Nyt on tyrninpoiminnan aika!

Maanantai 3.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Syyskuun alkupuolisko on otollisinta tyrninpoiminta-aikaa ja niin myös tänä vuonna.

 

 

 

 

 

 

Minulta meni tasan 20-vuotta tussaroidessa, kun molemmat taimet olivat tyttötaimia ja tytöthän eivät voi keskenään saada lapsia eli tyrneistä puheenollen marjoja.

 

 

Vihdoinkin viisastuneena ostin varmuuden vuoksi kolli- ja tyttötaimen entisten ”vanhojenpiikojen” seuraksi ja johan alkoi marjoja ilmestyä myös vanhoihin piikoihin.

 

**************

 

Taimikauppiaat sanovat, että yksi hedepensas eli kollipoika pystyy hoitelemaan vain kolme – neljä emipensasta eli tyttöä, mutta minä noudatan ns. venäläistä istutuskaaviota, jossa kollipoika on keskellä ja kahdeksan tyttöä sen ympärillä 1,5 – kahden metrin etäisyydellä.

 

 

 

 

 

Tuulinen paikka on eduksi, jotta keväinen pölytys onnistuu.

 

 

 

Tyrni on mm. lepän ja palkokasvien tapaan erikoinen ja kiitollinen kasvi siitä, että se kerää ilmakehästä typpeä, joten se ei tarvitse typpilannoitusta – minä suorastaan kiellän tyrnille annettavan N-lannoituksen!

 

 

 

 

 

 

Tyrnimarja on todellinen C-vitamiinipommi, sillä tyrnimarjassa on jopa 360 milligrammaa C-vitamiinia 100 grammaa kohti.

 

 

Tyrnin vironkielinen nimi on astelpaju ja se on monen suomalaisen mielestä kaunein vironkielinen sana!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvokas luottamustehtävä

Sunnuntai 2.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain arvokkaan luottamustehtävän, kun olimme heinäkuun 11. päivänä palaamassa Latviassa Baltiaan suuntautuneella Kyröläismatkallamme kohti Tallinnaa ja kotiamme.

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki valitsi minut kukkalaitteen laskijaksi sille muistomerkille, joka on pystytetty 23.4.1943 maahan syöksyneen Suomen Ilmavoimien omistaman Junkers JK-274:n putoamispaikalle.

 

 

Puhun suulla suuremmalla, kun kopion netistä Suomalaisen Klubin sivuilta löytämääni tietoa maahan syöksyneestä pommikoneesta:

 

 

****************

 

 

Junkers JK-274:n viimeinen lento

Suomen Ilmavoimat osti alkuvuodesta 1943 Saksasta 24 uudenaikaista Junkers Ju 88 A-4 -pommikonetta. Tehdas luovutti koneet tilaajalle huhtikuussa 1943 ja ne lennettiin Suomeen kahdessa erässä. Jälkimmäinen 12 koneen erä starttasi Pohjois-Saksasta Tutowista huhtikuun 22. päivänä. Yksi koneista oli JK-274, jonka miehistöön kuuluivat kersantti Urho Jääskeläinen ohjaajana, luutnantti Lauri Suhonen tähystäjänä ja kersantti Aimo Valkeeniemi radiosähköttäjänä. Lisäksi matkustajana oli alikersantti Erkki Horma, joka palveli suomalaisessa vapaaehtoispataljoonassa Saksassa ja oli lomamatkalla Suomeen. Koneen lentomatka päättyi traagisesti. Se sai moottorivian Riian pohjoispuolella ja syöksyi metsään lähellä Pabazin kylää, 40 km pohjoiskoilliseen Riiasta 23.4.1943 kello 11:35. Kone syttyi palamaan ja tuhoutui täysin. Kolmehenkinen miehistö ja matkustaja saivat välittömästi surmansa.

 

 

Muistomerkistä ja siihen liittyvästä muistomerkkihankkeesta kerrotaan samoilla nettisivuilla lisäksi näin:

 

 

Junkers JK-274:n ja sen maahansyöksyssä surmansa saaneiden neljän suomalaisen sotilaan muistomerkki sijaitsee lähellä vanhaa Saulkrasti-Riika -maantietä 40 km Riiasta, paikalla, jossa lentokone syöksyi maahan 23.4.1943. Betonisen muistomerkin metalliosaan on leikattu täsmälleen Junkers Ju 88 A-4 -pommikoneen siluetin mukainen kuvio. Muistomerkissä on metallikirjaimin teksti Junkers JK-274:n viimeinen lento päättyi tällä paikalla 23.4.1943 sekä surmansa saaneiden nimet ja syntymäajat. Muistomerkkialueen luona on opastaulu, jossa on latviaksi, suomeksi ja englanniksi kerrottu viimeisen lennon vaiheista ja esitetty mm. uhrien valokuvat sekä kuva onnettomuuspaikalta tapahtumapäivänä.

JK-274:n muistomerkki oli Lapin lennoston killan ja Saulkrastin kaupungin yhteishanke. Kilta oli ottanut hankkeen perinnetyön ohjelmaansa, kuuluihan Junkersien Pommituslentolaivue 44 Lentorykmentti 4:ään, joka on Lapin lennoston perinnejoukkoyksikkö. Saulkrastin kunta oli välittömästi kytkeytynyt hankkeeseen ja vastasi hankkeen käytännön toteutuksesta. Muistomerkin on suunnitellut latvialainen arkkitehdiksi valmistuva Dace Ungure ja sen on valmistanut saulkrastilainen yritys SIA ZK Celtnieciba. Hanketta ovat tukeneet rahallisesti suomalaiset ja latvialaiset yritykset ja yksityishenkilöt. Yksi tukijoista on SIA Neste Latvija, joka myös antoi luvan pystyttää muistomerkki yhtiön omistamalle maa-alueelle.

