Suuret ikäluokat ovat aikaansaaneet monta "ahdasta paikkaa"!

Sunnuntai 21.4.2024 - -Esko Erkkilä-

Suuriksi ikäluokiksi kutsutaan meitä, jotka olemme syntyneet 1.1.1945 – 31.12.1950 välisenä aikana.

 

Suurten ikäluokkien syntyvyys ylitti vuosia 1945 ja 1950 lukuun ottamatta 100.000 henkilön rajan – kas näin:

 

1945     95 758
1946   106 075
1947   108 168
1948   107 759
1949   103 515
1950     98 065     Vertailutietona se, että vuonna 2023 Suomessa syntyi 43 320 lasta, mikä oli 1 631 vähemmän kuin vuonna 2022!     Ennätysten saavuttaminen on aina mukavaa ja pitäisikö minun nyt olla ylpeä, että syntymävuoteni 1947 on ennätyssuuri synnyinvuosi!     *********************     Me suuret ikäluokat olemme aikaansaaneet suomalaiseen elämään monta ahdasta paikkaa, kuten mm.     kansakoulupaikkojen rakentaminen 1950-luvulla silmälasien hankintabuumi 1960-luvun lopulla joutuikohan poikien asevelvollisuusaikojen supistaminen 1960-luvulla osaltaan suurten ikäluokkien aiheuttamasta paineesta?     *********************     Parhaillaan on menossa huutava pula vainajien säilytystiloista kuoleman jälkeen, sillä krematorioiden käyttöaste on korkea ja eivätkö papitkaan ehdi siunaamaan vainajia kohtuullisessa ajassa!   *************   No, muutaman vuoden kuluttua suurten ikäluokkien aikaansaamat pullonkaulakohdat ovat muisto vain!       -Esko Erkkilä-

RUK-kurssikaverini Esko-Juhani Tennilä on kuollut

Tiistai 9.4.2024 - -Esko Erkkilä-

Saatan olla niitä harvoja, jotka ovat viime vuosikymmeninä kansakoulupohjalta saaneet kiitettävän arvosanan Reserviupseerikoulusta eli RUK:sta.

 

Olin upseerioppilaana RUK:n kurssilla numero 125 ja opiskeluaikamme tapahtui 12.8 – 24.11.1967.

 

Sain junailutehtävän heti kurssimme aluksi ja kurssijulkaisussamme todetaan minusta jotenkin niin, että junaili heti alkuun kiitettävästi ja sai nauttia siitä koko kurssin ajan.

 

Kurssimme priimus oli Risto Sänkiaho Tampereelta, joka epäonnistui aikoinaan Veikko Vennamon vaalivoiton ennakoinnissa.

 

********************

 

Eräs kurssimme upseerioppilaista oli 10.10.1947 syntynyt Esko-Juhani Tennilä, joka kuoli eilen.

 

Opin tuntemaan Esko-Juhani Tennilän, sillä hän oli tosiaan saman RUK-kurssin oppilas kuin minä.

 

Esko-Juhani oli toimittajataustansa ansiosta jo RUK-aikana enemmän toimittaja kuin johtamiseen perehtynyt sotilas.

 

Esko-Juhani opiskeli RUK-aikanamme Tampereella ja kuljimme samalla RUK:n bussikuljetuksella Tampereelta Haminaan ja takaisin.

 

Meillä kaikilla RUK-oppilailla oli taloudellisesti tiukkaa ja Esko-Juhani pyrkikin keräämään kanssaoppilailtaan bussirahansa.

 

*****************

 

Kohosin reservissä yliluutnantiksi, mutta Esko-Juhani ”pani pykälää paremmaksi”, sillä hän kohosi reservissä kapteeniksi.

******************

 

Poliittisesta eriseurastamme huolimatta arvostan Esko-Juhani Tennilää ja hänen toimintaansa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Sain aikoinaan siirron Maavoimien organisaatiosta Ilmavoimiin!

