Nyt kannattaa olla tarkkana!

Keskiviikko 2.10.2024 - -Esko Erkkilä-

Viime päivinä olemme saaneet kuulla mielestämme vakaidenkin yritysten taloudellisista vaikeuksista.

 

Velkasaneeraukset ja jopa konkurssit ovat lähes päivittäisiä uutisia.

 

Yritysten konkurssit eivät ehkä vaikuta tavallisen kuluttajan elämään, mutta rakennushankkeemme tiimoilta täytyy olla varovainen.

 

On selvää, että minkäänlaisia etumaksuja ei kannata suorittaa, sillä maksumiehen rooli on tavaran- tai palvelutuottajan konkurssitilanteessa varma.

 

*****************

 

Varovaisuus on viisautta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ikaalisten naistentansseissa miehet olivat turvassa ainoastaan miesten vessassa ja sielläkin vain pylvään takana!

Tiistai 22.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Ikaalisten Kylpylä-kokonaisuuden nopea romahtaminen on malliesimerkki siitä, että miten nopeasti menestyväkin yritys saattaa tulla tiensä päähän.

 

 

Ikaalisten Kylpylän historia alkaa jo vuodelta 1884, mutta tunnen tuon yrityksen taustoja vasta 1950-luvulta ja omakohtaisesti asiakasroolin kautta 1960-luvuilta alkaen.

 

Valiolainen Meijeriväen Liitto ry toimi vuodesta 1956 alkaen ”Tuomarlan” omistajana, kuten mm. meillä Viljakkalassa paikkaa kutsuttiin.  Muistelen, että myös meillä oli piironginlaatikossa osuustodistuksia, jotka osoittivat maidonlähettäjien omistusta tuossa lomakodissa tai ainakin lomaoikeutta!

 

Vuonna 1964 valmistui uusi päärakennus sekä kylpylä ja tuolloin joskus 1960-luvun lopulla olen ensimmäisen kerran poikennut tuonne päärakennukseen ravintola-asiakkaana.

 

******************

 

1970-luku ja myös 1980-luvun loppupuolelle olivat omistuksellisesti ja myös toiminnallisesti vakaata kehittymisen aikaa, mutta vuonna 1989 alkoi omituksellinen myllerrys, joka käsittääkseni on eräs keskeinen syy myös toiminnan romahtamiselle.

 

Omistajatahojen konkurssit, yrityssaneeraukset, omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oyj ja Uotin veljekset olivat ”takeena” sille, että vauhtia riitti!

 

**************

 

Ikaalisten Kylpylä tuli tutuksi niinä hieman yli neljänäkymmenenä vuonna, jolloin toimin bisnesmaailamassa.

 

Lukemattomat valtakunnalliset ja alueelliset kokoukset sekä koulutustilaisuudet järjestettiin Kylpylässä ja erityisen suurta suosiota nauttivat ne naistentansseille pyhitetyt maanantai-illat. 

 

Jälleenmyyjien ja jakeluteiden koulutukset onnistuivat takuuvarmasti, jos koulutustilaisuus alkoi maanantaina lounaalla ja päättyi illalla naistentansseihin.

 

**********************

 

Otsikossa jo viittaan siihen, että miten vaikeaa miehillä oli välttää joutumasta maanantaisin tanssimaan eli piti mennä miesten vessaan, mutta sekään ei vielä riittänyt vaan piti lymyillä sielläkin pylväiden takana!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisomisteiset agribisnesyritykset alkavat olla muisto vain!

Perjantai 11.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Maatalouden tuotantopanoksia myyvät suomalaisomistuksessa olevat yritykset alkavat nykyisin olla vain kaukainen muisto.

 

 

Suomalaisomistuksen puute elintarvikeketjun alkupäässä eli tuotantopanosten myynnissä on vakava puute jopa huoltovarmuuden kannalta.

 

 

Olen erityisen huolestunut ns. säkkilinjan yritysten siirtymisestä ulkomaalaisomistukseen.

 

 

Huoltovarmuuden kannalta pitää olla huolestunut myös konekaupan yritysten puolesta, sillä Suolahdessa valmistettavan traktorin lisäksi myös ns. ”kovan kalun” yrityksissä ainakin myytävät tuotteet ovat pääosin ulkomaalaisia.

 

 

****************

 

 

Maataloudelle elintärkeitä tuotantopanoksia valmistavien ja myyvien yritysten myynnin ulkomaisille omistajille aloitti se, kun valtiollinen lannoiteyhtiö Kemira myytiin norjalaisille.

 

 

Kemira myytiin norjalaisille silloin, kun nykyisin Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajana toimiva kokoomuslainen Jyri Häkämies oli hallituksessa omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä.  

