29.10.2013Keskustelutilaisuus Viljakkalan terveyspalveluiden tulevaisuudesta 30.10. klo 17Lue lisää »23.5.2012Keskustan puheenjohtajasta järjestettävän neuvoa-antavan jäsenäänestyksen toteuttaminen TampereellaLue lisää »26.4.2012Linjamuutos heikentää erityisesti lukiolaisten bussimatkustamista Länsi-TampereellaLue lisää »
Juicen kirjastossa sijaitsee taiteilija Juice Leskisen kotikirjastoTiistai 14.3.2023 - -Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Juicen kirjastossa sijaitsee taiteilija Juice Leskisen kotikirjasto, Juicen kirjasto, Juice Leskinen, Reino & Aino Kotikenkä Oy, Viola-koti, |
Haverin kalliolouhinnat kuulostivat tykistön lähtölaukauksiltaSunnuntai 28.2.2021 - -Esko Erkkilä- Viljakkalassa sijainneen Haverin kultakaivoksen toiminta loppui vuonna 1960.Synnyinkodistani on maanteitse matkaa Haveriin viitisen kilometriä ja linnuntietä luonnollisesti vähemmän.Muistan, kun Haverissa räjäytettiin kalliota joka päivä puolenpäivän tienoilla, sillä ammunta kuului meille saakka hyvin.****************Isäni oli ”sotahommissa” Talvisodan, Jatkosodan sekä vielä myös Lapinsodassa ja päästyään siviiliin hän tuli kotivävyksi äitini synnyintilalle Viljakkalan Välimäkeen.Muistan, kun isäni kertoi ensimmäisistä ajoistaan Välimäessä, että Haverissa suoritetut louhinnat muistuttivat tykistön lähtölaukauksia ja ne saivat hänen katselemaan pellolla ojanpohjia, että minne nyt pitäisi maastoutua.
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Haverin kalliolouhinnat kuulostivat tykistön lähtölaukauksilta, tykistön lähtölaukaukset, Haveri, Haverein kultakaivos, Haverin kultakaivos Viljakkalassa, Viljakkala, Haveri, Talvisota, Jatkosota, Lapinsota, |
KUORMA-AUTOILUA VILJAKKALASSA 1930- JA 1940-LUKUJEN TAITTEESSAKeskiviikko 19.2.2020 - -Esko Erkkilä- Tänään julkistan tällä saitilla muistelukirjoitukseni otsikkoaiheesta, jonka olen laatinut vuonna 2001.
Muistelukseni oleellinen osa on 1.8.1939 Loimaalla otettu valokuva…
…setäni Reino Erkkilän omistamasta kuorma-autosta!
Näin juttuni menee:
”Setäni Reino Erkkilä Viljakkalan Karhelta omisti 1930-luvulla Chevrolet-merkkisen kuorma-auton puoliksi naapurinsa Viljo Kyhkysen kanssa. Rahoitusosuutensa ”Letukkaan” hän oli hankkinut vuosina 1934 ja 1935 mm. kuokkimalla uutta peltoa Erkkilän Peräniittuun. Reino Erkkilä järjesti kylän nuorille miehille kuokkimistalkoita asiaankuuluvine tarjoiluineen ja isänsä Iivari Erkkilä eli vaarini maksoi pojalleen pellon kuokkimisesta.
Reino Erkkilä ja Viljo Kyhkynen ajoivat Chervoletillä Lielahdessa sijaitsevalle Enqwist Oy:n paperitehtaalle paperipuuta.
Reino Erkkilä osti yksin omistamansa Ford-merkkisen kuorma-auton v. 1938. Auto maksoi 54.000 markkaa ja hän pystyi maksamaan kauppahinnasta käteisellä 34.000 markkaa. Enqwist Oy takasi puuttuvan 20.000 markkaa. Puutavaran ajo oli silloin niin kannattavaa, että Reino Erkkilä maksoi lainansa jo muutaman kuukauden ajojen tienesteillä. Hyvä kannattavaisuus perustui sille, että kuljetustaksat oli silloin mitoitettu hevospeleille ja koska kuorma-auton kyydissä puuta kulki huomattavasti enemmän, niin ajohommat olivat automiehille rahakkaita.
Auto ajettiin Karhelle tammikuussa 1938 Soukon sillalta Karhejärven jäätä pitkin Pirkkalaniemen rantaan. Koska oli talvi, niin aina yön ajaksi syyläristä laskettiin vesi pois ja aamulla vietiin karjakeittiössä lämmitetty kuuma vesi tilalle. Vedenajo Erkkilän karjakeittiöstä Pirkkalaniemen rantaan tapahtui hevosella. Autolla ajettiin paperipuuta Kyrönlahteen ja myös soraa ajettiin ainakin Viljakkalan Harhalassa.
Letukasta ei ole valokuvaa, mutta Reino Erkkilän yksin omistamasta toisesta kuorma-autosta, siis Ford-merkkisestä, on oheinen valokuva.
Valokuvassa oikealla tummassa puvussa oleva henkilö on Reino Erkkilä ja apukuskin puoleinen henkilö on Aaro Kauppi.
Valokuva on otettu elokuun ensimmäisenä päivänä v. 1939 Loimaalla ja valokuvan on laatikkokamerallaan ottanut opettaja Kerttu Tuomi.
Kerttu Ala-Jaskara (os. Tuomi) elää edelleen virkeänä 90-vuotiaana Mäntässä. Hän toimi kevätlukukauden loppuun 1939 saakka Viljakkalassa Karhen koululla kolmannen ja neljännen luokkien opettajana. Tuomi siirtyi kansakoulunopettajaksi Loimaan Torkkalan koululle syyslukukauden 1939 alkaessa ja opettajan muuttokuorma Karhelta Loimaalle kuljetettiin Reino Erkkilän Fordilla. 1930-luvulla oli kansakoulunopettajilla tapana, että lähtevä opettaja sai asua entisen koulunsa asunnossa heinäkuun viimeiseen päivään saakka ja uusi opettaja muutti asuntoon ensimmäisenä päivänä elokuuta. Valokuva on siis otettu muuttokuorman saavuttua Loimaalle ja takana näkyy Torkkalan kansakoulun opettajain asuntolan nurkka. Kerttu Tuomen, Aaro Kaupin ja Reino Erkkilän lisäksi muuttomatkalla oli mukana Karhen koulun johtajaopettajan Verneri Vuorelaisen tytär, Elvi Vuorelainen joka oli silloin n. 20-vuotias - hän elää nykyisin Tampereella. Elvi Vuorelainen jäi joksikin aikaa Loimaalle Kerttu Tuomen kaveriksi järjestelemään uuden opettajan tavaroita Torkkalan koululle.
Mainittakoon, että ensimmäisen ja toisen luokan opettajana Karhella tuolloin toimi Sylvi Hanhijoki ja koulun johtaja, opettaja Verneri Vuorelainen vastasi viidennen sekä kuudennen luokan opetuksesta. Verneri Vuorelainen halusi opettaa kolmannelle ja neljännelle luokalle arvostamaansa laskentoa. Tämän vastapainoksi hän siirsi ylempien luokkien uskonnon sekä lukemisen opettamisen Kerttu Tuomelle – Kerttu Tuomi ei järjestelystä pitänyt ja sanookin nyt, että tämä oli merkittävin syy hänen Loimaalle siirtymiseensä.
Kerttu Tuomi viihtyi Torkkalan kansakoululla hyvin ja muistelee Loimaan aikaansa hyvällä. Taiteilija Alpo Jaakola osti Torkkalan koulun myöhemmin asunnokseen ja taiteensa syntypaikaksi. Torkkalan koulu on tänään Alpo Jaakolan lesken Marja Jaakolan omistuksessa ja siellä toimii professori Alpo Jaakolan Atelierhome, jossa järjestetään erilaisia näyttelyitä sekä taidetapahtumia. Torkkalan koulu oli rakennettu v. 1894, mutta siellä oli 1939 jo mm. sähkövalo – Karhen koululle sähkö saatiin vasta myöhemmin.
