Sakan kartanon vieressä sijaitseva Meretorn toimi valonheitintornina Viron neuvostomiehityksen aikana Suomenlahtea valaisten

Lauantai 5.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Agrologien Viron elokuisen kartanomatkan viimeinen yöpymispaikkamme oli Sakan Kartanon eli Saka Mõis`n vierellä sijaitseva "Saka Cliff Hotell & Spa" Kohtlan kunnassa aivan Suomenlahden rannalla.

 

 

 

 

Hotellin vastaanotossa nojatuolilla loikoileva kissa toi kodikasta tunnelmaa muuten niin standardihotelliin.

 

 

 

 

Hotellimme vieressä sijaitsevalla Saka Mõis`llä on virolaisten kartanoiden tapaan värikäs historia takanaan.

Kartano on tyyliltään uusrenesanssinen ylellinen herraintalo.

 

 

 

 

Herraintalon eli kartanon päärakennuksen vieressä on se hotelli, jossa yövyimme ja jonka vastaanoton edessä kissa loikoili!

 

 

**********

 

Sakan kartanon alue on ollut sotien myllerryksessä Viron, Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen taistelutanner.

 

Neuvostomiehityksen jälkeen kartano jäi surkeaan kuntoon ja pitääkin ihailla sitä työtä, joka on Sakan kartanon entisöimisessä tehty.

 

 

*********

 

Kartanomiljöön entisöinti aloitettiin nykyisen hotellikiinteistön kunnostamisella…

 

 

 

 

 

…ja työtä jatkettiin Suomenlahden rantatöyräällä sijaitsevan rajavartiolaitoksen käytössä olleen valonheitintornin eli Meritornin - viroksi Meretorn - kunnostamisella.

 

 

 

 

Kävin aamureippailullani tornissa ja Meretorn´n näköalatasanteelta on hienot näköalat Viron rannikon itä- sekä länsisuuntaan. Hyvällä säällä tornista varmaan näkyy myös Suomen rannikko.

Sakan Meretorn oli yksi paikka, josta Neuvostoliitto Viron miehityksen aikana tarkkaili Suomenlahtea ja siellä tapahtuvaa liikennettä.

 

 

 

 

Meretorn´n jyrkänteen puolella on leveät parinovet. Jos oviaukosta olisi jyrkänteen reunalle ajettu esim. ajoneuvo, niin sitä ei ole ollut mahdollista ajaa tornin takana olevalle kentälle.

Onko oviaukosta ajettu ulos jokin valonheitin vaiko peräti tykki?

Mene ja tiedä.

 

 

 

Saka Mõis on mielenkiintoinen kohde matkailijalle ja myös sotahistoriasta kiinnostuneille.

Voi kun nuo kivet, puut ja  nurmikentät osaisivat kerto meille, että millaista myllerrystä Sakassa oli vaikkapa 1940-luvun alkupuoliskolla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hella Wuolijoki oli syntynyt Viron Taageperassa

Sunnuntai 1.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Näytelmäkirjailija, poliitikko, Yleisradion pääjohtaja ja liikenainen Hella Wuolijoki syntyi Virossa Helmen kunnan...

 

 

 

...Taageperan kylässä.

 

Olen jo parissa aiemmassa jutussani kertonut Taageperan kartanolinnasta ja Hella Wuolijoen synnyintalo sijaitsee lähellä Taageperan kartanolinnaa.

 

 

 

 

Tässä talossa syntyi Ella Murrik vuonna 1886.

 

 

 

 

Hella Wuolijoen synnyinkodin seinässä on tämä laatta, jossa kait kerrotaan, että EU sekä Viron valtio ovat osallistuneet kohteen kunnostamiseen.

 

Vastaavia laattoja näkee hyvin monien uusien EU-maiden erilaisissa kohteissa.

 

********

 

Ella Murrik siirtyi Suomeen 1904 ja aloitti opiskelunsa Helsingin Yliopistossa, jota silloin kutsuttiin Aleksanterin yliopistoksi.

 

Ella avioitui kansanedustaja Sulo Wuolijoen kanssa 1908 ja sen jälkeen hän käytti nimeä Hella Wuolijoki.

 

Hella Wuolijoella on ollut merkittäviä rooleja Suomen historiassa.

 

Eräs hänen ”nykypäivän rooleistaan” on se, että hän on ulkoministeri Erkki Tuomiojan isoäiti, sillä Hella ja Sulo Wuolijoen tytär Vappu oli suurlähettiläs Sakari Tuomiojan puoliso.

 

Yksi tekemättömistä töistäni on se, että pitäisi lukea Erkki Tuomiojan kirja ”Häivähdys punaista”. Kirjassa ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoo isoäidistään Hella Wuolijoesta ja tämän sisaresta Salme Pekkalasta.

 

Agrologien Viron-matkamme opas kertoi, että hän toimi oppaana, kun Erkki Tuomioja kävi tutustumassa isoäitinsä lapsuudenmaisemiin.

 

Hella Wuolijoen asema on Suomen historiassa värikäs ja osin myös kiistanalainen.

 

Jaksan henkilökohtaisesti uskoa, että Hella Wuolijoella oli tietty rooli, kun Neuvostoliiton Tukholman suurlähettiläs Aleksandra Kollontai toimi välittäjänä Talvisodan rauhaan päätyneissä Suomen ja Neuvostoliiton välisissä neuvotteluissa.

 

Aleksanda Kollontain isä oli venäläinen kenraali ja äiti suomalaisen puutavarakauppiaan tytär ja Aleksandra viettikin lapsena kesiään Kuusaan hovissa Muolaalla.  Muistan, kun Muolaan hovista oli jotain jäljellä vielä kymmenkunta vuotta sitten, mutta nyt hienosta kartanosta ei liene enää mitään jäljellä.

 

Pysähtykää edes valokuvaamaan Hella Wuolijoen syntymäkoti, kun olette liikenteessä Helmen kunnan Taageperan kylässä, sillä niin merkittävästä henkilöstä on kyse, kun puhutaan Hella Wuolijoesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sakkolan Kiviniemeen tutustumiseen kannattaisi varata aikaa tunnin verran!

Perjantai 9.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun alussa toteutetulla Venäjän matkallamme pysähdyimme nopeasti myös Sakkolan Kiviniemessä.

 

Kiviniemi on sotahistoriallisesti merkittävä paikka, mutta se on merkittävä paikka myös matkailullisesti.

 

Olen saanut poiketa Kiviniemessä usein, mutta viimeisimmästä poikkeamisesta on ehtinyt kulua jo nelisen vuotta. Kerroin siitä aikoinaan näillä sivuilla ja silloinen juttuni löytyy googlaamalla vaikkapa näin: ”Esko Erkkilä Losevo”.

 

Kiviniemessä eli venäläisittäin Losevossa, järjestettiin Moskovan olympialaisten koskimelonnat – koskimelonta oli silloin näytöslajina olympialaisissa.

 

 

 

Kiviniemi on vilkas paikka ja ”kylänraitille” merkityt suojatiet eivät tuo jalankulkijoille mitään suojaa.

 

 

 

 

Vuoksen partaalla sijaitseva market tarjoaa monenlaisia tuotteita ostettavaksi.

Kannattaa kuitenkin poiketa hieman marketista etäämmällä sijaitsevissa kaupoissa, sillä asiointi niissä on aina pienoinen elämys.

 

 

 

 

Marketista satakunta metriä Käkisalmen suuntaan sijaitsee kalankasvattaja ”Igor`n” kalanmyyntipiste, jonka pihalla olevassa altaassa ui eläviä kaloja.

Ainakin neljä vuotta sitten ne oli ruokittu Rehuraisio Oy:n valmistamilla kalanrehuilla.

 

 

 

 

Kalanmyyntipisteessä on kattava tarjonta savustettuja kaloja.

 

 

 

 

Kelpaa näistä valita!

 

 

 

 

 

Suoritin tältä nuorekkaalta mummulta ostoksina valkosipuleita, jotka – yllätys, yllätys – pääsevät syksyn aikana kasvamaan ensi vuoden valkosipuleita mökkitontillamme.

 

Valkosipuleiden lisäksi ostin mummulta myös pari aitoa venäläistä hapankurkkua. Maittavia olivat, sillä niiden valmistusliemessä ei oltu säästelty valkosipuleita!

 

Nämä kauppa- ja makuhetket ovat Venäjällä matkustamisen helmiä!

 

 

 

 

Vartin pysähdyksen jälkeen matkamme jatkui Vuoksen yli kohti uusia seikkailuja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Missä olin, kun Lapuan patruunatehdas räjähti huhtikuun 13. päivänä 1976?

