Alueiden itsenäisyyden toteutuminen vaatii, että emävaltio kannattaa hanketta

Lauantai 23.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Keskustan presidenttiehdokas, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Matti Vanhanen pohti keskiviikkona 20.12.2017 Tampereella Suomalaisuuden Liiton ja Tampereen Paasikivi-seuran yhteistilaisuudessa, että miksi alueiden itsenäisyyspyrkimykset eivät toteudu.

 

Matti Vanhanen esiintyi tilaisuudessa Helsingin Paasikivi-seuran puheenjohtajana.

 

 

 

 

 

Vanhanen mainitsi esimerkkeinä mm. Katalonian, Palestiinan sekä Skotlannin itsenäistymispyrkimykset.

 

 

Vanhanen linkitti nykyiset eri alueiden itsenäisyyspyrkimykset siihen tilanteeseen, jossa Suomi sai itsenäisyyden sata vuotta sitten ja keskeisimmäksi eroksi hän näki sen, että…

 

 

…emävaltio oli silloin sekasorrossa.

 

 

Matti Vanhanen kertoi, että Kataloniasta on häneen oltu yhteydessä ja kysytty hänen mielipidettään.

 

 

Nyt harmittelen kun en tullut kysyneeksi, että milloin tuo kysely on tullut. 

 

 

Onko kysely tapahtunut Vanhasen pääministeriaikana vaiko ihan nyt?

 

 

Tiedän, että tapaan Matti Vanhasen henkilökohtaisesti ainakin kahdesti ennen tammikuun presidentinvaaleja ja tuossapa on hyvä kysymys!

 

 

Sen Vanhanen kertoi vastanneensa katalonialaisille, että asiassa pitää kunnioittaa Espanjan perustuslakia.

 

 

Alueiden itsenäistymispyrkimyksistä Vanhanen totesi Suomen edun olleen aikanaan sen, että Suomesta löytyi vallan ottavia päteviä henkilöitä ja esimerkkinä hän mainitsi P. E. Svinhufvudin sekä Santeri Alkion.

 

 

Kiitoksia Matti Vanhaselle syvälle luodanneista historianäkemyksistä, sillä mm. niitä kansalaiset arvostavat, kun maallemme valitaan Tasavallan presidentti tammikuussa 2018!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

91-vuotiaan Liisa Tiukan häätö omasta asunnostaan ei saanut kenenkään hyväksyntää Tampereen Vanhusneuvoston glögitilaisuudessa

Keskiviikko 20.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Vanhusneuvosto järjesti kaupunkimme ikäihmisille ja alan virkahenkilöille suunnatun glögitilaisuuden eilen Työväenmuseo Werstaalla Finlaysonilla.

 

 

Vanhusneuvoston jäsenenä olin isännän roolissa paikalla.

 

 

Luottamushenkilöelimemme virkahenkilöt muistelivat, että edellisvuosina vastaavaan tilaisuuteen osallistui satakunta ikäihmistä, mutta nyt tilaisuuden suosio oli paljon suurempi, sillä varatut 135 joulutorttua loppuivat kesken jo runsaan tunnin kuluttua.

 

 

Oli noloa isäntänä selitellä joulutorttujen loppumista!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tamperelaiset ikäihmiset kyselivät innokkaasti Vanhusneuvoston toiminnasta ja minäkin kävin monen vieraan kanssa avartavia keskusteluja.

 

 

Suurimman huomion glögitilaisuuden keskusteluissa koski sitä häätöä, jonka 91-vuotias Liisa Tiukka sai kokea viime maanantaina.

 

 

Tunnen Liisan ja hän tuntee minut, mutta en tiedä tapauksen taustoja riittävästi, mutta sitä ihmettelen monien muiden tavoin, että millä perusteilla taloyhtiö ja sen hallitus häätää 91-vuotiaan vanhuksen omasta kodistaan!

 

 

Lehtitietojen mukaan Liisa omistaa asunto-osakeyhtiössä 100 ja 50 neliömetrin kokoiset asunnot ja nyt ne molemmat on viime maanantaina otettu taloyhtiön hallintaan.

 

 

Herää kysymys, että miten taloyhtiö aikoo hallinnoida Liisa Tiukan omistamia asunto-osakkeita? Aikooko taloyhtiö myydä Liisan asunto-osakkeet? Jos myy, niin kenelle?

 

 

Kysymyksiä on loputtomiin, mutta vastauksia emme taida saada.

 

 

Tampereen kaupunki ei ole osallisena Liisa Tiukan häätöjutussa, mutta kaupunki varasi Liisan käyttöön häädön jälkeen asunnon Koukkuniemen vanhainkodista – keskustelin glögitilaisuudessa asiasta apulaispormestari Johanna Loukaskorven kanssa ja apulaispormestari vahvisti näin tapahtuneen.

 

 

Liisa Tiukan häätöjuttu osoittaa, että miten heikoissa ”kantumissa” Suomessa on ikäihmisten asiat.

 

 

Lisätietoja Liisa Tiukan häädöstä saa, jos googlaa ”Liisa Tiukka häätö”.

 

 

Surullista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sitra on monessa mukana Tampereella, Pirkanmaalla ja koko Suomessa

Lauantai 16.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Sitrasta todetaan yleisesittelynä näin:

 

 

”Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (vuoteen 1990 Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto) eli Sitra on julkisoikeudellinen eduskunnan valvoma rahasto, joka perustettiin vuonna 1967 Suomen Pankin yhteyteen Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlan kunniaksi.

 

 

Sitran tehtävä on rakentaa huomisen menestyvää Suomea, ennakoida yhteiskunnan muutosvoimia ja niiden vaikutuksia, etsiä uusia käytännön toimintamalleja ja vauhdittaa kestävään hyvinvointiin tähtäävää liiketoimintaa.”

 

 

Kuten jo eilen kerroin, osallistuin Tampere-talossa 13.12.2017 Sitran ja Tampereen kaupungin yhdessä järjestämään seminaariin.

 

 

 

 

 

Seminaarin avasi johtaja Antti Kivelä Sitrasta – Kivelä kuuluu Sitran johtoryhmään ja hänen vastuualueensa Sitrassa on ”uudistumiskyky”.

 

 

Johtaja Kivelän lyhyt esitys oli mielenkiintoinen ja siinä hän mm. kertoi, niistä yhteistoimintamuodoista, joita Sitralla on ollut Tampereen kaupungin ja yleensäkin Pirkanmaan kanssa.

