"Miljoona, miljoona, miljoona ruusua"

Perjantai 7.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Vera Telenius levytti vuonna 1984 ”Miljoona ruusua” –kappaleen ja siitä muodostui suuri kansansuosikki.

 

 

On tunnettua, että samaisen kappaleen on vuonna 1982 levyttänyt neuvostoliittolainen Alla Pugatsova.

 

 

Suositun kappaleen juuret johtavat kuitenkin Latviaan, sillä kappaleen on säveltänyt latvialainen Raimonds Paulas ja sen latviankieliset sanat on laatinut Leons Briedis. Miljoona ruusua kappaleen ovat vuonna 1981 levyttäneet latvialaiset Aija Kukule ja Lisa Kreicberga.

 

 

 

 

 

 

Saimme taannoisella Baltiaan suuntautuneella Kyröläismatkallamme tavata Miljoona ruusua –kappaleen säveltäneen Raimonds Paulaksen, toki vain vahanukkena von Münchhausenin museossa Latvian Duntessa.

 

 

Pauls oli vuosina 1988–1993 Latvian kulttuuriministeri, sittemmin presidentin neuvonantaja ja vuodesta 1998 parlamentin jäsen.

 

 

*****************

 

 

 

Alla Pugatsovaan liittyvä pieni muistelus:

 

 

Toimin aikoinaan Porin, Tampereen sekä Jyväskylän alueiden myyntipäällikkönä ja taas kerran järjestimme myyntikilpailun jakeluteillemme, jossa palkintona oli ns. ”koulutusmatka” Tallinnaan.

 

Eräs alaisistani ei päässyt mukaan, mutta hän esitti toiveen, että toisin Tallinnasta muutaman Alla Pugatsovan levyttämän kappaleen.

 

 

Siihen aikaan Viro oli Neuvostoliiton miehittämä, mutta Tallinnan keskustasta kohti Ylemistä, vastapäätä Keskustoria sijaitsi Berjuska-myymälä, jossa turistit saivat asioida ja maksaa ostoksensa länsivaluutalla.

 

 

Sieltä ostin muutaman Alla Pugatsovan levyttämän kappaleen ja alaiseni oli sitten aikanaan tyytyväinen, kun toin hänelle mieluisan tuliaisen!

Tallinnan berjoska on suomalaisten rakentama ja se on yhä edelleen paikallaan, mutta nyt ilmeisesti jossain huvittelupaikkakäytössä - olis joskus mukava siellä poiketa!

 

 

Vera Teleniuksen Miljoona ruusu löytyy googlaten ”Vera Telenius Miljoona ruusua” ja vastaavasti sama kappale Alla Pugatsovan tulkitsemana ”Alla Pugacheva – Milloin roses”-

 

 

Kannattaa kuunnella!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maailmankuulun valehtelijan paroni von Mynchausenin onnellisimmat vuodet kuluivat Latviassa

Torstai 6.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Useimmat lukijani mieltävät minun tapaani hyväntuulisen suurvalehtelija paroni von Münchhausenin eli Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausenin olleen saksalainen.

 

 

Mielikuvamme ja oletuksemme on aivan oikea, sillä Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen syntyi Hannoverissa vuonna 1720 ja kuoli vuonna 1797 Bodenwerderissä Saksassa.

 

 

 

 

 

Taannoisella heinäkuun alussa toteuttamallamme Baltiaan suuntautuneella Kyröläismatkallamme kävimme Latvian Duntessa sijaitsevassa von Münchhausenin museossa ja siellä saimme kuulla, että von Münchhausen vietti elämänsä ehkä onnellisimmat vuodet Latvian Duntessa.

 

 

Onnellisuus perustui siihen, että paronin vaimo Jacobine oli paronin vaimo kuolemaansa eli vuoteen 1790 saakka ja he asuivat Duntessa Latviassa.

 

 

 

 

 

Paroni von Münchhausenin museo taitaa olla todellinen ”onnellisuusmuseo”, sillä siltä ainakin tuntui, kun katseli matkanjohtajamme kenraali Lehtimäen ja museon oppaan keskinäistä keskustelua museovierailumme aluksi!

 

 

 

**************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Museon aulasta sai vuokrata museovierailun ajaksi erilaisia rooliasuja sopuhintaan eli 2 euroa per rooliasu – retkueemme kukaan jäsen ei kuitenkaan ryhtynyt rooliasujen kanssa keimailemaan.

 

 

 

***********************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Museon toisessa kerroksessa on huippukokoelma vahanukkeja, jotka tuovat elävästi katsojien eteen monet Latvian ja myös muiden maiden merkkihenkilöitä!

 

 

Lupaan alustavasti, että lähipäivinä esittelen tällä saitilla ainakin joitain merkkihenkilöitä, jotka ovat päässeet vahanukkeina esille Latvian Duntessa paroni von Münchhausenin museossa!

 

 

Jo tässä vaiheessa kuitenkin kannustan, että poiketkaapa paroni von Münchhausenin museossa, kun matkaatte Tallinnasta kohti Riikaa tai Riikasta kohti Tallinnaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Puhelinmyyntitarjonnan rajoituspalvelu toimii!

Keskiviikko 5.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitan tätä blogikirjoitustani hieman kaksijakoisin tunnelmin, sillä arvostan kaikenlaista myyntityötä, mutta en hyväksy puhelinmyyjien soittamista omaan kännykkääni.

 

 

Myyntityö pitää talouselämän pyörät pyörimässä ja on tärkein toiminta-alue sille, että meillä terveyspalvelut toimivat, lasten ja ikäihmisten palvelut pelaavat, koulutuskysymykset on hoidettu, asumisinfra on kunnossa ja muutenkin yhteiskuntamme toimii kansalaisten parhaaksi.

 

 

Eräs myyntitoiminnan alue kuitenkin kismittää ja se on enemmän ja vähemmän turhien tavaroiden, palvelujen ja erityisesti monien lehtien puhelinmyyntityö.

 

 

Tiedän tasan tarkkaan, että useinkin soittajana on henkilö, joka paperista lukee myyntipuhelitaniansa ja siten pyrkii myymään minulle täysin turhaa ja tarpeetonta tuotetta.

 

 

Valitettavasti erityisesti monet ikäihmiset sortuvat myöntymään heille täysin turhan lehden tilaamiseen puhelinmyyjän tarjouksen jälkeen.

 

 

 

*****************

 

 

 

Olin eilen osanottajana koulutustilaisuudessa, jonka sivuantina oli lyhyt esitys siitä, että miten puhelinmyyntisoitot omaan puhelimeensa pystyy estämään!

