Kiitokset ay-liikkeelle

Perjantai 31.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Ammattiyhdistysliike vaikeutti työtäni sen runsaan neljänkymmenen vuoden ajan, jonka olin elinkeinoelämän palveluksessa.

 

 

Oli suorastaan helvetinmoinen tilanne, kun Elintarviketyöläisten Liitto seisautti rehutehtaan toiminnot ja monta 25 – 40 tuhannen broilertilaa olisi tarvinnut rehua, mutta elintarviketyöläisten liitto esti rehutoimitukset.

 

 

Piti lähteä anelemaan poikkeuslupaa, jotta rehuja olisi voinut toimittaa.

 

 

1970-luvun alussa silloinen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto esti rehutehtaan toimituspalvelukeskuksessa toimivien henkilöiden työnteon.

 

 

Myös tästä olisi seurannut kauheita monille kotieläintiloille.

 

 

Olin silloin myyntimiehenä Kokkolan toimistolla ja korkea esimieheni kysyi, että olenko valmis siirtymään lakon ajaksi tilauskeskukseen vastaanottamaan rehutilauksia.

 

 

Tottakai olin valmis ja siellä vierähtikin varmaan kymmenkunta päivää. Ay-mafia kutsui meitä rikkureiksi, mutta minä pidän tuota ilmaisua kunnia-asiana, sillä täytyyhän asioiden sujua.

 

 

Työntekijät voivat olla lakossa, mutta työt eivät voi mennä lakkoon.

 

 

Lakko loppui aikanaan ja työnantaja muisti meitä sillä, että saimme tehdä ”opintomatkan” Visbyn saarelle Ruotsissa.

 

 

Matka sisälsi luonnollisesti täyden palkan, päivärahat ja muut etuudet, joita työmatkoihin kuuluu.

 

 

Tutustuimme Visbyn saarella erään alamme yrityksen toimintaan ja tutustumista helpotti se, että kyseisen yrityksen palveluksessa oli eräs entinen työkaverimme.

 

 

Kiitokset ay-liikkeelle ja nelikymmenvuotiselle työnantajalleni mielenkiintoisesta opintomatkasta Visbyn saarelle – se onkin ainakin toistaiseksi ainoa kerta, kun olen päässyt käymään Visbyssä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Talvisodan ja Jatkosodan taistelujen ansiosta Suomessa ei ole miehitysmuseota!

Perjantai 24.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun 30. päivänä 1939 ja alkoi 105 päivää kestänyt Talvisota.

 

 

Suomi menetti sodan lopputuloksena merkittävästi pinta-alastaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Jatkosota alkoi Neuvostoliiton toimenpiteiden seurauksena kesäkuun 25. päivänä 1941 ja se päättyi rauhansopimukseen 19. syyskuuta 1944.

 

 

Myös Jatkosodan lopputuloksena Suomi säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Baltianmaille eli Virolle, Latvialle sekä Liettualle kävi huonommin ja ne joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi aina vuoteen 1991 saakka.

 

 

*******************

 

 

Kaikissa Baltian maissa on miehitysmuseot, joissa kerrotaan Neuvostoliiton, mutta myöskin natsi-Saksan miehitysvuosista.

 

 

***

 

Tallinnassa sijaitseva miehitysmuseo on kooltaan pieni, mutta siihen kannattaa tutustua.

 

 

Viron miehityksestä kerrotaan myös Saarenmaan Kuressaaren museossa, jossa on hyvä ja informatiivinen kertomus Viron miehitysvuosista.

 

 

Saarenmaan kärjessä Sörvanniemessä sijaitsee yksityinen sotamuseo ja siihen kannattaa tutustua – googlaa ”Esko Erkkilä Saarenmaan Sotilasmuseo”.

 

 

Viron Sotamuseo Viimsissä kertoo myös omalla tavallaan Viron miehitysvuosista.

Googlaa: ”Esko Erkkilä Viron Sotamuseo”.

 

Myös Sinimäkien äärellä pohjois-Virossa sijaitseva yksityinen museo kertoo Viron neuvostomiehityksestä. Googlaa ”Esko Erkkilä Sinimäen sotamuseo”.

 

 

***

 

Liettuan pääkaupungissa sijaitseva Kansanmurhan uhrien museo on järkyttävä kokemus ja käynnistäni siellä olen kertonut jokin aika sitten tällä saitilla.

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Kansanmurhien uhrien museo”.

 

***

 

Latvian pääkaupungissa Riikassa sijaitseva Miehitysmuseo on kuvassa näkyvä ”musta laatikko", joka sijaitsee Mustapäidentalon vierellä.

 

Nyt emme käyneet museossa, mutta siellä kannattaa käydä, jos Riikassa on hiemankaan enemmän aikaa.

 

 

Museokävijää tervehtivät maailman suurimmat surmaajat eli Adolf Hitler ja Josef Stalin – kummankaan surmasaldosta ei ole varmuutta, mutta Hitlerin sanotaan surmanneen 4 miljoonaa ihmistä ja Stalinin 10 miljoonaa!

 

 

 

 

 

Riikan miehitysmuseon äärellä on patsas, jossa kaksi puna-armeijan sotilasta valvoo ympäristöä. 

On annettava tunnustus latvialaisille, jotka ovat antaneet olla paikoillaan tämän tuskia mieleen palauttavan veistoksen!

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Latvian miehitysmuseo”.

 

 

 

Kiitos Talvisodan ja Jatkosodan suomalaistaistelijoiden, että Suomessa ei ole miehitysmuseota!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Bremenin lahja latvialaiselle ystävyyskaupungilleen Riikalle sisälsi vahvan poliittisen viestin

Keskiviikko 22.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Riikan kaupunkikävelyyn pitää ehdottomasti sisällyttää tutustuminen Riikan saksalaisen ystävyyskaupungin Bremenin lahjoittamaan ”Bremenin soittoniekat” patsaaseen ja näin myös me Kyröläismatkaajat teimme heinäkuisena ehtoona 10.7.2018.

