Tampereen kaupungin yrityksille käyttöönottamat hulevesimaksut ovat isku yritysten toimintamahdollisuuksia vastaan

Torstai 27.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunki valmistautuu aloittamaan jo yhdeksännen peräkkäisen tappiollisen vuotensa.

 

 

Vuonna 2019 Tampereen tappiotavoite on vain 30 miljoonaa euroa, mutta edellisvuosien kokemusten perusteella tappiotaso tulee todellisuudessa varmaankin ainakin kaksinkertaistumaan.

 

 

Huonosti taloutensa hoitaneiden kuntien ja kaupunkien avuksi on vuonna 2014 säädetty Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) pykälän 103 n § (22.8.2014/682) mukaisesti näin:

 

”Kunta voi periä kunnan hulevesijärjestelmästä sille aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi vuosittaisen maksun hulevesijärjestelmän vaikutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen omistajilta tai haltijoilta.”

 

 

Taloutensa hyvin hoitaneet kunnat eivät peri asukkailtaan vieläkään hulevesimaksua, mutta persaukiset kunnat ja kaupungit ovat kiirehtineet perimään asukkailtaan ns. hulevesimaksua – on totuuden mukaisesti todettava, että myös eräät taloutensa hyvin hoitaneet kunnat ovat jo nyt päätyneet hulevesimaksun perimiseen.

 

****************

 

 

Ei varmaankaan ole yllätys, että Tampereen kaupunki on ryhtynyt jo kuluvan vuoden puolella perimään hulevesimaksuja.

 

 

Asumme vuokratontille rakennetussa omakotitalossa ja meille kuluvan vuoden hulevesimaksu oli 10.12.2018 eräpäivällä maksettuna 59,66 euroa.

 

 

Virkamiesten esityksen mukaisesti Tampereen kaupunginvaltuusto päätti 13.11.2017 hulevesimaksun käyttöönotosta.

 

 

Yhdyskuntalautakunta päätti hulevesimaksun määräytymisen perusteista 17.4.2018 ja päivitti taksan 25.9.2018.

 

 

Omakotitaloilla hulevesimaksu Tampereella lasketaan kaavalla X + K x A, jossa X on hulevesimaksun yksikköhinta (eli omakotitaloilla 30,00 €), K on maksuluokan neliöhinta (omakotitaloilla 0,036 €) ja A on kiinteistön maapohjan pinta-ala neliömetreissä.

 

 

Meidän kohdallamme tuo em. 59,66 € koostuu siis näin: 30,00 € + 0,036 €/neliö x tonttimme pinta-ala eli 824 neliötä = 59,664 €!

 

 

N. kuudenkympin extramaksu ei ketään ehkä vielä vie konkurssiin, mutta toisin on niiden tamperelaisyritysten kohdalla, jotka joutuvat maksamaan todella suuria summia hulevesimaksua.

 

 

*******************

 

 

Tämän juttuni jatko-osassa tukeudun 18.12.2018 ilmestyneen Pirkanmaan yrittäjä-lehden pääkirjoitukseen, jonka on laatinut lehden päätoimittaja Pasi Mäkinen.

 

 

 

Kirjoituksessa kerrotaan vertaillun samankokoisen yrityksen maksamia hulevesimaksuja Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa.

 

 

Vertailun tulokset ovat puhuttelevia, sillä kovin karuilta luvut näyttävät, koska samankokoisesta tontista maksetaan hulevesimaksua vertailukaupungeissa näin:

 

 

• Tampereella 4.312 euroa

• Turussa 1.250 euroa

• Jyväskylässä 1.800 euroa

• Oulussa 745 euroa

 

 

Vertailuluvut ovat käsittämättömiä ja osoittavat, että Tampere haluaa hulevesimaksuillaan iskeä märän rätin päin yrittäjien kasvoja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ovatko tuottajien omistamat yritykset samalla tiellä, jolla punapääoman yritykset tuhoutuivat?

Tiistai 25.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Vasemmistolaisen punapääoman yritykset Suomen Työväen Säästöpankki, Vakuutusyhtiö Kansa, rakentaja Haka sekä vähittäiskauppaa ja myös teollisuutta harjoittanut EKA-yhtymä ovat vajonneet suomalaiselta yrityskartalta unhon yöhön. EKA selvisi yrityssaneerauksen ansiosta jotenkuten ja siitä on nyt jäljellä Tradekan ravintolatoimintaa, ei muuta siitäkään.

 

 

Punapääoman vastapoolina oli aikoja sitten elinvoimainen pellervolaisen tuottajasiiven omistama liiketoimintaryhmä, johon kuuluivat ainakin Keskusosuusliike Hankkija, Munakunta, osuusteurastamot, Valio jäsenmeijereineen, Metsäliitto, Vakuutusyhtiö Tapiola, osuuspankit ja myös osuuskaupat.

 

 

Pellervolaisen ryhmän jäsenkunta on harventunut, kun osuuskaupat ja osuuspankit halusivat profiloitua koko kansan palvelijoiksi.

 

 

Surkein kohtalo mainituista yrityksistä on ollut Keskusosuusliike Hankkijalla, joka ajautui konkurssiin vuonna 1992.

 

 

Keskusosuusliike Hankkija oli tuottajajärjestö MTK:n sylikoira ainakin sen ajan, kun olin vuodesta 1970 alkaen mukana agribisneksessä.

 

 

Vakuutusyhtiö Tapiola ja erityisesti Metsäliitto ovat määrätietoisella toiminnallaan saavuttaneet paikkansa menestyvien yritysten joukossa. Myös Valio jäsenmeijereineen on osannut uudistua siten, että sillä on paikkansa suomalaisessa maidonjalostusketjussa myös tulevaisuudessa.

 

 

Kananmunapakkaaja Munakunta on ajautunut tanskalaisen Danish Agro-konsernin omistukseen, joten sen suomalainen tuottajaomistuksellisuus on historiaa sekin.

 

 

Pellervolaisen osuustoiminnan – jos sellaisesta nyt enää voidaankaan puhua – ongelmalapsi on teurastamoteollisuus.

 

 

Tarkasti ottaen ongelmalapsi sielläkin vain LSO:sta eli Lounais-Suomen Osuusteurastamosta historiansa löytävä HKScan.

 

 

HKScan on vaihtanut toimitusjohtajaansa niin tiheään tahtiin, että esimerkiksi Wikipedian sivuilla sen toimitusjohtajaksi vielä 24.12.2018 kerrotaan potkut saanut Jari Latvanen – näin kertoo Wikipedia :

 

 

***********

 

 

HKScan Oyj on Helsingin pörssissä noteerattu elintarviketeollisuusyhtiö, jolla on toimintaa kymmenessä Euroopan maassa. Konsernin pääkonttori on Turussa Kupittaalla. HK viittasi alkuaan yritysnimeen Helsingin Kauppiaat.

Toimitusjohtaja: Jari Latvanen (31.lokak. 2016-)

Emo-organisaatio: LSO Osuuskunta

 

***********

 

Tuottajaomisteisten yritysten epäonnistujiin joudutaan liittämään myös nelikymmenvuotinen työnantajani Raisio Oyj.