 

 

Seuraavassa luettelonomaisesti niitä projekteja, joissa Sitra on ollut mukana ja ilmeisesti myös rahoittamassa Pirkanmaalla:

 

 

• tekonivelsairaala Coxan perustaminen

 

• Coxa on Suomen ainoa, puhtaasti tekonivelleikkauksiin erikoistunut sairaala, jossa tehdään yli 3 500 tekonivelleikkausta vuosittain

 

• Tays Sydänsairaalan perustaminen

 

• Sydänsairaala on sydämen hoitoon erikoistunut täyden palvelun sairaala, joka toimii Tampereella, Valkeakoskella, Hämeenlinnassa, Riihimäellä ja Helsingissä

 

• Tampereella toimivan Koukkuniemen vanhainkodin kehittäminen

 

• Kauppakeskus Eloon Ylöjärvellä kesäkuussa 2009 avatun Suomen ensimmäisen terveyskioskin perustaminen

 

• Tays:n yhtiöittämisen tukeminen

 

• Tays:n Sydänsairaalan johdolla tapahtuvan sydänsairauksien synnyinpolkujen tutkimisen tukeminen

 

• Tampereen Tesomalla toteutettavan terveyspalvelujen allianssimallin kehittäminen

 

 

• valtakunnallisen SOTE-valinnanvapausmallin kokeilun tukeminen Tampereen lisäksi Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Keski-Uudellamaalla sekä Ylä-Savossa

 

 

Kiitän johtaja Antti Kivelää esityksestä, jonka hän piti Tampere-talossa 13.12.2017; esityksen ansiosta tiedän nyt paljon enemmän siitä työstä, jota Sitra tekee!

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvostan saamaani kunniamerkkiä

Keskiviikko 6.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Itsenäisyyspäivän kunniaksi poikkesin kirjahyllyllä ja otin esille kauan sitten saamani kunniamerkin.

 

 

 

 

 

Kunniamerkkini on Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi ja sain se jo viitisentoista vuotta sitten.

 

 

Kunniamerkin minulle anoi Pirkanmaan Agrologit ry ja kiitos siitä heille.

 

********************

 

Suomessa on kaksi ritarikuntaa – Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta ja Suomen Leijonan ritarikunta.

 

 

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalla on arvojärjestyksessä seuraavat kunniamerkit:

 

 

• suurristi
• I luokan komentajamerkki
• komentajamerkki
• I luokan ritarimerkki
• ritarimerkki

 

Lisäksi ritarikunnalla on ansioristi sekä kolme mitaliluokkaa:

• ansioristi
• I luokan mitali kultaristein,
• I luokan mitali sekä
• mitali

 

 

 

*****************

 

 

Olen saanut olla työelämässä ja myös järjestöelämässä anomassa kunniamerkkejä ansioituneille henkilöille ja anomisista jokunen muistelma.

 

 

Olin aikoinaan Etelä-Pohjanmaan Agrologit ry:n sihteeri ja anoimme menestyksellisesti kunniamerkkiä eräälle jäsenellemme.

 

 

Kyseessä oli ansioitunut jäsen ja ao. Ritarikunta myönsi hänelle niin korkean kunniamerkin, että se oli maksullinen.

 

Emme olleet osanneet varautua maksullisuuteen, mutta kun se kuuluu anojan velvollisuuksiin, niin maksettavahan se oli.  Yhdistyksellämme ei ollut suuria varoja ja kunniamerkin lunastamiseen menikin puolet yhdistyksemme silloisista varoista.

 Siitäkin kuitenkin selvittiin.

 

**************

 

Meillä agrologeilla oli ainakin ennen se tapana, että kerroimme henkilölle etukäteen suunnitelmistamme ja pyysimme häneltä tiedot niistä ansioista, joita hänellä on.  Vaarana tässä on tietysti se, että josko kunniamerkkiä ei sitten myönnetäkään, mutta etuna puolestaan se, että asianomaisen kaikki ansiot tulevat ritarikunnan tietoisuuteen.

 

 

Noudatin tätä tapaa myös työelämässä ja hyvillä tuloksilla, sillä ainakin eräs alaiseni sai näin menetellen kunniamerkin vaikka edellinen hakemus olikin tullut bumerangina takaisin.

 

 

Suosittelin samaa tapaa myös eräässä toisessa vastaavassa työelämän tapauksessa ja hienolla lopputuloksella.

 

 

On tärkeää anomusvaiheessa anojien tietää, että mille ministeriölle kunniamerkkianomuksen osoittaa; kokemuksesta tiedän, että esimerkiksi omakotiyhdistysasioissa kunnostautuneiden kunniamerkkianomukset pitää osoittaa ympäristöministeriölle!

 

 

Onnittelut tänään kunniamerkin saaneille ja onnittelut myös niille, jotka ovat saaneet kunniamerkin edellisvuosina!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Italiassa tuotetusta vehnästä lähes puolet on durumvehnää

Tiistai 28.11.2017 - -Esko Erkkilä-

Lokakuisella Sorrenton-matkallamme eräs vierailukohteemme oli pastatehdas ja siellä saimme hieman tutustua italialaiseen vehnänviljelyyn.

 

 

Toimin työelämäni aikana muutaman vuoden päätoimisesti viljojen parissa ja se merkitsi, että pastatehtaalla kuulemani vilja-asia oli mielenkiintoista.

 

 

Olen tätä juttua varten täydentänyt tietojani vehnäasioista useista eri lähteistä.

 

 

Italiassa vuonna 2012 vehnäsato oli 7.445 miljoonaa kiloa, kun se Suomessa samana vuonna oli poikkeuksellisen suuri eli 975 miljoonaa kiloa. Luonnonvarakeskuksen ennakkkotietojen mukaan vehnäsato on tänä vuonna Suomessa 789 miljoonaa kiloa.

Vielä pari mittasuhteita kuvaavaa tietoa:

* Suomessa kaikkien viljalajien kokonaissato on tänä vuonna hieman alle 4 miljardia kiloa eli alle 4.000 Mkg, kun Italiassa pelkästään leipävehnää korjataan saman verran ja samoin myös durumvehnää saman verran kuin Suomessa kaikkia viljalajeja.

* vehnän ja durumvehnän lisäksi Italiassa saadaan maissia tuplasti saman verran kuin Suomessa on viljojen kokonaissato

 

 

**************

 

 

Välihuomautuksena se, että tapaan käyttää vilja- ja yleensäkin raaka-ainevolyymeistä puhuessani mittayksikkönä miljoonia kiloja, kun monet käyttävät mittayksikkönä tuhansia tonneja. Miljoona kiloa on tuhat tonnia.

