Rikollista puolalaislihaa maahantuoneet ja sitä Suomessa käyttäneet yritykset pitää paljastaa

Torstai 31.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomi on viime päivinä joutunut ainakin kahden ruokaskandaalin kohteeksi, kun Saksasta ja nyt viimeksi Puolasta on meille tuotu kelvottomia lihoja ja lihatuotteita.

 

Saksalaisen Lidl ´n todettiin myyneen Oulussa salmonellapitoista jauhelihaa ja nyt on todettu Suomeen tuodun puolalaista naudanlihaa, joka on peräisin Mazovian alueella sijaitsevassa laitoksessa teurastetuista erittäin sairaista eläimistä - naudat on teurastettu ilman eläinlääkärin tarkastusta!

 

 

Ensiksi muutama sana Lidl`n salmonellapitoisesta jauhelihasta:

 

 

Ruokavirasto kertoi ”kaikelle kansalle” riittävästi Lidl ´n salmonellapitoisesta jauhelihasta, mutta se ei minulle riittänyt ja sen vuoksi kysyinkin Ruokavirastolta heidän fb-sivujensa kautta näin:

 

Esko Erkkilä Ruokavirasto: Onko salmonella tyypattu ja mikä oli tyyppaustulos?

 

Kiitokset Ruokavirastolle, joka vastasi kysymykseeni viipymättä näin:

 

Ruokavirasto Tutkimustuloksen omistaa Oulun seudun ympäristötoimi, jonka luvalla voimme kertoa, että Salmonellakanta on S. typhimurium.

 

Työurani ajoilta tunnen jonkin verran salmonellakuvioita ja joudun toteamaan, että Salmonella typhimurium on salmonellatyyppinä vaikea ja monitahoinen.

 

Arvostan, että Ruokavirasto vastasi tyyppauskysymykseeni nopeasti ja tyhjentävästi!

 

*******************

 

Uskallan ounastella, että Lidl`n saksalaisella jauhelihatoimittajalla on tuotantotiloissaan vaikea salmonellaongelma ja kannustan suomalaisia valvontaviranomaisia kohottamaan valmiuksiaan siten, että Lidl`n salmonellaongelma ei aiheuta kauppaketjun suomalaisille asiakkaille jatkossa suuria harmeja.

 

 

Onko Lidl´n logistiikkaketjussa (tuontisatamasta kassahihnalle saakka) salmonellapitoisen jauhelihan mahdollista päästä kontaminaatioon puhtaiden elintarvikkeiden kanssa – toivon, että Ruokavirasto tutkii myös tämän mahdollisuuden!

 

 

Sitten tämä puolalaisen rikollisen naudanlihan tuonti Suomeen:

 

Ruokaviraston tutkimukset ovat kesken, mutta jo nyt tiedetään, että rikollista lihaa on Suomeen tuotu 250 kiloa.

 

On mielestäni välttämätöntä, että rikollista lihaa Suomeen toimittaneiden yritysten nimet Ruokavirasto julkistaa ja samoin on tehtävä niiden yritysten kohdalla, jotka ovat tätä lihaa Suomessa mahdollisesti käyttäneet.

 

Yritysten nimien julkistaminen on senkin vuoksi tärkeää, että nyt kaikkia tuontilihaa käyttäviä yrityksiä epäillään rikolliseen toimintaan ryhtymisestä.

 

 

Vakuutan, että seuraan tilanteen kehittymistä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ei ole tietokoneesta ikää arvioimaan!

Maanantai 28.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampere-talossa viime lauantaina eli 26.1.2019 järjestetyillä Tieteen päivillä esiteltiin useita tekoälyyn liittyviä toimintoja.

 

 

Eräs sellainen oli, kun kameralle keikaroinnin tuloksena piti nähdä oma ikänsä.

 

 

**********

 

 

Osaston esittelyssä kerrottiin, että tietokone arvioi ikäsi ja sukupuolesi kasvokuvan perusteella.

 

 

Edelleen kerrottiin, että ihmisen iän arviointi on ihmiselle helppoa, mutta tietokoneelle haastava tehtävä.

 

 

”Viime vuosina saavutetut läpimurrot koneoppimisessa sekä kuva-analyysissä ovat kuitenkin mahdollistaneet tarkkuuden viemisen uudelle tasolle, joka on tarkkuudeltaan jo lähellä ihmisen tekemää arviota”.

 

 

Esittelypisteen opastustekstissä todettiin edelleen, että menetelmä perustuu datalähtöiseen syväoppimiseen: tietokoneelle on näytetty eri-ikäisten ihmisten kuvia ja se on oppinut erottelemaan piirteet, jotka antavat viitteitä testihenkilön iästä.

 

 

 

 

 

En toki lähtenyt keikaroimaan kameran eteen, mutta seurasin monien eri-ikäisten toimia, kun he antoivat tietokoneelle tehtäväksi arvioida ikänsä.

 

 

Arvioinnit menivät vahvasti pieleen ja siltä näytti, että iäkkäämpien iän tietokone arvioi paljonkin nuoremmiksi ja nuorempien iän puolestaan parisenkymmentä vuotta todellista vanhemmiksi!

 

 

Tietojärjestelmiin tallennetut pohja-aineistot ovat todennäköisesti liian pienet, sillä perusaineiston tiedothan käsittääkseni muodostavat tietokoneen kyvyn tunnistaa mm. henkilön iän.

 

 

On kokonaan toinen asia, että mitä hyödyllistä käyttöä on henkilön iän selvittämisellä kasvokuvan perusteella!

 

 

En vaan ainakaan minä osaa helposti löytää systeemille hyötykäyttöä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pormestarin hieno lupaus ja uskon sen toteutuvan!

Sunnuntai 27.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampere-talossa järjestettiin eilen eli lauantaina 26.1.2019…

 

 

 

 

 

…Tieteen päivät ja poikkesin paikalla kuuntelemassa…

 

 

 

 

 

…"Rohkeus kaupunkisuunnittelussa" –osiota.

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

Kyseinen osio toteutettiin osanottajien lyhyillä alustuksilla ja niiden jälkeen osanottajien keskustelulla.

 

 

Keskustelussa olivat mukana mm. Tampereen pormestari Lauri Lyly – ainoana miehenä – ja hänen vierellään kuvassa oleva Tampereen edellinen pormestari Aino-Kaisa Ikonen (vihreissään).

 

 

Keskustelussa esitettiin paljonkin kaupunkisuunnitteluun liittyviä sellaisia asioita, joita en pysty allekirjoittamaan, mutta…

 

 

 

 

 

…pormestari Lauri Lyly esitti paneeliosuudessa yhden sellaisen asian, jota kannatan täydellisesti.

 

 

 

Lyly mainitsi, että nyt on keskikaupungin kehittämisen lisäksi aika alkaa kehittämään myös Tampereen lähiöitä.

 

 

Hän mainitsi esimerkkinä Tesoman, jota on onnistuneesti pystytty kehittämään ja Lyly jatkoi, että seuraavaksi pitää alkaa kehittämään Multisillan sekä Peltolammin lähiöitä.

 

 

Omakotitalomme sijaitsee Multisillan ja Peltolammin kainalossa Palokalliolla, joten pormestarin linjaus oli musiikkia korvilleni.

 

 **************

 

Tapasin pormestari Lauri Lylyn paneelikeskustelun jälkeen ja kiitin häntä hetki sitten kertomastaan linjauksestaan.

 

 

Kättelimme ja mielestäni asia on nyt sovittu; pormestari Lylyn kättely on muuten jämäkkä ja osaltaan se kertoo, että hänen sanomaansa pystyy luottamaan!