Opettaja joutui sota-aikana, sotien välillä sekä sodan jälkeen koville. Loimaan Torkkalaan sijoitettiin pääasiassa Muolaan siirtolaisia. Sotien aikana koulupiiriin muutti myöskin inkeriläisiä ja ainakin yksi ukrainalainenkin perhe. Kerttu Tuomi viihtyi Loimaalla 10 vuotta.
Kuva on siis kesältä 1939 ja saman vuoden marraskuun viimeisenä päivänä syttyi Talvisota.
Reino Erkkilä joutui sotaan konekiväärimiehenä ja kuorma-auto jäi kotiin Karhelle. Puolustusvoimat halusi kuitenkin kuorma-auton käyttöönsä ja tammikuussa 1940 Vammalan Varikolta saapui Erkkilään kolmen miehen ja yhden hevosen komennuskunta noutamaan Ford-kuorma-autoa Valtion leipiin. Komennuskunnalla oli eestiläisalkuperäistä bensiiniä mukanaan kaksi 180 litran tynnyrillistä.
Komennuskunta ei saanut kylmän kangistamaa Fordia käymään, mutta Erkkilän veljessarjan nuorimmainen eli Leo Erkkilä sai puimakoneen voimanlähteen Wiktor Woiton eli ”porilaisen” käymään ja sen avulla saatiin myöskin Ford käyntiin; auton takapöyrä nostettiin ylös ja maamoottorista siirrettiin voima remmivedolla siten, että auto lähti käymään !
Niemenperän tietä Karhella ei tietenkään talvella 1940 aurattu, joten komennuskunta sai tehdä viikon lapiopelillä lumihommia, jotta kuorma-auto saatiin Soukon sillalle ja siitä eteenpäin auratulle tielle. Komennuskunnan hevonen yöpyi lapiointiviikon ajan Erkkilän tallissa ja miehet olivat majoittuneena Erkkilään. Tilan emäntä Edith Erkkilä eli mummuni muonitti komennuskuntaa ja Puolustusvoimat maksoi aikanaan miesten majoittumisen sekä ruokailut.
Reino Erkkilä kuoli viisi päivää ennen Talvisodan päättymistä ja hänet on haudattu Viljakkalan sankarihautaan. Kuorma-auto palasi kevään 1940 aikana sotareissultaan. Auto oli sodassa saanut kovaa käskyä ja mm. takapyörisssä olleet ketjut olivat hakanneet lavan niin pirstaleiksi, että lava oli uusittava.
Bensiiniä ei Talvisodan jälkeen ollut saatavilla ja autoilijoiksi ryhtyneet veljekset Viljo Erkkilä sekä Väinö Erkkilä muuttivatkin Fordin puukaasukäyttöiseksi. Koska kummallakaan veljeksistä ei ollut kuorma-auton ajoon oikeuttavaa ajokorttia, niin kuljettajaksi palkattiin Aaro Kauppi.
Kuorma-autobisnes ei kuitenkaan puukaasuautolla ollut kannattavaa liiketoimintaa, joten veljekset myivät Fordin pois n. puolen vuoden yrittämisen jälkeen.
***********************
Tämä muisteluksen on kirjoittanut Esko Erkkilä niiden keskustelujen pohjalta, jotka olen joulukuussa 2001 käynyt setäni Leo Erkkilän sekä puhelimitse opettaja Kerttu Ala-Jaskaran kanssa. Kiitokset muistelijoille !
Esko Erkkilä Ruokomäenkatu 32 33840 TAMPERE”
******************
-Esko Erkkilä- |
|
2 kommenttia . Avainsanat: Kuorma-autoilua Viljakkalassa 1930- ja 1940-lukujen taitteessa, Reinon foortti, Torkkalan koulu, Torkkalan koulu Loimaalla, Alpo Jaakola, Viljakkala, Viljakkalan Karhen koulu, Karhen koulu, |
Epäonnistuin!Sunnuntai 24.3.2019 - -Esko Erkkilä- Kerroin jo eilen, että olin lomamatkalla Andalusiassa ja tarkempi ajanjakso lomamatkallemme oli 13. – 20.3.2019.
Lentomatka Helsinki-Vantaalta Malagan lentokentälle kesti viitisen tuntia ja tietysti saman verran myös toiseen suuntaan.
Laskeutumista Malagan lentokentälle edelsi pitkähkö kaarros meren yllä, sillä Malagan lentokentän kiitotie alkaa hyvin läheltä merenrantaa.
Jo lentokoneesta näki, että Malagassa palmut huojuvat ja osoittautuikin, että päivälämpötilat vaihtelivat 18 – 28 lämpöasteen välillä.
Laskeuduimme Malagaan, mutta ”kotinamme” tuolla runsaan viikon mittaisella lomamatkalla oli Torremolinoksessa sijaitseva Hotel Tropicana.
****************
Torremolinos –kappale on Reino Helismaan sanoittama ja Toivo Kärjen säveltämä sekä Johnny Forsell´n vuonna 1963 levyttämä hieno levytys, joka tuli minulle tutuksi vuonna 1966, kun suoritin vuosiharjoitteluani Hauholla Keskon omistamalla Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalla – en silloin saattanut ajatella, että joskus minulla olisi tilaisuus omin silmin nähdä Torremolinos!Niin kuitenkin nyt tapahtui!
Tätä hienoa merimaisemaa saimme omalta parvekkeeltamme ihailla koko lomamme ajan!
Hotellimme kohdalla kulki vilkas rantakatu, joka on kahden kilometrin pituinen ja sen toisessa päässä on Benalmadenan vierasvenesatama ja toisessa päässä Torremolinoksen keskusta.
*******************
Mutta missä epäonnistuimme?
Lomamatkamme eräs tavoite oli, että saisimme tuoda kesän tai ainakin kevään tuliaisinamme Suomeen.
Andalusiassa kukat kukkivat, mutta…
…kotiin tultuamme jouduimme toteamaan, että metriset hanget olivat yhä edelleen paikoillaan!
Kaavailimme Rouvan kanssa Torremolinoksessa, että ensimmäinen homma kotiinpääsyn jälkeen on syyshortensiapensaiden leikkaaminen kasvukuntoon, mutta eihän sitä voinut sitten ajatellakaan eli epäonnistuimme kevään tuomisessa Suomeen!
Huhtikuun puolenvälin aikaista aikaa odotellen!
-Esko Erkkilä- |
|
2 kommenttia . Avainsanat: Malaga, Andalusia, Andalusia2019, Torremolinos, Toivo Kärki - Torremolinos, Reino Helismaa - Torremolinos, Johnny Forssel - Torremolinos, Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetila, Hotel Tropicana, Benalmadena, Benalmadenan vierasvenesatama, |
Reigin papin "työmaalla"Perjantai 21.7.2017 - -Esko Erkkilä- Aino Kallas (1878 – 1956) oli tuottelias suomalainen kirjailija, jota myös monet virolaiset pitävät omana kirjailijanaan.
Eräs Aino Kallaksen tunnetuimmista teoksista on vuonna 1926 ilmestynyt ”Reigin pappi, hiidenmaalainen tarina”; teos, josta on otettu useita lisäpainoksia.
En ole lukenut teosta, mutta taannoisella Hiidenmaan käynnillämme kuulin kirjan taustoista niin mielenkiintoisia seikkoja, että se on laitettava sille listalla, jossa ovat kirjat joihin on syytä tutustua.
Reigin kirkko oli eräs tutustumiskohteemme Hiidenmaalla.
Aino Kallaksen teoksen henkilöt eivät liikkuneet nykyisessä kirkossa, vaan sitä edeltäneessä vanhassa puukirkossa.
Jeesukselle omistetun kivikirkon rakennutti Otto Reinhold Ludvig von Ungern-Sternberg.
Kirkon pääoven yläpuolella on rakentajasuvun vaakuna.
Kirkon katolla olevassa tuuliviirissä on vuosilukuna 1801, mutta kirkko vihittiin virallisesti käyttöönsä vasta 24. elokuuta vuonna 1802.