 

 

 

 

 

Kyse on Suomen Asiakasmarkkinointiliitto ry:n eli ASML:n palvelusta, jonka kautta pystyy estämään puhelinmyyntisoitot omaan puhelinnumeroonsa.

 

 

ASML:n jäsenyrityksiä ovat kaikki Suomen johtavat yritykset Keskosta alkaen ja SOK:sta, Alma Mediasta, Ikeasta sekä Sanoma Mediaan saakka.

 

 

Jäsenluettelo löytyy googlaten ”ASML jäsenyritykset”.

 

 

ASML:n verkkosivuilla todetaan näin:

 

 

Kuluttaja voi rajoittaa puhelinmyyntiä soittamalla palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8-18. Puhelun hinta 0,39 €/min+pvm, jonotus on maksuton. ASML ei veloita muita maksuja rajoituspalveluun soittajalta.

 

 

Rajoitus on kerrallaan voimassa 3 vuotta. Rajoitus viedään rekisteriin välittömästi, sitä ei voi peruuttaa ja se välittyy puhelinmyyntiä harjoittaville yrityksille viikon kuluessa, viimeistään kuukauden kuluessa ilmoituksesta. Lähes kaikki suomalaiset kuluttajille puhelinmyyntiä harjoittavat yritykset käyttävät palvelua, viimeisen kartoituksen mukaan yli 600 yritystä. Palvelu on perustettu 1990-luvulla yhteistyössä viranomaisten kanssa neuvotellen.

 

 

 

**********************

 

 

Jos puhelinmyyjien aktiivisuus häiritsee, hoida asia pienellä rahalla kuntoon kolmeksi vuodeksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Jo otti ohraleipä"!

Tiistai 4.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Sakari Virkkusen Suomalainen fraasisanakirja (Otava 1974) antaa fraasille "Jo otti ohraleipä" seuraavan merkityksen: ”kun käy huonosti”.

 

 

Maataloudelle päättymässä oleva kasvukausi merkitsee mm. viljasatojen osalta todellista ”Jo otti ohraleipä” –tilannetta, sillä maamme viljasato on jäämässä 2,7 miljardiin kiloon.

 

 

Miljardit kilot eivät varmaan tavalliselle henkilölle anna osviittaa tilanteesta, mutta kun totean, että maamme viljasato on viime vuosina ollut seuraavanlainen…

 

• 2013 -> 4,0 miljardia kiloa
• 2014 -> 4,1 miljardia kiloa
• 2015 -> 3,7 miljardia kiloa
• 2016 -> 3,5 miljardia kiloa
• 2017 -> 3,4 miljardia kiloa

 

…niin kaikki ymmärtävät tilanteen vakavuuden.

 

 

Olen työni puolesta seurannut maamme viljamarkkinoita vuodesta 1970 saakka ja erityisen tiiviisti Suomen, EU:n, Euroopan ja koko maailman viljatilanteita vuoden 1994 syksystä alkaen, jolloin Suomen liittyminen Euroopan Unioniin alkoi varmistumaan.

 

Tiedostan tilanteen vakavuuden, sillä viljatilanteiden seuranta jatkuu kohdallani yhä edelleen, vaikka olenkin eläkkeellä.

 

 

Luonnonvarakeskus julkisti 30.8.2018 kesän 2018 satoennusteen, joka kuvastaa satotilannetta elokuun 27. päivänä.

 

 

”Miesmuistiin” tilanne on ainutlaatuinen, sillä ainoastaan kauran osalta sato näyttää riittävän vastaamaan kotimaista kulutusta.

 

 

Rukiin osalta tilanne on ollut tiedossa jo vuoden verran, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä 17.300 hehtaariin, kun se esimerkiksi edellissyksynä oli 28.900 hehtaaria.

 

 

Rukiin kokonaiskäyttö vuosittain on jo pitkään asettunut tasolle 95 – 105 miljoona kiloa vuodessa, mutta kun nyt kokonaissato jää Luken ennusteen mukaan 49 miljoonaan kiloon, on ensi talvena laitettava leivän joukkoon puolet ”petäjäistä” eli tuontiruista.

 

En varmaan ole ainoa, joka mielenkiinnolla nyt odottaa kuluvana ajankohtana tapahtuneiden rukiin kylvöalojen pinta-alatietoja, sillä niiden perusteella pystytään varsin tarkasti ennustamaan vuoden 2019 ruissadon määrä.

 

 

Heikko viljasato koko Euroopassa on nostamassa viljojen hinnat ehkä peräti ennätystasolle ja se merkitsee kuluttajalle kohoavia elintarvikkeiden hintoja ja maataloustuottajille entistä tukalampaa taloustilannetta.

 

 

Ei hyvä lainkaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on tyrninpoiminnan aika!

Maanantai 3.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Syyskuun alkupuolisko on otollisinta tyrninpoiminta-aikaa ja niin myös tänä vuonna.

 

 

 

 

 

 

Minulta meni tasan 20-vuotta tussaroidessa, kun molemmat taimet olivat tyttötaimia ja tytöthän eivät voi keskenään saada lapsia eli tyrneistä puheenollen marjoja.

 

 

Vihdoinkin viisastuneena ostin varmuuden vuoksi kolli- ja tyttötaimen entisten ”vanhojenpiikojen” seuraksi ja johan alkoi marjoja ilmestyä myös vanhoihin piikoihin.

 

**************

 

Taimikauppiaat sanovat, että yksi hedepensas eli kollipoika pystyy hoitelemaan vain kolme – neljä emipensasta eli tyttöä, mutta minä noudatan ns. venäläistä istutuskaaviota, jossa kollipoika on keskellä ja kahdeksan tyttöä sen ympärillä 1,5 – kahden metrin etäisyydellä.

 

 

 

 

 

Tuulinen paikka on eduksi, jotta keväinen pölytys onnistuu.

 

 

 

Tyrni on mm. lepän ja palkokasvien tapaan erikoinen ja kiitollinen kasvi siitä, että se kerää ilmakehästä typpeä, joten se ei tarvitse typpilannoitusta – minä suorastaan kiellän tyrnille annettavan N-lannoituksen!

 

 

 

 

 

 

Tyrnimarja on todellinen C-vitamiinipommi, sillä tyrnimarjassa on jopa 360 milligrammaa C-vitamiinia 100 grammaa kohti.

 

 

Tyrnin vironkielinen nimi on astelpaju ja se on monen suomalaisen mielestä kaunein vironkielinen sana!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvokas luottamustehtävä

Sunnuntai 2.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain arvokkaan luottamustehtävän, kun olimme heinäkuun 11. päivänä palaamassa Latviassa Baltiaan suuntautuneella Kyröläismatkallamme kohti Tallinnaa ja kotiamme.