 

 

**************

 

 

Italian vehnäsadosta puolet on durumvehnää eli vuonna 2012 durumsato oli Italiassa 3.561 Mkg ja tavallisen leipävehnän sato 3.884 Mkg.

 

 

On muistettava, että Italiassa maissisato on siis jokseenkin samaa luokkaa kuin leipävehnä- ja durumvehnäsadot yhteensä.

 

 

Leipävehnän latinankielinen nimi on Triticum aestivum ja durumvehnän vastaavasti Triticum durum.

 

 

Durumvehnää kutsutaan myös nimillä lasivehnä, kovavehnä, makaronivehnä tai pastavehnä – toki sillä saattaa olla muitakin nimiä.

 

 

Durumvehnän nimistä jo voidaan päätellä, että sitä käytetään pastanvalmistuksessa raaka-aineena.

 

 

Pastatehdasvierailullamme minulle oli suuri yllätys, että Italia ei ole omavarainen durumvehnässä vaan Italiaan tuodaan durumvehnää mm. Ukrainasta ja Kanadasta.

 

 

Kanada on maailman suurin durumvehnän vientimaa ja sen tiesinkin, mutta Ukraina durumvehnän vientimaana oli minulle uutta tietoa.

 

 

Durumvehnää tuodaan myös Suomeen, mutta tuontivolyymejä ja tuontimaita en saanut selville.

 

 

Durumvehnää suomalaiset myllyt käyttävät raaka-aineena  pastajauhojen jauhatuksessa.

 

 

Durumvehnä ei kasva Suomessa, mutta muutamia yksilöitä on löydetty yksittäisinä hajaesiintymisinä viljavarastojen ja viljan purkauspaikkojen läheltä, jonne se on kulkeutunut tuontiviljan mukana.

 

 

Pyrin lähipäivinä kertomaan pastatehdasvierailustamme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

The story of San Michele

Lauantai 18.11.2017 - -Esko Erkkilä-

Jatkan vielä Axel Munthesta ja hänen Anacaprilla sijaitsevasta Villa San Michelestä.

 

 

Tämä taitaa olla jo viides peräkkäinen juttuni samasta aiheesta, mutta kun näen päivittäiset juttujeni lukijamäärät, niin uskallan jatkaa aiheesta - kiinnostusta on riittänyt.

 

 

 

 

 

Axel Munthe kirjoitti otsikossa mainitun kirjan vuonna 1929 ja alkuvaikeuksien jälkeen siitä kehkeytyi suurmenestys.

 

 

Alkuteos on englanninkielinen ja Munthe itse käänsi sen…

 

 

 

 

 

…ruotsiksi vuonna 1930.

 

 

 

 

 

Suomeksi ”The story of San Michele” tai ”Boken om San Michele” käännettiin vuonna 1930 ja silloin sen nimeksi tuli ”Huvila meren rannalla”.

 

 

 

 

 

 

 

The story of San Michele/ Boken om San Michele/Huvila meren rannalla –kirjoissa Alex Munthen kertomat jutut eivät ole ehkä täysin totta, mutta ainakin ne noudattelevat suurinpiirtein niitä tapahtumia, joita lääkäri ja kirjailija Axel Munthe koki  Caprilla.

 

 

Sanotaan, että esimerkiksi Ruotsin kuningattareen liittyvät kerronnat eivät ole kirjassa täydellisiä tapahtuneisiin verrattuna.

 

 

Olen perin huono arvioimaan ”Huvila meren rannalla” –kirjaa, sillä en ole siihen tutustunut- suunnitelmissa kirjan lainaaminen toki on.

 

 

Toivon, että googlaatte:

 

 

• ”The story of San Michele”

 

tai/ja

 

• ”Boken om San Michele”

 

tai/ja

 

• ”Huvila meren rannalla”

 

 

Parasta tietenkin olisi, jos ostaisitte tai lainaisitte kirjan – sitä minä suunnittelen!

 

 

 

*****************

 

 

 

Vielä muutama kuva Villa San Michelen puutarhasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

Kävelymatkalla Munthen huvilasta Anacaprin keskustaan on liikkeiden edessä ”vartiossa” hälystä piittaamattomia kissoja ja tässä yksi niistä!

 

 

****************

 

 

Munthen huvilasta vielä se, että hän tarjoutui myymään elämäntyönsä Luftwaffen komentaja Hermann Göringille.

 

Onneksi kaupoista ei tullut mitään ja huvila on nyt Ruotsin valtion omistamana avoinna kaikille Anacaprilla – kannattaa ehdottomasti poiketa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Axel Munthen Villa San Michele on Anacaprin kuuluisin nähtävyys

Tiistai 14.11.2017 - -Esko Erkkilä-

Ruotsalainen lääkäri Axel Munthe (1857 – 1949) rakensi Caprin saarelle Anacapriin huvilan, joka on tänä päivänä Anacaprin kuuluisin ja kiehtovin nähtävyys.

 

 

On luonnollista, että tutustuminen Munthen rakentamaan Villa San Micheleen kuului Capsin vierailumme ohjelmaan, kun teimme Sorrentosta matkan Caprin saarelle.

 

 

Munthe oli todellinen kosmopoliitti; syntyi Ruotsissa, mutta muutti 18-vuotiaana Ranskaan, jossa opiskeli lääkäriksi.  Munthe teki työuransa Ranskassa ja Italiassa, mutta liikkui laajalti maailmalla.

 

 

Anacaprissa sijaitseva Munthen rakentama Villa San Michele on nykyisin Ruotsin valtion omistuksessa ja on annettava suuri tunnustus Ruotsin valtiolle, joka pitää ”Munthen huvilaa” avoinna kaikille.

 

 

 

 

 

Villa San Michelestä on vaikea saada kokonaiskuvaa ulkoapäin, sillä suuri rakennuskokonaisuus valloittaa koko sen korkean vuoren, jolla se sijaitsee.

 

 

 

 

 

Rakennuksen ulkopuolella on havainnekuva huvilasta ja siitä saa jonkinmoisen kokonaiskuvan Villa San Michelestä.

 

 

 

 

 

Huvilaan on sisäänpääsymaksu, mutta se on niin pieni, että se kannattaa satunnaispoikkeajankin maksaa.

 

 

 

 

 

Aulassa vierailijaa tervehtivät Italian ja Ruotsin pienoisliput.

 

 

 

 

 

Huvilassa kaikki on alkuperäisesineistöä lukuun ottamatta Ruotsin nykyisen hallitsijaparin valokuvaa.

 

 ************

 

Sanotaan, että Axel Munthesta on vähän valokuvia, mutta toki niitä muutama on esillä huvilassa:

 

 

 

 

 

Munthe 10-vuotiaana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Munthe Ison-Britannian Punaisen Ristin uniformussa.

