkirche oli ”sovittelevan rauhanprosessin ja oikeudenmukaisuuden luomus”.

 

Prosessi oli mahdollista vain kirkon seinien sisällä, sillä siellä sai puhua vapaasti.

 

 

Muutama kuva nykypäivän Kreutzkirche´n sisätiloista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tästä kuvasta näkee selvästi ne parvet, jotka olivat muutosta vaativaa kansaa täynnä 9.10.1989.

 

 

 

************

 

 

Paljonkin Dresdeniä merkittävimmät tapahtumat toteutuivat Leipzigissä mm. maanantaimielenosoituksina.

 

 

 

 

 

Leipzigin Nikolaikirche eli Leipzigin Pyhän Nikolauksen kirkko oli keskiössä, kun kansa vaati muutosta.

 

Leipzigin tapahtumat alkoivat jo varhain, mutta tammikuusta 1989 alkaen ne saivat yhä tiukempia muotoja.

 

Onneksi sotilaat ja viranomaiset pysyivät rauhallisina ja ei päässyt tapahtumaan mitään Kiinan ”Taivaallisen rauhan aukion” tapahtumiin verrattavaa.

 

 

Leipzigin tapahtumista löytyy yksityiskohtaista tietoa internetistä.

 

 

 

Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että DDR:n kansalaisliikkeen rauhanomaisesta vallankumouksesta on aikaa kulunut vasta 25 vuotta.

 

Aika tuntuu todella lyhyeltä, sillä niin paljon jälleenyhdistynyt Saksa on saanut aikaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Näimme päivän omatoimimatkalla Leipzigissä monen kuuluisuuden muistopatsaat

Maanantai 2.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Sukulaismiehen kanssa taannoin tekemällämme Dresdrenin reissulla kävimme päiväseltään myös Leipzigissä.

 

Ressumme oli omatoimimatka ja kumpikin meistä oli ensimmäistä kertaa Dresdenissä ja myös Leipzigissä.

 

Pidimme tukikohtana Dresdeniä ja teimme sieltä junamatkoja lähiympäristöön.

 

 

 

 

Myös Leipzigissä kävimme junalla, sillä Saksassa junalla matkustaminen on nopeaa ja edullista.

 

Junamme lähtöasema oli Dresden ja sen pääteasema oli Köln.

 

 

 

 

Vaikka oli vasta huhtikuun 27. päivä, olivat rapsipellot parhaassa kukassa.

Pitää muistaa, että Saksassa viljellään rapsia, ei rypsiä!

 

 

 

************

 

 

 

 

Säveltäjä, kapellimestari ja urkuri Johann Sebastian Bach syntyi Eisenach´ssa vuonna 1685, mutta teki elämäntyönsä pääosin Leipzigissä, jossa myös kuoli 65-vuotiaana vuonna 1750.

 

Bach oli kahdesti naimisissa ja hänellä oli yhteensä 20 lasta – 7 lasta ensimmäisen vaimon kanssa ja 13 lasta toisen vaimon kanssa.

 

Äitini puoleisella vaarillani oli 16 lasta kahdesta avioliitosta, mutta Bach ”pani paremmaksi”!

 

 

 

 

Pitihän minunkin poseerata maailmankuulun säveltäjän patsaan juurella!

 

 

 

 

 

Bach-museossa emme käyneet, sillä se oli sunnuntaipäivän vuoksi suljettuna.

 

 

 

*************

 

 

 

 

Saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisella hahmolla ja todellisella yleisnerolla Johann Wolfgang von Goethella oli myös niin vankat siteet Liepzigiin, että hänellä on siellä patsas.

 

Goethe oli kymmenen vuoden ajan jopa Weimarin valtion pääministeri. Paremmin hän on jäänyt jälkipolvien mieleen kirjailijana, runoilijana, tiedemiehenä ja taidemaalarina.

 

 

Goethe syntyi vuonna 1749 Frankfurtissa, mutta 16-vuotiaana Leipzigissä aloitetut opinnot merkitsivät, että hänellä on muistopatsas Leipzigissä.

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Kolmas kuuluisa saksalainen, jonka patsaan tapasimme Leipzigin keskustassa omatoimimatkallamme, oli Albrecht Daniel Thaer.

 

Thaer´n nimi piileskeli muistini sopukoissa ja ei ihme, sillä hän oli merkittävä saksalainen tiedemies maataloustieteen alalla.

 

Muistankohan oikein, että Thaer olisi tehnyt tutkimuksia myös lypsylehmien ruokintatieteen alalla - heinän ja yleensäkin korsirehun hyödyntämisessä?

 

On sanottu Thaer´n patsaan olevan Leipzigissä niin arvokkaalla paikalla, että se muistuttaa maatalouden, kotieläintalouden ja metsätalouden keskeisestä merkityksestä yhteiskunnassa.

 

Hyvin sanottu!

 

Thaer´n muistopatsaan on veistänyt Ernst Reitschel.

 

 

**************

 

 

 

 

 

 

Havaintomme Leipzigin keskustassa olivat mielestämme niin puhuttelevia ja mielenkiintoisia, että poikkesimme ennen junan lähtemistä olusille ja nautimme Thomaskirchen Brauerein panemat oluet…

 

 

 

...sekä söimme mahtavat vihersalaattiannokset!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hevosvaljakoita Dresdenin ja Meissen´n kaupunkikuvassa

Sunnuntai 1.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Hevosvaljakot luovat keski-Euroopan kaupunkikuvaan oman leimansa.

 

Kerroin taannoin Krakovan, Varsovan sekä Zakopanen matkoilla tapaamistamme hevosvaljakoista.

 

Tässä jutussani on muutamia valokuvia Dresdenissä ja sen naapurikaupungissa Meissen´ssä näkemistämme hevosvaljakoista.

