Sain mieluisan joululahjan!

Keskiviikko 26.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Näin Tapaninpäivänä on paikallaan kertoa Joulupukin tuomista lahjoista ja mielelläni sen teenkin, sillä sain mieluisan joululahjan.

Toki kerroin tällä saitilla jo aikaisemminkin saamastani joululahjasta, mutta joululahjani oli niin erinomainen, että siitä kannattaa kertoa uudestaankin.

 

 

 

 

 

Joulupukki toi minulle Museokortin!

 

 

 

Museokortti on Suomen museoliiton lanseeraama suomalaisten museoiden yhteinen pääsylippu.

 

 

Museokortti tuli myyntiin toukokuussa 2015 ja kerrotaan, että sen käyttöönoton jälkeen museoiden kävijämäärät ovat kasvaneet 35 %.  Museoiden kannalta oleellista on se, että museoiden yhteenlasketut pääsylipputulot ovat kasvaneet peräti 56 %.

 

 

Nyt Museokortti on voimassa 280 museossa eli valinnanvaraa riittää.

 

 

Useinkin museossa käymisen esteenä on tiukka aikataulu, mutta Museokortti mahdollistaa lyhyenkin vierailun museossa ja mikä tärkeintä, samassa museossa voi samalla hinnalla vierailla useasti.

 

 

Tutkimusten mukaan Museokortin haltija käy vuoden aikana museoissa keskimäärin yhdeksän kertaa ja tuon keskivertokäyntimäärän ylittäminen on seuraavan vuoden aikana tavoitteenani.

 

 

Suosittelen Museokortin hankkimista vaikkapa merkkipäivälahjaksi, nimipäivälahjaksi tai vaikkapa valmistumislahjaksi.

 

 

Museoissa tavataan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ovatko tuottajien omistamat yritykset samalla tiellä, jolla punapääoman yritykset tuhoutuivat?

Tiistai 25.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Vasemmistolaisen punapääoman yritykset Suomen Työväen Säästöpankki, Vakuutusyhtiö Kansa, rakentaja Haka sekä vähittäiskauppaa ja myös teollisuutta harjoittanut EKA-yhtymä ovat vajonneet suomalaiselta yrityskartalta unhon yöhön. EKA selvisi yrityssaneerauksen ansiosta jotenkuten ja siitä on nyt jäljellä Tradekan ravintolatoimintaa, ei muuta siitäkään.

 

 

Punapääoman vastapoolina oli aikoja sitten elinvoimainen pellervolaisen tuottajasiiven omistama liiketoimintaryhmä, johon kuuluivat ainakin Keskusosuusliike Hankkija, Munakunta, osuusteurastamot, Valio jäsenmeijereineen, Metsäliitto, Vakuutusyhtiö Tapiola, osuuspankit ja myös osuuskaupat.

 

 

Pellervolaisen ryhmän jäsenkunta on harventunut, kun osuuskaupat ja osuuspankit halusivat profiloitua koko kansan palvelijoiksi.

 

 

Surkein kohtalo mainituista yrityksistä on ollut Keskusosuusliike Hankkijalla, joka ajautui konkurssiin vuonna 1992.

 

 

Keskusosuusliike Hankkija oli tuottajajärjestö MTK:n sylikoira ainakin sen ajan, kun olin vuodesta 1970 alkaen mukana agribisneksessä.

 

 

Vakuutusyhtiö Tapiola ja erityisesti Metsäliitto ovat määrätietoisella toiminnallaan saavuttaneet paikkansa menestyvien yritysten joukossa. Myös Valio jäsenmeijereineen on osannut uudistua siten, että sillä on paikkansa suomalaisessa maidonjalostusketjussa myös tulevaisuudessa.

 

 

Kananmunapakkaaja Munakunta on ajautunut tanskalaisen Danish Agro-konsernin omistukseen, joten sen suomalainen tuottajaomistuksellisuus on historiaa sekin.

 

 

Pellervolaisen osuustoiminnan – jos sellaisesta nyt enää voidaankaan puhua – ongelmalapsi on teurastamoteollisuus.

 

 

Tarkasti ottaen ongelmalapsi sielläkin vain LSO:sta eli Lounais-Suomen Osuusteurastamosta historiansa löytävä HKScan.

 

 

HKScan on vaihtanut toimitusjohtajaansa niin tiheään tahtiin, että esimerkiksi Wikipedian sivuilla sen toimitusjohtajaksi vielä 24.12.2018 kerrotaan potkut saanut Jari Latvanen – näin kertoo Wikipedia :

 

 

***********

 

 

HKScan Oyj on Helsingin pörssissä noteerattu elintarviketeollisuusyhtiö, jolla on toimintaa kymmenessä Euroopan maassa. Konsernin pääkonttori on Turussa Kupittaalla. HK viittasi alkuaan yritysnimeen Helsingin Kauppiaat.

Toimitusjohtaja: Jari Latvanen (31.lokak. 2016-)

Emo-organisaatio: LSO Osuuskunta

 

***********

 

Tuottajaomisteisten yritysten epäonnistujiin joudutaan liittämään myös nelikymmenvuotinen työnantajani Raisio Oyj.

 

Muistan hyvinkin ajan, jolloin Raisiolla oli tuhat työntekijää Raisiossa, tuhat työntekijää muualla Suomessa ja tuhat työntekijää ulkomailla. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin Raision yritysesittelystä, että nyt työntekijöitä on koko konsernissa vain 330 henkilöä!

 

On selvää, että 330 työntekijän yritys ei voi tehdä kummoistakaan taloudellista tulosta, joten siinä mielessä Raision 13.12.2018 antama tulosvaroitus on hyvinkin ymmärrettävissä.

 

 ***************

 

Mutta tuohon otsikkooni:

 

 

Tuottajien omistamien yritysten tulevaisuus saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin oli aikoinaan punapääomistamien yritysten kohtalo.

 

 

Atria Oyj ja varauksin myös Valio osuusmeijereineen ovat uhan ulkopuolella. Ulkopuolella ovat myöskin Metsäliitto ja Tapiola sekä aikoinaan oman polkunsa valinneet osuuspankit ja osuuskaupat.

 

 

Valitan, jos jonkun mielestä olen pahanilman lintu, mutta näin minä näen tilanteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulukaurojen tarjoaminen Vappu-hevoselle merkitsi, että Isäni ei tavannut Joulupukkia

Maanantai 24.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Jouluaatto ja on paikallaan muistella menneitä Jouluaattoja.

 

 

Vaikka olenkin pienen maalaistalon poika vaatimattomista oloista, niin lapsuuden Jouluaattoihini kuului Joulupukin vierailu.

 

 

Meillä on aina lapsuudessani ollut hevonen ja sen avulla tehtiin raskaimmat maatalouden työt.

 

 

Lapsuusaikojeni hevosena meillä oli täysmusta Vappu-hevonen ja myöhempinä vuosina ”tavallisen” värinen Tyttö. Vapulla oli Poju-niminen orivarsa ja muistan hämärästi, kun Poju menetti pihanurmikolla kalleimpansa eli siitä tehtiin ruuna.

