Anton Hansen Tammsaare - Viron kansalliskirjailija

Keskiviikko 14.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Päivä Tallinnassa antaa matkailijalle monia mahdollisuuksia.

 

 

Minulle päivä Tallinnassa viime viikolla antoi mm. sen mahdollisuuden, että tutustuin Viron kansalliskirjailija Anton Hansen Tammsaaren patsaaseen Tammsaarenpuistossa Viru-keskuksen ja Estonia-teatterin välissä.

 

 

 

 

 

 

Anton Hansen Tammsaare syntyi 1878 ja kuoli 1940.

 

 

Tammsaare on kuvattu istumassa penkillä paikassa, jossa hän tapasi katsella ihmisiä.

 

 

Patsaan ovat valmistaneet kuvanveistäjä Jaan Soans sekä arkkitehti Rein Luup.

 

  

**********************

 

 

Tammsaaren viisiosainen romaanisarja – Totuus ja oikeus – on käännetty myös suomeksi.

 

 

Sarjan ensimmäinen osa ”Maan lupaus” käsittelee aikaa jolloin Viro oli Venäjän vallan alla 1870-luvulla ja viides osa ”Kotiinpaluu” puolestaan aikaa itsenäisessä Virossa 1930-luvulla.

 

 

Sarjan toisen osan nimi on ”Koulutie”, kolmas osa nimeltään ”Surmatulet” ja neljännen osan nimi on ”Kuolemantanssi”.

 

 

 

*********************

 

 

Tallinnassa käydessä kannattaa poiketa Viru-keskuksen vierellä sijaitsevaan Tammsaarepuistoon ja pysähtyä hetkeksi Totuus ja oikeus romaanisarjallaan Viron kansalliskirjailijaksi kohonneen Anton Hansen Tammsaaren patsaan äärelle.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kas sul on pilet ostetud?

Tiistai 13.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa oleva lause on tuttu niille, jotka matkustavat Tallinnassa julkisilla liikennevälineillä ja se kuuluu vapaasti suomennettuna ”Kai sinulla on matkalippu ostettuna?”

 

 

 

 

Jos matkalippua ei ole ostettuna ja tarkastaja sattuu tulemaan paikalle, niin tarkastusmaksu on 40,00 euroa.

 

 

***************

 

 

 

 

 

 

Jos Tallinnassa on vaikkapa päivän, niin kannattaa ostaa matkakortti kahdella eurolla, johon voi ladata haluamansa summan, jotta voi vapaasti käyttää bussia, raitiovaunuja ja trolleibusseja.

 

 

Yhden päivän tai oikeammin 24 tunnin ”ajo-oikeus” maksaa 3,00 euroa eli matkakortin hankinnan huomioiden vuorokauden matkat maksavat viisi euroa.

 

 

Kolmen vuorokauden (72 tuntia) lippu maksaa 5,00 euroa ja viiden vuorokauden (120 tuntia) lippu 6,00 euroa.

Matkakortilla saa matkustaa julkisilla liikennevälineillä ostamansa ajan aikana rajattomasti!

Matkakortti kannattaa laittaa Tallinnasta paluun jälkeen varmaan paikkaan ja ottaa se mukaan seuraavalle Tallinnan-käynnille, jotta voi siellä esimerkiksi R-kirjassa ladata sille taas rahaa joko päiväksi, kolmeksi päiväksi tai viideksi päiväksi.

 

 

 

 

 

Liikennevälineissä on ovensuussa lukijalaite, jonka edessä matkalippua vilauttamalla sähköinen järjestelmä kuittaa vihreää valoa vilkauttaen, että matka on maksettu!

Lukijalaite lukee matkakortin tiedot tehokkaasti, sillä katselin, kun joku nainen heilautti laukkuaan lukijalaitteen suuntaan ja vihreää vilkkui!

Luin jostain, että liikennevälineen kääntöpaikalta lähdettäessä matkakorttia pitää käyttää lukijalaitteessa, jotta paluumatkalla ei tule mahdollisten tarkastajien kanssa ongelmia.

 

 

 

 

 

 

Toki matkansa voi maksaa myös käteisellä, kun maksaa kuljettajan selän takana olevaan ”kuppiin” 1,60 euroa, mutta jo kahden matkan tekeminen tulee halvemmaksi kolmen euron päivälipun hankkimisella.

Käteisellä kertalipun maksettaessa toivotaan tasarahaa ja suurin seteli, joka käteisellä maksettaessa hyväksytään, on 10,00 euroa.

 

 

 

 

 

 

Osa raitiovaunuista on laadukkaita, mutta vanhimmat tuntuvat ainakin talvisaikaan huterilta ja kylmiltä.

 

 

 

Hyvää matkaa, mutta…

 

 

…kas sul on pilet ostetud?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pari muistelusta neuvostoajan Tallinnasta

Maanantai 12.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Varmaan meillä lähes kaikilla on omakohtaisia muistoja siitä ajasta, kun Virossa oli neuvostomiehitys.

 

 

Tässä pari pientä muistelusta – muistelukset tulivat mieleeni, kun edellisviikolla vierailin Rouvan kanssa Tallinnassa kolmipäiväisellä omatoimimatkalla.

 

 

************

 

 

Elettiin Juri Andropovin lyhyeksi jäänyttä aikaa (12.11.1982 – 9.2.1984) Neuvostoliiton johtajana eli virallisesti NKP:n pääsihteerinä.

 

 

Olimme Rouvan kanssa Agrologien Liiton Viroon suuntautuneella ”opintomatkalla” ja samalla laivalla – Georg Ots – oli mukana myös silloinen Suomen valtiovarainministeri Ahti Pekkala.

 

 

Ahti Pekkala oli kotiseutunsa Haapaveden tanhuporukan mukana käymässä Virossa.

 

 

Pekkala oli matkalla siis yksityishenkilönä ja seurasin viereisestä jonosta, kun Pekkala meidän muiden mukana odotti kolme tuntia Tallinnan satamassa tullitarkastusta.

 

 

Nykypäivänä on käsittämätöntä, että Tallinnan satamassa 1980-luvun alkupuolella jouduttiin odottamaan Viron (=Neuvostoliiton) tullissa maahanpääsyä kolme tuntia!

 

 

*******************

 

 

Toinen nyt kertomani muistelus liittyy Tallinnan vanhassa kaupungissa Raatihuoneentorilla sijaitsevaan Vana Toomas –ravintolaan.

 

 

 

 

Kyse oli varmaan samaisesta agrologien matkasta, kun Rouvan kanssa pyrimme sisään Vana Toomakseen.

