Keskustan eiliset henkilöratkaisut saavat täyden tukeni!

Tiistai 9.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Keskusta teki eilen kaksi merkittävää henkilöratkaisua sen jälkeen, kun puolueen puheenjohtaja Katri Kulmuni erosi valtiovarainministerin paikalta.

 

 

Molemmat henkilövalinnat saavat täyden tukeni ja olen varma, että niiden myötä maamme politiikka saa uuden suunnan.

 

Matti Vanhasen suostuminen valtiovarainministeriksi ja Anu Vehviläisen valinta Eduskunnan puhemieheksi osoittavat, että nuorisokokeilujen jälkeen Keskustan päättäjät taas luottavat kokemukseen ja arvostavat vuosien varrella hankittua taitoa, luottamusta ja kokemusta.

 

Vanhasen aloittaminen valtiovarainministerinä merkitsee suomalaisille, että nyt meidän ei enää tarvitse pelätä ja olla varpaillaan mitä valtiovarainministeri sanoillaan, eleillään ja sanomatta jättämisellä tarkoittaakaan!

 

Erityisen tyytyväinen olen niiden arvostamieni opposition edustajien sanomisista, jotka arvostavat Matti Vanhasen siirtymistä valtiovarainministeriksi.

 

Kiitokset toki ansaitsee myös Keskustan nykyinen puheenjohtaja, joka totesi, ettei ole valmis Eduskunnan puhemieheksi.

****************

 

Mainittakoon, että tamperelainen Aamulehti oli jälleen kerran hakoteillä, kun totesi, ettei Katri Kulmuni ole kiinnostunut Eduskunnan puheenjohtajan toimesta – ei kai voi ollakaan, sillä Eduskunnan puheenjohtajan hommaa ei ole olemassakaan!

 

 

*********************

 

 

Olen vuosien varrella saanut tutustua uuteen valtiovarainministeriimme ja samoin myös tulevaan Eduskunnan puhemieheen – kas näin:

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaksi keskeistä henkilöratkaisua on siis eilen tehty ja nyt Keskusta sekä Suomi tarvitsevat sen kolmannen henkilöratkaisun – minulla on siihen selkeä ratkaisuehdotus ja se on…

 

 

…Annika Saarikko Keskustan puheenjohtajaksi syyskuun puoluekokouksessa Oulussa!

 

 

Helppoa kuin heinänteko!

 

 

-Esko Erkkilä-

Justeerikaudesta koneelliseen metsänkorjuuseen

Sunnuntai 31.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Puoliksi omistamani maatalousyhtymän takametsään saapui eilen monitoimikone, joka aloitti…

 

 

 

…metsässämme harvennushakkuun.

 

 

Monitoimikoneen saapuminen herätti mielessäni muistoja, jotka liittyvät metsätyömieskauteeni ja metsän hoitotoimenpiteisiini:

 

*****************

 

Hankin mopon metsästä saaduillamme tuloilla vuonna 1962 ja mopolla kuljinkin propsin eli tavallisemmin sanottuna paperipuun kuorintahommissa.

 

Isä teki kuorintapukin ja sen avulla kavalla kuorin isäntien joko Rosenlewille tai Kyrolle myydyt paperipuut. Kyrolle paperipuiden – massapuiksikin niitä kutsuttiin - piti olla pituudeltaan 240 senttiä, mutta Rosenlewille kelpasi 2 metriä pitkät massapuut.  Vain isompien paperipuiden kuorinnassa käytin petkelettä.

 

Syksyisin ja talvisin tein ihan urakkahommina naapureiden metsissä isäni kanssa metsähommia, kun puita oli myyty ”leveranssina” puuyhtiöille.

 

Olihan se kovaa hommaa, kun justeerilla kaadoimme isän kanssa isoja tukkipuita – justeerisahauksessa pitää muistaa, että justeeria ei pidä työntää, sillä justeeria vedetään vuorotellen molempien justeerinsahaajien toimesta.

 

 

Kehitys kehittyi metsähommissakin ja seuraava vaihe oli se, kun saman kylän moottorisahamiehet – Esko Koivumäki tai Orvo Nieminen – kävivät muutaman päivän välein kaatamassa meille tukkipuita ja sitten me isän kanssa pokasahalla katkoen ja kirveellä karsien valmistimme puista tukkirunkoja ja latvasta paperipuuta.

 

Kaadetun tukkipuun apteeraaminen oli tarkkaa työtä, sillä taitamattomalla apteeraamisella metsänomistaja ja tukkityöläinen menettivät paljon tienestiään. Isäni oli taitava ja osaava apteeraaja – monet kerrat hän apteerasi saman tukkirungon kahdesti ja jopa kolmesti ja taulukoista laski, että mikä vaihtoehto antaa parhaan tuloksen metsänomistajalle.

 

*****************

 

Jossain vaiheessa ostimme Husqvarna-moottorisahan ja isäni kieltämisestä huolimatta opettelin käyttämään tuota moottorisahaa myös karsimiseen.

 

”Ammattimainen” metsätyömieskauteni päättyi vuoteen 1965, kun lähdin opintielle Osaran maamieskouluun ja sillä tiellä olen yhä!

 

Moottorisahani on muuttunut Stihl-kauteen ja Stihl-moottorisahaa käytän lähes viikoittain, mutta nyt vain polttopuiden pilkonnassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt nähdään, että kuinka tarpeellisia kaikenmaailman festarit ovat!

Lauantai 25.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Aistin, että tämänpäiväinen blokikirjoitukseni ei ole kaikkien mieleen, mutta sille en voi mitään!

 

*******************

*******************

 

Suomalaiseen kesään kuuluu paljon laadukkaita tapahtumia niin kulttuurin kuin myös mm. urheilun saralla.

 

Mukana on myös valitettavan paljon erilaisia humpuukiksi luettavia tapahtumia, joiden pääasiallinen tarkoitus on kerätä rahat kansalta järjestäjien taskuihin. Näiden humpuukitapahtumien oleellisena osana on huumerikollisuus ja muut epätoivottavat oheisilmiöt.

 

 

 

Eilinen Aamulehti oli valjastettu valittamaan ja puolestapuhumaan kaikenlaisia kekkereitä, jotka muka toisivat Tampereen kaupungille ja aluetaloudelle satoja miljoonia euroja!

 

 

 

Pirkanmaan aluetalouden uskotellaan hyötyvän näistä kekkereistä jopa 600 miljoonaa euroa vuodessa – uskokoon, ken tahtoo.

 

*****************

 

Aamulehden eilisen vuodatuksen perusteella olen kelvoton kansalainen, sillä minulle riittää varsin hyvin se, että käyn hyvässä seurassa pari - kolme kertaa vuodessa teatterissa ja siinäpä se sitten onkin.  Ulkomaanmatkoja suon itselleni vuodessa muutaman, mutta niilläpä ei Pirkanmaan aluetaloutta paljoakaan rikastuteta!

 

 

En kaipaa ainuttakaan potkupallo-ottelua tai kitarafestivaalia, Rockfestiä, Tammerfestiä, runofestivaalia, Työväen musiikkitapahtumaa ja en montaa muutakaan humpuukiksi luettavaa tapahtumaa, sillä mökillä riittää puuhaa ihan liiaksi saakka.

 

Kahdensadan tai jopa kuudensadan miljoonan menetys on huuhaa-puhetta, sillä valtaosa tuosta summasta jää nyt meidän kansalaisten käytettäväksi muuhun toimintaan ja jos raha alkaa lompakossa valtavasti pakottamaan, niin varatkaamme ainakin osa siitä koronan jälkeisen ajan erilaisiin virkistäytymisaktiviteettien rahoittamiseen.