 

****************

 

 

Keskusosuusliike Hankkija ehti kuppaamaan suomalaisten maanviljelijöiden varoja ja sitä kautta myös suomalaisten kuluttajien rahoja vuodesta 1905 alkaen aina vuoteen 1992 saakka, jolloin yritys ajautui konkurssiin.

 

Ennen Hankkijan konkurssia oli yhtiön keskeinen osa eli maatalous- ja konekauppa jo siirretty Hankkija-Maatalous Oy –nimiselle tytäryhtiölle, joka aloitti toimintansa vuonna 1988. Saman vuoden heinäkuussa Hankkija-Maatalous Oy omistajaksi tuli SOK 50 %:n omistusosuudella.

Muistan tarkasti, että olin tankkaamassa Nilsiän eräällä huoltoasemalla autoani, kun tieto SOK:n tulemisesta Hankkija-Maatalous Oy:n omistajaksi tuli julkisuuteen.

Vuonna 1993 yhtiö siirtyi kokonaisuudessaan SOK:n eli aikoinaan Hankkijan pahimman kilpailijan omistukseen.

 

SOK myi enemmistön Hankkija-Maatalous Oy:stä tanskalaiselle Danish Agro Holding A/S:lle vuonna 2013 ja sopi samalla koko yhtiön siirtymisestä uudelle omistajalle vuosien 2015–2017 aikana.  

 

Yli sata vuotta suomalaista talonpoikaa kupanneen yrityksen taival päättyi siis tanskalaisomistukseen ja vaikka yrityksen nimenä onkin nyt Hankkija Oy pitää muistaa, että kyseessä on tanskalaisomisteinen yritys.

 

 

****************

 

 

Keskon maatalouskauppa oli vielä runsas vuosi sitten vakava kilpailija tanskalaisomisteiselle Hankkijalla.

 

Toki se on tanskalaisyrityksen vahva kilpailija tänään, mutta ei enää suomalaisomistuksessa, sillä Kesko myi maatalouskauppansa ruotsalaiselle Lantmännenille vuoden 2017 loppupuoliskolla.

 

 

***************

 

 

Ruotsalainen Lantmännen on nyt entistä vahvempi toimija suomalaisessa agribisneksessä, sillä se osti Raisio Oyj:n Raisio Agro Oy:n naudanrehuihin liittyvät liiketoiminnot siten, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) hyväksyi kaupan 23.10.2018.

********

On mielenkiintoista jatkossa seurata Lantmännenin toimintoja Suomessa, sillä jo nyt se omistaa siivun myös HK-Scan Ruokatalosta!

Mihin Lantmännen ehtiikään?

 

 

 

Suomalaisomisteista ”säkkilinjan” agribisnestä on toki edelleen olemassa, mutta pääosa siitä on valitettavan tiukasti sidottu teurastamoiden ja lihanjalostusteollisuuden toimintoihin, joten suomalainen talonpoika joutuu valitsemaan yhteistyökumppanikseen joko norjalais,- tanskalais – tai ruotsalaisomisteisen kauppakumppanin tai joutuu asettumaan teurastamonsa talutusnuoraan.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ovatko tuottajien omistamat yritykset samalla tiellä, jolla punapääoman yritykset tuhoutuivat?

Tiistai 25.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Vasemmistolaisen punapääoman yritykset Suomen Työväen Säästöpankki, Vakuutusyhtiö Kansa, rakentaja Haka sekä vähittäiskauppaa ja myös teollisuutta harjoittanut EKA-yhtymä ovat vajonneet suomalaiselta yrityskartalta unhon yöhön. EKA selvisi yrityssaneerauksen ansiosta jotenkuten ja siitä on nyt jäljellä Tradekan ravintolatoimintaa, ei muuta siitäkään.

 

 

Punapääoman vastapoolina oli aikoja sitten elinvoimainen pellervolaisen tuottajasiiven omistama liiketoimintaryhmä, johon kuuluivat ainakin Keskusosuusliike Hankkija, Munakunta, osuusteurastamot, Valio jäsenmeijereineen, Metsäliitto, Vakuutusyhtiö Tapiola, osuuspankit ja myös osuuskaupat.

 

 

Pellervolaisen ryhmän jäsenkunta on harventunut, kun osuuskaupat ja osuuspankit halusivat profiloitua koko kansan palvelijoiksi.

 

 

Surkein kohtalo mainituista yrityksistä on ollut Keskusosuusliike Hankkijalla, joka ajautui konkurssiin vuonna 1992.

 

 

Keskusosuusliike Hankkija oli tuottajajärjestö MTK:n sylikoira ainakin sen ajan, kun olin vuodesta 1970 alkaen mukana agribisneksessä.

 

 

Vakuutusyhtiö Tapiola ja erityisesti Metsäliitto ovat määrätietoisella toiminnallaan saavuttaneet paikkansa menestyvien yritysten joukossa. Myös Valio jäsenmeijereineen on osannut uudistua siten, että sillä on paikkansa suomalaisessa maidonjalostusketjussa myös tulevaisuudessa.