 

 

Keräsin taskujeni pohjalta ison joukon ruplia ja kopeekkoja, jotka annoin portsarille.

 

 

Arvioin kolikkojen painon ja lukumäärän perusteella, että summa kelpaisi sisäänpäänsyyn.

 

 

Portsari vatkasi rahoja kourastaan toiseen ja sanoi:

”Onpa pieni pääsylippu”,...

...mutta päästi kuitenkin meidät sisään.

 

 

Jotain piti tietenkin ostaa ravintolassa ja pyysin perinteisen ”vodka-sprite”, joka siihen maailmanaikaan oli kaikkialla tunnettu coctail.

 

 

”Vodka-sprite” tuli ja tuli myös lasku, jossa oli kertakaikkiaan huomioitu se, että maksamani ”pääsylippuhinta” oli liian vaatimaton!

 

 

 

**************  

 

 

Neuvostoliiton aikainen Tallinna oli edullinen paikka esimerkiksi asiakasyritystemme myyntimiesten palkkiomatkojen kohteena.

 

 

Myyntikilpailu, jossa palkintona oli viikonloppumatka Tallinnaan, tuotti aina hyviä myyntituloksia!

 

 

Siltäkin saralta on mielessä monia ikimuistoisia juttuja, mutta jääköön ne nyt toiseen kertaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikään ei ole enää entisensä!

Sunnuntai 11.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen tavannut Tallinnassa käydessäni poiketa aamuisin rautatieaseman baarissa ja tilata siellä ”dolman” eli viinirypälelehteen käärityn lihamurekkeen sekä tumman Sakun.

 

 

Yritin samaa myös viime perjantai-aamuna, mutta petyin, sillä entisestä baarista ei ollut tietoakaan.

 

 

Virossa kaikenlaisten alkoholijuomien tarjoilu on ollut kiellettyä ennen aamukymmentä, mutta rautatieaseman baarissa tummaa Sakua on saanut heti aamutuimaan.

 

 

 

 

 

 

Nyt rautatieaseman baari on muutettu nykyaikaiseksi Statoilin ”tusinapaikaksi”, josta kaikki neukkulan ja myös Viron alkuperäinen tunnelma on kadotettu.

 

 

 

Pärjään toki ilman aamuisin tarjottavaa tummaa Sakua, mutta paikallisen baarin muuttaminen globaalin konseptin mukaan toimivaksi nuorisopaikaksi on eräs niitti sille aikakaudelle, joka muistutti meille Viroon matkustaneille matkaajille siitä Virosta, jota jäämme kaipaamaan.

 

 

Kepeät mullat sille baarille Tallinnan rautatieasemalla, josta ennen aamukymmentä sai tummaa Sakua ja dolmaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Betoniverkoista voi tehdä hyvät tilapäisvarastot polttopuille!

Lauantai 10.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Puhun kokemuksesta, kun totean, että on tilanteita, jolloin kaikki metsästä kerättävät polttopuut eivät mahdu kattojen alle.

 

 

Näin tapahtui minulle ja poikieni kanssa omistamalle maatalousyhtymälle, kun raivasimme metsiämme ja halusimme kuitenkin varata kaikki metsänperkauksessa syntyneet polttopuut omaan käyttöön.

 

 

 

 

 

 

 

Ratkaisuksi oli helppo valita systeemi, jossa kytkimme neljä tai viisi betoniverkkoa yhteen ja laitoimme klapikoneen purkauselevaattorin siihen asentoon, jossa se heitti klapit heittokuutioina betoniverkoista muodostettuun ”torniin”.

 

 

 

On huolehdittava, että betoniverkkotorni sijoitetaan maasta erilleen riittävän korkealle – kuormalavat ovat mainio ratkaisu betoniverkkovaraston pohjaksi!

 

 

 

 

 

 

En ole insinööri, mutta laskin, että ”betoniverkkotorneihin” mahtui polttopuita 20 – 25 heittokuutiometriä riippuen siitä, että oliko torni rakennettu neljästä vaiko viidestä betoniverkosta.

 

 

 

 

 

 

 

Aluksi verkkovarastojen purkaminen tapahtuu verkon silmäaukoista purkaen, mutta nopeasti päästään siihen, että yksi betoniverkko voidaan poistaa ja näin muodostuneesta aukosta on helppoa ottaa polttopuut peräkärryyn tai laatikoihin, joilla puut voidaan kuljettaa kätevästi tulipesän eteen.

 

 

 

 

 

 

Parhaimmillaan tai pahimmillaan meillä oli metsässä seitsemän betoniverkkotornillista polttopuita, mutta nyt ”viimeistä viedään”!

 

 

 

Suosittelen tarvittaessa käyttämään polttopuiden ulkovarastointiin betoniverkkosysteemiä – on kuitenkin huomioitava, että varaston kattamisesta on huolehdittava; kunnollisen kattamisen avulla polttopuut säilyvät ulkovarastoinnissa jopa kymmenen vuotta -…

 

 

 

…kokemusta on!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sota-ajan julisteita ja Mannerheim-nurkkaus

Perjantai 9.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupasin eilen, että ehkä jo tänään kerron muutamien valokuvien avulla niistä sota-ajan julisteista sekä Mannerheim-nurkkauksesta, jotka ovat esillä Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalossa

 

 

 

Aluksi muutama kuva sota-ajan julisteista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Eivät toteutuneet nämä kisat tuolloin!

 

 

Ja sitten kolme kuvaa Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalon Mannerheim-nurkkauksesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen käynyt useissa sotahistoriaa käsittelevissä museoissa Suomessa ja ulkomailla.

 

 

Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalon näyttely on eräs parhaimmista näyttelyistä, joita sotahistorian tiimoilta on koko Euroopassa.

 

 

Kiitokset Jalasjärven sotaveteraanien työlle, että olette tallentaneet viime sotiemme vaiheita niin täydellisesti!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jalasjärven sotaveteraanien perinnetaloon kannattaa tutustua

Torstai 8.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Jalasjärven kotiseutumuseon alueella sijaitsee Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalo, jossa on Jalasjärven suojeluskuntaan ja Talvisotaan sekä Jatkosotaan liittyviä esineitä.

 

 

Poikkesin talossa 5.8.2015, kun olin perhekuntamme voimin matkalla Tampereelta Keski-Pohjanmaalle.

 

 

 

 

 

 

Perinnetalo on avoinna talkoovoimin ja oli onnemme, että se oli avoinna matkustuspäivänämme.