Torstai 1.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Monissa yhteyksissä on suosittua kysellä, että missä olit, kun se ja se suuri tapahtuma tapahtui.

 

”Suosituin” tapahtuma näissä yhteyksissä on USA:n presidentti John F. Kennedyn salamurha Dallasissa marraskuun 22. päivänä 1963.

 

Muistan tapahtuman, mutta en sitä missä olin, kun sain tiedon murhasta.

 

Olen kai huonomuistinen, sillä muistan ainoastaan muutaman tapahtuman, jotka muistan siten, että missä olin, kun sain tiedon tapahtumasta.

 

Varhaisin näistä tapahtumista on Lapuan patruunatehtaan räjähdys huhtikuun 13. päivä 1976.

 

Olin silloin töissä Seinäjoella ja konttorimme sijaitsi keskellä Seinäjokea Helsingin Osake-Pankin talon toisessa kerroksessa.

 

Autojemme paikoitustilat olivat HOP-talon toisessa kerroksessa ja ihmettelimme aamulla hälytysajoneuvojen jatkuvaa hälytysääntä, jotka kuuluivat Seinäjoella.

 

Myöhemmin päivällä selvisi, että Lapuan patruunatehtaalla oli tapahtunut aamulla klo 07.43 tuhoisa räjähdys, jonka lopputulemana lopulta 40 henkilöä sai surmansa ja heidän lisäkseen 60 henkilöä loukkaantui.

 

Onnettomuuspaikka sijaitsi aivan Lapuan keskustassa ja sen keskuspaikkana oli lataamo, jossa onnettomuuden tapahtuessa työskenteli viitisenkymmentä ihmistä.

 

Valtaosa onnettomuuden uhreista oli perheellisiä naisia ja heiltä jäi monia orpoja lapsia.

 

*******

 

Onnettomuuden jälkeen Lapuan patruunatehtaan toiminnot siirrettiin Lapuan keskustasta Seinäjoen suuntaan sijaitsevalle Jouttikallion teollisuusalueelle.

 

Olen saanut vierailla Lapuan patruunatehtaan Jouttikalliolla sijaitsevilla tuotantolaitoksilla ja voin todeta, että nykyisellä paikalla on kiinnitetty erityistä huomiota turvallisuuteen.

 

******

 

Lapualla tapahtuva toiminta kuuluu nykyisin Nammo-konserniin – Nammo konsernin omistavat puoliksi Patria ja Norjan valtio!

 

 

-Esko Erkkilä-

Taipaleenjoki - Tuonelanjoki

Keskiviikko 24.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Suomen sotahistorian kuuluisimpia taisteluita ovat Metsäpirtin Taipaleenjoella käydyt taistelut.

 

Vihollinen pääsi Taipaleenjoen yli, mutta Suomen rintama kesti Talvisodassa rauhantekoon saakka.

 

Minulla on ollut tilaisuus tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin muutamaankin kertaan ja olen saanut näillä matkoillani kerran ylittää veneellä Taipaleenjoen Neosaaresta Terenttilän puolelle ja myös takaisin.

 

Heinäkuun alussa tekemällämme matkallamme saimme tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin Neosaaren eli neuvostoarmeijan näkövinkkelistä. Nyt emme ylittäneet Taipaleenjokea.

 

 

 

 

 

Metsäpirtistä tulimme Taipaleenjoen rantaan entisen lossin Neosaaren puoleiselle kohdalle.

Joki virtaa vasemmalta oikealle kohti Laatokkaa, jonne ei olekaan pitkä matka.

Vastarannalla joen takamaastossa sijaitsevat kuuluisat Terenttilän tukikohdat.

Kuvasta oikealla mäntykankaalla sijaitsee Taipaleen muinaislinnan rauniot. Harmittelen, että en aikoinaan linnanraunioilla käydessäni mennyt vallihautojen yli varsinaisen linnan alueelle. Taipaleen muinaislinnasta on todella vähän tietoa esim. netissä.

 

 

 

 

 

Katse kohti ylävirtaa.

Taipaleenjoen takana taitaa näkyä sotakirjallisuudesta tutut Kansakoulun metsikkö ja Pärssisen metsikkö.

 

 

 

 

 

Lossirannan viereen on rakennettu korkeatasoinen laituri, sillä monet Taipaleenjoen datsojen asukkaat asuvat Pietarissa ja sinne pääsee parhaiten nopeakulkuisilla veneillä.

Vastarannalla on joen suuntaisesti kiitorata, sillä pienkoneella matka Taipaleenjoelta Pietariin taittuu vielä nopeammin kuin veneellä.

Vastarannalle autotie kulkee Kiviniemen ja Sakkolan kautta – se taitaa nykyisin olla jokseenkin ajokelvoton.

 

 

 

 

Lossirannassa ennen ollut lammasfarmari on saanut väistyä ökyrikkaiden tieltä.

Saatan joskus kertoa tosijutun tällä paikalla ennen sijainneesta lammasfarmarista ja niistä lammaskaupoista, joita hänen kanssaan työporukan kanssa teimme lähes 20 vuotta sitten!

 

 

 

 

Saimme kuljettajamme onnistuneiden neuvottelujen tuloksena pitää ruokailutauon Taipaleenjoen lossirannassa – kiitokset Raivolle!

*******

 

Tästä kuvasta saa pientä esimakua siitä, että veden nykyinen pinta on monia metrejä alempana kuin vedenpinta tässä oli ennen Taipaleenjoen syntymistä 1818.

Tuolloin vedenpinta laski tällä kohdalla seitsemän metriä, kun Suvantojärvestä puhkaistui Taipaleen kylän läpi virtaava Taipaleenjoki.

Kaksisataa vuotta sitten bussimme pysäköintipaikka oli Suvantojärven pohjaa ja tämän kohdan vedet laskivat Käkisalmen kautta Laatokkaan.

*******

Taipaleenjoella suomalaisia kiinnostavat taistelumaastot sijaitsevat joen toisella puolella, sillä nyt katselimme Taipaleenjokea neuvostosotilaiden vinkkelistä.

Nelisen vuotta sitten laatimani juttu Taipaleenjoen suomalaisista taistelupaikoista löytyy googlaten vaikkapa näin: "Esko Erkkilä Taipaleenjoki". Jutussa liikutaan täsmälleen samalla kohtaan Taipaleenjokea kuin nyt, mutta eri puolella jokea.

 

 

On selvää, että Taipaleenjoen taistelumaastot ovat kohta muisto vain. Jos vielä nyt haluaa niihin tutustua, on pidettävä kiirettä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yli puolet on pantava petäjäistä!

Lauantai 9.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarijärven Paavo sai kahden huonon satovuoden jälkeen hyvän sadon, mutta totesi siitä huolimatta vaimolleen, että pannaan leipään puolet petäjäistä. Syynä Paavon toteamukseen oli, että ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Suomalaiset joutuvat ensi talvena laittamaan leipäänsä yli puolet petäjäistä eli tuontiruista, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä poikkeuksellisen pieneksi.

 

Olen seurannut maamme viljasatojen kehittymistä tiiviisti vuodesta 1996 alkaen.

 

Viime syksynä rukiin kylvöalaksi muodostui maamme EU-ajan pienin, sillä syysruista saatiin kylvöön ainoastaan 14.000 hehtaaria. Keväällä kylvettävä kevätruis nostaa hieman ensi kesän ruisalaa, mutta siitä huolimatta se jää poikkeuksellisen alhaiseksi.

 

Maamme ruisalan pienentymisestä saa käsityksen, kun tietää että vuonna 1940 rukiin viljelyala laski ensimmäisen kerran alle 200.000 hehtaarin ja olympiavuoden eli 1952 jälkeen rukiin kylvöala on ylittänyt 100.000 hehtaarin rajan vain neljänä vuonna – vuonna 1965 meillä ruisala on viimeksi ylittänyt 100.000 hehtaaria.

 

Pitkän aikavälin pinta-alavertailuissa on luonnollisesti huomioitava sodissa Neuvostoliitolle menetetyt maan parhaimmat viljelyalueet.

 

Suomessa rukiinkäyttö on vakiintunut tasolle 86 – 99 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Jos neljäntoistatuhannen hehtaarin ruisalalta saadaan edellisvuosien tapainen keskisato, niin omavaraisuutemme jää ensi talvena alle 50 prosentin!

 

Kolmentuhannen kilon keskisadolla kotimaista ruista tullaan ensi syksynä korjaamaan hieman yli 40 miljoonaa kiloa eli omavaraisuutemme romahtaisi lähelle 40 prosenttia!