 

 

Kananmunapakkaaja Munakunta on ajautunut tanskalaisen Danish Agro-konsernin omistukseen, joten sen suomalainen tuottajaomistuksellisuus on historiaa sekin.

 

 

Pellervolaisen osuustoiminnan – jos sellaisesta nyt enää voidaankaan puhua – ongelmalapsi on teurastamoteollisuus.

 

 

Tarkasti ottaen ongelmalapsi sielläkin vain LSO:sta eli Lounais-Suomen Osuusteurastamosta historiansa löytävä HKScan.

 

 

HKScan on vaihtanut toimitusjohtajaansa niin tiheään tahtiin, että esimerkiksi Wikipedian sivuilla sen toimitusjohtajaksi vielä 24.12.2018 kerrotaan potkut saanut Jari Latvanen – näin kertoo Wikipedia :

 

 

***********

 

 

HKScan Oyj on Helsingin pörssissä noteerattu elintarviketeollisuusyhtiö, jolla on toimintaa kymmenessä Euroopan maassa. Konsernin pääkonttori on Turussa Kupittaalla. HK viittasi alkuaan yritysnimeen Helsingin Kauppiaat.

Toimitusjohtaja: Jari Latvanen (31.lokak. 2016-)

Emo-organisaatio: LSO Osuuskunta

 

***********

 

Tuottajaomisteisten yritysten epäonnistujiin joudutaan liittämään myös nelikymmenvuotinen työnantajani Raisio Oyj.

 

Muistan hyvinkin ajan, jolloin Raisiolla oli tuhat työntekijää Raisiossa, tuhat työntekijää muualla Suomessa ja tuhat työntekijää ulkomailla. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin Raision yritysesittelystä, että nyt työntekijöitä on koko konsernissa vain 330 henkilöä!

 

On selvää, että 330 työntekijän yritys ei voi tehdä kummoistakaan taloudellista tulosta, joten siinä mielessä Raision 13.12.2018 antama tulosvaroitus on hyvinkin ymmärrettävissä.

 

 ***************

 

Mutta tuohon otsikkooni:

 

 

Tuottajien omistamien yritysten tulevaisuus saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin oli aikoinaan punapääomistamien yritysten kohtalo.

 

 

Atria Oyj ja varauksin myös Valio osuusmeijereineen ovat uhan ulkopuolella. Ulkopuolella ovat myöskin Metsäliitto ja Tapiola sekä aikoinaan oman polkunsa valinneet osuuspankit ja osuuskaupat.

 

 

Valitan, jos jonkun mielestä olen pahanilman lintu, mutta näin minä näen tilanteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tanskalaisyritys pyrkii omimaan konkurssiin ajautuneen Hankkijan positiivisen (?) imagon

Maanantai 16.5.2016 - -Esko Erkkilä-

Kaikki varmaan muistavat Keskusosuusliike Hankkija oranssin mainoslakin ja yritysken logossa olleet kolme väkästä.

 

 

Kolme väkästä merkitsivät kansanperinteen mukaan seuraavia asioita:

 

• Halla
• Hukkakaura
• Hankkija

 

Kansanperinteessä on vinha perä, sillä mainitut kolme seikkaa merkitsivät suomalaiselle talonpojalle pankrottia.

 

 

Onneksi pankrotti ei kohdannut montaakaan edes Hankkijan asiakasta, mutta konkurssi oli kuitenkin Hankkijan kohtalo.

 

 

Hulvaton itseään täynnä oleminen ja taloudellisten realiteettien unohtaminen koituivat Hankkijan kohtaloksi ja konkurssi oli väistämätön lopputulema.

 

 

Arvostan MTK:ta, jonka jäsen olen tänäänkin, mutta pidän MTK:n silloisen johdon ja luottamushenkilöiden toimintaa käsittämättömänä, kun he pönkittivät sellaisen yrityksen toimintaa, jonka toiminta toi maataloudelle ja sitä kautta kuluttajille arvaamattoman määrän lisäkustannuksia, kun Keskusosuusliike Hankkijan toimintaa silmät kiinni tuettiin.

 

 

 

 

 

Monien vaiheiden – vaiheista dramaattisin oli yrityksen konkurssi – Hankkija päätyi tanskalaisomistukseen.

 

 

 

Nykyisin tanskalaisomisteinen Hankkija on muuttanut logoaan ja antaa kirkkain silmin vaikutelman, että kyseessä olisi suomalainen yritys.

 

 

Katin kontit – Hankkija on tanskalaisen Danish Agron omistama yritys ja sillä ei ole pienintäkään murto-osaa suomalaisomisteisuutta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tupailta Kinnulan Osuuskaupan Saarenkylän myymälän alueella

Perjantai 11.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Tänään muistelen erikoista tupailtaa, jossa sain olla esiintyjänä - taisi olla vuosi 1971 tai 1972.