 

 

 

 

 

Veistos huvilan isännästä.

 

 

 

Jatkan myöhemmin siitä mitä näimme Munthen huvilassa ja mutta jo nyt totean, että Caprin saarella kävijän kannattaa nousta Anacapriin ja tutustua siellä Villa San Micheleen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Ideaparkin valtaus onnistui hienosti!

Perjantai 10.11.2017 - -Esko Erkkilä-

 

 

Eläkeliiton Pirkanmaan piiri järjesti keskiviikkona 8.11.2017 Ideaparkin valtauksen.

 

 

Valtaukseen osallistuivat lähes kaikki Eläkeliiton Pirkanmaan piirin yhdistykset ja Tampereen yhdistys oli yksi osallistujista.

 

 

 

 

Yli kuusituntisen ”valtauksen” juontajana toimi Juhani Viita ja hänellä oli apunaan…

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

Eläkeliiton Pirkanmaan piirin yhdistykset esittivät päivän aikana omaa ohjelmaansa parhaimmillaan yli 500-henkiselle yleisölle, mutta ”kattoesiintyjänä” toimi…

 

 

 

 

 

…vuoden 2013 tangokuningas Kyösti Mäkimattila.

 

 

 

**************************

 

 

 

 

 

Ideaparkin valloituksessa oli hienoa olla Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtaja, sillä niin vakuuttavasti esiintyivät musiikkivastaavamme Pekka Hilden ja Kirsi Hellsten.

 

 

 

 

 

Kirsi…

 

 

 

 

 

…ja Pekka ovat kouliintuneita esiintyjiä ja kun heillä sen lisäksi olivat mainiot äänentoistolaitteet, oli heidän esiintymisensä nautittavaa.

 

 

 

Kirsi ja Pekka esittivät seuraavat kappaleet:

 

 

• ”Tähdet meren yllä”

• ”Keinu kanssani”

• ”Jotain jää” elokuvasta Kaksipäisen kotkan varjossa

• ”Ikivanha leikki”, jonka aikoinaan Paula Koivuniemi lauloi huipulle

 

 

 

Kiitokset Eläkeliiton Pirkanmaan piirille ja Ideaparkille nautittavan toimintapäivän järjestämisestä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Casa del Menandron talo kaivettiin Pompeijissa esiin vain vajaat yhdeksänkymmentä vuotta sitten

Keskiviikko 25.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 Pompeijin kaupunki hautautui 8 – 10 metriä paksuisen hohkakivi- ja tuhkakerroksen alle.

 

 

Kaupunki sai nukkua ruususen untaan aina vuoteen 1748 saakka, jolloin ensimmäiset kaivaukset alkoivat.

 

 

Kaivaukset ovat yhä edelleen kesken, sillä n. 65 hehtaarin suuruisesta alasta on kaivettu esiin vasta n. 45 hehtaaria.

 

 

 

 

 

Casa del Menandron taloa alettiin kaivamaan esiin marraskuussa 1926 ja työ tuli valmiiksi kesäkuussa 1932 – aikaa kaivaustöistä on siis vasta n. 90 vuotta!

 

 

Rauniotalon seinässä oleva opaskyltti on luonnollisesti asetettu paikoilleen vasta hetki sitten.

 

 ***************

 

Arvellaan, että tämän suuren talon viimeinen omistaja on ollut Quintus Poppaeus Sabinus, mutta täyttä varmuutta siitä ei ole.

 

 

Talo voi olla paikallisen tuomarin tai on mahdollista, että talon omistaja on ollut varakas matkaaja, sillä Pompeijin ilmasto houkutteli kaupunkiin mm. varakkaita roomalaisia.

 

 

 

 

 

Talon ”eteisessä” on marmoriallas, johon sadevesi pääsi kattoaukosta.

 

 

 

 

 

Avara sisäpiha – jopa puutarhamainen – tuo vihreyttä koko taloon.

 

  

****************

 

 

Huoneiden seinillä on taidokkaita ja n. 2000 vuotta vanhoja freskoja.

 

 

 

 

Tämä maalaus on antanut nimen Menandron talolle, sillä kyseessä on kreikkalainen runoilija Menandro.

 

 

Kuva on minun ottamani ja käsittelemätön. Netistä löytää samasta kohteesta otettuja, mutta käsiteltyjä kuvia.

 

 

 

 

 

Myös tämä on ottamani ja käsittelemätön kuva. Tässä Aiace etsii suojaa.

 

 

************************

 

 

Vielä muutama kuva, jotka otin Menandron talossa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

Muistutan juttuni lopuksi, että Menandron talo on kaivettu vain n. 90 vuotta sitten esille monimetrisen hohkakivi- ja tuhkavuoren alta, jossa se sai uinua n. 1850 vuotta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Todellinen kokemus - Pompeiji

Tiistai 24.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Sorrenton-matkamme toisena päivänä saimme tutustua Vesuvius-tulivuoren purkauksessa hävinneeseen Pompeijin kaupunkiin.

 

 

Vesuviuksen vuonna 79 tapahtunut purkaus peitti alleen Pompeijin kaupungin.

 

 

Pompeiji sai olla kahdeksan – kymmenmetrisen hohkakivi- ja tuhkakerroksen alla lähes 1700 vuotta, sillä kaivaukset sen esiin saamiseksi alkoivat vasta vuonna 1748.

 

 

Seuraavassa ensimmäinen kuvakertomus tutustumisestamme Pompeijiin:

 

 

 

 

 

Ensimmäinen tutustumiskohteemme Pompeijissa oli gladiaattorikenttä.

 

 

 

 

 

Gladiaattorit asuivat kentän laidoilla sijaitsevissa pienissä huoneissa.

 

 

 

 

 

Tässä sisäkuva gladiaattorin huoneesta.

 

 

 

 

 

Gladiaattoreina tai ainakin heidän joukossaan oli myös naisgladiaattoreita – saattoivat olla vain ”viihdytysmielessä”!

 

 

 

 

 

Pompeijissa oli amfiteattereita ja tässä olen tutustumassa niistä yhteen.

 

 

Muistutan taas, että kaikki nämä rakenteet olivat kahdeksanmetrisen hohkakivi- ja tuhkakerroksen peitossa 1700 vuotta!

 

 

 

 

 

Pompeijin kadut olivat ja ovat yhä edelleen niin kapeita, että niille mahtuivat vain kahdet hevosrattaat vierekkäin.

Mainittakoon, että sama raideleveys on nykyään käytössä useimmissa etelä- ja keski-Euroopan maissa!