 

 

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat!

 

 

Aluksi Dresdenin valjakot:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten Meissen´ssä tapaamamme valjakko:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dresdenissä oli liikkeellä hevosvaljakoihin verrattava kummajainen - automobiili:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikkea mielenkiintoista ja erikoista sitä maailmalla kulkiessa näkee!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Dresden Park Railway - mielenkiintoinen pienoisrautatie Dresdenissä

Lauantai 31.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Dresdenissä käyntimme eräs kohteista oli Dresden Park Railway eli puistossa sijaitseva pienoisrautatie.

 

Dresden Park Railway´llä on pitkät perinteet, sillä sen juuret ulottuvat vuoteen 1925 saakka.

 

Lilliputtirautatie toimi ”Liliputeisenbahnen” –nimisenä 20 vuotta aina toisen maailmansodan alkuun saakka.

 

Pienoisrautatien veturit sekä vaunut olivat sodan ajan hyvässä suojassa rautateiden työpajalla ja ne eivät kärsineet vaurioita.

 

Dresden jäi toisen maailmansodan jälkeen DDR:n puolelle ja pienoisrautatietoiminta lähti uudelleen käyntiin vuonna 1950.

 

DDR:n aikana pienoisrautatien nimi oli ”Pioneer Railway DDR”.

 

DDR:n aikainen nimi kertoo, että kyseessä oli nuorison sekä lasten rautatie ja sitä se on myös nyt.

 

 

**************

 

 

 

 

 

Vierailimme Dresden Park Railway´ssä huhtikuun 26. päivänä ja ostamamme matkalippu näytti tältä.

 

 

 

 

 

 

 

Vetureista kaksi on höyryvetureita ja kaksi akkukäyttöistä – matkustimme radan ympäri tämän akkukäyttöisen veturin vetämissä vaunuissa.

 

Akkukäyttöisten vetureiden akut ladataan öisin ja niissä riittää varausta koko päiväksi.

 

 

 

Moritz –niminen höyryveturi oli toinen rataa kiertävä vetopeli.

 

 

 

 

 

 

 

 

Radan raidepituus on 7,2 kilometriä ja radalla on viisi pysäkkiä. Raideleveys on 381 mm.  Korkein sallittu nopeus radalla on 20 km/h.

 

 

 

 

Veturinkuljettajina toimivat aikuiset, mutta muu henkilökunta on nuoria.

DDR:n aikana radalla harjoitelleet nuoret päätyivät hyvin usein töihin rautateille.

 

 

Seuraavassa muutama kuva ratahenkilökunnasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rata kulkee kauniissa puistossa ja junanäkymistä muutama kuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

 

Dresden Park Railway on helppo löytää, sillä seuraamalla opasteita ”Zoo” eli eläintarha tai VW-tehdas osaa varmasti perille.

 

Perille pääsee myös useilla raitiovaunulinjoilla.

 

Kannattaa poiketa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pormestari iski hanan oluttynnyrin kylkeen ja alkoi tarjoilla olutta!

Perjantai 30.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Dresdner Frühjahrsmarkt eli Dresdenin Kevätmarkkinat olivat eilen juttuni aiheena ja nyt jatkan samasta aiheesta.

 

 

 

 

Juhlasalon pystyttämisen jälkeen avajaistilaisuuden juontaja haastatteli Dresdenin pormestari Helma Orosz´a (vasemmalla).

 

Orosz on kunnon pormestari, sillä hän ei pitkiä puheita jaaritellut,…

 

 

 

 

 

…koska pormestarin seuraava kunniatehtävä odotti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kunniatehtävä oli iskeä oluttynnyrin kylkeen hana ja toimenpidettä varten tynnyrin päällä oli odottamassa iso puunuija sekä messinkinen oluthana, jota pormestari Orosz tässä ottaa esille laatikosta.

 

 

 

 

Ensimmäisellä iskulla hana toki lävisti tynnyrin, mutta tarvittiin toinen isku puunuijalla, jotta hana meni tarpeeksi syvälle tynnyrin kylkeen, jotta ohrajuoma ei päässyt luvattomia teitä torikiveykselle.

 

 

 

 

 

Tynnyrin kanteen piti iskeä ”henkitappi”, jotta olut virtaisi tynnyristä tasaisena virtana kolpakkoihin.

 

 

 

 

 

Pormestari sai hieman opetusta paikalliselta panimomestarilta…

 

 

 

 

 

 

 

…ja panimomestarin ilmeestä näkee, että pormestari oppi hanan iskemisen sekä hanan käyttämisen niksit helposti!

 

 

 

 

Olutkolpakoita alkoi täyttyä vinhaa vauhtia,…

 

 

 

 

 

…mutta myös niiden tyhjenemisvauhti oli melkoinen, sillä tarjoilualustana toiminut tynnyrinkansi oli melkein aina tyhjä!

 

 

 

 

 

Poikkesimme muutaman tunnin kuluttua uudestaan markkinapaikalla ja totesimme, että osa juhlasalon pystyttäjistä oli nauttinut päivän mittaan ohrajuomaa oikein rattoisaa vauhtia!

 

************* 

 

 

Pormestarin toimiminen oluttynnyrin avaajana ja ”ylimpänä juomanlaskijana” on hieman toista kuin meillä Suomessa.

 

Suomessa pormestarit avaavat pönöttävien puheiden voimalla erilaisia tapahtumia ja kehua retostelevat omia sekä taustaryhmiensä saavutuksia.

 

Saksassa hommat hoidetaan paljon rennommin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Miten juhannussalko saadaan miesvoimin pystytettyä ja koristeltua?