 

Onko rukiin omavaraisuutta mahdollisuus nostaa?

 

Suhtaudun tilanteeseen realistisesti ja oletan Suomen ruisomavaraisuuden pudonneen pysyvästi tasolle 50 – 70 %.

 

On muistettava, että ruisomavaraisuuden jääminen noin alas on ollut normaali olotila Suomessa koko sen ajan, kun olemme kuuluneet Euroopan Unioniin.

 

Rukiin kauppaantulomäärät ovat EU-aikana vaihdelleet vuosittain 14 – 76 miljoonan kilon välillä eli emme ole koskaan päässeet täyteen omavaraisuuteen.

 

Rukiin halpa viljelijähinta verrattuna tuontirukiin hintaan on yksi syy, mutta ei suinkaan ainoa syy.

 

Rukiin kylvöajankohdan heikot sääolosuhteet ovat keskeinen syy ja Suomessa viihtyvien ruislajikkeiden heikko satotaso on merkittävä syy rukiinviljelyn heikkoon suosioon.

 

Huoltovarmuuteen liittyvät seikat ovat mielestäni yksi keskeinen tosiasia, jonka vuoksi rukiin omavaraisuuteen pitäisi kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota.

Oletan ja jopa tiedän, että rukiin varmuusvarastot ovat ”jollakin tasolla”, mutta ongelma on, että varmuusvarastoissa olevat rukiit ovat valitettavan paljon tuontiruista.

 

 

-Esko Erkkilä- 

Saksalaisen maidon korkeat aflatoksiinipitoisuudet ovat uusin EU:ta ravisteleva elintarvikeskandaali - Suomeen Saksasta tuotavat maidot vaaravyöhykkeessä?

Maanantai 4.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Eilen illansuussa eli sunnuntaina maaliskuun 3. päivänä saimme tietoomme, että Saksassa on aflatoksiinipitoista rehua päätynyt ainakin 3.560 maidontuotantotilalle. Näistä tiloista on lähes tuhat asetettu maidonmyyntikieltoon.

 

Maidon päätyminen myyntikieltoon perustuu sille, että maidosta on löydetty liian suuria määriä aflatoksiini-nimistä homemyrkkyä.

 

Maitoon päätyneen aflatoksiinin syynä on se, että lehmille on syötetty sellaista rehua, jossa yhtenä raaka-aineena on käytetty Serbiasta Saksaan hankittua aflatoksiinipitoista maissia.

 

Skandaalin syynä olevassa maissierässä on todettu 30 kertaa sallitun rajan ylittäviä aflatoksiinipitoisuuksia.

 

Serbialaisen maissin korkea homemyrkkypitoisuus on ollut maan viranomaisten tiedossa, sillä Serbian viranomaiset nostivat maidossa sallimansa afltatoksiinipitoisuuden jokin aika sitten kymmenkertaiseksi!

 

Serbia ei ole EU:n jäsenvaltio, joten siellä elintarvikkeiden valvontaviranomaiset voivat pelata omaa peliään kansalaisten turvallisuudesta välittämättä ja jättämättä huomioon ottamatta EU:n toksiinimääräykset.

 

Serbia keikkuu EU:n ehdokasjäsenenä ja mielestäni uusimman ruokaskandaalin pitää laittaa jäitä hattuun niille, jotka aikovat laajentaa EU:ta Serbian suuntaan.

 

Pidän kummallisena, että Saksan elintarvikevalvonnasta vastaavien viranomaisten valvonta on pettänyt. Saksalaisilla elintarvikeviranomaisilla on rehuraaka-aineiden haitta-aineilla samat turvallisuusrajat kuin muuallakin EU:ssa, mutta niistä ei näköjään välitetä.

 

Tiedän kokemuksesta, että maissi on homemyrkkyjen osalta korkean riskin omaava raaka-aine.

 

On mielestäni vastuutonta, että Saksan valvontaviranomaiset eivät ole tehneet kattavia homemyrkkyanalysointeja EU:n ulkopuolelta saapuneesta maissierästä – sallitun raja-arvon yli 30 kertainen ylitys olisi varmasti paljastunut, jos analysoinnit olisi tehty!

 

Valitettavaa on se, että myös suomalainen kuluttaja joutuu taas kerran myrskyn silmään eurooppalaisen elintarvikevalvonnan pettäessä.

 

Tietääkseni S-ryhmä tuo Saksasta luomumaidoksi kutsuttuja maitotuotteita. Myös saksalaisomisteinen Lidl-ketju myy kuulemma Saksassa valmistettuja maitoja.

 

Toivon, että Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ryhtyy varhain maanantaina 4.3.2013 toimenpiteisiin, joilla varmistetaan suomalaisen kuluttajan ruokaturvallisuus myös Saksasta tuotavien maitojen osalta.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksi elintarvikeuutista, jotka eivät yllättäneet

Keskiviikko 27.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Maanantaina helmikuun 25. päivänä tiedotusvälineet kertoivat kaksi elintarvikealan uutista, jotka eivät alaa tunteville tulleet lainkaan yllätyksinä.

 

*********

 

Saksassa Ala-Saksin liittovaltion maatalousministeri Ilse Aigner ilmoitti, että he epäilevät laajaa huijausta luomumunien tuotannossa.

 

Syynä huijausepäilyihin on se, että 200 tilalla epäillään olleen liian paljon kanoja neliömetrillä, jotta tuotettuja kananmunia voitaisiin kutsua luomumuniksi.

 

Ministeri Aigner toteaa, että kuluttajien pitää voida luottaa siihen, mitä pakkauksessa lukee.

 

Henkilökohtainen kantani luomutuotantoon on hyvin epäileväinen.

 

Ymmärrän ja hyväksyn luomutuotannon eräänä keinona saada alkutuottajalle parempi hinta tuotteistaan kuin kunnollisista tuotteista, mutta itse en luomutuotteita arvosta. Kartan niiden hankkimista, sillä haluan laadukkaita ja ympäristöystävällisiä elintarvikkeita.

 

********

 

Toinen markkinoita kohahduttanut uutinen oli, kun huonekalujätti Ikean lihapullista löydettiin Tsekissä hevosenlihaa.

 

Tämäkään uutinen ei hätkähdyttänyt vaan voidaan todeta, että tieto oli oikeastaan odotettu.

 

On luonnollista, että halpatuotteisiin erikoistunut yritys pyrkii mahdollisimman halpoihin ratkaisuihin myös elintarvikemyynnissään ja kun hevosenliha on halpa raaka-aine, on ollut suuri kiusaus korvata sillä lihapullissa naudan- sekä sianlihaa.

 

Onneksi Ikea jäi kiinni vilpistään!

 

Olen joutunut käymään Suomessa Ikean myymälässä kahdesti – molemmat kerrat liittyvät erään yhdistyksen kalustehankintoihin; omaan talouteeni en Ikean tuotteita hyväksy.

 

Nyt minulle varmistui, että Ikean karttamiseni on ollut perusteltua.

 

******

 

Kiitän nykyajan tekniikkaa elintarvikealan väärinkäytösten paljastamisessa.

 

Hevosenlihaskandaalissa DNA-testit ovat osoittaneet luotettavuutensa, kun elintarvikealan huijarit on pystytty paljastamaan.

 

Toivottavasti ainakin suomalainen elintarviketeollisuus on ottanut opikseen – vilunkitoiminnalla on lyhyet jäljet!

 

 

-Esko Erkkilä-

Liittokansleri Konrad Adenauer on antanut lisänimen Mercedes-Benz´n loistoautomallille

Lauantai 5.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Angela Merkel on Saksan kahdeksas liittokansleri.

 

Hänen edeltäjänsä ovat Konrad Adenauer, Ludwig Erhard, Kurt Georg Kiesinger, Willy Brandt, Helmut Schmidt, Helmut Kohl ja Gerhard Schröder.

 

Politiikkaa seuraavat muistavat heidät kaikki.

 

Konrad Adenauer toimi Saksan ensimmäisenä liittokanslerina 1949 – 1963.

 

On luonnollista, että Saksan liittokanslerilla on runsaasti edustustehtäviä, joissa tarvitaan riittävän edustuksellista autoa.

 

Konrad Adenauer valitsi edustusautokseen Mercedes Benz 300 –sarjan auton. Adenauerilla oli virkakautenaan käytössään kaikkiaan kuusi Mercedeksen 300 –tyypin autoa. Hänen käytössään oli kyseisen mallin avoauto-, kovakatto- sekä landaulet –versioita.