 

 

Kuvassa näkyvä ”suojatie” oli välttämätön, sillä jätevesijärjestelmää ei ollut. Kaikki jätteet kaadettiin kadulle ja jotta kaupunkilaiset pääsivät kulkemaan kuivin jaloin, oli välttämätöntä kiviset korokkeet, jotta kadun pystyi ylittämään.

 

 

 

 

 

Katukivissä näkee tänäänkin uria, jotka ovat syntyneet hevoskärryjen kärrynpyörien aiheuttamasta kulutuksesta.

 

 

 

 

 

Reunuskivissä on yhä edelleen nähtävissä kaiverrettuja reikiä, joihin hevosten suitset voitiin sitoa, kun isäntä meni asioilleen vaikkapa…

 

 

 

 

 

…katukeittiöön, josta tarjoiltiin ruokaa!

 

 

 

 

 

Pompeijissa katukeittiöiden ja muiden kadunvarren liikkeiden edessä olivat yli 1900 vuotta sitten liukuovet ja liukuovien alapuoliset urat kivissä on edelleen monissa paikoissa selvästi nähtävissä.

 

 

*************

 

 

 

 

Terme Stabiane eli roomalainen kylpylä on Pompeijin vanhin rakennuskompleksi.

 

 

Kylpylän pääkoriste kuvaa Jupiteria, jonka kädessä on valtikkasauva.

 

 

 

 

 

Tässä samainen Jupiter-veistos (oikealla ylhäällä) laajemmassa kuvassa.

 

 

 

Muistutan taas, että kaikki tämä oli hohkakiveen ja tuhkaan hautautuneena 1700 vuotta!

 

 

 

 

 

Poistuimme kylpylästä ja jatkoimme matkaa Pompeijin seuraavaan kohteeseen.

PS. Suosittelen tutustumaan Pompeijiin, jos ja kun olette matkalla Italiassa.  Oletan, että esim. Roomasta pääsee pikajunalla nopeasti Napoliin ja sieltä paikallisjunalla Sorrenton suuntaan; poisjäänti Pompei Scavi -asemalla ja olet kävelymatkan päässä Pompeijin rauniokaupungista!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joutuuko keväällä ostamaan kehäkukan siemenet?

Keskiviikko 18.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Meillä on ollut tapana, että käytämme joka vuosi kehäkukan siemeninä edellisvuoden oman kasvuston siemeniä.

 

 

Nyt näyttää vaikealta, sillä kesän lämpösumma ei taida riittää, jotta kehäkukat ehtisivät valmistua siihen asentoon, että saisimme omaa siementä ensi kevään kylvöihin.

 

 

Kokemuksemme omien kehäkukkien siementen käyttämisestä ovat olleet positiivisia, sillä kannan degeneraatiota emme ole havainneet.

 

 

Pääsin vuonna 2001 käymään Tverin nunnaluostarin puutarhassa Volgan mutkassa ja siellä kasvaneet kehäkukat olivat todellisia minikehäkukkia. Opasnunnat kertoivat, että kehäkukkien pienikokoisuus oli sen seurausta, että he käyttävät kylvöksiin aina edellisvuoden kukkien siemeniä!

 

 

 

 

 

 

 

Tämä kaunis kukka ei ehdi ennen pakkasia siemenvaiheeseen!

 

 

 

 

 

Tiukkaa tekee, jotta ehtii tuleentumaan siemenkelpoiseksi!

 

 

 

 

 

 

Tämä on jo nyt ehtinyt tuleentumaan siemenvaiheeseen - harvinaista!

 

 

 

No, kehäkukkien omasiementä on aina keväisin saanut roiskia vähän rankemmalla kädellä kylvövakoon, mutta ensi keväänä pitää kylvössä olla tarkempi, kun käyttöön pitää ottaa ostosiemen!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Esko Aho: Jäteala, metsänhoito, infra ja logistiikka - näihin suomalaisten kannattaa nyt panostaa Venäjänkaupassa!

Maanantai 16.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Suomen teollisuuden idäntoimiston hallituksen puheenjohtaja, entinen pääministeri Esko Aho vieraili Tampereen Paasikivi-Seuran tilaisuudessa Tampereen Yliopistolla tiistaina 10.10.2017.

 

 

Tampereen Paasikivi-Seuran jäsenenä oli paikalla.

 

 

 

 

 

Aho linjasi, että pakotteiden ulkopuolella pitää voida tehdä kauppaa ja Venäjää ei saa eristää.

 

 

Ahon mielestä venäläisiä ei haittaa, vaikka olemmekin EU:ssa ja olemme lähellä Natoa.

 

 

 

 

 

Yleisökysymykseen, että mihin Venäjänkaupassa nyt kannattaisi panostaa, Aho mainitsi jätealaan liittyvät ratkaisut. metsänhoitokysymykset sekä infrastruktuuriin ja logistiikkaan liittyvät seikat.

 

 

Toivon, että maamme yritysmaailma ja poliittiset päättäjät huomioivat Esko Ahon sanoman!

 

 ****************

 

Kysyin omassa yleisökysymyksessäni, että miten Venäjällä arvostetaan Pyhäjoen Fennovoima Oy:n ydinvoimalan rakennushanketta.

 

 

Esko Aho totesi, että sitä arvostetaan korkealle Venäjällä.

 

 

Pyhäjoen projekti on nyt ylivoimaisesti suurin hanke Venäjältä Suomeen.

 

 

Kannatan Fennovoima Oy:n hanketta ja olen tyytyväinen, että ydinvoimalan sijoituspaikkakunnaksi valittiin Pyhäjoki.

 

 

Pyhäjoki on minulle tuttu ja tärkeäkin paikkakunta.

 

 

Olen Pyhäjoen Yppärissä Pirkolan tilalla pitänyt tupaillassa elämäni ensimmäisen esitelmän tupailtayleisölle ja aiheena oli mullien ruokinta. Vuosi oli 1971 ja kyseessä taisi olla tammikuu.

 

 

Toinen elämääni vaikuttanut iso tapahtuma sattui minulle samaisessa Pirkolan pirtissä, kun korkea esimieheni tavoitti minut sieltä Pirkolan puhelimen välityksellä ja kysyi, että olenko valmis siirtymään samaan hommaan Seinäjoelle. Vastasin empimättä, että olen valmis!

 

 

 

No, nyt menin sivuraiteelle, kun piti kertoa Esko Ahon esityksestä Tampereen Paasikivi-Seurassa 10.10.2017, mutta sen totean, että Ahon esitys oli mainio!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Me-talon avajaiset Peltolammilla tiistaina 10.10.2017

Sunnuntai 15.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Me-talo on Me-säätiön mahdollistama kaikille avoin yhteistoiminnallinen, kynnyksetön kokoontumispaikka.