 

 

Bremenin soittoniekat –teos perustuu Grimmin satuun jossa aasi, koira, kissa ja kukko seikkailevat.

 

 

Eläimet eivät sadussa enää ole hyödyllisiä omistajilleen ja omistajat suunnittelevatkin niiden tappamista.

 

 

Eläimet pääsevät pakoon ja seuraavat niiden johtajan aasin ajatusta, että josko menisivät Bremeniin kaupunginmuusikoiksi.

 

 

Bremenin soittoniekat –alkuperäisveistos sijaitsee luonnollisesti Bremenissä, mutta sen mukaeltu versio sijaitsee Riikassa.

 

 

 

 

 

Bremen on Riikan ystävyyskaupunki ja se lahjoitti Riikaan vuonna 1990 riikalaisversion Bremenin soittoniekat –patsaasta.

 

 

Vuonna 1990 Latvia oli vielä Neuvostoliiton miehittämä ja patsaaseen liittyykin vahva poliittinen viesti, sillä eläimet katselevat maailmanmenoa rautaesiripun takaa!

 

 

Latvia uudelleenitsenäistyi 22.8.1991.

 

 

 

 

 

Eläinten ympärillä oleva teräsplootu kuvaa sitä rautaesirippua, joka vielä tuolloin oli Neuvostoliiton miehittämän Latvian ja vapaan lännen välillä.

Patsaan jalustassa oleva "selityslaatta".

 

 

 

 

 

Eläinten kuonojen koskettelun sanotaan tuovan koskettelijalle hyvää onnea!

 

 

 

Olen muutaman kerran päässyt Riikassa koskettelemaan Bremenin soittoniekkojen kuonoja – toki vain aasin ja koiran kuonoja, sillä kissa ja kukko ovat aivan liian korkealla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Liettua maatalousmaana bussin ikkunasta nähtynä

Sunnuntai 19.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Liettua hyväksyttiin Euroopan Unionin jäseneksi vuonna 2004 ja voidaan katsoa, että silloin siitä tuli aito länsimainen valtio.

 

 

Neuvostoliiton miehitys alkoi vuonna 1940 ja sen jälkeen vuonna 1941 Saksa miehitti maan aina vuoteen 1944 saakka, jolloin Neuvostoliitto miehitti uudelleen Liettuan.

 

 

Liettua itsenäistyi ensimmäisen kerran vuonna 1918 ja se uudelleenitsenäistyi vuonna 1990 neuvostomiehityksen jälkeen.

 

 

Liettua liittyi Natoon vuonna 2004 ja se otti valuutakseen euron vuonna 2015.

 

 

Tunnen Liettuan huonosti maatalousmaana, mutta taannoisella Kyröläismatkallamme sain ainakin bussin ikkunasta nähdä, että Liettua on voimakas maatalousmaa.

 

 

 

 

Seuraavassa pieni kuvakimara, jossa bussin ikkunasta havainnoin Liettuaa maatalousmaana:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hylätty kolhoosi ja niin tyypillinen vesitorni neuvostokolhoosilla!

 

 

 

Haikaranpesä!

 

 

 

 

 

 

Ja taas haikaranpesä - nyt ollaan myös kotona!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottelen Liettuan tervetulleeksi Euroopan Unioniin myös maatalousbisneksen osalta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Amber-museo-galleriassa Vilnassa pääsee tutustumaan meripihkan muodostumiseen

Sunnuntai 29.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Vilnassa…

 

 

 

 

 

…lähellä Pyhän Annan kirkkoa sijaitsee…

 

 

 

 

 

…Amber-museo-galleria, jossa pääsimme taannoisella Kyröläismatkallamme tutustumaan meripihkan muodostumiseen sekä luonnollisesti ostamaan meripihkatuotteita.

*******************

 

 

 

 

 

Meripihka on 20 – 100 miljoonaa vuotta sitten kasvaneiden havupuiden pihkaa, joka on kerrostunut merenpohjaan, josta se sitten on huuhtoutunut rannoille.

 

 

 

 

 

Jos havupuusta vuotaneeseen pihkatippaan tarttui hyönteinen, niin tällainen kivettynyt ”pihkaklöntti” on nykypäivän löytäjälleen todella arvokas.

 

 

 

 

 

Vilnan Amber-museo-galleriassa esitetään havainnollisesti meripihkan muodostuminen, jota on miljoonia vuosia sitten tapahtunut mm. Liettuan ja Kaliningradin alueilla.

 

 

 

 

***************************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Museossa-galleriassa oli esillä isoja ”meripihkaklönttejä” sekä niistä hiottuja hienoja meripihkatuotteita.

 

 

 

Muutamia tuotteita päätyi myös kyröläismatkaajien tuliaisiksi kotiinjääneille!

 

 

 

 

 

Tarjolla oli myös Amber-drinkkiä, jonka alkoholipitoisuus oli 40 %, mutta tätä ei kai kukaan matkaajistamme ostanut!

 

 

Tulipahan tällä käynnillä selväksi meripihkan synty!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onnellisen tietämätön se, jolle "Ehtoolehdon sankarit" ei kolahtanut!

Torstai 26.7.2018 - -Esko Erkkilä-

 

 

Kiitokset MTK-Pirkanmaalle ja erityisesti MTK-Viljakkalalle, jotka junailivat jäsenilleen mahdollisuuden osallistua omakustanteisesti eilen Pyynikin Kesäteatterissa ”Ehtoolehdon sankarit” -näytökseen!