 

 

Eteläisen Tampereen kehittämistä luottavaisena odottaen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kantakortin kertomaa

Lauantai 26.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Kantakortti on jokaisesta Puolustusvoimissa palvelusta suorittaneesta laadittu asiakirja, joka sisältää tiedot hänen palveluksestaan Puolustusvoimissa kutsuntoihin osallistumisesta joko kotiuttamiseen, kaatumiseen tai eläkkeelle jäämiseen saakka.

Kantakorttiin on merkitty yksityiskohtaisia tietoja siinä mainitun henkilön palveluspaikasta ja -ajasta, hänen palkitsemisistaan ja rangaistuksistaan, ylennyksistä ja mahdollisista sodan ajan taistelupaikoista.

 

Tilasin kopiot omasta kantakortistani 28.12.2018 ja sain Kansallisarkistosta postia viime torstaina eli 24.1.2019.

 

 

Kansallisarkisto lupaa toimittaa tiedot kuukauden kuluessa ja lupaus piti ainakin minun kohdallani.

 

 

Kantakortteja kopioidaan Mikkelissä ja kohdallani ilmeni melkoisen suuria ongelmia, sillä Kansallisarkiston Mikkelin toimipisteestä virkailijat eivät pääse Ilmavoimien tiedostoihin ja kun minut siirrettiin kertausharjoituskauteni aikana Maavoimista Ilmavoimiin, niin Mikkelistä saamani kantakorttitiedot päättyvät siihen, kun sain Maavoimissa luutnantin ruusukkeet kauluslaattoihini.

 

 

Nyt yritän penkoa Ilmavoimien arkistoja, jotta näen, että millaisin perustein sain esimerkiksi ylennyksen yliluutnantiksi.

 

 

 

*********************

 

 

 

 

 

 

 

 

Nuo esimiesteni luonnehdinnat minusta ovat mielenkiintoisia ja samoin on mielenkiintoista se, että olin näköjään kurssini priimus aliupseerikoulun panssarintorjuntalinjalla ja RUK:ssa kolmanneksi paras kurssin 125 Panssarintorjuntakomppaniassa.

 

 

Varusmiesaika Puolustusvoimissa oli mielenkiintoista aikaa ja erityisen mielenkiintoisia sekä antoisia olivat ne kertausharjoitukset, joihin vuosien kuluessa sain osallistua.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oikeassa asiakaspalvelussa pitää pystyä vastaamaan puhelimen kolmanteen pirahdukseen

Torstai 24.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Omaan kokemusta agribisneksestä yli neljänkymmenen vuoden ajalta ja siitä merkittävä aika sellaista, että sain olla mm. puhelinmyyjien esimiehenä.

 

 

On selvää, että puhelinmyyjät saivat asia-argumenttien lisäksi runsaasti erilaista oppia ja koulutusta esimerkiksi siitä, miten nopeasti puhelimeen pitää vastata.

 

 

Nyrkkisääntönä asiakaspalvelussa on, että puhelimen kolmanteen pirahdukseen pitää pystyä vastaamaan.

 

 

Työnantajani oli työurani loppuvaiheessa tehnyt Mehiläinen Oy:n kanssa sopimuksen, että saimme hoitaa työterveysasiat Mehiläinen Oy:n toimipisteiden kanssa ja tamperelaisena valintani oli luonnollisesti Mehiläisen Tampereen toimipiste.

 

 

En onneksi paljon sairastellut, mutta kuitenkin sen verran, että pääsin käytännössä toteamaan Mehiläisen noudattavan puhelinvastaamisen nopeudessa ”kolmannen pirahduksen” –sääntöä.

 

 

Kolmannen pirahduksen –sääntö tulee nykypäivänä monesti mieleen, kun lukee ja törmää julkisen terveydenhuollon katastrofaaliseen käytäntöön puhelinvastaamisessa.

 

 

 

 

 

Tampereen kaupungin terveydenhoidon osalta asiaa käsiteltiin tiistaina 22.1.2019 Kirjastotalo Metsossa, jossa yleisötilaisuuden  aiheena oli ”Ikäihmisten palvelujen ajankohtaiset asiat”.

 

 

Tilaisuuden erääksi pääteemaksi kohosivat ne pitkät odotusajat puhelimessa, kun ikäihminen pyrkii pääsemään puhelimitse Tampereella terveydenhuollon palveluiden piiriin.  On paremmin sääntö kuin poikkeus, että puhelimessa joutuu odottamaan vähintään kymmenen minuuttia ennen kuin saa yhteyden ajanvaraukseen tai sairaanhoitajaan! Puolen tunnin odotusajat puhelimen luurissa olivat lähes kaikkien kokemia puhelinsimputuksia!

Täytyy muistaa, että Tampereen kaupungin puhelinsimputus ei koske ainoastaan ikäihmisiä, sillä simputusta saavat kaikki, jotka asioivat Tampereen kaupungin terveyspalveluissa.

 

 

Puhelinpalveluissa tarjotaan jonottajille monesti nettiä ja sen käyttämistä asioiden hoitamiseksi. Se pyyntö on kuitenkin absurdi ainakin niille 20.000 tamperelaisille, joiden tiedetään olevan ilman tietokonetta ja nettiä!

 

 

Tilaisuudessa oli viitisenkymmentä osanottajaa ja heistä suurin piirtein puolet työskentelee erilaisissa ikäihmisten palveluihin suuntaavissa tehtävissä joko Tampereen kaupungilla tai erilaisissa kaupunkivetoisissa projekteissa.

 

 

Toivottavasti ainakin osa noista ikäihmisten palveluista leipänsä saavista henkilöistä otti opikseen sen vahvan palautteen, jonka annoimme Tampereen kaupungin puhelinpalveluiden kehittämiseksi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miten Tampereen kaupunki menettelee, jos menetän kaupungin laskutuskäytännön vuoksi luottokelpoisuuteni?

Tiistai 22.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Nopean enter-käteni ansiosta pääsin viime syksynä mukaan Tampereen kaupungin hammashoidossa valinnanvapauskokeiluun.

 

 

Valitsin aakkosjärjestyksessä ensimmäisen operaattorin ja päädyin Attendon asiakkaaksi.

 

 

Kaksi kertaa hammaslääkärillä ja kahdesti suuhygienistillä käyneenä kiittelen saamaani palvelua.

 

 

En ole saanut ainuttakaan laskua vaikka olen niitä kysellytkin – Attendolla sanovat, että Tampereen kaupunki laskuttaa.

 

 

 

 

 

Tänään ongelma sai ainakin osittaisselityksen, kun postilaatikossani oli maksumuistutus Lowell Suomi Oy:ltä.

 

 

Ilmeni, että Tampereen kaupunki on ulkoistanut ainakin valinnanvapauskokeilun laskutukset turkulaiselle Lowell Suomi Oy:lle ja se puolestaan ei suinkaan käytä Postia laskujen perille toimittamisessa, vaan tukeutuu Alma Median Alma Manun palveluksiin.

 

 

Alma Manun kyky toimittaa sille annettujen laskujen perille toimitukset on tunnetusti olematon.  Asian ymmärtää, sillä aamutokkuraiset lehdenjakajat eivät pysty toimimaan kunnollisesti ja laskut jäävät jakamatta tai joutuvat kauas pyydetystä osoitteesta.

 

 

Viime viikolla jouduin painiskelemaan lähes samanlaisen ongelman parissa, kun Alma Manun jakajat olivat vieneet DNA:n maksukehotuksen naapurimme postilaatikkoon – asian selvittelyssä muuten ilmeni, että DNA:lta oli ”unohtunut” alkuperäisen laskun lähettäminen!

 

 

 

Mutta siihen Tampereen kaupungin hammaslääkärilaskujen toimittamiseen!