 

**************

 

Tässä muutama kuva kukkalaitteemme laskemistilaisuudesta ja muistomerkistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pari pötköä dynamiittia on paras keino istutuskuopan tekemiseen!

Lauantai 1.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Elo-syyskuun vaihteen tienoot ovat oikein sopivaa aikaa hedelmäpuiden, marjapensaiden ja erilaisten muiden pensaiden istuttamiselle.

 

 

Monissa puutarha-alan liikkeissä on nyt tai lähipäivinä edullisia tarjouksia, kun ne myyvät varastonsa ennen talventuloa loppuun.

 

 

Syysistutuksien puolesta puhuu myös se, että taimien istuttamiselle ei tahdo kevään kiireisimpänä aikana löytyä viherpeukalon kalenterista vapaita aikoja.

 

 

*****************

 

Taimi-istutusten ongelmana on usein se, että istuttaja kaivaa taimelle parin lapionpiston suuruisen istutuskuopan ja on selvää, että sellaisessa paikassa minkäänlainen puu tai pensas ei voi viihtyä.

 

 

Puhun kokemuksesta, kun sanon, että istutuskuopan pitää kaikille puille ja pensaille olla halkaisijaltaan vähintään 80 – 100 senttiä ja istutuskuopan syvyyden pitää olla minimissään 60 senttiä.

 

 

Istutuskuoppaan laitettavasta maasta korkeintaan puolet saa olla alkuperäismaata ja puolet pitää olla lajityypillistä maata.

 

 

Syreenihortensialle, pensasmustikalle ja alppiruusuille istutuskuoppaan laitettavan maan pitää olla hapanta, joten niille ei kalkkia tippaakaan.

 

 

Esimerkiksi tyrni puolestaan on kalkinsuosija, joten sille sopivasti kalkkia – tyrnille ei sovi antaa typpilannoitusta, sillä se kerää itse ilmakehästä typpeä ja voi sen avulla hyvin.

 

 

Istutuskuoppa kaivetaan joka käsipelillä tai kaivinkoneella, mutta tärkeintä on, että se on riittävän suuri.

 

 

Kokemukseni mukaan paras keino istutuskuopan tekemiseen on räjäyttää istutuskuoppa parin dynamiittipötkön avulla.  Yksi pötkö on liian vähän, mutta kolme saattaa olla liian paljon.

 

 

On luonnollista, että räjäyttäjällä pitää olla ns. laturin paperit, sillä toiminnan on oltava laillista.  Onneksi perhekunnassamme on laturin paperit omaava henkilö, joten kokemusta on.

 

 

Räjäyttäminen vaatii luonnollisesti riittävät turvaetäisyydet, sillä sitä ei voi suorittaa rakennusten tai teiden välittömässä läheisyydessä.

 

 

Räjäyttämällä tehty istutuskuoppa tekee tiiviinkin maan kuohkeaksi hieman kauempanakin istutuskuopasta, joten kasvit viihtyvät räjäyttämällä tehdyssä istutuskuopassa.

 

 

Korostan turvaetäisyyksiä ja yleensäkin turvamääräyksiä, mutta räjäyttämällä tehty istutuskuoppa on kasvien kannalta paras vaihtoehto!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Riittävän syvä jyrsintä ja syyskylvö!

Maanantai 27.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Elämme pian parasta porkkanankorjuuaikaa.

 

 

Harrastelijan kannattaa muistaa porkkananviljelyssä kaksi asiaa ja niistä ensimmäinen on se, että porkkanamaa pitää jyrsiä riittävän syvältä.

 

 

On selvää, että on turhaa odottaa kunnollisia porkkanoita, jos maa on jyrsitty vain pinnasta.

 

 

Meillä jyrsintä tapahtuu hiekkamaalla usein siten, että jyrsintä täytyy ajomiehen lisäksi toisen henkilön vetää köydellä, sillä muuten matka ei taitu.

 

 

Toinen tärkeä seikka harrasteviljelijän on tiedostaa se, että porkkana kannattaa kylvää jo syksyllä.

 

 

Syyskylvöinen porkkana pääsee kasvun alkuun heti varhain, sillä silloin ei menetetä yhtään potentiaalista kasvupäivää.

 

 

Porkkanan syyskylvö jos mikä on mainio keino tasata keväisiä työnhuippuja ja syyskylvö mahdollistaa myös kevätkosteuden parhaan mahdollisen hyödyntämisen.

 

 

 

 

 

Vaikka porkkanankorjuuaika ei vielä olekaan, on meillä jo korjattu satoa porkkanasta.

 

 

Porkkanat venyvät vielä pituutta ja kasvavat paksuutta, mutta jo nyt niiden pituus lähentelee kahtakymmentä senttiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Syyskuun 11. päivä Tverissä koettuna

Sunnuntai 26.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 muutti maailmaa paljon.

 

 

Tuolloin kaapattiin neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin World Trade Centerin kaksoistorneja New Yorkissa. Kolmas lentokone ohjattiin päin Pentagonin rakennusta ja neljäs putosi maahan Pennsylvaniassa.

 

 

Olin silloin Venäjän Tverissä n. 160 kilometriä Moskovasta luoteeseen.

 

 

Kyseessä oli Tverin Karjalaisten järjestämä mielenkiintoinen matka, jolle osallistuin.

 

 

Syyskuun 11. päivän iltapäivällä olimme odottelemassa Tverin kaupungissa junalla tapahtuvaa kotimatkaa. Vietimme aikaamme Hotelli Tverin baarissa ja katselimme taivaskanavilta maailmanmenoa.