 

 

Näytelmään aineiston työstänyt Minna Lindgren kertoo saatesanoissaan halustaan kirjoittaa iloisesta ja onnellisesta vanhuudesta, mutta hän on onnistuneesti pystynyt ompelemaan mukaan jokseenkin kaikki ne ongelmat, jotka liittyvät ikääntyneen asumiseen ns. palvelutaloissa.

 

 

Ongelmat tiivistyvät siihen, että vanhuspalvelut ja hoivatoimi ovat yksityisille kannattava bisnes ja julkiselle puolelle puolestaan jokin välttämättömyys, johon rahat eivät riitä.

 

 

Olen saanut Rouvan kanssa seurata ja taistella muutaman lähiomaisen puolesta, kun lähiomaisemme on joutunut samaan tilanteeseen kuin Ehtoolehdon sankarit.

 

 

Kunnat pyristelevät kaikesta vastuusta pois ja työntävät vanhuksemme yksityisten palveluntuottajien armoille ja näillehän bisnes on tärkeintä. Kuvaan kuuluu, että kunnat ovat kitsaita palveluseteleiden myöntämisessä ja se merkitsee vanhuksen kynimistä taloudellisesti puille paljaille.

 

 

Vanhustenhoidossa lipeväkieliset konsultit ovat todellisuutta ja näin myös Pyynikin kesäteatterissa.

 

 

Oma lukunsa ovat viranomaiset, jotka pumaskat ja lehtiöt kädessään tungeksivat vanhusten kimpussa ns. palvelutaloissa.

 

 

Kuoleminen virallisen työajan ulkopuolella on kuvattu realistisesti, kun hoitohenkilö vihdoin suostuu soittamaan tutulle hautaustoimistoyrittäjälle

 

 

Tapahtumat putkiremontin kohteeksi joutuneessa palvelukodissa ovat virolaisine työntekijöineen ja kaikenlaisen vilunkirakentamisen keskellä karua nykypäivän todellisuutta.

 

 

 

 

Miksi otsikkoni on tuollainen?

 

 

Rouva oli näytöksen jälkeen kuullut erään pariskunnan keskustelun, jossa keskustelijat olivat todenneet, että ei kolahtanut.

 

 

Minusta näytöksen sanoma oli täyttä todellisuutta nykypäivän vanhustenhoidosta ja sen vuoksi se kolahti ainakin minulle ja Rouvalle.

Toivon, että mahdollisimman usea kuntabyrokraatti ja vanhusten asioista vastuuta kantava kuntapäättäjä käy katsomassa Ehtoolehdon sankarit!

 

 

Toistan, että onnellisen tietämätön vanhustenhoidon nykytilasta on se, jolle Ehtoolehdon sankarit ei avautunut!

 

 

 

 

 

Kuuluttaja antoi luvan kuvata, kun näyttelijät tulevat kiittämään yleisöä esityksestä ja en ollut ainoa, joka käytti annettua lupaa!

 

 

Paras esitys, mitä milloinkaan olen nähnyt Pyynikin Kesäteatterissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kansanmurhan uhrien museossa Vilnassa kerrotaan myös muista kuin Neuvostoliiton hirmuteoista

Keskiviikko 25.7.2018 - -Esko Erkkilä-

 

 

Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa jakoivat etupiirinsä elokuun 23. 1939 päivätyllä sopimuksella, jonka allekirjoittivat Natsi-Saksan puolelta Joachim von Ribbentrop ja Neuvostoliiton puolelta Vyacheslav Molotov.

 

 

Sopimuksella sopijaosapuolet sopivat, että Baltian maat sekä Suomi kuuluvat Neuvostoliiton etupiiriin.

 

 

 

 

 

Näyttelyssä palautetaan katsojien mieliin myös ne Liettuan uudelleenitsenäistymiseen liittyvät tapahtumat, jotka tapahtuivat tammikuun 11 – 13 päivinä 1991.

 

 

Tuolloin Neuvostoliitto tappoi kolmetoista liettualaista.

 

 

**************************

 

 

 

 

 

Myös Gestapon Liettuassa harjoittamia juutalaisvainoja käsitellään museossa.

 

 

 

***************************

 

 

 

 

Liettualaisten Metsäveljien partisaanitoiminta neuvosto-miehittäjää vastaan saa merkittävän osuuden museon näyttelyissä.

 

 

Seuraavassa muutama kuva tästä osiosta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**********************

 

 

 

Palaan vielä Neuvostoliiton KGB:n tuossa nykyisessä museorakennuksessa suorittamiin liettualaisten teloituksiin:

 

 

 

 

 

 

Jälkipolville onneksi Neuvostoliitto piti tarkkaa kirjanpitoa teloittamiensa liettualaisten lukumäärästä ja tästä kirjanpidosta ilmenee, että vuosina 1944 – 1947 nykyisessä museotalossa surmattiin 767 liettulaista.

 

 

Kun otetaan huomioon myös muilla paikkakunnilla ja tuon em. aikajakson ulkopuolella teloitetut liettualaiset, päästään lukumäärään 1.038 liettualaista.

 

 

**********************

 

 

On monesti todettu, että Stalin oli paljon katalampi diktaattori kuin Hitler, jos huomioidaan molempien eri tavoin likvidoimat ihmiset.

 

 

Tämä liettualaisdokumentti puhuu omaa kieltään Stalinista.

 

 

Mitä olisikaan tapahtunut suomalaisille, jos Talvisodan ja Jatkosodan lopputulos olisi ollut sellainen, että Neuvostoliitto olisi pystynyt valloittamaan Suomen?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Järkyttävä kokemus - Kansanmurhan uhrien museo Vilnasssa

Tiistai 24.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme järkyttävin kokemus oli tutustumiskäynti Vilnassa sijaitsevassa Kansanmurhan uhrien museossa.