Reigin kirkossa on muistettu myös tavallisia kirkonrakentajia ja työmiehiä, sillä heidän nimensä on kirjoitettu yhdessä kirkkoherran ja maanomistajan lisäksi sille mustalle listalle, joka sijaitsee alttaritaulun vierellä.
Kirkon seinillä on monia taidokkaita ja arvokkaita Raamattu-aiheisia teoksia, joiden alkuperästä ei ole varmaa tietoa.
Sanotaan, että ne ovat lahjoittaneet merihädästä pelastuneet, mutta sellaistakin tietoa on, että ne ovat peräisin lähivesille haaksirikkoutuneista laivoista ja synnintuntoihin tulleet ”pelastajat” ovat ne aikojen kuluessa lahjoittaneet kirkolle.
Kirkon ympärillä oleva Reigi kalmistu eli Reigin hautausmaa kätkee poveensa lukemattomia mielenkiintoisia henkilöitä – tässä pääoven edessä oleva aidattu hauta-alue.
Myös Aino Kallaksen teoksen Reigin pappi eli Paul Andreas Lempelius on haudattu tänne, mutta hänen hautansa tarkkaa sijaintia ei tunneta.
Jätimme mielenkiintoisen kirkkokohteen taaksemme ja jatkoimme tutustumistamme Hiidenmaahan!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Reigi kirkko, Reigin pappi, Reigin pappi hiidenmaalainen tarina, Aino Kallas, Otto Reinhold Ludvig von Ungern-Sternberg, Paul Andreas Lempelius, Reigi kalmistu, Reigin hautausmaa, Reigi kirik, Saarenmaa2017, Hiidenmaa2017, |
Näyttelijällä on vaarana joutua suosikkiroolinsa vangiksiLauantai 4.7.2015 - -Esko Erkkilä- Myynnissä ja markkinoinnissa – erityisesti tuotantotarvikkeiden myynnissä oli ainakin ennen tavanomaista, luvallista, tarkoituksenmukaista ja asiakassuhteen lujittumisen kannalta toivottavaakin käyttää kehittyneitä kilpailukeinoja asiakkaan ja tavarantoimittajan yhteistyön kehittämisen keinoina.
Mielestäni yhteiset teatterikäynnit avainhenkilöiden kesken olivat ja ovat toivottavasti yhä edelleen tapoja, joilla asiakas ja tavarantoimittaja tai palveluntuottaja lujittavat sekä kehittävät suhdettaan.
Teatterikappaleen valinta on erityisesti tilaisuuden isännän huoli, mutta toki myös asiakkaan mielipidettä pitää kuunnella.
Raskassoutuinen ja negatiivisia mielleyhtymiä ruokkiva teatterikappale ei myynnin kehittämisen ja yhteistyön parantamisen kannalta ole suotavaa.
Muistan, kun joskus tilaisuuden isäntänä epäonnistuin teatterikappaleen valinnassa, kun valitsin kappaleeksi hyvin raskassoutuisen ja sanomaltaan vakavahenkisen esityksen.
Esityksen aikana yleisöä ei naurattanut kuin kerran ja sekin kerta ei kertakaikkiaan ollut sovelias kohta.
Kyse oli Tampereen Työväen Teatterissa esityksestä, jonka tapahtumat ajoittuivat jonnekin 1500-luvulle ja Leonardo da Vincin aikaan.
Konstaapeli Reinikainen ja näyttelijä Tenho Sauren elivät silloin suomalaisten mielissä kukoistuskauttaan.
TTT:n johto oli nähnyt hyväksi, että Tenho Sauren esiintyi tässä vakavahenkisessä teatterikappaleessa eräässä roolissa.
Salintäysi yleisö oli seurannut esitystä hiirenhiljaa, mutta kun Sauren avasi suunsa ensimmäiseen repliikkiin, niin yleisö purskahti remakkaan nauruun – konstaapeli Reinikainenhan se siinä!
Reinikaisen – eikun Saurenin kohtalona oli samaistua konstaapeli Reinikaiseksi!
Kuuntelen monesti Pirkka-Pekka Peteliusta luonto-ohjelmien juontajana ja arvostan, että P-PP on pystynyt luonto-ohjelmissa karistamaan harteiltaan nunnuka-nunnuka-lai-lai-lai-lai –maineen!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tenho Sauren, konstaapeli Reinikainen, TTT, Tampereen Työväen Teatteri, Leonardo da Vinci, asiakastilaisuudet, Pirkka-Pekka Petelius, |
Roolinsa vankiSunnuntai 2.11.2014 - -Esko Erkkilä- Luin Iltasanomat-lehden nettiversiosta, että Tampereella toimiva Komediateatteri on ottamassa ensi kesän ohjelmistoonsa ”Tankki täyteen” –televisio-ohjelmaan perustuvan näytelmän.
Näytelmässä tulevat näyttelemään molemmat kaksi elossaolevaa alkuperäisen televisiosarjan näyttelijää eli Ilmari Saarelainen ja Tuire Salenius.
Ilmari Saarelainen esittää alkuperäistä rooliaan aikamiespoika Juhanana ja Tuire Salenius puolestaan omaa alkuperäisrooliaan huoltamon Ullaa.
Alkuperäisessä ohjelmassa esiintyneet Sulo (Tauno Karvonen), mopoileva rovasti (Erkki Siltola), Emmi (teatterineuvos Sylvi Salonen) sekä konstaapeli Reinikainen (Terho Sauren) ovat jo siirtyneet pilven päälle.
*************
Minulla on pieni henkilökohtainen muistelus Terho Saurenista:
Terho Sauren oli Tampereen Työväen Teatterin näyttelijä ja järjestin joskus ”Tankki täyteen” –sarjan esitysten kulta-aikana muutamalle asiakkaallemme teatterinäytökseen osallistumisen katsomaan Tampereen Työväen Teatterissa esitettävää teatterikappaletta.
Epäonnistuin teatterikappaleen valinnassa, sillä TTT:n ohjelmistossa silloin ollut kappale oli raskassoutuinen ja ei lainkaan hyvän asiakassuhteen hoitamiseen soveltuva. Kaduin syvästi päätöstäni heti teatteriesityksen alusta alkaen.
Jossain vaiheessa raskassoutuisen teatterikappaleen etenemiseen, että lavalle astui tähtitieteilijä Kopernikus.
Kopernikuksen roolia esitti näyttelijä Terho Sauren ja siihen asti vakavana teatteriesitystä seurannut katsomo puhkesi räjähdysomaisesti nauramaan, kun ”Kopernikus” tuli lavalle ja lausui Terho Saurenin suulla ensimmäisen repliikkinsä!
Naurunräjähdys ei sopinut lainkaan siihen synkkään tunnelmaan, johon teatterikappale oli katsojat siihen mennessä saatellut.
Ristiriita Kopernikuksen ja konstaapeli Reinikaisen välillä oli huutava.
Tilanne Tampereen Työväen Teatterissa oli ristiriitainen.
**************
Toivon hartaasti, että nykyajan teatteriohjaajat pystyvät eliminoimaan sellaiset tilanteet, johon taannoin jouduin kun Kopernikuksen ja konstaapeli Reinikaisen roolit menivät sekaisin.
Harmittelen vieläkin, että jouduin itsekin noloon tilanteeseen, kun olin valinnut asiakassuhteen lujittamiseksi tarkoitetun näytelmäkappaleen niin totaalisesti väärin!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tankki täyteen, Ostin kun halvalla sain, konstaapeli Reinikainen, aikamiespoika Juhana, huoltamon Ulla, Emmi Sylvi Salonen, teatterineuvos Sylvi Salonen, Komediateatteri, Ilmari Saarelainen, Tuire Salenius, Terho Sauren, Kopernikus, |
"Kaugelt näen kodu kasvamas"Torstai 5.6.2014 - -Esko Erkkilä- Rakveren vanhan kaupungin puistossa on Friedrich Reinhold Kreutzwald´n patsas, jonka graniittijalustaan on kirjoitettu otsikossa mainitut sanat.
Kreutzwald oli lääkäri sekä kirjailija ja hän syntyi vuonna 1803 ja kuoli 1882.
Patsaassa Kreutzwald´a tituleerataan laulajaksi!