Perjantai 14.4.2023 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistys ry teki eilen tutustumismatkan Satakunnan Lennoston tukikohtaan Pirkkalassa.

 

Olen aikoinaan reserviläisaikanani saanut siirron Maavoimista Ilmavoimiin, joten suuresta mielenkiinnosta osallistuin tutustumismatkalle.

 

************

 

Pärjäsin aikoinaan kohtuullisesti RUK:ssa, sillä sain sieltä ”Kiitettävät” paperit.

 

Taidanpa olla viimeisiä, joka on RUK:sta saanut kiitettävän paperit kansakoulupohjalta!

 

************

 

Toki maksoin jäsenmaksun Tampereen Reserviupseereille, mutta heidän toimintaansa en osallistunut.

 

Kaikesta huolimatta olen ollut ”merkitty mies”, sillä olen saanut kertausharjoituskutsun kymmenkunta kertaa – aluksi varusmieskoulutukseni mukaisesti panssarintorjuntajoukoissa, mutta myöhemmin Ilmavoimien organisaatiossa.

 

********************

 

Eilinen tutustumiskäynti Satakunnan Lennostossa oli mielenkiintoinen, sillä perehtyminen ajankohtaiseen Ilmavoimien toimintaan oli kiinnostavaa.

 

Käytin tilaisuudessa yhden kysymyspuheenvuoronkin ja aloitin kysymykseni näin: ”Herra everstiluutnantti” ….

 

-Esko Erkkilä-

Varttikarjalaisten poikieni juuret ovat osaltaan Salmin pitäjän Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä!

Torstai 24.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostaa pintaan tuon hylkiövaltion edeltäjän eli Neuvostoliiton valloitukset toisessa maailmansodassa, jolloin myös Suomi menetti merkittävän osan pinta-alastaan Neuvostoliitolle.

 

Karjalan menettäminen koskettaa myös perhekuntaamme, sillä edesmennyt anoppini oli kotoisin Salmin pitäjän Mantsinsaaren Työmpäisten kylästä. Tämä merkitsee, että Rouvani on puolikarjalainen ja poikamme ovat varttikarjalaisia!

 

Olen käynyt Mantsinsaaren Työmpäisissä sijaitsevilla anoppini kotitalon raunioilla ja siitä olen suorastaan ylpeä, että keskipoikamme oli mukana eräällä matkallani. Vaimoni ei ole suostunut käymään Mantsinsaarella, mutta keskipoikamme ansiosta sukupolvien ketju sinne on siis muodostettu.

 

****************************

 

 

Leo Mirala on koonnut tarkat tiedot Mantsinsaaren asukkaista ennen sotia ja tässä hyödynnän noita tietoja.

 

***

 

 

Kartta Työmpäisten kylän taloista, teistä ja merkittävistä kohteista ml. kylän tsasouna, kansakoulu sekä vartioasema – ne kaikki ovat paikkoina tuttuja minulle.

 

 

Kartalla kohde numero 22 on anoppini kotipaikka ja tässä Leo Miralan laatima luettelo sen asukkaista – anoppini on Stepan ja Palagea Ahvenen seitsemäs lapsi.

 

 

***

 

 

Ahven Stepan (Stjoppi) Mihailinp. 26.7.1874 - 4.8.1949, asuntotilall, räätäli.

Pso Pelagea Ivanintr o.s. Kirilä 10.9.1877.

Lapset:

1. Aleksantra (Sanni) 13.4.1902, pso Grigori Stepaninp Kima,  

2. Natalia 15.8.1904, pso Venäläinen,

3. Maria 4.4.1906,

4. Ljubov (Lempi) 19.7.1908,

5. Anfisa 21.10.1910,

6. Olga 21.7.1912, pso Pekka Stepaninp Kuha,

7. Raisa 30.8.1915,

8. Ivan (Johannes) 7.9.1917,

 

 

Pääseeköhän enää milloinkaan Mantsinsaarelle?

