Saminon kylässä sijaitsee eräs lukemattomista Pyhän Eliaan kirkoista

Sunnuntai 9.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme jatkui Stalinin uhrien teloitus- ja hautapaikalta Puutoisista kohti Vytegran kaupunkia.

 

 

Saavuimme Vologdan oblastin alueella sijaitsevaan Saminon kylään.

 

 

 

 

Kylässä sijaitsee Pyhän Eliaan puinen kirkko – rakennettu 1692 – 1702. 

 

 

Maailmassa on lukemattomia kirkkoja, jotka on nimetty Pyhän Eliaan kirkoiksi ja Venäjällä Äänisen itäpuolella Saminon kylässä on yksi sellainen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkko ei ole avoinna, mutta tällaisenakin se on nähtävyys.

 

 

 

 

 

 

Kirkon vierellä sijainneet rakennukset ovat päässeet rapistumaan siihen kuntoon, että niitä ei mikään enää pelasta.

 

 

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

Kirkon vierellä kulkee rauhallista menoaan joki…

 

 

 

 

 

 

 

…ja sen yli johtaa kyläsilta,…

 

 

 

 

 

 

…joka ei luonnollisesti ole tarkoitettu raskaalle liikenteelle.

 

 

 

 

 

 

Kirkon vastarannalla sijaitsee hyvinhoidetulta vaikuttava venäläistalo.

 

 

 

Suorastaan idyllistä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eräs Stalinin uhrien teloitus- ja hautapaikka sijaitsee Puutoisista Vytegraan päin

Lauantai 8.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kerroin aikaisemmin, Venäjällä on useita Stalinin puhdistuksiin vuosina 1937 – 1938 liittyviä teloitus- ja hautapaikkoja.

 

 

Kerroin myös, että olen käynyt monilla niistä, jotka sijaitsevat Äänisen ja Laatokan lähistöllä.

 

 

Kyröläismatkallamme kesä...heinäkuun vaihteessa kävimme yhdellä teloitus- ja hautapaikalla, jolla en ole aikaisemmin käynyt.

 

 

 

 

 

 

Tämä teloitus- ja hautapaikka sijaitsee Puutoisista hieman Vytegraan päin kulkusuunnassa vasemmalla puolella.

 

 

Kävelymatkaa maantieltä on satakunta metriä.

 

 

Tässä oppaamme ja matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki kertoo meille muistomerkistä.

 

 

 

 

 

 

Tein tällä kohdalla puutteelliset muistiinpanot ja kun en osaa venäjää, niin en pysty kertomaan, että mitä muistokivessä sanotaan. Toivon, että venäjää taitavat lukijani suomentavat muistokivessä olevan tekstin.

 

 

 

 

 

 

Maasto muistokiven takana on sellaista, että sinne Stalinin vainojen uhreja on todennäköisesti haudattuna.

 

 

 

 

 

 

Tässä on hieman laajempi kuva paikasta.

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

Poistuimme paikalta autolle ja vastaamme tuli supisuomalainen traktori + metsäkärry –yhdistelmä!

 

 

 

 

 

 

Farmi Forest  oli metsäkärryn merkki eli kyseessä on Iisalmessa toimivan tehtaan tuote…

 

 

 

 

 

 

…ja vetopelinä oli Valtra!

 

 

 

Harmittelen nyt jälkeenpäin, että miksi en ryhtynyt kuljettajan kanssa juttusille ja siten selvittänyt, että oliko kyseessä suomalainen yrittäjä!

 

 

 

No, ainakin pelit ja vehkeet olivat suomalaisia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Venäjän teillä voi tulla vastaan vaikkapa helikopterikuljetus!

Perjantai 7.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Pidän Venäjästä, sillä siellä saattaa tulla vastaan vaikka millaisia tilanteita.

 

 

Äänisen ja Laatokan kiertäneellä kyröläismatkallamme ruokailimme 3.7.2015 Puutoisten kaupungissa.

 

 

Puutoinen on mielenkiintoinen n. 16.000 asukkaan kaupunki, jonne 1930-luvulla muutti Amerikasta ja Suomesta tulleita punaisia suomalaisia.

 

 

Mikä lienee ollut Puutoisiin muuttaneiden suomalaisten ja amerikkalaisten kohtalo Stalinin puhdistuksissa 1937 – 1938?

*******************

 

 

Söimme Puutoisissa maukkaan päivällisen Ujut-hotellissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hotelli Ujut sijaitsee kaksikerroksisessa tiilitalossa ja sen valtteina sanotaan olevan hiljainen, rauhallinen sekä kotoinen ilmapiiri.

Suosittelen Äänisen kiertäjille ruokailua Ujut-hotellissa - emme yöpyneet siellä, joten kokemusta hotelliasumisesta Ujut-hotellissa ei ole.

******************

 

 

 

Samaan aikaan meidän kanssamme oli ruokailemassa rekkakaravaanin kuljettajat, jotka kuljettivat helikopteria uuteen asemapaikkaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************************

 

 

 

 

 

 

Puutoisten klopit ovat samanlaisia kuin Suomessa – polkupyörät jätetään minne sattuu!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomessa lehmät aitauksessa ja ihmiset "vapaana" - Venäjällä tämäkin asia on toisin!

Keskiviikko 5.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Olemme Suomessa tottuneet, että lehmät pidetään aitauksessa ja ihmiset liikkuvat kotipihoillaan ”vapaana”.

 

 

Venäjän karjalaiskylissä Äänisen, Laatokan ja Vienan-Karjalan maisemissa asia on toisin – asuinrakennusten lähiympäristö, perunamaat ja yleensäkin puutarhamaat on aidattu ja kylän lehmät käyskentelevät kylänraitilla vapaina.

 

 

Paikka taisi olla Avdeeson kylä Kupetskoje-järven rannalla, jossa saimme taannoisella kyröläismatkallamme tutustua ”irtolehmiin”.

 

 

 

 

 

 

Kylän kadut – eivät taida kaikkien mielestä olla katuja – kasvavat rehevää ruohoa ja sitä on lehmien mukava nautiskella.