 

 

Liettuan kansa on menneinä vuosikymmeninä saanut kokea kovia, sillä miehittäjien rautasaappaat ovat runnelleet liettualaisia moneen kertaan.

 

 

 

 

 

Museon edessä sijaitseva muistokivi johdattelee kävijät tutustumaan Liettuan natsimiehitykseen, Neuvostoliiton KGB:n rakennuksessa tekemiin hirmutekoihin ja siellä on myös osastot Liettuan Metsäveljien toiminnan kuvaamiseen.

 

 

 

 

 

Rakennus on juhlava, mutta sen historiaan liittyy suunnaton määrä liettualaista kärsimystä - …

 

 

 

 

 

…nyt kuitenkin sen katolla liehuu ylväänä Liettuan lippu!

 

 

 

 

 

Keskityin tutustumaan KGB:n rakennuksessa tekemiin hirmutekoihin.

 

 

 

**********************

 

 

 

 

 

Matkanjohtajamme, kenraali Lehtimäki lunasti kassalta liput ja aloimme tutustumaan rakennuksen synkkään historiaan.

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näissä tiloissa suoritettiin vangeiksi joutuneille vastaanotto sekä alustavat kuulustelut.

 

 

 

 

 

Eräässä huoneessa on vielä nyt silputtuja asiapapereita paperisäkeissä, jotka neuvosmiehittäjät silppusivat, kun alkoi paljastumaan, että rakennuksen synkkä historia on Liettuan vapautumisen ansiosta päättymässä. 

 

 

Tutkijat olettavat, että vielä joskus voidaan silputtujen asiakirjojen salat paljastaa ja tietää tarkemmin niistä kauheuksista, joita talossa on tapahtunut.

 

 

 

 

 

Vankisellien…

 

 

 

 

 

…karuutta.

 

 

 

 

 

Pakkopaita kuului pakkovallan keinovalikoimaan.

 

 

 

 

 

Eräässä kuulusteluhuoneessa oli keskellä lattiaa pieni koroke, jolla kuulusteltavan piti pysyä seisomassa, jotta ei molskahtanut koroketta ympäröivään jääkylmään veteen.

 

 

 

 

 

Tässä kenraali on johdattelemassa meitä tutustumaan teloitushuoneeseen.

 

 

 

 

 

Teloitushuoneessa on yhä edelleen nähtävissä luodiniskemiä seinillä.

 

 

 

 

 

Teloitushuoneen hiekkapohjan päälle on nyt rakennettu lasikäytävä, jonka alla on mahdollista nähdä mm. niitä esineitä, jotka…

 

 

 

 

 

…ovat kuuluneet…

 

 

 

 

 

…teloitetuille.

 

 

 

 

 

Teloituksissa syntynyt veri ohjattiin tämän lattiakaivon kautta teloituskammion ulkopuolelle.

 

 

 

 

 

 

Käteni osoittaa teloituskammion seinässä olevaa kuoppaa, johon teloittaja asetti teloitettavan pään, jotta pystyi ampumaan uhrin kammion ulkopuolelta ja täten välttyi katsekontaktilta teloitettavan kanssa.

 

 

 

 

 

Ovi, jota kautta teloitettujen ruumiit kuljetettiin haudattavaksi joukkohautoihin.

 

 

 

Jatkan juttuani Kansanmurhan uhrien museosta joskus lähipäivinä!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Neitsyt Maria on ilmestynyt Euroopassa viidesti ja niistä ensimmäisen kerran Liettuassa

Maanantai 23.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Katolisen uskonnon mukaan Neitsyt Maria ilmestyi Euroopassa ensimmäisen kerran asukkaille Liettuan Siluvassa niin, että vuonna 2008 siellä vietettiin tämän ilmestymisen 400-vuotisjuhlia.

 

 

Paavi Benedictus XVI lähetti erikoislähettiläänsä näihin 400-vuotisjuhliin

 

 

Katolinen kirkko on hyväksynyt Euroopassa viisi Neitsyt Marian ilmestymistä ja niistä siis varhaisimpana Siluvassa tapahtuneen ilmestymisen.

 

 

 

 

 

Taannoisella Baltiaan suuntautuneella Kyröläismatkallamme pidimme retkikahvituokion hieman ennen saapumistamme Siluvan ilmestymispaikkaan – saimme hieman etäämmältä katsella kirkkoa, jonne…

 

 

 

 

 

…sitten kahvihetkemme jälkeen pääsimme käymään.

 

 

 

 

 

Kirkon sisäänkäynti.

 

 

 

 

 

Kaunista ja juhlavaa. Paavi Benedictus XVI (paavina 2005 – 2013) siunasi vuonna 2006 uudet kultaukset tähän Mariaa ja Jeesusta esittävään taideteokseen.

 

 

 

 

 

Paavi Johannes Paavali II (paavina 1978 – 2005) vieraili Siluvassa vuonna 1993 ja hänen vierailunsa muistoksi kirkon vierellä sijaitsee hänen näköispatsaansa.

 

Samalla matkallaan Johannes Paavali II vieraili monissa muissakin paikoissa Liettuassa, mm. Ristikukkulalla.

Kannustan suunnittelemaan Liettuan-matkanne niin, että pääsette käymään Siluvassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tytuvenain luostari Liettuassa on monessakin mielessä kiinnostava käyntikohde

Sunnuntai 22.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Baltiaan suuntautuneen Kyröläismatkamme eräs kohde Liettuassa oli Tytuvenain luostari.

 

 

Luostarista ja sen luostarikirkosta on vaikea löytää tietoja esimerkiksi netistä, mutta Ristikukkulan jälkeen siellä kannattaa poiketa.