 

 

Miksi Tampereen kaupungin oma laskutusosasto ei ehdi laskuttamaan hammaslääkärilaskuja?

 

 

Miksi laskutustehtävä on ulkoistettu turkulaiselle firmalle?

 

 

Miksi Tampereen kaupunki ei valvo, että sille ulkoistettuja palveluja tuottava yritys tukeutuu tunnetusti epäluotettavan Alma Manun postinjakelupalveluihin?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Postin umpisurkea, epävarma ja kallis palvelutaso ovat vieneet asiakkaita Postiakin heikompien jakeluyritysten asiakkaiksi

Maanantai 21.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Postiala on suuren murroksen kourissa ja kukapa muu murrosvaiheesta kärsii, kuin tavallinen suomalainen.

 

 

Tiistaijakelun lopettaminen on käsittämätön asia, mutta niin se vaan on, että tiistaisin on turha käydä postilaatikolla.

 

 

Useat yritykset ovat jo ennen tiistaijakelun lopettamista etsineet uusia tapoja toimittaa postinsa kuluttajille.

 

 

Sähköiset suoraveloitussysteemit ovat jo vuosia nakertaneet Postin bisnesmahdollisuuksia ja samaa on tehnyt myös se kaikkinaisen sähköisen viestinnän lisääntyminen, joka on täyttä totta.

 

 

Olen sähköisen viestinnän suurkäyttäjä, mutta suoraveloituksen osalta olen konservatiivinen ja en ole hyväksynyt yhdeltäkään palveluntuottajalta sähköistä suoraveloitussysteemiä.

**************

 

Mainitsin yllä, että useat yritykset ovat etsineet uusia tapoja toimittaa postinsa kuluttajille.

 

 

Tässä markkinoiden uusjaossa on mm. Alma Mediaan kuuluva Alma Manu päässyt uuden bisneksen makuun.

 

 

Joudun lähes joka aamu poimimaan postilaatikostani Aamulehden varhaisjakelijoiden sinne Aamulehden ohella jättämiä eri yritysten laskuja.

 

 

Laskut ovat sinällään useimmiten oikeita, mutta luvattoman paljon minulle ja perhekunnalleni osoitettuja laskuja ovat aamutokkuraiset lehdenjakajat jakaneet naapureiden ja ties vaikka keiden omistamiin postilaatikkoihin.

 

 

Laskujen pudottaminen virheellisiin postilaatikkoihin on laskujen oikeiden vastaanottajien kannalta suurta ongelmaa ja arpapeliä, sillä virheellisiin osoitteisiin toimitetut laskut saattavat jäädä suurella todennäköisyydellä maksamatta.

 

 

Suhtaudun suurella epäluulolla varhaisjakelun yhteydessä jaettavaan kirjepostiin.

 

 

Olen kuullut tapauksista, joissa Alma Manun tapaiset lehtien varhaisjakeluun erikoistuneet bisnesyritykset ovat hukanneet alkuperäisen laskun ja vielä samaisen laskun muistutuskirjeenkin.  Näissä tapauksissa viattomalle kuluttajalle saattaa koitua suuriakin ongelmia, kun maksamatta oleva lasku menee ulosottoon!

 

 

Mihin olemmekaan menossa?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Anna Tunturin selvittää"

Perjantai 18.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Nokian-Pirkkalan yhdistys järjesti hienot Nuutinpäiväjuhlat Nokian Kerholasa keskiviikkona 16.1.2019.

 

 

 

 

 

Eräs juhlissa esiintynyt paikallinen taiteilija oli Jari Välimäki, joka ilahdutti juhlayleisöä monilla Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemillä lauluilla.

 

 

Eräs Jari Välimäen esittämä kappale – vaikka ei ollutkaan Tapio Rautavaaran tuotantoa – toi minulle mieluisia muistoja yli kymmenen vuoden takaa.

 

 

**********

 

 

Kyseessä on Juha Vainion sanoittama suomenkielinen versio neuvostoliittolaisen Vladimir Vysotskin ikivihreästä ”Ystävän laulu” kappaleesta, jonka venäjänkielinen nimi on ”Pesnja o druge”.

 

Ystävän laulun on levyttänyt Arja Saijonmaa vuonna 1983.

 

 

Lainaan 21.6.2017 ilmestyneen Maaseudun Tulevaisuus-lehden tekstiä näin:

 

 

***********************

 

 

”Vladimir Vysotskin asemaa ei 1960–70-luvun Neuvostoliitossa tunnustettu virallisesti, vaikka hänen kansansuosionsa oli laajaa.

 

Epäkohtia ja kiellettyjäkin aiheita lauluissaan käsitelleen Vysotskin tuotantoa ei saanut esittää julkisesti radiossa ja televisiossa, eikä hänen annettu myöskään levyttää kappaleitaan. Siitä huolimatta Vysotskin laulut levisivät epävirallisina tallenteina Neuvostoliiton joka kolkkaan.

 

Suuren suosion arvellaankin olleen syynä siihen, ettei NL:n kommunistijohto halunnut Vysotskia sensuurista huolimatta täysin vaientaa.

 

Avioliitto ranskalaisen näyttelijättären Marina Vladyn kanssa mahdollisti sen, että Vysotski pystyi matkustelemaan ulkomailla vapaammin kuin moni muu neuvostotaiteilija. Hän pääsikin esiintymään jopa Meksikoon ja Yhdysvaltoihin.

 

Vysotski menehtyi sydänkohtaukseen vain 42-vuotiaana vuonna 1980. Laulajan maine palautettiin vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen, jolloin hänelle myönnettiin virallisesti Kansantaiteilijan arvo.”

 

 

***************

 

 

 

Niin, millaisia muistoja tuo kuulemani Ystävän laulu minulle toi?

 

 

Eräs runsaat nelikymmenvuotisen työurani tehtävistä oli saneerata tuloskuntoon tai saattaa fuusiotilanteeseen Raision Hämeenlinnasta ostama entinen rehutehdas, jonka nimeksi väliomistajien aikana oli tullut Alfa-Rehu Oy.

 

 

Yrityksen lopettaminen vaatii aikaa ja lopettamisprosessin aluksi toimintoja on jatkettava entisellään.

 

 

Näin oppikirjamaisesti myös me teimme ja jatkoimme sinällään kannattamatonta myyntiä jopa Pohjois-Pohjanmaalle saakka, jossa eräs jälleenmyyjämme oli Pohjanmaan Oy:n konttori Oulussa.

 

 

Kävin silloin tällöin myynninedistämismatkoilla Oulussa ja suunnittelimme myyntiämme yhdessä Pohjanmaa Oy:n Oulun konttorin kanssa.

 

 

On selvää, että yritysten välille syntyy aina pienoisia ongelmia mm. laskutuksen kanssa, kun vaikkapa sovitut hinnat eivät olekaan oikein laskussa.

 

 

Pohjanmaa Oy:n Oulun konttorissa oli Tunturi-niminen oikein mukava kaveri, jolle kuului laskutusepäselvyyksien selvittäminen.

 

 

Konttorin muut henkilöt luottivat Tunturiin ja he tapasivatkin laulaa yhteisissä neuvonpidoissamme, joita saatoimme joskus pitää oululaisissa soittoruokaloissa jopa yömyöhään saakka, että…

 

 

…”Anna Tunturin selvittää…”!

 

 

Tässä vielä tuo tärkeä osuus Ystävän laulusta ja nyt tunturi on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella!