 

 

Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu, kirjoitti Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa. 

Raakaa peliä oli myös se, kun Poju salvettiin.

 

**********

 

Mutta piti kirjoittaa siitä, kun meillä kävi Joulupukki!

 

 

 

Isä piti hyvän huolen hevosistaan ja eräs esimerkki siitä oli se, kun hän Jouluaatto-iltana lähti antamaan kauroja Vapulle.

 

 

Meillä lapsilla oli suuren harmituksen aiheena se, kun Joulupukki poikkesi meillä juuri silloin, kun Isä oli tallissa tarjoilemassa Vapulle joulukauroja eli Isä ei milloinkaan varhaislapsuutemme aikana nähnyt Joulupukkia.

 

 

Tai saattoivatpa pihamaalla kohdatakin, kun Joulupukki meni ovesta ulos ja Isä oli tulossa tallista sisälle!

 

 

********************

 

 

No, kyllä Isä toki myöhemmin tapasi Joulupukin meillä pirtissäkin.

 

 

Tätini asui meillä naapurissa miehensä Uunon kanssa ja joskus Jouluaattona Aino-tätini saapui meille, mutta Uuno oli kuulemma vielä jäänyt kotiin.

 

 

Hetken kuluttua eteisessä kopisteltiin ja Joulupukkihan sieltä oli saapumassa.

 

 

Joulupukki oli vähän heikossa kunnossa, sillä hän kaatui joulukuusemme juurelle, mutta siitä huolimatta joululahjat tulivat jaettua.

 

 

Joulupukin heikohko olo jatkui ja hänet saateltiin porukalla käsikynkkää eteiseen ja edelleen ulos.

 

 

Hetken kuluttua Uunokin saapui ja myös hän oli hieman huonossa kunnossa ja me lapsetkin huomasimme, että kummisetämme oli ”astunut korkin päälle”!

 

 

Sen pituisia ja tosia nämä joulumuistot lapsuudenajan Joulupukeista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taas kuljemme kohti kevättä ja kesää!

Sunnuntai 23.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilen lauantaina 22.12.2018 - tarkalleen klo 00.23 - oli Talvipäivän seisaus.

 

 

Päivä alkoi heti Talvipäivän seisauksen jälkeen pidentyä ja todellisuudessa eilinen oli jo pari sekuntia pidempi kuin perjantai ja tämä johtui siitä, että Talvipäivän seisaus oli melkein heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen.

 

 

******************

 

 

En lannistunut vuoden pimeimmälle hetkelle, vaan laitoin valaistukset päälle eri huoneissa, lasiverannalla sekä myös ulkona ja näin halusin selättää vuoden pimeimmän hetken.

 

 

Tässä kuvakimara, jonka julkaisin facebookissa eilen klo 0.23:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt menemme vauhdilla kohti kevättä ja kesää, sillä suomalainen sananlasku toteaa päivän pitenemisestä näin:

 

”Jouluna on päivä jo kukonaskelta pidempi ja Tapanina hullukin sen huomaa.”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Munamiehenvalan tekeminen oli haastava juttu!

Lauantai 22.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Kananmunantuotanto ja sen kiinteä seuranta olivat nelikymmenvuotisen työurani aikana tärkeä osa työstäni, sillä olihan työnantajani pitkät ajan maamme johtava kananrehujen valmistaja.

 

 

Kananmunatuotanto on Suomessa pysynyt jo pitkät ajat tasolla 70 – 75 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

 

Viime vuonna Suomen kanamäärä oli 3,9 milj. kanaa ja se määrä tuotti kananmunia 73,5 miljoonaa kiloa.

 

 

Kananmunien kulutus viime vuonna oli 66,7 miljoonaa kiloa, joten kananmunien omavaraisuusaste oli tasoa 112 % eli vientitoimintaa tarvittiin jonkin verran.

 

 

Mutta piti kirjoittaa siitä munamiehenvalasta!

 

 

Kaikkien kananmuna-alalla toimivien ja agribisneksessä mukanaolevien piti uransa jossain vaiheessa tehdä munamiehenvala.

 

 

Munamiehenvala tehtiin koulutustilaisuuksien ja yhteispalaverien yhteydessä – useinkin saunailloissa ja siinä vaiheessa, kun oli päästy vapaamuotoisen ohjelman ja virvokkeiden pariin.

 

 

Munamiehenvalassa tuore ja keittämätön kananmuna laitetaan suuhun ja murskataan hampailla, jotta kananmunan hienoa makua pääsee nauttimaan.

 

 

Muutama päivä valanteon jälkeenkin poskista yhä löytää kananmunankuoria, mutta niistä tietää, että munamiehenvala on onnistuneesti tullut tehtyä.

 

 

Onneksi en missään vaiheessa ollut esimerkiksi siipikarjanrehujen tuotepäällikkö, sillä sen tehtävän hoitamisen luontaisetuihin kokemukseni mukaan kuului munamiehenvalan uudistaminen monien tilaisuuksien yhteydessä!

 

 

***********************

 

 

Suomessa munamiehenvalan suorittaminen oli silloin ja on yhä edelleen turvallista, sillä suomalaisessa kananmunassa ei ole milloinkaan tavattu munansisäistä salmonellaa.

 

 

Samaa turvallisuutta ei ole kuin ehkä Ruotsissa, mutta esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa tilanne on tyystin toinen – puhettakaan eteläisen Euroopan maiden kananmunista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Haapahake tukilastan raaka-aineena

Keskiviikko 19.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Julkisuudessa puhutaan paljon puun uusista käyttömahdollisuuksista ja erityisesti siitä, että puu voi olla raaka-aineena monissa korkean teknologian toiminnoissa.

 

 

Minulla on viime päiviltä kokemusta puuraaka-aineen käyttämisestä lääketieteessä tai olisiko realistisempaa todeta, että kuntouttavassa toiminnassa.

 

 

Olen varmaan ollut liian aktiivinen tietokonehiiren käyttäjä, sillä ”hiirikäteni” ranteessa on ilmennyt rannekanavaoireyhtymää eli oikean käteni peukalo ei ole täysin kunnossa.

 

 

Lääkäri määräsi siihen öisin pidettävän rannetuen ja rannetuen käyttäminen ei ole ainakaan pahentanut oireita.

 

 

 

 

 

Minulle on nyt muovailtu kaksikin rannetukea, joita käytän öisin.

 

 

Entisaikaan – olen murtanut ranteeni kuluneiden vuosikymmenten aikana kahdestikin – rannetuki tai oikeastaan rannekipsaus tehtiin kipsivaloksena, mutta nykyisin ainakin rannetuet valmistetaan haapahakkeesta valmistettuja ohuita levyjä muovailemalla.

 

 

Haapahakkeesta valmistetut levyt muotoillaan aluksi rannetuen kokoiseksi ja sen jälkeen levyä kuumennetaan eräänlaisessa mikroaaltouunissa.