 

 

Olin silloin Rehuraision myyntimiehenä Kokkolassa ja sain myyntimieskaverini kanssa kutsun saapua esiintymään Kinnulan Osuuskaupan järjestämään yleisötilaisuuteen osuuskaupan Saaren myymälän alueella.

 

 

Kinnulan Osuuskappa järjesti yleisötilaisuuden sen vuoksi, että se oli viimeisenä SOK Kokkolan alueen osuuskauppana lyönyt poikki suhteensa sittemmin konkurssiin ajautuneen Keskusosuusliike Hankkijan kanssa ja nyt Kinnulan Osuuskauppa etsi vahvaa yhteistyökumppania rehualan yrityksistä. Osuuskauppa oli päätynyt aloittamaan yhteistyön Rehuraisio Oy:n kanssa.

 

 

Tilaisuus pidettiin paikallisen kansakoulun voimistelusalissa ja paikalla oli toistasataa kyläläistä – yleisöä oli vauvasta vaariin!

 

 

Kinnulan Osuuskaupan Saaren myymälän myymälänhoitaja oli noutanut asiakkaitaan Ladallaan jo parin tunnin ajan ennen tilaisuuden alkamista kansakoululle ja tunnelma oli korkealla.  Tunnelmaa lisäsi kun tiedettiin, että tilaisuudessa olisi ”Raision herroja Kokkolasta saakka”!

 

 

Kinnula ei kuulunut myyntivastuualueeseeni, mutta kun olin ainoa Raision Kokkolan myyntimiehistä, jolla oli maataloudellinen koulutus, niin aiheenani oli pitää esitys mullien ruokinnasta.

 

 

Esitystäni oli tarkoitus elävöittää lyhytfilmillä, jossa kerrottiin mullien ruokinnasta.  Eräässä kohdin filmiä mullit juoksevat vinhaa vauhtia aitauksessa ja kun sen kohdan kelasi filmiprojektorissa väärinpäin, niin johan katsojat nauroivat!

 

 

Kinnulan Osuuskauppa tarjosi asiakkailleen maittavat kahvit nisupullan kanssa ja tarjolla oli suuressa kulhossa Marianne-karkkeja, joita asiakkaat kahmivat taskuihinsa suuret määrät.

 

 

Saarenkylällä pääelinkeino oli metsätyöt, mutta siitä huolimatta yleisö odotti ”Kokkolan herrojen” filmiesitystä ja esitystä mullien ruokinnasta.

 

 

Filmiesityksestä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä kansakoululla ei ollut sähköä, vaan valaistus hoidettiin kaasuvalolla!

 

 

Ilman sähkövaloa olleella kansakoululla pitämäni esitys mullien ruokinnasta ja esityksen "oheisraamit" ovat kuitenkin säilyneet mielessäni eräänä helmenä, jonka olen saanut aikojen saatossa kokea!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ministeri Heikki Haavisto puhuu asiaa, mutta ei käsittele sitä, kun sittemmin konkurssiin ajautunut Keskusosuusliike Hankkija oli MTK:n suojeluksessa todellinen leijonamainen saalistaja

Perjantai 28.8.2015 - -Esko Erkkilä-

MTK:n toiminnanjohtajana vuosina 1967 – 1974 ja sittemmin MTK:n puheenjohtajana vuosina 1974 – 1994 toiminut ministeri Heikki Haavisto käsittelee Maaseudun Tulevaisuus –lehdessä keskiviikkona 19. päivänä elokuuta julkaistussa 80-vuotishaastattelussaan vähittäiskaupan keskittymistä.

 

 

 

 

 

 

Ministeri Haavisto toteaa aivan oikein, että vähittäiskaupan keskittyminen K- ja S-ryhmille on tuottajille todella paha asia.

 

 

”Kaupan keskusliikkeet ovat aikamoisia susia” toteaa Heikki Haavisto.

 

 

Allekirjoitan jokaisen sanan, jonka ministeri Haavisto lausuu nykyisten kaupan keskusliikkeiden turmiollisesta vallasta, mutta muistutan, että Haaviston johtama MTK pönkitti aikoinaan sittemmin konkurssin ajautunutta Keskusosuusliike Hankkijaa ryöväämään viljelijöiden rahat.

 

 

Toimin Keskusosuusliike Hankkijan kilpailijan palveluksessa tasan 40 vuotta ja voin todeta, että tuottajajärjestön yksisilmäinen tuki Hankkijalle oli melkoinen kummajainen – suorastaan painajainen.

 

 

Se oli painajainen suomalaisen talonpojan vinkkelistä, mutta se oli painajainen myös suomalaisen kuluttajan kannalta, sillä Hankkijan aiheuttamat kustannukset tuottajien oli pakko siirtää kuluttajahintoihin.