 

 

Tytuvenai on pieni n. kahden ja puolen tuhannen asukkaan kaupunki ja se on tunnettu pyhiinvaelluskeskus kirkkonsa ja luostarinsa ansiosta.

 

 

Tytuvenain kirkko ja luostari ovat arkkitehtoninen mestariteos ja se on yksi kauneimmista barokkityylisista koillis-Euroopassa.

 

 

Olimme Tytuvenaissa sunnuntaina ja oli kiintoisaa seurata, kun paikkakuntalaiset olivat laittautuneet parhaimpiinsa ja suuntasivat matkansa kirkkoon.

 

 

 

 

 

Tytuvenaihin oli melkoinen matka Ristikukkulalta ja pidemmäksi matkamme muodostui, kun jouduimme hieman harhailemaan etsiessämme kohdetta - pienen harhailun jälkeen sinne kuitenkin löysimme.

 

 

 

Muutamia kuvia luostarin alueelta ja luostarista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********************

 

 

 

 

 

Luostarin Neitsyt Marian kirkossa oli meneillään Jumalanpalvelus ja emme poikenneet sitä häiritsemään.  Ovelta kuitenkin katsoimme hienosti koristeltua kirkkoa.

 

 

 ****************

 

 

Luostaripihaa kiertävällä käytävällä olevat maalaukset ja korkokuvat toivat elävästi mieleen Pompeijissa tapaamamme maalaukset ja korkokuvat, mutta ovathan toki Tytuvenain luostarissa olevat taideteokset vuosisatoja nuoremmat kuin Pompeijissa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lyhyen vierailumme aikana selvisi, että tytuvenaiset ovat ylpeitä, että heillä on kaupungissaan poikkeuksellinen arkkitehtoninen kokonaisuus.

 

 

Tytuvenaissa kannattaa ehdottomasti poiketa!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaista musiikkia viljakkalalaisten voimin

Torstai 19.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry tapaa kesäisin järjestää seurojentalolla muutaman kerran Keskiviikkokahvilan, jossa paikkakuntalaiset tai lähiseutujen esiintyjät esittävät musiikkia.

 

 

 

 

 

Tänä kesänä Keskiviikkokahviloita oli neljästi ja kesän viimeinen järjestettiin eilen.

 

 

Kesäohjelmaani kuuluu ainakin kerran osallistua Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen järjestämään Keskiviikkokahvilaan ja eilen osallistuinkin kesän viimeiseen Kesäkahvilaan.

 

 

 

 

 

Tilaisuudessa Aarre Aalto – pitäjämme omia poikia – esiintyi laulaen ja häntä säesti Kaisu Talosela.

 

 

Alkujuonnossaan Aarre kertoi, että tilaisuuden ohjelma painottuu varsin paljon lintuaiheisiin lauluihin ja niin myös tapahtui.

 

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puuhakas sihteeri Leena Kunttu (vasemmalla) avasi tilaisuuden ja lauluhetken jälkeen hän myös antoi pienet muistolahjat esiintyjille.

*********************

 

 

Tilana Viljakkalan Seurojentalo on minulle hyvin tärkeä, sillä kävin siellä mm. kansalaiskouluni aikoja sitten.

 

 

Seurojentalon juhlasali toimi poikien puutöiden opetustilana ja siellä olen tehnyt mm. oikein hienon keittiöjakkaran.

 

 

**********************

 

 

 

Arvostan suuresti niitä lauluja, joita Aarre Aalto esitti, sillä monet niistä toivat mieleen mukavia muistoja ja kerron niistä yhdestä eli Irwin Goodmanin ”Maailma on kaunis”.

 

 

En omaa niinkään muistoja tuosta kappaleesta, mutta Irwiniin liittyvästä Ryysyrannasta, jonka Irwin rakennutti Hattulaan.

***************

 

 

Vastasin parisen vuotta Hämeenlinnassa sijaitsevan entisen OTK:n rehutehtaan maatilarehujen myynnistä sen jälkeen, kun yrityksen omistajaksi tuli Raisio Yhtymä.

 

 

Eräs sopimusautoilijamme oli Koskelainen Oy ja Irwinin Ryysyranta oli pakkohuutokaupassa siirtynyt Koskelaisten omistukseen.

 

 

Koskelainen ja minä pidimme joskus Ryysyrannassa kahden miehen palaverin autorahdeista ja kun pääsimme molempia tyydyttävään lopputulokseen, niin yrittäjä soitti äidilleen, joka asui Ryysyrannan toisessa päässä, että voisitko keittää kahvit ja teet, jotta me voisimme ”Raision miehen” kanssa tulla juomaan neuvottelukahvit.

 

 

Lähdimme kulkemaan Ryysyrantaa sisätiloissa kohti äiti-Koskelaisen huoneita ja muistan, että matka oli pitkä. Kuljimme Ryysyrannan kuuluisan uima-altaan ohi, mutta matkamme jatkui ja jatkui.

 

Lopulta saavuimme äiti-Koskelaisen luo ja nautimme neuvottelumme harjakaiskahvit.

 

 

Se oli aikaa se!

 

 

Irwinin Ryysyrannasta ja sen pakkohuutokaupasta löytyy tarkempaa tietoa, jos googlaa: ”Irwin Goodman Ryysyranta” tai ”Irwin Goodman Ryysyrannan pakkohuutokauppa”.

 

 

 

Meni vähän kauaksi Viljakkalan Seurojentalon Keskiviikkokahvilasta, mutta minkäs sille voi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sallittua toki, mutta ihmettelen!

Tiistai 17.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen tälläkin saitilla kai monesti kertonut, että 16.10.1994 äänestin Euroopan Unioniin liittymisen puolesta.

 

 

Kantani voitti!