Torstai 29.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Juhannussalko mielletään ruotsalaiseen ja Suomessa ruotsinkieliseen perinteeseen kuuluvaksi koristeelliseksi saloksi.

 

Samanlaisia salkoja tapaa mm. Saksassa juhlistamassa erilaisia juhlia ja markkinatapahtumia.

 

Kyseessä on yli kymmenmetrinen salko, joka on koristeltu erilaisin köynnöksin, nauhoin ja monilla muilla eri tavoilla.

 

Saimme taannoisella Dresdenin matkallamme tutustua juhannussalkotyyppisen rakennelman pystyttämiseen.

 

 

 

 

 

Sukulaismiehen kanssa tekemämme matka Dresdeniin ajoittui Dresdner Frühjahrsmarkt`n aikaan eli Dresdnerin Kevätmarkkinoiden aikaan.

 

Kevätmarkkinat alkoivat samana päivänä, kuin saavuimme Dresdneriin eli huhtikuun 25. päivä ja ne päättyivät vasta toukokuun 18. päivä!

 

 

 

 

 

 

Pääsimme seuraamaan markkinoiden avauspäivän tärkeintä tapahtumaan eli juhlasalon pystyttämistä aivan vierestä.

 

 

 

 

 

Juhlasalon pystyttäminen oli mielenkiintoinen tapahtuma, sillä pystyttäminen tapahtui täysin miesvoimin.

 

 

 

 

 

Juhlasalon tukirakenteet olivat samanlaiset kuin tapaa olla lipputangoilla.

 

 

 

 

 

Kuvassa oikealla näkyvät kuoritut nostosalot olivat keskeisessä roolissa juhlasalon pystyttämisessä.

 

 

 

 

 

 

Juhlasalon pystyttämiseen osallistui lähemmäs kuutisenkymmentä kansallispukuista miestä ja kaikki he olivat tarpeellisia salon pystyttämisessä.

 

 

 

 

 

Tässä näkyy se tapa, jolla nostosalot oli vetoliinalla kiinnitetty toisiinsa, jotta juhlasalon nostotyö oli mahdollista.

 

On luonnollista, että entiseen aikaan ei ollut käytössä vetoliinoja vaan silloin vetoliinojen tehtävä hoidettiin varmaan vitsaksilla.

 

 

 

 

 

Nostosalkojen lipeäminen torikiveyksellä oli joka hetki vaarana ja sen vuoksi homma piti hoitaa varmistellen.

 

 

 

 

Nostotyö kesti parisen tuntia ja sen edetessä ehdimme vallan hyvin käydä nauttimassa saappaalliset hyvää saksalaista olutta!

 

 

 

 

 

Runsaan parin tunnin työskentelyn jälkeen juhlasalko oli saatu pystyyn…

 

 

 

 

 

…ja voitiin ryhtyä sen koristeluun.

 

 

 

 

Juhlasalon yläpäässä olleet koristenauhakerät päästettiin avautumaan…

 

 

 

 

…ja kansallispukuiset tanssijat ryhtyivät sopivasti ja suunnitellusti kiertämään nauhat käsissään salkoa sekä toisiaan,…

 

 

 

 

 

 

…jotta taidokas punoskuvio alkoi muodostua juhlasalon ympärille!

 

Mitä torilla tämän jälkeen tapahtui – siitä saatan kertoa jo huomenissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lippu salkoon ja uurnille!

Sunnuntai 25.5.2014 - -Esko Erkkilä-

On kansalaisvelvollisuus käydä tänään äänestämässä Europarlamenttivaaleissa.

 

Hämmästyttävää, että miten heikoksi ennustetaan äänestysaktiivisuuden jäävän, sillä veikataan, että äänestysprosentti jäisi 40 prosentin tuntumaan!

 

Emme saa tyytyä noin alhaiseen äänestysprosenttiin.

 

Tänään järjestettävissä vaaleissa on suuret asiat kyseessä ja ne asiat koskettavat jokaista suomalaista.

 

Nyt ratkaistaan paitsi koko EU:n kehityksen suunta myös se, että millaisia edustajia Suomesta valitaan valvomaan elintärkeitä kansallisia etujamme.

 

Tänään valitaan Suomen puolestapuhujat!

 

Tänään luodaan ne linjat, joilla Suomea kuunnellaan ja Suomi huomioidaan Euroopassa seuraavat viisi vuotta.

 

Ruoka koskettaa jokaista meitä. Jo yksistään se on syy mennä tänään vaaliuurnille, sillä ruokaturvallisuuden linjaratkaisut tehdään Europarlamentissa.

 

Onko suomalaisilla halua edistää Alexander Stubb´n linjaa, että ruuan alkuperämerkintöjä ei tarvittaisi?

 

Ei ole!

 

Haluavatko suomalaiset, että kotimaista ruuantuotantoa ei tarvita, kuten kokoomuslaisten päättäjien menettely 141-kysymyksessä merkitsisi?

 

Emme halua!

 

 

 

Kokoomuksen hampaaton ja komissiota nöyristelevä kumartelu 141-asiassa merkitsisivät, että ruuantuotantoketjussa kolmesataatuhatta suomalaista jäisi ilman työtä. Onko meillä varaa siihen?

 

Meillä ei ole siihen varaa!

 

*******************

 

 

Jokainen suomalainen on tänään päättäjän paikalla!

 

Käy tänään äänestämässä ja muista, että ehdokasnumerot 192 – 211 puolustavat Suomea Euroopan Parlamentissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Winston Churchill ja Franklin Roosevelt halusivat vuonna 1945 tuhota Dresdenin?

Lauantai 3.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen luullut, että Adolf Hitler ja Josef Stalin olivat ainoat valtionjohtajat, jotka syyllistyivät omaan kansaansa ja muihin kansallisuuksiin kohdistuneisiin hirmutekoihin.