 

 

MTK tuki yksisilmäisesti Keskusosuusliike Hankkijaa, jolla oli mm. palveluksessaan jokaisen konttorin alueella ns. maakuntapappeja, jotka kovalla kädellä pitivät oman alueensa talonpojat ruodussa, jotta nämä eivät olisi kaupallisissa asioissa käyttäneet muiden yritysten palveluja kuin Hankkijan.

 

 

Keskusosuusliike Hankkijan organisaatio oli jokaisessa maakunnassa ainakin kolmiportainen ja tietäähän sen, kun talonpojat joutuivat ostouskollisuudellaan elättämään näin mittavan organisaation, niin maatalouden kilpailukyky rapautui.

 

 

Rapautumista ei huomattu ennen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin, mutta viimeistään EU:hun liittyminen paljasti karun totuuden.

 

 

Keskusosuusliike Hankkija ajautui aikanaan konkurssiin ja työelämäni parhaita hetkiä olikin se, kun sain tehdä kaupallista yhteistyötä Keskusosuusliike Hankkijan konkurssipesän kanssa!

 

 

Kepeät mullan Hankkijan muistolle, mutta kyseisen yrityksen vaikutusvaltaa kesti suomalaisessa agribisneksessä ainakin kaksikymmentä vuotta liian kauan.

 

 

Kuka ja ketkä olivat vastuussa Keskusosuusliike Hankkijan ylivallasta?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Uudenkaupungin soijatehtaan konkurssi ei tullut yllätyksenä

Keskiviikko 18.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Tiedotusvälineet ovat kertoneet, että Uuteenkaupunkiin perustettu soijanjalostustehdas on joutunut konkurssitilaan.

 

Yritys – Finnprotein Oy – on jättänyt konkurssihakemuksen Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen maanantaina 16.6.2014.

 

 

Soijatehtaan perustaminen Suomeen on haihattelua ja olen todennut sen yrityksen puuhamiehille jo vuosia sitten.

 

Perusteluina olen käyttänyt mm. seuraavia seikkoja:

 

• soijapavun rahtaaminen Brasiliasta suurilla laivoilla ensin Rotterdamiin, välivarastointi siellä, uudelleenlastaus pieniin laivoihin Rotterdamissa, kuljettaminen Suomeen, soijapavun satamavarastointi Suomessa ja kuljettaminen kumipyöräkyydillä tehtaalle ei luo mitään perusmahdollisuuksia kannattavalle toiminnalle

• valmiiden tuotteiden kuljettaminen kaukomaille ”kuivalta maalta” Uudestakaupungista ei siltäkään osin antanut mahdollisuutta kannattavalle toiminnalle

• soijanjalostuksessa syntyvä soijaöljy on vietävä maailmamarkkinoille, sillä Suomessa sille ei ole markkinoita. Soijaöljy hinnoitellaan Rotterdamissa laivaan lastattuna eli sen osalta Uudenkaupungin tehtaalle kertyi ”takamatkaa” vähintään 20 – 30 €/tonni, joten soijaöljyn osalta Uudenkaupungin mahdollisuudet kilpailla kannattavasti olivat sijaintipaikasta johtuen mahdottomat

 

Suomessa tarvitaan soijanjalostuksessa syntyviä tuotteita, mutta mikään niitä tarvitseva yritys ei voi perustaa tuotantoaan aloittavan yrityksen varaan. Tavarantoimittajayrityksen pitää ensin vakiinnuttaa asemansa luotettavana tavarantoimittajana, jotta sen palveluksia uskaltaa käyttää. Oletan, että Finnprotein Oy ei tähän pystynyt lyhyen toimintansa aikana.

 

Uudenkaupungin soijatehtaan taru on karu kertomus siitä, että miten korkealla ilmassa leijuvat unelmat johtavat katastrofiin.

 

Soijatehtaan työmarkkinaselkkaukset on useissa yhteyksissä kerrottu syyksi yrityksen nopealle tuholle, mutta näen niiden vaikutukset konkurssihakemukseen vain viimeiseksi niitiksi, joka katkaisi kamelin selän.

 

Perusasiat olivat kateissa – ensisijainen syy tehtaan konkurssiin eivät olleet työmarkkinaongelmat.

 

Kaikenkarvaiset konsulttifirmat tekivät hyvät rahat, kun ne puolsivat ja toimivat aktiivisesti soijatehtaan saamiseksi Uuteenkaupunkiin.

 

Konsulttifirmoilla piti olla tietämystä soijanjalostusprosessista, mutta konsulteille oma tili on tärkeämpää kuin konsultoitavan yrityksen paras.

