Kurkijoki - suomalaisen maatalousopetuksen kehto

Perjantai 17.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Pariisin rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle luovutetuista pitäjistä pidetään maatalousvaltaisimpana Sakkolaa.

 

Näin ehkä sikatalouden osalta onkin, mutta Kurkijoki on ehdottomasti se pitäjä, joka on suomalaisen maatalousopetuksen kehto.

 

 

Kurkijoen maamiesopisto on opistotasoisen maatalousopetuksen aloittaja Suomessa.

 

 

Olen saanut poiketa Kurkijoella kerran aikaisemminkin ja nyt toinen poikkeamiseni tapahtui kyröläismatkan aikana 1.7.2015.

Presidentti Lauri Kristian Relander sekä Veikko Hakulinen ovat syntyneet Kurkijoella.

 

 

 

 

 

 

Tulimme Kurkijoelle Käkisalmen suunnalta ja ensimmäisessä kuvassa on Kurkijoen nimiviitta (vai onko?).

 

 

 

 

 

 

Hylätty huoltoasema.

 

 

 

 

 

 

Maatalousmaisemaa…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoelle…

 

 

 

 

 

 

…Käkisalmen suunnalta tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Takana suomalaistalo ja edessä nykyisäntien rakennuksia.

 

 

 

 

 

 

Näkymää Käkisalmesta päin Kurkijoelle tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Tällä paikalla sijaitsi Kurkijoen puukirkko ennen sen tuhonnutta tulipaloa.

 

 

Googlaa ”Kurkijoen kirkko” ja kuvittele se tälle paikalle - tulee surullinen olo.

 

 

 

 

 

 

Näkymää joen yli…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoen kirkon paikalta (onko kyseessä Kurkijoen kansanopiston rakennukset?).

 

 

 

 

 

 

Sankarihautausmaan muistokivi.

 

 

 

 

 

 

Kurkijokelaista maisemaa Kurkijoelta kohti Sortavalaa.

 

 

 

Maatalousmiehenä tunnen suurta surua Kurkijoen nykykohtalosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kahdestoista kyröläismatka kiersi Äänisen ja Laatokan"

Keskiviikko 15.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on omistamansa Vihdin Liikenteen ja VL-Matkojen puitteissa jo kahtenatoista kesänä järjestänyt Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraaneille ja heidän läheisilleen matkan Venäjälle, Baltian maihin tai Puolaan.

 

 

Olen osallistunut kaikille kenraali Lehtimäen järjestämille kyröläismatkoille.

 

 

Kahdestoista matkamme kiersi 30.6. – 4.7.2015 Äänisen ja Laatokan.

 

 

Sain matkalaisilta tehtäväkseni laatia juttu matkasta ja tarjota sitä Hämeenkyrön Sanomille.

 

 

 

 

 

 

Tein työtä käskettyä ja ilokseni huomasin eilen, että Hämeenkyrön Sanomat julkaisi juttuni.

 

 

Tässä juttuni:

 

 

*****************

 

 

Kahdestoista kyröläismatka kiersi Äänisen ja Laatokan

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraanit ja heidän läheisensä ovat toteuttaneet ns. kyröläismatkan jo kaksitoista kertaa.

 

Kyröläismatkat ovat usein suuntautuneet Venäjän puolelle jääneille taistelupaikoille, mutta myös Baltian maat sekä Puola ovat olleet matkakohteinamme.

 

Matkanjärjestäjänä ja oppaana jälleen kerran toimineen hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen sotilaskokemus ja laajat tiedot kohdemaiden taloudesta, kulttuurista sekä historiasta ovat olleet perusta kaikille onnistuneille matkoille.

 

Kesä – heinäkuun vaihteessa toteutettu kahdestoista matkamme kiersi Äänisen ja Laatokan.

 

Sotatoimien kulku ja Hämeenkyrön sekä Viljakkalan miesten rooli sotatoimien myllerryksessä oli johtavana teemana kiertomatkan ohjelmassa, mutta alueen käytännön elämään tutustuminen oli myös keskeistä. Pikkukylät, sivukylien mutkikkaat tiet ja kylien paljon nähneet talot antoivat elämyksiä matkalaisille.

 

Hyvin hoidetut perennapenkit, valkosipulimaat ja hyvässä kasvussa olevat perunamaat olivat melkein pienen kateuden aihe, kun ajoimme karjalaiskylien läpi.

 

Petroskoi, Kontupohja ja Karhumäki olivat matkamme pohjoisimmat kohteet.

 

 

Aloitimme matkaohjelmamme lähellä Suomen rajaa sijaitsevalta Säkkijärven kenttähautausmaalta ja päätimme matkamme ohjelmaosuuden Ihantalan muistomerkille.

 

 

Ihantalan muistomerkillä yhteislauluna laulettu ”Kotimaani ompi Suomi” päätti antoisan kyröläismatkan.

 

 

******************

 

 

Liitin mukaan muutaman valokuvan ja Hämeenkyrön Sanomat julkaisi niistä nämä:

 

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki selostaa Säkkijärven kenttähautausmaan muistomerkin äärellä niitä vaiheita, joiden kautta Venäjän puolella on nyt seitsemän suomalaisten sotilaiden kenttähautausmaata.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna oli eräs tutustumiskohteemme.

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmessa näkymä hotellihuoneesta - Lenin!

Lauantai 11.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kukapa ei matkoilla ollessaan kuvaisi näkymää hotellihuoneestaan – ainakin minä tapaan niin tehdä.

 

 

Voittopuolisesti näkymät hotellihuoneista ovat ankeita, mutta toki poikkeuksiakin on.

 

 

Useinkin näkymänä on vastapäisen rakennuksen seinä tai korkealla ollessa alempana sijaitsevien naapurirakennusten katot.

 

 

Keväällä Portugalissa ollessamme saimme ihailla merinäkymää – poikkeus tavanomaisesta.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmessa yövyimme hotelli Korelassa (osoite: ul. Kalinina 11) Lenin-aukion vierellä.

 

 

 

 

 

 

Hotellia kuvataan ”vaatimaton hotelli ydinkeskustassa”, mutta ainakin minun mittapuuni mukaan se oli aivan OK-hotelli.

 

 

 

 

 

 

Hotellihuoneemme erikoisuus oli, että saimme katsella Leninin patsasta – se alkaa olla harvinaista herkkua nykymaailmassa!

 

 

 

 

 

 

Omien aamutoimien lomassa oli mukava seurata aamulla, kun kaupungin työntekijä saapui kastelemaan kukat Leninin patsaan ympärillä ja samalla hän antoi aamupesun myös Leninille!

 

 

 

 

 

 

Toki olimme jo edellisiltana käyneet tutustumassa Käkisalmen Lenin-aukiota hallitsevaan bolsevikkipuolueen perustajan ja leninismin ideologian perustajan patsaaseen.