 

Humpuukimenoista säästäminen on tuikitarpeellista niille jokapäiväisen elannon maksamiseen, jotka koronan vuoksi ovat joutuneet tai ovat joutumassa lomautetuiksi tai jopa irtisanotuiksi.

 

*****************

 

Nyt katsotaan, että mitkä yhteiskunnan toiminnot ovat viimepeleissä tärkeitä ja välttämättömiä ja niitä eivät ole erilaisten humpuukitapahtumien järjestäminen.

 

Elintarvikkeiden  ja yleensäkin maatalouden alkutuotanto, elintarviketeollisuus, vientiin tähtäävien teollisuudenalojen tuotanto ja mm. metsänhoito ovat terveydenhoidon sekä koulutuksen, nuorten sekä lasten ja perheiden tukemisen lisäksi nyt niitä toimintoja, joiden elinkelpoisuudesta ja tulevaisuudesta pitää meidän kaikkien huolehtia – humpuukitilaisuudet ja niistä murehtiminen tulevat kaukana tämän listan jälkeen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mantsinsaaren Työmpäisten kansakoulun lämmitysuunin kohennuskeppi!

Sunnuntai 5.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt anoppini oli Salmin kunnan Mantsinsaaren Työmpäisten kylän Ahvenen talon tyttäriä.

 

Rouva ei ole milloinkaan suostunut käymään äitinsä synnyinkodin raunioilla, mutta minä olen siellä käynyt muutaman kerran ja kerran mukanani oli keskipoikamme, joten sukupolvien ketju on hoidettu.

 

Anoppini synnyinkodin raunioilta en ole kerännyt mitään muistoja, mutta Työmpäisten kansakoulun kellarin jäännöksistä löysin joskus…

 

 

…leivinuunin kohennuskepin!

 

Oletan, että kohennuskeppi on suomalaisen maasepän tekemä, sillä…

 

 

 

…sen päässä oleva koukku on taidokkaasti tehty!

 

 

Mantsinsaaren ja Lunkulansaaren välistä venekuljetuksista huolehtiva kaveri sanoi minulle, että et voi viedä tuota kohennuskeppiä Suomeen, sillä se on Neuvostoliiton omaisuutta.

 

Silloin olin selkäkivun vaivaama ja sanoin, että käytän tätä keppinäni ja jätän tämän Neuvostoliittoon.

 

No, en toiminut lautturille lupaamallani tavalla, vaan toin kohennuskepin Suomeen ja nyt se on saanut uuden elämän mökkitakkani kohennuskeppinä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kotimainen ruoka ja suomalainen maaseutu ovat nyt arvossaan!

Lauantai 21.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Kotimaisen ruuan, suomalaisen alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden, huoltovarmuuden sekä suomalaisen maaseudun arvo on nopeasti saanut puolestapuhujia jopa niistä, jotka aikoinaan julistivat, että...

..."Tapa talonpoika päivässä"

 

*********************

 

 

”Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee” on vanha suomalainen sananlasku, mutta silläkin uhalla uskallan muistella nykyisin työministeri Tuula Haataisen (SDP) valtiosihteeri Ville Kopran taannoista julkista puuskahdusta, jossa hän puolusteli sitä, Espoon koululaisille tarjoillaan saksalaista lihaa!

 

Kuinkahan 9.1.2020 nimityksen valtiosihteeriksi saanut Ville Kopra nyt ajattelee – saattaapa katua twiittiään!

 

***************

 

 

On demarileirissä viime päivinä tapahtunut paljon myönteistäkin ja siitä esimerkkinä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun sanoma maatalouslomituksen turvaamisesta.

Kiuru muistutti, että lomituksen ansiosta kotieläintuottajalla on mahdollisuus irtautua raskaasta ja sitovasta työstään.

 

Kuka olisi vielä viikko sitten uskonut, että Krista Kiuru joskus sanoo noin!

 

 

-Esko Erkkilä-

KUORMA-AUTOILUA VILJAKKALASSA 1930- JA 1940-LUKUJEN TAITTEESSA

Keskiviikko 19.2.2020 - -Esko Erkkilä-

Tänään julkistan tällä saitilla muistelukirjoitukseni otsikkoaiheesta, jonka olen laatinut vuonna 2001.

 

Muistelukseni oleellinen osa on 1.8.1939 Loimaalla otettu valokuva…

 

 

 

 

…setäni Reino Erkkilän omistamasta kuorma-autosta!

 

Näin juttuni menee:

 

”Setäni Reino Erkkilä Viljakkalan Karhelta omisti 1930-luvulla Chevrolet-merkkisen kuorma-auton puoliksi naapurinsa Viljo Kyhkysen kanssa.  Rahoitusosuutensa ”Letukkaan” hän oli hankkinut vuosina 1934 ja 1935 mm. kuokkimalla uutta peltoa Erkkilän Peräniittuun.  Reino Erkkilä järjesti kylän nuorille miehille kuokkimistalkoita asiaankuuluvine tarjoiluineen ja isänsä Iivari Erkkilä eli vaarini maksoi pojalleen pellon kuokkimisesta.

 

Reino Erkkilä ja Viljo Kyhkynen ajoivat Chervoletillä Lielahdessa sijaitsevalle Enqwist Oy:n paperitehtaalle paperipuuta.

 

Reino Erkkilä osti yksin omistamansa Ford-merkkisen kuorma-auton v. 1938.  Auto maksoi 54.000 markkaa ja hän pystyi maksamaan kauppahinnasta käteisellä 34.000 markkaa.  Enqwist Oy takasi puuttuvan 20.000 markkaa.  Puutavaran ajo oli silloin niin kannattavaa, että Reino Erkkilä maksoi lainansa jo muutaman kuukauden ajojen tienesteillä.  Hyvä kannattavaisuus perustui sille, että kuljetustaksat oli silloin mitoitettu hevospeleille ja koska kuorma-auton kyydissä puuta kulki huomattavasti enemmän, niin ajohommat olivat automiehille rahakkaita.

 

Auto ajettiin Karhelle tammikuussa 1938 Soukon sillalta Karhejärven jäätä pitkin Pirkkalaniemen rantaan.  Koska oli talvi, niin aina yön ajaksi syyläristä laskettiin vesi pois ja aamulla vietiin karjakeittiössä lämmitetty kuuma vesi tilalle.  Vedenajo Erkkilän karjakeittiöstä Pirkkalaniemen rantaan tapahtui hevosella.  Autolla ajettiin paperipuuta Kyrönlahteen ja myös soraa ajettiin ainakin Viljakkalan Harhalassa.

 

Letukasta ei ole valokuvaa, mutta Reino Erkkilän yksin omistamasta toisesta kuorma-autosta, siis Ford-merkkisestä, on oheinen valokuva.

 

Valokuvassa oikealla tummassa puvussa oleva henkilö on Reino Erkkilä ja apukuskin puoleinen henkilö on Aaro Kauppi.

 

Valokuva on otettu elokuun ensimmäisenä päivänä v. 1939 Loimaalla ja valokuvan on laatikkokamerallaan ottanut opettaja Kerttu Tuomi.