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki valitsi minut kukkalaitteen laskijaksi sille muistomerkille, joka on pystytetty 23.4.1943 maahan syöksyneen Suomen Ilmavoimien omistaman Junkers JK-274:n putoamispaikalle.

 

 

Puhun suulla suuremmalla, kun kopion netistä Suomalaisen Klubin sivuilta löytämääni tietoa maahan syöksyneestä pommikoneesta:

 

 

****************

 

 

Junkers JK-274:n viimeinen lento

Suomen Ilmavoimat osti alkuvuodesta 1943 Saksasta 24 uudenaikaista Junkers Ju 88 A-4 -pommikonetta. Tehdas luovutti koneet tilaajalle huhtikuussa 1943 ja ne lennettiin Suomeen kahdessa erässä. Jälkimmäinen 12 koneen erä starttasi Pohjois-Saksasta Tutowista huhtikuun 22. päivänä. Yksi koneista oli JK-274, jonka miehistöön kuuluivat kersantti Urho Jääskeläinen ohjaajana, luutnantti Lauri Suhonen tähystäjänä ja kersantti Aimo Valkeeniemi radiosähköttäjänä. Lisäksi matkustajana oli alikersantti Erkki Horma, joka palveli suomalaisessa vapaaehtoispataljoonassa Saksassa ja oli lomamatkalla Suomeen. Koneen lentomatka päättyi traagisesti. Se sai moottorivian Riian pohjoispuolella ja syöksyi metsään lähellä Pabazin kylää, 40 km pohjoiskoilliseen Riiasta 23.4.1943 kello 11:35. Kone syttyi palamaan ja tuhoutui täysin. Kolmehenkinen miehistö ja matkustaja saivat välittömästi surmansa.

 

 

Muistomerkistä ja siihen liittyvästä muistomerkkihankkeesta kerrotaan samoilla nettisivuilla lisäksi näin:

 

 

Junkers JK-274:n ja sen maahansyöksyssä surmansa saaneiden neljän suomalaisen sotilaan muistomerkki sijaitsee lähellä vanhaa Saulkrasti-Riika -maantietä 40 km Riiasta, paikalla, jossa lentokone syöksyi maahan 23.4.1943. Betonisen muistomerkin metalliosaan on leikattu täsmälleen Junkers Ju 88 A-4 -pommikoneen siluetin mukainen kuvio. Muistomerkissä on metallikirjaimin teksti Junkers JK-274:n viimeinen lento päättyi tällä paikalla 23.4.1943 sekä surmansa saaneiden nimet ja syntymäajat. Muistomerkkialueen luona on opastaulu, jossa on latviaksi, suomeksi ja englanniksi kerrottu viimeisen lennon vaiheista ja esitetty mm. uhrien valokuvat sekä kuva onnettomuuspaikalta tapahtumapäivänä.

JK-274:n muistomerkki oli Lapin lennoston killan ja Saulkrastin kaupungin yhteishanke. Kilta oli ottanut hankkeen perinnetyön ohjelmaansa, kuuluihan Junkersien Pommituslentolaivue 44 Lentorykmentti 4:ään, joka on Lapin lennoston perinnejoukkoyksikkö. Saulkrastin kunta oli välittömästi kytkeytynyt hankkeeseen ja vastasi hankkeen käytännön toteutuksesta. Muistomerkin on suunnitellut latvialainen arkkitehdiksi valmistuva Dace Ungure ja sen on valmistanut saulkrastilainen yritys SIA ZK Celtnieciba. Hanketta ovat tukeneet rahallisesti suomalaiset ja latvialaiset yritykset ja yksityishenkilöt. Yksi tukijoista on SIA Neste Latvija, joka myös antoi luvan pystyttää muistomerkki yhtiön omistamalle maa-alueelle.

 

**************

 

Tässä muutama kuva kukkalaitteemme laskemistilaisuudesta ja muistomerkistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pari pötköä dynamiittia on paras keino istutuskuopan tekemiseen!

Lauantai 1.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Elo-syyskuun vaihteen tienoot ovat oikein sopivaa aikaa hedelmäpuiden, marjapensaiden ja erilaisten muiden pensaiden istuttamiselle.

 

 

Monissa puutarha-alan liikkeissä on nyt tai lähipäivinä edullisia tarjouksia, kun ne myyvät varastonsa ennen talventuloa loppuun.

 

 

Syysistutuksien puolesta puhuu myös se, että taimien istuttamiselle ei tahdo kevään kiireisimpänä aikana löytyä viherpeukalon kalenterista vapaita aikoja.

 

 

*****************

 

Taimi-istutusten ongelmana on usein se, että istuttaja kaivaa taimelle parin lapionpiston suuruisen istutuskuopan ja on selvää, että sellaisessa paikassa minkäänlainen puu tai pensas ei voi viihtyä.

 

 

Puhun kokemuksesta, kun sanon, että istutuskuopan pitää kaikille puille ja pensaille olla halkaisijaltaan vähintään 80 – 100 senttiä ja istutuskuopan syvyyden pitää olla minimissään 60 senttiä.

 

 

Istutuskuoppaan laitettavasta maasta korkeintaan puolet saa olla alkuperäismaata ja puolet pitää olla lajityypillistä maata.

 

 

Syreenihortensialle, pensasmustikalle ja alppiruusuille istutuskuoppaan laitettavan maan pitää olla hapanta, joten niille ei kalkkia tippaakaan.

 

 

Esimerkiksi tyrni puolestaan on kalkinsuosija, joten sille sopivasti kalkkia – tyrnille ei sovi antaa typpilannoitusta, sillä se kerää itse ilmakehästä typpeä ja voi sen avulla hyvin.

 

 

Istutuskuoppa kaivetaan joka käsipelillä tai kaivinkoneella, mutta tärkeintä on, että se on riittävän suuri.

 

 

Kokemukseni mukaan paras keino istutuskuopan tekemiseen on räjäyttää istutuskuoppa parin dynamiittipötkön avulla.  Yksi pötkö on liian vähän, mutta kolme saattaa olla liian paljon.

 

 

On luonnollista, että räjäyttäjällä pitää olla ns. laturin paperit, sillä toiminnan on oltava laillista.  Onneksi perhekunnassamme on laturin paperit omaava henkilö, joten kokemusta on.

 

 

Räjäyttäminen vaatii luonnollisesti riittävät turvaetäisyydet, sillä sitä ei voi suorittaa rakennusten tai teiden välittömässä läheisyydessä.

 

 

Räjäyttämällä tehty istutuskuoppa tekee tiiviinkin maan kuohkeaksi hieman kauempanakin istutuskuopasta, joten kasvit viihtyvät räjäyttämällä tehdyssä istutuskuopassa.