 

 

 

**************

 

Tässä kuvasatoa perinnetalon esineistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Huomatkaa, että tätä saadaan myydä vain Päämajan int. os. välityksellä sotatoimialueella ja sotasairaalan potilaille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aineistoa Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalossa oli niin paljon, että kuvat siellä olleista julisteista sekä kuvat Mannerheim-nurkkauksesta jäävät huomiseen!

 

 

 

Toivottavasti odottavan aika ei ole liian pitkä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Asukastilaisuus turvapaikanhakijoiden hätämajoituskeskuksen sijoittumisesta melkein naapuriimme oli rakentava kokemus

Keskiviikko 7.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Olin kuuntelijana eilen, kun Tampereen kaupunki järjesti asukastilaisuuden Multisillan koululle järjestetyn turvapaikanhakijoiden hätämajoituksesta.

 

 

Oikeastaan en ollut pelkkä kuuntelija, sillä osallistuin ennen tilaisuutta YLE-Tampereen Radion suoraan radiolähetykseen, jossa toimittaja Kai Pohjanen kyseli ennakkotunnelmia koordinaattori Marja Huttuselta sekä minulta.

 

 

Totesin, että turvapaikanhakijoiden hätämajoituskeskus sijaitsee 800 metrin etäisyydellä omakotitalostamme ja odotan saavani tilaisuudessa lisätietoja asiasta.

 

 

 

 

 

 

Tilaisuuden juontanut Tampereen kaupungin viestintäjohtaja Anna-Maria Maunu kertoi asukastilaisuuden aluksi, että Pirkanmaalle on nyt saapunut 850 turvapaikanhakijaa ja heistä on Tampereelle sijoitettu hätämajoitukseen n. 550 henkilöä.

 

 

 

 

 

 

Tampereen kaupungin koordinaattori Marja Huttunen selvitteli turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen ja hätämajoituskeskuksen eroja.

 

 

Hätämajoituskeskuksessa turvapaikanhakijat saavat katon päänsä päälle sekä patjamajoituksen hätämajoituskeskuksen lattialla.

 

 

Tampereen hätämajoituskeskuksiin ruuan toimittaa Tampereen Ateria ja ruoka on samaa, jota Tampereen Ateria toimittaa Tampereen eri laitoksille.

 

 

 

 

 

 

SPR:n Anu Rohima Mylläri…

 

 

 

 

 

 

…sekä rikoskomisario Ari Luoto Sisä-Suomen poliisilaitokselta jakoivat asukastilaisuudessa runsaasti tietoa – kiitos siitä heille!

 

 

 

 

 

 

Yleisökysymyksessä tiedusteltiin, että pitääkö suomalaisnaisten muuttaa esimerkiksi pukeutumiskäytöstään, jotta eivät anna virheellistä viestiä turvapaikanhakijamiehille.

 

 

Apulaispormestari Mikko Aaltonen vastasi kysyjälle selkeästi, että omaa pukeutumista tai käyttäytymistä ei tarvitse turvapaikanhakijoiden vuoksi muuttaa.

 

 

***********

 

Yleinen kysymys asukastilaisuudessa oli, että kuinka kauan hätämajoituskeskukset ja vastaanottokeskukset joutuvat toimimaan?

 

 

 

Kysymykseen vastanneet totesivat, että hätämajoituskeskusten toiminta-ajaksi on kaavailtu 2 – 4 viikkoa, mutta realismia on todennäköisesti se, että ajanjaksot tulevat olemaan pidempiä.

 

 

Vastaanottokeskusten toiminta-ajasta kun puhutaan, niin kyseessä saattaa olla vuosikausia.

 

 

Turvapaikanhakupäätökset ovat todennäköisesti pitkä prosessi ja mahdolliset valitukset turvapaikanhakupäätöksistä tulevat pidentämään vastaanottokeskusten toiminta-aikaa.

*************

 

 

 

Viestintäjohtaja Anne-Mari Maunon toteama vanha suomalainen toteamus…

 

 

Maltti on valttia

 

 

…tulee ilmeisesti olemaan hyvä ohjenuora, kun ennakoidaan turvapaikanhakijoiden asioiden lopullista ratkaisua!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kukapa olisi vuonna 1981 uskonut, että sanomalehtien lukeminen alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä kolmenkymmenenviiden vuoden kuluttua!

Tiistai 6.10.2015

Tampereella seisoo Hämeenpuistossa vastapäätä Kirjastotalo Metson sisäänkäyntiä patsas jonka nimi ”Uutinen”.

 

 

Patsaan on teettänyt Aamulehti 100-vuotisjuhliensa kunniaksi ja se paljastettiin joulukuussa 1981.

 

 

Teos on kuvanveistäjä Heikki Varjan (1918 – 1986) veistämä.

 

 

Taiteilija Varja totesi aikoinaan, että lehdenlukutilanne oli ennen tärkeä toimenpide; isä luki lehteä ja muut kurkkivat takana.

 

 

Patsasta nyt tarkastellessa tulee etsimättä mieleen se kiivas tahti, jonka myllerryksessä lehtiala on ollut viime vuodet ja näyttää siltä, että myllerrys vaan kiihtyy.

 

 

Tunnen myllerryksen omakohtaisesti, kun huomaan oman käytökseni muuttuneen rajusti vajaan kahden vuoden aikana.

 

 

Meille toki tulee Aamulehti, mutta useinkin sen paperiversion lukeminen jää pääkirjoituksen lukemiseen ja ”Lukijalta” –palstan pikaiseen silmäilyyn.

 

 

Olen hankkinut käyttöoikeuden Aamulehden sähköiseen näköisversioon ja erityisesti mökkimaailmassa ollessani selaan sitä kautta Aamulehteä. On toki todettava, että näköislehdestäkin luen ainoastaan pääkirjoituksen sekä Lukijalta-palstalla olevat jutut.

 

 

Uskallan sanoa, että seuraan uutismaailmaa tiiviisti vaikka en juuri luekaan sanomalehteä ja sanomalehtien printtiversioita en lue oikeastaan lainkaan.

 

 

Ammennan tietoni netistä ja saan tiedot sitä kautta tuoreina. Kun seuraa netissä eri medioita, saa monipuolisen kuvan maailman menosta.

 

 

Patsaat tuovat monesti mieleemme entisajat – on hämmästyttävää, että vuonna 1981 paljastettu ”Uutinen” –patsas kertoo meille jo tänään menneestä ajasta!