 

 

 

 

 

 

Lehmät olivat hyväkuntoisia, mutta tuskin sentään yltävät kymppitonniluokkaan eli maitotuotokseen 10.000 kiloa vuodessa.

 

 

 

 

 

 

Tämän lehmän rakennepisteet olisivat suomalaisessa arvostelussa aivan kohdallaan.

 

 

 

 

 

 

On selvää, että kotieläintalouden parissa neljäkymmentä vuotta toimineena piti minunkin tehdä lähempää tuttavuutta Avdeeson kylän lehmien kanssa.

 

 

 

 

 

 

Lyhyen tuttavuuden jälkeen jätimme hyvästit Avdeeson lehmille ja jatkoimme matkaamme seuraaviin seikkailuihin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko taskulaskin syrjäyttämässä helmitaulun venäläiskaupassa?

Tiistai 4.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Poikkeaminen venäläiskaupassa on aina elämys – näin erityisesti syrjäisissä venäläiskylissä.

 

 

Poikkesimme kyröläismatkallamme muutamia kertoja pieniin venäläiskauppoihin ja koimme aikakoneella paluun viisikymmentä – kuusikymmentä vuotta ajassa taaksepäin – suorastaan romanttista.

 

 

 

 

 

 

Tsulmoisissa poikkeamiskohteemme oli tyypillinen venäläinen kyläkauppa.

 

 

Kyläkaupassa oli laaja valikoima alkoholijuomia ja riittävästi lihaa sekä lihajalosteita, rinkeleitä suurempaan nälkään ja monenlaista jokapäiväisessä elossa tarvittavaa työkalua.

 

 

 

 

 

Ostin 160 ruplaa eli hieman vajaat kolme euroa maksaneen puutarhakuokan ja olin tyytyväinen, että kotijoukot arvostivat tuliaistani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkamme ei jatkunut kaupalta sillan yli eteenpäin, vaikka silta tuntuikin kiehtovalta kokemukselta.

 

 

 

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki kertoi aina ihmettelevänsä, että kuljettajamme Raivo ei suostu ajamaan sillan yli,…

 

 

 

 

 

 

…mutta tarkempi tutkiminen osoittikin, että Raivon päätös oli aivan oikea!

No, kenraali kertoi juttujaan ihan leikispäiten!

 

 

 

 

 

 

Eipä tästä ollut linja-autolla ylimenemistä!

 

 

 

********************

 

 

 

 

 

Puhelinyhteydet kuitenkin pelaavat, vaikka kopin juurella kasvavasta pitkästä ruohosta voi päätellä, että puhelinkopilla ei ainakaan tänä kesänä ole ollut käyttöä.

 

 

 

 

 

 

Toinen perivenäläinen ilmiö ovat palaneet talot.

 

 

Pahat kielet kertovat, että jos joku kyläläisistä saa elämänsä hyville jengoille, niin kohta tulipalo lopettaa hyvinvoinnin.

 

 

Saattaa olla vain pahaa puhetta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mielenkiintoisia venäläiskyliä Äänisen itäpuolella

Maanantai 3.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme jatkui Poventsasta Äänisen itäpuolta kohti etelää ja kohtasimme matkallamme paljon metsää, mutta myös mielenkiintoisia karjalaiskyliä.

 

 

Ohitimme Haapaselän kylän, jonne asti suomalaiset joukot Jatkosodassa hyökkäsivät.

 

 

Seuraava kohteemme oli Tsolmuisen kylä, mutta ennen sinne pääsyämme tässä muutamia kuvia venäläisasutuksesta Äänisen itäpuolella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näemme, että oma tupa ja perunamaa on teemana Äänisen itäpuolella!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisten hyökkäys pysähtyi vuonna 1941 Mannerheimin käskystä Poventsaan

Sunnuntai 2.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Poventsan kanava oli kyröläismatkamme pohjoisin kohde, kun kesä…heinäkuun vaihteessa kiersimme Äänisen ja Laatokan.

 

 

Poventsan kanavalla on suomalaisittain vahva sotilaspoliittinen merkitys, sillä hyökkäysvaiheen aikana vuonna 1941 Mannerheim käski pysäyttää hyökkäyksemme Poventsaan.

 

 

Suomalaiset valloittivat Poventsan joulukuun 8. päivänä 1941.

 

 

Ääniseltä lähtevä ja Poventsaan päättyvä kanava on 227 kilometriä pitkä, josta kaivettua kanavaa 48 km, padottua jokea 97 km, säännösteltyä järveä 80 km ja sulkuja 19.

 

 

Kanavasta käytetään yleisesti nimeä Stalinin kanava, vaikka sen virallinen nimi Stalinin kuoleman jälkeen on ollutkin Vienanmeren – Itämeren kanava.

 

 

Vienanmeren kanava erottaa Fennoskandinavian niemimaan muusta Euraasian mantereesta.

 

 

Stalinin kanava on osa laivareittiä Pietarista Vienanmerelle ja se lyhentää matkaa 4.000 kilometriä verrattuna siihen, että matkaa tehtäisiin Suomenlahden, Itämeren, Pohjanlahden ja Norja kiertäen.

 

 

Kanava rakennettiin 20 kuukaudessa vuosina 1931 – 1933 vankityövoimalla ja sanotaan, että jokaiselle kanavametrille on haudattuna yksi vanki – on siis totta, että kanava on tehty luiden päälle!

 

 

********************

 

 

Olen käynyt Poventsan kanavalla muutaman kerran ja aina sen näkemisessä on tietty hohtonsa.

 

 

Hohto saattaa liittyä siihen, että kanavan kuvaaminen on virallisesti kielletty, mutta esim. netissä on lukematon määrä kuvia Poventsan kanavasta.

 

 

Tässä muutamia lisää:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

En tiedä Poventsan kanavan eli Stalinin kanavan nykyistä taloudellista merkitystä, mutta en ole milloinkaan nähnyt, että Poventsan kanavassa olisi sulutettavana laivoja.