 

 

Korostan turvaetäisyyksiä ja yleensäkin turvamääräyksiä, mutta räjäyttämällä tehty istutuskuoppa on kasvien kannalta paras vaihtoehto!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sukupuolella ei ole väliä

Torstai 30.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Toimin työelämässä neljäkymmentä ja puoli vuotta ja siitä ajasta esimiestehtävissä lähes kolmekymmentäviisi vuotta.

 

Kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen sisältyi lukuisia henkilövalintoja ja ne ovat aina henkilölle, mutta erityisesti myös yritykselle, tärkeitä asioita.

 

 

Olen työelämän jälkeen saanut seurata yhdistysmaailmaa jopa päättäjänä ja totean, että henkilövalinnat ovat myös yhdistysmaailmassa joko tuhoon vieviä tai uuteen kukoistukseen johtavia – valitettavasti en ole saanut yhdistysmaailmassa todeta uuteen kukoistukseen johtaneita henkilövalintoja.

 

 

Piti kuitenkin kirjoittaa sukupuolen merkityksestä henkilövalinnoissa.

 

 

En ole koskaan antanut mitään painoarvoa henkilön sukupuolelle, kun olen rekrytoinut henkilöitä bisnesmaailmaan.

 

 

Joskus valitsin naishenkilön eräälle merkittävälle postille agribisnekseen.

 

 

Korkea esimieheni, josta sittemmin tuli yrityksemme pääjohtaja ja vuorineuvos kysyi joskus, että kuka on vastuuhenkilömme eräällä tietyllä alueella.

 

 

Kerroin henkilön nimen ja korkea esimieheni tinkoi, että tiedän tiedän, mutta kuka on vastuussa asiakassuhteista.

 

 

Vastasin, että tuo nainen, jonka nimen juuri kerroin.

 

 

Kyseinen nainen pärjäsi oikein hyvin alaisenani ja hänen pärjäämistään ei mitenkään vähennä se, että minua seuranneella esimiehellä meni sukset ristiin kyseisen naishenkilön kanssa.

 

 

Esimies ja alainen –suhteissa olisi usein peiliin katsomisen paikka esimiehillä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vanhusneuvoston keskustakävely 28.8.2018

Keskiviikko 29.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen kahden neuvoston toiminnassa mukana eli toimin Ylöjärven kaupungin luottamushenkilönä Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana ja sen lisäksi olen Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston jäsen – on siinä neuvostoja kerrakseen!

 

 

Tampereen Vanhusneuvostolla on kokouksia jokseenkin joka kuukausi, mutta niiden lisäksi meille tarjotaan monia muita aktiviteetteja luottamushenkilöasemamme vuoksi.

 

 

Eilen ohjelmassamme oli Tampereen keskustan kaavakävely, jonka aikana tutustuimme Tampereen ydinkeskustan kaavahankkeisiin ja niihin hankkeisiin, jotka ovat juuri toteutuneet.

 

 

 

 

 

Kaavakävelymme alkoi Virastotalolta ja päätyi vajaan kahden tunnin jälkeen Galleria Nottbeckiin.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen kohteemme oli Pantin sisäpiha, jossa näimme alueen, jolle lähivuosina tulee uusia asuinkerrostaloja.

 

 

Oppaamme kaavoitusarkkitehti Anna Hyyppä kertoi, että tälle pienelle alueelle ollaan kaavoittamassa uusia asuinkerrostaloja ja nyt alueella olevat yritykset joutuvat muuttamaan muualle.

 

 

Sain aiheen kummastella Tampereen intoa häätää tuloja tuovat yritykset pois ja niiden tilalle rakennetaan asuinkerrostaloja, joihin muuttavat Tampereen kaupungille menoja aiheuttavat henkilöt.

 

 

On luonnollista, että tavallinen kaavoitusarkkitehti ei päätä linjauksista, vaan linjaukset kaavoitusasioista tekevät johtavat viranhaltijat ja toivottavasti viime kädessä luottamushenkilöt.

 

 

 

 

 

Satakunnankatu 21:ssä ”ihailimme” kerrostaloa, jonne ainakaan minä en haluaisi muuttaa. Hienohan se on ja kallis, mutta paikkana ei ole minun makuuni.

 

 

 

 

 

Yo-talon sisäpihalla katselimme Vapaakirkon viereen ahtaasti rakenteilla olevaa kerrostaloa, jonne en sinnekään haluaisi muuttaa.

 

 

 

 

 

Samalta paikalta katselimme viereisen tontin kerrostaloa joka on minullekin tuttu, sillä siellä sijaitsee Keskustan Pirkanmaan piirin toimisto. Talossa on jo vuoden päivät ollut menossa putkiremontti ja se vaan jatkuu ja jatkuu!  Hintaa remontille kertyy joka päivä. Luoja putkiremonttitaloista suojelkoot!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaavakävelymme jatkui ja muutaman kohteen jälkeen saavuimme Puuvillatehtaankatu 6:n kohdalle, jonka neljään kerrostaloon Varma on saanut kaavamuutoksen aikaiseksi ja jotka tullaan lähiaikoina purkamaan.

 

 

Takana näkyvä kerrostalo saa jäädä, mutta etualalla olevat kerrostalot puretaan ja tilalle rakennetaan korkeat kerrostalot.

Bisnes vaatii näin!

 

 

 

 

 

Kaavakävelymme helmi oli poikkeaminen Finlaysonin kirkkoon, mutta siitä joskus myöhemmin lisää ja tarkemmin.

 

 

 

Kaavakävelymme yhteenvetona joudun toteamaan, että toivottavasti en koskaan joudu asumaan Tampereen keskusta-alueen kerrostaloissa, sillä niissä asuminen on mielestäni ihmisten säilömistä, josta todellinen elämästä nauttiminen on kaukana!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Johan syntyi älämölöä!

Tiistai 28.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Näin eilen Hämeenkyrön Komissa, kun kolme valkohäntäpeuraa laukkasi Päivölän lähellä Ruonanjoen ja Lampisen talon välisellä pellolla poispäin Ylöjärvi-Viljakkala –tieltä.

 

 

Kirjoitin havainnostani näin ”Viljakkalan pölinät” –facebooksivuilla:

 

 

”Tulin tänään vihaiseksi, kun näin Komissa Ruonanjoen ja Lampisen talon välisellä pellolla kolme valkohäntäpeuraa eli Laukonpeuraa, joita mm. Pirkanmaan Liitto suosittelee kutsuttavan valkohäntäkauriiksi.

Joko ne ovat tulossa tännekin!

Lainsäädäntö puhuu valkohäntäpeuroista, joten se lienee paras nimi tuolle tuholaiselle.”