 

 

Käkisalmen Leninillä ei ole lainkaan lakkia. Kerrotaan, että Lenin-patsaita kun aikoinaan valmistettiin määrättömiä määriä Neuvostoliitossa, niin osalla patsaita oli lakki päässä ja osalla lakki on Leninin kädessä.

 

 

Patsaita kun tehtiin moduleista, niin kerran paljastustilaisuudessa huomattiin, että juuri paljastetulla Leninillä oli lakki päässä, mutta sen lisäksi lakki oli myös kädessä!  Samaan patsaaseen oli siis lakkipäiseen hahmoon hitsattu sellainen moduli, jolla oli lakki kädessä!

 

 

No, sattuuhan sitä paremmissakin perheissä!

 

 

 

 

 

 

Käkisalmessa olevalla Leninillä ei ole lakkia kädessään ja ei myöskään päässään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmessa kannattaa linnan museoon ja näyttelytilaan tutustumiseen varata aikaa

Perjantai 10.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Käkisalmi oli taannoisella Äänisen ja Laatokan kierroksellamme eräs yöpymiskohde ja ennen yöpymistä ehdimme tutustumaan Käkisalmen linnaan.

 

 

Varsinaisessa linnassa ei ole paljon tutustumista, mutta linnanpihassa sijaitseviin museoon ja näyttelytilaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna ja sen vierellä sijaitsevat rakennukset ovat kauniita katsella.

 

 

Käkisalmen linna oli linnanmuureja myöten veden ympäröimiä siihen saakka, kunnes Taipaleen kannas puhkaistiin ja Vuoksen purkautumissuunta Laatokkaan vaihtui.  Kannas puhkaistiin vuonna 1818.

 

 

 

 

 

 

Museorakennus on hyvinhoidetun näköinen ja myös sisältä siisti.

 

 

 

 

 

 

Museon lipunmyyjän takana oli vaatepuilla komeat rooliasut odottamassa niitä suuria yleisötapahtumia, joita Käkisalmen linnassa järjestetään.

 

 

 

 

Tässä muutamia kuvia museosta ja näyttelytilasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

 

 

Larin Paraske oli saanut oman ”ständinsä” museoon.

 

 

 

 

 

 

Olen joskus sattunut paikalle, kun Käkisalmen linnamuseossa on ollut esillä mittava näyttely Puna-armeijan suomalaisilta saamaa sotamateriaalia.

 

 

Nyt saman aihepiirin osasto oli kovin vaatimaton, mutta esillä oli kuitenkin Suomi-konepistooli sekä Emma eli ”Degtarjev” –pikakivääri.

 

 

Suomalaiset saivat neuvostoliittolaista Degtjarjova Pehotnyi –pikakivääriä sotasaaliiksi Talvisodan ja Jatkosodan aikana n. 9.000 kappaletta. Isäni – joka kävi alusta loppuun Talvisodan ja Jatkosodan sekä sen lisäksi osallistui vielä Lapinsotaan - oli sodassa pikakiväärimies ja hän tunsi sodan jälkeenkin Emman ”omaksi aseekseen”!

 

 

Pääsymaksut linnaan, näyttelytilaan ja museoon olivat yhteensä 60 ruplaa eli euron verran, joten kustannuskysymys Käkisalmen linnaan tutustuminen ei ole!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuusaan hovi Muolaassa oli Aleksandra Kollontain nuoruuden kesänviettopaikka

Torstai 9.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Muolaassa sijainneella Kuusaan hovilla on paikkansa Suomen historiassa.     

 

 

Joudun käyttämään mennyttä aikamuotoa, sillä Kuusaan hovia ei rakennuksena enää ole olemassa. 

 

 

Muistan nähneeni Kuusaan hovin menneinä aikoina hirsikasana, kun olin matkoilla Venäjällä.  Loputkin Kuusaan hovista paloivat tuhkaksi tuhopoltossa vuonna 2006.

 

 

Kuusaan hovi oli siro pikkukartano, joka selvisi tsaarin ajasta, Suomen Vapaussodasta, Talvisodasta, Jatkosodasta ja jopa neuvostomiehityksestä Neuvostoliiton loppuun saakka.

 

 

Kuusaan hovilla on rooli Suomen historiassa, sillä se oli madame Kollontain kesänviettopaikka hänen lapsuudessaan.  Madame Kollontain (1872 – 1952) isoisä omisti Kuusaan hovin ja Aleksandra Kollontain muistelee Kuusaan hovia lämpimästi muistelmissaan.

 

 

Aleksandra Kollontain toimi Neuvostoliiton täysvaltaisena edustajana Tukholmassa vuodesta 1930 alkaen aina vuoteen 1945 saakka – Kollontaille myönnettiin suulähettilään arvo vuonna 1943.

 

 

Kollontai toimi rauhanvälittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton välillä Talvisodan ja Jatkosodan rauhanneuvottelujen aloittamisessa – mm. Paasikivi tapasi Kollontain Tukholmaassa useasti.

 

 

Kerrotaan, että rauhanneuvottelujen idea syntyi Kollontain ja Hella Vuolijoen välisissä tapaamisissa.

 

 

 

*******************

 

 

Poikkesimme Kuusaan hovin porteilla kesäkuun lopulla, kun teimme kyröläismatkan Äänisen ja Laatokan ympäri.

 

 

 

 

 

 

Nykyään Kuusaan hoviin johtava kartanokuja ei muistuta vähääkään siitä elämästä, jota siellä ennen sotia vietettiin.

 

 

Jos haluaa tutustua Kuusaan hovin kartanorakennukseen, kannattaa googlata ”Kuusaan hovi” ja ihailla kuvia Kuusaan hovista ennen sotia.               

 

 

 

 

 

 

Tällä jalustalla kartanokujan alussa on joskus seisonut ylväs Lenin-patsas!

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki kertoo meille retkeläisille Kuusaan hovista.

 

 

En ole aiemmin tiennytkään, että Kuusaan hovin puistossa on joskus ollut patsas myös Juri Gagarin´lle – nyt sitäkään ei enää ole.

 

 

 

 

 

 

Kuusaan hovin kartanopaikan lähistöllä on varmaankin nautakarjatila, sillä Kuusaan vastapäisestä tienhaarasta valtatielle tuli kuorma-auto, jolla oli kyydissään säilörehua.

 

 

 

 

 

 

Kuusaan hovin tienhaarassa on rakennuksen seinässä ilmeisen toimiva puhelin, sillä luurin nostamisen jälkeen kuului kirkas vapaa-ääni.  Puhelinta ei ole käytetty varmaan vuosikausiin, sillä niin korkea heinikko on ehtinyt kasvamaan puhelimen eteen.