 

En tunne tilannetta, mutta ihmettelen Uudenkaupungin luottamushenkilöiden ja erityisesti virkamiesten toimintaa, kun ilmeisen halukkaasti hamusivat täysin mahdottoman liiketoiminnan siirtymistä kaupunkiin.

 

Julkisuudessa on kerrottu, että Uusikaupunki sijoitti soijatehtaan infraan 3 miljoonaa euroa. Sen lisäksi muita kustannuksia kaupungille on kertynyt varmaan mittavasti – myös kaupungin imago teollisuuskaupunkina sai kolauksen.

 

Toivottavasti hyvin tuntemaani Uudenkaupungin satamaan ei ehditty tehdä liian mittavia turhia investointeja!

 

Se harmittaa, että eräät tuntemani henkilöt saivat uralleen ilmeisen kolauksen, kun olivat ryhtyneet vastuullisiin tehtäviin yrityksessä, jonka selviytymisen ennusteet olivat jo alusta alkaen synkät.

 

Opimmeko Uudenkaupungin soijatehtaan tarusta mitään?

 

Ainakin se pitäisi oppia, että Suomeen soveltumatonta teollista toimintaa ei Suomeen kannata yrittää puuhata!

Myös se olisi huomioitava, että kuntien pitäisi kuunnella todellisia asiantuntijoita ennen kuin ne sitoutuvat suuriin hankkeisiin!

On paikallaan penkoa myös ne syyt, joiden perusteella valtion omistama pääomasijoitusyhtiö Suomen Teollisuussijoitus saatiin harhautettua sijoittamaan veronmaksajien varoja yritykseen, jolla ei ollut mitään todellisia mahdollisuuksia toimia Suomessa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Yksi puukartellijutun oikeuskäsittelyssä on varmaa: Asianajajat voittavat!

Keskiviikko 15.1.2014 - -Esko Erkkilä-

Maaliskuussa pääsee vauhtiin Suomen suurin vahingonkorvausoikeudenkäynti, kun Helsingin käräjäoikeus alkaa käsitellä metsäyhtiöitä vastaan nostettuja kanteita ns. puukartellijutussa.

 

Vastaamassa ovat UPM, Stora Enso ja Metsäliitto. Niiltä haetaan korvauksia yli 200 miljoonaa euroa vahingonkorvauksena vahingoista, jotka puunmyyjät ovat mielestään kokeneet puukartellin vuoksi.

 

Kerrotaan, että aluksi päätetään ovatko vahingonkorvausvaatimukset vanhentuneet.

 

On selvää, että oikeudenkäynnistä muodostuu pitkä, sillä pelkästään muuramelaisen Reijo Lahtosen kokoamassa metsänomistajaryhmässä on lähes 700 metsänomistajaa.

 

Se on myös selvää, että prosessissa on varmuudella yksi voittaja eli asianajajat!

 

Jouduin työssäoloaikanani seuraamaan asianajajien menettelyä, kun olin työnantajani edustajana vuokraamassa varastotilaa konkurssiin menneeltä Keskusosuusliike Hankkijalta.

 

Hankkijan konkurssipesän asianajajat eivät suostuneet koskaan tekemään varastotilojen vuokrasopimusta kuin kuukaudeksi kerrallaan, sillä heidän mukaansa uudesta vuokrasopimuksesta piti aina sopia konkurssipesän asianajajien kokouksessa!

 

Voi vain kuvitella, että kuinka suuren laskun asianajajat kirjoittivat Hankkijan konkurssipesälle kerran kuukaudessa pitämästään kokouksesta, jossa he päättivät jatkaa varastotilan vuokrasopimusta taas kuukaudella!

 

Pidän tärkeänä, että metsäyhtiöt joutuvat edesvastuuseen laittomasta toiminnastaan, mutta pidän selviönä myös sitä, että kartellijutun ainoat varmat voittajat ovat asioita kummaltakin puolelta hoitavat asianajajat!

 

-Esko Erkkilä-

Missä olin, kun Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui?

Perjantai 2.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa, lähellä Prypjatin kaupunkia, tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta 1986 ydinvoimalaonnettomuus, joka aiheuttaa vakavia ongelmia ydinvoiman etenemiselle vielä tänäänkin.

 

  

Tšernobyl kuului silloin Neuvostoliittoon ja onnettomuus kirjattiin silloin ja kirjataan nykyisinkin Neuvostoliiton ”piikkiin”.

 

Missäkö olin silloin?

 

Muistan tapahtumahetken hyvin, vaikka tapahtumalla ei ollutkaan välittömiä vaikutuksia suomalaisten elämään.

 

Olin Saariselällä Kakslauttasessa isäntänä jälleenmyyjäporukallemme, sillä mukana palkinto- ja koulutusmatkalla oli Osuuskauppa Keskimaan rehunmyyntihenkilöitä.