 

 

Havahduimme, kun näimme televisioruudulta, että lentokone törmäsi korkeaan kerrostaloon New Yorkissa. Luulimme kuvaa jonkun seikkailuelokuvan kuvaksi, mutta hiljennyimme, kun näimme myös toisen lentokoneen törmäävän samanlaiseen taloon.

 

 

Pian meille selvisi, että kyse on tahallista teoista.

 

 

Matkallamme oli tavallisena matkalaisena mukana silloinen Karjala Liiton puheenjohtaja Kauko Sipponen eli entinen Tasavallan Presidentin kansliapäällikkö, entinen maaherra ja entinen Tampereen Yliopiston kansleri.

 

 

Istuin Sipposen vierellä hotellin baarijakkaralla ja kysyin häneltä, että mitä Suomessa nyt tapahtuu?

 

 

Sipponen vastasi, että maamme ylimmät siviili- ja sotilasjohdon henkilöt pitävät nyt herkeämättä yhteyttä toisiinsa ja seuraavat tilanteen kehittymistä.

 

 

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 avasi aivan uuden aikakauden ja sen jälkeen meno on yltänyt yhä hullummaksi. Onneksi Suomi on saanut ainakin toistaiseksi olla sivussa kaikkein suurimmista hullutuksista.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Siitä on jo 17-vuotta!

Lauantai 25.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin Tverin Karjalaisten matkalle Tveriin syksyllä 2001.

 

 

Matkaan liittyi paljon mielenkiitoisia tapahtumia ja tässä jutussani kerron eräästä sellaisesta.

 

 

Yövyimme tavallisten tveriläisten kodeissa ja kun saavuimme erääseen majapaikkaamme, oli jonkinmoinen sade ja koloradonkuoriaisia oli paljon lennossa.

 

 

Majapaikkamme ohi kulki kestopäällysteinen tie ja tielle jäi Ladan ajojälkiin urat, joissa oli kuolleita koloradonkuoriaisia!

 

 

Majapaikkamme isäntäväki – joka puhui auttavasti suomea – kertoi, että aamulla lapset pannaan töihin ja jokaiselle lapselle osoitetaan oma perunapenkki, josta pitää käsin napsia jokainen koloradonkuoriainen ja tappaa ne.

 

 

Vuonna 2001 ainakaan minulla ei ollut digitaalista kameraa, mutta tavallinen kamera oli. Otin filmirullakoteloon muutaman kuolleen koloradonkuoriaisen ja toin näytteeksi Suomeen.

 

 

Koloradonkuoriaisen tuhovaikutus oli jo vuonna 2001 tiedossa myös Venäjällä, joka oli kymmenen vuotta aikaisemmin muuttunut Neuvostoliitosta Venäjäksi.

 

 

Koloradonkuoriainen on perunan pahin tuhoeläin, mutta onneksi Suomessa sillä ei ole talvehtivia kantoja.

 

 

Venäjällä monet asiat ovat retuperällä, mutta omakohtaisen kokemukseni perusteella voin todeta, että koloradonkuoriaisen esiintyminen ja sen tuhovaikutus perunalle osataan sielläkin tiedostaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Talvisodan ja Jatkosodan taistelujen ansiosta Suomessa ei ole miehitysmuseota!

Perjantai 24.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun 30. päivänä 1939 ja alkoi 105 päivää kestänyt Talvisota.

 

 

Suomi menetti sodan lopputuloksena merkittävästi pinta-alastaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Jatkosota alkoi Neuvostoliiton toimenpiteiden seurauksena kesäkuun 25. päivänä 1941 ja se päättyi rauhansopimukseen 19. syyskuuta 1944.

 

 

Myös Jatkosodan lopputuloksena Suomi säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Baltianmaille eli Virolle, Latvialle sekä Liettualle kävi huonommin ja ne joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi aina vuoteen 1991 saakka.

 

 

*******************

 

 

Kaikissa Baltian maissa on miehitysmuseot, joissa kerrotaan Neuvostoliiton, mutta myöskin natsi-Saksan miehitysvuosista.

 

 

***

 

Tallinnassa sijaitseva miehitysmuseo on kooltaan pieni, mutta siihen kannattaa tutustua.

 

 

Viron miehityksestä kerrotaan myös Saarenmaan Kuressaaren museossa, jossa on hyvä ja informatiivinen kertomus Viron miehitysvuosista.

 

 

Saarenmaan kärjessä Sörvanniemessä sijaitsee yksityinen sotamuseo ja siihen kannattaa tutustua – googlaa ”Esko Erkkilä Saarenmaan Sotilasmuseo”.

 

 

Viron Sotamuseo Viimsissä kertoo myös omalla tavallaan Viron miehitysvuosista.

Googlaa: ”Esko Erkkilä Viron Sotamuseo”.

 

Myös Sinimäkien äärellä pohjois-Virossa sijaitseva yksityinen museo kertoo Viron neuvostomiehityksestä. Googlaa ”Esko Erkkilä Sinimäen sotamuseo”.

 

 

***

 

Liettuan pääkaupungissa sijaitseva Kansanmurhan uhrien museo on järkyttävä kokemus ja käynnistäni siellä olen kertonut jokin aika sitten tällä saitilla.

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Kansanmurhien uhrien museo”.

 

***

 

Latvian pääkaupungissa Riikassa sijaitseva Miehitysmuseo on kuvassa näkyvä ”musta laatikko", joka sijaitsee Mustapäidentalon vierellä.

 

Nyt emme käyneet museossa, mutta siellä kannattaa käydä, jos Riikassa on hiemankaan enemmän aikaa.