Voidaan sanoa, että Friedrich Reinhold Kreutzwald oli Viron Elias Lönnrot, sillä Kreutzwald kokosi Viron kansalliseepoksen Kalevipoeg´n samaan tapaan kuin Lönnrot kokosi Suomen kansalliseepoksen Kalevalan.
Kalevipoeg´n kokoamistyön aloitti Friedrich Robert Faelmann, mutta hänen kuolemansa jälkeen työn suoritti loppuun Kreutzwald.
Kalevala ilmestyi vuonna 1849.
Kalevipoeg´n ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 1853, mutta se sensuroitiin.
Viron kansalliseepos ilmestyi yhtenä teoksena vasta vuonna 1862 ja on mielenkiintoista tietää, että se painettiin Kuopiossa!
************
Friedrich Reinhold Kreutzwald on Virossa arvostettu persoona, sillä hänen mukaansa on Virossa nimetty useita katuja ja hänellä on monia muistomerkkejä Virossa.
Tallinnassa on eräs hotelli nimetty hänen mukaansa.
On selvää, että Kreutzwald oli keskeinen hahmo Viron 1800-luvulla tapahtuneessa kansallisessa heräämisessä.
Kreutzwald toimi Võrun kaupungissa lääkärinä 44 vuotta ja siellä on mm. hänelle omistettu museo.
***********Kreutzwald´n patsaan graniittijalustassa olevan otsikkolause voidaan ehkä kääntää monellakin tavalla, mutta otan vapauksia, kun Viron ystävänä tulkitsen se näin juhlallisesti:
”maallamme on valoisa tulevaisuus”!
"Kaukana näen kodin kasvamassa" saattaisi olla suora käännös. Olen tyytyväinen, että Rakveressä vanhan kaupungin puistossa tapaamamme patsaan ansiosta tietämykseni Viron kulttuurista kasvoi! -Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaugelt näen kodu kasvamas, Friedrich Reinhold Kreutzwald, Kreutzwald, Kalevipoeg, Kalevala, Elias Lönnrot, Friedrich Robert Faelmann, |
Miksi Ylöjärven seurakunta simputtaa viljakkalalaisia?Tiistai 10.12.2013 - -Esko Erkkilä- Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.
Kuntaliitoksen myötä myös Viljakkalan seurakunta lakkasi olemasta ja siitä muodostettiin Viljakkalan seurakuntapiiri.
On yleinen menettely, että kuntaliitosten jälkeen suurempi kunta alkaa näivettämään siihen liittynyttä vireääkin seutukuntaa ja näin on kiihtyvällä vauhdilla tapahtunut myös Viljakkalassa. Parhaillaan on menossa prosessi, jossa Ylöjärvi ajaa alas Viljakkalan terveyspalveluja.
Se kummastuttaa, että isomman oikeus jyrää vahvasti myös seurakuntien liittymiskuvioissa.
Jyrääminen ilmenee taloudellisten asioiden ja henkilöstömitoituksen puolella, mutta Ylöjärvellä esiintyy myös Viljakkalan seurakuntalaisten "ylöjärveläistämistä", jopa alistamista.
Ylöjärveläistäminen ja alistaminen saattavat ulkopuolisesta tuntua vähäpätöiseltä, mutta sitä se ei ole niiden kohdalla, jotka ovat joutuneet sen kohteeksi.
Viljakkalassa on kaunis kirkko.Minä ja monet muutkin sittemmin ulkoseurakuntalaisiksi joutuneet koemme sen edelleen omaksi kotikirkoksemme – se on Viljakkalan kirkko ja se sijaitsee Viljakkalassa!
Googletan usein ”Viljakkalan kirkko” ja tyrmistykseni on aito, kun huomaan kotikirkkoni käyntiosoitteeksi Ylöjärven seurakunnan sivuilla…
…tämmöisen!
Kirkkokuja 1439310 Ylöjärvi
Suomessa ei ole sellaista postinumeropaikkaa kuin 39310 Ylöjärvi, mutta sellainen postinumeropaikka on kuin 39310 Viljakkala!
*********
Puutuin asiaan 27.11.2013 ja lähetin asiaa kummastelleen sähköpostiviestin Ylöjärven seurakunnan kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle.
Reinikainen tarttui ripeästi toimeen ja linkkasi seuraavana päivänä sähköpostiviestini ”Sakelle” sekä antoi tälle tehtäväksi tarkistaa postitoimipaikka.
”Sakke” paljastui myöhemmin Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhaseksi.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja lähetinkin uuden sähköpostiviestin kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle ja tiedottaja Sakari Vanhaselle 8.12.2013 sekä totesin näin:
”Loukkaa, että edelleenkin Viljakkalan kirkon osoitetiedoissa lukee seurakunnan nettisivuilla 39310 Ylöjärvi”. Pyysin päivittämään tiedot oikeiksi.
Eilen eli 9.12.2013 Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhanen ”heräsi” parin viikon unestaan ja lähetti minulle sähköpostiviestin, jossa totesi Ylöjärven seurakunnan puolesta, että korjaavat asian mahdollisimman pian.
Odotan mielenkiinnolla, että kuinka pitkä aika Ylöjärven seurakunnalla on ”mahdollisimman pian”!
************
Ihmettelen, että kunta- ja seurakuntaliitoksissa suuremman valtaa käytetään niin monin tavoin.
Olettaisi, että liitostapahtumissa olisi suuremman kunnan ja suuremman seurakunnan etu suoda liitoksen kohteeksi joutuneille tasapäinen kohtelu eli niille, jotka ovat joutuneet luopumaan omasta kunnastaan ja omasta seurakunnastaan!
Näin ei näytä olevan ainakaan Ylöjärvellä!
-Esko Erkkilä- PS. Varmistin tilanteen eilen klo 23.59 ja huomasin, että käyntiosoite on vihdoinkin korjattu! |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkalan seurakunta, Viljakkalan seurakuntapiiri, Viljakkalan kirkko, Viljakkalan kirkko sijaitsee Viljakkalassa, Kimmo Reinikainen, kirkkoherra Kimmo Reinikainen, Sakari Vanhanen, tiedottaja Sakari Vanhanen, |
Viikon verran kestävät jokiristeilyt Reinillä ovat eräs tapa tutustua Saksan ja sen naapurimaiden jokilaaksoihinSunnuntai 3.11.2013 - -Esko Erkkilä- Totean heti juttuni aluksi, että en omaa kokemusta muutaman päivän kestävistä jokiristeilyistä esim. Saksan joilla, mutta pääsimme taannoisella Saksan-matkallamme läheltä seuraamaan niitä puitteita, jotka ovat ”arkipäivää” esim. Rein- tai Mosel-jokien jokiristeilyillä.
Tässä laiturilta kuvattuna yleisnäkymä jokiristelyaluksesta. Kuva on otettu Koblenz´ssa Mosel-joen puolella, mutta lähellä paikkaa, jossa Mosel yhtyy Rein-jokeen.
Tässä puolestaan Trier´ssä otettu kuva Swiss Gloria -risteilyaluksesta, joka oli saapunut kaupunkiin Mosel-jokea pitkin.
Saksassa jokialuksilla – niin henkilöliikenteen risteilyaluksilla kuin tavaraliikenteen aluksillakin – on yleinen tapa, että laivan henkilökunnan muutama auto on nostureilla nostettu laivojen takakannelle. Kun laiva pysähtyy satamaan, on helppo nostaa auto laiturille ja ajella sillä asioita hoitamassa ”laiturikaupungissa”.
Kävelimme Koblenz´ssa laiturilla ja otin muutaman kuvan tästä sveitsiläisaluksesta. En mielestäni syyllistynyt tirkistelyyn, sillä näköalat aluksen sisätiloihin olivat kenen tahansa töllisteltävinä.
Yläkerroksella oli tällä aluksella oleskelutilat ja sitä alemmalla kerroksella juhlasali.
Juhlasalissa kattaukset olivat valmiina useamman ruokalajin illallista varten.
Kun risteilymatkan kesto on viikon verran, on luonnollista, että pyykkitupa kuuluu risteilylaivan varustukseen.