 

 

En ole päivääkään katunut äänestämistäni, sillä ajattelin silloin ja nykyään yhä enemmän itseni parasta, mutta ajattelin jo silloin ennen kaikkea lastemme parasta.

 

 

EU-vastustajat vaahtoavat aina, että Suomi on suuri nettomaksaja Euroopan Unionille.

 

 

Nettomaksaja toki olemme, mutta viime vuonna nettomaksuosuutemme oli henkeä kohti laskettuna 54 euroa!  Perin mielelläni tuon summan maksan, jotta saan kuulua eurooppalaiseen perheeseen.

 

 

Suurimmat nettomaksajat EU:ssa olivat viime vuonna asukasta kohti laskettuna Ruotsi (158 €/hlö), Saksa (157 €/hlö) ja Tanska (137 €/hlö).

 

 

*******************

 

 

Sain runsas viikko sitten taas kerran tutustua vapaaseen liikkumiseen, joka on eräs Euroopan Unionin tarjoama vahvuus – eipä ollut minkäänlaisia esteitä, kun siirryimme Suomesta Viroon, Virosta Latviaan ja Latviasta Liettuaan – sama juttu paluumatkalla.

 

 

On toki sallittua, mutta ihmeellistä, kun esimerkiksi ties kenenkä johtaman Kansalaispuolueen ”puheenjohtaja” retostelee netissä Suomen erolle Euroopan Unioinista!

 

 

Kaikkea se vallanhimo sinänsä fiksuillakin ihmisillä teettää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Epävirallinen menettelymme virallistettiin

Tiistai 10.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampere on ajanut itsensä ratikkarotkoon ja se merkitsee mm. sitä, että yksityisautoilijoilla ei käytännössä ole mahdollisuutta ajaa keskikaupungille hoitamaan asioitaan.

 

 

Perhekuntamme, joka asuu Palokalliolla, on pyrkinyt kompensoimaan Tampereen keskustan katastrofaalista tilannetta sillä, että olemme jättäneet oman automme Koivistonkylän Prisman paikoitusalueella ja jatkaneet matkaamme siitä busseilla keskustaan.

 

 

 

****************

 

 

 Nyt menettelymme on virallistettu, sillä Koivistonkylän Prisman paikoitusalueelta on varattu meidänkaltaisille liityntäparkkiruutuja, jotta voimme virallisesti jättää henkilöautomme sinne ja jatkaa matkaamme järistyksen kourissa olevaan Tampereen keskustaan!

 

 

On annettava tunnustus niille Tampereen joukkoliikenteestä vastaaville virkamiehille, jotka ovat hankkineet hyvät opasteet, jotta henkilöautolla Tampereen keskustaan pyrkivät kansalaiset löytävät Koivistonkylän Prisman liityntäparkkialueen.

 

Omaan kokemusta Vaasan, Hämeenkyrön ja Ylöjärven suunnasta Tampereelle saapuvien ohjauksesta Koivistonkylän Prisman parkkipaikalle ja kiitän siitä virkahenkilöitä.

 

 

Muutama kuva havainnollistaa kiitokseni aiheen.

 

 

 

 

 

Ensimmäiset opasteet ovat VT3:lla hyvissä ajoin ennen erkaantumista VT3:lta.

 

 

 

 

 

Ensimmäisen opasteen jälkeen on useita opasteita, jotta pohjoisen suunnasta saapuvat osaavat ajaa Koivistonkylän Prisman parkkipaikalle.

 

 

 

 

 

Koivistonkylän Prisman paikoitusalueelta on varattuna 34 parkkiruutua niille, jotka haluavat jättää henkilöautonsa sinne ja jatkaa matkaansa busseilla Tampereen ruuhkaiseen ja pomminpudotusta muistuttavaan keskustaan.

 

 

Koivistonkylän Prisman parkkialueen lisäksi Tampereella on liityntäparkkeja Niihaman liityntäparkkialueella (70 autopaikkaa) ja Turtolan Citymarketin parkkialueella 36:lle henkilöautolle.

 

 

Liityntäparkkialueiden muodostaminen kertoo Tampereen kaupungin virkamiesten ja päättäjien epäonnistumisen siinä lupauksessaan, että kaikilla kulkumuodoilla pitää päästä Tampereen keskustaan.

 

 

 

Kiitän kuitenkin niitä Tampereen virkahenkilöitä ja luottamushenkilöpäättäjiä, jotka ovat kerrankin tehneet järkevän päätöksen niiden parhaaksi, jotka ovat kotoaan lähteneet omalla autolla ja tavoittelevat Tampereen keskustaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hevonen pitää uudelleenkengittää 6 - 8 viikon välein

Perjantai 6.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen penskana saanut lukemattomat kerrat seurata hevosten kengittämistä.

 

 

Kulmakunnallamme oli yksi kengitysseppä, joka ”vastaanotti” hevosia pajansa yhteydessä n. seitsemän kilometrin päässä kotiani.   Toinen kengitysseppä teki kotikäyntejä ja kengitti hevosia siis melkein niiden pilttuissa.

 

 

OKRA-maatalousnäyttelyssä Oripäässä Suomen kengityssepät ry järjesti kengitysnäytöksiä eilen eli torstaina 5.7.2018.

 

 

Seurasin näytöksiä suurella mielenkiinnolla ja opin uusia asioita.