Sen verran politiikkaa, että kuvassa oikealla näkyvällä aukiolla Keskusta järjestää aina Vappuna Tampereella Keskustan vappujuhlan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kylpylähoidot kannattaa keskittää kehon niille alueille, joilla on ongelmanpoikasia

Maanantai 5.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen kuluneiden viidentoista vuoden aikana viettänyt perhekuntani kanssa moniaita kylpyläviikkoja virolaisissa kylpylöissä.

 

 

Olen aiemmin suhtautunut kylpylöiden tarjoamiin hoitoihin enemmänkin ajanviihteenä, mutta kun iän karttuessa alkaa ilmetä todellisia ongelmapoikasia, niin nyt hoidoista etsii todellista apua.

 

 

Vietimme elokuun lopulla kylpyläviikon Saarenmaan Kuressaaressa ja silloin keskitin matkaan hintaan sisältyneet 18 hoitoa jalkoihin – polviin ja nilkkoihin.

 

 

 

 

 

 

Kylpyläviikko virolaisissa kylpylöissä alkaa lyhyellä lääkärintarkastuksella, jonka aikana jutellaan mukavia lääkärin kanssa.

 

 

 

Monesti lääkäri määrää hoidot ja sen jälkeen ne pitää mennä varaamaan eri paikasta.

 

 

 

 

 

 

Kuressaaren kylpylässämme – Grand Rose SPA Hotel – oli kuitenkin niin kehittyneet tietoliikenneolosuhteet, että lääkäri pystyi itse antamaan ajat koko viikon hoidoille.

 

 

 

****************

 

 

 

 

En ole mitenkään hierontoihin ihastunut, mutta virolaisissa kylpylöissä hieronnat on melkein pakko vastaanottaa hoitoina.

 

 

Kylpylähierojien ammattitaitoa on laidasta laitaan – jotkut osaavat todella hyvin ammattinsa, kun taas toiset vaan ”silittelevät” asiakkaan selkää tai jalkoja.

 

 

Hierojien toiminnasta kannattaa antaa palautetta heidän työnjohtajilleen, hotellin neuvontaan tai suoraan lääkärille.

 

 

 

 

 

 Mutta piti kertoa hoitojen keskittämisestä polviin ja nilkkoihin!

 

 

 

 

 

Osokeriitti-parafiinihoito on lämpöhoito, joka vaikuttaa paikallisesti nivel- tai lihasvaivoihin. Hoitoon käytetään parafiinin ja osokeriitin seosta, jonka lämpötila on 52 ºC.

 

 

Tässä hoitaja kapaloi koipiani.

 

 

 

 

 

 

Koivet alkavat olla kapaloituina…

 

 

 

 

 

 

…ja nyt parisenkymmentä minuuttia nautiskellen!

 

 

 

Otin osan osokeriitti-parafiinihoidoista nilkkoihin ja osan polviin.

 

 

 ****

 

 

 

 

 

Toinen nilkkoihin ottamani hoito oli nimeltään mielenkiintoinen:

”Lämpimät teepuuöljysukat”!

 

 

Hoito oli kynttilän valamiseen verrattavaa hommaa.

 

 

Jalat kastetaan astiassa, jossa on sopivan kuumaa steariinia.  Jalat kastetaan kolmesti ja toisen sekä kolmannen kastamisen pitää tapahtua nopeasti, jotta aiempien kastamisten aikana iholle kiinnittynyt steariini ei pääse sulamaan pois.

 

 

 

 

 

 

Kolmesti kastetut koivet ja…

 

 

 

 

 

 

…nyt sitten villasukat koipien päälle.

 

 

Hoito päättyy usein pikkunokosiin ja kuorsaukseen eli hyvältä tuntuu!

 

 *************

 

Tarinan opetus on se, että keskittämällä hoitoja nilkkoihin ja polviin sain ilmiselvää helpotusta jalkojeni orastaviin ongelmiin.

 

 

On selvää, että viikon lepojakso teki myös hyvää rasittuneilla jaloille!

 

 

Toivottelen lukijoilleni mukavia kylpyläviikkoja Virossa ja miksei myös Suomessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Avantouinnin aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä!

Sunnuntai 4.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Harrastin avantouintia vuonna 1968.

 

Ilmaisu ”harrastaminen” on hieman yliampuva, sillä avantouinti kuului tavallaan opetusohjelmaan Mustialan Maatalousopiston ensimmäisen vuorikurssin oppilaille, koska avannon hoitaminen kuului erikseen nimetylle ensimmäisen vuosikurssin oppilaalle.

 

 

En toki ollut se noviisi, jolle avannon sulanapitäminen kuului, mutta olin kuitenkin silloin aktiivinen avantouinnin harrastaja.

 

 

Vanhana veljenä ja olonomina avantouinti jäi ja taukoa avantouinnin harrastamisessa kesti aina vuoden 2013 maaliskuulle saakka.

 

 

Neljänkymmenen kolmen vuoden jälkeen olen hurahtanut avanto- ja avovesiuintiin niin, että kaipaan sitä jatkuvasti!

 

 

Olin aikaisemmin todellinen ”vilukissa”, mutta nyt vilukissaominaisuudesta ei ole pienintäkään jäämää – pystyn olemaan t-paidalla melkein säällä kuin säällä.

 

 

 

 

 

 

Mm. eilen eli 3.10.2015 kävin uimassa Viljakkalan Majajärvellä kolme kertaa; aamu-uinnin klo 09.00, iltapäiväuinnin klo 13.00 ja kolmannen kerran klo 15.00 sen jälkeen, kun ”keskipoikamme” parturoi tukkani!

 

 

Aamu-uinnilla veden lämpötila oli tasan 10 astetta ja päivemmällä 11 astetta!

 

 

Koputan maalaamatonta puuta, kun totean, että en ole kahden ja puolen vuoden aikana potenut lainkaan nuhaa tai flunssaa.

 

 

Kannustan lukijoitani viimeistään nyt ryhtymään avovesiuimareiksi ja sitten aikanaan avantouimareiksi, kuin vedet jäätyvät ja saavat päälleen jääkannen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseutujen MAL-sopimukset eivät omaa juridista päätösvaltaa

Lauantai 3.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen solmitut neljän suurimman kaupunkiseudun valtion kanssa sopimat MAL-sopimukset ovat vain poliittisia tahdonilmaisuja ja ne eivät omaa juridista sitovuutta.

 

 

 

 

 

 

Osallistuin eilen kunnallisen luottamushenkilöroolini perusteella Tampere-talossa järjestettyyn MAL-sidosryhmäfoorumiin.