 

Kerttu Ala-Jaskara (os. Tuomi) elää edelleen virkeänä 90-vuotiaana Mäntässä. Hän toimi kevätlukukauden loppuun 1939 saakka Viljakkalassa Karhen koululla kolmannen ja neljännen luokkien opettajana.  Tuomi siirtyi kansakoulunopettajaksi Loimaan Torkkalan koululle syyslukukauden 1939 alkaessa ja opettajan muuttokuorma Karhelta Loimaalle kuljetettiin Reino Erkkilän Fordilla.  1930-luvulla oli kansakoulunopettajilla tapana, että lähtevä opettaja sai asua entisen koulunsa asunnossa heinäkuun viimeiseen päivään saakka ja uusi opettaja muutti asuntoon ensimmäisenä päivänä elokuuta. Valokuva on siis otettu muuttokuorman saavuttua Loimaalle ja takana näkyy Torkkalan kansakoulun opettajain asuntolan nurkka.  Kerttu Tuomen, Aaro Kaupin ja Reino Erkkilän lisäksi muuttomatkalla oli mukana Karhen koulun johtajaopettajan Verneri Vuorelaisen tytär, Elvi Vuorelainen joka oli silloin n. 20-vuotias - hän elää nykyisin Tampereella.  Elvi Vuorelainen jäi joksikin aikaa Loimaalle Kerttu Tuomen kaveriksi järjestelemään uuden opettajan tavaroita Torkkalan koululle.

 

Mainittakoon, että ensimmäisen ja toisen luokan opettajana Karhella tuolloin toimi Sylvi Hanhijoki ja koulun johtaja, opettaja Verneri Vuorelainen vastasi viidennen sekä kuudennen luokan opetuksesta.  Verneri Vuorelainen halusi opettaa kolmannelle ja neljännelle luokalle arvostamaansa laskentoa.  Tämän vastapainoksi hän siirsi ylempien luokkien uskonnon sekä lukemisen opettamisen Kerttu Tuomelle – Kerttu Tuomi ei järjestelystä pitänyt ja sanookin nyt, että tämä oli merkittävin syy hänen Loimaalle siirtymiseensä.

 

Kerttu Tuomi viihtyi Torkkalan kansakoululla hyvin ja muistelee Loimaan aikaansa hyvällä.  Taiteilija Alpo Jaakola osti Torkkalan koulun myöhemmin asunnokseen ja taiteensa syntypaikaksi. Torkkalan koulu on tänään Alpo Jaakolan lesken Marja Jaakolan omistuksessa ja siellä toimii professori Alpo Jaakolan Atelierhome, jossa järjestetään erilaisia näyttelyitä sekä taidetapahtumia.  Torkkalan koulu oli rakennettu v. 1894, mutta siellä oli 1939 jo mm. sähkövalo – Karhen koululle sähkö saatiin vasta myöhemmin.

 

Opettaja joutui sota-aikana, sotien välillä sekä sodan jälkeen koville.  Loimaan Torkkalaan sijoitettiin pääasiassa Muolaan siirtolaisia.  Sotien aikana koulupiiriin muutti myöskin inkeriläisiä ja ainakin yksi ukrainalainenkin perhe.  Kerttu Tuomi viihtyi Loimaalla 10 vuotta.

 

Kuva on siis kesältä 1939 ja saman vuoden marraskuun viimeisenä päivänä syttyi Talvisota.

 

Reino Erkkilä joutui sotaan konekiväärimiehenä ja kuorma-auto jäi kotiin Karhelle. Puolustusvoimat halusi kuitenkin kuorma-auton käyttöönsä ja tammikuussa 1940 Vammalan Varikolta saapui Erkkilään kolmen miehen ja yhden hevosen komennuskunta noutamaan Ford-kuorma-autoa Valtion leipiin.  Komennuskunnalla oli eestiläisalkuperäistä bensiiniä mukanaan kaksi 180 litran tynnyrillistä.

 

Komennuskunta ei saanut kylmän kangistamaa Fordia käymään, mutta Erkkilän veljessarjan nuorimmainen eli Leo Erkkilä sai puimakoneen voimanlähteen Wiktor Woiton eli ”porilaisen” käymään ja sen avulla saatiin myöskin Ford käyntiin;  auton takapöyrä nostettiin ylös ja maamoottorista siirrettiin voima remmivedolla siten, että auto lähti käymään !

 

Niemenperän tietä Karhella ei tietenkään talvella 1940 aurattu, joten komennuskunta sai tehdä viikon lapiopelillä lumihommia, jotta kuorma-auto saatiin Soukon sillalle ja siitä eteenpäin auratulle tielle.  Komennuskunnan hevonen yöpyi lapiointiviikon ajan Erkkilän tallissa ja miehet olivat majoittuneena Erkkilään.  Tilan emäntä Edith Erkkilä eli mummuni muonitti komennuskuntaa ja Puolustusvoimat maksoi aikanaan miesten majoittumisen sekä ruokailut.

 

Reino Erkkilä kuoli viisi päivää ennen Talvisodan päättymistä ja hänet on haudattu Viljakkalan sankarihautaan.  Kuorma-auto palasi kevään 1940 aikana sotareissultaan.  Auto oli sodassa saanut kovaa käskyä ja mm. takapyörisssä olleet ketjut olivat hakanneet lavan niin pirstaleiksi, että lava oli uusittava.

 

Bensiiniä ei Talvisodan jälkeen ollut saatavilla ja autoilijoiksi ryhtyneet veljekset Viljo Erkkilä sekä Väinö Erkkilä muuttivatkin Fordin puukaasukäyttöiseksi.  Koska kummallakaan veljeksistä ei ollut kuorma-auton ajoon oikeuttavaa ajokorttia, niin kuljettajaksi palkattiin Aaro Kauppi.

 

Kuorma-autobisnes ei kuitenkaan puukaasuautolla ollut kannattavaa liiketoimintaa, joten veljekset myivät Fordin pois n. puolen vuoden yrittämisen jälkeen.

 

 

***********************

 

 

Tämä muisteluksen on kirjoittanut Esko Erkkilä niiden keskustelujen pohjalta, jotka olen joulukuussa 2001 käynyt setäni Leo Erkkilän sekä puhelimitse opettaja Kerttu Ala-Jaskaran kanssa.  Kiitokset muistelijoille !

 

 

Esko Erkkilä

Ruokomäenkatu 32

33840  TAMPERE”

 

 

******************

 

-Esko Erkkilä-

Eipä Ruotsinlaivoilta enää heitetä roskia mereen!

Perjantai 24.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Eilen myöhäishetkinä kotiuduin Viking Linen ryhmänkerääjille suunnatulta koulutusristeilyltä ja parikin muistoa palasi matkan aikana mieleeni.

 

Sain tehdä ensimmäisen Tukholman-risteilyni vuonna 1965 ja silloin Ruotsissa vielä elettiin vasemmanpuoleisen liikenteen aikaa. Oli jännää olla tukholmalaisessa bussissa kaupunkikierroksella, kun liikenne oli vasemmanpuoleista.

 

Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen 3.9.1967, joten parisen vuotta vierailumme jälkeenkin Ruotsissa vielä liikennöitiin ”vasemmalla”!

 

***************

 

Toinen erikoisuus tuolla risteilyllä – Osaran Maamieskoulun retki Tukholmaan – oli se, että laivamme miehistö heitti kaikki laivalla syntyneet roskat ja jätteet laivan takakannelta mereen!

 

Käsittämätöntä menettelyä nykymaailman ajatusmaailmalle, mutta niin tapahtui vuonna 1965!

 

 

Eilinen ja toissapäiväinen Viking Linen koulutusristeily toteutettiin Viking Grace-laivalla ja ohjelmaamme kuului myös tutustuminen tuohon Viking Linen lippulaivaan eli Viking Graceen.

 

 

 

 

On selvää, että nykyisin Ruotsinlaivojen peräaalloille ei jää keikkumaan ja kellumaan pahvilaatikoita ja ei myöskään sellaista roskamateriaalia, joka heti painuisi meren aaltoihin.