 

Postaukseni aiheutti melkoisen moiteryöpyn minua kohtaan, kun uskalsin asettaa kyseenalaiseksi sen, että aikoinaan Laukon kartano toi Suomeen erään haitallisen eläinlajin eli Laukon peuran eli valkohäntäpeuran eli valkohäntäkauriin, jollaiseksi Pirkanmaan Liitto sitä haluaa kutsuttavan. Lainsäädäntö tuntee vain valkohäntäpeura-nimikkeen, jota kyseisestä haittaeläimestä pitää käyttää.

 

 

Minua moittineet ovat ilmeisesti henkilöitä, jotka viettävät aikaansa uuninpankolla ja eivät tiedä ympärillään tapahtuvista asioista paljoakaan.

 

 

Ihmeelliseltä tuntuu, että minua moittineet ja mollaavat kansalaiset suorastaan ihannoivat peurakolareita, sillä heidän mukaansa hirvikolareissa kuolee enemmän ihmisiä kuin peurakolareissa!  Näin varmaan onkin, mutta peurakolarissa kuollut suomalainen on mielestäni yhtä arvokas kuin hirvikolarissa kuollut vai miten on – no peurakolareita ihannoivan henkilön nimeä en tässä kirjoituksessani halua mainita, hän ei ole mainitsemisen arvoinen.

 

 

Olin neljäkymmentä ja puoli vuotta kestäneen työurani aikana viimeiset viisitoista vuotta 9-tien suurkuluttaja Tampereen ja Turun välillä.  Vähintään kerran vuodessa saavuin Urjalassa tai Loimaalla paikalle, jossa juuri oli tapahtunut peurakolari.

 

 

Näin ne suolenpätkät, paskat, ihmis- ja peuranveret  sekä autonromut, jotka olivat syntyneet peurakolarin tuloksena – en todella kaivannut hirvikolarin aineksia!

 

 

Ihmettelen todella sitä kansalaista, joka kehtaa vertailla peurakolaria lievemmäksi kuin hirvikolaria!

 

No, meitä on moneen junaan ja jokunen jää vielä laiturillekin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Syyskuun 11. päivä Tverissä koettuna

Sunnuntai 26.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 muutti maailmaa paljon.

 

 

Tuolloin kaapattiin neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin World Trade Centerin kaksoistorneja New Yorkissa. Kolmas lentokone ohjattiin päin Pentagonin rakennusta ja neljäs putosi maahan Pennsylvaniassa.

 

 

Olin silloin Venäjän Tverissä n. 160 kilometriä Moskovasta luoteeseen.

 

 

Kyseessä oli Tverin Karjalaisten järjestämä mielenkiintoinen matka, jolle osallistuin.

 

 

Syyskuun 11. päivän iltapäivällä olimme odottelemassa Tverin kaupungissa junalla tapahtuvaa kotimatkaa. Vietimme aikaamme Hotelli Tverin baarissa ja katselimme taivaskanavilta maailmanmenoa.

 

 

Havahduimme, kun näimme televisioruudulta, että lentokone törmäsi korkeaan kerrostaloon New Yorkissa. Luulimme kuvaa jonkun seikkailuelokuvan kuvaksi, mutta hiljennyimme, kun näimme myös toisen lentokoneen törmäävän samanlaiseen taloon.

 

 

Pian meille selvisi, että kyse on tahallista teoista.

 

 

Matkallamme oli tavallisena matkalaisena mukana silloinen Karjala Liiton puheenjohtaja Kauko Sipponen eli entinen Tasavallan Presidentin kansliapäällikkö, entinen maaherra ja entinen Tampereen Yliopiston kansleri.

 

 

Istuin Sipposen vierellä hotellin baarijakkaralla ja kysyin häneltä, että mitä Suomessa nyt tapahtuu?

 

 

Sipponen vastasi, että maamme ylimmät siviili- ja sotilasjohdon henkilöt pitävät nyt herkeämättä yhteyttä toisiinsa ja seuraavat tilanteen kehittymistä.

 

 

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 avasi aivan uuden aikakauden ja sen jälkeen meno on yltänyt yhä hullummaksi. Onneksi Suomi on saanut ainakin toistaiseksi olla sivussa kaikkein suurimmista hullutuksista.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Talvisodan ja Jatkosodan taistelujen ansiosta Suomessa ei ole miehitysmuseota!

Perjantai 24.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun 30. päivänä 1939 ja alkoi 105 päivää kestänyt Talvisota.

 

 

Suomi menetti sodan lopputuloksena merkittävästi pinta-alastaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Jatkosota alkoi Neuvostoliiton toimenpiteiden seurauksena kesäkuun 25. päivänä 1941 ja se päättyi rauhansopimukseen 19. syyskuuta 1944.

 

 

Myös Jatkosodan lopputuloksena Suomi säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Baltianmaille eli Virolle, Latvialle sekä Liettualle kävi huonommin ja ne joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi aina vuoteen 1991 saakka.

 

 

*******************

 

 

Kaikissa Baltian maissa on miehitysmuseot, joissa kerrotaan Neuvostoliiton, mutta myöskin natsi-Saksan miehitysvuosista.

 

 

***

 

Tallinnassa sijaitseva miehitysmuseo on kooltaan pieni, mutta siihen kannattaa tutustua.

 

 

Viron miehityksestä kerrotaan myös Saarenmaan Kuressaaren museossa, jossa on hyvä ja informatiivinen kertomus Viron miehitysvuosista.

 

 

Saarenmaan kärjessä Sörvanniemessä sijaitsee yksityinen sotamuseo ja siihen kannattaa tutustua – googlaa ”Esko Erkkilä Saarenmaan Sotilasmuseo”.

 

 

Viron Sotamuseo Viimsissä kertoo myös omalla tavallaan Viron miehitysvuosista.

Googlaa: ”Esko Erkkilä Viron Sotamuseo”.

 

Myös Sinimäkien äärellä pohjois-Virossa sijaitseva yksityinen museo kertoo Viron neuvostomiehityksestä. Googlaa ”Esko Erkkilä Sinimäen sotamuseo”.

 

 

***

 

Liettuan pääkaupungissa sijaitseva Kansanmurhan uhrien museo on järkyttävä kokemus ja käynnistäni siellä olen kertonut jokin aika sitten tällä saitilla.

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Kansanmurhien uhrien museo”.

 

***

 

Latvian pääkaupungissa Riikassa sijaitseva Miehitysmuseo on kuvassa näkyvä ”musta laatikko", joka sijaitsee Mustapäidentalon vierellä.

 

Nyt emme käyneet museossa, mutta siellä kannattaa käydä, jos Riikassa on hiemankaan enemmän aikaa.