 

 

Museokävijää tervehtivät maailman suurimmat surmaajat eli Adolf Hitler ja Josef Stalin – kummankaan surmasaldosta ei ole varmuutta, mutta Hitlerin sanotaan surmanneen 4 miljoonaa ihmistä ja Stalinin 10 miljoonaa!

 

 

 

 

 

Riikan miehitysmuseon äärellä on patsas, jossa kaksi puna-armeijan sotilasta valvoo ympäristöä. 

On annettava tunnustus latvialaisille, jotka ovat antaneet olla paikoillaan tämän tuskia mieleen palauttavan veistoksen!

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Latvian miehitysmuseo”.

 

 

 

Kiitos Talvisodan ja Jatkosodan suomalaistaistelijoiden, että Suomessa ei ole miehitysmuseota!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Riikan tori - elämystori!

Torstai 23.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Meidän Kyröläismatkaajien viimeinen aamu heinäkuisella Baltian matkallamme alkoi käynnillä Riikan torilla.

 

 

Olen saanut muutaman kerran käydä Riikan torilla, mutta aina siellä käyminen kiinnostaa.

 

 

Riikan torin muodostavat arkkitehtonisesti ainutlaatuiset paviljongit, jotka alkujaan ovat 1920-luvulla rakennettu ilmalaivojen eli zeppeliinien hangaareiksi ja vasta myöhemmin ne on muutettu toripaviljongeiksi.

 

 

Torin muodostavat viisi paviljonkia:

• vihannespaviljonki
• maitopaviljonki
• lihapaviljonki
• kalapaviljonki
• gastronomiapaviljonki

 

Olen joskus seurannut lihapaviljongissa, kun myyjät kantavat teurastettuja sianpuolikkaita harteillaan ja sitten pilkkovat isoilla lihakirveillään ruhot pienempiin osiin. Käy Latviassa, mutta kokeilepas Suomessa; ei onnistu, vaikka samassa EU:ssa olemmekin!

 

Nyt en ehtinyt käymään yhdessäkään paviljongissa, sillä vietin koko kolme varttia - joka torikäyntiimme oli varattu - kaikille avoimella maanviljelijöiden torilla paviljonkien välissä.

 

 

Tarkoitukseni oli ostaa valkosipuleita, jotka sitten syksymmällä saisin laittaa kasvamaan aitoina talvivalkosipuleina Viljakkalan Majajärven mökkitontillani ja siinä myös onnistuin.

 

 

Ensiksi kuitenkin kuvakimara Riikan torilla näkemästäni:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************************

 

 

 

Niin, ne ostokseni:

 

 

 

 

 

Ostin viideltä eri myyjältä valkosipuleita ja oletan, että niitä ei ole käsitelty itämisen estoaineilla, joten toivon niistä saavani piristysruiskeen oman maani valkosipuleille, kun lokakuussa laitan ensi kesänä satoa tuottavan valkosipulimaani kasvukuntoon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Iltakävelyllä Riikassa

Maanantai 20.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuisen Kyröläismatkamme viimeisen illan vietimme Riikassa ja teimme jo perinteeksi muodostuneen iltakävelyn kaupungin ydinkeskustassa.

 

 

 

 

 

Vapauden muistomerkki, jota puhekielessä kutsutaan nimellä Milda, pystytettiin vuonna 1935 ja se kesti mm. neuvostomiehityksen ajan. 

Muistan joskus kuulleeni, että neuvostomiehityksen aikana kukkien vieminen patsaan juurelle merkitsi menolippua Siperiaan.

 

 

 

 

 

Vapaudenpatsaan naishahmo – vapaudenjumalatar Milda – kannattelee päänsä yläpuolella kolmea tähteä ja ne merkitsevät kolmea Latvian eri alueita.

 

 

 

 

 

Ruotsalainen portti yhdistää keskustan esikaupunkeihin.

 

 

Sanotaan, että aina torvi törähtää, kun neitsyt kulkee portin läpi – en ole vielä milloinkaan kuullut torven törähtävän vaikka monesti ja erilaisten ryhmien mukana olenkin portista kulkenut!

 

 

 

 

 

Latvian yksikamarinen kansallinen parlamentti eli…

 

 

 

 

 

…Latvijas Republikas Saeima kokoontuu 1863 – 1867 rakennetussa Parlamenttitalossa.

Latvian ”eduskunnassa” on 100 jäsentä.

 

 

 

 

 

”Kolme veljestä” on Riikan vanhimmat keskiaikaiset asuinrakennukset. Vanhin on peräisin 1400-luvun loppupuolelta ja kaksi muuta 1600- ja 1700-luvuilta.

 

 

 

 

 

Muutama vuosi sitten Berliinissä tapaamani karhut…

 

 

 

 

 

 

 

 

…olivat nyt ehtineet kiertueellaan Riikaan!

 

 

 

 

 

Mustapäiden talo on Riikan kuuluisimpia nähtävyyksiä.

 

 

Talo rakennettiin jo 1300-luvun alkupuoliskolla ja ulkomaisten naimattomien kauppiaiden käyttöön talo tuli 1400-luvulla.

 

 

Talo vaurioitui pahasti toisessa maailmansodassa ja neuvostomiehittäjä purkikin talon vuonna 1948.

 

 

 

 

Latvialaiset rakensivat talon uudestaan Riikan kaupungin 800-vuotisjuhlien kunniaksi.

 

 

 

 

 

Riikalaiseen iltakävelyn lomaan kuuluu hyvä paikallinen olut ja sen jälkeen kävelyä voidaan taas jatkaa…

 

 

Ehkä jatkan riikalaisesta iltakävelystä kertomista lähipäivinä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen talous on saatu nousuun, mutta miksi ei Tampereella?