 

 *****************

Pahvilaatikoita jäi laivan vanaveteen kellumaan kuitenkin vielä 1965, jolloin sain ensimmäisen kerran osallistua laivamatkalle Turusta Tukholmaan ja takaisin!

 

 

On maailma sentään joissain asioissa kehittynyt!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kukkiva joulukuusemme pääsi vihdoinkin "joulukuusien taivaaseen"!

Torstai 23.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Aina joskus silloin tällöin meillä on onnistuttu saamaan joulukuusi ”kukkimaan”, mutta kyllä nyt tapahtui kaikkien aikojen ”rekordi”!

 

Joulukuusen kukkiminen oli sitäkin ihmeellisempää, että Joulun aattopäivinä valitsin joulukuusenjalaksi onnettoman pienen vesitilan omaavan joulukuusenjalan.

 

No, tilanteen pelasti se, että lisäsin vettä joulukuusenjalkaan vähintään kolmesti päivässä.

 

 

 

 

 

 

Kynttilät ja koristeet on riisuttu, jotta oksasakset pääsevät töihin ja…

 

 

 

…pääsiväthän ne!

 

 

Leuto alkutalvi saattoi vauhdittaa joulukuusemme kukkimista ja myös se, että sain joulukuusemme vesiastiaan vajaan tunnin kuluttua kaatamisesta!

 

Ensi Jouluna uusi yritys!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ikäluokan 1947 kansalaiskoulu Viljakkalassa hoidettiin pääosin paikallisin opettajavoimin!

Keskiviikko 8.1.2020 - -Esko Erkkilä-

 

Viljakkalan Seurojentalo on sadan vuoden aikana ehtinyt olemaan moneksi ja eräs vaihe sen kunniakkaassa historiassa on se, kun siellä 1960-luvun alkuvuosina toimi Viljakkalan kansalaiskoulu.

 

Vuonna 1947 syntyneenä olin eräs niistä oppilaista, jotka kävimme kansalaiskoulun Viljakkalan Seurojentalolla, jota siihen aikaan kutsuttiin Viljakkalan Maamiesseurantaloksi.

 

 

Tuolta ajalta ei ainakaan minulla ole valokuvia, mutta muistelen tuota aikaa ilman valokuvia:

 

• oppilaita tuolla (1962 tai 1963) järjestetyllä kurssilla oli nelisenkymmentä

• kurssimme johtajaopettajana toimi Martti Ryhänen, joka olikin ainoa Viljakkalan ulkopuolinen opettaja, sillä kaikki muut opettajamme olivat viljakkalalaisia

• Ryhänen oli taitava poikien puukäsitöiden opettaja ja me kaikki pojat teimme oikein laadukkaat keittöjakkarat  ja sen jälkeen vapaavalintaiset puutyöt - minä tein tiskipöydän keittiöön ja hyvä siitä tulikin!
  

 

 

 

 

• ”puutyöpajanamme” oli nykyinen juhlasali ja tämän maalauksen kohdalla oli erillisellä korokkeella oikohöylä. Tapaturmia ei sattunut, mutta toki tämä Järnefeldin maalauksen kopio oli paksun pölykerroksen peitossa!

********************

• uskonnonopettajana toimi Viljakkalan kirkkoherra Arvo Autio ja uskonnontunnit järjestettiin nykyisessä kahviossa. Muistan oikein hyvin, kun kirkkoherra käveli edessämme edestakaisin ja arvuutteli, että kuinka pitkä hän on – emme osanneet arvata, mutta sitten kirkkoherra kertoi olevansa kolme kyynärää pitkä ja kertoipa vielä myös sen, että kyynärä on 60 senttiä!

• metsänhoidonopetuksesta vastasi Viljakkalan Metsänhoitoyhdistyksen neuvoja Väinö Ihantola, lempinimeltään ”Jumi”!

• maatalousopetus oli Viljakkalan palopäällikön ja sittemmin pitäjäneuvoksen arvonimen saaneen Väinö Myllymäen vastuulla. Mielenkiintoinen oli retki Virrelle, jossa saimme tutustua karjuporsaiden salvamiseen – porsas oli isännän sylissä, viilto partakoneen terällä kivesten kohdalle, kivekset irti ja niiden heittäminen pihahiekalle!

• metallitöiden opetuksesta vastasi Timo Eronen; teoriatunnit nykyisessä kahviossa ja käytännön opetusjaksot hammaslääkärin autotallissa Kurjella, jonne kävelimme oikopolkuja pitkin Maamiesseurantalolta. Kurjella jokaisen piti tehdä vasara, mutta tärkein oppijakso oli se, kun kunnostimme Erosen Opel Kadetin ajokuntoiseksi! Timo Eronen oli kloppeja ymmärtävä opettaja, sillä joskus joku oppilaista heitti häntä lumipallolla niskaan, mutta Timopa aloitti pienen lumisodan meitä kloppeja vastaan.

• tyttöjen käsityönopettajana toimi Elli Ihantola ja heidän kotitalousopettajanaan Hildi Alanen.

 

Toissapäivänä Viljakkalan Seurojentalon satavuotisjuhlissa totesimme Samuli Niittyojan kanssa, että vuosiluokka 1946 oli ensimmäinen, joka sai kansalaiskouluopetuksen Viljakkalan Maamiesseurantalolla ja Harri Niemisen kanssa totesimme, että ehkä vielä 1952-vuosiluokka sai siellä kansalaiskouluopetuksen, mutta jo 1949-vuosiluokka sai metallitöiden opetuksen Lääkärintalon autotallissa!

 

Viljakkalan kansalaiskoulu ikäluokalle 1947 antoi oikein hyvät eväät elämäntaipaleellemme – kiitokset siitä mm. Viljakkalan Seurojentalolle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pasuunakukkamme uhmaa puutarha-asiantuntijoiden kertomaa

Keskiviikko 18.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen aina ihaillut pasuunakukkia, sillä mielestäni ne ovat kesäkukkien aatelia. Kukkivan pasuunakukan tuoksu on suorastaan huumaava ja erityisesti illalla kukkiva pasuuna on tuoksultaan ylivertainen.

 

Sain ensimmäisen pasuunakukkani eräältä tuttavaltani viitisen vuotta sitten ja siitä alkaen meillä on ollut pasuunakukkia.

 

Pasuunakukka ( Brugmansia) – vaikka onkin kookas kasvi – sitä on helppo lisätä; rungosta irrotetaan oksa, joka laitetaan vesiastiaan ja kahden – kolmen viikon jälkeen siinä on mahtavat juuret ja pistokas on valmis istutettavaksi!

 

Nyt meillä on autotallissa talvehtimassa kaksi yli kaksimetristä pasuunaa ja muutama taimivaiheessa oleva.

 

**************

 

Molemmat yli kaksimetriset uhmaavat kirjallisuus- ja nettitietoa, sillä noissa molemmissa kerrotaan pasuunakukan kukinta-ajaksi heinä-elokuu – pasuunamme kukkivat nyt joulukuun puolivälissä eli täysin eri aikaan, kuin ”asiantuntijat” kertovat.

Pasuunakukan kukka on pituudeltaan 35 - 40 senttiä, joten komeutta riittää!

 

 

 

 

Tämä pasuuna kukki Itsenäisyyspäivän aikoihin…

 

 

 

 

 

…ja tässä pasuunassa on nyt joulukuun puolenvälin jälkeen kahdeksan kukkaa ja yksi nuppu!