 

 

Museokävijää tervehtivät maailman suurimmat surmaajat eli Adolf Hitler ja Josef Stalin – kummankaan surmasaldosta ei ole varmuutta, mutta Hitlerin sanotaan surmanneen 4 miljoonaa ihmistä ja Stalinin 10 miljoonaa!

 

 

 

 

 

Riikan miehitysmuseon äärellä on patsas, jossa kaksi puna-armeijan sotilasta valvoo ympäristöä. 

On annettava tunnustus latvialaisille, jotka ovat antaneet olla paikoillaan tämän tuskia mieleen palauttavan veistoksen!

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Latvian miehitysmuseo”.

 

 

 

Kiitos Talvisodan ja Jatkosodan suomalaistaistelijoiden, että Suomessa ei ole miehitysmuseota!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Riikan tori - elämystori!

Torstai 23.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Meidän Kyröläismatkaajien viimeinen aamu heinäkuisella Baltian matkallamme alkoi käynnillä Riikan torilla.

 

 

Olen saanut muutaman kerran käydä Riikan torilla, mutta aina siellä käyminen kiinnostaa.

 

 

Riikan torin muodostavat arkkitehtonisesti ainutlaatuiset paviljongit, jotka alkujaan ovat 1920-luvulla rakennettu ilmalaivojen eli zeppeliinien hangaareiksi ja vasta myöhemmin ne on muutettu toripaviljongeiksi.

 

 

Torin muodostavat viisi paviljonkia:

• vihannespaviljonki
• maitopaviljonki
• lihapaviljonki
• kalapaviljonki
• gastronomiapaviljonki

 

Olen joskus seurannut lihapaviljongissa, kun myyjät kantavat teurastettuja sianpuolikkaita harteillaan ja sitten pilkkovat isoilla lihakirveillään ruhot pienempiin osiin. Käy Latviassa, mutta kokeilepas Suomessa; ei onnistu, vaikka samassa EU:ssa olemmekin!

 

Nyt en ehtinyt käymään yhdessäkään paviljongissa, sillä vietin koko kolme varttia - joka torikäyntiimme oli varattu - kaikille avoimella maanviljelijöiden torilla paviljonkien välissä.

 

 

Tarkoitukseni oli ostaa valkosipuleita, jotka sitten syksymmällä saisin laittaa kasvamaan aitoina talvivalkosipuleina Viljakkalan Majajärven mökkitontillani ja siinä myös onnistuin.

 

 

Ensiksi kuitenkin kuvakimara Riikan torilla näkemästäni:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************************

 

 

 

Niin, ne ostokseni:

 

 

 

 

 

Ostin viideltä eri myyjältä valkosipuleita ja oletan, että niitä ei ole käsitelty itämisen estoaineilla, joten toivon niistä saavani piristysruiskeen oman maani valkosipuleille, kun lokakuussa laitan ensi kesänä satoa tuottavan valkosipulimaani kasvukuntoon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Bremenin lahja latvialaiselle ystävyyskaupungilleen Riikalle sisälsi vahvan poliittisen viestin

Keskiviikko 22.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Riikan kaupunkikävelyyn pitää ehdottomasti sisällyttää tutustuminen Riikan saksalaisen ystävyyskaupungin Bremenin lahjoittamaan ”Bremenin soittoniekat” patsaaseen ja näin myös me Kyröläismatkaajat teimme heinäkuisena ehtoona 10.7.2018.

 

 

Bremenin soittoniekat –teos perustuu Grimmin satuun jossa aasi, koira, kissa ja kukko seikkailevat.

 

 

Eläimet eivät sadussa enää ole hyödyllisiä omistajilleen ja omistajat suunnittelevatkin niiden tappamista.

 

 

Eläimet pääsevät pakoon ja seuraavat niiden johtajan aasin ajatusta, että josko menisivät Bremeniin kaupunginmuusikoiksi.

 

 

Bremenin soittoniekat –alkuperäisveistos sijaitsee luonnollisesti Bremenissä, mutta sen mukaeltu versio sijaitsee Riikassa.

 

 

 

 

 

Bremen on Riikan ystävyyskaupunki ja se lahjoitti Riikaan vuonna 1990 riikalaisversion Bremenin soittoniekat –patsaasta.

 

 

Vuonna 1990 Latvia oli vielä Neuvostoliiton miehittämä ja patsaaseen liittyykin vahva poliittinen viesti, sillä eläimet katselevat maailmanmenoa rautaesiripun takaa!

 

 

Latvia uudelleenitsenäistyi 22.8.1991.

 

 

 

 

 

Eläinten ympärillä oleva teräsplootu kuvaa sitä rautaesirippua, joka vielä tuolloin oli Neuvostoliiton miehittämän Latvian ja vapaan lännen välillä.

Patsaan jalustassa oleva "selityslaatta".

 

 

 

 

 

Eläinten kuonojen koskettelun sanotaan tuovan koskettelijalle hyvää onnea!

 

 

 

Olen muutaman kerran päässyt Riikassa koskettelemaan Bremenin soittoniekkojen kuonoja – toki vain aasin ja koiran kuonoja, sillä kissa ja kukko ovat aivan liian korkealla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Richard Wagner, Riika ja Lentävä hollantilainen

Tiistai 21.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Saksalainen säveltäjä, kapellimestari ja musiikin teoreetikko Richard Wagner syntyi vuonna 1813 Leipzingissä ja kuoli vuonna 1883 Venetsiassa.

 

 

Wagnerin menestys perustuu yhä edelleen hänen säveltämiinsä oopperoihin.

 

 

Saimme taannoisella Kyröläismatkallamme Riikassa tutustua Richard Wagneriin, sillä hänen kunniakseen Riikassa…

 

 

 

 

 

…on mm. Richard Wagner katu eli Riharda Vagnera iela.

 

 

 

Richard Wagner oli todellinen ”Eurooppa-kansalainen” – kuten huomataan hänen synnyin- sekä kuolinpaikkakunnistaankin - ja vuonna 1837 hän siirtyi kapellimestariksi Riikaan.

 

 

 

Wagnerin tavoitteena oli saada sävellyksiään esitetyksi Pariisissa ja hän matkustikin Riikasta Lontoon kautta Pariisiin vuonna 1839.

 

 

Merimatka oli myrskyisä ja siitä innoituksen saaneena Wagner sävelsi ”Lentävä hollantilainen” –oopperan eli ”Der fliegende Holländer”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Lidossa lähtee nälkä!

Perjantai 17.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Taisi olla jo kolmas kerta, kun heinäkuun alussa sain Kyröläismatkallamme ruokailla Riikassa Lidossa, tarkemmin sanottuna Lido Atputas Centrs`ssä.