 

 

”Mistä tunnet sä ystävän

 
Onko oikea sulle hän

 
Anna tunturin selvittää

 
Kuka viereesi jää

 
Kun on kaukana kaikki muu

 
Ja kun päättyvät pitkospuut

 
Kuka rinnallas ruikuttaa

 
Takaisin mennä saa”

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Olipa hienoa kuulla Nokian kaupunginjohtajan terveisiä!

Torstai 17.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Nokian-Pirkkalan yhdistys järjesti eilen Nokian Kerholassa Eläkeliiton Pirkanmaan piirin perinteisen Nuuttijuhlan.

 

 

 

 

 

Juhlaan toi Nokian kaupungin tervehdyksen kaupunginjohtaja Eero Väätäinen.

 

 

Väätäisen tervehdys oli sellainen, jonka soisi kaikkien kuntavirkamiesten pitävän kaikissa vastaavissa tilaisuuksissa. No, vain Tampereen eräiden kehyskuntien kaupunginjohtajat pystyvät uskottavasti sellaisen pitämään!

 

 

 

 

 

Aamulehdestä kaapattu kuva, jossa kaupunginjohtaja Väätäinen esittelee Nokian kaupungin uutta slougania eli

 

 

Täällä syntyy uutta!

 

 

Arvostan, että kaupunginjohtaja kertoi aiheellisestikin ylpeänä niistä yrityksistä ja tuotemerkeistä, joita valmistetaan Nokialla.

 

 

Kaupunginjohtaja mainitsi mm. seuraavat yritykset ja tuotemerkit, jotka valmistetaan Nokialla:

 

 

• Nokia Hakkapeliitta autonrenkaat

• Nokian Paperin Lotus Soft Embo ja Emilia –pehmopaperituotteet

• Molok – jätteiden syväkeräyssäiliöt

• Elovena-kaurahiutaleet Raision Nokian myllyllä

 

Nyt koko Suomessa saadaan iloita, että jenkkifirma Agco Power on päättänyt investoida seuraavan viiden vuoden aikana yli 100 miljoonaa euroa Nokian Linnavuoressa sijaitsevan moottoritehtaansa kehittämiseen!

 

 

Kiitokset kaupunginjohtaja Eero Väätäinen:

 

 

Esityksesi oli mielenkiintoinen ja tulevaisuudenuskoinen Nokian kaupungin nykypäivästä ja tulevaisuudennäkymistä!

 

On se toista kuin Tampereella, jossa taaperretaan syvällä alhossa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Päättäjien turvallisuuteen on panostettu

Maanantai 14.1.2019 - -Esko Erkkilä-

En varmaankaan paljasta valtakunnallisia salaisuuksia, kun muutamalla muisteluksella ja toteamisella käsittelen poliittisten päättäjiemme turvallisuuskysymysten kehittymistä kuluneiden runsaan kymmenen vuoden aikana, sillä sellaiselta ajanjaksolta omaan asiasta henkilökohtaista kokemusta.

 

 

Vajaat kymmenen vuotta sitten ministerit kulkivat ”turuilla ja toreilla” yksikseen ja huolettomina.

 

 

Mieleeni tulee kaksikin tapausta, kun valtioneuvoston jäsen eli ministeri saapui ”kahta kättä heittäen” järjestämäämme yleisötilaisuuteen Tampereella.

 

Kummassakaan tapauksessa en muista vuotta, mutta sen muistan,…

 

 

…kun silloinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki saapui Vapputilaisuuteemme puhujaksi Hämeenpuistoon Kirjastotalo Metson vierelle ja sen…

 

 

…kun silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen saapui yleisötilaisuuteemme Kauppakeskus Duossa Tampereen Hervannassa.

 

 

Tilaisuuksien järjestäjänä ja juontajana tiesin odottaa ministereitä paikalle ja muistankin, kun he sitten hyväntuulisina saapuivat tavallisten kadunkulkijoiden joukossa tilaisuuksiimme.

 

 

Pääministerin osalta tilanne oli jo vajaat kymmenkunta vuotta toinen, sillä jo silloin pääministerin esiintymisiä yleisötilaisuuksissa valmisteltiin myös turvallisuusmielessä.

****

 

 

 

 

 

Seurasin läheltä, kun turvallisuusasiantuntijat valmistelivat pääministeri Mari Kiviniemen vierailua yleisötilaisuuteemme Tampereella 20.10.2010.

 

 

Toki turvallisuusvalmistelut silloinkin olivat kovin vaatimattomat, mutta osasin ohjata asiantuntijoita tutkimaan ennalta tiettyjä paikkoja esiintymistasanteemme lähellä.

 

Ennakkokatselmusta suorittaneet turvahenkilöt kysyivät minulta, että tunnenko pääministerin ja kun kerroin tuntevani, niin sain ohjeen mennä ulos vastaanottamaan pääministeriä.

 

 

Niin teinkin ja tilaisuus sujui hyvin ja haastattelemani pääministeri tuntui viihtyvän.

 

 

*****************

 

 

Olen noiden aikojen jälkeen saanut läheltä seurata ministereiden, pääministereiden sekä jopa presidentin turvajärjestelyjä ja voin todeta, että turvallisuuteen panostetaan.

 

 

Nykyään kaikilla ministerivierailuilla ministerin matkassa on ainakin yksi turvamies ja niin on hyvä.

 

 

Oma lukunsa ovat pääministerin vierailut yleisötilaisuuksissa, sillä silloin mukana on useitakin turvamiehiä.

 

 

Toivon, että Keskustan oppositiokauteen verrattuna on tapahtunut muutos, sillä silloin oppositiojohtaja ei kuulunut niiden henkilöiden joukkoon, joita turvallisuushenkilöstö seurasi. 

 

 

Mielestäni eduskuntapuolueiden puheenjohtajille pitäisi olla ministeritasoinen turvallisuuspanostus!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Siemenpussien saapuminen merkitsee, että nyt mennään vauhdilla kevättä kohti

Lauantai 12.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Posti toi eilen mieluisan paksun kirjeen, sillä minulle saapui viisi pussillista erilaisia sipulinsiemeniä!

 

 

Valkosipulin siemensipulit ja porkkanan sekä palsternakan siemenet ovat jo hangen alla riveissä vartoomassa kevään tulemista ja sitä, että pääsevät kasvamaan.

************

 

 

 

 

 

Tilasin muutama päivä sitten neljänlaisia sipulinsiemeniä netin kautta ”Siemenkauppa.com” – osoitteesta ja paksuhko siemeniä sisältänyt kirjelähetys saapuikin eilen.

 

 

Lähetyksessä oli seuraavanlaiset siemenet:

 

 

 

 

 

Jättisipuli

Tätä odotan suurella mielenkiinnolla, sillä olen jo monta vuotta ajatellut, että jättisipulia pitäisi kokeilla.

 

 

 

 

 

Hopeasipuli

Tätä olen joskus kokeillut ja on maultaan hieno sipuli!

 

 

 

 

 

Keltasipuli

 

 

 

 

 

Pillisipuli

 

 

 

**************

 

 

 

 

Tavarantoimittaja oli laittanut kaupanpäälle extra-pussillisen Rukolaa (ruotsiksi sinappikaali).

 

 

Mielestäni koko parttian hinta toimituskuluineen oli kohtuullinen eli 13,70 euroa.

 

 

Sipulinsiemenet on saatu ja nyt alkaa kova ahertaminen esikasvatuksen merkeissä.

 

 

Saapa nähdä, että onnistunko uusien sipulilajien kasvattamisessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vuodenvaihteessa voimaantullut uusi yksityistielaki muuttaa kuntien menettelytapoja yksityisteiden avustamisessa

Keskiviikko 9.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Eduskunta on 13.7.2018 hyväksynyt uuden lain ”560/2018 Laki yksityisistä teistä”.  Uusi laki tuli voimaan 1.1.2019.