 

 

Me-taloja on muutamilla paikkakunnilla Suomessa ja Tampereella me-talon avoin toiminta käynnistyy Peltolammin koululla syyslomien jälkeen maanantaina 23.10.2017.

 

 

 

 

 

 

Peltolammin koulu on lähikoulumme ja piipahdin avajaisissa.

 

 

Tampereen me-talo tulee toimimaan Peltolammin koululla maanantaisin klo 9.00 – 15.00, tiistaisin klo 13.00 – 19.00 ja torstaisin klo 13.00 – 19.00 (aula, 2. kerros).

 

 

 

 

 

Avajaisissa tarjottiin munkkeja,…

 

 

 

 

 

…hodareita ja mehua.

 

 

 

 

 

Hodariin oli mahdollista saada lihaisan lokakuun kunniaksi kunnon nakki tai sen tilalle soijanakki – soijanakeilla ei näyttänyt olevan kysyntää!

Hodarijono oli pitkä, mutta eteni nopeasti!

 

********************

Avajaisissa oli arvokasta ohjelmaa, mutta jouduin kiirehtimään ennen puheosuutta seuraavaan tilaisuuteen, joten puheet jäivät minulta kuulematta.

 

 

 

 

 

Ehdin kuitenkin saamaan samaan kuvaan apulaispormestari Anna-Kaisa Heinämäen (vasemmalla) ja kehittämispäällikkö Mia Lumion.

Mia´lla on vankkaa kokemusta uusien kaupunginosapalvelupisteiden kehittämisessä, sillä mm. Linnainmaalle rakennettu Koilliskeskus on syntynyt hänen johdollaan.

 

 

Toivon, että Peltolammikeskukselle löydetään nopeasti sen lopullinen paikka Lakalaivan alueelta, jotta sen suojiin voidaan kerätä Etelä-Tampereen keskeiset palvelutoiminnot Koilliskeskuksen ja Lielahtikeskuksen tapaan.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vain yksi oli joukosta poissa!

Perjantai 29.9.2017 - -Esko Erkkilä-

 

 

Sanotaan perustellusti, että Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa vuosittain järjestettävät Alihankintamessut ovat suomalaisen teollisuuden tärkein messutapahtuma.

 

 

Kolmen päivän aikana teollisuusyritykset, alihankkijat ja yritysystävälliset kunnat, kaupungit sekä seutukunnat tapaavat toisensa ja solmivat yhteistyökuvioita.

 

 

Neljäkymmentä vuotta teollisuuden palveluksessa toimineena messut kiinnostivat  ja nyt roolinani oli kunnallisen luottamushenkilön ja kuntapäättäjän rooli – olin kiinnostunut, että miten eri kunnat, kaupungit sekä seutukunnat osoittavat yritysystävyyttään olemalla mukana Alihankintamessuilla.

 

 

Petyin jälleen kerran, sillä messut osoittivat, että Tampereen kaupunkia ei kiinnosta hankkia alueelleen teollisuusyrityksiä.

 

 

Edellisellä vaalikaudella Tampereen kiinnostus kohdistui vain rakennusliikkeiden hyvinvoinnin edistämiseen, mutta nyt olisin toivonut, että uuden johdon myötä myös teollisuusyritysten saaminen Tampereelle olisi kiinnostanut Tampereen virkahenkilöitä ja päättäjiä. Ei kiinnostanut.

 

 

Kävin messuilla eilen ja siellä oli paljon nähtävää.

 

 

Keskityin sen tutkimiseen, että mitkä kunnat, kaupungit ja seutukunnat panostavat yrityshankintaan.

Useimmat kunnat, kaupungit ja seutukunnat olivat alueen yritysten kanssa yhteisellä osastolla ja se kertoi kuntien hyvästä yhteistyöstä yritysten kanssa - tämä menettely varmasti madaltaa uusien yritysten asettumista kyseiselle alueelle, kun tietävät yrityksiä arvostettavan!

 

 

Pieni kuvakavalkaadi messukäyntini tuloksista; kuvat eivät selityksiä kaipaa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinäpä niitä yritysystävällisiä kuntia, kaupunkeja ja seutukuntia.

On hienoa, että Suomessa on näin runsaasti kuntia, kaupunkeja ja seutukuntia, jotka ovat yritysystävällisiä!

 

Toivon, että jatkossa elinkeinoelämän kehittäminen alkaa kiinnostamaan myös Tampereen kaupunkia ja tässä vihjeeksi seuraavien neljän vuoden osalta Alihankintamessujen järjestämisaikataulut:

 

 

• 25.–27.9.2018
• 24.–26.9.2019
• 29.9.–1.10.2020
• 28.–30.9.2021

 

 

Jokohan jo ensi vuonna Tampere saataisiin mukaan?

 

 

-Esko Erkkilä-

Omenoita pitää käsitellä varovaisemmin kuin kananmunia

Maanantai 18.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Parhaillaan on menossa omenanpoiminta-aika ja se tuo mieleeni sen ”omenanpoiminnan korkeakoulun”, jonka sain käydä vuosia sitten MTT:n Koeasemalla Pälkäneen Myttäälässä.

 

 

Koeasema on nyt jo lopetettu, mutta sain siellä suorittaa aglogiopintoihini liittyneen kesäharjoittelun.

 

 

Myttäälässä oli iso omenatarha ja me harjurit osallistuimme omenankorjuuseen.

 

 

 

 

 

Myttäälässä opin, että omenoita pitää korjuuvaiheessa käsitellä hellemmin kuin kananmunia.

 

 

Jos omena on päässyt putoamaan puusta itsekseen tai poimija pudottaa sen maahan, niin sitä ei enää saa kelpuuttaa ykkösluokan omenaksi.

 

 

Omenat poimitaan koreihin ja omenakorien sisältöä ei missään tapauksessa saa kaataa myyntiin meneviin laatikkoihin, vaan poimitut omenat pitää yksitellen hellästi asettaa myyntilaatikkoihin!

 

 

 

 

 

 

Miksi omenoita pitää käsitellä hellävaraisemmin kuin kananmunia?

 

 

Vastaus kysymykseen on yksinkertainen:

 

 

Jos kananmunaa käsitellään varomattomasti, se särkyy ja sen huomaa.

 

 

Jos puolestaan omenaa käsitellään varomattomasti, sen saamia vaurioita ei heti huomaa, mutta kuitenkin asiakas huomaa vaurioitumisen muutaman päivän kuluttua!