 

Muistan hyvinkin ajan, jolloin Raisiolla oli tuhat työntekijää Raisiossa, tuhat työntekijää muualla Suomessa ja tuhat työntekijää ulkomailla. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin Raision yritysesittelystä, että nyt työntekijöitä on koko konsernissa vain 330 henkilöä!

 

On selvää, että 330 työntekijän yritys ei voi tehdä kummoistakaan taloudellista tulosta, joten siinä mielessä Raision 13.12.2018 antama tulosvaroitus on hyvinkin ymmärrettävissä.

 

 ***************

 

Mutta tuohon otsikkooni:

 

 

Tuottajien omistamien yritysten tulevaisuus saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin oli aikoinaan punapääomistamien yritysten kohtalo.

 

 

Atria Oyj ja varauksin myös Valio osuusmeijereineen ovat uhan ulkopuolella. Ulkopuolella ovat myöskin Metsäliitto ja Tapiola sekä aikoinaan oman polkunsa valinneet osuuspankit ja osuuskaupat.

 

 

Valitan, jos jonkun mielestä olen pahanilman lintu, mutta näin minä näen tilanteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Britannian brexit-sekoilu on vaientanut suomalaiset EU-eroa vaatineet ääriainekset

Perjantai 21.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Britanniassa järjestettiin maan EU-erosta kansanäänestys 23. päivänä kesäkuuta 2016.  Britit äänestivät silloin, että tulisiko Ison-Britannian pysyä Euroopan unionin jäsenenä vai irtautua siitä. Äänestäjistä 52 % äänesti Euroopan unionista eroamisen puolesta ja 48 % EU-jäsenyyden puolesta.

 

 

Nyt voidaan yksimielisesti todeta, että kansanäänestykseen päätyminen oli silloisen pääministeri David Cameronin virheveto, sillä Cameron uskoi, että hän pystyisi eroamisella uhkaamalla neuvottelemaan Britannialla paremman aseman Euroopan unionissa.

 

 

Britannia ei kuitenkaan enää ole sellainen suurvalta, jolla olisi määräysvaltaa EU:ssa ja Britannia päätyikin kansanäänestyksen tuloksena sivuraiteelle Euroopan Unionissa.

 

 

Nyt Britannia on sekasortoisessa tilanteessa, kun pääministeri Theresa May yrittää neuvotella EU:n kanssa eroehdoista, mutta huonoin tuloksin.

 

 

Nostan hattua EU:n päättäjille, joilta ei löydy hitusenkaan verran ymmärtämystä Britannian toilailuille – sitä saa mitä pyytää!

 

 

On selvää, että Britannia ero EU:sta ”kovan brexin ehdoin” on hetkellisesti haaste myös jäljellejääville EU-maille, mutta erityisesti bisnesmaailman toimijat löytävät nopeasti uudet toimintamallit, joissa Britanniaa ei tarvita.

 

 

Britannian erohuuhailut ovat hiljentäneet myös niiden suomalaisten ääriliikkeiden toiminnot, jotka ovat julkisuudessa toitottaneet Suomen EU-eron siunauksellisuudesta.

 

 

En mainitse näitä ääriliikkeitä nimeltä, sillä lukijani osaavat ihan itsekin ne nimetä.

 

 

Vähimmässäkään mielessä en halua syyllistyä jumalanpilkkaan, mutta sen totean Britannian EU-eron osalta, että…

 

 

…Jumala tautia lisätköön!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Haapahake tukilastan raaka-aineena

Keskiviikko 19.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Julkisuudessa puhutaan paljon puun uusista käyttömahdollisuuksista ja erityisesti siitä, että puu voi olla raaka-aineena monissa korkean teknologian toiminnoissa.

 

 

Minulla on viime päiviltä kokemusta puuraaka-aineen käyttämisestä lääketieteessä tai olisiko realistisempaa todeta, että kuntouttavassa toiminnassa.

 

 

Olen varmaan ollut liian aktiivinen tietokonehiiren käyttäjä, sillä ”hiirikäteni” ranteessa on ilmennyt rannekanavaoireyhtymää eli oikean käteni peukalo ei ole täysin kunnossa.

 

 

Lääkäri määräsi siihen öisin pidettävän rannetuen ja rannetuen käyttäminen ei ole ainakaan pahentanut oireita.

 

 

 

 

 

Minulle on nyt muovailtu kaksikin rannetukea, joita käytän öisin.

 

 

Entisaikaan – olen murtanut ranteeni kuluneiden vuosikymmenten aikana kahdestikin – rannetuki tai oikeastaan rannekipsaus tehtiin kipsivaloksena, mutta nykyisin ainakin rannetuet valmistetaan haapahakkeesta valmistettuja ohuita levyjä muovailemalla.

 

 

Haapahakkeesta valmistetut levyt muotoillaan aluksi rannetuen kokoiseksi ja sen jälkeen levyä kuumennetaan eräänlaisessa mikroaaltouunissa.

 

 

Mikroaaltouunilämmityksen jälkeen haapahakkeesta leikattu levy muotoillaan ranteeseen sopivaksi ja siinäpä rannetuki alkaakin olla valmis.

 

 

Luonnollisesti rannetuki pehmustetaan ja siihen kiinnitetään tarranauhat, joilla rannetuki voidaan iltaisin kiinnittää paikoilleen.

 

 

Suomalaisittain on harmillista, että rannetuen ja varmaan moneen muuhunkin tukemiseen tarvittavien tukien ja ”kipsauskaukaloiden” muotoiluun tarvittavien haapahakkeesta valmistettavien tarvikkeiden vaatima haapahake on alkuperältään virolaista!

 

 

Onko suomalainen haapahake muka liian kallista vai eikö sitä ole saatavilla?

 

 

Valmistetaanko rannetukiin ja kipsauskaukaloihin tarvittavat haapahakelevyt Suomessa vai ovatko nekin tuontitavaraa?

 

 

Vastaukset vinkkinä asiasta kiinnostuneille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On huolehdittava sopimusvaiheessa, että maakaapeloinnista ei tule yksityistielle ikuinen riesa!

Sunnuntai 16.12.2018 - -Esko Erkkilä-

 

Pirkanmaan Metsäkeskus järjesti Hämeenkyrössä yksityisteiden hoidosta vastaaville ja yksityistieasioista kiinnostuneille koulutustilaisuuden 12.12.2018.

 

 

Olen tieosakkaana viidessä yksityistiessä sekä yhdessä metsäautotiessä ja niiden lisäksi Rouva on osakkaana kahdessa yksityistiessä. Osakkuuksien lisäksi olen toimitsijamiehenä yhdessä noista yksityisteistä, joiden osakkaana olen.

 

 

Oli siis luonnollista, että hakeuduin koulutustilaisuuteen.

 

 

Saimme koulutustilaisuudessa – yksityistieillassa – paljon tietoa ja tässä jutussani teen pintaraapaisun siihen problematiikkaan, joka liittyy asiaan, kun sähköyhtiö haluaa asentaa kaapeleita yksityistien alueelle tai sen välittömään läheisyyteen.