 

Mercedes-Benz 300 "Adenauer" autoja valmistettiin vuosina 1951 – 1962 kaikkiaan 12.290 kappaletta. Muutama Adenauer-Mersu on päätynyt Suomeenkin.

 

 

 

 

Yksi liittokansleri Konrad Adenauerin käytössä olleista Mercedes Benz 300 –autoista on esillä Münchenissä Deutsches Museum Verkehrszentrum –museossa.

 

 

 

Auton vierellä olevassa esittelyssä kerrotaan kuvan kera, että liittokansleri Adenauer on auton kyydissä yhdessä Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin kanssa. 

Kyseessä on Eisenhowerin vuonna 1959 Bonniin tekemä valtiovierailu. Saksa oli silloin jaettu ja sen pääkaupunki oli Bonn.

Kuvasta nähdään, että Adenauerin ja Eisenhowerin autoletkassa on toinenkin ”Adenauer Mersu”.

 

 

 

Tässä kuvasta ottamani lähikuva. Muistamme Eisenhowerin ja Adenauerin juuri tuollaisina!

 

Adenauer-Mersussa on paljon sellaisia hienouksia, joita ei silloin tavallisissa autoissa ollut. 

Huomiota kiinnittää, että tuulilasinpyyhkijät ovat tässä loistoautossa kuitenkin perin vaatimattomat.

 

 

Maailmanpolitiikkaan liittyvät pienet seikat ovat usein kiinnostavia.

 

Eräs sellainen on Saksan ensimmäisen liittokanslerin Konrad Adenauerin käytössä ollut Mercedes Benz 300 joka on nähtävänä Deutsches Museum Verkehrszentrum –museossa Münchenissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Terveisiä Münchenistä, Mittenwaldista ja Salzburgista!

Tiistai 11.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Sain sukulaisperheen sekä perhekuntani kanssa tehdä lähes viikon mittaisen loma- ja kokemusmatkan Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin ja sitä runsaan sadan kilometrin etäisyydellä sijaitsevaan alppikaupunki Mittenwaldiin. Poikkesimme päivän mittaisella reissulla myös Itävallan puolelle Salzburgiin.

 

Kohteinamme olivat joulutorit, kirkot, museot ja muut alueen mielenkiintoiset kohteet.

 

Asuimme koko ajan Münchenissä hotellissa, joka sijaitsi runsaan kahdensadan metrin etäisyydellä päärautatieasemalta.

 

Hotelliasuminen Saksassa on edullista, sillä viiden yön majoitus kolmen hengen huoneessa maksoi 202,00 €/henkilö. Hintaan sisältyi maittava ja runsas aamiainen sekä ystävällinen palvelu.

 

 

 

Suomalaisilla on varmaan paljonkin oppimista Saksasta ja yksi asia on se, että katuvalaistuksessa meillä on paljon säästämisen varaa.

 

 

 

Saksalainen katuvalaistus toteutetaan tavalla, joka Suomessa aiheuttaisi valtavan äläkän. Münchenin pääkaduilla valaistus on tuskin neljäsosaa siitä mihin olemme tottuneet.

 

Ajoin vaimoni kanssa runsas viikko sitten aamutuimaan Tampereelta Hämeenkyröön ja totesimme, että kolmostie on Tampereelta Hämeenkyröön saakka valaistu. München on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki ja siellä katuvalaistus on keskikaupungilla paljon heikompi kuin kolmostiellä Tampereen ja Hämeenkyrön välillä!

 

On ihmeellistä, että Suomessa nousee mahdoton mekkala, jos keskiyön aikaan sammutetaan joka toinen katulamppu – suosittelen protestoijille pientä tutustumismatkaa Saksaan.

 

 

 

Saksalaisissa kaupungeissa on Joulutoreja melkein jokaisessa kadunkulmassa. 

Joulutorien suosikkijuoma on Glühwein eli maustettu kuuma viini.

 

 

 

Glühweinia tarjoillaan keramiikkamukeista, joiden panttimaksu tällä myyjällä oli peräti 3,00 euroa – varsinainen viini maksoi paikasta riippuen 2,50 – 4,00 €/muki.

 

 

 

Myyntikojuja joulutoreilla on lukemattomia. Tässä myydään bratwurstia…

 

 

 

…ja tässä puolestaan monenlaisia joulukoristeita.

Saksalaisilla joulutoreilla on mukava tunnelma, mutta niillä tulee helposti mieleen vanha totuus, että kyllä maailmassa on paljon turhaa tavaraa!

 

 

 

 

Joulupukki on ainakin müncheniläisillä joulutoreilla harvinaisuus, mutta yksi hyvin todentuntuinen ja polkupyörällä matkassa ollut osui kamerani linssiin!

 

 

Tarkoitukseni on palata matkalla kokemaamme myöhemmin.

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Tamperetta johdettu kissantalutustekniikalla kuusi vuotta?

Lauantai 27.10.2012 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö ry ideoi Pormestaripaneelin ja se järjestettiinkin Monitoimitalo 13:n Wivi Lönn –salissa eilen eli 26.10.2012.

 

Kutsuimme paneeliin kaikki Tampereen kaupunginvaltuustossa olevat ryhmät.

 

Sain olla tilaisuuden järjestelyissä mieluisassa ”juoksupojan” roolissa ja houkutella tilaisuuteen eri puolueiden edustajia!

 

Onnistuimme järjestelyissä hyvin, sillä mukaan tulivat kaikki Tampereen kaupunginvaltuustossa edustettuina olevat puolueet.

 

 

 

Saimme Pormestaripaneeliin yhteistyökumppaniksemme Tamperelainen –lehden. Sen päätoimittaja Sakari Nupponen (oikealla) toimi paneelin johdattelijana ja hänen apunaan oli valtio-opin dosentti Pertti Timonen (vasemmalla).

 

 

Panelisteina olivat aakkosjärjestyksessä vasemmalta oikealle eri puolueiden tamperelaiset ykköshenkilöt:

 

 

 

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Aaltonen ja SDP:n kunnallisjärjestön puheenjohtaja Atanas Aleksovski.

 

 

 

 

Keskustan pormestariehdokas Timo Hanhilahti ja europarlamentaarikko Satu Hassi, joka on valmis vihreiden pormestariehdokkaaksi.

 

 

 

 

SKP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja ja pormestariehdokas Jari Heinonen sekä kristillisdemokraattien pormestariehdokas Lauri Kangasniemi.

 

 

 

Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Leena Kostiainen ja Tampereen Sitoutumattomien pormestariehdokas Hannu Soro.

 

 

 

Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Pertti Virtanen saapui Pormestaripaneeliin hieman ”myöhäjunassa”, mutta hän paikkasi asian ja poistui paneelista muita aikaisemmin.

 

 

Paneelin eräs mielenkiintoisimmista osioista oli, kun panelistit saivat antaa kouluarvosanan pormestari Timo P. Niemiselle, joka kuuden pormestarivuoden jälkeen nyt on siirtymässä sivuun.

 

 

Juontaja Sakari Nupponen laski panelistien antamien arvosanojen perusteella Timo P. Niemiselle ”päästötodistuksen” arvosanaksi 8,17! Kelpo saavutus Tampereen ensimmäiselle pormestarille.

 

 

Niemisen pormestarityötä arvioitaessa europarlamentaarikko Satu Hassi kehitti aivan uuden termin kuvaamaan Timo P. Niemisen johtamistyöskentelyä. Satu Hassi luonnehti pormestari Niemisen johtamistyyliä ”kissantalutustekniikalla” johtamiseksi. Näin kertoo Tamperelainen nettisivuillaan Hassin luonnehdinnasta: ”Timo P. Nieminen on ohjaillut kissantalutustaktiikalla asioita haluamaansa suuntaan.”

 

Tiedän kokemuksesta, että kissan tai ainakin kissojen johtaminen on taitolaji, sillä nuoruudessani mursin ranteeni, kun yritin johtaa kissoja iltalypsypaikalta navetalle.

 

Koen aidosti, että Satu Hassin luonnehdinta kertoo arvostuksesta pormestari Timo P. Niemisen johtamistyyliä kohtaan.

 

 

***************

 

On myönnettävä, että erityisesti kokoomus ja SDP eivät aluksi olleet ilahtuneita, kun ilmoitimme järjestävämme Pormestaripaneelin ja kutsuvamme siihen kaikkien puolueiden pormestariehdokkaat. Vasemmistoliitto lähti helposti mukaan ja vihreiden paikallisilta emme edes kysyneet, vaan turvauduimme suoriin suhteisiimme Satu Hassiin.