Torstai 16.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Saan aitiopaikalta päivittäin seurata, että miten Suomen talous on Sipilän hallituksen toimin saatu nousuun, sillä mökkitonttini on rajanaapurina Tampere-Parkano-Seinäjoki –radalle ja kun kohdallani on Majajärven liikennepaikka, on jokapäiväistä iloani seurata, kun metalli- ja puunjalostusteollisuus porskuttavat eteenpäin ihailtavalla vauhdilla.

 

 

 

 

 

Kulumassa olevalla viikolla maanantaina, tiistaina ja eilen keskiviikkona jokaisena päivänä vartin yli puolenpäivän Majajärven liikennepaikan on ohittanut Rautaruukin Raahen tehtailta Rautaruukin Hämeenlinnan tehtaille kuljettava junavaunukolonna. Kyydissä on teräsrullia.

 

 

Jonain päivänä junaa vetää peräti kaksi veturia, mutta yhdenkin veturin vetämä juna on pitkä.

 

 

 

 

 

Lähes jokaisena päivänä teräsrullajunan jälkeen Majajärven liikennepaikalle Viljakkalassa ja mökkitonttini naapuriin pohjoisesta saapuu puutavaraa kuljettava pitkä juna - tämä kuva on eilisestä eli keskiviikon junasta.

 

 

En tiedä junan lähtöasemaa, mutta asiantuntijoilta sain tiedon, että puutavara ehkä päätyy Sunila Oy:n Kotkan tehtaiden raaka-aineeksi.

 

 

Miten teräsrulla- ja puutavarajunat liittyvät Tampereen kunnallispolitiikkaan?

 

 

Junat kertovat meille jokaiselle sen, että Suomen talous on saatu kuntoon, mutta Tampereen kaupungin talous on syvässä alhossa.

 

 

Syy Tampereen talouden kriisitilanteeseen juontaa kuluneiden kymmenen – viidentoista vuoden kehitykseen, jonka aikana Tampere on tyystin laiminlyönyt elinkeinoelämänsä kehittämisen.

 

 

Tampereella luotettiin valtio-osuuksien taivaalliseen voimaan ja siihen, että sittemmin käytännössä selvitystilaan joutuneen Nokian yhteisöverot ovat ikuinen tulonlähde Tampereelle.

 

 

Uskon totena sen, että Tampereen kaupungin virkamiehet kerskuivat vielä vajaat kymmenen vuotta sitten toisilleen Valkoisen talon ruokalassa, että sainpa taas heitettyä ulos kaksi karvalakkiäijää, jotka olivat aikeissa perustaa Tampereelle konepajan!

 

 

Jos nyt vihdoin Tampereella osataan paneutua elinkeinoelämän kehittämiseen, on edessä pitkä ja kivinen tie – siinä työssä kymmenen vuotta on lyhyt aika!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lehdellä soittava ei jää lehdellä soittamaan instrumenttihankinnoissaan!

Keskiviikko 15.8.2018 - -Esko Erkkilä-

MTK-Pirkanmaan yhdistykset järjestivät alueillaan lauantaina 11.8.2018 ”Päivä maalla”-tilaisuuksia ja oma MTK-yhdistykseni eli MTK-Viljakkala oli aktiivinen ja järjesti kahdella tilalla tämän tilaisuuden.

 

 

 

 

 

Säkinojan tilalla…

 

 

 

 

 

… järjestettyyn tilaisuuteen oli tilanteeseen sopivat opasteet.

 

 

 

 

 

Talon puolesta tarjolla oli kahvia ja Louhisaaren juomaa eli Mannerheimin juomaa, joka on valmistettu mustaherukanlehdillä maustetusta simasta.

 

 

Mannerheimin juomaa on Askaisten Louhisaaressa maistellut myös sittemmin Suomen marsalkaksi kohonnut Mannerheim.

 

 

Kahvia karttavana tykkäsin Mannerheimin juomasta, jota siis kutsutaan Louhisaaren juomaksi, mutta myös Marskin simaksi tai mustaherukanlehtijuomaksi!

 

 

 

 

 

 

Säkinojan tila on komea maalaistalo, jonka ovat luoneet tietokirjailija, kapteeni ja sosionomi Esko Lammi vaimonsa kanssa – nykyisin tilaa isännöi maalaistalon naapuriin rakentamassaan talossa MTK-Viljakkalan johtokunnan jäsen Kari Lammi.

 

 

 

 

 

Vieraisille saapui tuttuni Kangasalta eli Mikko Kiio, jonka tiedän taitavaksi sahansoittajaksi ja erittäin taitavaksi lehdelläsoittajaksi.

 

 

 

 

 

Mikko otti ensimmäiseksi työkseen sireenipuskasta pienen sireeninoksan ja valitsi siitä yhden lehden soittovälineeksi.

 

 

 

 

 

Säkinojan tilan tienoot olivat todellinen musiikkikulttuurin kehto, kun Mikko Kiio kajautti ensiksi Finlandia-hymnin ja sen jälkeen Sibeliuksen tunnetuinta tuotantoa!

 

 

Olen monesti kuullut Mikko Kiion soittavan lehdellä, mutta tämä Säkinojan tilalla Viljakkalan Karhella kuulemani esitys ylitti kaikki entiset esitykset!

 

 

Mikko Kiion lehdillä soittamiseen pääsee tutustumaan, kun googlaa ”Mikko Kiio” – kannattaa katsoa ja ihmetellä.