 

 

Kanava tehtiin aikoinaan kiireellä matalaksi ja se ilmeisesti rajoittaa nykypäivänä kanavan tehokasta käyttöä.

 

 

-Esko Erkkilä-

"Ihmiset, älkää tappako toisianne"

Lauantai 1.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Stalinin vainot olivat poliittisia vainoja Neuvostoliitossa, joiden avulla diktaattori Josef Stalin vahvisti valta-asemiaan.

 

 

Stalinin vainot painottuivat 1930-luvun lopulle ja vuodet 1937 – 1938 olivat niiden synkintä aikaa.

 

 

Vainojen uhrien lukumäärästä ei luonnollisesti ole tarkkaa tietoa, mutta on esitetty, että uhreja olisi ollut 1,5 miljoonaa – ja kaikki nämä siis oman maan kansalaisia.

 

 

Voidaan perustellusti yhtyä niihin mielipiteisiin, jotka toteavat Stalinin vainojen pelastaneen Suomen Talvisodassa.

 

 

Mielipide on perusteltu, sillä Stalinin vainot kohdistuivat rankasti mm. upseeristoon, joka merkitsi, että maan paras upseeriaines oli likviditoitu juuri ennen Neuvostoliiton aloittamaa Talvisotaa Suomea vastaan.

 

 

 

******************

 

 

 

Nykyisen Venäjän alueella on monia Stalinin vainojen uhrien teloitus- ja hautapaikkaa, jotka on arkistolähteisiin perustuen pystytty jäljittämään.

 

 

Eräs näistä teloituspaikoista on Sandarmoh`n teloitus- ja hautapaikka, jossa kävimme kyröläismatkallamme heinäkuun 2. päivänä 2015.

 

 

Sandarmoh sijaitsee 18 kilometrin etäisyydellä Karhumäestä ja jos sielläpäin liikkuu, niin se kannattaa sisällyttää matkaohjelmaan!

 

 

Kannustan googlaamaan ”Sandarmoh” tai ”Sandarmohin metsä” – sieltä löydätte lisää tietoa Stalinin vainoista!

 

 

Olen käynyt Sandarmoh´ssa kerran aikaisemminkin, mutta siellä käynti on aina pysähdyttävä kokemus.

 

 

 

 

 

 

 

Ihmiset, älkää tappako toisianne

 

 

 

Stalinin joukkoteloituksista pidettiin yhtä tarkkaa kirjanpitoa kuin vastaavasti Hitlerin hirmutöistä, joten molempien diktaattorien joukkoteurastukset ovat selvinneet jälkipolville.

 

 

Hitler tappoi pääsääntöisesti muita kuin saksalaisia, mutta Stalinin teloitukset kohdistuivat oman maan kansalaisiin.

 

 

Sandarmoh´ssa on ammuttu yli 7.000 ihmistä, joista 762 suomalaista.

 

Sandarmoh´n teloitus- ja hautapaikalla lepää yli kuudenkymmenen eri kansallisuuden edustajaa.

 

 

Sandarmoh´ssa on lukuisia joukkohautoja ja kenenkään uhrin todellista leposijaa ei tiedetä.

 

 

Uhrien omaiset ovat sen jälkeen, kun Sandarmoh´n teloitus- ja hautapaikka saatiin julkisuuteen, laittaneet alueen puihin ja eri maastonkohtiin muistomerkkejä Sandarmoh´ssa teloitettujen omaistensa muiston kunnioittamiseksi.

 

 

Tässä kuvia maastoon asennetuista muistoista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

Monille kyröläismatkaajille käynti Sandarmoh´n teloitus- ja hautapaikalla oli ensimmäinen ja puhutteleva kokemus!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaiset valloittivat Karhumäen 5.12.1941 ja kyröläismatkaajat saapuivat sinne pariksi tunniksi 2.7.2015!

Perjantai 31.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkaajien matka jatkui Kontupohjasta kohti Karhumäkeä heinäkuun 2. päivänä 2015.

 

 

 

 

 

 

Muurmanskiin oli matkaa 766 kilometriä, kun käännyimme Valtatie M18:lta kohti Karhumäkeä, jonne olikin matkaa enää muutama sata metriä.

 

 

*************

 

 

Tavoittelimme Karhumäen rautatieasemalle, mutta sitä ennen katselimme mm. näitä näkymiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

 

Karhumäen rautatieasemarakennus on romanttisen näköinen, mutta…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…ehkä talviaikaan odotushuoneissa on tarkenemista, ainakin jos polttopuita ei ole muistettu lisätä odotushuoneiden uuneihin.

 

 

 

************

 

 

Karhumäki on tärkeä rautatieasema, sillä sen kautta kulkee Muurmannin rautatie.

 

 

 

 

 

 

Karhumäen asemalla pysähtyvät Muurmanskin ja Pietarin, Moskovan, Minskin, Novorossijskin, Astrahanin, Adlerin, Simferopolin, Velikije Lukin ja Harkovan väliset kaukojunat sekä monet paikallisjunat.  Karhumäen asemalla on myös paljon tavaraliikennettä.

*********************

 

 

Asemalle oli juuri saapunut juna ja oli mielenkiintoista seurata, kun junasta poistui useita henkilöitä, joilla oli savustettuja kaloja kantovitsaksissa sekä savustusritilöillä!

 

 

Tässä muutamia kuvia savustettuja kaloja kuljettavista matkustajista – olivatkohan tulossa joltain kalojen savustusleiriltä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

 

Lähdimme jatkamaan matkaamme, mutta vielä näimme Karhumäen rauhaa valvovan T34- panssarivaunun.

 

 

Panssarivaunun sanotaan olevan paikoillaan toisen maailmasodan muistoksi, mutta sen vierellä olevat vuosiluvut 1944 – 1969 jäivät meille tarkoitukseltaan hämäriksi!

 

 

**************

 

 

Isämme joutuivat luovuttamaan Karhumäen kesäkuussa 1944 eli n. kahden ja puolen vuoden kuluttua sen valtaamisesta.