 

 

Mikään ei ole enää entisellään – ei edes pasuunakukan kukkimisajankohta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalalaiset antoivat runsaasti palautetta Viljakkalan Jouluvipinöissä Ylöjärven päättäjille

Maanantai 2.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala-neuvosto on Ylöjärven kaupungin virallinen luottamushenkilöelin ja Viljakkalan kaupunginosan asukkaiden yhteistyöelin. Neuvoston tarkoituksena on seurata Viljakkalan kaupunginosan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisestä.

 

Olen Viljakkala-neuvoston puheenjohtaja.

 

 

 

 

Lions Club Viljakkalan järjestämät Viljakkalan Jouluvipinät 30.11.2019 olivat mainio paikka…

 

 

 

 

 

…Viljakkala-neuvostolle kerätä kuntalaispalautetta välitettäväksi Ylöjärven päättäjille heidän päätöksentekonsa pohjaksi.

 

 

 

 

Myös Joulupukki poikkesi Viljakkala-neuvoston osastolla!

 

 

 

 

Vipinöiden odotettu ohjelmanumero oli Viljakkalan Cheerleader-ryhmän RedCats`n esiintyminen – esiintymisen jälkeen…

 

 

 

 

…RedCats`t järjestäytyivät ryhmäkuvaan.

 

 

 

 

 

Saimme parisenkymmentä kuntalaispalautetta ja arvoimme Vipinöiden lopuksi hedelmä- ja juureskorin kaikkien palautetta antaneiden kesken.

 

 

Onnettarena toimi Arja Mattila.

 

 

 

 

 

…ja onnettaren suosikki oli Jorma Arola!

 

 

Saamamme asukaspalautteet julkistetaan helmikuussa 2020 kokoontuvan Viljakkala-neuvoston pöytäkirjassa – tarkkailkaa Ylöjärven kaupungin nettisivuja kohdassa ”Viljakkala-neuvosto”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pitihän sitä Toripolliisia käydä tervehtimässä!

Perjantai 29.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Tein 27.11.2019 päivämatkan Ouluun, kun osallistuin Eläkeliiton sellaisilla jäsenilleen järjestämään koulutustilaisuuteen, jotka ovat kotikaupungeissaan/kotikunnissaan Vanhusneuvostojen jäseniä.

 

Olen Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtaja ja Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston jäsen, joten katsoin suorastaan velvollisuudekseni osallistua omin kustannuksin koulutustilaisuuteen.

 

Tarkasti ottaen aloitin matkani jo edellispäivänä, sillä muuten en olisi ehtinyt koulutustilaisuuteen ajoissa.

 

 

 

Tampereelta tiistaina eli 26.11.2019 klo 22.11 lähteneessä yöjunassa oli hyvin tilaa, sillä matkaajia oli liikkeellä Oulua kohti vähän.

 

 

 

Kokkolassa minäkin pidin jaloittelutaon ja samaa teki myös toisiinsa rakastuneet romaaninuoret – he halusivat välttämättä, että otan heistä muutaman valokuvan ja tässä yksi niistä valokuvista; toimitan kaikki ottamani valokuvat heidän antamaansa sähköpostiosoitteeseen!

Voi kuinka söpöä!

 

 

 

Ouluun saapuessani oli vielä pimeää, mutta pitihän sitä luonnollisesti käydä tapaamassa Toripolliisia.

 

Toripolliisi on nyt perin hankalassa paikassa, sillä Oulun Kauppahallissa on menossa tämän vuoden alussa alkanut remontti, joka kaventaa Toripolliisin lähipiiriä.

 

Toripolliisi on kuvanveistäjä Kaarlo Mikkosen vuonna 1987 luoma patsas ja se kuuluu oleellisena osana Oulun katuelämään. Nimensä patsas on saanut torilla vuosina 1934 – 1979 toimineista kolmesta toripoliisista, jotka valvoivat alueella järjestystä.

 

 

 

Koulutustilaisuutemme oli Oulun pääkirjastossa ja se on ulkoa sekä…

 

 

 

…sisältä komea kokonaisuus!

 

 

 

 

Oulun pääkirjaston erikoisuus on se, että henkilökunta saapuu paikalle vasta klo 10.00 ja sitä ennen puolitoistatuntinen on asiakkaiden omatoimiaikaa!

 

 

 

Oulun pääkirjaston vieressä sijaitsee paljon minullekin muistoja touva entinen Hotelli Vaakuna, jossa olen monet kerrat saanut yöpyä työelämäni aikana – nyt hotelli on kolmenkymmenen vuoden ikään ehtiessään täydellisen remontin kohteena.

 

 

 

Ehkä joskus toiste palaan koulutustilaisuudessa saamaamme ”oppiin”, mutta paluumatkan alkaessa otin vielä tämän kuvan Oulun rautatieasemarakennuksesta  - rakennus lienee suojelukohde, mutta matkustajien kannalta se on mahdollisimman epäkäytännöllinen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Eteenpäinmenon aikaa

Maanantai 4.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliitto on jäsenmäärältään maamme ylivoimaisesti suurin eläkeläisjärjestö, sillä meillä on jäseniä n. 130.000, piirejä 20 ja paikallisia yhdistyksiä 401.
 
Olen saanut olla Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana kuusi vuotta ja vuodenvaihteessa puheenjohtajapestini päättyykin, sillä sääntöjemme mukaan vastuutehtävissä saa olla kerrallaan vain kuusi vuotta ja kohdallani tuo aikaraja täyttyy 31.12.2019.
 
 
Eläkeliiton Pirkanmaan piiri julkaisee aina ennen vuodenvaihdetta…
 
 
 

 
 

 
 
 
Eläkeliiton Pirkanmaan piirin joululehti jaettiin jäsenillemme marraskuun alussa ja tässä…
 
   

 
 
Teksti ei ehkä kuvassa näy, mutta näin kirjoitin:
 

 
 

"Eteenpäinmenon aikaa

 

Työntäyteinen ja elämysrikas vuosi 2019 on päättymässä ja voimme luoda pienen katsauksen menneeseen, mutta tärkeintä näin jouluntietämillä on pohtia myös tulevaa.

 

Päättymässä oleva vuosi on ollut Eläkeliiton Tampereen yhdistykselle eteenpäinmenon aikaa; jäsenmäärämme on kasvanut, taloutemme on kunnossa ja toimintamme on ollut monipuolista.

 

Monissa yhdistyksissä ja järjestöissä on ongelmana saada väkeä talkoolaisiksi ja toimintaa pyörittämään, mutta sitä ongelmaa meillä ei ole ollut – nykyinen eläkeläisporukka on työelämän aikana tottunut tarttumaan haasteisiin ja sama aloitteellisuus sekä vastuullisuus ovat meillä jatkuvana voimavarana myös eläkeiässä.

 

Jäsenhankinnassa olemme onnistuneet mukavasti, sillä jäsenmäärämme on kasvanut. Suuressa kaupungissa jäsenmäärän kasvattaminen on haasteellista, sillä yhdistyksemme aktiivit eivät voi tuntea kohderyhmämme henkilöitä samaan tapaan kuin maaseutupitäjissä.

 

”Hyvä kello kauas kuuluu” –periaate ja yhdistyksemme aktiivinen osallistuminen erilaisiin tapahtumiin ovat keskeiset syyt jäsenmäärämme kasvamisessa.

 

**************

 

Jokunen ajatus tulevasta ja silloin saamme katsoa jo vuoteen 2021, koska silloin Tampereella järjestetään Eläkeliiton Liittokokous.