 

 

Kiitän kenraali Lehtimäkeä, että saimme viettää hetkisen Kuusaan hovin maisemissa ja muistella niitä tapahtumia, jotka tuolla paikalla sijainneella kartanolla on ollut Suomen kohtaloissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Säkkijärven Vanhalle hautausmaalle on kerätty hautakiviä myös pitäjän muille hautausmaille haudattujen haudoilta

Keskiviikko 8.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Säkkijärven kenttähautausmaasta ja tänään juttuni aiheena on Säkkijärven Vanha hautausmaa.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaa on oikeastaan osa Säkkijärven Vanhaa hautausmaata, joten on luontevaa tutustua myös pitäjän Vanhaan hautausmaahan.

 

 

Säkkijärvellä on kenttähautausmaan lisäksi ollut aikojen saatossa kolme muuta hautausmaata.

 

 

Vanhalle hautausmaalle hautaamiset lopetettiin jo ennen sotia, mutta paikalla on edelleen muutamia vanhoja hautoja.

 

 

 

 

 

 

Vanhalle hautausmaalle johtava tie on säilynyt hyvässä kunnossa ja syynä on varmaan osittain se, että tämä tie johtaa myös Säkkijärven kenttähautausmaalle.

 

 

 

 

 

 

Tähän hautaan on haudattuna kolme rovastia;

 

 

• Erik Sylvin, 1712 – 1785
• Erik Sylvin, 1756 – 1841

 

 

• Erik Reinhold Sylvin, 1800 – 1868

 

 

ja neiti

 

• Erika Sylvin, 1798 – 1883

 

 

 

Säkkijärviläiset ovat keränneet sotien jälkeen Vanhalle hautausmaalle suomalaisten vanhoja hautakiviä Säkkijärven nuoremmilta hautausmailta ja tässä muutama kuva hautakivistä, jotka on sijoitettu ”muistolehtoon” Vanhan hautausmaan kulmaukseen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ***************

 

Muistolehdossa on myös Kunttu-suvun hautakivi.

 

 

Selvittelin matkani jälkeen, että erään Viljakkalassa asuvan Kuntun sukujuuret johtavat Säkkijärvelle.

 

 

 

Tunnustan, että olen aiemmin tuntenut Säkkijärven ainoastaan polkastaan, mutta nyt tiedän hieman enemmän tästä pitäjästä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Säkkijärven kenttähautausmaa sijaitsee lähellä Suomen rajaa

Tiistai 7.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Nykyisen Venäjän puolella sijaitsee seitsemän kenttähautausmaata, jonne on haudattu pääosin tuntemattomia, mutta myös muutama tunnistettu suomalainen sankarivainaja, jotka jäivät taistelukentälle Talvisodan aikana.

 

 

Kenttähautausmaat ovat seuraavat:

 

 

• Viipuri, 108 sankarivainajaa
• Summa, 204 sankarivainajaa
• Äyräpää, 188 sankarivainajaa
• Taipale, 126 sankarivainajaa
• Kollaa, 104 sankarivainajaa
• Tuulos, 57 sankarivainajaa
• Säkkijärvi, 104 sankarivainajaa

 

Olen saanut vuosien varrella vierailla kaikilla kenttähautausmailla – viimeisimmäksi jäi Säkkijärven kenttähautausmaa, jolla sain vierailla kesäkuun 30. päivänä 2015.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaalle on Suomen rajalta lyhyt matka, sillä se sijaitsee lähes sen tien varrella, joka kulkee Vaalimaan raja-asemalta kohti Viipuria.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaalle haudatut ovat kaatuneet Talvisodassa Viipurinlahden taisteluissa.

 

 

 

 

 

 

Kenttähautausmaan muistomerkissä on sanat:

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaa

 

Sodassa 1939 – 1940

kaatuneen

tässä lepäävän

104 tuntemattoman

suomalaisen sotilaan muistoksi

 

Suomen valtio

 

 

*******************

 

Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki (kuvassa yllä) on tehnyt arvokasta työtä kenttähautausmaiden aikaansaamiseksi ja hän kertoi muistomerkin äärellä niistä vaiheista, joita vaadittiin, jotta kaikki seitsemän kenttähautausmaata saatiin kunnian kentille jääneiden suomalaisten sotilaiden muistoa kunnioittamaan.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaa sijaitsee aivan lähellä siitä tieltä, joka vie Vaalimaalta Viipuriin – poiketkaapa katsomassa, sillä paikalle on valtatien varrelta opastuskyltti.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Venäjä on mennyt monessa asiassa eteenpäin!

Maanantai 6.7.2015 - -Esko Erkkilä-

En ole liittynyt Pietarin trollitehtaan henkilökuntaan, vaikka tässä jutussani ja ilmeisesti joissakin tulevissa jutuissani annan tunnustusta sille kehitykselle, jota Venäjällä on tapahtunut.

 

 

Kokemukseni perustuvat sen kyröläismatkan antiin, johon sain osallistua 30.6. -4.7.2015.

 

 

”Kyröläismatka” termiä pitänee hieman avata, sillä kyseessä oli jo kahdestoista matka, jonka Hämeenkyröstä ja Viljakkalasta syntyisin olevat sotaveteraania jälkeläiset tekivät Venäjälle, Baltian maihin tai Puolaan.

 

 

Matkanjohtajanamme oli tuttuun tapaan hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki – olen ollut mukana kaikilla kyröläismatkoilla!

 

 

Lehtimäen sotilastausta ja hänen laajat tietonsa historiasta sekä Suomen lähialueiden tuntemuksensa olivat taas kerran ihailtavia ainespuita onnistuneen matkan toteutumiselle!

 

 

Otan jo heti tässä jutussani esille yhden positiivisen seikan ja se on se, että rajamuodollisuudet sujuvat Suomen ja Venäjän välisellä rajalla nykyään joutuisasti.

 

 

Jäimme Vaalimaan raja-asemalla menomatkallamme Kauko-Aasiasta olevien matkaajien taakse ja sen vuoksi jouduimme odottamaan Suomen tullissa 32 minuuttia sekä Venäjän tullissa tunnin ja kaksikymmentä minuuttia.

 

 

Tulessa olimme ainoat matkaajat ja aikaa kului Venäjän tullissa 24 minuuttia ja Suomen tullissa 7 minuuttia!

 

 

On erikseen todettava, että kumpaankin suuntaan kuljimme tullien läpi ilman matkatavaroita!

 

 

Kerron matkatapahtumista lisää lähipäivinä!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Toripäivä on joka lauantai, mutta Haverin Konepäivät vain kerran vuodessa!"

Maanantai 8.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Paikalliset kesätapahtumat värittävät Suomen kesän.