 

 

 

 

 

Yksityistien näkökulmasta asiaa selvitteli tuvantäyteiselle yleisölle sastamalalainen tieisännöitsijä Kari Äikäs, jolla on vankkaa kokemusta sellaisten yksityisteiden isännöinnistä, joille on tehty maakaapelointeja.

 

 

Seuraavassa jonkinlaista muistilistaa yksityisteiden toimitsijamiehille, yksityisteiden hoitokunnille ja yksityisteiden isännöitsijöille, kun kaapeliyhtiö haluaa hyödyntää yksityistien ojia tai yksityistien välitöntä läheisyyttä maakaapelin asentamiseen.

 

 

• toimitsijamiehen tai hoitokunnan ei koskaan pidä antaa maakaapelin asennuslupaa itsenäisesti vaan aina on kutsuttava koolle tiekokous. Vasta tiekunnan kokouksen päätösten perusteella toimitsijamies tai tiehoitokunta voivat allekirjoittaa sopimuksen

• tiekokouksen koollekutsumisesta aiheutuneet kustannukset pitää sopia kaapeliyhtiön maksettaviksi (kokouskutsut, tilavuokrat, tiedotuskirjeet, yms. kustannukset)

• yksityistien ei milloinkaan pidä hyväksyä kaapeliyhtiön tarjoamia valmiita sopimuslomakkeita, sillä jokainen tapaus vaatii yksilöllisen sopimuksen

• sopimuspaperin pitää olla yksinkertainen ja siinä on selkeästi sovittava verkonhaltijan ja myös tiekunnan vastuut sekä velvoitteet

• sopimus on aina tehtävä verkonhaltijan tai verkonhaltijan valtuuttaman tahon kanssa – missään tapauksessa sopimusta ei pidä allekirjoittaa esim. sen kaivinkoneyrityksen kanssa, joka huolehtii kaapelointityön tekemisestä käytännössä

• sopimukseen pitää sisältyä kohta, että verkon omistaja vastaa kaikista kustannuksista, jos kaapeli joskus joudutaan esim. tien korjauksen tai tienparannuksen vuoksi kaivamaan ylös. Verkonhaltijan pitää maksaa kustannukset, jos kaapeli vaurioituu tien perusparannuksessa

• verkonhaltijan mahdolliset veloitusperusteet esim. kaapeloidun linjan tilapäisestä jännitteettömäksi tekemisestä, on torjuttava

• kaapelin näyttäminen pitää olla ilmaista koko maakaapelin elinkaaren ajan

• verkonhaltijan pitää asentaa maakaapeli siten, että tiekunnan jälkikäteen suorittamat liikennemerkkien asennukset ja mahdolliset kaiderakenteet ovat mahdollisia

• kaapeloinnissa tierummut pitää kiertää riittävän kaukaa, jotta tien leventäminen ja tierumpujen vaihtaminen voidaan tehdä turvallisesti. ”Riittävän kaukaa kiertäminen” merkitsee usein, että maakaapeli joudutaan kaivamaan yksityistiealueen ulkopuolelle ja on luonnollista, että näissä tapauksissa verkkoyhtiön sopimuskumppanina ei ole yksityistiekunta vaan maanomistaja

• jos tielinjalta joudutaan tekemään koukkauksia peltojen kohdalla, on sopimuksessa erikseen sovittava, että salaojille ei saa aiheuttaa vahinkoja

• sopimuksessa pitää selkeästi sopia molempien osapuolten yhteyshenkilöt ja tältä osin sopimusta on tarvittaessa päivitettävä

 

 

Tässä esittämäni seikat ovat vain osa niistä asioista, jotka pitää sopia sopimuksessa.

 

 

Sopimuksessa on sovittava riittävä sopimusmaksu, jolla katetaan kaapeloinnista aiheutuneet hallinnolliset ja pienet ylimääräiset kulut, joita aiheutuu mm. siitä, kun kaapelia pitää varoa.

 

Maakaapelointi ei saa estää tieosakkaiden pääsyä pelloilleen tai metsään ja myös sen takaamiseksi sopimukseen pitää laatia tätä koskeva kohta. Pelloille pitää päästä viljelylohkokohtaisesti ja metsään riittävän tiheään sovittujen ylittämispaikkojen kautta.

Tärkeää on, että sopimuksessa sovitaan kaapelikaivannon syvyydeksi vähintään metri! Tässä on menetelty yksityisteiden kannalta monesti huolimattomasti, kun maakaapelikaivannon syvyydeksi on sovittu vain 70 senttiä! Useinkaan toki ei ole syvyydestä sovittu mitään, mutta verkonhaltijan edustajat ovat jättäneet kaivannon aivan liian matalaksi.

 

 

Yksityistien tiekokouksen pitää päätöstä tehdessään tiedostaa, että maakaapelointi merkitsee vähintäänkin 50 vuoden, mutta ilmeisesti pidemmänkin ajan sitoutumista verkkoyhtiön kanssa tapahtuvaan yhteistyöhön.

Verkkoyhtiöiden suorittamat maakaapeloinnit maanteiden ja yksityisteiden "ojanpenkoille" tulevat lähiaikoina lisääntymään ja toivon, että tässä esittämistäni seikoista on apua, kun yksityistiekunnat joutuvat vastamaan verkkoyhtiöiden esityksiin yksityistiealueiden hyödyntämiseen maakaapeloinnissa!

 

 

Toisaalta on paikallaan muistaa, että maakaapelointi yleensä parantaa tieosakkaiden sähköturvallisuutta ja sähkönsaannin varmistumista kaikissa olosuhteissa, joten verkkoyhtiö kannattaa nähdä ja kokea aitona yhteistyökumppanina!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Niiden sotainvalidien joukko on jo nyt pieni, joille olemme kunniavelkaa

Perjantai 14.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain toissapäivänä Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston jäsenenä kuulla, kun…

 

 

 

 

 

 

Asia on minulle tärkeä, sillä edesmennyt isäni oli sotainvalidi, kun hän haavoittui sotien aikana kahdesti.

 

 

Isäni sotainvaliditeetti oli tasolla 15 – 25 % - en jaksa enää tarkasti muistaa.

 

 

Isäni oli haavoittunut ranteeseen ja toisella kerralla niskaan. Muistan vallan hyvin, kun me penskat saimme tunnustella isän ranteessa ja niskassa ihon alla selvästi tuntuvia ryssän ampumien kranaattien sirpaleita.

 

 

********************

 

 

Sotainvalidien Veljesliiton Tampereen yhdistys ry on perustettu vuonna 1941 eli sillä on nyt ikää 77 –vuotta.

 

 

Yhdistyksen jäseninä on nyt 79 sotainvalidia ja sotainvalidien leskiä yhdistyksessä on nyt n. 300.  Jäsenmäärät alenavat n. 20 % vuodessa, sillä viimeiset iltahuudot harventavat jäsenjoukkoa. 

 

 

Yhdistyksessä sotainvalidien keski-ikä on nyt 95 –vuotta ja puolisoiden keski-ikä on hieman yli 90 –vuotta.  Ennakoidaan, että sotainvalideja on elossa vielä ainakin viisi vuotta ja sotainvalidien puolisoita kymmenkunta vuotta.

 

 

Alussa yhdistyksen jäseninä oli myöskin sotainvalidien vanhempia, mutta on luonnollista, että heitä ei enää ole.