 

Matka oli Keskimaan myyntihenkilöstölle tärkeä tilaisuus. Se oli tärkeä heidän yhteishenkensä luojana, sillä olivathan maakunnan osuuskaupat yhdistäneet voimansa vasta vuonna 1984 maakunnalliseksi osuuskaupaksi – Osuuskauppa Keskimaaksi.

 

Vietimme muutaman päivän tiiviisti luennoilla, mutta myös Saariselän ladut tulivat matkan aikana tutuiksi.

 

 

******

 

Olimme lähdössä kotimatkalle, kun kuulimme radiosta, että jossain Neuvostoliitossa oli tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus.

 

”Kotiinlähtöpäivämme” saattoi olla sunnuntai eli yksi päivä onnettomuuden jälkeen, sillä eihän siihen aikaan Neuvostoliiton onnettomuuksista kerrottu kovinkaan helposti. Toisaalta Neuvostoliitto yritti salata tapahtuman.

 

******

 

Tuolloin maatalouskaupalla oli merkittävä rooli maatalouden tuotantotarvikkeiden myynnissä, mutta maatalouden rakennemuutos on tehnyt maatalouskaupan lähes tarpeettomaksi.

 

Nykypäivän maataloustuottaja asioi suoraan teollisuuden kanssa ja maatalouskauppa on saanut sopeutua tilanteeseen.

 

Nykytilanne on terve, sillä maatalouskauppa oli aikoinaan tehokas välistävetäjä ja kustannusten kohottaja. Kauppa otti omat siivunsa, kun viljelijä hankki tuotantotarvikkeita ja se otti taas siivunsa, kun tuottaja toimitti vaikkapa viljaa viljanjalostusteollisuudelle!

 

Erityisen ansiokas maatalouden kustannusten kohottajana oli sittemmin konkurssiin päätynyt Keskusosuusliike Hankkija. Hankkijan päätyminen konkurssiin aloitti maatalouskaupan tehostumisajan.

 

******

 

No nyt päädyin hieman sivuraiteille Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden muistelemisessa, mutta tapahtuman omakohtainen muisteleminen johdatteli luontevasti niihin aikoihin, jolloin maatalouskaupalla vielä oli merkitystä ja se oli keskeinen yhteistyötaho mm. silloisissa työtehtävissäni.

 

 

-Esko Erkkilä-

Olen saanut olla hienossa projektissa mukana

Torstai 5.1.2012 - -Esko Erkkilä-

Asukasvaikuttaminen on asia, jonka vuoksi vajaat neljä vuotta sitten lähdin mukaan kunnallispolitiikkaan.

 

Palokallion Omakotiyhdistyksen taistelu Tampereen kaupunkia vastaan ja näkyvä roolini siinä taistelussa, olivat ilmeisesti minua kunnallisvaaliehdokkaaksi pyytäneiden henkilöiden mielissä. Omakotiyhdistyksemme taistelu kaupunkia vastaan oli asukasvaikuttamista parhaimmillaan.

 

Nyt olen mm. ponnekkaasti vastustamassa Tampereen ja Valkeakosken seudun tekopohjavesihanke Tavasea.

 

Saimme arvokkaan voiton 19.12.2011, kun Valkeakoski päätti irtautua hankkeesta. Valkeakosken myötä myös Akaa irtautuu Tavasesta. Kyseessä on tavallaan Berliinin muurin murtuminen ja sitä kautta koko Tampereen seudun vapauttamisen alkaminen luonnottomasta hankkeesta.

 

Tavase-hanketta voidaan perustellusti verrata Tampereen kaupungin ajamaan Ikea-hankkeeseen. Ikea-hankkeessa Palokallion Omakotiyhdistys ry sai ainoastaan osavoiton, sillä emme pystyneet kaatamaan hanketta. Toisaalta pystyimme saamaan Tampereen kaupungin ja Ikean vaatimat liikenneratkaisut sellaisiksi, että omakotialueemme pystyy niiden kanssa elämään.

 

Tavase-taistelussa on surullista, että tamperelaisten Tavase-vastustajien pitää ”koukata” Valkeakosken kautta, jotta saamme tamperelaiset päättäjät uskomaan hankkeen mielettömyyden.

 

Toki on todettava, että ainakin minä tein tuon koukkauksen hyvällä ja luottavaisella mielellä, sillä Valkeakosken Tavase-kriitikoilla riitti asiantuntemuksen voimalla saada oikea päätös puristettua myös luottamushenkilöiltään.

 

Saattaa olla, että Tampereen nykyinen kaupunginvaltuusto ei pysty lopullisesti kuoppaamaan tekopohjavesihanketta. Olen kuitenkin varma, että ensi syksyn kunnallisvaalit tulevat Tampereella olemaan Tavase-vaalit ja silloin valittava uusi kaupunginvaltuusto on varmasti kykenevä tekemään samanlaisen viisaan päätöksen, joka nyt tehtiin Valkeakoskella.