 

Luuloni muuttuivat kuitenkin tiedoksi, kun sain vierailla Dresdenissä huhtikuun lopulla sekä perehtyä paikan päällä kaupungin historiaan ja tutkailla matkan jälkeen netin kautta kaupungin vaiheita toisen maailmansodan loppuvaiheissa.

 

Oion mutkia suoriksi, kun totean, että erityisesti Winston Churchill on syypää Dresdenin kaupungin kohtaamaan täystuhoon helmikuussa 1945.

 

Dresden oli vailla kaikkea sotilaallista merkitystä, mutta Churchill halusi katkaista saksalaisten henkisen selkärangan, kun hän päätti tuhota maan tasalle Dresdenin.

 

Voidaan tietysti ajatella, että Saksan mm. Lontoolle V2-aseen avulla aiheuttamat tuhot olivat syy Dresdenin tuhoon.

 

Dresdenin tuhot olivat valtavat, sillä pommituksissa kuoli 250.000 – ehkä jopa yli puoli miljoonaa asukasta – neljäntoista tunnin aikana.

 

Dresdenin pommituksista on YouTubessa aineistoa; esim. ”Bombing of Dresden 1945 – Very Graphic” – Google-haulla löytyy.

 

Dresden on jo DDR:n aikana rakennettu uudelleen ja rakennustyöt jatkuvat nyt Saksojen yhdistymisen tapahduttua.

 

 

 

 

 

 

Martin Lutherin patsas seisoo Frauenkirche´n edessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

**********

 

Dresdenissä on keskellä kaupunkiakin aukioita, joiden kohdalla on selvästi 70 vuotta sitten sijainnut rakennuksia. Osa aukioista on päässyt puskittumaan ja joidenkin reunoilla on kuvallisia kylttejä, joissa kerrotaan alueella sijainneista rakennuksista.

 

 

Poiketkaa Dresdenissä – se on poikkeamisen arvoinen kaupunki!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mielenkiintoinen omatoimimatka entisen DDR:n alueelle

Torstai 1.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Palasin eilisen varhaistunteina viiden päivän omatoimimatkalta entisen DDR:n alueelle.

 

Teimme matkamme sukulaismiehen kanssa ”kahteen pekkaan”, joten tässä jutussa ja tulevissa jutuissani kertomat kokemukset sekä havainnot perustuvat itsenähtyyn.

 

 

Lensimme Helsinki-Vantaan lentoasemalta Berliiniin ja lähdimme Berliinin rautatieasemalta runsaan parin tunnin junamatkalle Dresdeniin.

 

 

 

 

 

Totesimme Berliinin rautatieasemalla, että Kone Oy on rakentanut monikerroksiseen asemarakennukseen kaikki rullaportaat.

Melkoinen referenssi suomalaisyritykselle!

 

 

 

 

Matkustimme Berliinistä Dresdeniin saksalaisveturin vetämässä slovakialaisessa junavaunussa, jonka pääteasema oli Bratislava.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommunismin aikana ei haluttu muistella sotia ja se merkitsi mm. sitä, että rakennuksia kohdanneet ampuma- ja sirpalevauriot piti paikata. Tässä dresniläisen kirkon sivusisäänkäynnin paikkaukset.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teimme päivän retken Leipzigiin ja näimme siellä tiettyä nostalgiaa DDR:n aikaan – Volkseigene Möbelkombinaten kattomainos on hyväntuulisen huvittava esimerkki tästä!

 

 

 

 

 

Lähestyvät EU-vaalit näkyivät Dresdenissä sekä Leipzigissä, sillä varsinkin europarlamentin nykyinen puhemies Martin Schulz kampanjoi molemmissa kaupungeissa näkyvästi.

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

SAK, STTK ja Akava hoitavat Brysselissä ay-liikkeen edunvalvontaa FinUnions´n kautta

Tiistai 4.2.2014 - -Esko Erkkilä-

Kaikki merkittävät suomalaiset intressiryhmät tekevät edunvalvontatyötä Brysselissä ja näin myös ammattiyhdistysliike.

 

SAK, STTK ja Akava ovat perustaneet Brysselin edunvalvontatyölleen yksikön, jonka nimi on FinUnions eli ”The Representation of Finnish Trade Unions to the EU”.

 

Yksikkö sijaitsee Brysselin kansainvälisessä ay-talossa, samassa rakennuksessa Euroopan ay-keskusjärjestön EAY:n, ay-tutkimuslaitos ETUIn ja ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön ITUCin kanssa.

 

 

 

 

FinUnions´n johtaja Pekka Ristelä esitteli meille suomalaisen ay-liikkeen EU-edunvalvontaa Brysselin matkallamme tammikuun 27. päivänä.

 

 

FinUnions`n johtajuus kiertää SAK:n, STTK:n ja Akavan kesken tietyn vuosirytmin mukaisesti ja nyt on SAK:n vuoro vetää yksikön toimintaa.

 

 

Emme vierailleet Brysselissä kansainvälisessä ay-talossa, vaan johtaja Pekka Ristelä piti esityksensä EK:n tiloissa sen jälkeen, kun EK:n asiantuntijat olivat esitelleet meille EK:n toimintaa.  Sopuisaa yhteistyötä siis työnantaja- ja työntekijäpuolten välillä Brysselissä!

 

FinUnions´n tehtävänä on huolehti palkansaajien edunvalvonnasta Brysselissä sekä välittää Suomeen tietoa EU-päätöksenteosta työelämään liittyvissä kysymyksissä.

 

Johtaja Ristelä kertoi, että ammattiyhdistysliikkeen painopistealueet vuonna 2014 tulevat olemaan EU:n taloushallintoon sekä kauppapolitiikkaan liittyvät kysymykset.