 

 

Me kyröläismatkaajat tutustuimme Karhumäkeen vain parisen tuntia, mutta kun matkanjohtajanamme oli kenraali, niin ennen Karhumäestä ”perääntymistämme” kävimme katsomassa vanhoja kasarmeja. Ne olivat mielenkiintoisia meille kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Totesimme, että enää ne eivät ole sotilaskäytössä!

 

 

 

******************

 

 

 

Karhumäen matkailupotentiaalin sanotaan pohjautuvan sotahistoriaan ja siihen, että kaupungin korostunut tavanomaisuus, pysähtyneisyys ja näköalattomuus viehättävät matkailijaa.

 

Sain nyt toisen kerran vierailla Karhumäessä ja kaupunki kieltämättä viehättää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Neuvostoliiton aikaisissa maissa myllylaitosten sisätilat ovat pölyistä putipuhtaat?

Torstai 30.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Omaan kokemusta jokseenkin kaikista Suomessa toimivista myllylaitoksista, sillä olen käynyt auditoimassa ne melkein kaikki.  Auditointikäyntien syy oli se, että ne toimittivat myllyteollisuuden rehujakeita työnantajayritykseni raaka-aineiksi.

 

 

Suomalaisten myllyjen hygieniataso on korkea – se on korkea viljanvastaanottotiloista aina jauho- sekä rehujaesiiloihin saakka.

 

 

Sain työurani aikana tutustua myllylaitoksiin myös Virossa sekä Venäjällä.

 

 

Merkillepantavaa virolaisessa myllyssä sekä Kontupohjan myllyssä Venäjällä oli se, että myllytilojen siisteys ja pölyttömyys olivat huippuluokkaa.  Samaa ei voida sanoa kyseisten myllyjen ulkotiloista, sillä varikset mellastivat molempien myllyjen kaatosuppiloiden ympärillä.

 

 

Syy entisten neuvostoliittolaismaiden myllyjen poikkeukselliseen sisätilojen puhtauteen paljastui Kontupohjan myllyllä, kun näimme kuvia pölyräjäytysten tuhoamista myllyrakennuksista.

 

 

Tiedän, että Suomessakin on ollut ainakin yksi myllyrakennusta kohdannut pölyräjähdys, mutta Kontupohjan myllyn vastaanottoaulassa näimme kuvia kymmenkunnasta myllyrakennuksesta, jotka Neuvostoliiton aikana olivat tuhoutuneet pölyräjähdyksessä.

USA:ssa pölyräjähdykset viljankäsittelylaitoksissa ovat aiheuttaneet suurta taloudellista tuhoa ja ihmishenkien menetyksiltäkään ei ole vältytty.

 

 

Myllyjen lisäksi pölyräjähdysvaara on mm. turve- ja pellettitehtailla.

Lämpövoimalat ja niiden vastaanottoaltaisiin sekä vastaanottoaltaiden lähistölle kertyvä pöly on oivallinen paikka pölyräjähdykselle. Muistan, kun kerran tarjosin kaurankuorijauhoa Tampereella lämpövoimalan polttoaineeksi, niin kaupat olisivat syntyneet, mutta lämpövoimalan käytöstä vastaava insinööri ei uskaltanut vastaanottaa kaurankuorijauhoa sen suuren pölyämisominaisuuden vuoksi.

 

Googlettamalla ”pölyräjähdys” saa esille lukemattoman määrän tapauksia, joissa pölyräjähdys on saanut pahoja aikaan.

 

 

Turvatekniikan keskus eli TUKES on vuonna 2003 julkaissut ohjeet pölyräjäytysvaaran välttämiseksi. Kyse on ATEX-lainsäädännöstä, joka tuli silloin voimaan – ATEX = atmospheres explosibles.

 

 

Jos haluaa tarkemmin tutustua pölyräjähdyksiin ja niiden estämiseen, kannattaa tutustua em. Turvatekniikan keskuksen…

 

…"ATEX räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuus"…

 

…–nimiseen oppaaseen.

 

 

Tehokas tapa estää pölyräjähdys on sisätilojen ehdoton puhtaus ja tämän seikan olivat kantapään kautta oppineet jo Neuvosliiton aikana maan myllyteollisuusjohtajat!

Minä sain saman opin Kontupohjan myllyllä Äänisen rannalla vuonna 2006!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sama mies ajotavaltaan enkeli Suomessa, mutta paholainen Venäjällä

Keskiviikko 29.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kaikki suomalaiset rehutehtaat ovat aikoinaan tutkineet erilaisia yhteistyömahdollisuuksia Venäjällä Kontupohjassa toimivan rehutehtaan kanssa.  Näin teki myös nelikymmenvuotinen työnantajani eli Raisio.

 

 

Olin mukana yhdellä tutustumismatkalla – tai olla vuonna 2006 – kun kaavailimme erilaisia yhteistyömahdollisuuksia Kontupohjan rehutehtaan kanssa.

 

 

Lensimme Joensuun lentokentälle, josta venäläinen autoilija nouti meidät.  Nykyään Helsingistä taitaa olla suoria lentoja Petroskoihin, mutta silloin niitä ei ollut.

 

 

Venäläisellä kuskillamme oli allaan tilava Toyota ja sen peräpenkillä oli mukava matkustaa.

 

 

Kuljettajamme oli Suomen puolella liikkuessamme ajotavoiltaan kuin enkeli.

 

 

Kuljettajalla turvavyö kiinni, kaikki nopeusrajoitukset tunnontarkasti huomioiden ja siistiä ajotapaa noudattaen matkastamme Joensuusta Niiralan tulliaseman kautta Petroskoihin ja sieltä edelleen Kontupohjaan tuntui tulevan oikein turvallinen reissu.

 

 

Kaikki kuitenkin muuttui sen jälkeen, kun ohitimme Niiralassa Venäjän tullin.