 

 

Olen osakkaana ja maksumiehenä yhdessä Hämeenkyrössä sijaitsevassa yksityistiessä, neljässä yksityistiessä Viljakkalassa sekä niiden lisäksi osakkaana vielä yhdessä metsäautotiessä Viljakkalassa – perhekuntamme yksityistievastuisiin kuuluu lisäksi se, että Rouva on Kälviällä osakkaana kahdessa yksityistiessä.

 

 

Osakkuuksien lisäksi olen toimitsijamiehenä yhdessä noista Viljakkalassa sijaitsevassa yksityistiessä ja sen osalta vuodenvaihe toi minullekin uutta puuhaa.

 

 

Alkanutta vuotta ajatellen jokaisen tiekunnan ja toimitsijamiehen pitää tuntea uuden yksityistielain 84 §, jossa todetaan kunnan avustuksesta näin:

 

 

”Kunta päättää sen varoista yksityistien tienpitoon myönnettävistä avustuksista, avustuksen ehdoista ja käytön valvonnasta samoin kuin tien tekemisen tai kunnossapidon ottamisesta kokonaan tai osaksi kunnan suoritettavaksi. Edellytyksenä avustuksen myöntämiselle tienpitoon on, että tietä koskevien asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta ja että tiekunta ja yksityistietä koskevat tiedot yksityistierekisterissä sekä tie- ja katuverkon tietojärjestelmässä ovat ajantasaiset…”.

 

 

Käsitän, että edellä oleva lainkohta on tiekuntia ja myös kuntia velvoittava eli rahaa kunnilta ei tipu, jos tarvittavat tiedot eivät ole yksityistierekisterissä.

 

*****************

 

Maanmittauslaitos ylläpitää yksityistierekisteriä ja ilmoitin sinne eilen Majajärven yksityistien osalta tarvittavat tiedot.

 

 

Ilmoittaminen on helppoa, sillä tarvittava sähköinen lomake löytyy, kun googlaa ”Maanmittauslaitos yksityistierekisteri”.

 

 

Viljakkala kuuluu nykyään Ylöjärveen ja se on hoitanut taloutensa niin hyvin, että Ylöjärvellä pystyttiin nostamaan yksitieavustuksiin varattua rahasummaa verrattuna vuoteen 2018!

 

*****************

 

 

Maanmittauslaitos siis pitää rekisteriä tiekuntien hallinnassa olevista yksityisistä teistä. Koko maassa näitä teitä on noin 50 000. Tiekuntien tiet palvelevat tavallisesti maa- ja metsätalouden, asutuksen ja loma-asuntojen kuljetustarpeita.

Majajärven yksityistie eli se, jonka toimitsijamiehenä toimin, se on tärkeä tie myös Ratahallintokeskukselle sekä VR:lle. Se on tärkeä näille sen vuoksi, että Majajärven yksityistie tulee olemaan junamatkustajien evakuointitie, jos pääradallamme Majajärven liikennepaikan läheisyydessä tapahtuu junaonnettomuus tai jos sähköveturi simahtaa sopivalle kohdalle maidemme kohdalla!

 

 

On tärkeää, että tiekunnan yhteystiedot ovat ajan tasalla, koska muun muassa kunnat, metsäkeskukset, ELY-keskukset ja kuljetusyrittäjät tarvitsevat tiekuntien yhteystietoja. Yhteystiedot ovat tärkeitä myös Maanmittauslaitokselle, kun tien vaikutusalueella olevista maanmittaustoimituksista tiedotetaan.

 

 

Seuraava vaihe toimitsijamiehen roolissani on alkaa laatimaan Ylöjärven kaupungille kunnossapitoavustushakemusta – sen viimeinen jättöpäivä on 30.4.2019, mutta mikään ei estä sen laatimista vaikkapa jo tänään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sininen hetki

Tiistai 8.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen aikojen kuluessa kuullut kanssakulkijoideni kertovan ”sinisestä hetkestä” ja olen käsittänyt, että silloin kertoja on saanut kokea poikkeuksellisen miellyttävän hetken.

 

 

On minullakin kokemuspiirissäni ”sininen hetki” ja kun googlasin, löysin useita erilaisia merkityksiä tuolle sanaparille.

 

 

***************

 

 

Monet pienyritykset ovat ottaneet tuon sanaparin yritysnimekseen, siitä on tehty lauluja, mutta valtaosaltaan ”sininen hetki” näyttää tarkoittavan tiettyä valoilmiötä.

 

Kerrotaan, että sanapari on peräisin espanjan- ja ranskankielisistä ilmauksista ”La hora azul” ja ”L`Heure Bleue" ja niillä tarkoitetaan hetkeä ennen auringonnousua tai heti auringonlaskun jälkeen.

 

 

Helsingin kaupunginkirjasto kertoo kyselyyn vastaajille sinisestä hetkestä näin:

 

• Talven sininen hetki koittaa,kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo,jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä.

 

 

************************

 

 

Mutta miten minä olen käsittänyt ja kokenut tuon sanaparin ennen googlailujani?

 

 

Uskallan sen kertoa, sillä viimeisimmästäkin ”sininen hetki” –kokemuksestani on vierähtänyt aikaa jo ainakin puolentusinan verran vuosia!

 

 

Istukaa vankasti tuolillanne, sillä sininen hetkeni liittyy kesäiseen sahdinvalmistukseen!

 

 

Sahdinvalmistushan vie monine työvaiheineen koko päivän ja valmistuspäivän jälkeen sahti on juhlasahtia vasta muutaman päivän kuluttua.

 

 

Oma sininen hetkeni on sateisen sahdinvalmistuspäivän iltapäivällä, kun muuripadassa keitetty mäski on ämpärillä ja muilla välineillä nostettu kuurnaan ja kun kuumaa sahtivierrettä sitten kuurnan tappi avaamalla saa kauhaansa maistelua varten.

 

 

Kuuman vierteen maistelu sateisena päivänä mökkiverannalla kauhasta on minulle sininen hetki!

 

 ***************

 

Rouva opiskeli isältäni sahdinteon niksit ja muutaman kerran meillä on sahtia valmistettukin siten, että olen toiminut apumiehenä.  Viimeisimmästä sahdinvalmistuksesta on kulunut varmaan ainakin puolenkymmentä vuotta, joten olisi uusinnan paikka valmistaa tuota perinnejuomaa.

 

 

Pitäisi varmaan joskus paneutua asiaan ja laatia juttu tällekin saitille sahdista ja sahdinteosta – toisaalta toivonkin, että vielä joskus saisin olla mukana, kun ohra- ja ruismaltaista tehtyä sahtia valmistetaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kangasalla sijaitseva Mobilia on tieliikenteen valtakunnallinen erikoismuseo...

Maanantai 7.1.2019 - -Esko Erkkilä-

…jonne pääsee tutustumaan mm. Museokortilla!

 

 

 

 

 

Mobilia on tieliikenteen alan valtakunnallinen erikoismuseo, joka tallentaa, tutkii ja esittelee suomalaisen tieliikenteen historiaa, sijaitsee Kangasalla ja kokemuksesta kerron, että siellä kannattaa poiketa.

 

 

Mobilia on sitoutunut yhteistyösopimuksella Museoviraston kanssa museoiden valtakunnalliseen tallennustyönjakoon. Tallennustyönjaon puitteissa Mobilian vastuualueisiin kuuluvat maantieliikenteen infrastruktuuri, tieliikenne ja automatkailu, sekä linja-auto- ja kuorma-autoteollisuuden tallentaminen.

 

 

Henkilöautoteollisuuden historiaa tallentaa Uudenkaupungin museo ja sen vuoksi Mobiliassa on nähtävillä vain muutamia henkilöautoja.