 

 

Muistan, että joskus 1950- ja 1960 –luvuilla sotainvalidit pystyivät ”myymään” invaliditeettinsa siten, että tiettyjen laskelmien avulla pääomitettiin kunkin haitta-aste.  Toimenpide edellytti, että sotainvalidilla oli joku muu tulonlähde ja saattoi olla myös niin, että piti osoittaa kohde, jonka rahoittamiseksi ”myyminen” oli paikallaan.

 

 

Isäni ei koskaan harkinnut haitta-asteensa ”myymistä”. Tapaturmaviraston maksama korvaus ei ollut suuri, mutta hyvinkin tarpeellinen leivänjatke!

*****************

 

Sotainvalidien Tampereen yhdistyksen toimintamuotoja ovat yhteiset tilaisuudet, jalkojenhoidot ja esimerkiksi sotainvalidien kodeissa ikkunanpesut eli hyvin käytännönläheistä toimintaa.

 

 

Kiitokset Sotainvalidien Veljesliitolle ja sen alueellisille yhdistyksille – teette yhä edelleen tärkeää työtä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Luonto kiittää, kun painekyllästetyn puutavaran hävittäminen tehdään oikein

Lauantai 24.11.2018 - -Esko Erkkilä-

Mökilläni on yhteensä kuusi tulisijaa ja omakotitalossamme niiden lisäksi kaksi eli meillä on yhteensä kahdeksaan tulisijaan polttopuut hankittavana.

 

 

Toki omaa metsää on, mutta kun netissä lähiseudulta eräs omakotirakentaja tarjosi ilmaiseksi hänelle tarpeettomaksi jäänyttä puutavaraa, lupasin tulla noutamaan.

 

 

Tein mielestäni hyvät ”kaupat”, sillä täysin priimaa polttopuuta kertyi kolmen myymälärullakollisen verran.

 

 

 

 

 

Mukana oli myös painekyllästettyä puutavaraa ja se tietystikin piti pelastaa hyötykäyttöön, mutta...

...kasassa oli myös sellaista painekyllästettyä tavaraa, jolle ei enää hyötykäyttöä löytynyt.

 

 

*********************

 

Aloin keksimään hylkytavaralle loppusijoitusmahdollisuutta, sillä tiesin, että polttaa sitä ei tavallisessa nuotiossa saa ja ei sitä voi myöskään laittaa tavallisen kotitalousjätteen joukkoon.

 

Tutkin lakipykäliä ja totesin, että niillä puutavaraliikkeillä, jotka myyvät painekyllästettyä puutavaraa, on vastaanottovelvollisuus sille painekyllästetylle puutavaralle, jota liikkeeseen tarjotaan.

 

Asiakkaalle ei palauttamisesta aiheudu kustannuksia ja edes sitä ei vaadita, että tavara olisi aikoinaan ostettu kyseisestä puutavaraliikkeestä.

 

Palautin säkillisen painekyllästettyjä puutavaran hylkykappaleita Ylöjärven Elon alueella toimivan menestyvän puutavaraliikkeen...

...Puutoimi Oy:n...

 

Oletan, että hylkylavalle kertynyt puutavara päätyy aikanaan polttoon Tarastenjärven hyötyvoimalaan ja sen poltto tapahtuu niin korkeassa lämpötilassa ja hyvien suodattamien takana, jotta poltosta ei aiheudu luonnolle ongelmia.

Kiitokset Puutoimi Oy:lle!

 

 

Operaation lopputulemana Ylöjärven Metsäkylän alueelle hienon omakotitalon rakentanut omakotirakentaja voitti, minä voitin ja…

 

 

…ennen kaikkea Luonto voitti!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

Miksi politiikan ja myös yhdistyselämän johtopaikoille siilautuu henkilöitä, jotka kylvävät eripuraa?

Sunnuntai 18.11.2018 klo 5.09 - -Esko Erkkilä-

Bisnesmaailmassa yli neljäkymmentä vuotta toimineena ihmetyttää, että politiikan ja yllättävää myös yhdistysmaailmaan on pesiytynyt henkilöitä, joiden käyttövoimana näyttää olevan eripuran sekä keskinäisen epäluottamuksen lietsominen.

 

 

Eripuran ja keskinäisen epäluottamuksen lietsonnan perimmäisenä tarkoituksena on lietsojan henkilökohtaisen aseman vahvistaminen – tätä ilmiötä en ainakaan vahvana todennut bisnesmaailmassa, joten minulle ilmiö on ollut uusi kokemus.

 

 

Joku näistä eripuran ja epäluottamuksen lietsojista pääsee jollakin ihmeellä ja kummalla vastuullisiin tehtäviin politiikassa ja jopa yhdistysmaailmassa!

 

 

Ei hyvä niin!

 

 

Sukupuolten tasa-arvo, alueellinen tasa-arvo ja mielipiteiden tasa-arvo ovat mielestäni keskeisiä arvovalintoja, jotka pitäisivät olla valitsijoiden ohjenuorina, kun valitaan keulakuvia poliittisiin ja myös yhdistyselämän vastuullisiin tehtäviin.

 

 

Keskeistä mielestäni on osaaminen ja porukan parhaaksi toimiminen.

 

 

Monessa tapauksessa nyt ei ole näin.

 

 

Olen viime aikoina havainnut, että ihanteeni ovat askeleen verran edenneet, sillä kiireisimmät pyrkyrit ja oman etunsa tavoittelijat ovat saaneet ”kansalta” haisevan vastalauseen ja heitä ei ole valittu johtaville paikoille politiikassa eikä yhdistyselämässä.

 

 

Palaan vielä otsikkokysymykseeni:

 

 

Bisnesmaailmassa johtopaikoille valikoituvat sellaiset henkilöt, jotka pystyvät ”fiksusti parempaan” kuin muut, mutta politiikassa ja myös yhdistysmaailmassa monesti korkeimmalle nousevat ne, jotka huutavat kovempaa ja tekevät itseään tykö sellaisin menettelytavoin, joista bisnesmaailmassa joutuisi armotta syrjään.

 

 

 

Bisnesmaailman systeemi on hyvä ja sitä kehitystä on voimistettava myös politiikassa sekä yhdistyselämässä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Italiassa keitetyn kananmunan saaminen aamupalapöytään vaatii omatoimisuutta

Keskiviikko 31.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Mielelläni nautin hotelliaamupalalla keitetyn kananmunan.

 

 

Italiassa keitetyn kananmunan saaminen aamupalapöytään vaatii melkoista omatoimisuutta, mutta kerran jaksoin ahertaa taannoisella Italian-matkallamme, että saatoin nauttia keitetystä kananmunasta!

 

 

 

 

 

Italialaishotellin aamupalapöydässä on kyllä kananmunia, mutta ne ovat raakoja!