 

 

Muutamia havaintoja:

 

 

• kengitysseppien koulutukseen hakeutuu nykyisin naisia enemmän kuin miehiä

• näytöksessä kengityssepät tekivät hevosille soveltuvat kengät ns. suorasta raudasta

• hevosen kavio uudistuu vuodessa ja se merkitsee, että hevonen pitää uudelleenkengittää 6 – 8 viikon välein

• kengityksen hinta liikkuu tasolla 100 euroa per kerta – mielestäni hinta on halpa neljän kavion kengittämisestä

• jututin kengitysnäytöstä johtanutta opettajaa ja hän kertoi, että kengityssepän pitäisi tehdä neljä kengitystä päivässä, jotta pysyisi leivässä

 

 

Tässä lopuksi muutama kuva, jotka otin kengitysnäytöksessä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkaako Tampere taipumaan Pirkanmaa-myönteiseksi!

Lauantai 16.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Kritisoin taannoin tällä saitilla sitä, että Tampere on yrittämässä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026.

Nyt, kun Tampere on solminut kyseisestä aiheesta yhteistyötä tavoittelevan aiesopimuksen Mänttä-Vilppulan kanssa, olen valmis lieventämään kantaani.

Kantani lieventämiseen vaikuttaa oleellisesti se, että Tampere haluaa kulttuuripääkaupunkihankkeeseen mukaan myös muita Pirkanmaan kuntia.

Tampereen taipuminen yhteistyöhön Mänttä-Vilppulan kanssa ja se, että se haluaa samaan konsortioon myös muita Pirkanmaan kuntia kertoo, että persaukinen Tampere ei pysty yksinään toteuttamaan niin suurta projektia, kuin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi hakeminen merkitsee.

On toivottavaa, että Tampereen nöyrtyminen yhteistyöhön Mänttä-Vilppulan kanssa sekä yhteistyöhalukkuus myös muiden pirkanmaalaiskuntien kanssa on osoitus siitä, että maakuntamme keskuskaupunki arvostaa kaikkia prkanmaaliskuntia - merkittävä suunnanmuutos aikaisempaan.

Tampereen nöyrtyminen kertoo myös sen ikiaikaisen totuuden, että taloudelliseen kaaokseen itsensä ajanut kunta, kaupunki tai yritys ei pysty tositilanteessa sanelemaan yhteistyön ehtoja, vaan ne sanelevat tykkänään toiset tahot!

-Esko Erkkilä-

Haverin räjäytykset laittoivat sodankäyneen miehen maastoutumaan!

Sunnuntai 10.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Pieni perhekuntakohtainen muistelus Haverin kultakaivoksen toiminnasta:

Vuonna 1915 syntynyt isäni palveli etulinjassa Talvisodan ja Jatkosodan sekä oli sen lisäksi vielä mukana Hersalon joukoissa Lapinsodassa.

Isäni toimi pikakivääriampujana ja hän haavoittui kahdesti siten, että taisi olla 20 %:n sotainvalidi.

Vanhempani avioituivat sodan jälkeen ja alkoivat voimallisesti paneutua kehittämään äitini kotitaloa Välimäkeä.

Sotien jälkeen Haverin kultakaivos Viljakkalassa oli voimissaan ja kaivoksen toiminta vilkasta.

Haverissa suoritettiin joka päivä kallioräjäytyksiä klo 12.00 ja muistan , kun ne kuuluivat hyvin meille saakka. Meiltä on linnuntietä matkaa Haveriin ehkä vajaa 5 kilometriä, mutta kun matkalla on järvenselkää, niin räjäytysäänet kuuluivat meille.

Isäni kertoi miten sodassa vihollisen tykistön ammuntaan suhtauduttiin siten, että vaistomaisesti katsottiin mihin pystyy heittäytymään kranaateilta suojaan.

Saman reaktion Haverin räjäytykset kuulemma aiheuttivat hieman yli 30-vuotiaalla sotajermulla, sillä alussa Haverista kuuluneet räjäytykset merkitsivät, että piti katsoa sopivaa pellonojaa johon heittäytyä kranaateilta suojaan!

Tässäpä tämä muistelus!

-Esko Erkkilä-

Salkuttamisen pitää olla kunnalla jatkuvaa toimintaa

Lauantai 9.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Tervehdin arvostuksella, että Ylöjärven kaupunki "salkuttaa" määräajoin omistuksiaan - tekninen lautakunta salkutti kohteet 16.5.2018 ja edellinen salkutus tapahtui 3.10.2016.

Mielestäni salkutukset on ajallisesti tehty oikein.

Salkuttaminen tarkoittaa, että määräajoin kunnassa/kaupungissa laaditaan lista eri kohteista ja päätetään mitä kullekin kohteelle tehdään.

Vaihtoehtoina ovat:

• pidetään
• myydään
• puretaan
• jatkoselvitettävät
• sote-erityistoimenpide

Viimeisimmä salkutuksen lopputulemana Viljakkalassa olivat Paijalan ja Kurjen saunat.

Molempien osalta edetään siten, että Paijalan osalta keskustellaan Mannin asukasyhdistys ry:n ja Kurjen osalta Viljakkalan Kirkonkylän Vilkku ry:n kanssa saunojen ostamisesta ja maapohjan vuokraamisesta.

Ylöjärven kaupunki on alustavasti luvannut hoitaa molempien saunojen jätevesiasiat kuntoon, mutta siinä piileekin eräs ongelma, johon myös Viljakkala-neuvosto kiinnitti huomiota.

Ylöjärven kaupungin virkahenkilöt suunnittelevat saunojen jätevesiaioiden hoitamista umpisäiliö-periaatteella ja se tulisi asukasyhdistysten kannalta olemaan kallis, jopa kestämätön ratkaisu.

Molempien saunojen käyttäjämäärät ovat niin suuret, että umpisäiliöratkaisussa jätevesiauton pitäisi käydä tyhjentämässä umpisäiliöt niin usein, että asukasyhdistysten talous ei sitä kestäisi.

Viljakkala-neuvostossa kannatimme Mannin asukasyhdistyksen esitystä, että jätevesiratkaisuna pitäisi olla kunnan jätevesijärjestelmään liittäminen ja samaa ratkaisua kannatan myös Kurjen saunan osalta!