 

 

Seuraavassa kuvakimarassa entisaikojen linja- sekä kuorma-autoja, joihin voi tutustua Mobiliassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mobilia on suuria juhlapyhiä lukuunottamatta avoinna joka päivä ja siellä on päivittäin ruokailumahdollisuus. Lisäksi siellä on suuret tilat pienimuotoisten  messujen, juhlien sekä erilaisten seminaarien järjestämiseksi.

*****************

 

Mobilia sijaitsee Längelmäveden rannalla ja sen vuoksi tämän jutun voi päättääkin näin:

 

 

”Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen:

niin kauas kuin silmään siintää, näen järviä lahtineen.

Kas, Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,

ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ensimmäinen Saabini varastettiin viiden päivän ikäisenä ja 772 ajokilometrin jälkeen

Sunnuntai 6.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat huomanneet, että kirjoittelen tälle saitilleni monenlaisia asioita maan ja taivaan väliltä ja tänään kerron ensimmäisestä Saabistani.

 

 

Ensimmäisen autoni hankin vasta vuonna 1970, kun pääsin leivänsyrjään kiinni eli Raision myyntimieheksi Kokkolaan.

 

 

Olin varannut Viljakkalan Säästöpankista lainakiintiökseni 10.000 markkaa, mutta kun ensimmäinen autoni – FinnDatsun – maksoikin 11.900 merkkaa totesin, että se 900 markkaa minulla on, mutta lainaa pitää saada 11.000 markkaa.

 

 

Viljakkalan Säästöpankin toimitusjohtaja Antti Hietaniemi oli suosiollinen ja myönsi minulle autolainaa 11.000 markkaa.

 

 

Ajokilometrejä minulle kertyi jo silloin n. 60.000 kilometriä vuodessa, joten uuden auton hankinta oli ajankohtainen heti vuoden 1972 alussa, sillä työelämässä pidin alusta alkaen tavoitteena, että runsaan 100.000 kilometrin jälkeen vaihdan autoa.

 

 

 

 

 

Toiseksi autokseni hankin Saab 96:n eli samanlaisen, jonka näin Mobilia-tieliikenteen valtakunnallisessa museossa Kangasalla 14.11.2018 – myös väri täsmäsi täydellisesti.

 

 

Autossa oli vapaakytkin, joka ilmeisesti oli ratkaisevassa roolissa sitten myöhemmin, kun Rovaniemeltä kotoisin ollut vankikarkuri romutti autoni.

 

 

Saab 96 –autoja aloitettiin valmistamaan vuonna 1960 ja viimeiset ysikuutoset valmistuivat Uudenkaupungin autotehtaalta vuonna 1979. Ysikuutosia valmistettiin yhteensä 647.000 kappaletta eli se on siis eräänlainen legenda suomalaisessa autoteollisuudessa.

 

 

Minulla uusia ysikuutosia ehti olla puolisenkymmentä, kunnes siirryin Saab 99 –autoihin.

 

 

Muistelen joskus laskeneeni, että Saab-jaksooni sisältyi 16 erilaista Saabia eli olin jonkinmoinen saabisti!

 

 

Mutta siihen autovarkauteen!

 

 

Ensimmäinen Saabini taisi olla viiden päivän ikäinen, kun jätin sen konttoripäivän ajaksi konttorimme parkkipaikalle ja olin todella tyhmä, sillä jätin avaimet paikoilleen!

 

 

Konttoripäivän jälkeen huomasimme työkaverini kanssa, että autoani ei ole missään vaan se oli varastettu.

 

 

Soitimme poliisille, mutta eihän heillä ollut autostani mitään tietoa.

 

 

Lähdimme työkaverini kanssa – hänen Saabillaan – ajelemaan keski-pohjalaisia teitä, mutta emme löytäneet autoani.

 

 

 

 

 

 

Autoa kuljettanut Rovaniemeltä karannut Evijärveltä kotoisin oleva vankikarkuri oli majoittunut Motelli Marjaanaan Kaustisilla, josta poliisit olivat korjanneet hänet suojiinsa – vankikarkurilta oli autoon jäänyt vaillinainen viinapullo, mutta melkoisesti siitä oli kuulemma nautittukin.

 

 

Tapasin autoni varastaneen vankikarkurin oikeudessa, mutta sattuneesta syystä emme jutelleet. Muistan toki vankikarkurin nimenkin, mutta sitähän ei nykyisin saa ilmoittaa tai joutuu itse lukkojen taakse!

 

 

Autoni oli vakuutettu Y-Vakuutuksessa ja pidin kokeneiden neuvosta luonnollisena, että saan uuden auton. Näin sitten kävikin, mutta nyt varmaan asia ei olisi niin yksiselitteinen.

 

 

Vielä yksi sivujuonne:

 

 

Saabit olivat siihen aikaan suosittuja autoja ja jonotusajat olivat pitkiä. Uusi Saabini oli luvattu hiihtäjälegenda Helena Takalolle, mutta on luonnollista, että Kokkolan Scan-Auto sai paremman kaupan Y-Vakuutuksen kanssa ja Helena Takalo joutui jatkamaan hänelle luvatun auton odottamista vielä jonkin aikaa.

 

 

 

Semmoinen opetuscase se!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi virkamiehet ajavat Tampereella kuin "käärmettä pyssyyn" liikelaitosten yhtiöittämistä?

Torstai 3.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomalainen sananlasku kuvailee turhaa toimenpidettä siten, että asiaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.

 

 

Tampereella kaupungin palkolliset eli virkamiehet ovat ajaneet eräitä liikelaitoksia yhtiöittämisen tielle ja nyt virkamiesten kohteena on Tampereen Infra Liikelaitos.

 

 

Tunnen Tampereen Infra Liikelaitoksen läpikotaisin, sillä toimin sen johtokunnassa varapuheenjohtajana liikelaitoksen perustamisesta eli 1.1.2009 alkaen neljä vuotta ja sen jälkeen johtokunnan jäsenenä neljä vuotta ja viisi kuukautta eli johtokuntakokemusta minulle ehti kertyä melkein kahdeksan ja puoli vuotta.

 

 

Tampereen Infran kuntoonlaittaminen oli haastava projekti, mutta kaikkien puolueiden yhteistyöllä onnistuimme.

 

 

Onnistumisestamme kertoo se, että alussa liikelaitoksen henkilöstömäärä oli lähes 800 henkilöä ja johtokuntapestini päättyessä väkeä liikelaitoksella oli vain hieman yli 400!

 

 

Johtokuntatyöskentelyämme leimasi se, että emme olleet johtokunnassa minkään puolueen edustajia, vaan kaikki olimme liikelaitoksen parasta ajavia luottamushenkilöitä.

 

 

Paras esimerkki tuosta on se, että olin vuosina 2013 ja 2014 johtokunnassa demareiden ”kiintiö”paikalla!

 

 

 

Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämisvimma on ollut osin jopa surullista seurattavaa, sillä niin tarkasti ovat kaupunginvaltuuston jäsenet aluksi totelleet virkamiesten laatimia nuotteja.

 

 

*********************

 

 

Onneksi – ja arvostan sitä suuresti – SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi esitti 19.11.2018 pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa, että Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämiskysymys palautetaan uuteen valmisteluun.