 

 

Mikroaaltouunilämmityksen jälkeen haapahakkeesta leikattu levy muotoillaan ranteeseen sopivaksi ja siinäpä rannetuki alkaakin olla valmis.

 

 

Luonnollisesti rannetuki pehmustetaan ja siihen kiinnitetään tarranauhat, joilla rannetuki voidaan iltaisin kiinnittää paikoilleen.

 

 

Suomalaisittain on harmillista, että rannetuen ja varmaan moneen muuhunkin tukemiseen tarvittavien tukien ja ”kipsauskaukaloiden” muotoiluun tarvittavien haapahakkeesta valmistettavien tarvikkeiden vaatima haapahake on alkuperältään virolaista!

 

 

Onko suomalainen haapahake muka liian kallista vai eikö sitä ole saatavilla?

 

 

Valmistetaanko rannetukiin ja kipsauskaukaloihin tarvittavat haapahakelevyt Suomessa vai ovatko nekin tuontitavaraa?

 

 

Vastaukset vinkkinä asiasta kiinnostuneille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vakuutusyhtiöiden auditoinnit vähentävät yritysten vahinkoriskejä

Tiistai 18.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain olla työelämän bisnesmaailmassa 40 ja puoli vuotta, josta viimeiset neljäkymmentä vuotta saman työnantajan palveluksessa.

 

 

Tuosta neljästäkymmenestä vuodesta vastasin viimeiset 15 vuotta Suomen toiseksi suurimman rehualan yrityksen raaka-ainehankinnasta.

 

 

Vastuullani oli n. 550 miljoonan kilon suuruinen raaka-ainepotti vuodessa.

 

Aamulla ensimmäinen hommani oli katsoa tietojärjestelmistä, että kuinka paljon pääomia oli sitoutunut juuri sillä hetkellä raaka-aineisiin.

 

 

Jos raaka-aineiden eurosaldo oli tasoa 15 – 18 miljoonaa euroa, niin kaikki oli hyvin, mutta jos saldotilanne osoitti 25 miljoonaa euroa, oli melko varmaa, että selityksiä kaivattiin.

 

 

Työelämässä oppimani on perusta sillä, että nyt yhdistysmaailmassa vaadin jokaisen puheenjohtamani yhdistyksen jokaiseen kokoukseen esityslistan alkuun katsauksen yhdistyksen taloustilanteeseen!

 

 

Työelämässä raaka-ainehankintamme tukeutui kotimaisiin raaka-aineisiin, mutta paljon jouduimme käyttämään myös tuontiraaka-aineita.

 

 

Siinä työssä tulivat tutuiksi ainakin Oulun, Kalajoen, Kokkolan, Vaasan, Kaskisten, Porin, Eurajoen, Rauman, Naantalin, Turun, Kirkkonummen, Loviisan, Kotkan ja Haminan merenrantasatamat sekä niissä toimivat satamaoperaattorit. Lappeenrannan Mustolan satamaan toimme useita laivalasteja Saimaan kanavaa pitkin, joten myös Mustolan satama tuli vuosien kuluessa hyvinkin tutuksi.

 

 

On paikallaan tiedostaa, että monissa satamakaupungeissa on useita eri satamia, joten satamien lukumäärä on suurempi kuin satamakaupunkien määrä.

 

 

Työnantajani vakuutusyhtiönä oli Tapiola ja Tapiolan vastuuhenkilöt tulivat vuosien aikana tutuiksi yhteistyökumppaneina.

 

 

Kertaakaan emme joutuneet vahinkotapausten vuoksi asioimaan vakuutusyhtiömme kanssa, mutta siihen saattoi olla ainakin osasyynä se, että Tapiola auditoi säännöllisesti satamaoperaattoreidemme toiminnot.

 

 

 

*****************

 

 

 

Raaka-ainevarastojen ja niiden lähiympäristön palokuormahavainnot olivat eräs seikka, johon vakuutusyhtiömme kiinnitti huomiota.

 

 

Tapiola ei hyväksynyt lainkaan esimerkiksi raaka-ainevarastojen ulkopuolella seinustoilla olevia trukkilavarykelmiä, sillä ne jos mitkä lisäävät varaston palokuormariskiä.

 

 

Vaikka satama-alueet ovatkin kaikissa satamissa aidattuja alueita, niin huumehörhöt saattavat kiivetä aitojen ylitse ja sytyttää trukkilavavarastot tuleen! Jos näin käy, niin samassa palossa haihtuu taivaan tuuliin myös siinä satamavarastossa olevat asiakkaiden omistamat tavarat!

 

 

Kiitän vakuutusyhtiö Tapiolan auditoijia, jotka toiminnallaan pystyivät lisäämään mm. minun näkemyksiäni vahinkojen välttämisessä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On huolehdittava sopimusvaiheessa, että maakaapeloinnista ei tule yksityistielle ikuinen riesa!

Sunnuntai 16.12.2018 - -Esko Erkkilä-

 

Pirkanmaan Metsäkeskus järjesti Hämeenkyrössä yksityisteiden hoidosta vastaaville ja yksityistieasioista kiinnostuneille koulutustilaisuuden 12.12.2018.

 

 

Olen tieosakkaana viidessä yksityistiessä sekä yhdessä metsäautotiessä ja niiden lisäksi Rouva on osakkaana kahdessa yksityistiessä. Osakkuuksien lisäksi olen toimitsijamiehenä yhdessä noista yksityisteistä, joiden osakkaana olen.

 

 

Oli siis luonnollista, että hakeuduin koulutustilaisuuteen.

 

 

Saimme koulutustilaisuudessa – yksityistieillassa – paljon tietoa ja tässä jutussani teen pintaraapaisun siihen problematiikkaan, joka liittyy asiaan, kun sähköyhtiö haluaa asentaa kaapeleita yksityistien alueelle tai sen välittömään läheisyyteen.

 

 

 

 

 

Yksityistien näkökulmasta asiaa selvitteli tuvantäyteiselle yleisölle sastamalalainen tieisännöitsijä Kari Äikäs, jolla on vankkaa kokemusta sellaisten yksityisteiden isännöinnistä, joille on tehty maakaapelointeja.

 

 

Seuraavassa jonkinlaista muistilistaa yksityisteiden toimitsijamiehille, yksityisteiden hoitokunnille ja yksityisteiden isännöitsijöille, kun kaapeliyhtiö haluaa hyödyntää yksityistien ojia tai yksityistien välitöntä läheisyyttä maakaapelin asentamiseen.