 

 

 

 

 

 

MAL-sidosryhmäfoorumi keräsi Tampere-taloon satakunta Tampereen kaupunkiseudun kehittämisestä kiinnostunutta luottamushenkilöä ja virkahenkilöä aamupäiväseminaariin.

 

 

 

 

Katselen asioita keskustalaisesta näkövinkkelistä ja totean, että Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän virkahenkilöiden näkemykset eivät vastaa ainakaan minun näkemyksiäni Tampereen kaupunkiseudun kehittämisessä.

 

 

Nurja suhtautumiseni pohjautuu sille kokemukselle, jolla useat Tampereen kaupunkiseudun eräiden kuntien virkahenkilöt ovat omaksuneet haja-asutusalueiden päähänlyömisessä.

 

 

Eräät keskeiset virkahenkilöt ajattelevat, että Tampereen kaupunkiseudulla on elämisen arvoista vain se elämä, joka tapahtuu korkeissa kerrostaloissa keskellä Tampereen cityä.

 

 

Onko heidän ihanteensa se arvoiltaan ”Varikko” –eläjä, jolle kerrostalossa sijaitseva asunto on vain paikka käydä nukkumassa ja ehkä pesemässä pyykkiä ja jolla kaikki muu elämä tapahtuu tyystin toisaalla kuin ”kodissa”?

 

 

”Varikko” elämänasenteen omaava pitää asuntoaan vain todella varikkona, jossa käydään tankkaamassa ja ”vaihtamassa renkaat”!

 

 

 

No, nyt menin jo liian pitkälle yksisilmäisten city-ihmisten mollaamisessa, mutta pyydän heiltä arvostusta myös meille, joilla luontoarvot, käsillä tekeminen ja ympärillämme olevan monimuotoisen luonnon kunnioittaminen ovat tärkeitä.

 

 

Arvostan kivikylän palveluja ja olen niitä työurani  - joka ei muuten tapahtunut julkiselle puolella, vaan kilpailuilla markkinoilla – aikana rahoittanut.

 

 

 

Eilinen MAL-sidosryhmäseminaari antoi paljon ainespuita asioiden käsittelyyn – toivottavasti minulla riittää lähipäivinä potkua jatkaa eilisessä seminaarissa esiin tulleiden seikkojen jatkokäsittelyä!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miten lisähoitojen ostaminen voi vähentää peruspakettiin kuuluvien hoitojen määrää?

Perjantai 2.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Viron kylpylät ja niissä tarjottavat kylpylähoidot ovat saaneet suomalaisten suuren suosion.

 

Olen Rouvan kanssa käynyt kuluneiden vuosien aikana monia kertoja virolaisissa kylpylöissä ja olemme saaneet asiallista kohtelua. Yleensä olemme viettäneet kylpylöissä viikon jaksoja, joten kokemusta on kertynyt.

 

 

Vietimme elokuun lopulla tuttavapariskunnan kanssa kylpyläviikon Saarenmaan Kuressaaressa Grand Rose SPA Hotellissa.

 

 

Kylpyläviikko sujui mukavasti, mutta se jätti varjon kylpyläviikkoomme, että seurueemme naisten ostamat extra-hoidot yritettiin hoitaa kylpylän toimesta siten, että extra-hoidot olisivat vähentäneet matkan hintaan kuuluvien normaalien hoitojen määrää!

 

 

Käsittämätön ajatus, että extra-ostokset – jotka maksoivat n. sata euroa – olisivat vähentäneet kylpyläviikon hintaan kuuluvien hoitojen määrää.

 

 

Olimme Ikaalisten Matkatoimiston järjestämällä matkalla ja on luonnollista, että Rouva teki asiaankuuluvan reklamaation hotelliimme, hoidot määränneelle lääkärille sekä Ikaalisten Matkatoimistolle.

 

 

Hoidot määrännyt kylpylän lääkäri oli yhteydessä ”ylemmälle taholle” ja tuli viimeinkin järkiinsä.

 

 

Lääkäri oli lomaviikkomme loppuajan katuvainen toiminnastaan ja pyysi Rouvalta anteeksi menettelyään.

 

 

Jutun opetus on se. että kylpylävieraiden on pidettävä kiinni oikeuksistaan ja puututtava välittömästi niihin välistävetoyrityksiin, joita kylpylät ja niiden lääkärit yrittävät.

 

 

-Esko Erkkilä-

Viiniköynnös voi tuottaa satoa Suomessakin

Torstai 1.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Luonnehdin itseäni näiden nettisivujeni esittelyssä viherpeukaloksi.

 

 

Viherpeukalojutut ovat viime aikoina jääneet vähemmälle, mutta tässä nyt yksi sellainen!

 

 

 

*****************

 

 

Viiniköynnös mielletään kasviksi, joka tuottaa rypälesatoa vain keski- ja etelä- Euroopassa.

 

 

Käsitystä kannattaa muuttaa, sillä nykyiset lajikkeet omaavat sadontuottokykyä myös Suomessa.

 

 

Tiedän, että maassamme on useitakin rypäleviljelmiä, joissa viinirypälettä viljellään melko laajoillakin alueilla.

 

 

Olen todellinen pientekijä viiniköynnösmaailmassa, sillä meillä kasvaa vain muutama viiniköynnös varastorakennuksen seinustalla.

 

 

Mökkitonttimme sijaitsee hallaisen pikkujärven rannalla ja siellä ei onnistu esimerkiksi hevoskastanjan kasvattaminen – asiaa on vuosien varrella kokeiltu monta kertaa.

 

 

Viiniköynnöksemme on latvialainen Zilga-lajike.

 

 

Lajiketietojen mukaan Zilga kestää pakkasta talvella jopa 40 astetta – voin vakuuttaa, että tieto pitää paikkansa.

 

 

Olemme monta kertaa nähneet keski- ja etelä-Euroopassa keväällä melkein lehdettömiksi leikattuja viiniköynnöksiä, mutta vasta viime kesänä rohkenimme seurata esimerkkiä.

 

 

Rohkea leikkaaminen kannatti, sillä viiniköynnöksemme tuottivat vasta nyt jonkinlaisen sadon - korjasimme sadon eilen!

 

 

 

 

 

 

Viinirypäleemme olivat ulkonäöltään aivan laadukkaita.

 

 

 

 

 

 

Punajuurien naattien väännössä värjäytynyt käteni on tässä mittatikkuna Zilga-rypäleillemme.

 

 

 

 

 

 

Rypälesatomme ei vielä riitä viininvalmistukseen, mutta mukavan lisän satomme tuo vaikkapa vihersalaateissa!