 

Meidän keskustalaisten mielihyvä oli suuri, kun paneelin jälkeen kaikki kilvan kiittivät Keskustaa ja Tamperelaista hienon tilaisuuden järjestämisestä!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Aitoa ja alkuperäistä tamperelaista roskasakkia jo vuodesta 2011"

Perjantai 14.9.2012 - -Esko Erkkilä-

Saimme mielenkiintoisen vieraan Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön ja Keskustan eduskuntaryhmän yleisötilaisuuteen Keskustorilla 11.9.2012.

 

 

Kyseessä oli Ilkka Erkkilä (vasemmalla) joka tässä kisailee Tarmo Aaltosen kanssa. 

Ilkka Erkkilän – joka ei ole minulle sukua – sydämenasia on roskien kerääminen Tampereen keskustan alueelta.

 

Ilkka Erkkilästä ja hänen vaimostaan Kaija Erkkilästä oli 23.8.2012 juttu Aamulehden Morossa, jossa Erkkilän pariskunta kertoi harrastuksestaan eli siitä, että he keräävät roskia Tampereen keskustan kaduilta ja toreilta.

 

Puhun suulla suuremmalla, kun lainaan tähän Aamulehden toimittaja Anniina Lahti-Kalan juttua:

 

”Oli lokakuu, kun juuri Nurmijärveltä Tampereelle muuttanut pariskunta katseli pöyristyneenä Ratinan asunnostaan Tampereen valtatien kaistojen välistä viheraluetta. Kaistale oli autoilijoiden heittämien serviettien, pahvimukien, tupakka-askien ja savukkeenpätkien peitossa.

Erkkilät kahmaisivat heti muovipussit mukaansa.

– Siivosimme aluksi kotireviiriämme, mutta pian valtasimme Laukonsillan, Pyynikin, Kauppakadun ja Keskustorin. Sloganimme on, että jos itse kukin ei tartu roskaan, ongelma ei poistu koskaan, Ilkka lausuu.

Töitä todellakin riittää: pelkästään Pyynikiltä tupakantumppeja kertyi pariskunnan ja heidän lapsenlastensa pusseihin yhtenä päivänä toista tuhatta. Kaduilla lojuu paperiroskaa, serviettejä, rikottuja lasipulloja, juomamukeja ja tupakantumppeja, mutta Erkkilät ovat löytäneet myös kännykän akun, kuulokkeet, kaulakorun ja Haarlan palatsilta Björn Borgin laukun, korkokengät sekä korvakorut.

Pariskunta nimeää Tampereen sottaisimmiksi paikoiksi Koskipuiston, Laukontorin ja Keskustorin. Erityisesti Laukontorin ja Keskustorin välissä olevan Aleksis Kiven kadun pätkän siivous on Erkkilöiden mukaan täysin retuperällä.

– Muutaman viikon Tampereella asuttuamme kiinnitimme heti huomiota kaupungin roskaisuuteen. On täysin turhaa, että verorahoja käytetään roskien keräämiseen ihmisten asennevamman takia, kun rahat voitaisiin ohjata vaikkapa sairaanhoitoon, Ilkka harmittelee.”

 

 

Ilkka saapui telttamme lähistölle ja ryhtyi mielipuuhaansa eli roskien keräämiseen.

 

Hän pyysi saada käyttää puheenvuoron Keskustan kansanedustajien puheenvuorojen lomassa. Tilaisuuden juontajana annoin sen hänelle, sillä pidän sukunimikaimani toimintaa kannatettavana.

 

 

Ilkka piti lupaamani minuutin pituisen puheenvuoron ja sai puheenvuoronsa jälkeen yleisöltä raikuvat suosionosoitukset.

 

Tampereelle on perustettu poliittisin perustein jopa virka, jonka haltijan tehtäviin kuuluu huolehtia erilaisin tempauksin kaupunkikuvan siisteydestä.

 

Poliittinen virka luo suojatyöpaikan yhdelle valtapuolueen henkilölle, mutta viranhaltijan työn tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi.

 

Ilkka ja Kaija Erkkilän vapaaehtoistyö on todellista talkootyötä, jonka tulokset näkyvät kaupunkikuvan kohenemisena.

 

Kiitän Ilkka ja Kaija Erkkilää heidän toiminnastaan. Toivon, että heidän esimerkkinsä toimisi pontimena myös meille muille, jotka haluamme elää siistissä kaupunkiympäristössä!

 

Juttuni lopuksi pitää kertoa, että tämän kirjoitukseni otsikko on suora lainaus Ilkka ja Kaija Erkkilän käyntikortista!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Miten saksalaiset ja Lidl pystyivät ryssimään uusiseelantilaisen karitsanlihan salmonellasaastuneeksi?

Torstai 23.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Eilisen uutisaiheista kohosi kärkiuutiseksi, että Elintarviketurvallisuusvirasto Evira määräsi Lidl´n vetämään pois markkinoilta saksalaisen karitsanlihaerän, josta omavalvonnassa oli todettu salmonella.

 

Saan kännykkääni kaikki Eviran tiedotteet ja kyseinen tiedote kuului näin:

 

*****

Myynnistä vedetty erä pakastettuja karitsan ulkofileepihvejä

 

22.08.2012 15:28

 

Omavalvontatutkimuksissa todetun salmonellaepäilyn vuoksi maahantuoja on vetänyt markkinoilta erän pakastettuja karitsan ulkofilepihvejä.

 

Tuote on valmistettu Saksassa ja sitä on ollut myynnissä Etelä-Suomen alueen Lidl-myymälöissä nimellä ”Marvest New Zealand Lamb Steaks, marinated”.

 

Takaisinvedettävän erän parasta ennen –päivämäärät ovat 10.4.2013 ja 11.4.2013. Erätunnus on A 215 L 3274. Pakkauskoko on 400 grammaa.

 

Maahantuoja pyytää asiakkaita palauttamaan kyseisten erien tuotteet Lidl-myymälään, jossa tuotteen hinta korvataan. Lisätietojen antajana toimii Lidl Suomi Ky, asiakaspalvelu, p. 0800 05435 tai asiakaspalvelu lidl.fi

 

Asiaa hoitaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa

Ylitarkastaja Raija Törmä-Oksanen, p. 029530 4245, raija.torma-oksanen evira.fi

 

******

 

Lidl`n kärähtäminen salmonellapitoisen elintarvikkeen myynnistä kertoo suomalaisen elintarviketurvallisuusjärjestelmän valvonnan olevan korkealla tasolla. Se kertoo myös sen, että jopa alkuperältään saksalainen elintarvike on riskialtis tuote – se saattaa sisältää salmonellaa.

Suomalainen salmonellakontrolli on kattava – toivottavasti se pystyy jatkossakin pitämään Suomen salmonellavapaana maana.

 

Toivon, että salmonellakontrollimme pystyy jäljittämään kontaminaatiolähteen. On tärkeää tietää, että onko salmonellakontaminaatio tapahtunut Uudessa Seelannissa, Saksassa vaiko Lidl´ssä.

 

Uusi Seelanti saattaa selvitä ongelmasta puhtain paperein, sillä tuote on valmistettu Saksassa. Onko saksalainen lihanleikkaamo syyllinen? Toinen selvitettävä kysymys on, että peukaloiko Lidl sille toimitettuja lihajalosteita? Onko kontaminaatio sittenkin tapahtunut Lidl´ssä?

 

On varmaa, että eri osapuolet pyrkivät vierittämään syyn toisilleen.

 

Suomalaisen kuluttajan kannalta keskeistä on, että Lidl on myynyt epäkelpoa tuotetta. On pelkästään Lild´n asia selvittää salmonellakontaminaation lähde.

Lidl´n syyllistäminen on toisaalta huono asia, sillä se vahvistaa kahden keskusliikkeen eli SOK:n ja Keskon monopolia.

 

Toivon ja edellytän, että Lidl kertoo kontaminaatiolähteen, vaikka se olisikin Lidl!

Minua kiinnostaa kovasti uusiseelantilaisesta karitsanlihasta todetun salmonellan tyyppaustulos. Toivottavasti se kerrotaan, sillä tyyppaustulos antaa joitain vihjeitä kontaminaatiolähteestä.

Tyyppaustulos ilmaisee salmonellan tyypin ja se kertoo tiettyjä asioita asiantuntijoille. Pidän itseäni jonkintasoisena salmonella-asiantuntijana ja sen vuoksi tyyppaustulos kertoo minulle ainakin jotain.