 

 

-Esko Erkkilä-

"Ei niitä ymmällä!"

Maanantai 10.5.2021 - -Esko Erkkilä-

Eilinen alkoi etukäteen ostetun…

 

 

 

…äitienpäiväruusun noutamisella kylmästä varastosta ja sen luovuttamisella Rouvalle.

 

 

Sen jälkeen oli vuorossa…

 

 

 

…siniristilipun nostaminen salkoon, sillä onhan Äitienpäivä eräs tärkeimmistä liputuspäivistämme.

 

******************

Muistan erään Äitienpäiväjuhlan Viljakkalan Hanhijärven koululla, jossa sain olla mukana eräässä pienoiskuvaelmassa yhdessä minua vuotta nuoremman naapurinpojan eli Hietamäen Pentin kanssa.

 

 

Yleisönä oli nelisenkymmentä koulupiirimme äitiä ja esitimme Pentin kanssa kahta alakoululaista, jotka opettaja oli laittanut nurkkaan jonkin vallattomuutemme vuoksi.

 

Roolinani oli pohdiskella monia asioita, jotka vanhemmat olivat määränneet, mutta joita emme lapsina hyväksyneet emmekä ymmärtäneet.

 

En enää jaksa muistaa pohdintojani, mutta sen muistan, että jokaisen pohdintani jälkeen Pentti totesi:

 

”Ei niitä ymmällä!”

 

 

Mikään ei ole muuttunut, sillä myös nyt on paljon asioita, joita emme ymmärrä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hautausmaalla tapaa tuttuja!

Sunnuntai 9.5.2021 - -Esko Erkkilä-

Eilen oli Äitienpäiväaatto ja monien matka suuntautui eilen hautausmaalle.

 

Myös minä kävin perhekuntani kanssa laittamassa ensimmäiset kesäkukat läheistemme haudoille.

 

Hautausmaalle ei kannata mennä kiireellä, sillä rauhallisella tutustumisella hautausmaalla tavoittaa parhaiten sen rauhan ja kiireettomyyden jota ihminen kaipaa.

 

*************

 

Eilisen hautausmaakäyntimme aikana Viljakkalan kirkossa oli meneillään siunaustilaisuus ja huomasin, että kyseessä oli tuttu vainaja.

 

 

Eilen Äitienpäiväaattona hautausmaalla oli useita seurueita, jotka olivat samoilla asioilla kuin me eli laittamassa läheisten haudoille ensimmäisiä kesäkukkia.

 

Tunsin hautapaikat ja lähestyin rohkeasti henkilöitä, jotka ahersivat läheistensä haudoilla. Molemmissa tapauksissa oli kyse koulukavereistani, joiden kanssa kävin Hanhijärven kansakoulua vuosikymmenet sitten.

 

Kansakoulukaverini arvostivat lähestymistäni ja molemmista tapaamisistamme kehkeytyi antoisa muistelutapahtuma.

 

Totesimme, että monet yhteisistä tutuistamme ovat jo siirtyneet sen rajan taakse, josta ei ole paluuta, mutta me saamme jatkaa eloamme täällä.

 

 

Olen kiitollinen eilisistä kohtaamisistani Viljakkalan hautausmaalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mantsinsaaren Työmpäisten kansakoulun lämmitysuunin kohennuskeppi!

Sunnuntai 5.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt anoppini oli Salmin kunnan Mantsinsaaren Työmpäisten kylän Ahvenen talon tyttäriä.

 

Rouva ei ole milloinkaan suostunut käymään äitinsä synnyinkodin raunioilla, mutta minä olen siellä käynyt muutaman kerran ja kerran mukanani oli keskipoikamme, joten sukupolvien ketju on hoidettu.

 

Anoppini synnyinkodin raunioilta en ole kerännyt mitään muistoja, mutta Työmpäisten kansakoulun kellarin jäännöksistä löysin joskus…

 

 

…leivinuunin kohennuskepin!