Seuraavat kuvat on kuvattu Koblenz´ssa Ehrensbreitsteinin linnakkeelta ja kuvauskohteena on risteilylaivaliikenne Mosel-joella ja Reinillä:
Rex Rheni-niminen risteilyalus on kääntymässä Mosel-joella ja jättämässä Koblenz´n kaupungin taakseen. Etualalla vasemmalla näkyy hieman osaa keisari Wilhelm I:n muistopatsaasta, joka sijaitsee Deutsches Eck´llä.
Laiva on saatu käännettyä myötävirtaan ja nyt keula kohisten kohti Reiniä!
Risteilylaiva Rex Rheni ohittaa Deutsches Eck:n ja pääsee Reinille. Huomaa väriero Mosel- ja Rein-jokien vedessä!
Rex Rheni jättää Koblenz´n ja suuntaa kohti Amsterdamia.
Tässä äskeisen kuvan tilanne hieman laajemmassa kuvakulmassa! Muuten: Tämä ja edellinen kuva on otettu täsmälleen samasta paikasta ja kuvien ottamisella on aikaeroa vajaat parisenkymmentä sekuntia eli se kertoo halvahkon kamerani zoomauskyvystä!
************
Tutkailin netistä Kristina Cruises -varustamon risteilyhintoja ja totesin, että esim. ensi pääsiäisenä viikon risteily Zürich & Basel – Strasbourg – Mannheim & Heidelberg – Rüdesheim – Koblenz – Köln – Düsseldorf – Amsterdam maksaa hyttiluokasta riippuen 2.000 – 2.500 euroa kahden hengen hyteissä.
Hintoihin sisältyy täyshoito laivalla sekä edestakaiset lentoliput.
Siitä vaan risteilemään Reinille!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koblenz, Rein, Rhein, Mosel, Deutsches Eck, Saksan kulma, keisari Wilhelm I, Wilhelm I, Ehrenbreitsteinin linnoitus, Rex Rheni, Kristina Cruises, Trier, Swiss Gloria, |
Reinin ylitys Seilbahn´lla ja Ehrenbreitsteinin linnoitus pitää Koblenz´issa kokeaKeskiviikko 23.10.2013 - -Esko Erkkilä- Vietimme taannoisella Saksan-matkallamme kaksi päivää Koblenz´issa ja sille ajanjaksolle ajoittui kaupungissa paljon mielenkiintoista.
Osa mielenkiintoa oli se köysiratamatka Reinin yli, jonka teimme Deutsches Eck´ltä Ehrenbreitsteinin linnoitukselle ja takaisin.
Toivottavasti joskus ehdin kertoa kokemastamme Ehrenbreitsteinin linnoituksella, mutta tämän jutun aihe on köysiratamatka Reinin yli.
Köysiradan eli Seilbahnin kaupunginpuoleinen asema sijaitsee Deutsches Eck´n lähellä ja sen osoite on Konrad-Adenauer –Ufer. Ala-asemalta ostettu lippu maksoi 14,50 euroa henkilöltä. Hintaan sisältyi edestakainen köysiratamatka sekä pääsylippu linnoitukseen. Huomaan, että nyt lokakuussa lippu maksaa 11,80 €/henkilö – sesonki on ohi!
Köysiradalla on mittaa 890 metriä ja korkeuseroa kertyy 112 metriä. Gondolien nopeus on 16 kilometriä tunnissa eli 4,5 metriä sekunnissa. Gondoleista on panoramanäköala - valtaosa tämän jutun kuvista on kuvattu matkan aikana gondolista. Köysiradan rakentamiskustannus oli 13 M€.
Köysiradan kohdalla Reinin leveys on 287 metriä.
Linnoituksen puolella Reinin rannalla kulkee vilkas rautatie sekä maantie.
Koblenz´n kohdalla Reinillä on vilkas laivaliikenne – erityisesti täyteen lastattuja rahtilaivoja kulkee Reinillä jatkuvasti.
Tämä rahtilaiva sattui suoraan kohdallemme, kun olimme matkalla linnoitukselle.
Köysiradalta on mainiot näköalat keisari Wilhelm I muistomerkille. Muistomerkin korkeus on 37 metriä ja sen vuoksi siitä saa parhaan käsityksen korkealla kulkevasta köysiradan gondolista.
Köysiradan yläasema sijaitsee Ehrenbreitsteinin linnoituksella…
…ja siellä toivotetaan tulijat tervetulleiksi linnoituksen puistoon…
…jossa voi osallistua vaikkapa hevosvaljakkoajelulle! Linnoituksessa oli paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta niistä eri jutussa tarkemmin!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rein, Rein-joki, Rhein, Seilbahn, Seilbahn Koblenz, Koblenz, Festung Ehrenbreitstein, Ehrenbreitsteinin linnoitus, jokilaivat, köysirata, Koblenzin köysirata, Deutsches Eck, keisari Wilhelm I, Konrad-Adenauer -Ufer, |
Deutsches Eck - paikka Koblenz´ssa, jossa Mosel yhtyy ReiniinMaanantai 21.10.2013 - -Esko Erkkilä- Saksan joet ovat monille nimeltä tuttuja, mutta vasta henkilökohtainen tutustuminen niihin antaa todellista tuntumaa vaikkapa Rein- ja Mosel-jokiin.
Syys – lokakuun vaihteessa sukulaispariskunnan johdolla tekemällämme matkalla sain Rein- sekä Mosel-jokiin jonkinlaisen tuntuman.
Rein saa alkunsa Sveisin Alpeilta ja se laskee mereen Rotterdamissa.
Mosel-joki puolestaan saa alkunsa Col de Bussangista Ranskassa ja se laskee Reiniin Koblenz´ssa Saksassa. Mosel on siis Reinin sivujoki!
Saksan matkamme ensimmäinen kohde oli Koblenz ja näimme kaupungin tärkeimmän nähtävyyden eli keisari Wilhelm I:n muistopatsaan siinä kohdassa, jossa Mosel yhtyy Reiniin. Tässä kuvassa ylhäältä virtaava Mosel yhtyy Reiniin ja jokien kohtaamispaikka on nimeltään Deutsches Eck eli Saksan kulma.
Deutsches Eck on täyttömaata ja sillä sijaitseva Saksan keisarin ja Preussin kuninkaan Wilhelm I:n muistopatsas on vuosien kuluessa kokenut kovia. Muistomerkki paljastettiin elokuussa 1897.
Monumentti on korkeudeltaan 37 metriä ja siitä ratsastajapatsaan osuus on 14 metriä.
Neuvostoliittolaisia ja venäläisiä pidetään yleisesti sodan olosuhteissa barbaareina, mutta osaavat ne amerikkalaisetkin. Siitä osoituksena se tuho, joka kohtasi keisari Wilhelm I:n muistomerkkiä amerikkalaisten toimesta, kun kilpajuoksu Berliiniin oli toisen maailmansodan loppunäytöksessä menossa.
Muistomerkki paljastettiin uudestaan 25.9.1993. Keisari Wilhelm I:n muistomerkki on vuodesta 2002 kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon ja sen lisäksi se on suojeltu Haagin yleissopimuksella.
Keisari Wilhelm I:n muistomerkkiä on sen suuren koon vuoksi vaikea kuvata maanpinnan tasolta, mutta tässä kuitenkin sellainen. Tämän jutun aiemmat kuvat on kuvattu joko Rein toisella rannalla sijaitsevalta Ehrenbreitsteinin linnoitukselta tai sinne johtavalta Reinin ylittävän köysiradan – Seilbahn - vaunuista.
Tässä vielä karttakuva Reinin ja Mosel-joen yhtymäkohdasta eli Deutsches Eck´stä.
Deutsches Eck ja siellä sijaitseva keisari Wilhelm I:n muistomerkki ovat kohteita, joihin Koblenz´ssa kävijän pitää tutustua!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koblenz, Rein, Rhein, Mosel, Deutsches Eck, Saksan kulma, keisari Wilhelm I, Wilhelm I, Ehrenbreitsteinin linnoitus, Seilbahn, |
Rein ja sen jokilaakso muodostavat tehokkaan logistisen käytävänTiistai 15.10.2013 - -Esko Erkkilä- Sain syys- ja lokakuun vaihteessa matkailla perhekuntani sekä sukulaispariskunnan kanssa viikon verran Saksassa ja Luxemburgissa.