Tyyppaustulos on julkisuudessa viimeistään Eviran analysointituloksista kertovassa tiedossa, jossa kerrotaan Suomessa tavatut salmonellat heinä...joulukuussa 2012.  Tieto ilmestyy kaikkien nähtäville kuitenkin vasta joskus ensi keväänä ja se on perin myöhään.

 

Lidl`n salmonellahässäkkä kertoo taas kerran, että kuluttaja ottaa aina tietyn riskin, kun hän päätyy tuontielintarvikkeen ostajaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Osakeyhtiö Sahanterä" - tamperelaista teollisuushistoriaa

Tiistai 26.6.2012

Osallistuin taannoin erään turkulaisen koulun ”tarpeettomien” koulutarvikkeiden huutokauppaan.

 

Eräs työkaverini kyllästyi huutokaupan verkkaiseen etenemiseen ja pyysi minua huutamaan hänelle tarjolla olleet kangaspuut. Tein työtä käskettyä, sillä eihän tamperelaisella voi olla mitään kiirettä, kun joka tapauksessa jouduin silloin yöpymään Turussa.

 

Työkaverini oli aamusella tyytyväinen, kun kerroin, että olin kangaspuiden ainoa huutaja ja nyt ne ovat hänen noudettavissaan huutokauppapaikalta heti aamusella.

 

Huusin itselleni kuulosuojaimia, joita oli ilmeisesti käytetty teknisissä töissä suojaamassa oppilaiden kuuloa. Kuulosuojainten lisäksi huusin myös aikamoisen kasan suorakulmia!

 

 

Suorakulmissa minua kiinnosti se, että niissä on maininnat ”Sahanterä” sekä ”Epilä”.

 

Maininta ”Epilä” viittasi Tampereeseen.

 

Olen vasta nyt ehtinyt perehtyä hankkimieni suorakulmien alkuperään.

 

Suorakulmani edustavat n. sata vuotta vanhaa, mutta nyt unhon yöhön joutunutta tamperelaista teollisuutta.

 

Tampereelle vuonna 1906 muuttanut Helsingin Teknillisen koulun käynyt Sixtus Syrjänen perusti 1910 yhdessä kunnallisneuvos Otto Thunebergin kanssa Oy Sahanterän Tampereelle Epilään.

 

Yritys joutui Vapaussodan melskeisiin ja sodassa sen tehdas-, konttori- ja varastorakennukset tuhoutuivat ja samoin kävi myös isännöitsijän talolle.

 

Vapaussodan jälkeen Oy Sahanterä rakensi uudet tilat yhdessä Epilän Konepajan kanssa.

 

Pulavuodet 1930-luvulla koettelivat voimakkaasti myös Oy Sahanterän toimintaa ja liiketoimintojaan laajentava Sixtus Syrjänen aloitti Epilän Kylpylän rakentamisen. Kylpylä oli nimeltään Rauhanlinna eli se oli nimetty Syrjäsen omistaman tontin mukaan. Kylpylä ei koskaan ehtinyt valmiiksi, mutta sen raunioita saattaa kuulemma vieläkin nähdä nykyisin Tampereen kaupungin omistamalla virkistysalueella.

 

Pitäisipä poiketa alueella!

 

1934 julkaistussa myyntikatalogissa Oy Sahanterä mainitsee mm., että se valmistaa seuraavia tuotteita:

 

• sirkkelisahoja
• raamisahoja
• tukkisahoja
• halkosahoja
• lankkusahoja
• jääsahoja
• paperileikkuuteriä
• hakunteriä
• paperikonekaavareita
• kuorianteriä
• höylänteriä
• jyrsinteriä
• höylänkuttereita
• hammaspuristimia
• erilaisia stansseja
• angeleita
• tiilikoneita
• sirkkeliakseleita
• muurainkauhoja
• suoriakulmia
• katukaavaimia
• venekaavaimia
• akkunakulmarautoja
• nahkurinveitsiä
• kaakeliveitsiä

 

Erityisen tyytyväinen olen, että valmistusohjelmassa kerrotaan v. 1934 olleen ”suoriakulmia”.

 

Niitä minulla on omistuksessani muutama kappale!

 

 

-Esko Erkkilä-

Saksa tuottaa lähes puolet maailmassa tuotetusta aurinkoenergiasta

Maanantai 4.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Tiedotusvälineet kertoivat toukokuun lopulla, että Saksassa tuotettiin perjantaina 25. toukokuuta noin kolmannes maan tarvitsemasta sähköstä aurinkoenergialla. Seuraavana päivänä eli lauantaina toukokuun 26. päivänä maan sähköntarpeesta tuotettiin auringon avulla peräti lähes puolet!

 

Aurinkosähkön osuuden kasvaminen lähes puoleen selittyi osin sillä, että lauantai on vapaapäivä ja teollisuuden tarvitsema sähköntarve on silloin luonnollisesti pienempi kuin arkipäivinä.

 

Mainittuna viikonvaihteena Saksassa tuotettiin hetkellisesti aurinkosähköä suuremmalla teholla kuin minkään muun valtakunnan alueella aikaisemmin.

 

Saksa on investoinut suuria summia uusiutuvaan energiaan. Viime vuosina Saksa on tukenut neljällä miljardilla eurolla vuodessa aurinkoenergian kehittämistä ja rakentamista.

 

Saksan panostamisen aurinkosähkön tuottamiseen näkee helposti, sillä aurinkopaneeleja on maisemassa paljon.

 

Totesimme aurinkoenergiaan panostamisen kun vierailimme huhti – toukokuun vaihteessa Baijerin alueella.

 

Lensimme Helsingistä Frankfurtiin ja jatkoimme sieltä junalla Würzburgiin.  

 

Teimme Würzburgsta junamatkat Rothenburgíin sekä Nürnbergiin ja näimme rautateiden varrella paljon aurinkopaneeleja.

 

Tässä muutamia junan ikkunoista nähtyjä aurinkopaneeliratkaisuja:

 

 

Baijerissa ratojen varrella on useiden hehtaarien suuruisia "aurinkopaneelipeltoja".

 

Teollisuushallien katot ovat käteviä paikkoja asentaa aurinkopaneelit.

 

Aurinkopaneelit soveltuvat hyvin maisemaan myös tavallisten omakotitalojen katoilla. Kattojen oikea suunta ja kaltevuuskulma kohti aurinkoa merkitsevät, että maisemaa rumentavia erikoisrakennelmia ei tarvita.

 

Kiinnostaisi tietää, että millaisen korvauksen maanomistaja saa, kun...

 

...hän antaa energiayhtiön asentaa "hehtaarikaupalla" aurinkopaneeleja pelloilleen!

 

Radanvierustapellot ovat rautatien vuoksi poissa virkityskäytöstä, joten aurinkopaneelit soveltuvat sen puolesta ratojen vierustoille.

Kun piharakennuksen katto on oikeaan suuntaan ja sen kaltevuuskulma sopiva, voidaan aurinkopaneelit helposti asentaa suoraan katolle.

Aina kun näen maisemaa pilaavan tuulivoimalan, tulee mieleeni perussuomalaisten työmies Matti Putkosen sanomaksi kerrottu luonnehdinta tuulivoimalasta:

"Tuulivoimala on parhaimmillaan, kun sen jalustassa käydä jyskyttää dieselmoottori ja se pyörittää hihnavedon avulla tuulivoimalan siipiä!"

En tunne Saksan nykyistä toimintapolitiikkaa rapsiöljyn tukemisessa ja hyödyntämisessä biopolttoaineena.

Rapsipellot olivat kuitenkin vapun aikoihin Saksassa kauneimmillaan.

Tämän jutun keskeinen sisältö on saksalaisen insinööritaidon ihaileminen, että niinkin pohjoinen maa kuin Saksa on kohonnut maailmassa aurinkosähkön tuottajana aivan kärkeen!

Kun en tunne saksalaista tukipolitiikkaa aurinkosähkön tuotannossa, menköön tämä juttu insinööritaidon ihailuksi!

-Esko Erkkilä-

Terveisiä Baijerista!

Sunnuntai 6.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Olin perhekuntani ja sukulaisperheemme kanssa vajaan viikon mittaisella lomamatkalla Saksassa.

 

Lensimme sinivalkoisilla siivillä Frankfurt´iin ja jatkoimme sieltä junalla Baijerin puolelle Würzburg´iin.

 

Würzburg oli tukikohtamme, kun teimme sieltä päivän matkat kaikkein romanttisimpaan saksalaiskaupunkiin eli Rothenburg´iin sekä natsioikeudenkäynnistä tunnettuun Nürnberg´iin.