 

 

• toimitsijamiehen tai hoitokunnan ei koskaan pidä antaa maakaapelin asennuslupaa itsenäisesti vaan aina on kutsuttava koolle tiekokous. Vasta tiekunnan kokouksen päätösten perusteella toimitsijamies tai tiehoitokunta voivat allekirjoittaa sopimuksen

• tiekokouksen koollekutsumisesta aiheutuneet kustannukset pitää sopia kaapeliyhtiön maksettaviksi (kokouskutsut, tilavuokrat, tiedotuskirjeet, yms. kustannukset)

• yksityistien ei milloinkaan pidä hyväksyä kaapeliyhtiön tarjoamia valmiita sopimuslomakkeita, sillä jokainen tapaus vaatii yksilöllisen sopimuksen

• sopimuspaperin pitää olla yksinkertainen ja siinä on selkeästi sovittava verkonhaltijan ja myös tiekunnan vastuut sekä velvoitteet

• sopimus on aina tehtävä verkonhaltijan tai verkonhaltijan valtuuttaman tahon kanssa – missään tapauksessa sopimusta ei pidä allekirjoittaa esim. sen kaivinkoneyrityksen kanssa, joka huolehtii kaapelointityön tekemisestä käytännössä

• sopimukseen pitää sisältyä kohta, että verkon omistaja vastaa kaikista kustannuksista, jos kaapeli joskus joudutaan esim. tien korjauksen tai tienparannuksen vuoksi kaivamaan ylös. Verkonhaltijan pitää maksaa kustannukset, jos kaapeli vaurioituu tien perusparannuksessa

• verkonhaltijan mahdolliset veloitusperusteet esim. kaapeloidun linjan tilapäisestä jännitteettömäksi tekemisestä, on torjuttava

• kaapelin näyttäminen pitää olla ilmaista koko maakaapelin elinkaaren ajan

• verkonhaltijan pitää asentaa maakaapeli siten, että tiekunnan jälkikäteen suorittamat liikennemerkkien asennukset ja mahdolliset kaiderakenteet ovat mahdollisia

• kaapeloinnissa tierummut pitää kiertää riittävän kaukaa, jotta tien leventäminen ja tierumpujen vaihtaminen voidaan tehdä turvallisesti. ”Riittävän kaukaa kiertäminen” merkitsee usein, että maakaapeli joudutaan kaivamaan yksityistiealueen ulkopuolelle ja on luonnollista, että näissä tapauksissa verkkoyhtiön sopimuskumppanina ei ole yksityistiekunta vaan maanomistaja

• jos tielinjalta joudutaan tekemään koukkauksia peltojen kohdalla, on sopimuksessa erikseen sovittava, että salaojille ei saa aiheuttaa vahinkoja

• sopimuksessa pitää selkeästi sopia molempien osapuolten yhteyshenkilöt ja tältä osin sopimusta on tarvittaessa päivitettävä

 

 

Tässä esittämäni seikat ovat vain osa niistä asioista, jotka pitää sopia sopimuksessa.

 

 

Sopimuksessa on sovittava riittävä sopimusmaksu, jolla katetaan kaapeloinnista aiheutuneet hallinnolliset ja pienet ylimääräiset kulut, joita aiheutuu mm. siitä, kun kaapelia pitää varoa.

 

Maakaapelointi ei saa estää tieosakkaiden pääsyä pelloilleen tai metsään ja myös sen takaamiseksi sopimukseen pitää laatia tätä koskeva kohta. Pelloille pitää päästä viljelylohkokohtaisesti ja metsään riittävän tiheään sovittujen ylittämispaikkojen kautta.

Tärkeää on, että sopimuksessa sovitaan kaapelikaivannon syvyydeksi vähintään metri! Tässä on menetelty yksityisteiden kannalta monesti huolimattomasti, kun maakaapelikaivannon syvyydeksi on sovittu vain 70 senttiä! Useinkaan toki ei ole syvyydestä sovittu mitään, mutta verkonhaltijan edustajat ovat jättäneet kaivannon aivan liian matalaksi.

 

 

Yksityistien tiekokouksen pitää päätöstä tehdessään tiedostaa, että maakaapelointi merkitsee vähintäänkin 50 vuoden, mutta ilmeisesti pidemmänkin ajan sitoutumista verkkoyhtiön kanssa tapahtuvaan yhteistyöhön.

Verkkoyhtiöiden suorittamat maakaapeloinnit maanteiden ja yksityisteiden "ojanpenkoille" tulevat lähiaikoina lisääntymään ja toivon, että tässä esittämistäni seikoista on apua, kun yksityistiekunnat joutuvat vastamaan verkkoyhtiöiden esityksiin yksityistiealueiden hyödyntämiseen maakaapeloinnissa!

 

 

Toisaalta on paikallaan muistaa, että maakaapelointi yleensä parantaa tieosakkaiden sähköturvallisuutta ja sähkönsaannin varmistumista kaikissa olosuhteissa, joten verkkoyhtiö kannattaa nähdä ja kokea aitona yhteistyökumppanina!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella tehdään merkittäviä päätöksiä maatalouden ja ennen kaikkea kuluttajien kannalta

Lauantai 15.12.2018 - -Esko Erkkilä-

EU-puheenjohtajuus eli Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuus on Euroopan unionin jäsenmaan velvollisuus.

 

 

Kukin EU-maa on vuorollaan kuuden kuukauden ajan (1. tammikuuta – 30. kesäkuuta tai 1. heinäkuuta – 31. joulukuuta) EU:n puheenjohtajamaana. Puheenjohtajavaltion ministeri johtaa puhetta ministerineuvoston kokouksissa ja valmistelee viranhaltijoidensa avulla kokousten työjärjestyksen.

 

Nyt puheenjohtajamaana on Itävalta ja sen puheenjohtajuusvuoro päättyy 31.12.2018.

 

 

Tammikuun 1. päivänä EU-puheenjohtajamaana aloittaa Romania ja ensi vuoden loppupuoliskon aikana eli 1.7. – 31.12.2019 Suomi toimii EU:n puheenjohtajamaana.

 

EU:n puheenjohtajamaana aloittaa 1.1.2020 Kroatia eli Suomi saa olla puheenjohtajamaana kahden melko kokemattoman EU-maan välissä.

Mainittakoon, että Saksa toimii EU:n puheenjohtajamaana Kroatian jälkeen eli 1.7. - 31.12.2020.

 

 

 

 

Sain eilen olla tilaisuudessa, jossa kansanedustaja Pertti Hakanen valotti Suomen haasteita EU:n puheenjohtajamaana.

 

 

Suomesta lähtee Brysseliin asiantuntevia virkamiehiä heti ensi vuoden alussa tukemaan Romanian toimintaa EU:n puheenjohtajamaana.

 

 

Kansanedustaja Pertti Hakanen selvitti, että Suomen puheenjohtajavuoron jälkeenkin eli 1.1.2020 Brysseliin jää suomalaisia virkamiehiä, jotka avustavat Kroatiaa pärjäämään EU:n puheenjohtajamaana.

 

 

 

*******************

 

 

 

Suomen EU-puheenjohtajuuskausi tulee olemaan poikkeuksellisen tärkeä ajanjakso, sillä silloin päätetään EU:n tulevasta maatalouspolitiikasta ja kun maatalouspolitiikalla on keskeinen rooli EU-kansalaisten elintarviketoiminnoissa, on Suomella merkittävä asema tavallisen kansalaisen kannalta, sillä ruuan laatu- sekä hintakysymykset koskettavat kaikkia EU-kansalaisia.