 

 

 

Kannustan rohkeasti kokeilemaan viiniköynnöksen kasvattamista – ainakin Zilga-lajikkeella se onnistuu!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuressaaren Vapaudenpatsas on ilmentymä saarenmaalaisten peräänantamattomasta mentaliteetista

Keskiviikko 30.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Vapaudenpatsaiksi nimettyjä patsaita on ympäri maailmaa monia.

 

 

Tunnetuin Vapaudenpatsas sijaitsee New Yorkissa, mutta Kuressaaressa sijaitsevan Vapaudenpatsaan olemassaolo on vakuuttava esimerkki saarenmaalaisten peräänantamattomasta mentaliteetista.

 

 

Tutustuimme Kuressaaren Vapaudenpatsaaseen heti kylpyläviikkomme aluksi, kun tuttavapariskunnan kanssa lomailimme Kuressaaren kylpylä Golden Rosessa elokuun lopulla viikon.

 

 

 

 

 

 

Kuressaaren Vapaudenpatsaan suunnitteli A. H. Adamson, yksi Viron tunnetuimmista kuvanveistäjistä. Kuvanveistäjä aloitti patsaan veistämisen Italiassa vuonna 1927 ja patsas valmistui 1928.

 

 

Patsas koki kovia, sillä Neuvostoliitto poisti sen 1941, mutta saksalaisten valloitettua Saarenmaan patsas tuotiin takaisin paikalleen.

 

 

Vuonna 1945 patsas poistettiin toistamiseen ja ilmeisesti upotettiin mereen, jotta sitä ei enää tuotaisi takaisin.

 

 

 

****************

 

 

 

Saarenmaalaiset eivät antaneet periksi, vaan olojen vähän vapauduttua patsaasta teetettiin valokuvien perusteella kopio ja se paljastettiin vanhalla paikallaan kesäkuun 6. päivänä 1990.

 

 

Patsaan veisti kuvien perusteella taiteilija Matti Varik.

 

 

 

 

 

 

Kuressaaren Piispanlinnassa on esillä kuva, jossa Vapaudenpatsas paljastetaan uudelleen kesäkuussa 1990.

 

 

 

 

 

 

Amatöörimäinen käännös patsaan tekstistä voisi kuulua vaikkapa näin:

 

 

”Saarenmaan kansa on kiitollinen Vapaussodassa 1918 – 1920 uhrinsa antaneille saarenmaalaisille”

 

 

 

 

 

 

Haavoittuneen soturin jaloissa olevat kukat tuovat mieleen Viron lipun värit.

 

 

 

Meidän on paikallaan antaa suuri tunnustus saarenmaalaisille, jotka ovat jaksaneet vaikeina miehitysvuosina uskoa Viron itsenäisyyteen ja saivat jo vuonna 1990 aikaan sen, että Vapaudenpatsas voitiin saarella paljastaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Veski on Kuressaaren tunnetuin nähtävyys

Tiistai 29.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Kuressaaren keskustan tuntumassa sijaitseva ”Veski” eli tuulimylly on kaupungin tunnetuin nähtävyys.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Veski trahter´n pihalla sijaitsevat ulkoilmapöydät ovat vanhoja myllynkiviä ja…

 

 

 

 

 

 

…ravintolan muukin rekvisiitta viittaa viljan jauhatukseen ja myllyssä käyntiin.

 

 

*************

 

 

On luonnollista, että viikon kestäneen kylpylälomamme aikana kävimme yhtenä iltana ruokailemassa Veskissä!

 

 

 

 

 

 

Mylly on seitsemäntoista metriä korkea ja ylimmässä asennossa tuulimyllyn siivet yltävät kahteenkymmeneenneljään metriin saakka.

 

 

 

 

 

 

Mylly on tyypiltään ns. Mamselli-mylly ja pohjakerroksessa istuskeleekin aito mamselli sekä…

 

 

 

 

 

 

…hänen ukkonsa oluttuoppiin nojaten.

 

 

 

 

 

 

Myllyn ensimmäinen kerros on viljakerros, sillä siellä mylläri vastaanotti asiakkaiden myllytettäväksi tuomat viljat – ensimmäisestä kerroksesta asiakkaat saivat sitten myllytyksen jälkeen viljansa jauhoina takaisin.

 

 

 

 

 

 

Toinen kerros on jauhovarasto ja nykyään siellä tarjoillaan juotavaa – asiakkaat istuvat kotoisasti jauhosäkkien päällä.

 

 

 

 

 

 

Kolmas kerros on jauhokerros ja siellä on nykyään täysin pölytöntä – viihtyisä ravintolaympäristö.

 

 

 

 

 

 

Neljäs kerros on nimeltään ”myllynkivikerros” ja se ilmenee mm. siitä, että neljännessä kerroksessa olevat ravintolapöydät ovat vanhoja myllynkiviä.

 

 

 

 

 

 

Nousimme myös viidenteen kerrokseen – viljatuuttikerrokseen – jossa mylläri kaatoi viljat myllyntuuttiin, jotta jauhaminen pääsi alkamaan.

 

 

Viljasäkit nostettiin viljatuuttikerrokseen nostolaitteella, joten säkkejä ei tarvinnut kantaa ylös.

 

 

 

 

 

 

Tästä kerroksesta pääsi ulos ylätasanteelle ja siellähän meillä oli myös seuralainen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Viljatuuttikerroksesta oli näkymä kuudenteen kerrokseen eli pölykerrokseen, jossa tuulimyllyn ne koneet sijaitsevat, jotka muuttavat tuulimyllyn siipien liikkeen myllynkivien pyörittämiseksi.

 

 

 

 

 

 

Myllyrakennukseen tutustumisen jälkeen siirryimme pihalle ruokailukatokseen ja tavoilleni uskollisena sekä lammasruokien suurena ystävänä tilasin herkullisen annoksen lammasmakkaraa!

 

 

 

*****************

 

 

 

Kuressaaren Veski on julistettu valtion tärkeäksi arkkitehtuuriseksi muistomerkiksi.

 

 

Muistakaa, että Saarenmaalla ja Kuressaaressa pitää käydä tutustumassa Veskiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tehumardin taistelu 8. lokakuuta 1944 oli toisen maailmansodan verisin taistelu Saarenmaalla

Maanantai 28.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Tehumardin taistelussa olivat vastakkain perääntyvät saksalaiset ja Viron miehitystä loppuunsaattavat neuvostoliittolaiset.