 

 

Kuljettajastamme kuoriutui suoranainen paholainen, sillä turvavyötä hän ei Venäjän puolella suostunut käyttämään, jokaisen muun samaan suuntaan menevän ohi oli päästävä ja itsemurhaohituksia tehtiin jatkuvasti.

 

 

Me takapenkkiläiset sanoimme etupenkillä istuvalle tulkkina toimivalle vientisihteerillemme, että hänen on vaadittava kuljettajamme ajotapaan muutosta.

 

 

Vientisihteeri aristeli ja sanoi, ettei hän voi antaa kuljettajalle ohjeita.

 

 

Totesin, että me maksamme tämän kyydin, joten me annamme myös ohjeet turvalliselle matkanteolle.

 

 

Lopulta vientisihteeri antoi kuljettajalle ohjeet ja loppumatka Petroskoihin sujuikin kohtuullisesti.

 

 

**************

 

 

Pidimme illalla erään asiakkaamme kanssa tärkeän palaverin Petroskoissa ja nautimme paikallisen isäntämme tarjoaman maittavan illallisen.

 

 

Jatkoimme aamulla matkaa kohti Kontupohjaa.

 

 

Yöllä oli satanut ja tiellä oli paljon lätäköitä, joiden vuoksi vesiliirtoon joutumiseen oli suuri vaara.

 

 

Kuljettajamme oli unohtanut kaikki edellispäivänä saamansa ohjeet ja kuolemaa halveksuva asenne oli taas päässyt villitsemään hänen ajotapansa.

 

 

Vaati uuden ja tiukan puhuttelun, jotta matkantekomme muuttui kohtuullisen turvalliseksi.

 

 

*************

 

 

Tämä omakohtainen kokemus venäläiskuljettajan ajotavoista auttaa ymmärtämään, että miksi venäläisteiden varsilla on jatkuvasti ristejä ja seppeleitä niiden matkustajien muistoksi, jotka ovat kohdanneet matkansa pään Venäjän maanteillä – syy eivät ole heikot tiet vaan venäläiskuljettajien kuolemaa halveksuva ajotyyli!

 

 

-Esko Erkkilä-

Uusi Muurmannin maantie ohittaa Kontupohjan - hyöty vaiko haitta paikkakunnalle?

Tiistai 28.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Petroskoin jälkeen kyröläismatkamme seuraava etappi oli Kontupohja.

 

 

 

 

 

 

Suuntasimme Muurmanskin tielle ja kohti pohjoista Äänisen länsirannan maisemissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi Muumannin maantie teki kuljettajallemme pienet tepposet, sillä ajoimme Kontupohjan tienhaaran ohi ja jouduimme palaamaan muutaman kilometrin verran kohti Petroskoita.

 

 

Tässä opastusta kohti Pietaria ja ohjaus kohti Kontupohjaa.

 

 

************

 

Kontupohjassa toimii merkittävä paperinjalostustehdas, jonka tuotteita on myyty mm. suomalaisille lehtitaloille.

 

 

Matkamme eräs osanottaja – paperinjalostusinsinööri – oli eläkepäivillään toiminut konsulttina Kontupohjan paperinjalostustehtaan kehittämisessä.

 

 

Kaikesta huomasi, että Kontupohjassa paperinjalostustehdas oli ja on ehkä vielä nykyäänkin samassa roolissa kuin oli Kyro Oy Kyröskoskella ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy Valkeakoskella – työntekijöistä huolehdittiin kehdosta hautaan tehtaan toimista.

**************

Tässä muutamia bussin ikkunasta kuvattuja kuvia Kontupohjasta. Valitettavasti istuin bussissa Äänisen puolella ja monet Kontupohjan keskeiset kohteet jäivät bussireittimme vasemmalle puolelle.

 

 

 

***************

 

 

 

Paperinjalostustehtaan lisäksi toinen merkittävä teollinen toimija Kontupohjassa on ollut ja ilmeisesti on yhä edelleenkin rehutehdas ja viljanjalostuslaitos. Omaan tästä laitoksesta omakohtaisia kokemuksia ja pyrin kertomaan niistä ehkä parissakin erillisissä jutussa lähipäivinä.

 

 

 

*************

 

 

 

Kontupohjassa tärkeä kohde on Kontupohjan ortodoksinen kirkko.

 

 

Se on nähnyt muuttuvan maailman, mutta se itse ei ole muuttunut – olen nähnyt siitä kuvan Suomen ajoilta eli vuosilta 1941 – 1944 ja samanlainen se on yhä edelleen.

 

 

Kontupohjan ortodoksikirkon opas on tapaamistani oppaista tympäisevin, mutta pahuuskin on kai vakio, sillä oppaan kissa on maailman lempein ja valloittavin olento!

 

 

Tällä reissulla meidän ei tarvinnut kohdata Kontupohjan ortodoksikirkon opasta ja emme valitettavasti tavanneet myöskään maailman lempeintä ja valloittavinta kissaa!

 

 

 

 

 

 

Matkamme jatkui ja seuraava kohteemme Karhumäki eli Medvezh´yegorsk odotti meitä 20 kilometrin päässä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Marx ja Engels jaksavat istua Kirovin puistossa Petroskoissa sekä pohtia, että miksi kommunismi ja sosialismi eivät valloittaneetkaan maailmaa

Maanantai 27.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Edustan hieman toisenlaista maailmakatsomusta kuin Karl Marx tai Friedrich Engels, mutta aina, kun se on mahdollista, menen tapaamaan näitä herroja.

Karl Marx syntyi vuonna 1818 ja kuoli vuonna 1883.  Friedrich Engels puolestaan syntyi 1820 ja kuoli 1895, joten näitä kaveruksia pystyy nykyään tapaamaan ainoastaan patsaina.

 

 

Marx ja Engels julkaisivat vuonna 1848 Kommunistisen manifestin, jota käytettiin perustana aatteelle, joka elää vielä sitkeästi jossakin päin maailmaa.