 

 

Kansanedustaja Pertti Hakanen otti esille Suomen EU-puheenjohtajuuden aikana myös sen, että silloin EU linjaa kenellä on valtuudet päättää laajemmaltikin maahan sekä metsään liittyvistä asioista. Keskeinen kysymys lienee mm. se, että voidaanko Suomessa jatkaa näin laajoilla jokamiehen oikeuksilla kuin nyt meillä on asianlaita!

 

 

Suomalaiset vastuuministerit ovat avainasemassa 1.7.2019 alkavalla EU-puheenjohtajuuskaudella, kun EU:ssa linjataan elintarvikkeiden laatuun sekä hintaan liittyviä kysymyksiä.

 

 

Huhtikuun 14. päivänä järjestettävät eduskuntavaalit ovat tärkeä ajankohta, sillä silloin vaaliuurnilla suomalaiset päättävät, että ketkä ovat vastuullisia ministereitä Suomen puheenjohtajakaudella vastaamassa mm. elintarvikkeiden laatuun sekä hintaan liittyvistä asioista Euroopan Unionissa.

 

 

Kartan tällä palstalla puoluepoliittisia kannanottoja, mutta se lienee kaikille selvää, että keskustalaiset ministerit, jos ketkä osaavat ja pystyvät pitämään suomalaisen alkutuottajan ja suomalaisen kuluttajan etua EU-neuvottelupöydissä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Niiden sotainvalidien joukko on jo nyt pieni, joille olemme kunniavelkaa

Perjantai 14.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain toissapäivänä Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston jäsenenä kuulla, kun…

 

 

 

 

 

 

Asia on minulle tärkeä, sillä edesmennyt isäni oli sotainvalidi, kun hän haavoittui sotien aikana kahdesti.

 

 

Isäni sotainvaliditeetti oli tasolla 15 – 25 % - en jaksa enää tarkasti muistaa.

 

 

Isäni oli haavoittunut ranteeseen ja toisella kerralla niskaan. Muistan vallan hyvin, kun me penskat saimme tunnustella isän ranteessa ja niskassa ihon alla selvästi tuntuvia ryssän ampumien kranaattien sirpaleita.

 

 

********************

 

 

Sotainvalidien Veljesliiton Tampereen yhdistys ry on perustettu vuonna 1941 eli sillä on nyt ikää 77 –vuotta.

 

 

Yhdistyksen jäseninä on nyt 79 sotainvalidia ja sotainvalidien leskiä yhdistyksessä on nyt n. 300.  Jäsenmäärät alenavat n. 20 % vuodessa, sillä viimeiset iltahuudot harventavat jäsenjoukkoa. 

 

 

Yhdistyksessä sotainvalidien keski-ikä on nyt 95 –vuotta ja puolisoiden keski-ikä on hieman yli 90 –vuotta.  Ennakoidaan, että sotainvalideja on elossa vielä ainakin viisi vuotta ja sotainvalidien puolisoita kymmenkunta vuotta.

 

 

Alussa yhdistyksen jäseninä oli myöskin sotainvalidien vanhempia, mutta on luonnollista, että heitä ei enää ole.

 

 

Muistan, että joskus 1950- ja 1960 –luvuilla sotainvalidit pystyivät ”myymään” invaliditeettinsa siten, että tiettyjen laskelmien avulla pääomitettiin kunkin haitta-aste.  Toimenpide edellytti, että sotainvalidilla oli joku muu tulonlähde ja saattoi olla myös niin, että piti osoittaa kohde, jonka rahoittamiseksi ”myyminen” oli paikallaan.

 

 

Isäni ei koskaan harkinnut haitta-asteensa ”myymistä”. Tapaturmaviraston maksama korvaus ei ollut suuri, mutta hyvinkin tarpeellinen leivänjatke!

*****************

 

Sotainvalidien Tampereen yhdistyksen toimintamuotoja ovat yhteiset tilaisuudet, jalkojenhoidot ja esimerkiksi sotainvalidien kodeissa ikkunanpesut eli hyvin käytännönläheistä toimintaa.

 

 

Kiitokset Sotainvalidien Veljesliitolle ja sen alueellisille yhdistyksille – teette yhä edelleen tärkeää työtä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tuomi-Logistiikka Oy on väärä taho, jolle tamperelaiset voivat reklamoida sote-taksitoiminnan ongelmista

Torstai 13.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampereella sote- ja kela-taksitoiminnan palvelutaso on viime kuukausina romahtanut.

 

 

Palvelutason romahtamisen syyksi leimataan taannoinen taksiuudistus.

 

 

Syiden etsiminen on heitteille jätettyjen sote- ja kelataksiasiakkaiden kohdalta tuloksetonta, sillä ongelman syyllinen on ainakin sote-taksien osalta tiedossa.

 

 

On täysin turhaa syytellä tilanteesta taksinkuljettajia, taksiyrittäjiä tai palveluntarjoajaa Tuomi-Logistiikka Oy:tä, sillä syyllinen on toiminnan tilaaja Tampereen kaupunki.

 

 

Tampereen kaupunki kantaa sote-taksitoiminnan ontumisesta täyden vastuun. Kaupunki on laatinut palveluntuottajasopimuksen mm. Tuomi-Logistiikka Oy:n kanssa, mutta sopimusasiakirja on laadittu ilmeisen taitamattomasti, sillä ongelmat palvelunkäyttäjille ovat suuret.

 

 

Osoittaa suurta tietämättömyyttä Tampereen virkahenkilöiden osalta, kun he pyytävät asiakkaita reklamoimaan ongelmista Tuomi-Logistiikka Oy:lle. Virkahenkilöiden pitäisi katsoa peiliin ja sieltä he näkevät tussaroijan.

 

 

Totesin jo edellä, että Tampereen kaupungin sote-taksitoiminnan operatiivisesta toiminnasta vastaavat ovat solmineet kelvottoman sopimuksen Tuomi-Logistiikka Oy:n kanssa.

 

 

Sopimuksessa ei ilmeisesti ole osattu laatia lainkaan sellaisia spesifikaatioita, joihin Tuomi-Logistiikka Oy olisi voinut sitouttaa alihankkijansa eli taksiyrittäjät.

 

 

Kokonaan oma lukunsa on se, että onko Tampereen kaupunki vaatinut sopimukseen erillisiä kohtia taksitoiminnan seurannasta ja mahdollisten poikkeamien seuraamuksista – tuskin!

 

 

Totesimme eilen Vanhusneuvostossa, että Tampereen kaupungilta lienee mahdoton tavoittaa henkilöä, joka on vastuussa alihankkijoiden eli mm. Tuomi-Logistiikka Oy:n kanssa solmittujen palveluntuottajasopimusten laadinnasta ja ennen kaikkea sopimusten noudattamisesta sekä mahdollisista korvauksista!