 

Lomamatkamme ajoittui Vapunpäivän aikaan. Vappu on Saksassa vapaapäivä, mutta liputuspäivä se ei ole, joten saksalainen liputuskulttuuri jäi kokematta.

 

 

Kesä oli Saksassa hyvässä vauhdissa ja sen saimme todeta jo lentokoneessa, kun ihailimme kukkivia saksalaisia rapsipeltoja.

Kesä eteni matkamme aikana vauhdilla, sillä hellettä riitti neljänä peräkkäisenä päivänä – korkeimmillaan lämpötila kohosi 33 asteeseen. Suomesta saamanne tekstiviestit kertoivat kotimaan vappusään olleen lähellä ”normaalia vappusäätä” eli viileän!

 

 

Frankfurt´n lentoasema on suuri ja samaa on sanottava myös Frankfurt´n rautatieasemasta, jonka sisätiloista tässä kuva.

 

Matkaseurueemme muut jäsenet tässä lintuperspektiivistä kuvaaminani.

 

Taitoimme n. 120 kilometrin mittaisen matkan Frankfur´sta Würzburg´iin ICE-junalla, jonka määränpää oli Wien. Junan nopeus vaihteli 160 – 196 kilometriä tunnissa.

 

 

ICE-junaa voi hyvällä syyllä kutsua luotijunaksi, sillä sen veturin etumaskin muotoilu muistuttaa luotia!

 

Baijerin-matkamme oli hieno kokemus. Kerrankin oli riittävästi aikaa tutustua lomakohteisiin ja kun kiire ei painanut päälle, oli kaikesta nauttimiseen mainio tilaisuus.

 

Tarkoitukseni on lähipäivinä näillä sivuilla kertoa tarkemmin Baijerissa kokemastamme!

 

-Esko Erkkilä-

Kokemuksia johtokuntatyöskentelystä Tampereen Infrassa

Perjantai 13.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginvaltuusto valitsi minut vuonna 2009 juuri perustetun Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajaksi vuosiksi 2009 ja 2010.

 

Sain uusintapestin samaan luottamushenkilötoimeen myös valtuustokauden loppupuoliskolle eli vuosille 2011 ja 2012.

 

Tampereen Infratuotanto Liikelaitos  tarjoaa yhdyskuntatekniikan suunnittelua, paikkatietopalveluja, rakentamis- ja kunnossapitopalveluja sekä kuljetus- ja korjaamopalveluja.

 

Kunnallisena liikalaitoksena suurin asiakasryhmämme ovat Tampereen kaupungin eri tulosyksiköt.

 

Tampereen Infran perustamishetkellä liikelaitoksen palveluksessa oli lähes 800 henkilöä, mutta tehostamistoimenpiteiden tuloksena henkilöstömäärä on nyt n. 550 henkilöä.

 

Monet ovat sanoneet, että Tampereen Infra on ainoa Tampereen kaupungin yksiköistä, joka on pystynyt tehostamaan toimintaansa päättymässä olevan valtuustokauden aikana.

 

Tampereen Infran nopean tehostamistyön eräs osa-alue on ollut hienosti kehittynyt sisäinen tiedostuslehti.

 

Liikelaitoksen toimitusjohtaja Sakari Suominen on antanut tiedotuspäällikkö Jyrki Ristilälle mahdollisuuden luoda liikelaitoksen tiedotuslehdestä ”Infralainen” liikelaitoksen henkilöstöä yhteennivovan voimatekijän. Liikelaitoksen luottamushenkilöjohto eli johtokunta on antanut tälle työlle vankkumattoman tukensa.

 

Infralainen –lehden vastuullinen julkaisutaho pyysi minulta otsikkoaiheista kirjoitusta lehden huhtikuun numeroon. Kirjoitukseni julkaistiin 12.4.2012 julkaistussa Infralaisessa.

 

Koska ”Infralainen” –lehteä jaetaan myös muille kuin henkilöstölle, katson mahdolliseksi julkaista kirjoitukseni myös tällä saitilla.

 

Kirjoitukseni kuului näin:

*************

 

”Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen neljäs toimintavuosi on hyvässä vauhdissa. Samoin on myös liikelaitoksen johtokunnan osalta – seitsemän kaupunginvaltuuston valitsemaa luottamushenkilöä vahvistettuna kaupunginhallituksen nimeämällä edustajalla on tehnyt tiivistä yhteistyötä saman ajan.

 

Liikelaitoksen johtokuntatyöskentely vastaa yrityksen hallitustyöskentelyä.

 

Johtokunnan jäsenet on valittu poliittisten ryhmien toimesta, mutta johtokuntatyöskentelyssä kaikkien toiminta tähtää liikelaitoksen, sen henkilökunnan ja kaupunkilaisten parhaaksi.

 

Yrityksen ja liikelaitoksen henkilökunta on se voimavara, jonka varaan toiminta rakennetaan – tämä periaate on ollut kirkkaana mielessä Infran johtokunnalla, kun se on päätöksiään tehnyt.

 

Johtokunnassa oli toisilleen tuntemattomia henkilöitä, kun se vuonna 2009 aloitti toimintansa.  Vaati suurta perehtymistä, kun samaan aikaan oli tiedostettava, että vastasyntyneen Infran taustalla oli useita erillisiä yksiköitä, joiden piti nopealla aikataululla hitsautua yhtenäiseksi Infraksi. Onnistuimme haasteessamme!

 

Toimiva johto on koko ajan nauttinut johtokunnan luottamusta. Ilman luottamusta luottamushenkilöjohdon ja toimivan johdon välillä ne muutokset, joita kuluneen kolmen vuoden aikana on saatu aikaiseksi, eivät olisi olleet mahdollisia.

 

Infra on hitsautunut yhdeksi kokonaisuudeksi.  Uskon, että myös kaikki infralaiset kokevat samoin. Tehdyt tilaratkaisut ja jo varhain aikaansaatu yhteinen graafinen ilme ovat olleet kokonaisuuden luomisessa tärkeitä.

 

Tulos on yrityksen tärkein arvostuksen mittari. Sama pätee myös kunnallisen liikelaitoksen onnistumisen arvioinnissa.

 

Henkilöstön keskuudessa tulostietoisuus on kasvanut. Johtokunnan kokouksissa vierailleet yksiköiden päälliköt ovat kertoneet oman yksikkönsä tuloksista ja tulevaisuuden näkymistä. Olemme huomanneet kaikkien sisäistäneen, että ainoastaan kannattavalla ja asetettuihin tavoitteisiin pystyvällä yksiköllä on mahdollisuus tulevaisuuteen.

 

Luottamushenkilöjohto arvostaa, että se on kutsuttu useimpiin Infran henkilöstö- ja asiakastilaisuuksiin – niissä on päässyt tutustumaan Infran henkilökuntaan sekä asiakkaisiin.   

 

On ollut helppo havaita, että henkilöstö arvostaa toimivaa johtoa. Tämä antaa lisävarmuutta luottamushenkilöjohdolle – olemme voineet luottaa, että Infrassa asiat ovat mallillaan.

 

Vuosi 2012 on tuloksenteon osalta vasta alkuvaiheessaan, vaikka vuodesta jo neljäsosa onkin selvillä.

 

Tulostavoite vuodelle 2013 on nolla-tulos. Yritysmaailmassa nolla-tulostavoitetta ei hyväksyttäisi, mutta kunnallisen liikelaitoksen tuloksena se kaikkien niiden toimenpiteiden jälkeen joita on tehty, on kunniallinen tavoite.

 

Infran tulostavoite on pilkottu yksikkökohtaisiin tavoitteisiin ja luotan, että yksikkökohtaiset tulostavoitteet ovat jokaisen tiedossa.

 

On välttämätöntä, että yksikön vastuuhenkilöt seuraavat tulostavoitteen toteutumista päivittäin. Heidän vastuullaan on myös se, että tulosseuranta pysyy kaikkien infralaisten tietoisuudessa. Johtokunta seuraa tulostavoitteen toteutumista kuukausittain ja saa silloin toimivalta johdolta luvut myös koko kuluvan vuoden tulosennusteesta.

 

Kiitän kaikkia infralaisia tehokkaasta ja tuloksekkaasta toiminnasta kuluneen runsaan kolmen vuoden aikana.

 

Olemme osoittaneet, että meillä on tärkeä paikka Tampereen kaupungin organisaatiossa ja kaupunkilaisten palvelijana tulevaisuudessakin!

 

-Esko Erkkilä-”

Onko Iisakki Nieminen liian toiveikas?