 

 

Kesätapahtumiin kokoontuvat paikalliset asukkaat ja myös lomalaiset. 

 

 

Puhun kokemuksesta, kun totean, että synnyinseudun kesätapahtumat ovat erityisen tärkeitä niille, jotka ovat muuttaneet synnyinseuduiltaan pois.

 

 

Omalta osaltani tämän vuoden kesätapahtumat alkoivat Viljakkalan Haverissa järjestetyillä Haverin Konepäivillä 6.6.2015..

 

 

Haverin Konepäivien järjestäjät ovat onnistuneet yhdistämään Haverin kaivosmiljöön hienosti konepäivän kanssa.

 

 

Viljakkalan Haverissa toiminut kultakaivos lopetti toimintansa kultamalmin ehtymisen vuoksi vuonna 1960.

 

 

Haverin alueen hyödyntäminen kaivostoiminnan jälkeen on takkuillut, mutta nyt toista kertaa järjestetyt Konepäivät merkitsevät, että pientä eloa on havaittavissa.

 

**************

 

 

 

 

 

 

 

Kaivostorni…

 

 

 

 

 

 

…ja avolouhos ovat tänä päivänä ne keskeiset tunnusmerkit, jotka ovat nähtävissä Haverin kultakaivosajasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Traktorikuljetukset ovat Haverin Konepäivien erikoisuus. Niiden avulla pääsee vaivattomasti liikkumaan alueella.

 

 

 

Muutamia kuvia näytteillä olleista traktoreista, niiden työkoneista ja maatalouskalustosta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

Haverin Konepäivien perinne jatkuu, sillä ensi vuonna ne järjestetään 11.6.2016.

 

 

Kannattaa varata päivämäärä jo nyt kalenteriin!

 

 

Niin, kuulin tuon otsikossa toistamani lauseen keskustelusta, jonka kaksi tuttavaani kävivät näyttelykentällä – totta joka sana!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maamme ensimmäisen Mannerheim-patsaan paljastamisesta tuli 4.6.2015 kuluneeksi 60 vuotta!

Sunnuntai 7.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton liittokokous- ja kesäjuhlaohjelmaan 2 – 4.6.2015 kuului osallistuminen maamme ensimmäisen Mannerheim-patsaan 60-vuotismuistojuhlaan.

 

 

Muistojuhla järjestettiin Seinäjoella Lyseon puistossa, jota käsittääkseni kutsutaan myös Mannerheim puistoksi.

 

 

On luonnollista, että osallistuin tilaisuuteen.

 

 

 

 

 

 

Mannerheim-patsas paljastettiin Seinäjoen Keskustorille marsalkan syntymäpäivänä 4.6.1955 ja se siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1973.

 

 

 

 

 

 

 

Muistotilaisuus alkoi Suomen lipun sisäänmarssilla, joka aina jo sinällään on juhlahetki.

 

 

 

 

 

 

Suomen lippu asettui paikoilleen ja…

 

 

 

 

 

 

…jonka jälkeen juhlamenojen johtaja eversti evp. Jorma Jokisalo otti tilaisuuden johdon.

 

 

 

 

 

 

Kaupunkineuvos Raimo Yli-Uotila piti patsaan paljastamiseen liittyviä seikkoja valottaneen puheen.

 

 

Arvostin, että kaupunkineuvos Yli-Uotila käytti johdonmukaisesti Vapaussodasta puhuessaan termiä ”Vapaussota”.

 

 

Ihmettelen, että isänmaalliseksi luulemani Ilkka-lehti käyttää Yli-Uotilan puhetta referoidessaan Vapaussodasta termiä ”Kansalaissota” - kaupunkineuvos ei käyttänyt puheessaan kertaakaan muuta termiä kuin Vapaussota!

 

 

Toki Vapaussota oli myös kansalaissota, veljessota, kapina ja mitä muutakin tahansa, mutta kyllä se oli ensisijaisesti Vapaussota.

 

 

 

 

 

 

Seinäjoella sijaitseva Mannerheim-patsas kuvaa Mannerheimiä siinä vaiheessa, kun hän johti Seinäjoen päämajassaan Vapaussotaa.

 

 

 

 

 

 

Seinäjoen Mannerheim-patsaan on veistänyt jääkärikapteeni Lauri Leppänen vuonna 1995.

 

 

 

 

 

 

Patsaan jalustassa on teksti:

 

 

SE VALA ON KOETETTU PUHTAANA PITÄÄ

 

 

 

 

 

 

Toisella puolella patsaan jalustaa on ”omistuskirjoitus”:

 

 

YLIPÄÄLLIKÖLLEEN ETELÄ-POHJALAISET

 

 

 

 

 

 

Muistojuhlassa Eläkeliitto oli mukana laskemassa seppeltä Mannerheimin patsaan juurelle.

 

 

 

 

 

 

Eläkeliiton seppeleen laskivat edellispäivänä puheenjohtajuudesta luopunut kaupunkineuvos Hannes Manninen ja Eläkeliiton Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Merja Uusitalo.

 

 

 

 

 

 

Mainittakoon, että Rakuunakilta laski nyt ensimmäisen kerran muistoseppeleen Mannerheimin patsaalle!

 

 

 

 

 

 

Suomen lipun poistuminen päätti mieliinpainuneen tilaisuuden!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Virossa kädentaidot ovat kunniassaan

Keskiviikko 3.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Suomessa järjestettävillä erilaisilla kädentaitomessuilla näkee toinen toistaan taidokkaampia tuotteita.

 

 

Sama juttu on myös Virossa, mutta siellä ehkä panostetaan tavaroiden käyttöarvoon enemmän.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakatsaus Tyrin Kukkamarkkinoilla 16.5.2015 näkemästäni:

 

 

 

 

 

 

Monen mielessä on ehkä mallivarkaus näistä kukkatelineistä.

 

 

 

 

 

 

Kivisieniä!

 

 

 

 

 

 

Paloauto ja muita puuleluja.

 

 

 

 

 

 

Puuastiat alkavat ainakin Suomessa olla harvinaisuuksia.

 

 

 

 

 

 

Kauniita liinoja.

 

 

 

 

 

 

Mattoja.

 

 

 

 

 

 

Keramiikkatuotteita en yleensä tutkaile, mutta tällä osastolla ne olivat niin taidokkaita ja uniikkeja, että niistä piti ainakin kuva ottaa.

 

 

 

****************

 

 

 

Olen aikaisemminkin todennut, että Virossa pienet yhden miehen yritykset tekevät taidokkaita metallitöitä, jotka soveltuvat koriste-esineiksi, mutta myös käyttöesineiksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Myös tässä esitellyt tuotteet ovat eräs syy käydä Tyrin Kukkamarkkinoilla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tyrin kukkamarkkinoilla myydään paljon muutakin kuin kukkia ja taimia!