 

 

Pekka Salmi totesi, että he ovat asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen huolissaan perustettavan yhtiön tulevaisuudesta. Salmi totesi aivan oikein, että nyt asiaa tuodaan kaupunginvaltuustoon keskeneräisenä ja kovalla kiireellä. Pekka Salmi perusteli SDP:n kantaa neljällä pääkohdalla ja ne olivat seuraavat:

 

 

• Liikelaitoksen yhtiöittäminen ei ole pieni asia. Kun asiasta valtuustossa päätetään, olisi päätöksentekijöiden syytä tietää, mikä on perustettavan yhtiön asema ja rooli kaupunkikonsernissa. Nyt rooli on epäselvä. Sitä ei ole vielä määritelty. Eikö ensin pitäisi määritellä yhtiön rooli ja asema, ja sen jälkeen päättää toimintamallista?

 

• Mikäli esityksen mukainen Infra-yhtiö perustetaan, on se asemaltaa heikko, ja sen tulevaisuuden näkymät ovat epäsuotuisat. Liikevaihto tulee tuskin kasvamaan, päinvastoin. Ennuste saattaa hyvinkin olla, että yhtiöstä tulee vähitellen hiipuva.

 

• Kaupunkikonsernin edun mukaista olisi, että katuympäristössä olisi toimija, joka vastaisi mahdollisimman laajasta kokonaisuudesta. Jos perustettavaan infrayhtiöön liitettäisiin myös Tampereen Veden vesi- ja viemäriverkoston saneeraus- ja rakennuttamistoiminta, otettaisiin merkittävä askel kohti yhden rakennuttajan mallia. Myös Sähkölaitoksen toimintojen osalta pitäisi siirtoa selvittää. Tällainen malli toisi kustannussäästöjä ja nopeuttaisi urakointiaikoja, mikä parantaisi myös kuntalaisten sujuvaa arkea.

 

• Perustettavan yhtiön seudullisuus olisi aidosti oikea mahdollisuus, joka mahdollistaisi yhtiön kasvun sekä kehittymisen.

 

 

Olen tyytyväinen, että Pekka Salmen hyvin perusteltu esitys tuli Tampereen kaupunginvaltuuston vastuulliseksi päätökseksi äänin 61 – 3 ja Infran yhtiöittämiskaavailut palautettiin uuteen valmisteluun.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Uudenvuodenlupauksia vuodelle 2019

Tiistai 1.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Uudenvuodenlupausten julkistamisen olisi oikeastaan pitänyt tapahtua jo eilen, mutta ehkä niiden julkistaminen vielä tänäänkin sallitaan.

 

 

En lupaa mitään järisyttävän uutta, vaan lähinnä päivitän sitä toimintaa, jota olen toteuttanut jo aikaisemminkin.

 

 

Suurena punaisen lihan ja kotimaisen ruuan kannattajana lupaan lisätä punaisen lihan kulutustani ja sen, että kaikki kotimaassa syömäni liha on alkuperältään kotimaista.

 

 

Kananmunien osalta pyrin lisäämään niiden osuutta ruokavaliossani ja lupaustani kotimaisuuden puolesta lisää se, että Suomen edullisen hintatason vuoksi ulkomaisia kananmunia ei Suomessa onneksi ole edes tarjolla.

 

 

Lupaan tänäkin vuonna olla avaamatta Ikean ovea, sillä niin kaltoin Tampereella rakennusaikainen Ikea-helvetti koetteli Palokallion omakotialuetta – puolenkymmentä alueemme omakotitaloa kärsi suuruusluokaltaan 30.000 euron vahingot per omakotitalo.

 

 

Lidl saa edelleen odottaa ensi vuonnakin turhaan, että avaisin kyseisen puljun ovea. Lild´n Suomeen tuloa johtanut johtaja on toki saanut lopputilin, mutta en unohda sitä suomalaisen alkutuottajan ja suomalaisen elintarviketeollisuuden hyljeksintää, johon kyseinen saksalaisfirma syyllistyi Suomeen rantautuessaan.

 

 

Pysyn edelleen ruokapuolella ja totean, että tänäkään vuonna ostoskoriini ei erehdyksessään päädy Pirkka- eikä Rainbow-tuotteita, sillä ne ovat Keskon ja S-ryhmän aseet taistella kunnollisia ja laadukkaista merkkituotteita vastaan ja sitä vastaan, että suomalainen talonpoika saisi tuottamistaan elintarvikkeista kunnollisen hinnan.

 

 

Pyrin ensi kesänä panostamaan entistä enemmän omalla pellolla tuottamieni juuresten ja kasvisten kasvattamiseen, sillä arvostan yhä enemmän käyttämieni elintarvikkeiden alkuperän tuntemista.

 

 

Jatkan puilla lämmittämistä ja sen osalta asetan itselleni tavoitteeksi jo vuodelle 2020, että josko silloin kokeilisin puiden sytyttämistä päältä päin!

 

 

Tässäpä näitä Uudenvuodenlupauksia vuodelle 2019!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Coca-Cola on ollut Suomessa vuodesta 1952 alkaen

Sunnuntai 30.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Coca-Cola rantautui Suomeen Helsingin Olympialaisten oheistuotteena vuonna 1952.

 

 

Monelle saattaa olla uutta tietoa ja yllätys, että Coca-Colan Suomen valloitus tapahtui kiinteässä yhteistyössä Sotainvalidien Veljesliiton kanssa.

 

 

1950-luvun alussa Suomessa oli 95.000 sodissa vammautunutta sotaveteraania ja vielä silloin he olivat kunniakansalaisia – sotaveteraanien hylkiminen alkoi vasta myöhemmin, kun suomalaiset poliitikot ja myös osa kansasta syyttivät sotaveteraaneja, että ”miksi lähditte sinne”!

 

 

Sotainvalidien Veljesliitto ja Coca-Cola Company sopivat 5.5.1952 yhteistyöstään Helsingin Olympialaisissa.

 

 

Aivan ensimmäiseksi Amsterdamissa toimivan Coca-Cola-yhtiön oli ratkaistava kaikkien tarvittavien materiaalien saatavuus. Hankkeesta tuli koko Eurooppaa koskeva, sillä kylmälaitteet löytyivät Saksasta ja Hollannista, kuorma-autot Ranskasta, mainosmateriaali valmistettiin Oslossa ja Amsterdamissa.

 

 

Normandian maihinnousussa käytetty, rahtilaivaksi muutettu M/S Marvic toi Hollannista Helsinkiin 30 000 korillista Coca-Colaa, kuljetusautoja, kylmälaitteita, pullonavaajia, mainosmateriaalia sekä myös Hollannin purjehdusjoukkueen kilpaveneet.

 

 

Laiva rantautui Helsinkiin 1.7.1952 ja kisat alkoivat 19.7.1952.

 

 

Mainittakoon, että Coca-Colan yhteistyö Olympialiikkeen kanssa oli alkanut jo vuonna 1928 Amsterdamin Olympialaisissa ja se jatkuu yhä.

 

 

Lähdeaineistona tähän kirjoitukseeni olen käyttänyt vuosien aikana kertyneitä omia muistikuviani ja netin syöväreistä löytämiäni tietoja.

 

 

Ehkä jo lähipäivinä kerron ja analysoin niitä seikkoja, jotka liittyvät nyt ennen Joulua Coca-Colan Suomessa toteuttamaan menekinedistämiskampanjaan, jossa näkyvänä välineenä oli Coca-Cola –rekka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin yrityksille käyttöönottamat hulevesimaksut ovat isku yritysten toimintamahdollisuuksia vastaan

Torstai 27.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunki valmistautuu aloittamaan jo yhdeksännen peräkkäisen tappiollisen vuotensa.

 

 

Vuonna 2019 Tampereen tappiotavoite on vain 30 miljoonaa euroa, mutta edellisvuosien kokemusten perusteella tappiotaso tulee todellisuudessa varmaankin ainakin kaksinkertaistumaan.