 

Talouskysymyksissä ay-liike haluaisi tiukempaa verotuksen koordinointia kuin nyt. Tähän Ristelän esittämään vaatimukseen paikalla olleet EK:n edustajat tarttuivat heti ja totesivat, että verokilpailu on normaalia valtioiden välistä kilpailua.

 

Myös Ristelän peräänkuuluttamaan tiukempaan sääntelyyn EK:n edustajat totesivat, että työelämässä on jo nyt 70 erilaista sääntelyä ja lisää EK:n mielestä ei tarvita.

 

Kauppapolitiikan osalta FinUnions ja koko ay-liike haluaa seurata erityisen tarkasti EU:n ja USA:n sekä EU:n ja Etelä-Korean välisten kauppasopimusten kehittymistä.

 

Vierailuryhmämme eri henkilöt ja myös minä kiinnitimme huomiota siihen, että eikö ay-liikettä kiinnosta EU:n ja muiden maiden välinen kauppapolitiikka? Mielestäni tämä on aiheellinen kysymys.

 

 

**************

 

 

Ei ollut yllätys, että myös ammattiyhdistysliikkeellä on suuri kiinnostus Euroopan unionin parlamenttivaaleja sekä uuden komission ohjelmaa kohtaan!

 

*************

Ammattiyhdistysliikkeen edunvalvontaan Brysselissä tutustuminen oli matkamme ensimmäisen päivän neljäs tilaisuus.

 

Kaikki ensimmäisen päivän kohteemme painottivat keväällä järjestettävien Euroopan unionin parlamenttivaalien tärkeyttä.

 

Kuntaliiton, MTK:n, Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n ja ammattiyhdistysliikkeen FinUnions:n näkemyksiin EU:n parlamenttivaalien tärkeydestä on helppo yhtyä.

 

Muista merkitä kalenteriisi jo nyt Europarlamenttivaalien ennakkoäänestysaika eli

14. – 20.5.2014

ja varsinainen äänestyspäivä 25.5.2014!

 

-Esko Erkkilä-

Toisenlainen aamu Tallinnassa

Maanantai 30.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Pääsen muutaman kerran vuodessa käymään Tallinnassa erilaisten porukoiden kanssa.

 

Minulla on periaatteena, että ulkomaille ei ole koskaan tultu yksinomaan nukkumaan ja sen vuoksi tapaankin aina aamuisin ennen hotellin aamupalaa lähteä tutkailemaan kaupunkia – tätä periaatettani noudatan myös Tallinnassa.

 

Saattaa olla, että olen Tallinnan aamuinani jämähtänyt vanhoihin kuvioihin, sillä tapaan siellä aamutuimaan käydä Tallinnan rautatieasemalla sijaitsevassa 24 h auki olevassa kansankuppilassa.

 

 

Kuppila sijaitsee ”Balti jaam” ´lla eli Tallinnan rautatieasemalla.

 

 

 

Kävelin Hotelli Virusta Balti jaam´n kuppilaan viimeksi aamulla 5.12.2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vakuutan, että hieman aamu-seitsemän jälkeen kantakuppilassani on sellaista elämää, että sitä on nautinto katsella!

 

Näkeehän päivällä Tallinnan vanhassa kaupungissakin elämää, mutta rautatieaseman kuppilassa näkee aamutuimaan hieman erilaista menoa kuin vanhassa kaupungissa!

 

 

***********

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaama torilla poikkeamisesta jää aina mukava tunnelma ja sitä edesauttaa se toivotus, jolla toivotetaan vierailemaan torilla toistekin eli

 

 

Külastage meid jälle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Varpunen Jouluaamuna

Keskiviikko 25.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Joulupäivä.

 

Olemme saaneet taas kerran kuulla joulumusiikkia muutaman viikon ajan ja kuulemme sitä vielä jonkin ajan.

 

Joulumusiikin helmiä on mielestäni ”Varpunen Jouluaamuna”.

 

Tiedän, että kieliopillisesti Jouluaamu pitäisi kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, mutta arvostan Joulua ja teen tahallisen kielioppivirheen.

 

Vasta tämän Joulun aikaan olen perehtynyt ”Varpunen Jouluaamuna” –laulun taustoihin.

 

Laulun pohjana olevan ruotsinkielisen runon on kirjoittanut Zachris Topelius vuonna 1859.

 

Runo ilmestyi suomeksi 1874, kun Karl August Hougberg suomensi sen.

 

Yleensä laulusta kuullaan vain kolme ensimmäistä säkeistöä:

 

”Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!”

 

 

Laulun todellinen sanoma paljastuu laulun neljännessä säkeessä, joka kertoo, että pienoinen varpunen onkin tytön veli, joka on kuollut ja palaa varpusen muodossa tervehtimään sisartaan.

 

”En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.”

 

 

Sakari Topelius sai kokea neljästi lapsensa varhaiskuoleman.

 

Hän menetti kaksi poikaansa jo näiden vauvaiässä ja sen lisäksi yksi hänen tyttäristään kuoli jo varhain. Näiden lisäksi yksi Topeliuksen lapsista – tyttö – syntyi kuolleena.

 

 

Sanotaan, että ”Varpunen Jouluyössä” on syntynyt Topeliuksen Rafael-pojan varhaisen kuoleman pohjalta.

 

 

***********

 

On puhuttelevaa tietää, että ”Varpunen Jouluaamuna” –laulu omaa nämä taustat!

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Ylöjärven seurakunta simputtaa viljakkalalaisia?

Tiistai 10.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.

 

Kuntaliitoksen myötä myös Viljakkalan seurakunta lakkasi olemasta ja siitä muodostettiin Viljakkalan seurakuntapiiri.