 

 

Näin ei voi jatkua!

 

 

 

Toivon ja suorastaan vaadin, että Tampereen kaupungin pitää pikaisesti julkistaa se yhteystieto, johon tavallinen tamperelainen voi ilmoittaa sote-taksitoiminnassa ilmenneet ongelmat, sillä muuten asiaan ei koskaan saada parannusta!

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Grillimauste ei ole parhaimmillaan riisipuuron päällä!

Keskiviikko 12.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Viime maanantain aamupalani meni uusix, vaikka lähtökohdat olivatkin ihanteelliset.

 

 

Rouva tapaa keittää riisipuuroa aina silloin tällöin suuremman kattilallisen, jotta siitä riittää useammalle päivälle.

 

 

Viime maanantaina kaavin isosta riisipuurokattilasta viimeiset herkut lautaselleni ja laitoin lautasen mikroaaltouuniin.

 

 

Otin riisipuurosatsini mikrosta ja menin keittiöhyllylle, josta tapaan ottaa kanelipurkin ja ripotella siitä aimo annoksen kanelia riisipuuroni päälle.

 

 

Otin kanelipurkin sen normaalista paikasta, mutta pahaksi onnekseni kanelipurkin ja grillimaustepurkin paikkoja oli vaihdettu.

 

 

Oudoksuin hieman tavallista keltaisempaa väriä, mutta en osannut epäillä mitään.

 

 

Karu totuus paljastui, kun otin ensimmäisen lusikalliseni riisipuuroa suuhuni, sillä maku ei ollut lainkaan normaali.

 

 

Perhekuntani kannusti minua syömään koko lautasellisen, mutta syömättä jäi, sillä grillimausteella maustettu riisipuuroannokseni päätyi kompostiin.

 

 

Tositarinan opetus on, että purkin tuoteselostukseen pitäisi aina paneutua!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ensimmäiset Suomen Ilmavoimien Hornetit lennettiin St. Luosista Pirkkalaan vuonna 1995

Maanantai 10.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tuskin paljastan sotasalaisuuksia, kun kerron muutamalla sanalla…

 

 

 

 

 

…työhuoneessani olevasta lentokonetaulusta muutaman sanan.

 

 

Sain tuon taulun muistoksi, kun osallistuin eräissä kertausharjoituksissani tavallisiin ampumarata-ammuntoihin 4. – 8.9.1995.

 

Muodostin tuolloin kertausharjoituksissa sotilasesimieheni eli erään kapteenin kanssa taisteluparin ja pärjäsimme koulutusammunnoissa kahdestaan palkinnon eli tuon taulun arvoisesti.

 

 

Taisi olla vasta seuraavissa kertausharjoituksissa, kun erääseen illanviettoomme saapui muutama lentäjä, jotka aikoinaan olivat lentäneet Suomen Ilmavoimien ensimmäiset Hornetit St. Lousista Pirkkalaan.

 

 

Lento kesti 9,5 tuntia ja kyseessä oli neljän hävittäjän suora lento.  Lennon varalaskupaikaksi oli päätetty Reykjavikin Keflavik ja siellä vallinneen heikon sään vuoksi siirtolento Pirkkalaan myöhästyi hieman.

 

 

Anneli Taina oli siirtolennon aikana maamme puolustusministerinä ja kenraali Martti Ahola Ilmavoimien komentajana. Nyt tapailen Anneli Tainaa tamperelaisten eläkeläisjärjestöjen kokouksissa.

 

 

Ensimmäiset Hornetit lennettiin Suomeen vasta 7.11.1995, joten syyskuussa 1995 pidettyjen kertausharjoitusten aikana Hornetteja ei vielä ollut Suomessa, joten kuvassa oleva ei ole ainakaan Suomen ilmatilassa lentävä Hornet.

 

 

Sain aikoinaan peruskoulutukseni Panssarintorjuntajoukoissa Säkylässä ja ehdinkin olla muutamissa jalkaväen kertausharjoituksissa ennen kuin minut siirrettiin Ilmavoimiin.

 

 

En luonnollisestikaan kuulunut lentäviin reserviläisiin, mutta ainakin eräiden kertausharjoitusten aikana sain henkilökohtaisesti tutustua Hornetit Suomeen lentäneisiin pilotteihin.

 

 

Kelpo kavereita kaikki!

 

 

-Esko Erkkilä-

Lipputanko kuuluu jokaisen omakotitalon pihamaalle!

Sunnuntai 9.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Elämme Itsenäisyyspäivän aikoja ja nyt on ollut liputuspäiviä joka toinen päivä.

 

 

Joulukuun 4. päivänä...

...tänä vuonna siniristiliput liehuivat lipputangoissa sen kunniaksi, että silloin vietimme suomalaisen demokratian päivää, sillä tasan sata vuotta sitten suomalaiset pääsivät ensimmäisen kerran Vapaussodan jälkeen äänestämään kuntavaaleissa.

 

 

Joulukuun 6. päivä...

...meillä oli mielestäni joka vuonna vuoden tärkein ja arvokkain liputuspäivä, sillä silloin kohotimme lippusalkoihin Suomen lipun itsenäisyytemme kunniaksi.

 

Joulukuun 8. päivä...

...eli eilen meillä oli taas tilaisuus nostaa Suomen lippu salkoon, sillä silloin vietimme Jean Sibeliuksen eli suomalaisen musiikin päivää.

 

 

Kerrostaloyhtiöt ja myös useimmat rivitaloyhtiöt ovat hankkineet tontilleen lipputangon, mutta aivan liian monelta omakotitalolta se puuttuu.

 

 

Me olimme aikoinaan siinä onnellisessa asemassa, että Rouva voitti jossain tuleville omakotirakentajille suunnatussa arvonnassa lipputangon ja sitä me sitten kannoimme omakotitalomme rakennusvaiheessa eri puolille rakennustyömaatamme!

 

 

 

 

Tässä omakotitalomme lipputanko kuvattuna 6.12.2018.

 

 

 

Parisenkymmentä vuotta sitten hankimme lipputangon myös mökillemme Viljakkalan Majajärvelle ja on selvää, että jokaisena liputuspäivänä siniristilippu liehuu joko omakotitalomme ja mökkimme lipputangossa!

 

 

Lipputangon hankkiminen on mahdollista kaikkien omakotitalojen tontille ja kannustankin kaikkia omakotitalon omistajia hankkimaan oman lipputankonsa, sillä siniristilipun liehuminen omassa lipputangossa on aina hieno kokemus!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Sokos Hotell Ilveksen sortuminen tuoteväärennökseen vain jäävuoren huippu?

Lauantai 8.12.2018 - -Esko Erkkilä-

On mainio asia, että ruuan alkuperä kiinnostaa nykyään yhä useampia.

 

 

Kuluttajat arvostavat ruuan alkuperämerkintöjä ja se onkin luonnollista, sillä maailmalla liikkuu paljon erilaisia ruuan tuoteväärennöksiä ja eräät tuoteväärennökset ovat suorastaan hengenvaarallisia, sillä ruuan raaka-aineiden joukkoon on saatettu lisätä mitä epämääräisempiä ainesosia.