 

 

Googlailin minäkin ja vasta googlailun tuloksena huomasin, että Mikon repertuaariin kuuluu monia tuttuja musiikkikappaleita – hän ei ole erikoistunut vain yhteen tai kahteen kappaleeseen. Ja ei myöskään vain sireenilehteen vaan vaikkapa ulpukanlehti passaa instrumentiksi oikein hyvin.

 

 

Mikko on mielenkiintoinen persoona: Joskus hän oli mukana jossain poliittisessa tilaisuudessa Tampereen Keskustorilla, jonka juonsin. Mikolla oli mukanaan pieni katiska tai jotkut sanovat kartiska ja pyysi puheenvuoron, jonka luonnollisesti hänelle annoin; Mikko kertoi keräävänsä siihen ääniä!

 

 

Mikko kävi joskus vieraanani Viljakkalan Majajärvellä ja toi tuliaisiksi sikurinsiemeniä, joista nyt on kasvanut iso pehko sikureita!

 

 

Hieno mies ja taitava lehdellä soittava soittoniekka tuo Mikko Kiio!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan miesten rahapussien erikoinen piilopaikka Vapaussodan aikana 1918

Tiistai 14.8.2018 - -Esko Erkkilä-

MTK-Viljakkala järjesti lauantaina 11.8.2018 Viljakkalassa ”Päivä maalla”-tapahtuman johtokuntansa jäsenen Kari Lammin isännöimällä Säkiojan tilalla.

 

 

Poikkesin tilalla ja näin sekä koin paljon mielenkiintoista.

 

 

Kari Lammin isä Esko Lammi kysyi, että tiedänkö ja tunnenko heidän asuinrakennuksensa takana kasvavien ”Vartijakuusten” tarinan.

 

 

En tietänyt ja Esko Lammin vaimo lähti opastamaan asuinrakennusten takana kasvavien isojen kuusten luo.

 

 

 

 

 

Heinäseiväskasan vieressä kasvava kuusi on kooltaan niin iso, että eipä taida kolmenkaan miehen ketjussa olevat kädet yltää kuusen ympäri.

 

 

 

 

 

Asetuin ”mittakepiksi” kuusen juurelle.

 

 

 

 

 

Kuusessa on vielä nytkin vankat oksat ja niistä oppaamme kertoi kiehtovan tarinan.

 

 

 

Punaiset perääntyivät Kurun suunnasta Karhen ja Parvilahden kautta Viljakkalaan sekä siitä edelleen Hämeenkyrön Mannanmäkeen ja valkoiset ajoivat heitä takaa.

 

 

Säkinojan tilan nykyiset omistajat ovat kuulleet ilmeisen tositarinan Viljakkalan miesten rahapussien piilopaikasta sukulaiseltaan, joka kuoli 2000-luvun alkuvuosina.

 

 

On ilmeistä, että tämä Lammien sukulainen ei ole henkilökohtaisesti päässyt näkemään rahapussien piilottamista, vaan hänkin on aikoinaan saanut kuulla tämän kiehtovan tarinan vanhemmilta aikalaisiltaan.

 

 

Olipa mielenkiintoinen lisä minullekin synnyinpitäjäni historiasta - kiitokset tarinan kertomisesta Lammin yrittäjäpariskunnalle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Päivä maalla" Viljakkalan Koivuniemessä!

Maanantai 13.8.2018 - -Esko Erkkilä-

MTK-Pirkanmaa toteutti viime lauantaina eri puolilla Pirkanmaata ”Päivä maalla” –tilaisuuksia.

 

 

 

 

 

Aamupäivän aikana kävin vuokramieheni eli Ville Koivuniemen Hanhijärvenkulmalla isännöimällä kasvinviljelytilalla.

 

 

Oli mukava havaita, että kiinnostunutta yleisöä riitti!

 

 

 

 

 

Koivuniemen nuori-isäntä ja MTK-Viljakkalan johtokunnan jäsen Ville Koivuniemi oli tyytyväinen vierasjoukkoon.

 

 

 

 

 

Myös MTK-Viljakkalan puheenjohtaja Satu Kirmo ja Koivuniemen tilan hyvään vauhtiin saanut Jouko Koivuniemi olivat tyytyväisiä runsaaseen kävijämäärään.

 

 

 

*********************

 

 

 

Paikalla oli esittelyssä myös veteraanitraktoreita, joilla aikoinaan oli merkittävä osuus maataloutemme koneistumisessa ja tehokkuuden luomisessa – yhä ne kuitenkin pelaavat kitkattomasti!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

Vuokranantajana arvostan, että Ville viljelee myös meidän eli synnyinkotini peltoja voimallisesti. Olenkin sanonut, että jos Ville alkaa meidän pelloilla luomuilemaan, niin vuokrasopimus päättyy välittömästi. En halua saattaa isääni Oiva Erkkilää ja vaariani Jaakko Vihtori Välimäkeä haudoissaan siihen häpeään, että heidän raivaamillaan pelloilla luomuiltaisiin!

 

 

Tässä on Villen traktori kasvinsuojeluruiskuvarustuksessa!

 

 

 

********************

 

 

 

 

Koivuniemessä on komea viljankuivuri.

 

 

 

 

 

Ville oli edellispäivänä saanut tontilleen uuden leikkuupuimurin, mutta vanhakin oli vielä paikalla – kyseessä oli ollut vanhan koneen vaihtaminen uuteen, joten vasemmalla oleva ”vanha palvelija” noudetaan läpipäivinä sen uudelle omistajalle!

 

 

 

 

 

Koivuniemen nuoriemäntäkokelas hoiteli makkaratarjoilua ja maukkaita makkarat olivatkin!