Lensimme Helsingistä Frankfurt´iin ja sieltä Rein- sekä Mosel-jokilaaksoja junalla aina Luxemburgiin saakka.
Vastasin työurallani volyymiraaka-aineiden hankinnasta, joten katselin maisemia ainakin sivusilmällä myös materiaalien kuljettamisen näkökulmasta.
Opin tuntemaan Suomen satamat Haminasta Ouluun sen viidentoista vuoden aikana, jona vastasin työantajani raaka-ainehankinnasta sekä satamalogistiikasta. Helsingin satamat toki jäivät ”opettelematta”, sillä ne ovat niin kaukana kaikesta (rehu)teollisesta toiminnasta.
Suomalaisena logistiikka-alan asiantuntijana tunnen pientä kademieltä saksalaista teollisuutta ja talouselämää kohtaan siitä edusta, jonka Saksan läpi virtaavat joet sekä niitä ympäröivät jokilaaksot tuovat Saksalle.
Matkasimme Reinin jokilaaksoa pitkin luotijunalla Frankfurt´sta Koblenz´iin ja näimme omin silmin hienon jokilaakson.
Tässä pieni kuvakavalkadi junamatkastamme ja jokunen kommentti:
Kuvat on otettu luotijunan ikkunasta, kun juna kulki 120…160 kilometrin nopeudella tunnissa.
Matkaa Frankfurt´sta Koblenz´iin on n. 130 kilometriä ja matkaan kului luotijunalla 1 tunti ja 23 minuuttia!
Veturin luodinoloinen nokka ei tule oikeuksiinsa suoraan edestä otetussa kuvassa.
Tästä kuvasta saa pienen tuulahduksen Reinistä ja sen jokilaaksosta logistisena käytävänä! Molemmilla puolilla jokea kulkee rautatie ja samoin maantiet kulkevat molemmin puolin jokea. Logistisessa käytävässä on siis yksi joki, kaksi maantietä ja kaksi rautatietä!
Joella raskaassa lastissa olevat jokilaivat kuljettavat monenlaisia teollisuuden tarvitsemia polttoaineita, raaka-aineita ja tarvikkeita.
Tämä jokilaiva kulkee joko tyhjänä tai vajaalla lastilla, sillä laiva ei ui riittävän syvällä, jotta sillä voisi olla täysi lasti.
Reinillä kulkee myös hinaajien työntämiä proomuja. Tässä proomussa näkyvä Vanderwees-niminen yritys kertoo olevansa logistiikan alueella hollantilainen pioneeri ja taitavansa sekä tiekuljetukset että vesikuljetukset.
Hiilikuljetukset ovat tyypillisiä Reinillä liikkuvia kuljetuksia.
Risteilyalukset muodostavat Reinin vesiliikenteestä merkittävän osan…
…ja se onkin luonnollista, sillä maisemat Rein-jokilaaksossa ovat hienot.
Viihtyisiltä näyttävät kylät ja pikkukaupungit houkuttelisivat poikkeamaan, mutta luotijunan kyydissä se ei ole mahdollista.
Lyhyt junamatka Reinin jokilaaksossa vakuutti, että Saksan joet ja jokilaaksot antavat vahvan perustan Saksan hyvinvoinnille, sillä ne merkitsevät edullisia logistiikkakustannuksia saksalaiselle teollisuudelle.
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rhein, Rein-joki, Rein, Koblenz, Reinin jokilaakso, Rhein-jokilaakso, Rein-jokilaakso, logistiikka, logistinen käytävä, Luxemburg, Frankfurt, luotijuna, Suomen satamat, matka Saksaan 2013, |
Terveisiä Saksasta ja Luxemburg´sta!Maanantai 7.10.2013 - -Esko Erkkilä- Palasin perhekuntani ja sukulaispariskunnan yhteiseltä lomamatkalta Saksasta sekä Luxemburg´sta lauantaina 5.10.2013.
Matkamme kesti viikon ja se suuntautui Rein- sekä Mosel-jokien jokilaaksoihin.
Lensimme Helsingistä Frankfurt´iin, josta matkasimme luotijunalla Koblenz´n kaupunkiin – siellä yövyimme kaksi yötä.
Koblenz´ista menimme Regio-junalla Trier´n kaupunkiin, jossa myös yövyimme kaksi yötä.
Trier´stä taas junalla Luxenburg´iin, jossa tapamme mukaan yövyimme kaksi yötä.
Luxemburg´ista ”junailimme” kahdella junanvaihdolla takaisin Frankfurt´iin ja sieltä taas lentäen Helsinkiin.
Matkakustannukset kolmelta henkilöltä olivat hieman alle 2.400 € eli 800 €/henkilö ilman ruokailuja. Hinnassa on mukana bussikuljetus Tampereelta Helsinkiin ja takaisin.
********
Vasta paikanpäällä nähtynä ymmärtää Rein-joen merkityksen Saksan taloudelle.
Rein-joki keskellä ja sen molemmilla rannoilla maantie sekä junarata merkitsevät todellista logistista valtasuonta, joka palvelee Saksan talouselämää ja sitä kautta koko Saksaa.
Se tuli myös selväksi, että Saksan talous ei yskähtele – tämä on luottavainen havainto koko EU-alueelle.
Räpsyttelin matkan aikana yli 1.900 valokuvaa ja uskon, että käytän niistä lähiaikoina jokusen muutamien juttujeni kuvituksena.
********
Tässä muutamia kuvia Rein-joen varrelta, kun olimme luotijunassa matkalla kohti Koblenz´n kaupunkia tai olimme jo siellä perillä!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rein-joki, Mosel-joki, Rhein, Mosel, Koblenz, Trier, Luxemburg, Frankfurt, luotijuna, Regio-juna, Regio, DB, |
"Ei kauniimpaa voi olla kuin haitarinsoitto!"Torstai 27.6.2013 - -Esko Erkkilä- Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry järjestää kesäkautena Viljakkalan Seurojentalolla kesäkahvilan keskiviikkoisin alkaen klo 10.00.
Kesäkahvilassa tarjoillaan kahvia ja ”kastettavaa” edulliseen hintaan sekä sen lisäksi jotain oheisohjelmaa.
Eilen oheisohjelman esittäjänä oli harmonikkataiteilija Reino Kasittula Ikaalisista. Kasittulan esitteli nelikymmenhenkiselle yleisölle Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen sihteeri Leena Kunttu.
Eräs konsertin kuuntelijoista kysyi Kasittulalta, että pitääkö paikkansa, kun kerrotaan hänen soittaneen haitaria jo 5-vuotiaana. Reino Kasittula totesi, että pitäähän se – hän oli soittanut haitaria jo 5-vuotiaana ja tukenut soittopeliään sängyn laidalla istuessaan.
Kasittula kertoi soittavansa ”perustanssimusiikkia”. Nyt soittotuokio kesti vain tunnin verran, mutta joskus Kasittula kertoi soittaneensa jopa viisi tuntia samaan menoon! ********* Entisaikaan hääsoitot alkoivat iltakuudelta ja päättyivät aamuneljältä. Toki soittotaukoja pidettiin ruokailujen ja sahdinnauttimistaukojen merkeissä!
Harmonikkataiteilija Reino Kasittulan musisointihetki alkoi Nuoruusmuistoja –kappaleella ja päättyi Suvivalssiin.
Metsäkukkia, Tango Notturno, Satumaa, Tähdet meren yllä, Väliaikainen, Vesivehmaan jenkka ja monet muut suositut kappaleet löytyivät taiteilijan repertuaarista helposti.
Pyysin Kasittulaa esittämään ”Äänisen aallot” ja sieltähän sekin löytyi!
Mieliinpainuvin ”Äänisen aallot” on kohdaltani ollut, kun Petroskoin syysyössä hotellin parvekkeella seurueemme lauloi sen ja Ääninen loiski lähietäisyydellä!