 

 

Lähdin taannoisella kyröläismatkalla myöhään illalla kaupungille Petroskoissa 1.7.2015 ja tarkoituksenani oli mennä tapaamaan Marx´a sekä Engels´ä, jotka istuvat Kirovin puistossa ja pohtivat kommunisminen sekä sosialismin syntyjä syviä.

 

 

 

 

 

 

Petroskoin rautatieaseman vierellä sijaitsevalta hotelliltamme oli matkaa kilometrin verran Kirovin puistoon, jossa Marx´n ja Engels´n patsas sijaitsee.

 

 

 

 

 

 

Kaikki patsaat ovat nähtävyys sinänsä ja kuvaavat sitä aikaa, jolloin patsas on paljastettu.

 

 

Arvostan Marx´n ja Engels´n patsasta Petroskoissa ja mielelläni käyn sitä aina mahdollisuuksien mukaan katsomassa.

 

 

 

 

 

Tässä vaiheessa herrojen katse on vielä varma ja levollinen, kun uskovat aatteensa valloittavan maailman. Toisin kuitenkin kävi, mutta se ei heikennä tämän patsaan merkitystä.

 

 

Poiketkaahan tämän patsaan luona, kun käytte Petroskoissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Petroskoin Kansallinen teatteri on ainoa Venäjällä toimiva suomenkielinen teatteri

Sunnuntai 26.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Petroskoin Kansallisen teatterin talo sijaitsee Petroskoissa Kirovin aukiolla.

 

 

 

 

 

 

Tässä teatterin sisäänkäyntisivu kuvattuna 1.7.2015.

Sisäänkäynnin yläpuolella teatterin nimeksi kerrotaan

"KARJALAN KANSALLINEN TEATTERI"

 

 

 

Esitykset tapahtuvat suomenkielellä ja venäjäksi.

 

 

 

 

 

 

 

Teatterin sivuseinustalla  on neljä taidokasta figuuria ja tässäpä ne ovat lähikuvina:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

Teatterin ovet olivat kiinni 1.7.2015, kun kävin Petroskoin Kansallisen teatterin ovella myöhään illalla.

 

 

 

Teatterin nettisivuilla kerrotaan, että iltaesitykset alkavat tiistai – sunnuntai klo 19.00 ja niiden lisäksi päiväesitykset klo 12.00 ja 14.30 – pitäisipä joskus Petroskoissa ehtiä näytöksiin!

 

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

 

 

Samalla Kirovin aukiolla sijaitsee myös venäläinen teatteri ja lähellä sijaitsee myös mm. minulle tuttu…

 

 

 

 

 

 

…Maski-hotelli!

 

 

 

Paljon kokemista jäi taas kerran Petroskoissa seuraavaa kertaa odottamaan !

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Petroskoin rautatieasema - tärkeä asema Venäjän rautatieverkossa

Lauantai 25.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana suomalaiset valloittivat Petroskoin lokakuun 1. päivänä 1941 ja nimittivät kaupungin Äänislinnaksi.

 

 

Suomalaiset menettivät Petroskoin kesäkuun 28. päivänä vuonna 1944.

 

 

Petroskoin rautatieasema oli Suomen aikana tärkeä paikka ja se esiintyy monissa sodanaikaisissa kuvissa.

 

 

Kyröläismatkamme aikana 1.7.2015 poikkesin Petroskoin rautatieasemalla ja tässä käynnistäni pieni kuvareportaasi.

 

 

 

 

 

 

Petroskoisn rautatieasema sijaitsee Leninkadun päässä ja se näyttää ulkoapäin tältä.

 

 

 

 

 

 

Petroskoin rautatieaseman odotushuone on tyypillinen rautatieaseman odotushuone.

 

 

 

 

 

 

Tuloaula sijaitsee katutasossa ja ala-aulasta johtavat portaat vievät ylätasanteelle eli tasolle, josta junat lähtevät.

 

 

Tavallinen matkaaja pääsee Petroskoissa vapaasti ala-aulasta ylätasanteelle, vaikka ei olekaan ostanut matkalippua. Viipurin asemalla tämä ei ole mahdollista, joten kontrolli Petroskoissa on heikompaa kuin Viipurissa.

 

 

 

 

 

 

Petroskoin rautatieasema on tärkeä asema mm. Moskovan ja Muurmanskin välisellä radalla ja on luonnollista, että kaikki matkustajajunat pysähtyvät Petroskoissa.

 

 

 

 

 

 

Kaikille Neuvostoliiton ja Venäjän kävijöille tuttu traktori toimii vetopelinä sille kärryjonolle, jonka avulla junavaunujen lastia Petroskoissa puretaan ja lastataan.

Olen tuollaisen traktorin kuljettajalle joskus Mantsinsaarella opettanut, että miten Suomi-poika ajaa suohetteikköön uponneen traktorin kuivalle maalle männynrungon ja kettingin avulla!

 

 

 

 

 

 

Tarkistin myös Petroskoin rautatieaseman WC-tilat ja miesten pisuaarit olivat täysin länsimaalaistyyliset,…

 

 

 

 

 

 

…mutta isommat asiat olisi pitänyt toimittaa suomalaisille hieman erikoisemmalla tavalla.

 

 

En kokeillut isompien asioiden hoitamista,…

 

 

 

 

 

 

…sillä hieno hotellimme sijaitsi aivan Petroskoin rautatieaseman vierellä ja hotellihuoneen ikkunasta pystyi koko ajan seuraamaan, kun ”sarvijaakot”, tavalliset bussit ja linja-autot sekä henkilöautot poikkesivat rautatieaseman edessä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Otto Ville Kuusinen - syntynyt Laukaassa, haudattuna Kremlin muuriin ja patsas Äänisen rannalla Petroskoissa

Perjantai 24.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Otto Ville Kuusinen syntyi Jyväskylän lähellä Laukaassa vuonna 1881 ja kuoli Moskovassa 1964.

 

 

Kuusisen monivaiheinen elämä käsitti Suomessa mm. kolme kautta SDP:n kansanedustajana eli 1908 – 1910, 1911 – 1914 ja 1917 – 1918.