 

On yleinen menettely, että kuntaliitosten jälkeen suurempi kunta alkaa näivettämään siihen liittynyttä vireääkin seutukuntaa ja näin on kiihtyvällä vauhdilla tapahtunut myös Viljakkalassa. Parhaillaan on menossa prosessi, jossa Ylöjärvi ajaa alas Viljakkalan terveyspalveluja.

 

Se kummastuttaa, että isomman oikeus jyrää vahvasti myös seurakuntien liittymiskuvioissa.

 

Jyrääminen ilmenee taloudellisten asioiden ja henkilöstömitoituksen puolella, mutta Ylöjärvellä esiintyy myös Viljakkalan seurakuntalaisten "ylöjärveläistämistä", jopa alistamista.

 

Ylöjärveläistäminen ja alistaminen saattavat ulkopuolisesta tuntua vähäpätöiseltä, mutta sitä se ei ole niiden kohdalla, jotka ovat joutuneet sen kohteeksi.

 

 

 

 

Viljakkalassa on kaunis kirkko.

 

Minä ja monet muutkin sittemmin ulkoseurakuntalaisiksi joutuneet koemme sen edelleen omaksi kotikirkoksemme – se on Viljakkalan kirkko ja se sijaitsee Viljakkalassa!

 

 

Googletan usein ”Viljakkalan kirkko” ja tyrmistykseni on aito, kun huomaan kotikirkkoni käyntiosoitteeksi Ylöjärven seurakunnan sivuilla…

 

 

 

 

…tämmöisen!

 

 

Kirkkokuja 14

39310 Ylöjärvi

 

 

Suomessa ei ole sellaista postinumeropaikkaa kuin 39310 Ylöjärvi, mutta sellainen postinumeropaikka on kuin 39310 Viljakkala!

 

 

*********

 

Puutuin asiaan 27.11.2013 ja lähetin asiaa kummastelleen sähköpostiviestin Ylöjärven seurakunnan kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle.

 

Reinikainen tarttui ripeästi toimeen ja linkkasi seuraavana päivänä sähköpostiviestini ”Sakelle” sekä antoi tälle tehtäväksi tarkistaa postitoimipaikka.

 

”Sakke” paljastui myöhemmin Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhaseksi.

 

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja lähetinkin uuden sähköpostiviestin kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle ja tiedottaja Sakari Vanhaselle 8.12.2013 sekä totesin näin:

 

”Loukkaa, että edelleenkin Viljakkalan kirkon osoitetiedoissa lukee seurakunnan nettisivuilla 39310 Ylöjärvi”.

Pyysin päivittämään tiedot oikeiksi.

 

Eilen eli 9.12.2013 Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhanen ”heräsi” parin viikon unestaan ja lähetti minulle sähköpostiviestin, jossa totesi Ylöjärven seurakunnan puolesta, että korjaavat asian mahdollisimman pian.

 

Odotan mielenkiinnolla, että kuinka pitkä aika Ylöjärven seurakunnalla on ”mahdollisimman pian”!

 

 

************

 

 

Ihmettelen, että kunta- ja seurakuntaliitoksissa suuremman valtaa käytetään niin monin tavoin.

 

Olettaisi, että liitostapahtumissa olisi suuremman kunnan ja suuremman seurakunnan etu suoda liitoksen kohteeksi joutuneille tasapäinen kohtelu eli niille, jotka ovat joutuneet luopumaan omasta kunnastaan ja omasta seurakunnastaan!

 

Näin ei näytä olevan ainakaan Ylöjärvellä!

 

 

-Esko Erkkilä-

PS. Varmistin tilanteen eilen klo 23.59 ja huomasin, että käyntiosoite on vihdoinkin korjattu!

Viikon verran kestävät jokiristeilyt Reinillä ovat eräs tapa tutustua Saksan ja sen naapurimaiden jokilaaksoihin

Sunnuntai 3.11.2013 - -Esko Erkkilä-

Totean heti juttuni aluksi, että en omaa kokemusta muutaman päivän kestävistä jokiristeilyistä esim. Saksan joilla, mutta pääsimme taannoisella Saksan-matkallamme läheltä seuraamaan niitä puitteita, jotka ovat ”arkipäivää” esim. Rein- tai Mosel-jokien jokiristeilyillä.

 

 

 

 

Tässä laiturilta kuvattuna yleisnäkymä jokiristelyaluksesta.

Kuva on otettu Koblenz´ssa Mosel-joen puolella, mutta lähellä paikkaa, jossa Mosel yhtyy Rein-jokeen.

 

 

 

 

Tässä puolestaan Trier´ssä otettu kuva Swiss Gloria -risteilyaluksesta, joka oli saapunut kaupunkiin Mosel-jokea pitkin.

 

 

 

 

Saksassa jokialuksilla – niin henkilöliikenteen risteilyaluksilla kuin tavaraliikenteen aluksillakin – on yleinen tapa, että laivan henkilökunnan muutama auto on nostureilla nostettu laivojen takakannelle.

Kun laiva pysähtyy satamaan, on helppo nostaa auto laiturille ja ajella sillä asioita hoitamassa ”laiturikaupungissa”.

 

 

 

 

Kävelimme Koblenz´ssa laiturilla ja otin muutaman kuvan tästä sveitsiläisaluksesta.

En mielestäni syyllistynyt tirkistelyyn, sillä näköalat aluksen sisätiloihin olivat kenen tahansa töllisteltävinä.

 

 

 

 

Yläkerroksella oli tällä aluksella oleskelutilat ja sitä alemmalla kerroksella juhlasali.

 

 

 

 

Juhlasalissa kattaukset olivat valmiina useamman ruokalajin illallista varten.