 

 

Tamperelaisessa Sokos Hotel Ilveksessä marraskuun alkupäivänä paljastunut neljän ruoka-aineen tuoteväärennös kertoo karua kieltään, että ruuan tuoteväärennökset ovat mahdollisia myös Suomessa.

 

 

Taisi olla tarkalleen 6.11.2018, kun Hotell Ilveksessä järjestettiin Sanomalehtien liiton suuret lehtipäivät.

 

 

Sanomalehtien liitto edustaa maakuntien lehdistöä ja sen vuoksi järjestäjä olikin toivonut ruokalistalle paikallisia tuotteita.

 

 

Kaikki näyttikin olevan kunnossa, sillä listalla oli alkuruokana Näsijärven taimenta, maalaispateeta urjalalaisen Paijan tilan possuista, akaalaisen Tolvilan kartanon luomukaritsaa sekä Pyhäjärven kuhaa.

 

 

Erinäisten vaiheiden jälkeen paljastuikin, että minkään mainitun ruuan alkuperä ei ollut ilmoitettua – taimen ei ollut uinut Näsijärvessä, possu ei ollut Paijan tilalta, karitsa ei ollut Tolvilan kartanon karitsaa ja se ei ollut edes luomua ja pisteenä iin päälle kuhaa ei ollut pyydetty Pyhäjärvestä!

 

 

Hotel Ilves syyllistyi siis törkeään tuoteväärennykseen!

 

 

*********************

 

 

Tamperelaisen Hotel Ilveksen kärähtäminen laajasta tuoteväärennöksestä on kuitenkin kaikesta huolimatta nähtävä positiivisena, sillä paljastihan se sen holtittoman menettelyn, jolla suomalaiset ravintolat kohtelevat asiakkaitaan. 

Ruuan alkuperämerkinnät ovat kuluttajan kannalta keskeinen menettely, mutta kun alkuperämerkintöjen vaatiminen ravintolaruualle ei vielä ole lakisääteistä, niin hotelli ilveksiä kyllä riittää.

 

Isotkin ravintolat käyttävät härskisti tätä lainsäädännön puutetta bisnestoiminnassaan hyödyksi.

 

 

Toivottavasti jo tällä vaalikaudella saadaan aikaiseksi velvoittava lainsäädäntö, jotta myös ravintolaruuan alkuperä pitää ilmoittaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Näyttelijä Tuukka Huttunen on enemmän kuin vara-Sauli!

Torstai 6.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Ismo Kallio toimi aikoinaan vara-Manuna, sillä niin ilmielävästi hän osasi matkia presidentti Mauno Koivistoa.

 

 

Samanlaiseen taituruuteen yltää parhaillaan Tampereen Komediateatterissa meneillään olevassa ”Linnan juhlat” –esityksessä näyttelijä Tuukka Huttunen, joka esittää presidentti Sauli Niinistöä.

 

 

Sain 1.12.2018 osallistua Tampereen Komediateatterissa ”Linnan juhlat” –esitykseen katsojana, kun…

 

 

 

 

 

…puheenjohtajamme Katariina Pylsyn johdolla sain samalla osallistua Pirkanmaan Agrologit ry:n pikkujoulutapahtumaan ja sitä seuranneeseen pikkujouluruokailuun.

 

 

 

 

 

 

Seuratkaahan illan vastaanottoa Linnasta!

 

 

Pirttilahti kuvassani oikealla ja vasemmalla yhdistyksemme sihteeri Eero Pylsy, joka useissa eri yhteyksissä on esittänyt kirjailija Frans Emil Sillanpään joulupakinan.

 

 

Muistan nöösipoikana kuunnelleeni Sillanpään joulupakinoita radiosta ja voin vakuuttaa, että agrologi Eero Pylsy pystyy esiintymään esityksissään täsmälleen samanlaisella äänellä ja äänipoljennolla kuin Frans Emil.

 

 

On meissä agrologeissa taitajia moneen asiaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vaikeaa oli vastata

Keskiviikko 5.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Torstaina 29.11.2018 n. klo 11.00 kuului Viljakkalan, Hämeenkyrön, Ikaalisten, Ylöjärven ja jopa Tampereen alueella kova pamahdus, joka kirvoitti somessa varsin mittavan kysymystulvan.

 

 

Voittopuolisesti pamauksen ounasteltiin syntyneen Ilmavoimien harjoituksissa, kun hävittäjä rikkoo äänivallin.

 

 

Kuulin itsekin tuon pamauksen ja soitin Satakunnan Lennostoon Pirkkalassa sekä kysyin, että oliko kyseessä äänivallin murtuminen.

 

 

Satakunnan Lennostosta vastattiin, että he eivät kommentoi asiaa, mutta antoivat sentään Satakunnan Lennoston tiedotussihteerin yhteystiedot.

 

 

Soitin tiedostussihteerille parin tunnin jälkeen pamauksesta, mutta hänellä ei ollut tietoa tapahtuneesta. Tiedostussihteeri kuitenkin pyysi lähettämään hänelle sähköpostiviestin, jossa tarkentaisin kysymystäni.

 

 

Näin myös tein ja tiedotussihteeri kuittasi saaneensa sähköpostiviesti samaisena torstaina klo 15.43 sekä kertoi palaavansa asiaan mahdollisimman pian.

 

 

Kului perjantai, kului viikonvaihde ja kului maanantai klo 12.40 saakka, jolloin uudistin kysymykseni.

 

 

Tiistaina eli eilen Satakunnan Lennoston tiedostussihteeri viimein vastasi ja antoi hyvinkin järkeenkäyvän selityksen, joka kuului näin:

 

 

”on hyvin mahdollista, että näin on tapahtunut. Ko. ajankohtana pääpiirteisellä alueella lennettiin Hornetin huollon jälkeinen koelento, johon kuuluu yliäänikiihdytys yli 10km korkeudessa.”

 

 

Välitin tiedostussihteeriltä saamani sähköpostin sille ryhmälle, joka eniten oli huolissaan edellisviikon torstaina kuulemastamme pamauksesta!

 

 

Jokainen ymmärtää, että huollon jälkeen koelennolla pitää ”polttaa karstat pois moottorista”!

 

 

*******************

Juttuni ”opetus” on se, että Puolustusvoimain kannattaisi paneutua viestinnän aakkosiin, jotta heidän viestinnästään ei muodostuisi kriisiviestintää.  Viestinnän eräs perusaakkosista on se, että…

 

 

…vastaa kysymyksiin mahdollisimman pian ja totuudenmukaisesti!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaikkea ei opeteta oppikirjoissa!

Tiistai 4.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Syyshortensia on elokuun puolivälin jälkeen kukkivista puutarhakasveista eräs näyttävimmistä.