 

 

Monille on ehkä yllätys, että Otto Ville Kuusinen toimi SDP:n puheenjohtajana 1911 – 1913.

 

 

Kuusinen siirtyi Neuvosto-Venäjälle vuonna 1919 ja lyhyen Suomessa piilottelunsa jälkeen lopullisesti vuonna 1921.

 

 

Otto Ville Kuusinen on kommunistisessa liikkeessä korkeimmalle kohonnut suomalainen.

 

 

Kuusinen joutui Terijoelle vuonna 1939 perustetun ”Suomen kansanhallituksen” eli ns. Terijoen hallituksen pää- ja ulkoministeriksi, kun Stalinin pääministeriksi kaavailema Arvo Poika Tuominen ei suostunut palaamaan Tukholmasta Neuvostoliittoon.

 

 

Otto Ville Kuusinen yritti palata Suomeen kahdesti, mutta ensimmäisellä kerralla Neuvostoliitto ei päästänyt häntä Suomeen ja toisella kerralla Urho Kekkonen ei hyväksynyt hänen tuloaan Suomeen.

 

 

Talvisodan sotatoimet kehittyivät Stalinin kannalta epäsuotuisasti ja hän joutuikin unohtamaan Terijoen nukkehallituksen ja solmimaan rauhan Suomen virallisen hallituksen kanssa.

 

 

Talvisodan jälkeen Kuusinen toimi 16 vuotta Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajana ja niitä peruja on hänen patsaansa Petroskoissa Äänisen rannalla.

 

 

Paikalliset eivät kovin suuresti arvostaneet Kuusista ja sen vuoksi hänen patsastaan kutsutaankin ”Kalastuksenvalvojan” –patsaaksi.

 

 

Monet suomalaiset pitävät Otto Ville Kuusista maanpetturina ja monet vihatuimpana suomalaisena – jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.

 

 

Hyvänä apuna johtopäätösten tekemisessä saattaa olla vaikkapa Keskisuomalainen-lehden 26.6.2013 Otto Ville Kuusisesta laatima perusteellinen kirjoitus – löytyy varmasti googlaamalla!

 

 

 

***************

 

 

”Tapasin” Otto Ville Kuusisen patsaan Petroskoissa Äänisen rannalla viimeksi kyröläismatkamme aikana 1.7.2015 ja tässä muutama silloin ottamistani kuvista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Iltakävelyllä Äänisen rannalla Petroskoissa

Torstai 23.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Tein pienen iltakävelylenkin Äänisen rannalle, kun kyröläismatkallamme yövyimme Petroskoissa 1. – 2.7.2015 välisen yön.

 

 

 

 

 

 

Nyt en käynyt Petroskoin satamassa vaan otin siitä ”kaukokuvan”.

 

 

Petroskoin satama on sinällään aina mielenkiintoinen paikka ja suosittelenkin uusille Petroskoin kävijöille, että siellä kannattaa poiketa.

 

 

 

**************

 

 

En ole purjehduksen tai veneilyn harrastaja, mutta mielestäni Äänisen aallot ovat jotenkin ”terävämpiä” kuin tavalliset järvien aallot.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

******************

 

 

Äänisen rantabulevardi oli tavallista hiljaisempi, kun siellä kuljin.  Etsimättä tulee mieleen, että Venäjän talousongelmat ja Krimin valloitusta seuranneet boikottitoimenpiteet näkyvät mm. Petroskoissa Äänisen rantaelämän verkkaisuudessa.

 

 

Rantabulevardin hiljaisuus antoi hyvät mahdollisuudet kuvata niitä taideteoksia, joita tänä kesänä on Äänisen rannassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

Toki meille kaikille suomalaisille tuttu ”kalastuksenvalvoja” valvoo ryhdikkäästi Äänistä, mutta siitäpä jo ehkä seuraavassa jutussa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Muistoja ja kokemuksia Petroskoin hotelleista

Keskiviikko 22.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme kyröläismatkallamme Petroskoihin illan suussa heinäkuun 1. päivänä 2015 ja oli luonnollista, että tutustuimme kaupunkiin ennen unten maille menoa.

 

 

Olen päässyt vierailemaan Petroskoissa kymmenkunta kertaa aikaisemmin, mutta aina Petroskoi jaksaa kiinnostaa.

 

 

 

 

 

 

 

Majoituimme tällä kerralla Petroskoin rautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan uuteen Park Inn Petrozavodsk –hotelliin.

 

 

Oli ensimmäinen kerta, kun sain Petroskoissa majoittua Park Inn Petrozavodsk –hotelliin.

 

 

Hotelli on täysin länsimaalaistasoinen ja huomasin illan ja seuraavan aamun aikana, että suomalaiset bisnesmatkaajat ovat valinneet hotellin omakseen, kun yöpyvät Petroskoissa.

 

 

Tapasin hotellissa entisiä työkavereitani, jotka kalanrehuseosten myyntimatkoillaan ovat vaihtaneet…

 

 

 

 

 

 

…pois Hotelli Pohjolasta.

 

 

Hotelli Pohjola on mieleenpainuva muistorikas hotelli, jossa ainakin takavuosina suomalaisille miesmatkaajille kovin auliisti oli tarjolla paikallisten naisten toimesta mm. ”pilua”!

Tapaan varata Venäjälle "kokeneita vaatteita ja kenkiä" ja muistan, kun joskus toisen kenkäni kengänpohja sanoi Hotelli Pohjolassa työsopimuksensa irti ja eipä siinä muu auttanut, kun läpsytellä irtonaisella kengänpohjalla Hotelli Pohjolan pitkiä käytäviä edestakaisin!

 

 

 

 

 

 

Hotelli Maski on keskeisellä paikalla Petroskoita sijaitseva hotelli, jossa myös olen menneinä vuosina saanut yöpyä.

 

 

Maski sijaitsee nimensä mukaisesti teattereiden lähellä ja ympyriäisen muotonsa vuoksi se jotenkin muistuttaa seinäjokelaista Hotelli Sorsanpesää.