 

 

Raakojen kananmunien vieressä on keitto-ohje: ”Dip your egg in boiling water” ja ohjeessa kerrotaan, että;

 

• 3 - 4 minuutin keittäminen = pehmeä kananmuna
• 6 minuuttia = kova kananmuna
• 15 minutes ideal cooking of boiled egg

 

 

 

 

 

Kuumavesikattilan vierellä on kananmunien omatoimiseen keittämiseen tarkoitettuja härpäkkeitä…

 

 

 

 

 

…joihin hotellivieras voi laittaa raa´an kananmunan ja…

 

 

 

 

 

…sitten härpäke kananmunineen vaan kuumavesikattilaan ja odottamaan!

 

 

 

 

 

Käyhän se kananmunien keittäminen omatoimisestikin, mutta ainakaan minulla ei riittänyt viikon aikana aikaa puuhastella kananmunien keittämisessä kuin näytösluonteisesti yhtenä aamuna!

Lohdutukseksi se, että italialaiseen tapaan hotellivieraat saavat olla omatoimisia keitetyn kananmunan saamiseksi myös monissa muissa maissa!

 

 

 

No, säästyypähän hotellinpitäjiltä kananmunien hankkiminen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Häpeän, että joskus annoin tukeni hänelle!

Lauantai 20.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Tämä juttuni on ollut ”säilössä” kuukauden verran, sillä kirjoitan näitä rivejä syyskuun 20. päivänä 2018.

 

Häpeäni ja virhearviointini liittyvät siihen, että olen joskus tukenut Paavo Väyrysen toimintaa politiikassa.

 

Puolustukseksi kuitenkin se, että Väyrynen oli silloin, kun tuin häntä, hän oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

 

Olin mukana virallisena kokousedustajana Rovaniemen puoluekokouksessa, jossa Paavo Väyrynen yritti paluuta Keskustan puheenjohtajaksi. Ei onnistunut, sillä toisella kierroksella olivat vastakkain Tuomo Puumala ja Juha Sipilä.

 

Väyrynen tuli luokseni ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen ennen äänestystuloksen julkistamista ja kysyi mielipidettäni, että ketkä ovat mukana toisella ja ratkaisevalla äänestyskierroksella.

 

Olin vieraskorea ja sanoin, että Sipilä ja Väyrynen ,vaikka Puumalaa ounastelinkin Sipilän vastaehdokkaaksi.

 

***************

 

Juha Sipilä teki aivan oikein, kun ei ottanut Väyrystä mukaan ensimmäiseen hallitukseensa.

 

 

Tämä mielipiteeni on saanut vahvistusta lukemattomista tapahtumista kuluvan vaalikauden aikana.

 

 

Seikkailut Kansalaispuolueen ja nyt Seitsemän tähden parissa osoittavat vanhuudenhöperyyden iskeneen vahvasti Paavoon.

 

Europarlamenttijäsenyys on ollut Paavolle vain rahantekoväline, sillä mitään poliittista urotekoa hän ei ole Brysselissä pystynyt saamaan aikaan.

 

 

****************

 

 

Yhdessä asiassa arvostan edelleen Paavoa ja se on hänen herukkaviljelyksensä.

 

 

Rovaniemen puoluekokouksen aikana Väyrysellä oli 10.000 herukkapensasta kasvamassa ja satoa tuottamassa Keminmaalla.

 

 

Joskus myöhemmin kysyin Paavolta, että miten herukkaviljelykset ovat kehittyneet. Paavo kertoi, että nyt hänellä on kasvamassa 20.000 herukkapensasta.

 

 

Paavon olisi jo aikoja sitten pitänyt keskittyä vain herukanviljelyyn ja luopua politikoinnista – silloin minunkaan ei tarvitsisi hävetä aikoinaan hänelle antamaani tukea!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Bremen otti kantaa Neuvostoliiton Latvian miehitykseen

Torstai 11.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Erään arvostamani fb-kaverini facebook-päivitys on pontimena, kun tähän kirjoitan uusinta blogikirjoitustani.

 

Fb-kaverini oli käynyt Bremenissä ja kuvauttanut itsensä ”Bremenin soittoniekat” –patsasta hivelemässä.

 

Bremenin soittoniekat on Grimmin veljesten kirjaama kansansatu, jossa sankareina ovat aasi, koira, kissa ja kukko.

 

Grimmin veljesten mukaan eläinten isäntä kohteli eläimiään huonosti ja ne päättivät lähteä Bremeniin, joka on kuuluisa vapaudestaan.

 

 

Matkalla Bremeniin eläimet osuivat mökille, jossa neljä ryöväriä nautti saalistaan.

 

 

Moninaisten vaiheiden jälkeen eläimet valtaavat mökin ja asettuvat sinne asumaan.

 

 

****************

 

 

Bremeniin pystytettiin vuonna 1951 patsas, jossa aasin selässä on koira, koiran selässä kissa ja kissan selässä korkeimmalla paikalla kukko.

 

 

Sanotaan, että aasin jalkojen koskettelu tuo koskettelijalleen hyvää onnea.

 

 

**********************

 

 

En ole vieraillut Bremenissä, mutta olen nähnyt muutamankin kerran Bremenin patsaan kopion Riikassa eli Latvian pääkaupungissa.

 

 

Kyseessä on Bremenin kaupungin vuonna 1990 ystävyyskaupungilleen Riikalle lahjoittamasta patsaasta, joka on eräänlainen kopio alkuperäisestä ”Bremenin soittoniekat” –patsaasta.

 

 

 

 

Bremenin lahja Riikalle sisältää vahvan poliittisen viestin, sillä Latvia oli patsaan lahjoittamisajankohtana vielä Neuvostoliiton miehittämä.

 

Latvian neuvostomiehitys päättyi 22.8.1991 Latvian uudelleenitsenäistymiseen.

 

 

Bremenin lahjassa Riikalle ”Bremenin soittoniekat” –patsaan eläinten alapuolella ja sivuilla on pronssiplootut, jotka kuvaavat rautaesirippua, joka silloin oli Neuvostoliiton miehittämien Baltian maiden ja Euroopan vapaiden maiden välillä.

 

 

Varsovan liiton maiden ja vapaan Euroopan välillä ollut rautaesirippu on poistunut, mutta on hyvä, että muisto siitä on kaikkien nähtävissä mm. Riikassa sijaitsevassa ”Bremenin soittoniekat” –patsaassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Roskat mereen ja vasemmanpuoleinen liikenne

Sunnuntai 7.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Tein ensimmäisen ulkomaanmatkani vuonna 1965 Tukholmaan.

 

Opiskelin tuolloin Osaran Maamieskoulussa ja teimme eräänlaisen opintomatkan laivalla Tukholmaan.

 

Tuolta matkalta on edelleenkin mielessä kaksi asiaa ja niistä nyt muutama sana:

 

 

Roskat mereen

 

 

En muista laivan nimeä, mutta siihen aikaan Tukholman laivoilla oli tapana heittää kaikki laivalla syntyneet roskat mereen.

 

Seurasimme laivan takakannella, kun miehistö heitti pitkin matkaa kaikenlaista roskaa mereen ja sinne jäivät aalloille keinumaan suuret määriä pahvilaatikoita ja muuta roinaa - painavimmat romut ja roskat vajosivat heti merenpohjaan!

 

Hieman ihmettelimme, mutta tuo oli siihen aikaan meininki.

 

Eipä onnistuisi nykypäivänä.