Valkea ruusu oli eräs kuulijoiden pyytämä kappale ja Kasittula olikin mielissään, kun sai Viljakkalassa soittaa tämän Ikaalisissa kunnallislaulun asemaan nousseen kappaleen.
Moni konserttivieras varmaan yhtyi erään kuulijan toteamukseen, jonka olen toistanut tämän jutun otsikossa.
Kasittulan konsertti oli usealle elämys, sillä moni jalka iski lattiaan soiton tahdissa tahtia, pää keinahteli musiikin myötä ja tapailipa joku viulun otteita ilman viulua! Kuulemani perusteella uskallan suositella hanuritaiteilija Reino Kasittulaa esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin, joissa tarvitaan musisointia!
Kiitän Viljakkalan Seurojentaloyhdistystä kesäkahviloiden järjestämisestä.
Kiitän myös harmonikkataiteilija Reino Kasittulaa erään lähelläni istuneen henkilön sanoin, kun hän konsertin jälkeen totesi:Tämä priskas päätä ja niskaa!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kkalan Seurojentaloyhdistys ry, Leena Kunttu, Reino Kasittula, Äänisen aallot, Valkea ruusu, Ikaalisten kunnallislaulu, |
Eräs episodi Tavasen alkutaipaleeltaPerjantai 16.11.2012 - -Esko Erkkilä-
***********************
Valtiopäivät TAA 681/1998 vp Talousarvioaloite 681 Jorma Rantanen /sd ym.: Määrärahan osoittamisesta Tampereen ja Valkeakosken seudun vedenhankinnan (TAVASE) järjestämiseen Eduskunnalle Tampereen ja Valkeakosken vedenhankinnan yleissuunnittelutyön tavoitteena on alueen pohjavesivarojen mahdollisimman tehokas käyttöönotto ja tekopohjavesien muodostamismahdollisuuksien selvittäminen. Suunnittelualueena ovat Hämeenkyrön, Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Pirkkalan, Pälkäneen, Tampereen, Toijalan, Valkeakosken, Vesilahden, Viialan ja Ylöjärven kuntien alueet. Lisäksi suunnittelussa otetaan huomioon Sahalahden kunnan vedentarve. Yleissuunnitelmassa on useampia vaiheita, joiden kokonaisinvestoinnit maksavat 213 000 000 markkaa. Investointikustannukset on ajoitettu tasaisesti vuosille 1994─2010. Tärkeimpänä tavoitteena on pitää talousveden laatu mahdollisimman hyvänä. Toisena tärkeänä tavoitteena on vedenhankinnan turvaaminen poikkeustilanteissa. Tällöin vedenhankinta pystytään turvaamaan, vaikka jokin vedenottamo tai pintavesilaitos olisi käyttökelvoton. Edellä olevan perusteella ehdotamme kunnioittaen, että Eduskunta ottaisi valtion vuoden 1999 talousarvioon momentille 35.10.77 1 000 000 markkaa Tampereen ja Valkeakosken seudun vedenhankinnan (TAVASE) järjestämiseen. Helsingissä 15 päivänä syyskuuta 1998 Jorma Rantanen /sd Reino Ojala /sd Eila Rimmi /vas Arja Ojala /sd Pia Viitanen /sd Mikko Kuoppa /va-r Kimmo Sasi /kok Irja Tulonen /kok Markku Vuorensola /kesk Reijo Lindroos /sd Kari Kantalainen /kok Sulo Aittoniemi /kesk Jukka Gustafsson /sd
********************Ovatkohan tämän talousarvioaloitteen allekirjoittaneet poliitikot Tavasesta edelleen samaa mieltä?
Hanke on ollut alusta alkaen kuolleena syntynyt ja sen haittavaikutukset merkitsevät ongelmia koko Pirkanmaalle.
Tavasen ongelmat koskettavat erityisen rankalla kädellä Tampereen kaupunkia, sillä nyt siihen on kulunut veronmaksajilta kerättyjä varoja jo n. 7.000.000 euroa.
Takinkääntäjiä ei yleensä arvosteta, mutta tässä asiassa toivon, että saisimme todeta kaikki silloiset allekirjoittajat takinkääntäjiksi!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jukka Gustafsson, Jorma Rantanen, Reino Ojala, Eila Rimmi, Arja Ojala, Pia Viitanen, Mikko Kuoppa, Kimmo Sasi, Irja Tulonen, Markku Vuorensola, Reijo Lindroos, Kari Kantalainen, Sulo Aittoniemi, Tavase, Tavase Oy, takinkääntäjä, TAA 681/1998 vp, |
Juice Leskisen kirjaston säilyttäminen kokonaisuutena ja sen pitäminen yleisön tavoitettavissa on kulttuuritekoMaanantai 12.3.2012 - -Esko Erkkilä- Tampereella toimivan Viola-kotiyhdistys ry:n tarkoituksena on vanhusten ja vammaisten sosiaalisen aseman ja asunto-olojen parantaminen sekä heidän henkisen ja fyysisen kuntonsa ylläpitäminen.
Viola-kotiyhdistys toteuttaa tarkoitustaan toimimalla kahdessa palvelutalokiinteistössä aivan Tampereen keskustassa Tampellan alueella. Molemmat kiinteistöt on suunniteltu liikuntaesteettömiksi.
Viola-kodin yhteydessä toimii kerhotila, joka on nimetty... ...Juicen kirjastoksi.
Juicen kirjasto sijaitsee osoitteessa Pellavatori 2, mutta sinne ei voi kävellä suoraan kadulta, sillä se ei ole yleisölle avoin.
Sain jokin aika sitten vierailla Juicen kirjastossa, sillä sitä vuokrataan ulkopuolisille erilaisten tilaisuuksien pitopaikaksi.
Kirjastotilassa on tilat ehkä viidellekymmenelle vieraalle ja Viola-kodin henkilökunta pystyy hoitamaan tarjoilut sovitusti.
Juice Leskinen eli Juhani Juice Leskinen syntyi Juankoskella v. 1950 ja kuoli Tampereella 2006. Hän oli suomalaisten rakastama lauluntekijä, laulaja, sanoittaja, runoilija, kääntäjä ja kolumnisti.
Juicelta jäi kuollessaan yli 2.300 teosta sisältävä kotikirjasto.
Taiteilijan toive oli, että hänen kirjastonsa pysyisi hänen kuoltuaan yhtenäisenä ja että se päätyisi Viola-kodin yhteyteen. Viola-koti sijaitsee taiteilijan viimeisen kodin lähellä.
Juicen toive toteutui, kun Reino- ja Aino-kenkien valmistaja Reino & Aino Kotikenkä Oy osti perikunnalta koko kirjaston ja lahjoitti sen Viola-kodille. Juice Leskinen oli Reino-kenkien käyttäjä, kuten minäkin, sillä mm. nämä rivit ovat syntyneet Reinot jalassa!
Juicen kotikirjaston kirjat ovat nyt Viola-kodin kerhohuoneessa yhtenäisenä kokoelmana.
Reino & Aino Kotikenkä Oy:n lahjakirja on päivätty 1.5.2009 ja sen on allekirjoittanut yrityksen hallituksen puheenjohtaja Tuire Erkkilä sekä toimitusjohtaja Arto Huhtinen.
Mainittakoon, että MSL-Tampere myönsi vuosittain jaettavan kulttuuripalkintonsa Arto Huhtiselle 22.3.2010 siitä, että Reino & Aino Kotikenkä Oy:n toiminnan johdosta Juicen kotikirjasto pysyi yhtenäisenä ja että se on yleisön tavoitettavissa.
Lasivitriinin edessä on Juicen lempinojatuoli.
Juicen kirjastossa on myös Hannu Riikosen vuonna 1987 tekemä maalatusta kipsistä valmistettu Juicen näköispatsas, jonka nimi on: ”Juice vastaanottaa kansan suosion”.