 

 

 

 

 

Ville harrastaa tractorpulling´a ja tulee voittamaan taas tänä vuonna sarjansa tällä traktorilla, sillä…

 

 

 

 

 

…jäljellä on vain yksi kilpailu eli Kalajoella 18.8.2018.

 

 

 ****************

 

 

 

 

Nelikymmenvuotinen kokemukseni suomalaisen elintarviketeollisuuden eri tehtävissä merkitsee sitä, että eniten arvostan Koivuniemen tilan toimintaa Elovena-kaurahiutaleen raaka-aineen toimittajana.

 

 

 

 

 

”Ruokaa omasta maasta!”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Riikassa Radio- ja televisiotorni sekä "Stalin hammas" näkyvät kauas ja molemmista näkee kauas!

Sunnuntai 12.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Liettuan pääkaupungista Vilnasta Latvian pääkaupunkiin Riikaan kun tullaan, bussin ikkunoista näkyvät kaksi Riikan korkeaa rakennusta eli Radio- ja televisiotorni sekä ”Stalinin hammas”.

 

 

 

 

 

Radio- ja televisiotorni sijaitsee Daugavajoen eli Väinänjoen Zakusala-saarella ja on korkeudeltaan 368,5 metriä.

 

 

Torni on Euroopan kolmanneksi korkein rakennus, sillä sitä korkeampia ovat vain Moskovan Ostankinon ja Kiovan televisiotornit.

 

 

Torni rakennettiin vuosina 1979 – 1986 ja tavoitteena silloin oli, että rakennus kestäisi 250-vuotta.

 

Mainittakoon, että Näsinneulan korkeus on 168 metriä!

 

 

En ole milloinkaan käynyt Riikan Radio- ja televisiotornissa vaikka tietojen mukaan siellä on hieno näköalatasanne – tarttis joskus käydä!

 

 

 

 

 

Pian Radio- ja televisiotornin jälkeen bussin ikkunasta voi nähdä Stalinin hampaan eli Latvian tiedeakatemian rakennuksen.

 

 

Rakennus rakennettiin vuosina 1951 – 1961 ja nykyään se tunnetaan yksinomaan näköalatornina.

 

 

Vuosina 1947 – 1953 Josef Stalin rakennutti jokseenkin samanlaisia rakennuksia Moskovaan seitsemän kappaletta ja niiden tarkoituksena oli osoittaa muulle maailmalle, että myös Moskovassa on pilvenpiirtäjiä.

 

 

Stalin ”lahjoitti” samanlaiset rakennukset myös Riikaan sekä Puolan pääkaupunkiin Varsovaan.

 

 

En ole käynyt Riikan Stalinin hampaassa, mutta olen aikoinaan tutustunut Varsovassa Stalinin hampaaseen ja laatinut käynnistä pitkähkön ja monilla valokuvilla varustetun blogikirjoituksen.

 

 

Blogikirjoitukseni löytyy, jos googlaa ”Esko Erkkilä Stalinin hammas”.

 

 

 

Saavuimme Riikaan siis etelästä ja näimme Radio- ja televisiotornin sekä Stalinin hampaan – nyt pääsimme syömään Lidoon, mutta siitä myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lyhyisiin neljän vuoden jaksoihin pätkitty vastuu merkitsee jatkuvaa luistamista tarvittavista tervehdyttämistoimenpiteistä

Lauantai 11.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen varovasti vilkutellut vihreää valoa Tampereella jo kymmenkunta vuotta noudatetulle pormestarimallille.

 

 

Nyt kuitenkin Tampereen kahdeksan vuotta jatkunut taloudellinen alamäki alkaa kypsyttämään myös minua ja kaipaan pitkäaikaisempiin jaksoihin perustuvaa johtamista.

 

 

Tiedän omasta työelämästäni, että yrityksen tai sen yksikön talous voidaan taitamattoman johtajan päätöksellä tuhota jopa parissa viikossa, mutta talouden kuntoon laittaminen vaatii moninkertaisen ajan, sillä siinä työssä vaaditaan vuosien työ.

 

 

Edellisellä pormestarikaudella Tampereen talous tuhottiin perusteellisesti, kun Kokoomus teki kaikkensa miellyttääkseen rakennusliikkeitä ja samaan aikaan Vihreät painostivat Kokoomusta kaikenlaisiin hullutuksiin.

 

 

Nostan hattua demareille, joiden valtaenemmistö vastusti tunnelia eli kaiken pahuuden alkujuurta, mutta sitten demareittenkin joukosta löytyi muutama Juudas ja tunneli toteutettiin.

 

 

Vihreitten tuki tunnelille oli heidän vaatimuksensa sille, että Tampereelle tehdään miljardiluokan turhuuksien investointi eli ratikka!

 

 

Pormestarimallissa neljän vuoden vastuujaksot eivät luo mahdollisuuksia kestävän talouden kehittämiseen, sillä kaksi ensimmäistä vuotta menee opetteluun ja toisen kaksivuotisjakson aikana pormestarin ja ennen kaikkea hänen esikuntansa pitää varmistella pysymistä vallassa.

 

 

Ihmettelen, että millaista johtamista Tampereen luottamushenkilöt sallivat!

 

 

Opin työelämän aikana, että jokainen palaveri ja neuvottelu aloitetaan taloudellisen tilanteen selvittelyllä ja analysoinnilla.

 

 

Olen kaikissa puheenjohtajatoimissani toteuttanut työelämässä oppimaani tapaa ja senkö vuoksi kaikkien puheenjohtamieni organisaatioiden talous onkin aina ollut kunnossa?

 

 

Johtamieni organisaatioiden talousluvut eivät ole lähelläkään miljoonaluokkaa, mutta sitä tärkeämpi onkin se, että talous on kunnossa.