 

Oletan, että kohennuskeppi on suomalaisen maasepän tekemä, sillä…

 

 

 

…sen päässä oleva koukku on taidokkaasti tehty!

 

 

Mantsinsaaren ja Lunkulansaaren välistä venekuljetuksista huolehtiva kaveri sanoi minulle, että et voi viedä tuota kohennuskeppiä Suomeen, sillä se on Neuvostoliiton omaisuutta.

 

Silloin olin selkäkivun vaivaama ja sanoin, että käytän tätä keppinäni ja jätän tämän Neuvostoliittoon.

 

No, en toiminut lautturille lupaamallani tavalla, vaan toin kohennuskepin Suomeen ja nyt se on saanut uuden elämän mökkitakkani kohennuskeppinä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Perunannostotalkoot olivat 1950- ja 1960-luvuilla suuri tapahtuma maaseudulla

Perjantai 20.9.2019 - -Esko Erkkilä-

 
 

Liitän tämän jo eilen perunannostokoneesta julkaisemani kuvan tämän juttuni aloituskuvaksi.

 
 
Perunannostotalkoot olivat entiseen aikaan meillä Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla suuri ja merkittävä tapahtuma.
 
 
Tuo kuvassa oleva perunannostokone oli alkujaan neljän tilan yhteinen perunanostokone ja kotitilani Välimäki oli yksi sen neljästä omistajista.
 
 
Muita omistajatiloja oli kolme ja tuolla – silloin hevosvetoisella – perunannostokoneella nostettiin aina syksyisin talkoilla neljän tilan perunat.
 
 
Hevosvetoisena tuo perunanostokone oli kahden hevosen vetämä ja vetohevosina olivat yleensä meidän Vappu ja Hietamäen Urpo.  Sopuisten parihevosten ohjastajana toimi kummisetäni Uuno Hietamäki.
 
 
Uuno oli taitava hevostenkäsittelijä ja tulosta syntyi.
 
 
Perunat lensivät hajalleen perunamaalle ja niiden poimijoita oli aina monta henkilöä.
 
 
Perunat poimittiin perunakoppiin ja niistä ne kaadettiin joko perunasäkkeihin tai perunalaatikkoihin, jotka sitten ajomiehet ajoivat kellareihin tai perunakuoppiin – meillä oli kellari ja mulla osakkailla perunakuoppa.
 
 
Perunakuormien ajohevosina toimivat joko Borgin Sutki tai Lepomäen Alli – molemmat oikein virkkuja hevosia ja eivät sen vuoksi soveltuneetkaan parihevosiksi.
 
 
Peruna-ala oli tuohon aikaan jokaisella tilalla varsin suuri, sillä elintarvikekäytön lisäksi peruna oli tärkeä myös lehmien päivittäisessä ruokinnassa – lehmien perunat piti huolellisesti halkoa, sillä kokonaisia perunoita ei saanut antaa lehmien syötäväksi.
 
 
Perunanostotalkoot suoritettiin yleensä tila per päivä –periaatteella, joten perunanostotalkoot kestivät yleensä neljä päivää.
 
 
Siihen aikaan ei saanut kansakoulusta perunannostolomaa ja monesti harmittelinkin, että pääsin kotiin vasta perunanostotalkoiden loppuvaiheiseen tai joskus perunat oli jo nostettu, kun pääsin koulusta.
 
 
Niin, tuon hevosvetoisen perunanostokoneen muuttaminen traktorivetoiseksi tapahtui Viljakkalassa Olavi Heinosen pajalla joskus 1970-luvun alussa!
 

 

Mukavia muistoja tuosta perunannostokoneesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taipaleenjoki - Tuonelanjoki

Keskiviikko 24.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Suomen sotahistorian kuuluisimpia taisteluita ovat Metsäpirtin Taipaleenjoella käydyt taistelut.