 

 

Muistakaahan käsitellä omenoita varovasti ja älkää pudotelko niitä ja ettehän kaada poimintakoriin keräämiänne omenoita varastointilaatikkoihin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Voin kerrankin kannattaa Vihreitten esitystä!

Lauantai 16.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Vihreät tapaavat kulkea esityksissään omia teitään, joita vastuulliset tahot eivät pysty kannattamaan.

 

 

Kerrankin Tampereen Vihreät tekivät aloitteen, jota mielihyvin kannatan.

 

 

Kyse on viimeisimmässä kaupunginvaltuustossa tehdystä valtuustoaloitteesta, jossa ehdotetaan, että Tampereen kaupungin organisaatiota uudistettaessa pidetään huoli toimielinten suomenkielisten nimien käyttämisestä.

 

 

Edellisellä valtuustokaudella käytössä oli mitä ihmeellisimpiä nimiä mm. lautakunnille; osela, tetola, lanula, ikila, sivela, tarla, yla!

 

 

Otakkos noista selvää.

 

 

Kun mentiin johtokuntatasolle, niin homma muuttui aivan idioottimaiseksi.

 

 

Huolestuttavaa oli esim. Infrassa, jossa olin johtokunnan jäsenenä kahdeksan ja puoli vuotta, että siellä oli yksikön sisäisessä käytössä mm. sellaisia yksiköiden lyhenteitä joista ”ei erkkikään” saanut selvää.

 

 

Koin työelämässä, että tietotekniikan ”asiantuntijat” tietoisesti käyttivät sellaista ammattisanastoa, joka oli tarkoitettukin pudottamaan tulosyksiköiden vastuuhenkilöt ulalle asioiden oikeasta tilanteesta – liekö sama tarkoitus myös Tampereen kaupungin virkahenkilöillä luottamushenkilöpäättäjien suuntaan!

 

 

Tampereen kaupunginhallitus on 28.8.2017 valmistellessaan kaupunginvaltuustolle vastausta Vihreitten valtuustoaloitteeseen todennut näin:

 

 

Nykyiset lautakunnat ovat: sosiaali- ja terveyslautakunta, sivistys- ja kulttuurilautakunta, elinvoima- ja osaamislautakunta, asunto- ja kiinteistölautakunta, yhdyskuntalautakunta, alueellinen jätehuoltolautakunta, Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta, tarkastuslautakunta ja keskusvaalilautakunta. Lautakuntien nimet kuvaavat lautakuntien tehtäviä paremmin kuin edellisen valtuustokauden lautakuntien nimet. Nimien muuttaminen ei ole tarpeellista tässä vaiheessa.

 

Oleellista vastauksessa on tämä:

 

Lautakunnille ei hyväksytä virallisia kutsumanimiä eikä lyhenteitä. Kaupungin toimielimiä koskevissa kuntalaisille annettavissa tiedotteissa käytetään toimielimen koko nimeä.

 

 

Kiitokset Satu Hassi ja muut Vihreät, sillä kaupunginhallituksen linjaus hyväksyttiin myös kaupunginvaltuustossa!

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeläiset ja eläkeläisjärjestöt pyörittävät Suomen matkailuelinkeinoa

Keskiviikko 13.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Eilen taisi olla jo ainakin kolmas kerta, kun osallistuin kutsuvieraana Ykkösmedia Oy;n Suomen Matkailuorganisaatioiden yhdistys SUOMA ry:n toteuttamaan kontaktifoorumiin.

 

 

Kyseessä on kiertue, jonka ensimmäinen tilaisuus oli Turussa toissapäivänä ja tänään kiertue jatkaa Porissa ja ylihuomenna Vaasassa.

 

 

 

 

 

Tampereella Suoma-tapahtuma on perinteisesti Solo Sokos Hotelli Tornissa ja niin myös eilen.

 

 

Suoma-tapahtumassa eilen oli 75 näytteilleasettajaa ja niiden joukossa oli kuntia, matkailu- ja kulttuurikohteita, ravintoloita, hotelleja, kylpylöitä, varustamoita ja teattereita eri puolilta Suomea.

 

 

Olin mukana Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana ja etsin ensi vuoden mahdollisia matkakohteita.

 

 

 

Eniten mielessäni oli ensi vuoden sokkomatkan etsiminen ja saatoin löytääkin siihen tarkoitukseen ainakin pari hyvää ehdokasta.  Sokkomatka on sellainen yhden päivän matkailuelämys, jonka kohde/kohteet paljastuvat vasta retkipäivän aikana.

 

 

Kun kyseessä on sokkomatka, en voi tässä paljastaa kohde-ehdokkaita!

 

 

Suoma-tapahtumassa huomaa, että eläkeläiset pyörittävät maamme matkailubisnestä ainakin jos tarkastellaan keskellä viikkoa tapahtuvia matkoja. Sama seikka pätee myös laivanvarustamoiden suuntaan.

 

 

Useimmat Suoma-näytteilleasettajat ovat ammattitaitoista väkeä, mutta joukossa on muutamia esittelijöitä – ravintoloita ja hotelleja – jotka tyrkyttävät vain omia palveluitaan.

 

 

On luonnollista, että matkalla pitää syödä ja useamman päivän matkalla myös yöpyä, mutta matkaaja kaipaa kuitenkin elämyksiä ja niiden esitteleminen sekä tarjonta on liian monelle esittelijälle ylivoimainen ponnistus.

 

 

Peräänkuulutan esittelijöiltä kokonaisvaltaisen matkailupaketin esittelyä!

 

 

Erityiskiitokset esitän kaikille eteläisen Suomen – ja nyt lasken mm. Vaasan sekä Seinäjoen eteläiseen Suomeen – siitä aktiivisuudesta, jolla eri teatterit esittelivät ohjelmistoaan Suoma-messuilla!

 

 

Runsaudenpulaa on!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Digitalisaation hurjan nopea eteneminen luo syrjäytymistä!

Maanantai 11.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Vaikka nettini onkin auki 24/7 eli vuorokaudet ympäriinsä, tunnen suurta huolta digitalisaation nopeasta etenemisestä.

 

 

Tampereella ilman nettiä olevia kaupunkilaisia on 60.000 – 70.000 henkilöä.

 

 

Näin valtava ihmisjoukko syrjäytyy yhteiskunnasta, jos ilman nettiä ja ilman tietoliikenneyhteyttä olevien asiasta ei huolehdita.

 

 

Valtakunnan tasolla ilman nettiä olevien kansalaisten määrä on tasolla 1.500.000 eli neljännes Suomen väkiluvusta.