 

Suunnitelmat vuoden 2021 Liittokokouksen tiimoilta ovat jo pitkällä ja on luonnollista, että paikallisena yhdistyksenä Tampereen yhdistyksellä ja Eläkeliiton Pirkanmaan piirillä tulee olemaan keskeiset roolit tapahtuman onnistumisessa.

 

*************

 

Eläkeliiton Pirkanmaan piirin ja naapuriyhdistysten lisäksi haluamme kiittää Tampereen kaupunkia myötämielisyydestä toimintaamme kohtaan. On selvää, että tulevan Liittokokouksemme tiimoilta saamme olla seuraavan puolentoista vuoden aikana tiiviissä yhteistoiminnassa Tampereen kaupungin eri toimijoiden kanssa! Onneksi jäsenistöllämme on hyvät ja toimivat suhteet kaupungin eri tahoihin!

 

Kiitoksia menneestä ja Oikein Hyvää Joulunaikaa kaikille!

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtaja

 

 

 

 

Toivottelen tämän hieman etuajassa julkaistun kirjoituksesi myötä Hyvää Joulunaikaa myös tämän blogikirjoitukseni lukijoille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hallinportti Ilmailumuseo on Sotamuseon alainen lentoteknillinen erikoismuseo Kuoreveden Hallissa

Lauantai 21.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaalainen Kuoreveden kunta liittyi vuonna 2001 toteutuneessa kuntaliitoksessa Jämsän kaupunkiin ja samalla Kuoreveden alue siirtyi Keski-Suomen maakuntaan.
 
 
Kuorevedellä sijaitseva Hallin kylä oli aikoinaan Suomen ilmailutekniikan tärkeä keskus ja sitä se on osiltaan myös vielä nyt, sillä siellä sijaitsee mm. Patrian lentokonetehdas.
 
 
Tunnen Kuoreveden Hallin kohtuullisen hyvin, sillä sain aikoinaan osallistua siellä järjestettyihin moniin kertausharjoituksiin.
 
 
Kertausharjoitukseni ajoittuivat aikaan, jolloin Hallissa toimi mm. Ilmavoimien Teknillinen Koulu, Ilmavoimien Koelentokeskus ja Hallin lentoasema, jolla silloin oli sotilaslentoaseman mandaatti.
 
 
En luonnollisestikaan kuulunut lentävään henkilöstöön, mutta eräässä illanistujaistapaamisessa mukanamme oli lentäjiä, jotka hieman aikaisemmin olivat lentäneet Hornetit Yhdysvalloista Suomeen. Mielenkiintoinen tilaisuus!
 
 
 
Jo tämän juttuni otsikossa kerron, että Hallissa sijaitsee Sotamuseon alainen ”Hallinportti Ilmailumuseo”, joka on lentoteknillinen erikoismuseo.

********
 
 
Eläkeliiton Tampereen yhdistys järjesti elokuussa jäsenilleen kiertomatkan, jonka eräs kohde oli Hallinportin ilmailumuseo.
 
 
Tässä muutamia kuvia, jotka näppäilin museokäyntimme yhteydessä:

 

 

 

 
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
 

 

 

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

Päätän tämän juttuni kenraalimajuri Rauno Meriön muotokuvaan - Meriö toimi Ilmavoimien komentajana 1975 – 1987.

 

 

Mainittakoon, että kenraali Meriö on syntynyt Käkisalmessa vuonna 1933 ja hän toimi Karjala Liiton puheenjohtajana 1990 – 1995.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Perunannostotalkoot olivat 1950- ja 1960-luvuilla suuri tapahtuma maaseudulla

Perjantai 20.9.2019 - -Esko Erkkilä-

 
 

Liitän tämän jo eilen perunannostokoneesta julkaisemani kuvan tämän juttuni aloituskuvaksi.

 
 
Perunannostotalkoot olivat entiseen aikaan meillä Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla suuri ja merkittävä tapahtuma.
 
 
Tuo kuvassa oleva perunannostokone oli alkujaan neljän tilan yhteinen perunanostokone ja kotitilani Välimäki oli yksi sen neljästä omistajista.
 
 
Muita omistajatiloja oli kolme ja tuolla – silloin hevosvetoisella – perunannostokoneella nostettiin aina syksyisin talkoilla neljän tilan perunat.
 
 
Hevosvetoisena tuo perunanostokone oli kahden hevosen vetämä ja vetohevosina olivat yleensä meidän Vappu ja Hietamäen Urpo.  Sopuisten parihevosten ohjastajana toimi kummisetäni Uuno Hietamäki.
 
 
Uuno oli taitava hevostenkäsittelijä ja tulosta syntyi.
 
 
Perunat lensivät hajalleen perunamaalle ja niiden poimijoita oli aina monta henkilöä.
 
 
Perunat poimittiin perunakoppiin ja niistä ne kaadettiin joko perunasäkkeihin tai perunalaatikkoihin, jotka sitten ajomiehet ajoivat kellareihin tai perunakuoppiin – meillä oli kellari ja mulla osakkailla perunakuoppa.
 
 
Perunakuormien ajohevosina toimivat joko Borgin Sutki tai Lepomäen Alli – molemmat oikein virkkuja hevosia ja eivät sen vuoksi soveltuneetkaan parihevosiksi.
 
 
Peruna-ala oli tuohon aikaan jokaisella tilalla varsin suuri, sillä elintarvikekäytön lisäksi peruna oli tärkeä myös lehmien päivittäisessä ruokinnassa – lehmien perunat piti huolellisesti halkoa, sillä kokonaisia perunoita ei saanut antaa lehmien syötäväksi.
 
 
Perunanostotalkoot suoritettiin yleensä tila per päivä –periaatteella, joten perunanostotalkoot kestivät yleensä neljä päivää.
 
 
Siihen aikaan ei saanut kansakoulusta perunannostolomaa ja monesti harmittelinkin, että pääsin kotiin vasta perunanostotalkoiden loppuvaiheiseen tai joskus perunat oli jo nostettu, kun pääsin koulusta.
 
 
Niin, tuon hevosvetoisen perunanostokoneen muuttaminen traktorivetoiseksi tapahtui Viljakkalassa Olavi Heinosen pajalla joskus 1970-luvun alussa!
 

 

Mukavia muistoja tuosta perunannostokoneesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Karhen Markkinat ovat paljon muutakin kuin pelkkä myynti- ja ostostapahtuma!

Sunnuntai 30.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Entisaikaan Viljakkalassa oli kuusi kansakoulupiiriä ja kuusi kansakoulua – Kirkonkylä, Hanhijärvi, Nisu, Karhe, Hepo-oja ja Heinälammi.

 

 

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 12 vuotta sitten, mutta jo sitä ennen koulujen määrä supistui kahteen eli nykyään kouluja on vain kirkonkylässä ja Karhella.

 

 

Karhella on aktiivinen Karhen koulun vanhemmat ry ja he ovat jo monina vuosina järjestäneet koulun kentällä Karhen Markkinat.

 

 

Vuoden 2019 Karhen Markkinat järjestettiin eilen ja olin mukana Viljakkala-neuvoston osastolla tapaamassa Viljakkalan vakituisia asukkaita sekä Viljakkalassa vapaa-ajanasunnon omistavia.

 

 

 

 

 

Hoidimme yhdessä Asser Vuolteen kanssa Viljakkala-neuvoston osaston ja asukkailla oli mahdollisuus antaa kauttamme palautetta Ylöjärven kaupungin päättäjille.