Maanantai 1.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Tyri on n. 6.000 asukkaan kaupunki satakunta kilometriä Tallinnasta etelään.

 

 

Tyriä kutsutaan Viron ”kevätkaupungiksi”.

 

 

Tyrissä järjestetään toukokuun puolenvälin tietämillä ”Tyrin kukkamarkkinat” ja olen päässyt perhekuntani kanssa osallistumaan niille jo puolenkymmentä kertaa.

 

 

Tyrin kukkamarkkinat avaamat meillä trekoolin kevään!

 

 

Vierailimme Tyrin kukkamarkkinoilla tänä vuonna toukokuun 16. päivänä.

 

 

Tyrin kukkamarkkinoilla on runsas kukka- ja taimitarjonta, mutta tässä jutussani keskityn esittelemään sitä kaikkea muuta tarjontaa, joka Tyrin kukkamarkkinoille on ominaista:

 

 

Elintarvikkeet ja niiden myynti ovat tärkeällä sijalla Tyrin kukkamarkkinoiden tarjonnassa.

 

 

Suomalaista kummastuttaa, että elintarvikkeet ovat kuumassakin markkinasäässä ilman minkäänlaisia kylmälaitteita – EU:ssa säädösten tulkinta on kovin erilaista eri maissa.

 

 

 

 

 

 

Palmikoitu ”patsijuusto” 20,00 €/kg.

 

 

 

 

 

 

Savustettua maasikaa 9,90 €/kg ja paljon muita lihajalosteita.

 

 

 

 

 

 

Savustettu ankerias 32,00 €/kg ja tuulehaug 3,00 €/kpl.

 

 

 

 

 

 

Tuore ankerias 18,00 €/kg.

 

 

 

 

 

 

Makkaraa 3,00 €/kpl ja viidellä eurolla kaksi!

 

 

 

 

 

 

Kuivatut kalat ovat Tyrissä yleinen myyntiartikkeli.

 

 

 

 

 

 

Lihajalosteet myydään ilman kylmälaitteita.

 

 

 

 

 

 

Leivonnaisia.

 

 

 

 

 

 

Juustoja.

 

 

 

 

 

 

Viinejä – ei onnistuisi suomalaisilla puutarhamessuilla!

 

 

 

******************

 

 

Elävät eläimet ovat suomalaisittain eräs erikoisuus, joita myydään Tyrin kukkamarkkinoilla:

 

 

 

 

Hanhenpoikasia ja kaneja oli tarjolla tällä pojalla!

 

 

 

 

 

 

Kalanpoikaset maksoivat 5,00 – 8,00 €/kpl…

 

 

 

 

 

 

…ja ne pakattiin lisähapen kera vedellä täytettyyn muovipussiin!

 

 

 

 

 

 

On todettava, että katselin markkinaelämää yhtä tyytyväisenä kuin torisoittajan kissa!

 

 

Ehkä vuoden kuluttua taas Tyriin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalin Estorilin ja Cascais´n kaupunkien "Infra Liikelaitos" toimii

Lauantai 16.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Lienee sen vika, että vuodesta 2009 toimimiseni Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnassa merkitsee kohdaltani havainnointia myös ulkomaan lomamatkoilla lomakohteiden ”infran” toiminnasta.

 

 

Taannoisella Portugalin lomamatkallamme tein havaintoja ainakin Estorilin sekä Cascaic´n kaupunkien ”infra-yksiköiden” toiminnasta.

 

 

Molempien kaupunkien puhtaanapito- ja katujen kunnossapidosta huolehtivat yksiköt hoitivat hommansa oikein hyvin – tulee pikemminkin mieleen, että liiankin hyvin ja siten ylimääräisiä kustannuksia kaupungin veronmaksajille aiheuttaen.

 

 

Kaupunkien kadut sekä puistot ovat Portugalissa hyvässä kunnossa ja siistejä.

 

 

Jokainen tiedämme Portugalin talousongelmat ja helposti hiipii ajatus mieleen, että Portugalissakin julkinen sektori on Suomen tavoin ylimitoitettu.

 

 

Asuimme n. kahdenkymmenviiden kilometrin etäisyydellä Lissabonista sijaitsevassa Estorilin kaupungissa. Estorilin kyljessä sijaitsee Cascais´n kaupunki ja kävelin Cascais´iin kahtena aamuna anivarhain sekä tein havaintoja mm. kaupunkien puhtaanapidosta.

 

 

Kommentoin näkemääni muutaman kuvan avulla.

 

 

 

 

 

 

Molempina aamuina totesin, että aamuviiden aikaan Cascais´ssa oli liikkeellä katujen pesuyksikkö samoilla kohdin.

 

 

Mielestäni joka-aamuinen pesu oli ylimitoitettua ”siisteyttä”, sillä siihen ei käsittääkseni ollut tarvetta. Hommasta aiheutui veronmaksajille turhaa kustannusta.

 

 

 

 

 

 

Toinen organisaation ylimitoituksesta kertova juttu oli se, että aamuisen Estorilin kadulla harjakoneen perässä kulki samaan vauhtia sinisiä vilkkuvaloja vilkuttava henkilöauto.

 

 

Harjakoneella oli asianmukaiset merkkivalot katollaan, joten ylimääräisen henkilöauton mateleminen yön hiljaisina hetkinä kaupungin kaduilla harjakoneen ”varmistajana” oli mielestäni tarpeetonta.

 

 

 

*********************

 

 

 

Aiheellista mielestäni oli puolestaan se, että aamuviiden aikaan molempien esimerkkikaupunkien hiekkarantojen kunnostamisesta huolehdittiin.

 

 

 

 

 

 

Kaivinkoneella fiksattiin aamulla Atlantin valtameren hiekkarantoja siihen kuntoon, että lomalaiset pystyivät päivän mittaan nauttimaan turvallisista hiekkarannoista.

 

 

 

 

 

 

Olen nähnyt matkan varrella monenlaisia puimureita, mutta vasta Estorilin hiekkarannalla näin hiekkapuimurin.

 

 

Oletan, että hiekkapuimurin avulla hiekkarannalta saatiin kerätty sinne turistien jättämä roina, joten hiekkapuimurin käyttäminen rannan siivouksessa oli paikallaan.

 

 

 

 

 

 

Mainitsin jo, että havaintojeni mukaan Lissabonissa, Estorilissa ja Cascais´ssa kadut ovat siistejä.

 

 

Estorilissa katujen miellyttävyyteen on panostettu, sillä kalastajakaupungin imagoon hyvin sopivasti myös katukiveyksessä on huomioitu kaupungin ”kalallinen” ilme!