 

 

Pitää tiedostaa, että monet meistäkin, joilla on netti, me emme suostu sitä käyttämään asioiden hoitamisessa.

 

 

Puhun omakohtaisesta kokemuksesta, kun totean, että en suostu käyttämään sähköistä asiointia esimerkiksi veroviranomaisten kanssa.

 

 

*************

 

 

Jouduin muutama päivä sitten varaamaan kokoustilaa jostain sopivasta paikasta ja tutkailin, että josko Kirjastotalo Metsosta sellainen löytyisi.

 

 

Soitin vahtimestareille kuten niin monesti ennenkin ja kysyin vapaita kokoustiloja tietylle päivälle.

 

 

Vahtimestari oli ystävällinen ja totesi, että eräs sopiva luentosali olisi vapaana, mutta samalla hän kertoi, että nyt ei enää onnistu kokoustilan varaaminen puhelimitse hänen kauttaan, vaan varaaminen on hoidettava sähköisesti.

 

 

Kiitin kummastellen tiedosta ja menin nettiin varatakseni kokoustilan.

 

 

Hämmästykseni oli suuri, sillä palveluun päästäkseen olisi pitänyt kirjautua Tampereen kaupungin tietojärjestelmäsysteemeihin pankkitunnuksilla.

 

 

Toki minulla on pankkitunnukset, mutta vihastuin byrokratian lisääntymisestä niin, että jätin Kirjastotalon Metson tilavaraukset silleen ja varasin kokouspaikan toisesta paikasta.

 

 

 

***************

 

 

Ymmärrän digitalisaation merkityksen kustannusten hallintamielessä, mutta vaadin, että ilman tietokonetta ja nettiyhteyksiä vailla oleville taataan mahdollisuus pysyä yhteiskuntamme täysivaltaisina jäseninä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ei ollut käpy selän alla vaan se oli pakoputken päällä!

Lauantai 2.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Mökkivaraston nurkassa on ollut yli viisitoista vuotta jauhesammutin, joka on hylätty yli-ikäisenä ja tarkastamattomana.

 

Eilen se joutui tositoimiin ja hyvin pärjäsikin.

 

 

Perheemme esikoinen ajoi illan hämärtyessä mökkinurmikkoa yli 20-vuotiaalla päältäajettavalla Stigalla, kun huomasin, että leikkurin takapäästä tulee liekkejä.

 

 

 

 

 

Onneksi alussa mainitsemani jauhesammutin oli melkein vieressä ja poika iski sammuttimen pari kertaa kiveen, jotta systeemit sammuttimessa lähtivät pelaamaan, suuntasi jauhesuihkun leikkurin takapäähän ja liekit loppuivat välittömästi.

 

 

Sammutin on peräisin vuodelta 1970 ja se on viimeksi tarkastettu vuonna 1997 – hyvin kuitenkin pelitti!

 

 

Onneksi oli iltahämärä, jotta huomasin liekit. Päivänvalolla liekkejä ei olisi näkynyt.

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Kun jauhesammutin oli ”korkattu”, niin pitihän myös nuorimpien mökkivieraiden opetella jauhesammuttimen käyttöä.

 

 

Eilisen opetus on se, että aina pitää jauhesammuttimet olla kunnossa ja kaikkien pitää tietää niiden säilytyspaikat.

 

 

Nyt tyhjennetty jauhesammutin oli ”romu”, mutta hyvin pelasi.

 

 

Mökkimme varsinainen jauhesammutin jäi edelleen käyttämättömäksi ja tapauksen jälkeen tarkistin, että kaikki perhekuntamme jäsenet tietävät sen sijainnin ja nyt he osaavat sitä myös käyttää.

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruonan taistelusta tulee tänään kuluneeksi 209 vuotta!

Torstai 31.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Tunnen mielestäni kohtuullisen hyvin Talvi- ja Jatkosodan tapahtumat ja olen käynyt rajan taakse jääneillä monilla taistelupaikoilla – joillakin monestikin.

 

 

Myös Vapaussodan tapahtumat tunnen melko hyvin, mutta Suomen Sodan taustat ja taistelutapahtumiin tutustuminen ovat jääneet vähemmälle.

 

 

**************

 

 

Suomen Sota käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1808 – 1809 ja sen syynä oli Venäjän ja Ranskan Tilsitissä vuonna 1807 sopima rauha, jolla Ranska antoi Venäjälle valtuudet Suomen valtaamiseen.

 

 

Venäläiset valloittivat Suomen etelästä alkaen ja päätyen pohjoiseen.  Monet tunnetut taistelut olivat osa Suomen Sotaa ja yksi niistä oli Ruonan taistelu Kuortaneella.

 

 

****************

 

 

Ruonan taistelupaikka sijaitsee Valtatie 66:n äärellä lähellä nykyistä Kuortaneen Urheiluopistoa.

 

 

Poikkesin eilen Ruonan taistelun muistomerkillä ja tässä muutama kuva siellä näkemästäni:

 

 

 

 

 

Muistomerkki sijaitsee Kuortaneen Nurminiemessä Valtatie 66:n varrella hieman Kuortaneelta Lapualle päin.

 

Opasteet muistomerkille ovat hyvät.

 

 

Muistomerkki on pohjalaisen rajapyykin muotoinen, jalusta on Mustapään liuskeesta ja obeleskikivi puolestaan Kylmänevan kalliosta.

Muistomerkki on pystytetty paikoilleen taistelun satavuotispäivänä eli vuonna 1908.

 

 

Jalusta on kolmionmuotoinen ja jokaisella kolmella sivulla on tekstiä:

 

 

 

 

 

 

 

Eli taistelu alkoi tasan 209 vuotta sitten ja kesti seuraavaan päivään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myöhemmin muistomerkkiin on kiinnitetty tämä laatta, jossa todetaan kuortanelaisen Heikki Klemetin laatimat sanat:

 

 "Pyykki on pantu ja pysyy, pysy lujana omalla maallas, oma maa vielä sun kuntoas kysyy"

 

 

Suomen Sodan muistomerkkejä on lukuisia eri puolilla maata; joillakin olen käynyt, mutta valtaosa muistomerkeistä on käymättä.

 

****************

 

Suomen Sota päättyi Venäjän ja Ruotsin välillä syyskuun 17. päivänä vuonna 1809 Haminassa solmittuun rauhansopimukseen.

 

 

Haminan rauha oli suuri nöyryytys Ruotsille, joka menetti Venäjälle koko Suomen. 

 

 

 

-Esko Erkkilä-