 

 

 

 

 

Tässä saavumme Lidoon.

 

 

Lido on latvialainen ravintolaketju, jonka omistaa Gunars Kirsons.

 

 

Lidon päämarkkina-alue on Riika, mutta kymmenkunta vuotta sitten se avasi ensimmäisen ravintolansa Viroon.

 

 

Lidon toiminta perustuu siihen, että asiakkaat saavat kerätä tarjolla olevasta runsaasta valikoimasta tarjottimilleen ruokia ja maksu tapahtuu kassalla painon perusteella.

 

 

Pieni kuvakertomus Lidon ruoka-annostarjonnasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

Kylläisinä lähdimme Lidosta…

 

 

 

 

 

…ja siinähän se taas eli Stalinin hammas!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen talous on saatu nousuun, mutta miksi ei Tampereella?

Torstai 16.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Saan aitiopaikalta päivittäin seurata, että miten Suomen talous on Sipilän hallituksen toimin saatu nousuun, sillä mökkitonttini on rajanaapurina Tampere-Parkano-Seinäjoki –radalle ja kun kohdallani on Majajärven liikennepaikka, on jokapäiväistä iloani seurata, kun metalli- ja puunjalostusteollisuus porskuttavat eteenpäin ihailtavalla vauhdilla.

 

 

 

 

 

Kulumassa olevalla viikolla maanantaina, tiistaina ja eilen keskiviikkona jokaisena päivänä vartin yli puolenpäivän Majajärven liikennepaikan on ohittanut Rautaruukin Raahen tehtailta Rautaruukin Hämeenlinnan tehtaille kuljettava junavaunukolonna. Kyydissä on teräsrullia.

 

 

Jonain päivänä junaa vetää peräti kaksi veturia, mutta yhdenkin veturin vetämä juna on pitkä.

 

 

 

 

 

Lähes jokaisena päivänä teräsrullajunan jälkeen Majajärven liikennepaikalle Viljakkalassa ja mökkitonttini naapuriin pohjoisesta saapuu puutavaraa kuljettava pitkä juna - tämä kuva on eilisestä eli keskiviikon junasta.

 

 

En tiedä junan lähtöasemaa, mutta asiantuntijoilta sain tiedon, että puutavara ehkä päätyy Sunila Oy:n Kotkan tehtaiden raaka-aineeksi.

 

 

Miten teräsrulla- ja puutavarajunat liittyvät Tampereen kunnallispolitiikkaan?

 

 

Junat kertovat meille jokaiselle sen, että Suomen talous on saatu kuntoon, mutta Tampereen kaupungin talous on syvässä alhossa.

 

 

Syy Tampereen talouden kriisitilanteeseen juontaa kuluneiden kymmenen – viidentoista vuoden kehitykseen, jonka aikana Tampere on tyystin laiminlyönyt elinkeinoelämänsä kehittämisen.

 

 

Tampereella luotettiin valtio-osuuksien taivaalliseen voimaan ja siihen, että sittemmin käytännössä selvitystilaan joutuneen Nokian yhteisöverot ovat ikuinen tulonlähde Tampereelle.

 

 

Uskon totena sen, että Tampereen kaupungin virkamiehet kerskuivat vielä vajaat kymmenen vuotta sitten toisilleen Valkoisen talon ruokalassa, että sainpa taas heitettyä ulos kaksi karvalakkiäijää, jotka olivat aikeissa perustaa Tampereelle konepajan!

 

 

Jos nyt vihdoin Tampereella osataan paneutua elinkeinoelämän kehittämiseen, on edessä pitkä ja kivinen tie – siinä työssä kymmenen vuotta on lyhyt aika!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lehdellä soittava ei jää lehdellä soittamaan instrumenttihankinnoissaan!

Keskiviikko 15.8.2018 - -Esko Erkkilä-

MTK-Pirkanmaan yhdistykset järjestivät alueillaan lauantaina 11.8.2018 ”Päivä maalla”-tilaisuuksia ja oma MTK-yhdistykseni eli MTK-Viljakkala oli aktiivinen ja järjesti kahdella tilalla tämän tilaisuuden.

 

 

 

 

 

Säkinojan tilalla…

 

 

 

 

 

… järjestettyyn tilaisuuteen oli tilanteeseen sopivat opasteet.

 

 

 

 

 

Talon puolesta tarjolla oli kahvia ja Louhisaaren juomaa eli Mannerheimin juomaa, joka on valmistettu mustaherukanlehdillä maustetusta simasta.

 

 

Mannerheimin juomaa on Askaisten Louhisaaressa maistellut myös sittemmin Suomen marsalkaksi kohonnut Mannerheim.

 

 

Kahvia karttavana tykkäsin Mannerheimin juomasta, jota siis kutsutaan Louhisaaren juomaksi, mutta myös Marskin simaksi tai mustaherukanlehtijuomaksi!

 

 

 

 

 

 

Säkinojan tila on komea maalaistalo, jonka ovat luoneet tietokirjailija, kapteeni ja sosionomi Esko Lammi vaimonsa kanssa – nykyisin tilaa isännöi maalaistalon naapuriin rakentamassaan talossa MTK-Viljakkalan johtokunnan jäsen Kari Lammi.

 

 

 

 

 

Vieraisille saapui tuttuni Kangasalta eli Mikko Kiio, jonka tiedän taitavaksi sahansoittajaksi ja erittäin taitavaksi lehdelläsoittajaksi.

 

 

 

 

 

Mikko otti ensimmäiseksi työkseen sireenipuskasta pienen sireeninoksan ja valitsi siitä yhden lehden soittovälineeksi.

 

 

 

 

 

Säkinojan tilan tienoot olivat todellinen musiikkikulttuurin kehto, kun Mikko Kiio kajautti ensiksi Finlandia-hymnin ja sen jälkeen Sibeliuksen tunnetuinta tuotantoa!

 

 

Olen monesti kuullut Mikko Kiion soittavan lehdellä, mutta tämä Säkinojan tilalla Viljakkalan Karhella kuulemani esitys ylitti kaikki entiset esitykset!

 

 

Mikko Kiion lehdillä soittamiseen pääsee tutustumaan, kun googlaa ”Mikko Kiio” – kannattaa katsoa ja ihmetellä.

 

 

Googlailin minäkin ja vasta googlailun tuloksena huomasin, että Mikon repertuaariin kuuluu monia tuttuja musiikkikappaleita – hän ei ole erikoistunut vain yhteen tai kahteen kappaleeseen. Ja ei myöskään vain sireenilehteen vaan vaikkapa ulpukanlehti passaa instrumentiksi oikein hyvin.