 

 

Vasemmanpuoleinen liikenne

 

 

Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen syyskuun 3. päivänä vuonna 1967, joten matkamme jälkeenkin Ruotsi jatkoi vasemmanpuoleista liikennettään vielä parisen vuotta.

 

En muista, että missä kävimme tilausajobussilla Tukholmassa, mutta sen muistan ja minulla on siitä bussin tuulilasin kautta otettu kuvakin, kun liikenne oli vasemmanpuoleista.

 

 

En toista sitä perätöntä juttua, että Ruotsissa osa liikennettä olisi aluksi siirtynyt oikeanpuoleiseen liikennöintiin ja vasta hieman myöhemmin joku toinen osa – no, toistinpas!

 

 

Nyt tiedän, että koko moottoriajoneuvoliikenne oli Ruotsissa kielletty 3.9.1967 klo 01.00 -> 06.00 välisen ajan. Tukholmassa liikennöintikielto alkoi jo 2.9.1967 klo 22.00 ja päättyi vasta 3.9.1967 klo 15.00!

 

 

Ruotsin valtiopäivät hyväksyi päätöksen oikeanpuoleiseen liikenteeseen siirtymisestä 10.5.1963, joten tieto oikeanpuoleisiin liikenteeseen siirtymisestä oli tiedossa jo opintomatkamme aikana.

 

 

Voi niitä aikoja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Useita hyviä ehdotuksia tupakoinnin lopettamiseksi

Sunnuntai 30.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Varmaan useimmat meistä muistavat, että millaisia kauhun paikkoja olivat Ruotsinlaivat ja Tallinaan liikennöivät laivat, kun niillä oli tupakointi sallittu joka paikassa. Risteilyn tai laivamatkan jälkeen oli pakko tuulettaa vaatteitaan ulkosalla – passiivista tupakointia pahimmillaan.

 

Onneksi varustamot tajusivat tilanteen ja nyt tilanne on tyystin toinen – minäkin olen nykyisin mieluusti lähtemässä risteilyille.

 

 

 

*******************

 

 

 

Arvostan, että sosiaali- ja terveysministeriö asetti 29.6.2017 työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä esityksiä lakimuutoksiksi ja muiksi toimenpiteiksi, jotka tukevat ja edistävät tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppumista vuoteen 2030 mennessä.

 

 

Työryhmä toimi ripeästi, kokoontui 17 kertaa ja jätti mietintönsä perhe- ja peruspalvelupalveluministeri Annika Saarikolle 31.5.2018.

 

 

Mietinnössä esitetyt toimet luovat edellytykset tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden käytön loppumiselle – hyvä niin!

 

 

Mietinnössä esitetään 44 erilaista toimenpide-ehdotusta, joilla päästäisiin tavoitteeseen eli siihen, että tupakkatuotteiden käyttäminen loppuisi vuonna 2030.

 

 

Otan esimerkiksi sen, kun työryhmä esittää tupakoinnin kieltämistä joukkoliikennepysäkeillä (mukaan lukien ”taksitolpat”).

 

 

On todella kamalaa, kun bussia odottaessa samalla pysäkillä on tupakoiva henkilö. Usein tämä tupakan riivaama henkilö kaiken lisäksi seisoo pysäkkikatoksen suojassa ja on varmaa, että sinne ei kukaan muu sitten voikaan mennä odottamaan bussia.

 

 

Havaintojeni mukaan taksitolppien ympäristöt ovat todellisia tupakantumppien valtaamaa aluetta, joten kannatan lämpimästi tupakanpolton kieltämistä myös taksitolppien läheisyydessä.

 

Tupakantumpit ovat siinä mielessä harmillisia, että ne saattavat helposti tarttua esim. talvikenkien pohjaan ja kun sellaisilla jalkineilla menee omaan autoonsa, voi sitä kammottavaa hajua, jonka saa omaan autoonsa!

 

 

 

Googlasin em. työryhmän laatiman mietinnön ja huomasin, että oli järjestyksessä 920:s joka netissä tutustui mietintöön. Soisin, että paljon useampi tutustuisi mietintöön!

 

 

-Esko Erkkilä-

Häntien typistämiskiellon noudattaminen vie suomalaiselta sianlihalta hintakilpailukyvyn

Tiistai 25.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Euroopan Unionin hyvinvointidirektiivi kieltää sikojen häntien typistämisen.

 

Lähes kaikki EU-maat Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta kuitenkin sallivat poikkeusluvalla häntien typistämisen, sillä niissä maissa se on muka ainoa keino estää hännänpurenta.

 

 

Sikojen häntien typistämisen salliminen merkitsee, että niissä maissa eläintiheydet karsinoissa ovat paljon suuremmat kuin Suomessa ja Ruotsissa.  Suuremmat eläintiheydet merkitsevät sianlihantuottajille korkeampaa katetta, kuin niissä maissa, joissa häntien typistäminen on totaalisesti kielletty.

 

 

Sikojen hännänpurenta johtuu stressistä ja stressi taas johtuu siitä, että eläintiheydet ovat suuria.

 

 

Suomessa sikojen hännänpurenta on saatu pysymään poissa sen ansiosta, että meillä sikojen eläintiheydet ovat väljiä ja meillä annetaan sioille karsinaan olkia sekä joitain muitakin virikkeitä, jotta hännänpurenta ei tule sioilla mieleen.

 

 

Ainakin joskus sikojen karsinoissa oli autonrenkaita joko lattialla tai killumassa katosta, jotta siat saivat turvallista askaretta, kun puuhastelivat autonrenkaiden parissa. Silloin ei tule mieleen pureskella kavereiden häntiä!

 

 

Hännänpurennan kohteeksi joutunut sika voi huonosti ja sen kinkku ei ole hännänpurennan jälkeen enää elintarvikkeeksi kelpaava.

 

 

Suomen sikaloissa noudatettavan hännäntypistämiskiellon soisi kuluttajien tietävän ja arvostavan suomalaisten sikaloiden arkea, jossa hännäntypistämistä ei sallita!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tuttu istumajärjestys luo turvallisuudentunteen?

Sunnuntai 23.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin työelämäni aikana lukemattomiin palavereihin ja neuvotteluihin – kyse on sadoista neuvonpidoista – ilmeisesti tuhansistakin.

 

 

Oli mielenkiintoista jo silloin todeta itsestäni ja myös muista, että palavereissa istumajärjestys kuukaudesta ja vuodesta toiseen pysyi samana!

 

 

Istumajärjestys oli tietyllä tapaa aihesidonnainen, sillä eri aiheita käsitelleissä palavereissa istumajärjestys saattoi vaihdellakin, vaikka palaveri pidettiinkin samassa neuvotteluhuoneessa kuin joku toinenkin palaveri.

 

Oli luonnollista, että palavereiden puheenjohtajuus vaikutti istumajärjestykseen.

 

 

Istumajärjestyksien pysyväisyys on mielestäni korostanut yhdistysmaailmassa, sillä osaan jokseenkin tarkasti etukäteen sanoa, että kuka yhdistyksen jäsen tulee istumaan milläkin paikalla, kun kokous alkaa.

 

 

Istumajärjestykseen puuttuminen on herkkä asia ja kokemuksesta kerron, että ainakaan yhdistysmaailmassa siihen ei kannata puuttua.