 

 

-Esko Erkkilä-

Cabo da Roca - Manner-Euroopan läntisin paikka sijaitsee Portugalissa

Perjantai 15.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Noin neljäkymmentä kilometriä Lissabonista länteen sijaitsee manner-Euroopan läntisin paikka – Cabo da Roca.

 

 

Cabo da Rocassa käynti kuuluu jokaisen Lissabonin liepeillä liikkuvan turistin vakiokohteisiin ja niin myös me poikkesimme siellä 27.4.2015, kun olimme lomailemassa Portugalissa.

 

 

 

 

 

 

On selvää, että manner-Euroopan läntisimmällä niemellä sijaitsee majakka ja…

 

 

 

 

 

 

…siellä sijaitsee myös paikan ainutlaatuisuudesta kertova muistomerkki.

 

 

 

 

 

 

Ihmisiä on jyrkästi kielletty pysymässä turva-aitojen mantereen puolella, mutta…

 

 

 

 

 

 

…aina löytyy jääräpäitä, jotka uhmaavat kieltoa.

 

 

Viime vuonna eräs pariskunta putosi jyrkänteeltä ja surullisin seurauksin, sillä putousta kertyy Atlantiin ja rantakivikkoon useita kymmeniä metrejä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Niemellä kasvaa kasvi, jonka siirtäminen kasvupaikaltaan on kielletty, sillä se valtaa tilaa kaikelta muulta kasvillisuudelta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös muita mielenkiintoisen näköisiä kasveja kasvoi niemellä.

 

 

 

*********************

 

 

Cabo da Rocan muistomerkillä liikkui samaan aikaan kanssamme mies, joka oli aivan yliveto selfie-kuvien ottamisessa.

 

 

Mies tunki aina parhaimmalle paikalle selfie-keppinsä kanssa ja vaikeutti muiden turistien kuvaamishommia.

Tässä muutama kuva oikein maan vaivaksi osoittautuneesta raitapaidasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Yhdenmoinen sairaus se on selfie-kuvaaminenkin!

*********************

 

 

 

Raitapaitainen selfie-mies antoi sentään jossain vaiheessa tilaa minullekin, että seurueeni sai otettua minusta kuvan manner-Euroopan läntisimmällä paikalla!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pastel de Belem - Lissabonin rakastettu leivosherkku

Torstai 14.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Saimme taannoisella Portugalin matkallamme nauttia Lissabonissa Pasteis de Belem- kahvilassa aitoja rapeakuorisia pastel de Belem –leivonnaisia.

 

 

Pasteis de Belem –kahvila sijaitsee – yllätys yllätys – Lissabonin Belem´n kaupunginosassa Teno-joen varrella.

 

 

 

 

 

Varhaisesta aamuhetkestä huolimatta kahvilan edessä oli liikennepoliisi ohjaamassa liikennettä.

 

 

 

 

 

 

Meidät ohjattiin Pasteis de Belem –kahvilassa lukuisten kahvilahuoneiden läpi tilaan,…

 

 

 

 

 

 

…jossa meille varatut pöydät sijaitsivat.

 

 

 

 

 

 

Kahvilahuoneen seinät olivat portugalilaiseen tapaan päällystetty sinikuvioisilla kaakelilaatoilla.

 

 

 

 

 

 

Matkalla ovelta kahvilatilaamme saimme vilaukselta nähdä, kun aitoja pastel de Belem –leivoksia oli valmistumassa.

 

 

Kerrotaan, että kahvilassa valmistetaan Belem –leivoksia joka päivä n. 15.000 kappaletta.

 

 

 

 

 

 

 

Pastel de Belem –leivosta on valmistettu vuodesta 1837 alkaen ja reseptiä ei ole koskaan muutettu.

 

 

Leivoksen mausta voi päätellä, että raaka-aineina on lehtitaikinan lisäksi käytetty ainakin kermaa, kananmunan keltuaista sekä kanelia.

 

 

 

 

 

 

Leivoksen lisäksi tarjoilijamme Adrien Martignou tarjoili meille kahvia tai teetä, mutta Belem –leivoksen ohella voi nauttia myös vaikkapa kylmää olutta – tyydyin teehen ja en kokeillut olutta!

 

 

Pastel de Belem maksaa euron paikkeilla per kappale, joten se on hinnaltaan edullinen.

 

 

 

Menestyvä tuote saa aina kopiota ja niin on käynyt myös pastel de Belem´lle, sillä sen kopiona myydään tuotetta, jonka nimi on ”patel de nata”.

 

 

 

 

 

 

Kaikessa kahvilan oheisaineistossa toistuu kahvilan nimi – Pasteis de Belem!

 

 

Pasteis de Belem –leivoksia – tai ainakin sen kopioita pastel de nataa on tarjolla vaikkapa Lissabonin lentokentällä, mutta ainahan aito pastel de Belem aidossa Pasteis de Belem –kahvilassa on kokemisen arvoista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mercado da Ribeiran kauppahalli Lissabonissa on kokemisen arvoinen paikka

Maanantai 11.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Olin huhti…toukokuun vaihteessa Rouvan ja sukulaispariskunnan kanssa viikon lomamatkalla Portugalissa.

 

 

Asuimme Estorilissa, joka sijaitsee runsaat parisenkymmentä kilometriä Lissabonista.

 

 

Matkalta olisi paljonkin kerrottavaa, mutta nyt kerron Estorilista Lissaboniin kulkevan rautatien pääteaseman – Cais do Sodre´ - lähellä sijaitsevasta Mercado da Ribeiran kauppahallista.

 

 

Kauppahalli on kuulemma hiljattain remontoitu ja suuri osa hallista on erilaisten ruokakojujen käytössä.

 

 

Hallin toinen laita on kuitenkin kauppahallikäytössä - Lissabon-päivänämme kävimme siellä.

 

 

Pienoinen kuvakimara näkemästämme:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruokakojuista ostettuja ruokia ja juomia pystyy nauttimaan kojujen ”pystypaikoilla”, mutta myös hallin keskiosaan rakennettujen pöytien äärellä.

 

 

 

 

 

 

Ensimmäisellä vierailukerrallamme kauppahalliosasto oli jo suljettu, sillä kauppahallissa kaupankäynti päättyy klo 14.00.

 

 

 

*******************

 

 

Varsinaisena Lissabon-päivänämme osasimme varautua kauppahallin aukioloaikoihin ja pääsimme tutustumaan kaupankäyntiin Mercado da Ribeiran kauppahallissa – kas näin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pitihän sitä ostoksiakin tehdä ja näitä ostin:

 

 

 

 

 

 

Valkosipuleita , kolme isoa valkosipulia 1,50 €! Jännitän, että onko käytetty itämisenestoaineita vai alkavatko kasvamaan Viljakkalan Majajärvellä!