 

 

Huonosti taloutensa hoitaneiden kuntien ja kaupunkien avuksi on vuonna 2014 säädetty Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) pykälän 103 n § (22.8.2014/682) mukaisesti näin:

 

”Kunta voi periä kunnan hulevesijärjestelmästä sille aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi vuosittaisen maksun hulevesijärjestelmän vaikutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen omistajilta tai haltijoilta.”

 

 

Taloutensa hyvin hoitaneet kunnat eivät peri asukkailtaan vieläkään hulevesimaksua, mutta persaukiset kunnat ja kaupungit ovat kiirehtineet perimään asukkailtaan ns. hulevesimaksua – on totuuden mukaisesti todettava, että myös eräät taloutensa hyvin hoitaneet kunnat ovat jo nyt päätyneet hulevesimaksun perimiseen.

 

****************

 

 

Ei varmaankaan ole yllätys, että Tampereen kaupunki on ryhtynyt jo kuluvan vuoden puolella perimään hulevesimaksuja.

 

 

Asumme vuokratontille rakennetussa omakotitalossa ja meille kuluvan vuoden hulevesimaksu oli 10.12.2018 eräpäivällä maksettuna 59,66 euroa.

 

 

Virkamiesten esityksen mukaisesti Tampereen kaupunginvaltuusto päätti 13.11.2017 hulevesimaksun käyttöönotosta.

 

 

Yhdyskuntalautakunta päätti hulevesimaksun määräytymisen perusteista 17.4.2018 ja päivitti taksan 25.9.2018.

 

 

Omakotitaloilla hulevesimaksu Tampereella lasketaan kaavalla X + K x A, jossa X on hulevesimaksun yksikköhinta (eli omakotitaloilla 30,00 €), K on maksuluokan neliöhinta (omakotitaloilla 0,036 €) ja A on kiinteistön maapohjan pinta-ala neliömetreissä.

 

 

Meidän kohdallamme tuo em. 59,66 € koostuu siis näin: 30,00 € + 0,036 €/neliö x tonttimme pinta-ala eli 824 neliötä = 59,664 €!

 

 

N. kuudenkympin extramaksu ei ketään ehkä vielä vie konkurssiin, mutta toisin on niiden tamperelaisyritysten kohdalla, jotka joutuvat maksamaan todella suuria summia hulevesimaksua.

 

 

*******************

 

 

Tämän juttuni jatko-osassa tukeudun 18.12.2018 ilmestyneen Pirkanmaan yrittäjä-lehden pääkirjoitukseen, jonka on laatinut lehden päätoimittaja Pasi Mäkinen.

 

 

 

Kirjoituksessa kerrotaan vertaillun samankokoisen yrityksen maksamia hulevesimaksuja Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa.

 

 

Vertailun tulokset ovat puhuttelevia, sillä kovin karuilta luvut näyttävät, koska samankokoisesta tontista maksetaan hulevesimaksua vertailukaupungeissa näin:

 

 

• Tampereella 4.312 euroa

• Turussa 1.250 euroa

• Jyväskylässä 1.800 euroa

• Oulussa 745 euroa

 

 

Vertailuluvut ovat käsittämättömiä ja osoittavat, että Tampere haluaa hulevesimaksuillaan iskeä märän rätin päin yrittäjien kasvoja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ovatko tuottajien omistamat yritykset samalla tiellä, jolla punapääoman yritykset tuhoutuivat?

Tiistai 25.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Vasemmistolaisen punapääoman yritykset Suomen Työväen Säästöpankki, Vakuutusyhtiö Kansa, rakentaja Haka sekä vähittäiskauppaa ja myös teollisuutta harjoittanut EKA-yhtymä ovat vajonneet suomalaiselta yrityskartalta unhon yöhön. EKA selvisi yrityssaneerauksen ansiosta jotenkuten ja siitä on nyt jäljellä Tradekan ravintolatoimintaa, ei muuta siitäkään.

 

 

Punapääoman vastapoolina oli aikoja sitten elinvoimainen pellervolaisen tuottajasiiven omistama liiketoimintaryhmä, johon kuuluivat ainakin Keskusosuusliike Hankkija, Munakunta, osuusteurastamot, Valio jäsenmeijereineen, Metsäliitto, Vakuutusyhtiö Tapiola, osuuspankit ja myös osuuskaupat.

 

 

Pellervolaisen ryhmän jäsenkunta on harventunut, kun osuuskaupat ja osuuspankit halusivat profiloitua koko kansan palvelijoiksi.

 

 

Surkein kohtalo mainituista yrityksistä on ollut Keskusosuusliike Hankkijalla, joka ajautui konkurssiin vuonna 1992.

 

 

Keskusosuusliike Hankkija oli tuottajajärjestö MTK:n sylikoira ainakin sen ajan, kun olin vuodesta 1970 alkaen mukana agribisneksessä.

 

 

Vakuutusyhtiö Tapiola ja erityisesti Metsäliitto ovat määrätietoisella toiminnallaan saavuttaneet paikkansa menestyvien yritysten joukossa. Myös Valio jäsenmeijereineen on osannut uudistua siten, että sillä on paikkansa suomalaisessa maidonjalostusketjussa myös tulevaisuudessa.

 

 

Kananmunapakkaaja Munakunta on ajautunut tanskalaisen Danish Agro-konsernin omistukseen, joten sen suomalainen tuottajaomistuksellisuus on historiaa sekin.

 

 

Pellervolaisen osuustoiminnan – jos sellaisesta nyt enää voidaankaan puhua – ongelmalapsi on teurastamoteollisuus.

 

 

Tarkasti ottaen ongelmalapsi sielläkin vain LSO:sta eli Lounais-Suomen Osuusteurastamosta historiansa löytävä HKScan.

 

 

HKScan on vaihtanut toimitusjohtajaansa niin tiheään tahtiin, että esimerkiksi Wikipedian sivuilla sen toimitusjohtajaksi vielä 24.12.2018 kerrotaan potkut saanut Jari Latvanen – näin kertoo Wikipedia :

 

 

***********

 

 

HKScan Oyj on Helsingin pörssissä noteerattu elintarviketeollisuusyhtiö, jolla on toimintaa kymmenessä Euroopan maassa. Konsernin pääkonttori on Turussa Kupittaalla. HK viittasi alkuaan yritysnimeen Helsingin Kauppiaat.

Toimitusjohtaja: Jari Latvanen (31.lokak. 2016-)

Emo-organisaatio: LSO Osuuskunta

 

***********

 

Tuottajaomisteisten yritysten epäonnistujiin joudutaan liittämään myös nelikymmenvuotinen työnantajani Raisio Oyj.

 

Muistan hyvinkin ajan, jolloin Raisiolla oli tuhat työntekijää Raisiossa, tuhat työntekijää muualla Suomessa ja tuhat työntekijää ulkomailla. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin Raision yritysesittelystä, että nyt työntekijöitä on koko konsernissa vain 330 henkilöä!

 

On selvää, että 330 työntekijän yritys ei voi tehdä kummoistakaan taloudellista tulosta, joten siinä mielessä Raision 13.12.2018 antama tulosvaroitus on hyvinkin ymmärrettävissä.

 

 ***************

 

Mutta tuohon otsikkooni:

 

 

Tuottajien omistamien yritysten tulevaisuus saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin oli aikoinaan punapääomistamien yritysten kohtalo.

 

 

Atria Oyj ja varauksin myös Valio osuusmeijereineen ovat uhan ulkopuolella. Ulkopuolella ovat myöskin Metsäliitto ja Tapiola sekä aikoinaan oman polkunsa valinneet osuuspankit ja osuuskaupat.

 

 

Valitan, jos jonkun mielestä olen pahanilman lintu, mutta näin minä näen tilanteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-