 

 

 

 

 

Asukaskyselyyn vastanneiden kesken arvoimme hedelmä- ja vihanneskorin ja arvonnassa onnettarena toimi…

 

 

 

 

 

 

 

Koriarvonnassa onni suosi Veikko Hietamäkeä ja kori saatiin toimitettua voittajalle heti markkinoiden päätyttyä – onnittelut Viljakkala-neuvoston puolesta!

 

 

*******************

 

 

Pikainen silmäys palautteeseen kertoi, että Viljakkalan asukkailla ja siellä vapaa-ajanasunnon omistavilla on tärkeää palautetta Ylöjärven päättäjille. Palaute julkaistaan Ylöjärven kaupungin verkkosivuilla seuraavan Viljakkala-neuvoston kokouksen jälkeen – kokouspäivämäärä on 10.9.2019!

 

 **********************

 

Viljakkala-neuvoston varsinaisista jäsenistä kaksi on jäseninä Ylöjärven kaupunginvaltuustossa ja sen lisäksi meillä on hyvät henkilökohtaiset suhteet kaikkiin Ylöjärvellä toimiviin poliittisiin päättäjiin.

 

 

 

 

 

Kokoomuksen osastolla kamerani tavoitti vasemmalta lukien Katja Luojuksen, Juho Ojareksen ja Ossi Sippolan,…

 

 

 

 

 

…Vihreiden osastolla kolmannestusinan Ylöjärven päättäjiä sekä…

 

 

 

 

 

…Keskustan osastolla Minna Sarvijärven, joka tässä poseeraa yhdessä Asser Vuolteen kanssa.

 

 

 

Itselleni yhteistoiminta kaikkien Ylöjärvellä toimivien poliittisten päättäjien kanssa on mutkatonta, sillä Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana mikään puolue ei ole taustatoimijanani.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kansanedustaja Mikko Alatalo sai Moottoriliikenteen ansiomitalin

Lauantai 6.4.2019 - -Esko Erkkilä-

On suuri kunnia kertoa tällä omalla blogipalstallani tänään tämä uutinen:

 

 

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo sai eilen Moottoriliikenteen ansiomitalin.

Mitali myönnetään ansiokkaasta valtakunnallisesta toiminnasta suomalaisen moottoriliikenteen hyväksi tai henkilölle, joka on pitkäaikaisella ja tuloksekkaalla työllään edistänyt tieliikenteen kehittämistä.

 

Mitalin saivat tänä vuonna seitsemän liikenteen ammattilaista. Alatalo on ainoa kansanedustaja, joka mitalin tällä kertaa sai. Hän on toiminut 16 vuotta Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä, välillä myös varapuheenjohtajana.

 

Moottoriliikenteen keskusjärjestöön kuuluvat Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL, Autoalan keskusliitto, Linja-autoliitto, Autoliitto, Suomen Taksiliitto, Autontuojat ja –teollisuus, Suomen autokoululiitto ja Suomen autotekninen liitto.

Ansiomitalin Mikolle myönsi edellä mainittujen järjestöjen yhteisestä esityksestä liikenneministeri Anne Berner.

*******************

 

Koen olevani etuoikeutettu, sillä sain eilenkin tavata Mikon, olla hänen kanssaan ja seurata hänen toimintaansa, kun hän evästi sekä tuki kansanedustajia Arto Pirttilahtea ja Pertti Hakasta näiden ponnisteluissa Arkadianmäelle myös seuraavaksi vaalikaudeksi!

 

Parhaat onnittelut Mikolle minunkin puolestani ja olen varma, että myös lukijani yhtyvät onnitteluihin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vuorineuvosten vikatikki oli Fazerin onni!

Tiistai 12.3.2019 - -Esko Erkkilä-

Olemme näinä päivinä saaneet lukea, että Fazer on laajentamassa toimintaansa ksylitolin valmistamiseen.

 

 

Fazer investoi 40 miljoonaa euroa tehtaaseen, joka valmistaa ksylitolia kaurankuorijauhosta.

 

 

Fazer tunnetaan makeisistaan, mutta viljabisneksessä toimivat tuntevat Fazerin myös Suomen suurimpana viljanjalostajana.

 

 

********************

 

 

Työelämäni aikana Fazerin Oululaisen mylly koettiin Raisiossa kilpailijana, mutta minä puolestani koin Fazerin hyvänä yhteistyökumppanina, sillä vastasin Raision rehuteollisuudessa raaka-ainepäällikkönä rehuseostemme raaka-aineista ja niiden luotettavasta saannista.

Pystyin luomaan Fazer Myllyyn sellaiset yhteistyösuhteet, että saimme kuukausittain ostaa Fazerilta merkittävät määrät vehnäleserehujauhoa rehuseostemme raaka-aineeksi.  Neuvottelut ja tapaamiset Fazer Myllyn vastuuhenkilöiden kanssa olivat tiukkoja, mutta miellyttäviä ja aina pyrimme löytämään molempia osapuolia rikastuttavat (sananmukaisesti) ratkaisut.

********************

 

 

 

Minulle on kerrottu ja tiedän asian, että 1960 ja 1970 lukujen vaiheessa Fazer halusi ostaa leipomonsa raaka-aineeksi jauhoja silloisilta myllyalan johtavilta yrityksiltä eli Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiöltä ja Raision Tehtailta.

 

 

Vaasan Höyrymyllyä johti silloin vuorineuvos Erik Tuomas-Kettunen ja Raision peräsimessä oli sittemmin vuonna 1970 vuorineuvoksen arvon saanut Veikko Vainio.

 

 

Fazeria johtanut Peter Fazer ei pitänyt siitä, että Tuomas-Kettunen ja Vainio eivät suostuneet myymään vuonna 1958 Fazerin ostamalle Oululaisen Leipomolle jauhoja sopuhintaan ja tämän seurauksena Fazer päätti rakentaa Lahteen oman myllyn.

 

 

Oululaisen mylly avattiin Lahdessa vuonna 1971 ja Vaasan Myllyn sekä Raision vuorineuvokset jäivät nuolemaan näppejään.

 

 

Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiö on vuosien saatossa kokenut kovia ja se on jo aikoja sitten irtaantunut jauhatustoiminnasta – nykyään yrityksen jäänteet ovat pohjoismaisen elintarvikejätti Lantmännenin omistuksessa.

 

 

Raisio on suurimmista ajoistaan eli 3.000 hengen yrityksestä kutistunut alle 300 hengen miniyritykseksi.

 

 

Vaasan Myllyn ja Raision aikoinaan hyljeksimä Fazer työllistää tänä päivänä yli 13.000 työntekijää, joista Suomessa n. 6.000 henkilöä.

 

 

Lahdessa sijaitseva Fazer Mylly on jo monet vuodet ollut Suomen suurin mylly-yksikkö!

Tämmöinen pieni, mutta tärkeä muistelos suomalaisen myllymaailman ja elintarviketeollisuuden kehitysvaiheista tänään!

 

 

Kiitokset Fazerille niistä yhteistyön vuosista, jolloin sain tehdä yhteistyötä sen kanssa ja parhaat menestyksen toivotukset sen uusimmasta ideasta eli ksylitolin valmistamisesta kaurankuorijauhosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

RUK:n kurssipuukko on perhekunnassamme isältä pojalle jatkunut perinne

Torstai 14.2.2019 - -Esko Erkkilä-

Suoritin varusmiespalvelukseni pääosin vuonna 1967, mutta ikäluokkamme kotiuttaminen tapahtui RUK:n käyneiden osalta vasta 10.1.1968.

 

 

 

 

 

 

Siivoilin ja järjestelin erästä piironginlaatikkoa ja löysin sieltä mieluisan muiston varusmiesajaltani eli RUK-kurssipuukkoni.