Taitelija on allekirjoittanut patsaan luovutuskirjan 5.11.2009. Luovutuskirjassa todetaan, että patsas on lahjoitettu Arto Huhtiselle ja ”hänen kauttaan edelleen Tampereen Viola-kotiin Juicen kirjastoa vahtimaan”.
Juicen omaa tuotantoa kirjastossa ei ole, sillä se jäi muistoksi hänen perillisilleen.
Kiitokset Arto Huhtiselle arvokkaan kotikirjaston säilyttämisestä kokonaisuutena ja kiitokset myös Viola-kodin johdolle, joka on antanut paikan Juicen kirjastolle!
-Esko Erkkilä- |
|
1 kommentti . Avainsanat: Juice Leskinen, Juicen kirjasto, Viola-koti, Reino & Aino Kotikenkä Oy, Arto Huhtinen, MSL-Tampere, MSL-Tampereen kulttuuripalkinto, Hannu Riikonen, Juice vastaanottaa kansan suosion, |
Kansalaisten pitää tietää poliitikkojen takavuosina tekemät virheetSunnuntai 29.1.2012 - -Esko Erkkilä- Tavase-hanke vetelee viimeisiään, mutta tuskalliselta sen lopettaminen ainakin Tampereen kunnallispolitiikan piirissä tuntuu.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jorma Rantanen, Reino Ojala, Eila Rimmi, Arja Ojala, Pia Viitanen, Mikko Kuoppa, Kimmo Sasi, Irja Tulonen, Markku Vuorensola, Reijo Lindroos, Kari Kantalainen, Sulo Aittoniemi, Jukka Gustafsson, Tavase, Tavase Oy, TAA 681/1998 vp, |
Kansanedustajaehdokkaiden Reino&Aino- tanssikilpailu Lempäälän Ideaparkissa oli piristävä poikkeus vaalitaiston lomaanSunnuntai 6.3.2011 - -Esko Erkkilä- Pirkanmaalaiset kansanedustajaehdokkaat osallistuivat leikkimieliseen tanssikilpailuun Reinot tai Ainot jalassa Lempäälän Ideaparkin Keskuspuistossa lauantaina maaliskuun 5. päivänä. Tapahtuman järjestivät Sumeliuksenkadun Klubi Oy yhteistyössä Ideaparkin ja Reino&Aino-tuotemerkin kanssa. Tiukkoina, mutta lempeämielisinä tuomareina kuultiin Jone Nikulaa, Anne Helistöä, Leila Viitalaa sekä Arto Huhtista. Tapahtuman tuotto ohjattiin Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n lastensuojelu- ja seniorityöhön. Ennakkoilmoittautuneista kansanedustajaehdokkaista olivat paikalla ainakin;
”Jälki-ilmoittautuneina” mukaan ehtivät Marco Roth (kd) sekä Riitta Haapala (kd) – myös Niina Koivuniemi (vas) oli mukana. Osanottajajoukko oli naisvoittoinen, joten Pispalan jalkapallojoukkue, joka ainakin omien sanojensa mukaan pelaa jalkapalloa Reinoilla, toimi kolmen miehen voimin naisedustajien tanssikavaljeereina. Mukana oli myös muita miesvahvistuksia Pirkanmaalta ja nähtiinpä parketilla myös yksi miesvahvistus Argentiinasta! Leikkimielisen kisan voitti Riitta Haapala argentiinalaisen Fernandon kanssa. Jouni Ovaska ja daaminsa Marja Tiura jakoivat toisen sijan yhdessä Satu Telemäen & kavaljeerin kanssa. Neljännen sijan finaalissa tanssi Raili Naskali sanavalmiin pispalalaisvahvistuksen kanssa. Tässä muutama kuva leikkimielisen kisan eri vaiheista:
Pitävätköhän Sanna Ojanen ja Timo Taivalsalmi peukaloita pystyssä sen merkeissä, että ovat valmiita jatkamaan yhteistä hallitustaivalta myös kevään eduskuntavaalien jälkeen?
Jouni Ovaska ja Marja Tiura tapailivat esityksessään hieman uusiakin kuvioita - hyvin he onnistuivat!
Raili Naskali kertoi haastattelussa, että hänellä oli tanssin aikana hieman vaikeuksia, sillä hän on aina tottunut viemään - ainakin asioita eteenpäin - ja nyt piti olla vietävänä!
Katariina Kähkölä ja Marco Roth ovat tottuneet johdattelemaan asioita eteenpäin vakaasti ja tarmolla - samansuuntaiset työtehtävätkö merkitsevät, että vakaasti sujui heidän tanssinsakin.
Nokialaisparin Iinu Kuusento/Marko Asell tanssi oli vauhdikasta katseltavaa. Iinu sai tanssin alkutahtien aikana painijamestarin puhdasoppiseen siltaan - vai olikohan Markolla jotain osuutta asiaan?
Hanna Tainion ja pispalalaisvahvistuksen tanssi oli varmaa ja vakuuttavaa. Tässä he vasta valmistautuvat esitykseensä.
Sopivan kärjekkäänä, mutta tasapuolisena tuomariston päällikkönä toimi Jone Nikula.
Raili Naskalin parina tanssinut sanavalmis kavaljeeri sanoi terveisinään vankan totuuden lähestyvien eduskuntavaalien tiimoilta:
Vain äänestämällä pystyy äänestämään!
Hyvin sanottu!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Reino&Aino, Ideapark Lempäälä, Iinu Kuusento, Katariina Kähkölä, Timo Taivalsalmi, Raili Naskali, Marko Asell, Ritva Asula-Myllynen, Sanna Ojanen, Hanna Tainio, Satu Telemäki, Marja Tiura, Marco Roth, Riitta Haapala, Niina Koivuniemi, Jone Nikula, |
Mikko Alatalo ja muut "Tulppaanitähdet" Kukkaisviikon tapahtuman esiintyjinäPerjantai 30.7.2010 - -Esko Erkkilä- Tampereen 27. Kukkaisviikot järjestetään 23 - 31.07.2010.
Ne tarjoavat kukkaloistoa ja ilmaistapahtumia Tampereen keskustassa heinäkuun lopussa yhdeksän päivän ajan.
Ehdin osallistumaan Harri-poikani kanssa Kukkaisviikon tapahtumista ainoastaan Tulppaanitähdet – Anna kaikkien kukkien kukkia! -tapahtumaan torstaina 29.7.2010.
Kyseessä oli Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry:n ja Kehitysvammaisten Tukiliiton järjestämä parituntinen iloinen koko perheen kesäiltapäivä musiikin, teatterin ja tanssiesitysten parissa.
Tilaisuus saavutti suuren suosion, sillä kuulijoita paikalla oli nelisensataa.
Iltapäivähetken aloitti Mikko Alatalo, joka esitti innostuneelle yleisölle puolenkymmentä suosituinta sävellystään.
Mikon esitykset saivat suuren suosion, sillä raikuvat aplodit seurasivat jokaista hänen esittämäänsä kappaletta.
Seurasin läheltä Mikon lähtöä esitystensä jälkeen ja Mikkoon ihastuneista ihailijoista ei ollut tulla loppua lainkaan!
Mikko Alatalon jälkeen tilaisuudessa esiintyivät La Strada, ohjaajana Anu Panula,Vimmartin bändikurssilaiset, Jenniina Lumiketo, Matti Leskinen, La Strada uudestaan, Marja Reinola, Con Amore ja lopuksi Kansantanssiryhmä Riemukkaat.
On hienoa, että istuvalla kansanedustajalla on aikaa ja tahtoa esiintyä vammaisten tilaisuudessa. Se antaa uskoa myös sille, että valtiovallan suhtautuminen voi antaa paremmat olosuhteet myös niille, jotka tukea eniten tarvitsevat. Toivotan monien muiden kera Mikolle lykkyä tykö, kun vammaisten asemasta parlamentissa päätetään.
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mikko Alatalo, Tampereen Kukkaisviikot, Tampereen Kukkaisviikot 2010, Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry, Kehitysvammaisten Tukiliitto, La Strada, Vimmart, Jenniina Lumiketo, Matti Leskinen, Marja Reinola, Con Amore, Kansantanssiryhmä Riemukkaat, |