 

 

Jos istumajärjestykseen järjestöjen kokouksissa puuttuu, jäsenet kokevat sen puuttumisena heille elintärkeään asiaan ja sen vuoksi en suosittele istumajärjestykseen puuttumista.

 

 

*******************

 

 

Kerron omakohtaisen kokemuksen muutaman päivän takaa:

 

 

Toimin kahdeksan ja puoli vuotta Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnan jäsenenä. Johtokunnan kokouksissa minulle oli kokoushuoneessa vakiintunut tietty paikka.

 

 

Olin viime keskiviikkona Palokallion Omakotiyhdistyksen johtokunnan varapuheenjohtajana mukana keskustelemassa Infran kanssa loppuvuonna alkavista Lahdesjärven alueen räjäytystöistä.

 

 

Minulla ei ole runsaan vuoden aikana ollut asemaa Infran johtokunnassa, mutta kun neuvonpito pidettiin Infran johtokunnan huoneessa, niin valitsin istuinpaikaksi sen tutun paikan, jolla olin kerran kuukaudessa istunut vuodesta 2009 alkaen!

 

 

Ei ollut kaukana, etten olisi pyytänyt erästä Infran toimihenkilöä siirtymään pois ”paikaltani”!

 

 

 

Evästykseni kokousten, neuvonpitojen ja erilaisten tilaisuuksien järjestäjille on se, että älkää puuttuko läsnä olevien istuinpaikkakysymyksiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kiitokset moitteista, kiitoksista ja uusista ideoista!

Tiistai 11.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala-neuvosto osallistui omalla osastollaan viime lauantaina eli 8.9.2018 järjestetyille ”Läheltä Sinulle” –markkinoille Viljakkalan Seurojentalolla.

 

 

Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana olin koko ajan paikalla.

 

 

**********************

 

 

Viljakkala-neuvostosta todetaan Ylöjärven kaupungin verkkosivuilla mm. näin:

 

 

Viljakkala-neuvosto on Viljakkalan kaupunginosan asukkaiden yhteistyöelin. Neuvoston tarkoituksena on seurata Viljakkalan kaupunginosan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisestä.

 

Viljakkala-neuvostossa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä seitsemän muuta jäsentä. Jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana toimii Esko Erkkilä ja varapuheenjohtajana Johanna Kivimäki.

Viljakkala-neuvoston sihteerinä toimii palvelusihteeri Marjo Niemi.

 

 

********************

 

 

 

 

Tilaisuuden järjestäjät olivat varanneet Viljakkala-neuvostolle hyvän paikan, sillä osastomme sijaitsi tilavassa eteisessä ja kaikki markkinoillakävijät kulkivat ohitsemme!

 

 

Vein osastomme rekvisiitaksi kimpun auringonkukkia sekä parimetrisen ruskean kannan, joka on nyt näin kuumana kesänä unohtanut kukkimisen.

 

 

Monet luulivat kannaa muovikukaksi, mutta kyllä se on ihan elävä kasvi.

 

 

Tulen leikkaamaan tuonkin kannan viimeistään marraskuun alussa kymmensenttiseen kantoon, otan juurakon esille sinkkiämpäristä, ehkä sahaan juurakon neljään osaan ja laitan juurakot talvehtimaan autotallin lattialle!

 

 

 

 

 

Meillä Viljakkala-neuvostossa on tapana, että hankimme yleisötilaisuuksiin palkinnoksi hedelmäkorin, jonka arvomme niiden kesken, jotka ovat antaneet Viljakkala-neuvoston kautta palautetta Ylöjärven kaupungille.

 

 

 

 

 

Arvonnan onnettarina toimivat Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puheenjohtaja Outi Lähteenmäki (vasemmalla) ja sihteeri Leena Kunttu!

 

 

 

Viljakkala-neuvoston seuraava kokous on 18.9.2018 ja sen pöytäkirjassa tai kokouksen liitteessä julkistamme sen listan, jonka saimme kuntalaispalautteena kesäkuussa Karhen Markkinoilla ja nyt Läheltä Sinulle-tapahtumassa.

 

 

Kannattaa seurata Ylöjärven kaupungin verkkosivuja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Läheltä Sinulle" - markkinatapahtuma Viljakkalan Seurojentalolla on aina syyskauden merkkitapaus

Maanantai 10.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Kiitokset Viljakkalan Seurojentaloyhdistykselle, joka aina syyskuun alussa järjestää Viljakkalan Seurojentalolla ”Läheltä Sinulle” –myyntitapahtuman ja näin tapahtui jälleen kerran lauantaina 8.9.2018!

 

 

Tapahtuma on ainakin meille Rouvani kanssa merkittävä tapahtuma ja se mahdollistaa pienen korvauksen saamisen siitä aherruksesta, jota kesän aikana trekoolillamme olemme harrastaneet.

 

 

Euromääräinen ”saalis” on vaatimaton, mutta se kokemus, jonka pystymme Viljakkalan Majajärvellä kasvattamillamme tuotteilla saamaan asiakkaille aikaiseksi, se on se tapahtuman tärkein osa!

 

 

 

 

 

Tapahtumasta kerrottiin somessa, mutta myös tapahtuman tolppailmoituksella oli oma roolinsa tapahtuman onnistumisessa.

 

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentalon juhlasalissa oli vipinää jo aamulla puoli kymmeneltä, mutta löysin raon, jolloin pystyin kuvaamaan Rouvan myyntipöydän!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rouvan tarjoamat tuotteet taisivat olla alihinnoiteltuja, sillä…

 

 

 

 

 

…ne olivat melkein loppuunmyytyjä jo tunnin myyntirupeaman jälkeen!

 

 

 

 

 

Tottakai myynnistä saadut eurot ovat tärkeitä, mutta eniten siitä kuitenkin nauttii, kun asiakkaat ovat tyytyväisiä tarjontaan ja ovat valmiita odottamaankin, jotta heitä palvellaan.

 

 

Rouva suunnittelee, että seuraavan kerran hän menee myymään Viljakkalan Majajärvellä kasvattamiamme tuotteita Pinsiön Taimistolle 15.9.2018, joten sieltä tuotteitamme taas ostaa!

 

 

Kerron päivämäärän kuitenkin välimyyntivarauksin, sillä jos kauppa käy ”mökkimyyntinä” sitä ennen reippaasti, niin myytävää ei enää ensi lauantaina ole!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Jo otti ohraleipä"!

Tiistai 4.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Sakari Virkkusen Suomalainen fraasisanakirja (Otava 1974) antaa fraasille "Jo otti ohraleipä" seuraavan merkityksen: ”kun käy huonosti”.

 

 

Maataloudelle päättymässä oleva kasvukausi merkitsee mm. viljasatojen osalta todellista ”Jo otti ohraleipä” –tilannetta, sillä maamme viljasato on jäämässä 2,7 miljardiin kiloon.