 

 

Tutustuimme Tehumardin taistelun muistomerkkiin sen taksimatkamme päätteeksi, jonka teimme Kuressaaresta Sörvenniemeen ja takaisin.

 

 

Vaikka Tehumardin taistelusta tulee pian kuluneeksi 71 vuotta, niin yksiselitteistä selvitystä taistelusta ja sen kulusta ei vieläkään ole saatavissa.

 

On selvää, että Viron neuvostomiehityksen aikana Tehumardin taistelua pyrittiin selittämään Puna-armeijan hyväksi, mutta niin ei välttämättä ole, vaikka Neuvostoliiton hyökkäystä Sörvenniemen kärkeen taistelu ei juurikaan hidastanut.

 

 

Jotkut lähteet kertovat, että Tehumardin taistelun avulla saksalaisjoukot saivat paremmat asemat vaikka joutuivatkin perääntymään Sörvenniemen kärkeä kohti.

 

 

 

 

 

 

Tehumardin taistelupaikalla on opastustaulu, jossa viroksi, venäjäksi, saksaksi ja englanniksi selostetaan Tehumardin taistelua.

 

 

 

 

 

 

Vuonna 1967 Tehumardin taistelupaikalle pystytettiin taistelussa kaatuneiden neuvostosotilaiden muistoksi dolomiittikivestä valmistettu muistomerkki, jossa katkenneen miekanmuotoisella patsaalla kunnioitetaan kaatuneita Puna-armeijan sotilaita.

Miekan "kädensijan" suojuksessa kuvataan sotilaiden kasvoja.

 

 

 

 

 

 

Muistomerkissä otetaan Tehumardin taistelua laajempi näkökulma, sillä muistomerkissä todetaan sen käsittävän taisteluja 1941 – 1945.

 

 

Muistomerkin ovat veistäneet Riho Gold, Allan Cross ja M. Varik.

 

 

 

 

 

 

Tehumardin taistelussa – joka oli yötaistelu – kaatui 200 Puna-armeijan sotilasta ja saman verran saksalaissotilaita.

Taistelukuvauksissa todetaan, että vain sotilaiden päähimet erottivat omat joukot vihollisista.

 

Neuvostosotilaille on muistomerkin viereen rakennettu muistokivirivistöt taistelussa kaatuneille puna-armeijalaisille.

 

 

 

 

 

 

Tehumardin taistelumaasto on tyypillistä saarenmaalaista katajia kasvavaa merenrantaa.

 

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

Tapasimme samaisella taksimatkallamme niemen toisella laidalla, mutta jokseenkin tarkkaan Tehumardin kohdalla hyökkäysvaunuesteitä, jotka varmaan myös liittyvät niihin viivytystaisteluihin, joita saksalaisjoukot kävivät Sörvenniemellä neuvostojoukkoja vastaan lokakuussa 1944.

 

 

 

************

 

 

Olen aiemmillakin Kuressaaren käynneilläni käynyt ainakin kerran Tehumardin muistomerkillä, joten muistomerkki koetaan Kuressaaressa tärkeäksi kohteeksi.

 

 

-Esko Erkkilä-

Sörvenniemen Sotilasmuseossa olisi museoaineistoa suurempiinkin tiloihin

Sunnuntai 27.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupailin eilen, että tänään kerron kuvien avulla siitä sotilasmateriaalista, jota Sörvenniemessä sijaitsevan Militaarimuuseum´n omistaja on niemen taistelukentiltä kerännyt.

 

 

Sörvenniemi oli se taistelukenttä, jonka valtaamisella Puna-armeija viimeisteli Viron miehityksen vuonna 1944.

 

 

Seuraavassa on kuvia museon eri huoneista.

 

 

Kuvat ovat kuvaamisjärjestyksessä eli kuvia ei ole lajiteltu esim. teemakohtaisesti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 *********************

 

Sörvenniemessä on ollut myös lentotoimintaa, sillä näitä Karjalassa sijainneiden tilapäiskenttien läheisyydessä vielä tänäkin päivänä yleisiä kiitoratalevyjä oli museon pihamaalla.

Karjalan lentokenttien kiitoratalevyjä on nykyisin paikoitellen runsaastikin karjalaistalojen pihamaiden aitoina.

******************

Ymmärrettävistä syistä Neuvosto-Viron lippu ei ole korkeassa kurssissa nykypäivän Virossa!

*****************

Museota ylläpitää ja esittelee iäkäs mies.

 

Veteraani olisi halunnut esitellä meille myös kasarmin sivurakennuksessa olevaa esineistöä, mutta kiireemme vuoksi emme ehtineet sitä tehdä.

 

 

Varatkaa riittävästi aikaa, kun menette tutustumaan Saarenmaalla Sörvenniemen Militaarimuseoon!

 

 

Tulee muuten etsimättä mieleen, että miten museon runsaslukuisen esineistön käy, kun tuo veteraani siirtyy manan majoille. Pelkään, että asiaa ei ole kukaan ajatellut!

**************

 

Kiitimme museon isäntää, suljimme portin ja lähdimme paluumatkalle kohti Kuressaarta!

 

-Esko Erkkilä-

Sörvenniemen Militaarmuuseum - ehdoton käyntikohde!

Lauantai 26.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Kursessaaresta Sörvenniemeen suuntautuneen taksimatkamme kohokohta oli nopea tutustuminen Sörvenniemen sotilasmuseoon eli…

 

 

 

 

 

 

…Militaarmuuseum´iin.

 

 

 

 

Saimme sen käsityksen, että museota hoitaa ja ylläpitää yksityinen iäkäs mieshenkilö…

 

 

 

 

 

 

…entisessä Puna-armeijan kasarmissa.

Kuten ensimmäisestä kuvasta ilmenee, alueella eli ylläpitäjällä on myös "Loodusmuuseum", mutta siihen emme ehtineet tutustumaan.

 

 

 

 

Pääsymaksu museoon oli kohtuullinen eli 4,00 euroa ja eläkeläisiltä 2,00 euroa.

 

 

 

 

 

 

Puna-armeija ei lähdön hetkellä ehtinyt purkaa vartiotornia, joten se on edelleen paikoillaan.

 

 

 

 

 

 

Museon paikoitusalueen vierellä on esillä saksalaisia ja neuvostoliittolaisia merimiinoja, sillä Sörvenniemihän ulottuu pitkälle merelle.

 

 

 

 

 

 

Panssarivaunujen telaketjujen vetopyöriä oli esillä jo museon piha-alueella.