Vaikuttaminen jatkuu!

-Esko Erkkilä-

Nyt pitää suunnitella syyskylvöjä!

Tiistai 5.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitukseni otsikko saattaa yllättää monet, sillä monella on vielä osa trekoolimaiden kevätkylvöistäkin tekemättä.

Kirjoitan kuitenkin totta, sillä parhaiten meillä puutarhakylvöksistä ovat menestyneet ne porkkanan ja palsternakan kylvökset, jotka tein viime syksynä.

Syksyllä kylvetyt porkkanat ja palsternakat pääsevät täyteen kasvuvauhtiin heti kasvaukauden alettua.

Vihannesten syyskylvöt ovat myös mainio juttu kevään kylvötöiden porrastamiseen.

****************

Puutarhaliikkeet eivät vielä tajua esimerkiksi juuri porkkanan ja palsternakan syyskylvömahdollisuuksia, sillä ne poistavat myynnistään monien syyskylvöihin soveltuvien kasvien siemenet viimeistään Juhannuksena.

Huolehdin omalta osaltani porkkanan syyskylvömahdollisuudesta eilen, sillä hankin siemenkaupasta riittävästi porkkanansiementä, jotta voin huolehtia kesällä 2019 satoa tuottavan porkkanankylvöstä jo syys-lokakuussa tänä vuonna!

Toivon, että tämä pieni juttuni on vinkki puutarhaliikkeille, jotta ne tarjoaisivat ainakin porkkanan ja palsternakan siemeniä asiakkailleen vaikkapa syyskuun tarjouksissa!

-Esko Erkkilä-

Etsivä vanhustyö -seminaari 31.5.2018

Perjantai 1.6.2018 - -Esko Erkkilä-

 

Olen Tampereen Vanhusneuvoston jäsen ja järjestimme eilen Tesoman uudessa Hyvinvointikeskuksessa seminaarin, jonka teemana oli ”Etsivä vanhustyö”.

 

 

 

 

 

Seminaarin tarkoituksena oli etsiä keinoja, että miten me kolmannen sektorin vapaaehtoistoimijat löytäisimme ne yksinäisyydestä kärsivät seniorit, jotka ovat syystä tai toisesta jumiutuneet neljän seinän sisälle.

 

 

 

 

 

Seminaarimme avasi neuvostomme puheenjohtaja, ex-kansanedustaja Arja Ojala.

 

 

 

 

 

Tilaisuuttamme johtivat topakkaan tyyliinsä Arja Ojala sekä esittelijäsihteerimme Kirsi Nurmio.

 

 

Kiitokset Kirsille niistä monista erityistilaisuuksista ja tutustumistapahtumista, joita hän järjestää Vanhusneuvoston jäsenille – harmittelen, että en saa kalenteriini mahtumaan niitä kaikkia.

 

 

 

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen joka toinen maanantai järjestämät Maanantaitapaamiset ovat mitä parhainta kolmannen sektorin toimintaa, joita senioreille järjestetään.

 

 

Tämän seikan totesimme seminaarissa yhdessä yhdistyksemme sihteerin Pirkko Tilviksen kanssa, kun hänen kanssaan ”Terveenä ja kotimaisena” yhdistyksemme puheenjohtajana seurasin tiiviisti seminaarin antia!

 

 

Täytyy todeta, että arvostuksemme omaa toimintaamme kohtaan nousi seminaarin antia seuratessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt maalaisjärki käyttöön!

Tiistai 29.5.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen toiminut Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilönä siitä alkaen, kun minulta vuonna 2001 leikattiin eturauhassyöpä.

 

 

Kahdenkeskisiä tukihenkilötapaamisia minulle on kertynyt vain muutamia – sillä eiväthän miehet tukea tarvitse - , mutta erilaisissa tilaisuuksissa olen asian tiimoilta esiintynyt monesti.

 

 

Yritimme Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä muutama vuosi sitten aloittaa ”Arjen ystävät” –toimintaa, mutta huonolla menestyksellä. sillä asiakkaita ei riittänyt.

 

 

Nyt Pirkanmaan Syöpäyhdistys pyrkii aloittamaan Arjen ystävät –toiminnan uudestaan ja nyt ”työkaluna” on…

 

 

 

 

 

…www.huoleti.fi – portaali.

 

 

 

 

 

 

Olin eilen Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilönä mukana koulutustilaisuudessa, jossa saimme opastusta www.huoleti.fi –palvelun toiminnasta.

 

 

Suhtaudun kriittisesti www.huoleti.fi –palvelun toimintaan, sillä elämänsä ehkä suurimmassa kriisitilanteessa syöpään sairastuneelle ei tule ensimmäiseksi mieleen etsiä apua matkapuhelimestaan tai tabletiltaan.

 

 

Peräänkuulutan Pirkanmaan Syöpäyhdistykseltä kokonaisvastuullista asennetta ja toimintaa siinä arvokkaassa työssä, jota se on tehnyt jo kauan syöpään sairastuneiden parhaaksi ja heidän kuntouttamisensa hyväksi.

 

 

Huoleti-kampanjoinnilla saattaa olla paikka joillakin terveyden- ja sairaanhoidon osa-alueilla, mutta syöpään sairastuneiden henkilöiden kuntoutuksessa sitä paikkaa on kokemukseni mukaan vaikea löytää!

 

 

Puhelinyhteydet, sähköpostit ja henkilökohtaiset tapaamiset ovat mielestäni niitä ensisijaisia tapoja, joilla syövästä toipuvat ensisijaisesti tavoittelevat ”arjen vapaaehtoisia ystäviä”!

 

 

 

-Esko Erkkilä-