 

 

Mikko on mielenkiintoinen persoona: Joskus hän oli mukana jossain poliittisessa tilaisuudessa Tampereen Keskustorilla, jonka juonsin. Mikolla oli mukanaan pieni katiska tai jotkut sanovat kartiska ja pyysi puheenvuoron, jonka luonnollisesti hänelle annoin; Mikko kertoi keräävänsä siihen ääniä!

 

 

Mikko kävi joskus vieraanani Viljakkalan Majajärvellä ja toi tuliaisiksi sikurinsiemeniä, joista nyt on kasvanut iso pehko sikureita!

 

 

Hieno mies ja taitava lehdellä soittava soittoniekka tuo Mikko Kiio!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Riikassa Radio- ja televisiotorni sekä "Stalin hammas" näkyvät kauas ja molemmista näkee kauas!

Sunnuntai 12.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Liettuan pääkaupungista Vilnasta Latvian pääkaupunkiin Riikaan kun tullaan, bussin ikkunoista näkyvät kaksi Riikan korkeaa rakennusta eli Radio- ja televisiotorni sekä ”Stalinin hammas”.

 

 

 

 

 

Radio- ja televisiotorni sijaitsee Daugavajoen eli Väinänjoen Zakusala-saarella ja on korkeudeltaan 368,5 metriä.

 

 

Torni on Euroopan kolmanneksi korkein rakennus, sillä sitä korkeampia ovat vain Moskovan Ostankinon ja Kiovan televisiotornit.

 

 

Torni rakennettiin vuosina 1979 – 1986 ja tavoitteena silloin oli, että rakennus kestäisi 250-vuotta.

 

Mainittakoon, että Näsinneulan korkeus on 168 metriä!

 

 

En ole milloinkaan käynyt Riikan Radio- ja televisiotornissa vaikka tietojen mukaan siellä on hieno näköalatasanne – tarttis joskus käydä!

 

 

 

 

 

Pian Radio- ja televisiotornin jälkeen bussin ikkunasta voi nähdä Stalinin hampaan eli Latvian tiedeakatemian rakennuksen.

 

 

Rakennus rakennettiin vuosina 1951 – 1961 ja nykyään se tunnetaan yksinomaan näköalatornina.

 

 

Vuosina 1947 – 1953 Josef Stalin rakennutti jokseenkin samanlaisia rakennuksia Moskovaan seitsemän kappaletta ja niiden tarkoituksena oli osoittaa muulle maailmalle, että myös Moskovassa on pilvenpiirtäjiä.

 

 

Stalin ”lahjoitti” samanlaiset rakennukset myös Riikaan sekä Puolan pääkaupunkiin Varsovaan.

 

 

En ole käynyt Riikan Stalinin hampaassa, mutta olen aikoinaan tutustunut Varsovassa Stalinin hampaaseen ja laatinut käynnistä pitkähkön ja monilla valokuvilla varustetun blogikirjoituksen.

 

 

Blogikirjoitukseni löytyy, jos googlaa ”Esko Erkkilä Stalinin hammas”.

 

 

 

Saavuimme Riikaan siis etelästä ja näimme Radio- ja televisiotornin sekä Stalinin hampaan – nyt pääsimme syömään Lidoon, mutta siitä myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lyhyisiin neljän vuoden jaksoihin pätkitty vastuu merkitsee jatkuvaa luistamista tarvittavista tervehdyttämistoimenpiteistä

Lauantai 11.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen varovasti vilkutellut vihreää valoa Tampereella jo kymmenkunta vuotta noudatetulle pormestarimallille.

 

 

Nyt kuitenkin Tampereen kahdeksan vuotta jatkunut taloudellinen alamäki alkaa kypsyttämään myös minua ja kaipaan pitkäaikaisempiin jaksoihin perustuvaa johtamista.

 

 

Tiedän omasta työelämästäni, että yrityksen tai sen yksikön talous voidaan taitamattoman johtajan päätöksellä tuhota jopa parissa viikossa, mutta talouden kuntoon laittaminen vaatii moninkertaisen ajan, sillä siinä työssä vaaditaan vuosien työ.

 

 

Edellisellä pormestarikaudella Tampereen talous tuhottiin perusteellisesti, kun Kokoomus teki kaikkensa miellyttääkseen rakennusliikkeitä ja samaan aikaan Vihreät painostivat Kokoomusta kaikenlaisiin hullutuksiin.

 

 

Nostan hattua demareille, joiden valtaenemmistö vastusti tunnelia eli kaiken pahuuden alkujuurta, mutta sitten demareittenkin joukosta löytyi muutama Juudas ja tunneli toteutettiin.

 

 

Vihreitten tuki tunnelille oli heidän vaatimuksensa sille, että Tampereelle tehdään miljardiluokan turhuuksien investointi eli ratikka!

 

 

Pormestarimallissa neljän vuoden vastuujaksot eivät luo mahdollisuuksia kestävän talouden kehittämiseen, sillä kaksi ensimmäistä vuotta menee opetteluun ja toisen kaksivuotisjakson aikana pormestarin ja ennen kaikkea hänen esikuntansa pitää varmistella pysymistä vallassa.

 

 

Ihmettelen, että millaista johtamista Tampereen luottamushenkilöt sallivat!

 

 

Opin työelämän aikana, että jokainen palaveri ja neuvottelu aloitetaan taloudellisen tilanteen selvittelyllä ja analysoinnilla.

 

 

Olen kaikissa puheenjohtajatoimissani toteuttanut työelämässä oppimaani tapaa ja senkö vuoksi kaikkien puheenjohtamieni organisaatioiden talous onkin aina ollut kunnossa?

 

 

Johtamieni organisaatioiden talousluvut eivät ole lähelläkään miljoonaluokkaa, mutta sitä tärkeämpi onkin se, että talous on kunnossa.

 

 *************

 

Vakaasti harkitsen, että alan ehdottelemaan Tampereen kaupungin palaamista johtamisjärjestelmässään kaupunginjohtaja-systeemiin, sillä siihen palaamalla kaupungin taloudenhoito ehkä sittenkin saataisiin paremmalle tolalle.

 

 

Muutosta ei kaupunkitasolla voida saada parin ja ei ehkä neljänkään vuoden aikana, mutta tehokkaalla työllä Tampereenkin talous olisi saatavissa lähes viisitoista vuotta kestäneen korpivaelluksen jälkeen säälliselle tasolla.

 

 

Toisaalta on tiedostettava, että Juha Sipilän johdolla kuralla ollut Suomen talous saatiin kuntoon kolmen vuoden jälkeen eli mistäpä Tampereen kaupunki löytäisi ”sipilän”?

 

 

 

-Esko Erkkilä-