 

 

 

 

 

 

Olettaisi, että tämä soveltui toisessa maailmansodassa miinakenttien…

 

 

 

 

 

 

…raivaamiseen. Varmaan sitä on käytetty myös linnoitustöissä.

 

 

 

 

 

 

Neuvostoliiton rajapaalu on jäänyt museon kokoelmiin.

 

 

 

 

 

 

Saarenmaalla, Kuressaaressa ja Sörvenniemessä Neuvostoliitolla oli ohjustukikohtia, joten ohjuksen kärkiä ja jopa ohjuksia museossa on esillä useita.

 

 

 

 

 

 

Taksinkuljettajamme kertoi, että varusmiesaikanaan hän palveli Puna-armeijassa Saarenmaalla ohjustukikohdassa.

 

 

 

****************

 

Yritän, että josko jo huomenna pääsisimme kasarmin huoneisiin ja tutustumaan sinne kerättyihin esineisiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Saarenmaalla käydessä kannattaa tutustua Sörvenniemeen - virolaisittain Sörve poolsaar

Perjantai 25.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Vietimme elokuun lopulla tuttavapariskunnan kanssa kokonaisen kylpyläviikon Saarenmaan Kuressaaressa.

 

 

Kuressaaren matkailutoimisto on neuvotellut valmiiksi useita taksimatkoja eri puolille Saarenmaata – matkoille on neuvoteltu matkailutoimiston puolesta kiinteät hinnat, joten niille on kukkaronkin puolesta turvallista lähteä.

 

 

Teimme eräänä päivänä neljän hengen voimin matkan Kuressaaresta Sörvenniemeen ja takaisin. Matkaa kertyi 110 kilometriä, sen ennakoitu kestoaika oli 2 tuntia 30 minuuttia ja valmiiksi neuvoteltu hinta 56,40 euroa.  Maksoimme 15 euroa per henkilö eli yhteensä 60,00 euroa – siitä huolimatta matka oli edullinen.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakertomus taksimatkastamme:

 

 

 

*************

 

 

Sörvenniemi sijaitsee Saarenmaan lounaiskulmassa ja niemen pituus on hieman yli 30 kilometriä. Kapeimmillaan niemen leveys on kaksi kilometriä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sörvenniemen sijainti ilmenee näistä kartoista eli se on tuo kello seitsemän suuntaan osoittava niemimaa.

 

 

 

 

 

 

Viron neuvostomiehityksen aikaisia suuria suunnitelmia oli rakentaa Saarenmaalle rautatieverkosto.

 

 

Sanotaan, että kyseessä oli ”komentojärjestelmän” virhe ja rataverkosto olisi käsketty rakentamaan tyystin muualle laajan Neuvostoliiton alueella.

 

 

Toisaalta on tieto, että vuonna 1951 Saarenmaalle alettiin rakentamaan sotilastarkoituksiin rautatieverkostoa, mutta kun ohjuskalusto syrjäytti Puna-armeijassa tykkikaluston, niin ratojen rakennustyöt lopetettiin vuonna 1956.

 

 

Se, että rataverkoston ratapenkat saatiin valmiiksi, oli Saarenmaan liikenneolosuhteiden kannalta hyvä asia, sillä saaren monet tiet on sitten aikanaan rakennettu ratapenkkojen päälle.

 

 

Tässä on taksin etupenkiltä otettu kuva ratapenkan päälle rakennetusta tiestä…

 

 

 

 

 

 

…ja samoin tässä!

 

 

 

 

 

 

Sörvenniemessä sijaitsee Sörven majakka, jonka korkeus on merenpinnasta 53 metriä.

 

 

 

 

 

 

Majakkaan ei pääse sisälle, mutta sen edessä voi kuvauttaa itsensä.

 

 

 

 

 

 

Majakan vieressä sijaitsee Sörve Kylästyskeskus eli Sörve Visitor Centre eli Sörven vierailukeskus. 

Kiireen vuoksi emme ehtineet poiketa Sörven vierailukeskuksessa, mutta kannattaa antaa taksikuskille hieman ylimääräistä, jotta ehtii poikkeamaan näyttelyssä – hieman harmittaa, että en tehnyt edes pikavierailua!

 

 

 

 

 

 

Sörven vierailukeskuksen – www.sorvekeskus.ee – portaat ovat Saarenmaan dolomiittia.

 

 

 

 

 

 

Sörven vierailukeskuksen pihamaalta on Latvian rannikolle matkaa kolmisenkymmentä kilometriä ja saimme omakohtaisesti kokea Latvia läheisyyden, sillä matkapuhelimemme kiinnittyivät Sörvessä Latvian matkapuhelinverkkoon.

 

 

Tältä paikalta ulapan toisella puolella on Kuurinmaa ja tätä vesialuetta kutsutaan Irbensalmeksi.

 

 

 

 

 

 

Sörven niemimaan kärki on majakalta parisensataa metriä lounaaseen ja tuo niemenkärki on se paikka, josta Puna-armeija ajoi viimeisetkin saksalaissotilaat mereen vuonna 1944.

 

 

 

 

 

 

 

Sörven niemimaalla on vielä tänäänkin paljon sotaromua, mutta siitä asiasta enemmän lähipäivinä – ehkä jo huomenissa!

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että Sörven majakan maisemissa on myös matkamuistomyyjiä.

 

Myyjä oli lupsakka, tuotteet hyödyllisiä sekä mielenkiintoisia, mutta taisimme kaikki säästyä ostamiselta!

 

 

 

 

 

 

Seuraava ”siviilikohteemme” oli Ohessaaren kalkkikivijyrkänne, jonne taksinkuljettajamme meidät kuljetti.

 

 

Ohessaaren kalkkikivijyrkänteeltä on löydetty melkein kaikkien fossiilien jäännöksiä yli 400 miljoonan vuoden takaiselta Siluri-aikakaudelta.

Paikan nimi on viroksi: "Saarte Silurimaa Geopark".

 

 

 

 

 

 

Me katselimme Ohessaaren kalkkikivijyrkänteeltä merenrannan kivillä lepääviä lintuja.

 

 

Sörvenniemi on muuttolinnuille se paikka, joka osuu monien lajien muuttoreitille. Sieltä on lyhyin matka Latvian mantereelle ja sitä kautta keskiseen Eurooppaan.

 

 

 

 

 

 

Matkalla saimme ihailla tuulimyllyjä…

 

 

 

 

 

 

…ja kauniita riukuaitoja.

 

 

 

 

Matkamme jatkui vielä pariinkin sotilaskohteeseen, mutta niistä erikseen myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-