 

 

 

 

 

 

Laakerinlehtiä, hinta 1 euroa per rasia! Eipä tullut matkalaukkuun paljon lisäpainoa!

 

 

Kannattaa poiketa Marcado da Ribeiran kauppahallissa, kun olette Lissabonissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko suomalainen talouselämä osannut diskontata Juha Sipilään henkilöityvän Keskustan vaalivoiton?

Lauantai 9.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Saimme eilen kuulla, että Suomen teollisuudesta saadaan jo rohkaiseviakin viestejä – erityisesti teollisuuden tilauskanta on kasvamassa ja vienti on kohentunut.

 

 

Tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että jos elpyminen on pysyvää, voi tekeillä oleva hallitus selviytyä suunniteltuja säästöjä pienemmillä toimenpiteillä.

 

 

 

 

 

 

Tilastokeskus kertoi eilen, että maaliskuussa 2015 teollisuuden uusien tilausten määrä oli 13 % suurempi kuin viime vuoden maaliskuussa.

 

 

Tilausmäärien kasvussa veturina oli metalliteollisuus, jonka uudet tilaukset olivat maaliskuussa 14,3 % suuremmat kuin edellisvuoden maaliskuussa.

 

 

***************

 

 

Olen eri yhteyksissä todennut, että Suomen taloustaantuma on merkittävältä osiltaan henkistä laatua ja on pohjautunut sille epävarmuudelle, jota Kataisen-Urpilaisen sekä Stubb´n-Rinteen hallitukset ovat saamattomuudellaan ja riitelyllään ruokkineet.

 

 

Yhden kuukauden positiivisilla luvuilla ei vielä ole merkittävää painoarvoa, mutta haluan nähdä, että jo maaliskuun luvuissa näkyy se teollisuuden myönteinen ”diskonttaus” johon teollisuus on tämän vuoden aikana selkeästi nojannut, kun se on alkanut olla vakuuttunut Keskustan eduskuntavaalivoitosta ja siitä Juha Sipilän roolista, johon teollisuus ja yrityselämä ovat osanneet asennoitua jo hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja.

 

 

Kuulimme eilen Juha Sipilän johtamistavasta taas yhden uuden esimerkin, kun hän totesi, että ensi viikon tiistaihin mennessä pitää Keskustan, Perussuomalaisten sekä Kokoomuksen päästä sopimukseen maahanmuutosta ja EU-politiikasta!

 

 

Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb antoi eilen tunnustuksen Juha Sipilän ripeydelle, kun hän totesi edellisen hallituksen tussaroineen monien asioiden selvittelyssä neljä vuotta, kun ne samat asiat saatiin nyt Sipilän johdolla sovituiksi tunnissa ja 14 minuutissa!

 

 

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskustan kenttä luottaa puoluejohtoon hallituskysymyksen ratkaisemisessa

Maanantai 4.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Puoluevaltuusto on Keskustan organisaatiossa ylin päättävä elin puoluekokousten välissä.

 

 

Puoluevaltuuston jäsenet valitaan piirikokouksissa puoluekokouksen jälkeen.

 

 

Pirkanmaan piirikokous valitsi minut puoluevaltuuston varajäseneksi viime syksyllä järjestetyssä piirikokouksessa.

 

 

Keskustan puoluevaltuuston sääntömääräinen vuosikokous pidettiin Helsingissä 25.4.2015.

 

 

 

 

 

Puoluevaltuustokokouksen alussa Pirkanmaan piirin puoluevaltuuston jäsen, kansanedustaja Pertti Hakanen tuli puheilleni ja totesi joutuvansa lähtemään erääseen muuhun kokoukseen ja pyysi minua siirtymään hänen tilalleen puoluevaltuustokokouksen varsinaiseksi jäseneksi.

 

 

 

 

 

 

Vaihdoin kokouksen sihteeristöltä varajäsenen aineiston varsinaisen jäsenen aineistoksi ja nyt ”työkaluikseni” tulivat äänestyslippunivasta sekä puheenvuoropyyntölomake.

 

 

 

 

 

 

Puheenjohtaja Juha Sipilä oli luonnollisesti kokouksen keskiössä.

 

 

***********************

 

Tapojeni mukaan liikuin kokousväen keskuudessa ja otin valokuvia.

 

 

Poliitikot ovat valokuvaajalle kiitollisia kohteita, sillä he eivät käännä kasvojaan poispäin, kun näkevät, että heitä kuvataan!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokouksessa käytettiin runsaasti puheenvuoroja ja ne olivat lähes kaikki kiittäviä hyvästä vaalituloksesta johtuen.

 

 

Pari hallituspohjaa koskettelevaa puheenvuoroa kuultiin ja ne olivat sellaisia, että niiden sanomaan on helppo yhtyä.

 

 

Otan ne tähän siinä muodossa kuin ne annettiin evääksi puoluejohdolle:

 

• ”Keskustan ja Vihreiden ei pidä olla samassa hallituksessa”

• ”Suhtautukaa Kokoomukseen kriittisesti ja erittäin kriittisesti Vihreisiin”

 

 

 

 

 

 

Omassa puheenvuorossani kiitin puoluejohtoa siitä, että he vierailivat vaalityömme tukena Tampereella. Tämä oli tärkeä syy siihen, että Keskusta eteni merkittävästi Tampereella.

 

 

 

 

 

 

Toisena seikkana otin esille sen, että Pirkanmaan tieverkkoon pitää panostaa ja jättää panostaminen esimerkiksi Tampereen ratikkaan kokonaan pois.

 

 

 

 

 

 

Puheeni aikana puoluejohto näytti kuuntelevan sanomaani – toivottavasti puheeni tuo tulosta!

 

 

 

On todennäköistä, että Keskustan puoluevaltuusto kokoontuu pian uudestaan, sillä se päättää aikanaan Keskustan menosta hallitukseen.

 

 

-Esko Erkkilä-

Mielipide Pirkanmaan maakuntakaavaan

Lauantai 2.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan maakuntakaava 2040 on valmisteilla.

Kaavatyö tapahtuu Pirkanmaan Liiton toimesta.

Kunnat ja eräät muutkin yhteisöt saavat jättää mielipiteitään maakuntakaavasta 5.5.2015 saakka, mutta yksityishenkilöide, yhdistysten tms. mielipiteiden jättämisaika päättyi jo 10.4.2015.

Jätin kaavaluonnoksesta mielipiteeni ja toivon, että Pirkanmaan Liiton kaavavalmistelijat huomioivat mielipiteeni.