 

Tampereen luottamushenkilöiden olisi nyt huolehdittava, että Tavase Oy maksaa kaikki velkansa Tampereen konsernirahoitukselle, jotta Tavasen konkurssi tulisi mahdollisimman halvaksi Tampereen veronmaksajille.

 

Oli mainio päätös Tampereen kaupunginvaltuustolta, kun se poisti Tampereen virkamiehiltä oikeuden pumpata lisärahoitusta Tavaseen. Toivottavasti rahan pumppaaminen Tavaseen on loppunut, mutta jos sitä ”saattohoidon” vuoksi vielä tehdään, tapahtuu se Tampereen kaupunginhallituksen toimesta.

 

Tampereen kaupunginhallituksen muodostavat luottamushenkilöt, joten yhteisiä rahoja Tavaseen syytävät luottamushenkilöt joutuvat vaaleissa tilille kansalaisten eteen!

 

Toivon, että Valkeakosken ja Akaan jättäytyminen Tavasen ulkopuolelle avaa silmät myös Tavaseen sokeasti uskovilta ja päästään aloittamaan nopeat neuvottelut Tavasen lopulliseksi kuoppaamiseksi!

 

-Esko Erkkilä-

Luomusta ei ole kannattavaksi bisnekseksi?

Perjantai 19.11.2010 - -Esko Erkkilä-

Agribisnes-alaa puhutteli maanantaina marraskuun 15. päivänä julkisuuteen tullut tietoa, että Pohjolan Luomu Oy on ajautunut konkurssiin.

 

Tieto on valitettava, sillä luomualan ongelmien maksumieheksi joutuvat ainakin mutkan kautta koko vilja-ala ja sitä kautta normaalia viljantuotantoa harjoittavat maatilat sekä koko agribisnes.

 

Luomualan ongelmat kiertyvät lopulta kaikkien kuluttajien maksettavaksi, sillä jostainhan yritysten on saatava ne eurot, jotka ne menettävät maamme johtavan luomualan yrityksen konkurssissa.

 

Hyvinkäällä toiminut Pohjolan Luomu Oy on ollut Suomen suurin luomuviljan viejä.

 

Hyvinkään käräjäoikeus on vahvistanut yrityksen konkurssin. Konkurssihakemusta on perusteltu yhtiön maksukyvyttömyydellä, käräjäoikeudesta kerrotaan.

 

Konkurssipesä ei jatka yhtiön toimintaa, vaan toiminta on loppunut, kertoo konkurssipesää hoitava Auni Särkkä.

 

Luomualan ongelmat ovat olleet alalla toimivien aistittavissa jo pitkän aikaa. Luomuoperointiin "tarvittavat" luvat ja sertifikaatit ovat niin monimutkaisia ja kalliita, että niiden hankinta ja ylläpito eivät voi olla liiketaloudellisesti kannattavia. Välistävetäjiä luomukansan kotkotuksille on aivan liikaa.

 

Olen aina ihaillut luomu-uskovaisten vankkaa uskoa toimintansa ainutkertaisuuteen. Epäileväisyys luomualan taloudelliseen kannattavaisuuteen on ollut koko ajan mielessäni. Voiko tuolla toiminnalla olla taloudellista toteuttamispohjaan? Epäilykseni saivat nyt vahvistuksen - toiminnalla ei ollut taloudellista pohjaa.

 

Pohjolan Luomu Oy:n konkurssi vahvistaa erään suuren suomalaisen elintarvikeyrityksen johtajan jo useita vuosia sitten linjaaman periaatteen: "Luomuala saattaa olla järkevää toimintaa, mutta bisnekseksi siitä ei ole".

 

Pohjolan Luomun konkurssissa on nähtävä paljon hyvääkin. Toivottavasti luomuintoilijat hieman nyt alentavat äänenpainojaan ja eivät perusteettomasti meuhkaa ajatusmaailmansa puolesta. Luomu saa kukoistaa, mutta sen pitää pystyä toimia omin avuinensa kannattavasti - yhteiskunnan ei pidä erikseen sitä tukea.

 

Maaseudun Tulevaisuus kertoo 15.11.2010, että kentällä liikkuvien huhujen mukaan Pohjolan Luomu Oy:n puuhaihmiset kaavailevat uuden yrityksen perustamista. Toivon, että vilja-alan toimijat muistavat opetukset ja eivät lähde uudestaan kannattamattoman yritystoiminnan maksumiehiksi.

 

Pidän valitettavana, että tavanomaista tuotantoa harjoittavat maataloustuottajat, viljaliikkeet ja lopulta suomalaiset kuluttajat joutuvat maksumiehiksi taivaanrantoja syleilevien luomuintoilijoiden kotkotuksille.

 

-Esko Erkkilä-