 

 

Syyshortensian kasvatuksesta on puutarha-alan oppikirjoissa ja erilaisissa tiedotteissa kaikki oleellinen, mutta se miten syyshortensian talvehdittaminen onnistuu parhaiten, siitä oppikirjoissa ei ole tavuakaan.

 

 

Olen kuluneiden lähes kolmenkymmenen vuoden aikana käytännössä oppinut, että miten syyshortensia pystytään parhaiten saattelemaan kevääseen, jotta sen kevätleikkauksiin voidaan ryhtyä.

 

 

Syyshortensia leikataan vasta keväällä ja se tapahtuu silloin, kun yöpakkasista ei ole enää vaaraa.

 

 

Mutta miten syyshortensia saadaan kevääseen ilman lumen, räntäsateen tai sateen aiheuttamia vaurioita?

 

 

 

 

 

Syyshortensia kukkii komeilla ja isoilla kukkatertuilla, jotka jäävät ruskeina paikoilleen, kun syyspakkaset saapuvat.

 

 

”Tuleentunut” ja pakkasenpanema syyshortensia-aidanne on komea näky, mutta komean näyn takana piilee vaara.

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen kantapään kautta oppinut, että jotain on tehtävä.  Se ”jotain” on, että mahdollisimman myöhään syksyllä syyshortensian kukat pitää riipiä pois, jotta kukintoihin ei pysty kertymään sellaista määrää kosteutta, että varret katkeilisivat.

 

 

Ei kynitty syyshortensia-aidanne ole mikään kaunis katseltava, mutta kynimisellä saa aikaan kuitenkin sen, että syyshortensian varret eivät katkeile lumen ja sateen painosta.

 

 

Suosittelen nyt heti poistamaan syyshortensian kukat, jotta sen varret säilyisivät kasvuun innokkaina ensi kevään leikkauksiin saakka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvostan, että kirkko haluaa kuulla eri tahoja Euroopan tulevaisuudesta

Maanantai 3.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Euroopan parlamenttivaalit ja Suomen EU-puheenjohtajuuskausi lähestyvät.

 

Euroopan parlamenttivaalit järjestetään Suomessa toukokuun 26. päivänä 2019 ja Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa 1.7.2019.

 

Tervehdin tyydytyksellä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on panostamassa omalta osaltaan Euroopan tulevaisuutta koskevien seikkojen käsittelyyn jo nyt.

 

Kirkkohallituksen EU-toiminta on yhdessä Suomen evankelis-luterilaisten hiippakuntien kanssa käynnistänyt valtakunnallisen keskustelusarjan, jossa tarkastellaan Euroopan tulevaisuutta.

 

Keskustelussa esitettyjä näkökohtia tullaan hyödyntämään kun asetetaan kirkon EU-toiminnan tavoitteita.

 

 

 

 

 

Tampereen hiippakunnan…

 

 

 

 

 

…piispa Matti Repo kutsui politiikan ja talouselämän vaikuttajia sekä tieteentekijöitä ja kansalaisyhteiskunnan jäseniä käymään mahdollisimman laajaa vuoropuhelua Euroopan tulevaisuutta koskevissa kysymyksissä.

Tilaisuus järjestettiin 30.11.2018 Tampereen Yliopiston Pinni B-rakennuksen Taivaankansi-neuvotteluhuoneessa ja sain yhtenä kutsuvieraana osallistua tilaisuuteen.

 

 

Sitä en tiedä, että missä roolissani piispa minut kutsui tilaisuuteen.

 

 

Piispa Matti Repo totesi tilaisuutta avatessaan, että EU:n suurten haasteiden edessä tarvitaan koko kansalaisyhteiskunnan - myös kirkon - sekä kaikkien kansalaisten panosta.

 

 

 

 

 

Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen oli eräs tilaisuuden alustajista.

 

 

 

 

 

Tampereen pormestari Lauri Lyly oli tilaisuuden toinen alustaja.

 

 

 

 

 

Tilaisuutemme kolmas alustaja oli Tampereen Yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan dekaani Jyrki Vuorinen.

 

 

 

 

 

Kaksituntisen tilaisuutemme aikana teimme useita ryhmätöitä ja vaihtelimme ryhmien kokoonpanoja. Ryhmäkoot olivat pieniä ja siten niiden työskentely oli tehokasta - alussa sain olla yksi neljästä siinä pienryhmässä, jonka työskentelyyn mm. piispa osallistui.

 

 

 

 

 

Eräs ryhmätyömme aihe oli, että millaista on EU-Suomessa vuonna 2030.

Tässä erään ryhmämme näkemys asiasta!

 

 

 

 

 

Kiitokset Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo mielenkiintoisesta tilaisuudesta!

Toivottavasti tilaisuuden anti osaltaan antaa kirkolle suuntaviivoja Eurooppa-toiminnalleen!

 

 

 

***********************

 

 

Tampereen tilaisuus avasi valtakunnallisen Euroopan tilannetta tarkastelevan keskustelusarjan, jonka toteuttaa Kirkkohallituksen EU-toiminta yhdessä hiippakuntien kanssa – hiippakunnista me hitaat pirkanmaalaiset ehdimme ensimmäisiksi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maineenhallintakonsultit ovat taas olleet tarpeellisia

Sunnuntai 2.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Seudun Osuuspankki kertoi viime torstaina palveluidensa heikennyksistä, joskin on totuudenmukaista todeta, että TSOP:n pankkipalvelut jossain paranevatkin.

 

 

Heikennykset koskevat myös minua ja perhekuntaani, sillä asioimispankkini on Tampereen Seudun Osuuspankin Ylöjärven konttori.

 

 

Tiedän, että lopetettavien konttoreiden asiakkaille on pankki lähettänyt kirjeen, mutta meille, joiden asiointikonttoreiden palveluja heikennetään, ei ainakaan vielä ole asiasta tiedotettu.

 

 

Olen lukenut asiasta Tamperelainen –lehden uutisen ja nähnyt fb:ssä kiukkuisten asiakkaiden saamia kirjeitä.

 

 

Kyseessä on pankin kannalta kriisiviestintä, joten on tarpeellista sekä ilmeistä, että kirjeiden laadinnassa on käytetty kokeneita maineenhallintakonsultteja.

 

 

Ylöjärven konttorissa on jatkossa mahdollista saada kassapalveluja vain kahtena päivänä viikossa ja se hieman vaikeuttaa pankkiasioiden hoitamisessa Majajärven yksityistien osalta, jonka toimitsijamiehenä ilman korvausta toimin.

 

 

Mutta niiden maineenhallintakonsulttien tekemisiin!

 

 

On suorastaan ihailtavaa sana-akrobatiaa, että miten positiivishenkisesti voidaan palvelutason heikentäminen kertoa!

 

 

Kun asiakkaiden saamia kirjeitä lukee, niin asiakas tulee suorastaan synnintuntoihin ja sellaisiin ajatuksiin, että minun syytänihän nuo palvelujen heikentämiset ja konttoreiden lopettamiset ovat!

Niin kai ne ovatkin!

 

 

-Esko Erkkilä-