 

 

 

 

Kun risteilymatkan kesto on viikon verran, on luonnollista, että pyykkitupa kuuluu risteilylaivan varustukseen.

 

 

Seuraavat kuvat on kuvattu Koblenz´ssa Ehrensbreitsteinin linnakkeelta ja kuvauskohteena on risteilylaivaliikenne Mosel-joella ja Reinillä:

 

 

 

 

Rex Rheni-niminen risteilyalus on kääntymässä Mosel-joella ja jättämässä Koblenz´n kaupungin taakseen.

Etualalla vasemmalla näkyy hieman osaa keisari Wilhelm I:n muistopatsaasta, joka sijaitsee Deutsches Eck´llä.

 

 

 

 

Laiva on saatu käännettyä myötävirtaan ja nyt keula kohisten kohti Reiniä!

 

 

 

 

Risteilylaiva Rex Rheni ohittaa Deutsches Eck:n ja pääsee Reinille. 

Huomaa väriero Mosel- ja Rein-jokien vedessä!

 

 

 

 

 

Rex Rheni jättää Koblenz´n ja suuntaa kohti Amsterdamia.

 

 

 

 

Tässä äskeisen kuvan tilanne hieman laajemmassa kuvakulmassa!

Muuten: Tämä ja edellinen kuva on otettu täsmälleen samasta paikasta ja kuvien ottamisella on aikaeroa vajaat parisenkymmentä sekuntia eli se kertoo halvahkon kamerani zoomauskyvystä!

 

 

 

************

 

Tutkailin netistä Kristina Cruises -varustamon risteilyhintoja ja totesin, että esim. ensi pääsiäisenä viikon risteily Zürich & Basel – Strasbourg – Mannheim & Heidelberg – Rüdesheim – Koblenz – Köln – Düsseldorf  – Amsterdam maksaa hyttiluokasta riippuen 2.000 – 2.500 euroa kahden hengen hyteissä.

 

Hintoihin sisältyy täyshoito laivalla sekä edestakaiset lentoliput.

 

 

Siitä vaan risteilemään Reinille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sperrmüll - saksalainen tapa päästä eroon vanhoista isokokoisista kalusteista

Maanantai 28.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Saksalaiset ovat tunnetusti tarkkoja, tehokkaita sekä aikaansaapia - eihän Saksa muuten pystyisi toimimaankaan koko EU:n taloudellisena vetojuhtana.

 

Eräs osoitus saksalaisten pilkuntarkkuudesta on se, että siellä sentin ja kahden sentin kolikot ovat käytössä!

 

Saimme syyskuun lopulla tutustua saksalaisten erääseen erikoistapahtumaan, jonka nimi on...

...sperrmüll.

 

Saksalaisissa kaupungeissa järjestetään muutaman kerran vuodessa sperrmüll-tapahtumia.

 

 

Kyse on vanhojen huonekalujen ja muiden isokokoisten tavaroiden kierrätyksestä!

 

 

Sperrmüll toteutetaan kaupunginosittain ja sperrmüll-päivänä asukkaat voivat viedä vanhat kalusteensa kaduille ja kadunvarsille.

 

Kalusteet saavat olla kaikkien tarkasteltavina sekä myös otettavissa pari päivää ja sen jälkeen kaupungin puhtaanapito käy keräämässä jäljelle jääneet tavarat ammattimaiseen kierrätykseen.

 

Satuimme paikalle, kun Koblenz´n kaupungin eräässä kaupunginosassa oli menossa sperrmüll-tapahtuma.

 

 

Muutama kuva havainnollistaa tapahtuman parhaiten:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********

 

Sperrmüll-tapahtuma antaa satunnaiselle kulkijallekin tilaisuuden hetken nauttia hieman riisuttujen kalusteiden antamasta lepomahdollisuudesta!

 

 

 

 

 

 

********

 

Sperrmüll näyttää kaduilla lähes kaoottiselta, mutta se on kuitenkin eräs lenkki siinä ketjussa, jossa kierrätys näyttäytyy ihmisille parhaimmillaan.

 

YouTubessa on runsaasti sperrmüll-videoita – käy katsomassa!

Löydät aineistoa googlettamalla vaikkapa näin: "YouTube sperrmüll" ja jos et löydä näppäimistöltäsi ü-kirjainta, niin "YouTube sperrmull" riittää vallan hyvin!

 

 

*******

 

 

Olisiko sperrmüll-tapahtumalla tarvetta myös Suomessa?

 

 

-Esko Erkkilä-

Deutsches Eck - paikka Koblenz´ssa, jossa Mosel yhtyy Reiniin

Maanantai 21.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Saksan joet ovat monille nimeltä tuttuja, mutta vasta henkilökohtainen tutustuminen niihin antaa todellista tuntumaa vaikkapa Rein- ja Mosel-jokiin.

 

Syys – lokakuun vaihteessa sukulaispariskunnan johdolla tekemällämme matkalla sain Rein- sekä Mosel-jokiin jonkinlaisen tuntuman.

 

Rein saa alkunsa Sveisin Alpeilta ja se laskee mereen Rotterdamissa.

 

Mosel-joki puolestaan saa alkunsa Col de Bussangista Ranskassa ja se laskee Reiniin Koblenz´ssa Saksassa. Mosel on siis Reinin sivujoki!

 

 

 

 

Saksan matkamme ensimmäinen kohde oli Koblenz ja näimme kaupungin tärkeimmän nähtävyyden eli keisari Wilhelm I:n muistopatsaan siinä kohdassa, jossa Mosel yhtyy Reiniin.

Tässä kuvassa ylhäältä virtaava Mosel yhtyy Reiniin ja jokien kohtaamispaikka on nimeltään Deutsches Eck eli Saksan kulma.