Huhtikuun 10. päivänä jättämäni mielipiteeni kuului näin:

******************

MIELIPIDE PIRKANMAAN MAAKUNTAKAAVAAN 2040

 

 

Tekopohjavesihanke Tavase sekä sen epäonnistuessa Pinsiön alueelle kaavailtu korvaava tekopohjavesihanke

 

Esitän, että molemmat hankkeet poistetaan Pirkanmaan maakuntakaava 2040:sta.

 

Tampereen ja sen lähiseutujen vesihuolto pystytään nyt ja myös tulevaisuudessa hoitamaan alueen luontaisilla pohjavesivaroilla sekä tukeutuen Tampereen seudun eri järvien vedentuottokykyyn.

 

Luonnottomat tekopohjavesihankkeet eivät kuulu Pirkanmaalle ja toteutuessaan ne pilaisivat laajat sadetusalueet sekä sen lisäksi loisivat Pirkanmaan maakunnan ylle vakavan imagohaitan.

 

Virttaankankaan surkea tekopohjavesihanke on ollut ja on yhä edelleen vakava varoitus luonnottoman hankkeen vaikutuksista – ei vähiten kustannusvaikutuksista.

 

 

Viljakkalan Karhelle suunniteltu ainespuutavaran kuormausalue…

 

 

…on sinällään kannatettava hanke, mutta jo kaavavaiheessa on huolehdittava, että hankkeen selitysosaan pitää sisällyttää mainita ettei kuormausalueella tapahtuva työskentely saa haitata lähialueen asukkaiden elämää esim. melu-, pöly- yms. haittojen muodossa.

 

Hanke on eräs osanen maamme biotaloushankkeista ja sen toteuttaminen pitää hyödyntää ainakin sillä tavalla, että Karhelle suunniteltua paikkavarausta käytetään pontimena Viljakkalan alueen tieverkoston kehittämisessä ja alemman asteen tieverkoston korjaamishankkeissa.

 

 

Ylöjärven Tappikankaalle soramonttuun syntynyt ampumarata pitää poistaa Pirkanmaan maakuntakaava 2040:sta

 

Tappikankaan ampumarata on syntynyt laittoman ammuskelun tuloksena taannoin ja sen syntyhistoriaan nojautuen sekä sen aiheuttaminen vaaratilanteiden ja häiritsevän ampumamelun vuoksi toiminta pitää pystyä lopettamaan pikaisesti ja sitä ei missään tapauksessa saa sisällyttää Pirkanmaan maakuntakaavaan.

 

Taannoisessa lupaprosessissa mm. silloisen Viljakkalan kunnan päättäjät eivät ole perehtyneet Tappikankaalla tapahtuvan ammuskelun vaaratilanteisiin ja ampumameluun, kun ovat lausunnossaan todenneet ammuskelun olevan vaaratonta.

 

Tappikankaan ampurata ja siellä harjoitettu ampumatoiminta rajaa merkittävästi ampumasektorin takamaaston virkistyskäyttöä ja ammuskelu vaarantaa siellä liikkuvien kansalaisten turvallisuuden.

 

Ampumaradan vastuuhenkilöiden vaaratilanteista piittaamaton toiminta on osoitus, että Tappikankaan ampumaradan merkintä maakuntakaavaan olisi raskas virhe kansalaisia kohtaan.

 

 

Tampereen Lahdesjärven työpaikka-alueen rakennussuunnitelmat ovat ilmeisesti vastoin voimassaolevaa maakuntakaavaa ja …

 

…kun näin on, niin sitä ei pidä sisällyttää myöskään Pirkanmaan maakuntakaavaan 2040.

 

Esitän, että mainitun alueen kaavasuunnitelmista luovutaan.

 

 

-Esko Erkkilä-

********************

-Esko Erkkilä-

 

Poliitikot ovat kiitollisia kohteita valokuvaajalle!

Perjantai 24.4.2015 - -Esko Erkkilä-

Yleensä liikun melkein kaikkialla kameran kanssa ja kuvaan kohdalleni sattuneita mielenkiintoisia kohteita.

 

 

Käydyn eduskuntavaalikampanjan aikana valokuvauskohteista ei ollut pulaa, sillä kaikki poliitikot puoluekannasta riippumatta ovat hyvin suosiollisia, kun huomaavat, että heitä valokuvataan.

 

 

Poliitikkojen suosiollisuus kuvaajaa kohtaan asettaa luonnollisesti kuvaajalla velvoitteen, että kuvaa ei saa väärinkäyttää vaan se pitää julkaista arvokkaasti.

 

 

Seuraavassa kuvakimara niistä henkilöistä, jotka sattuivat kamerani eteen vaalikampanjan aikana ja jotka sitten myös tulivat valituiksi kansanedustajiksi.

 

 

Mukana on eri vaalipiiristä valittuja kansanedustajia, mutta yhteistä heille on se, että kaikki valokuvat on otettu Tampereella!

 

Kuvasarjan aluksi tapaamani puoluejohtajat, mutta sen jälkeen kuvat ovat sattumanvaraisessa järjestyksessä:

 

 

 

 

 

 

Juha Sipilä, Keskusta

 

 

 

 

 

 

Timo Soini, Perussuomalaiset

 

 

 

 

 

 

Pääsin samaan kuvaan Alexander Stubb´n kanssa Keskustorilla

 

 

 

 

 

 

Antti Rinne, SDP

 

 

 

 

 

 

Antti Kaikkonen, Keskusta

 

 

 

 

 

 

Arto Pirttilahti, Keskusta

 

 

 

 

 

 

Myös Paavo Väyrysen kanssa pääsin samaan kuvaan

 

 

 

 

 

 

Mikko Alatalo, Keskusta

 

 

 

 

 

 

Juha Rehula, Keskusta

 

 

 

 

 

 

Sari Tanus, Kristillisdemokraatit

 

 

 

 

 

 

Pauli Kiuru, Kokoomus

 

 

 

 

 

 

Harri Jaskari, Kokoomus

 

 

 

 

 

 

Sanna Marin, SDP

 

 

 

 

 

 

Martti Mölsä, Perussuomalaiset ja Lea Mäkipää, Perussuomalaiset

 

 

 

 

 

 

Olli-Poika Parviainen, Vihreät

 

 

 

 

 

 

Satu Hassi, Vihreät

 

 

 

 

 

 

Anna Kontula, Vasemmistoliitto

 

 

 

 

 

 

Sofia Vikman, Kokoomus

 

 

 

 

 

 

Pertti Hakanen, Keskusta

 

 

 

 

 

 

Arto Satonen, Kokoomus

 

 

 

 

 

 

Pia Viitanen, SDP ja Ilmari Nurminen, SDP

 

 

 

Kiitokset vielä kerran kaikille kansanedustajiksi valituille, että suhtauduitte myötäsukaisesti kuvauksiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-