 

Vihollinen pääsi Taipaleenjoen yli, mutta Suomen rintama kesti Talvisodassa rauhantekoon saakka.

 

Minulla on ollut tilaisuus tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin muutamaankin kertaan ja olen saanut näillä matkoillani kerran ylittää veneellä Taipaleenjoen Neosaaresta Terenttilän puolelle ja myös takaisin.

 

Heinäkuun alussa tekemällämme matkallamme saimme tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin Neosaaren eli neuvostoarmeijan näkövinkkelistä. Nyt emme ylittäneet Taipaleenjokea.

 

 

 

 

 

Metsäpirtistä tulimme Taipaleenjoen rantaan entisen lossin Neosaaren puoleiselle kohdalle.

Joki virtaa vasemmalta oikealle kohti Laatokkaa, jonne ei olekaan pitkä matka.

Vastarannalla joen takamaastossa sijaitsevat kuuluisat Terenttilän tukikohdat.

Kuvasta oikealla mäntykankaalla sijaitsee Taipaleen muinaislinnan rauniot. Harmittelen, että en aikoinaan linnanraunioilla käydessäni mennyt vallihautojen yli varsinaisen linnan alueelle. Taipaleen muinaislinnasta on todella vähän tietoa esim. netissä.

 

 

 

 

 

Katse kohti ylävirtaa.

Taipaleenjoen takana taitaa näkyä sotakirjallisuudesta tutut Kansakoulun metsikkö ja Pärssisen metsikkö.

 

 

 

 

 

Lossirannan viereen on rakennettu korkeatasoinen laituri, sillä monet Taipaleenjoen datsojen asukkaat asuvat Pietarissa ja sinne pääsee parhaiten nopeakulkuisilla veneillä.

Vastarannalla on joen suuntaisesti kiitorata, sillä pienkoneella matka Taipaleenjoelta Pietariin taittuu vielä nopeammin kuin veneellä.

Vastarannalle autotie kulkee Kiviniemen ja Sakkolan kautta – se taitaa nykyisin olla jokseenkin ajokelvoton.

 

 

 

 

Lossirannassa ennen ollut lammasfarmari on saanut väistyä ökyrikkaiden tieltä.

Saatan joskus kertoa tosijutun tällä paikalla ennen sijainneesta lammasfarmarista ja niistä lammaskaupoista, joita hänen kanssaan työporukan kanssa teimme lähes 20 vuotta sitten!

 

 

 

 

Saimme kuljettajamme onnistuneiden neuvottelujen tuloksena pitää ruokailutauon Taipaleenjoen lossirannassa – kiitokset Raivolle!

*******

 

Tästä kuvasta saa pientä esimakua siitä, että veden nykyinen pinta on monia metrejä alempana kuin vedenpinta tässä oli ennen Taipaleenjoen syntymistä 1818.

Tuolloin vedenpinta laski tällä kohdalla seitsemän metriä, kun Suvantojärvestä puhkaistui Taipaleen kylän läpi virtaava Taipaleenjoki.

Kaksisataa vuotta sitten bussimme pysäköintipaikka oli Suvantojärven pohjaa ja tämän kohdan vedet laskivat Käkisalmen kautta Laatokkaan.

*******

Taipaleenjoella suomalaisia kiinnostavat taistelumaastot sijaitsevat joen toisella puolella, sillä nyt katselimme Taipaleenjokea neuvostosotilaiden vinkkelistä.

Nelisen vuotta sitten laatimani juttu Taipaleenjoen suomalaisista taistelupaikoista löytyy googlaten vaikkapa näin: "Esko Erkkilä Taipaleenjoki". Jutussa liikutaan täsmälleen samalla kohtaan Taipaleenjokea kuin nyt, mutta eri puolella jokea.

 

 

On selvää, että Taipaleenjoen taistelumaastot ovat kohta muisto vain. Jos vielä nyt haluaa niihin tutustua, on pidettävä kiirettä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-