 

 

 

 

 

Deutsches Eck on täyttömaata ja sillä sijaitseva Saksan keisarin ja Preussin kuninkaan Wilhelm I:n muistopatsas on vuosien kuluessa kokenut kovia. 

Muistomerkki paljastettiin elokuussa 1897.

 

 

 

 

 

Monumentti on korkeudeltaan 37 metriä ja siitä ratsastajapatsaan osuus on 14 metriä.

 

 

 

 

 

Neuvostoliittolaisia ja venäläisiä pidetään yleisesti sodan olosuhteissa barbaareina, mutta osaavat ne amerikkalaisetkin. Siitä osoituksena se tuho, joka kohtasi keisari Wilhelm I:n muistomerkkiä amerikkalaisten toimesta, kun kilpajuoksu Berliiniin oli toisen maailmansodan loppunäytöksessä menossa.

 

 

 

 

Muistomerkki paljastettiin uudestaan 25.9.1993.

Keisari Wilhelm I:n muistomerkki on vuodesta 2002 kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon ja sen lisäksi se on suojeltu Haagin yleissopimuksella.

 

 

 

 

 

Keisari Wilhelm I:n muistomerkkiä on sen suuren koon vuoksi vaikea kuvata maanpinnan tasolta, mutta tässä kuitenkin sellainen. 

Tämän jutun aiemmat kuvat on kuvattu joko Rein toisella rannalla sijaitsevalta Ehrenbreitsteinin linnoitukselta tai sinne johtavalta Reinin ylittävän köysiradan – Seilbahn - vaunuista.

 

 

 

 

 

Tässä vielä karttakuva Reinin ja Mosel-joen yhtymäkohdasta eli Deutsches Eck´stä.

 

 

Deutsches Eck ja siellä sijaitseva keisari Wilhelm I:n muistomerkki ovat kohteita, joihin Koblenz´ssa kävijän pitää tutustua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Rein ja sen jokilaakso muodostavat tehokkaan logistisen käytävän

Tiistai 15.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain syys- ja lokakuun vaihteessa matkailla perhekuntani sekä sukulaispariskunnan kanssa viikon verran Saksassa ja Luxemburgissa.

 

Lensimme Helsingistä Frankfurt´iin ja sieltä Rein- sekä Mosel-jokilaaksoja junalla aina Luxemburgiin saakka.

 

Vastasin työurallani volyymiraaka-aineiden hankinnasta, joten katselin maisemia ainakin sivusilmällä myös materiaalien kuljettamisen näkökulmasta.

 

Opin tuntemaan Suomen satamat Haminasta Ouluun sen viidentoista vuoden aikana, jona vastasin työantajani raaka-ainehankinnasta sekä satamalogistiikasta. Helsingin satamat toki jäivät ”opettelematta”, sillä ne ovat niin kaukana kaikesta (rehu)teollisesta toiminnasta.

 

Suomalaisena logistiikka-alan asiantuntijana tunnen pientä kademieltä saksalaista teollisuutta ja talouselämää kohtaan siitä edusta, jonka Saksan läpi virtaavat joet sekä niitä ympäröivät jokilaaksot tuovat Saksalle.

 

Matkasimme Reinin jokilaaksoa pitkin luotijunalla Frankfurt´sta Koblenz´iin ja näimme omin silmin hienon jokilaakson.

 

Tässä pieni kuvakavalkadi junamatkastamme ja jokunen kommentti:

 

Kuvat on otettu luotijunan ikkunasta, kun juna kulki 120…160 kilometrin nopeudella tunnissa.

 

Matkaa Frankfurt´sta Koblenz´iin on n. 130 kilometriä ja matkaan kului luotijunalla 1 tunti ja 23 minuuttia!

 

 

 

 

Veturin luodinoloinen nokka ei tule oikeuksiinsa suoraan edestä otetussa kuvassa.

 

 

 

 

 

Tästä kuvasta saa pienen tuulahduksen Reinistä ja sen jokilaaksosta logistisena käytävänä!

Molemmilla puolilla jokea kulkee rautatie ja samoin maantiet kulkevat molemmin puolin jokea.

Logistisessa käytävässä on siis yksi joki, kaksi maantietä ja kaksi rautatietä!

 

 

 

 

 

Joella raskaassa lastissa olevat jokilaivat kuljettavat monenlaisia teollisuuden tarvitsemia polttoaineita, raaka-aineita ja tarvikkeita.

 

 

 

 

 

Tämä jokilaiva kulkee joko tyhjänä tai vajaalla lastilla, sillä laiva ei ui riittävän syvällä, jotta sillä voisi olla täysi lasti.

 

 

 

 

 

Reinillä kulkee myös hinaajien työntämiä proomuja.

Tässä proomussa näkyvä Vanderwees-niminen yritys kertoo olevansa logistiikan alueella hollantilainen pioneeri ja taitavansa sekä tiekuljetukset että vesikuljetukset.

 

 

 

 

Hiilikuljetukset ovat tyypillisiä Reinillä liikkuvia kuljetuksia.

 

 

 

 

 

Risteilyalukset muodostavat Reinin vesiliikenteestä merkittävän osan…

 

 

 

 

 

…ja se onkin luonnollista, sillä maisemat Rein-jokilaaksossa ovat hienot.

 

 

 

 

 

Viihtyisiltä näyttävät kylät ja pikkukaupungit houkuttelisivat poikkeamaan, mutta luotijunan kyydissä se ei ole mahdollista.

 

 

Lyhyt junamatka Reinin jokilaaksossa vakuutti, että Saksan joet ja jokilaaksot antavat vahvan perustan Saksan hyvinvoinnille, sillä ne merkitsevät edullisia logistiikkakustannuksia saksalaiselle teollisuudelle.

 

 

 

-Esko Erkkilä-