Torstai 26.1.2012 - -Esko Erkkilä-

Olen kirjoittanut tämän jutun jo 8.1.2012, mutta aiheiden runsauden vuoksi julkaisen sen vasta nyt.

Tänään tiedämme Tavasesta enemmän kuin kirjoituspäivänä ja nyt kirjoittaen jutun sisältö olisi ehkä hieman toinen. Nyt saattaisin uskoa, että Tavase Oy kaatuu jo alkaneena vuonna!

Mutta tässä 8.1.2012 kirjoitettu juttu:

===============

Tampereella ilmestyy ilmaisjakelulehtenä Kaupunkilehti Tamperelainen. Se on Suomen vanhin kaupunkilehti, sillä sen ensimmäinen numero ilmestyi jo syyskuun 19. päivä 1957.

Tamperelaisen nettiosoite on:  www.tamperelainen.fi

Tamperelainen ilmestyy keskiviikkoisin ja lauantaisin ja sen jakelu on lähes 150.000 kappaletta.

 

Tamperelainen on saanut tamperelaisten luottamuksen ja siitä kertoo mm. se, että se on Aamulehden rinnalla ainoana muuna lehtenä Tampereen kaupungin virallinen ilmoituslehti.

 

Tamperelaisessa on ilmaisjakelulehdeksi ”riittävästi” toimituksellista aineistoa, joten se ansaitsee arvostuksensa sitäkin kautta hyvin.

 

Taitaa olla kerran viikossa, kun nimimerkki ”Iisakki Nieminen” pakinoi Tamperelaisessa.

 

Iisakki on ilmeisen hyvin perillä tamperelaisen kunnallispolitiikan kuvioista, sillä pakinoissaan hän käsittelee asiantuntevasti Tampereen kunnallispolitiikan taustakuvioita.

 

Pidin Iisakin pakinasta, joka ilmestyi Tamperelaisessa 7.1.2012.

 

Pakinan otsikko oli: ”Mitä tapahtuu vuonna 2012?”.

 

Iisakin pakinan Tampere-osuudessa käsiteltiin kaupungin suurhakkeiden tilannetta alkaneena vuonna.

 

Iisakki ennustaa, että Tampereen suurhankkeista Rantaväylän tunneli, ratikka sekä Keskusareena etenevät, mutta ”Tavase haudataan hiljaisin menoin.”

 

Olen Iisakkia pessimistisempi ja oletan, että Tavase haudataan vasta syksyllä 2012 valittavan uuden kaupunginvaltuuston toimesta. En jaksa uskoa, että nykyinen kaupunginvaltuusto pystyy Tavasea hautaamaan.

 

Toivon, että olen väärässä ja jo nykyinen Tampereen kaupunginvaltuusto kokisi ryhtiliikkeen sekä hautaisi mielettömän hankkeen.

 

-Esko Erkkilä-

Pyynikin näkötornilla ja vanhalla Laululavalla hienoja valoteoksia!

Tiistai 3.1.2012 - -Esko Erkkilä-

Valotaiteilijat Carita Elko ja Satu Leskinen ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Tampereen Pyynikille hienot valoteokset.

 

Pyynikin näkötornin maastossa välkehtivä valoteos on nimeltään ”Kätketty” ja vanhalla Laululavalla pyörivä videoteos puolestaan ”Kaiut”.

 

Kävin ihailemassa valoteoksia tammikuun 2. päivänä.

 

 

Salaperäisesti valaistu Pyynikin näkötorni on osa ”Kätketty” –valoteosta.

 

 

Monet Pyynikinharjun puut saavat uuden ulottuvuuden, kun ne on taidokkaasti valaistu.

 

Tulee mieleen tarunhohtoinen Satumetsä. Ei kuitenkaan se Satumetsä, joka sijaitsi ja sijaitsee edelleenkin Suvannon rannalla Keljan taistelupaikalla Sakkolassa.

 

 

Vanhalla Laululavalla pyörii non stop-näytäntönä vanhoja valokuvia Vapriikin kuva-arkistosta. Kuvat on vuosikymmeniä sitten otettu Pyynikinharjulla. Videoteoksen on suunnitellut ja toteuttanut Satu Leskinen ja sen on valosuunnittelu on Carita Elkon käsialaa.

 

 

Vanhalta Laululavalta Pyynikin näkötornille nouseva ulkoilutie on kerrassaan hieno!

 

Kiitokset valotaiteilijoille hienojen taideteosten toteuttamisesta!

Pyynikin valoteosten tarvitsema sähkövirta otetaan normaalista sähköverkosta. On selvää, että valoteosten valaisuun tarvitaan paljon energiaa ja on varmaa, että osa kaupunkilaisista asettaa vastakkain esim. vanhustenhoidon ja valoteokset. Pitää kuitenkin muistaa, että...

...Pyynikin valoteokset ovat nähtävissä vain tammikuun 8. päivään saakka.

 

 

Tampereella on samaan aikaan nähtävillä myös toinen valoteos.

 

Sen ovat suunnitelleet Roope Siiroinen ja Katja Muttilainen.

 

 

Siirosen ja Muttilaisen valoteos sijaitsee Tampereen keskustassa Tammerkosken rannalla ja Takon tehdasalueella.

 

Teoksen suunnittelijat sanovat, että valoteos korostaa Tampereen valtakunnallisesti merkittävää perinnettä ja Tammerkosken merkitystä kaupungin synnyssä.

 

On rehellisesti todettava, että keskikaupungilla sijaitseva valoteos ”häviää” muuhun valosaasteeseen ja se ei pääse esille yhtä voimakkaasti kuin Pyynikillä sijaitsevat valoteokset.

 

Tammerkosken partaalla sijaitsevia valoteoksia voi käydä ihailemassa tammikuun 5. päivään saakka.

 

-Esko Erkkilä-

Itä-saksalaiset urheilijat voiton tielle "kasvattaneet" doping-napit ovat esillä DDR-museossa

Lauantai 8.10.2011 - -Eso Erkkilä-

Taannoisen Berliinin-matkamme eräs kohde oli DDR-museo.

 

 

DDR-museo sijaitsee Spree-joen varrella vastapäätä Berliinin Tuomiokirkkoa. Museon osoite on Karl-Liebknecht-Stase 1.

 

DDR:n syntymiseen ja sen olemassaoloon keskeisesti vaikuttaneiden kommunistijohtajien kuvat ovat esillä museossa:

 

 

Marx´n ja Engels´n lisäksi kuvansa oli saanut esille Vladimir Lenin

 

Aina pelonsekaisia tunteita herättävä Josef Stalin

 

 

Liennytystä yrittänyt Nikita Hrutszev

 

 

Kovan linjan palauttanut Leonid Breznev...

 

 

...ja hänen suutelukaverinsa Erik Honecker.

 

 

Nakuilu oli DDR:ssä harvoja "iloja". Sitä harjoitti valtiojohto ja myös tavalliset kansalaiset. Nakuilusta museossa on muutamia havainnollisia kuvia.

 

 

Nukkumatti-animaatiot ovat jokaisen suomalaisenkin muistissa, jotka olivat DDR:n voimantunnon vuosina nassikkaiässä. DDR-syntyisen Nukkumatin heittämä unihiekka on saanut monen suomalaislapsenkin nukkumaan!

 

Valtaapitävällä eliitillä oli kansan kurjuudenkin aikana mahdollisuus hankkia parhaita ja laadukkaimpia länsituotteita.

 

 

DDR:n valtiolipussa esiintyvät symbolit eli ohrantähkät, harppi ja vasara olivat museossa nähtävillä.

 

 

 

Urheilu oli DDR:ssä korkeassa kurssissa. DDR-urheilijoiden saavutukset olivat hienoja, mutta...

 

 

...ne perustuivat epäinhimilliseen ihmisdopingiin. Tässä aitoja DDR-urheilijoiden nauttimia doping-nappeja kaiken kansan katseltavana.

 

Museo on tiloiltaan varsin pieni ja sen vuoksi kuvani esim. Volvon erikoisautosta ja kaiken kansan Trabant´sta eivät onnistuneet julkaisukelpoisiksi.

 

Valtaapitävät ajelivat erikoisvalmisteisilla Volvoilla ja kansa sai hankkia Trabant-autoja.

 

Berliinin reissulla kannattaa ehdottomasti poiketa DDR-museossa. Museossa tulee mieleen nostalginen huumorimieli, mutta emme kuitenkaan saa unohtaa sitä arvotonta järjestelmää, jonka pauloissa osa saksalaisista joutui elämään vuodesta 1949 vuoteen 1990!

 

-Esko Erkkilä-