 

 

Maski on kaksikerroksinen pyöreämuotoinen hotelli, jonka hotellihuoneista on sisäkäytävän kautta näkymä hotellin ruokasaliin - kokemisen arvoinen hotelli!

************

 

 

Neljäs hotelli Petroskoissa, jossa olen saanut menneinä vuosina yöpyä, on Karjala-hotelli.

 

 

Tällä reissullamme en poikennut Karjala-hotellissa ja en myöskään iltakävelylläni sitä kuvannut.

 

 

Karjala-hotellissa olen saanut joskus syyspimeänä yönä viettää unohtumattomia hetkiä, kun silloisen retkueemme laulutaitoiset jäsenet kajauttivat yösydännä parvekkeeltamme ”Äänisen aallot” ja Ääninen loiskui melkein hotellihuoneemme alapuolella.

 

 

Voi täydestä sydämestäni suositella Petroskoissa yöpyjälle kaikkia näitä neljää hotellia:

 

 

• Karjala-hotelli

• Maski-hotelli

• Pohjola-hotelli

• Park Inn Petrozavodsk-hotelli

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kyröläismatkan kuvakertomus Murheen ristiltä Petroskoihin 1.7.2015

Tiistai 21.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat varmaan huomanneet, että 30.6. – 4.7.2015 toteutuneen kyröläismatkan juttuni ovat edenneet aikajärjestyksessä Säkkijärven kenttähautausmaalta alkaen.

 

 

Tänään on vuorossa kuvakertomus – bussin ikkunan läpi kuvattuna – Murheen ristiltä Prääsän kautta Petroskoihin.

 

 

Olen kuluneen parinkymmenen vuoden aikana saanut matkata tuon matkan useasti, mutta en milloinkaan niin hyviä teitä pitkin kuin nyt.

 

 

Neuvostoliiton aikana maanteitä arvosteltiin PIM-luvulla eli PerseeseenIskujaMinuutissa, mutta sen mittayksikön saa nykyisillä venäläisillä pääteillä unohtaa – sivukylien maantiet ovat asia erikseen ja niillä humoristisella PIM-luvulla on edelleen käyttöä.

 

 

Silmiinpistävää nyt jutun aiheena olevalla tienpätkällä oli se, että tienparannusprojekteja oli edelleen käynnissä.  On varmaa, että tienparannusprojektit ovat osa naapurivaltiomme strategista suunnittelua ja ajattelua.

 

 

Mutta nyt niihin kuviin:

 

 

 

 

 

Tienparannustyömaiden keskukset ovat mittavia henkilömääriltään ja materiaalimääriltään.

 

 

 

 

 

 

Siltoja…

 

 

 

 

 

 

…ja siltoja.

 

 

 

 

 

 

Kauniita näkymiä.

 

 

 

 

 

 

Ja taas siltoja!

 

 

 

 

 

 

Saavuimme Petroskoi – Aunus –valtatielle; oikealla Aunus ja vasemmalla Petroskoi.

 

 

 

 

 

 

Poikkesimme valtatieltä ihailemaan Prääsän näkymiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Suoraan Muurmansk ja oikealle Petroskoi.

 

 

Ilmeisesti näiltä paikoilta tai tästä hieman Petroskoihin päin Tuntemattoman sotilaan miehet katselivat hyökkäysvaiheen aikana Petroskoita – ”siellä se siintää Petroskoi”!

 

 

 

 

 

 

Muurmansk 945 kilometriä ja Petroskoi 14 kilometriä.

 

 

 

 

 

 

Ja sitten saavuimmekin Petroskoin rautatieasemalle!

 

 

Tästä eteenpäin se onkin taas uuden jutun aihe!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kalanviljelylaitokset eivät sovi Kirjavanlahdelle

Lauantai 18.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Laatokan sanotaan olevan seitsemän järven meri. Sanonnalla kuvataan Laatokan moni-ilmeisyyttä.

 

 

Sortavalasta Pitkärantaa kohti ajettaessa tie kulkee Laatokan Kirjavanlahden rantamaisemia pitkin.

 

 

Tässä muutama bussin ikkunasta otettu kuva Kirjavanlahden maisemista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

Tien toisella puolella Kirjavanlahden alkupäässä sijaitsee kuuluisa apteekkari Jääskeläisen huvila.

 

En tiedä, että millaisessa käytössä apteekkari Jääskeläisen huvila nykyisin on, mutta joskus kauan sitten siellä oli viihtyisä kahvila – poikkesin apteekkarin huvilassa, kun siellä oli kahvila.

 

 

 

******************

 

 

 

Pidän valitettavana, että Kirjavanlahdelle on apteekkari Jääskeläisen huvilan kohdalle rakennettu kalanviljelylaitos.

 

 

En pidä kalanviljelylaitoksen rakentamista haitallisena sen ympäristövaikutusten vuoksi, sillä todennäköisesti siellä käytetään suomalaisia kalanrehuseoksia, jotka tunnetusti ovat ympäristöystävällisiä.

 

 

Pidän kalanviljelylaitosten rakentamista Kirjavalanlahdelle maisemahaittana ja suurena sellaisena.

 

 

Vaikka Kirjavanlahti nyt onkin Venäjän hallussa, pidän Kirjavanlahtea suomalaisena maisemana ja sen vuoksi en soisi sen tuhoutua.

 

 

 

************************

 

 

 

 

 

 

 

En ehtinyt kuvaamaan apteekkari Jääskeläisen huvilan kohdalla ollutta kalanviljelylaitosta, mutta huomasin, että siitä hieman Pitkärannan suuntaan on rakenteilla toinen teollisuuslaitos – ilmeisesti kalanviljelylaitos sekin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karjala on saanut olla maisemallisesti neitseellisessä tilassa seitsemänkymmentä vuotta, mutta nyt näyttää, että hienoimmillekin paikoille on kaikenlainen nykyelämä levittäytymässä – valitettavasti.

 

 

 

-Esko Erkkilä-