 

 

Tavoitteeni oli päästä Reserviupseerikouluun Haminaan ja niin myös tapahtui – RUK-kurssini oli numeroltaan 125.

 

 

RUK-kurssipuukkoni on taattua Iisakki Järvenpää-laatua ja ilmeisesti samoin on yhä edelleen.

 

 

Nykyään – tarkasti ottaen kurssista 129 alkaen – RUK-kursseilla on oma erillisnimi, mutta minun aikanani niin ei vielä ollut.

 

 

Perhekunnassamme on toinenkin RUK-kurssipuukko, sillä vanhin poikamme kävi myös RUK:n.

 

 

*******************

Kurssini priimus ja priimusmiekan saaja oli sittemmin professoriksi ylennyt Risto Sänkiaho, jonka Pientalopoikien puoluesihteeri Eino Poutiainen sitten aikoinaan proknooseillaan päihitti oikein kunnolla - Sänkiaho joutui häpeään!

Toinen kurssikaveri oli sittemmin kansanedustajaksi kohonnut Esko-Juhani Tennilä, joka silloin opiskeli Tampereella ja hän kulki Haminaan samalla bussilla kuin me monet muut. Esko-Juhanilla oli silloin taloudellisesti tiukkaa ja monesti hän lainasi matkarahat meiltä muilta, mutta aina hän maksoi velkansa.

Kolmas sittemmin julkisuuden henkilöksi kohonnut kurssikaverini oli "EU-professori" Esko Antola, jonka kanssa olin samassa tuvassa alokasaikana, aliupseerikoulussa, RUK:ssa ja vielä myös kokelasaikana.

 

 

Työelämän aikana työpöytäni oli Raisiossa ja sen myötä tapasin yöpyä ainakin yhtenä yönä syrjä-Suomessa eli Turussa.

 

 

Tein iltalenkkejä Aurajoen rantamilla ja muutaman kerran tapasin kaimani ja muistelimme menneitä.

 

 

Varusmiesaika oli mukavaa aikaa ja se kasvatti niihin vaikeisiinkin tehtäviin, joihin työelämä sitten aikanaan johdatti.

 

 

Olen Puolustusvoimille kiitollinen varusmiesajasta ja erityisesti niistä kertausharjoitusjaksoista, joihin sain varusmiespalveluksen jälkeen osallistua.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Näsijärven haltiat ovat heränneet eloon jääveistoksissa aivan Tampereen keskustassa

Lauantai 2.2.2019 - -Esko Erkkilä-

Kulttuuritalo Laikku on yhteistyössä Suomen Jouluvalo Oy:n kanssa järjestänyt jääveistoskokoelman yleisön ihailtavaksi aivan Tampereen keskustaan. Laikun piha-alueelle on rakennettu Suomessa ainutkertainen jääveistosteltta, jonne 10 jäänveistäjää on loihtinut mystisen maailman täynnä jäätä, lunta ja valoa.

 

 

Jääveistosteltan erikokoiset haltiat ovat saaneet yhdeksän suomalaisen ja yhden liettualaisen jäätaiteilijan käsissä muotonsa, jotka lainaavat hahmonsa sekä ihmisistä että järven eläimistä.

 

 

 

 

 

**************

 

 

Kuvien yhteydessä veistoksen kohdalla on selitys kustakin haltijasta sekä maininta jääveistoksen tekijästä (lainaan teosten esittelytekstejä sellaisenaan kuin ne ovat näyttelyssä):

 

 

 

 

 

Jäälentäjä: Eeva Karhu

 

Jäälentäjä ilmestyy näkyviin vain silloin, kun pakkasviima ja aallot jäädyttävät rantojen kasvustoa. Vain kaksi ihmistä on tiettävästi tehnyt näköhavainnon tästä erittäin vaikeasti havaittavasta haltiasta. Sen voi nähdä vain, jos on unten rajamailla.

 

 

 

 

 

Pallosaaren pitkäkorva: Timo Koivisto

 

Arkana ja herkkäkuuloisena haltiana se ei pidä turhasta liikkumisesta ja metelöinnistä jään päällä. Siksi Pitkäkorva päästää jäälle vettä kulkijoiden riesaksi. Kerrotaan, että haltia päästää korvansa mitan vettä jään päälle. 20 cm vettä jään päällä kertoo, että kyseessä on 200-vuotias haltia.

 

 

 

 

Koljonselän koukkunokka: Andrius  Petkus

 

Tämä haltia viihtyy syvissä vesissä. Se nousee pinnalle vain tarkistamaan jäittenlähdön ja antaa kaloille merkin, milloin voi aloittaa kudun. Koukkunokka on niin ylpeä nokastaan, että kaikki kumartavat sitä aina kohdatessaan ja naureskelevat sitten hyväntahtoisesti takanapäin.

 

 

 

 

 

Muroleen murisija: Andrius Petkus

 

Tämä olion keho muodostuu osittain jääkiteistä. Kesäisinkin se pystyy pitämään kiteet jäässä. Talvisin Murisijan voi nähdä peuhaamassa pakkaslumessa. Murisijan tehtäviin kuuluu murista piisameille, majaville ja saukoille.

 

 

 

 

 

Tavallinen haltia: Jesse Törmikoski

 

Tämä haltia on Näsijärvellä aika tavallinen näky.

 

 

 

 

 

Sielusaattue: Antti Pedroso

 

Saattohaltiat keräävät sielut ja saattavat ne revontulten aikaan Voimapaikalle. Määrätietoisesti, mutta hellästi haltiat saattavat sielut taivaalle, jossa ne liittyvät revontuliin. Tällä tavalla sielut matkaavat maailmankaikkeuteen ja ties minne.

 

 

 

 

Kuutamon kuuntelija: Marika Walden

 

Se nousee aina täydenkuun aikaan rantakiville tarkistamaan valon määrän, värin ja huminan. Se merkitsee muistiin täydet kuut ja viestittää tiedon järven pohjaeliöille. Se pitää lukua havainnoistaan vaihtelemalla rantakivien asentoja ja paikkoja.

 

Näsinselän näkki: Pasi Ahokas

 

Toisin kuin useimmat näkit, on Näsinselän näkki hyväntahtoinen. ”Näsäkki”, kuten häntä järvenväen keskuudessa kutsutaan, liikuskelee koko vesistön alueella ja ratkoo riitoja ja kiistoja. Näsäkkiä ei ole kukaan koskaan nähnyt, mutta kuulohavaintoja ovat useammat meistä tehneet. Näsäkki laulaa järven jäätymisen aikaan.

 

 

 

 

 

Haaveileva haltia: Riitta Matikainen

 

Haaveileva haltia kulkee vesistöissä tuoden mukaan haaveita ja tulevaisuuden uskoa. Antaa Haaveilevan haltian liihotella ja pidetään hyvää huolta vesistöistämme, jotta tulevat sukupolvetkin voivat haaveilla vesistömme rannoilla.

 

 

 

 

 

Tavallistakin tavallisempi haltia: Eeva Karhu

 

Tämä haltia on Näsijärvellä tavattoman yleinen.

 

 

****************

 

 

 

 

 

Jääveistosnäyttely ansaitsisi paljon suuremman huomion kuin se nyt on saanut. Viiden euron suuruinen pääsymaksuko aiheutti mm. sen, että sain tammikuun viimeisenä päivänä tutustua näyttelyyn ihan yksikseni!

Poiketkaahan - näyttely on luonnollisesti sääarka, mutta tavoite on, että se olisi avoinna maaliskuun puolenvälin tietämille saakka!

-Esko Erkkilä-