 

 

Miljardit kilot eivät varmaan tavalliselle henkilölle anna osviittaa tilanteesta, mutta kun totean, että maamme viljasato on viime vuosina ollut seuraavanlainen…

 

• 2013 -> 4,0 miljardia kiloa
• 2014 -> 4,1 miljardia kiloa
• 2015 -> 3,7 miljardia kiloa
• 2016 -> 3,5 miljardia kiloa
• 2017 -> 3,4 miljardia kiloa

 

…niin kaikki ymmärtävät tilanteen vakavuuden.

 

 

Olen työni puolesta seurannut maamme viljamarkkinoita vuodesta 1970 saakka ja erityisen tiiviisti Suomen, EU:n, Euroopan ja koko maailman viljatilanteita vuoden 1994 syksystä alkaen, jolloin Suomen liittyminen Euroopan Unioniin alkoi varmistumaan.

 

Tiedostan tilanteen vakavuuden, sillä viljatilanteiden seuranta jatkuu kohdallani yhä edelleen, vaikka olenkin eläkkeellä.

 

 

Luonnonvarakeskus julkisti 30.8.2018 kesän 2018 satoennusteen, joka kuvastaa satotilannetta elokuun 27. päivänä.

 

 

”Miesmuistiin” tilanne on ainutlaatuinen, sillä ainoastaan kauran osalta sato näyttää riittävän vastaamaan kotimaista kulutusta.

 

 

Rukiin osalta tilanne on ollut tiedossa jo vuoden verran, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä 17.300 hehtaariin, kun se esimerkiksi edellissyksynä oli 28.900 hehtaaria.

 

 

Rukiin kokonaiskäyttö vuosittain on jo pitkään asettunut tasolle 95 – 105 miljoona kiloa vuodessa, mutta kun nyt kokonaissato jää Luken ennusteen mukaan 49 miljoonaan kiloon, on ensi talvena laitettava leivän joukkoon puolet ”petäjäistä” eli tuontiruista.

 

En varmaan ole ainoa, joka mielenkiinnolla nyt odottaa kuluvana ajankohtana tapahtuneiden rukiin kylvöalojen pinta-alatietoja, sillä niiden perusteella pystytään varsin tarkasti ennustamaan vuoden 2019 ruissadon määrä.

 

 

Heikko viljasato koko Euroopassa on nostamassa viljojen hinnat ehkä peräti ennätystasolle ja se merkitsee kuluttajalle kohoavia elintarvikkeiden hintoja ja maataloustuottajille entistä tukalampaa taloustilannetta.

 

 

Ei hyvä lainkaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on tyrninpoiminnan aika!

Maanantai 3.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Syyskuun alkupuolisko on otollisinta tyrninpoiminta-aikaa ja niin myös tänä vuonna.

 

 

 

 

 

 

Minulta meni tasan 20-vuotta tussaroidessa, kun molemmat taimet olivat tyttötaimia ja tytöthän eivät voi keskenään saada lapsia eli tyrneistä puheenollen marjoja.

 

 

Vihdoinkin viisastuneena ostin varmuuden vuoksi kolli- ja tyttötaimen entisten ”vanhojenpiikojen” seuraksi ja johan alkoi marjoja ilmestyä myös vanhoihin piikoihin.

 

**************

 

Taimikauppiaat sanovat, että yksi hedepensas eli kollipoika pystyy hoitelemaan vain kolme – neljä emipensasta eli tyttöä, mutta minä noudatan ns. venäläistä istutuskaaviota, jossa kollipoika on keskellä ja kahdeksan tyttöä sen ympärillä 1,5 – kahden metrin etäisyydellä.

 

 

 

 

 

Tuulinen paikka on eduksi, jotta keväinen pölytys onnistuu.

 

 

 

Tyrni on mm. lepän ja palkokasvien tapaan erikoinen ja kiitollinen kasvi siitä, että se kerää ilmakehästä typpeä, joten se ei tarvitse typpilannoitusta – minä suorastaan kiellän tyrnille annettavan N-lannoituksen!

 

 

 

 

 

 

Tyrnimarja on todellinen C-vitamiinipommi, sillä tyrnimarjassa on jopa 360 milligrammaa C-vitamiinia 100 grammaa kohti.

 

 

Tyrnin vironkielinen nimi on astelpaju ja se on monen suomalaisen mielestä kaunein vironkielinen sana!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pari pötköä dynamiittia on paras keino istutuskuopan tekemiseen!

Lauantai 1.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Elo-syyskuun vaihteen tienoot ovat oikein sopivaa aikaa hedelmäpuiden, marjapensaiden ja erilaisten muiden pensaiden istuttamiselle.

 

 

Monissa puutarha-alan liikkeissä on nyt tai lähipäivinä edullisia tarjouksia, kun ne myyvät varastonsa ennen talventuloa loppuun.

 

 

Syysistutuksien puolesta puhuu myös se, että taimien istuttamiselle ei tahdo kevään kiireisimpänä aikana löytyä viherpeukalon kalenterista vapaita aikoja.

 

 

*****************

 

Taimi-istutusten ongelmana on usein se, että istuttaja kaivaa taimelle parin lapionpiston suuruisen istutuskuopan ja on selvää, että sellaisessa paikassa minkäänlainen puu tai pensas ei voi viihtyä.

 

 

Puhun kokemuksesta, kun sanon, että istutuskuopan pitää kaikille puille ja pensaille olla halkaisijaltaan vähintään 80 – 100 senttiä ja istutuskuopan syvyyden pitää olla minimissään 60 senttiä.

 

 

Istutuskuoppaan laitettavasta maasta korkeintaan puolet saa olla alkuperäismaata ja puolet pitää olla lajityypillistä maata.

 

 

Syreenihortensialle, pensasmustikalle ja alppiruusuille istutuskuoppaan laitettavan maan pitää olla hapanta, joten niille ei kalkkia tippaakaan.

 

 

Esimerkiksi tyrni puolestaan on kalkinsuosija, joten sille sopivasti kalkkia – tyrnille ei sovi antaa typpilannoitusta, sillä se kerää itse ilmakehästä typpeä ja voi sen avulla hyvin.

 

 

Istutuskuoppa kaivetaan joka käsipelillä tai kaivinkoneella, mutta tärkeintä on, että se on riittävän suuri.

 

 

Kokemukseni mukaan paras keino istutuskuopan tekemiseen on räjäyttää istutuskuoppa parin dynamiittipötkön avulla.  Yksi pötkö on liian vähän, mutta kolme saattaa olla liian paljon.

 

 

On luonnollista, että räjäyttäjällä pitää olla ns. laturin paperit, sillä toiminnan on oltava laillista.  Onneksi perhekunnassamme on laturin paperit omaava henkilö, joten kokemusta on.

 

 

Räjäyttäminen vaatii luonnollisesti riittävät turvaetäisyydet, sillä sitä ei voi suorittaa rakennusten tai teiden välittömässä läheisyydessä.

 

 

Räjäyttämällä tehty istutuskuoppa tekee tiiviinkin maan kuohkeaksi hieman kauempanakin istutuskuopasta, joten kasvit viihtyvät räjäyttämällä tehdyssä istutuskuopassa.

 

 

Korostan turvaetäisyyksiä ja yleensäkin turvamääräyksiä, mutta räjäyttämällä tehty istutuskuoppa on kasvien kannalta paras vaihtoehto!

 

 

 

-Esko Erkkilä-