 

 *************

 

Vakaasti harkitsen, että alan ehdottelemaan Tampereen kaupungin palaamista johtamisjärjestelmässään kaupunginjohtaja-systeemiin, sillä siihen palaamalla kaupungin taloudenhoito ehkä sittenkin saataisiin paremmalle tolalle.

 

 

Muutosta ei kaupunkitasolla voida saada parin ja ei ehkä neljänkään vuoden aikana, mutta tehokkaalla työllä Tampereenkin talous olisi saatavissa lähes viisitoista vuotta kestäneen korpivaelluksen jälkeen säälliselle tasolla.

 

 

Toisaalta on tiedostettava, että Juha Sipilän johdolla kuralla ollut Suomen talous saatiin kuntoon kolmen vuoden jälkeen eli mistäpä Tampereen kaupunki löytäisi ”sipilän”?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kernave oli Liettuan suurherttuakunnan keskiaikainen pääkaupunki

Torstai 9.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuisen Kyröläismatkamme eräs kohde Liettuassa oli…

 

 

 

 

 

…Kernave, joka oli Liettuan suuriruhtinaskunnan keskiaikainen pääkaupunki ja sen sanotaankin olevan Liettuan ensimmäinen pääkaupunki ennen Trakaita ja nykyistä pääkaupunkia Vilnaa.

 

 

Kernave sijaitsee n. 35 kilometriä luoteeseen Vilnasta itäisessä Liettuassa.

 

 

 

 

 

Tässä näkymä Kernave´n näköalapaikalta Neris-joelle ja tämän näköalan sanotaan olevan yksi kauneimmista näköaloista Liettuassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kernave´n kirkko on rakennettu vuonna 1920 ja…

 

 

 

 

 

…sen vieressä olevan kirkon perustukset muistuttavat kirkosta, joka rakennettiin tälle paikalle vuonna 1739.

 

 

Valitettavasti emme vierailleet kirkossa.

 

 

 

 

 

Oppaamme kertoi, että on herättänyt melkoista ihmetystä, että taannoin seurakunnan kirkkoherra sai rakentaa komean talonsa aivan kirkon läheisyyteen.

 

 

 

 

 

Vytautas Suuri (1350 – 1430) oli Liettuan kansallinen johtaja ja hänen patsaitaan on useita Liettuassa – tämä patsas sijaitsee Kernaven kirkon äärellä.

 

 

 

 

 

Kernave´ssa on komeannäköinen arkeologinen museo.

 

 

Ovet olivat avoinna ja pääsimme eteisaulaan sekä vessoihin, mutta kun paikalla ei ollut ristin sielua, niin emme menneet ominpäin tutustumaan museoon.

 

 

Kernave´ssa on nykyisin vain hieman alle 300 asukasta, joten siellä varmaan luullaan, että heidän museonsa ei kiinnosta ketään!

 

 

Väärin luulevat, sillä Kyröläismatkaajia museo olisi kiinnostanut!

 

 

 

 

 

No, me jatkoimme matkaamme seuraaviin seikkailuihin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Euroopan maantieteellinen keskus sijaitsee paikassa 54 astetta 54 minuuttia pohjoista leveyttä ja 25 astetta 19 minuuttia itäistä pituutta

Keskiviikko 8.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Monenlaista saimme kokea heinäkuun alussa, kun me Kyröläismatkaajat teimme kenraali Pentti Lehtimäen johdolla matkan Baltiaan.

 

 

Eräs kohteemme oli Euroopan maantieteellinen keskus n. 26 kilometriä Vilnasta pohjoiseen.

 

 

Paikka sijaitsee lähellä Purnuskes-kylää.

 

 

 

 

 

Paikkaan on ohjausviittoja…

 

 

 

 

 

…jotka ohjaavat kulkijan…

 

 

 

 

 

…todelliseen Euroopan keskipisteeseen!

 

 

 

 

 

Vuonna 2004 kuvanveistäjä Gediminas Jokubonisin luoma muistomerkki rakennettiin Euroopan maantieteellisen keskuksen paikkaan. Monumentti on valkoinen graniittipylväs, jonka yläpäässä on tähtien kruunu.

 

 

 

 

 

Merkkikiven ja monumentin ympärillä on iso viherkenttä ja sen laidalla on eurooppalaisten maiden lippurivistö.

 

 

 

********************

 

 

On vielä todettava, että Euroopan keskipisteen sijainnista on olemassa myös toisenlaisia mielipiteitä ja erilaiset mielipiteet johtuvat mm. siitä, että Euroopan ja Aasian välisen rajan määrittelyssä on erilaisia koulukuntia.

 

 

Myös erilaiset bisnesnäkökohdat vaikuttavat siihen, että mitä kohtaa pidetään Euroopan maantieteellisenä keskipisteenä.

 

 

******************

 

 

 

 

 

 

 

On selvää, että käyntiä Euroopan maantieteellisessä keskuspaikassa piti hieman juhlia ja kenraali sekä mainio kuljettajamme Raivo. joka on ollut mukana kuljettajana kaikilla 15:llä Kyröläismatkallamme, olivat tuoneet mukanamme muutaman samppanjapullon ja niiden voimalle me juhlimme käyntiämme paikassa 54 astetta 54 minuuttia pohjoista leveyttä ja 25 astetta 19 minuuttia itäistä pituutta!

 

 

 

Ja matka jatkui!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Aina se hirvittää vaikka se siellä onkin luvallista!

Tiistai 7.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Suomessa liikennevaloissa punaisia valoja vasten ajaminen on yksiselitteisesti kielletty.

 

 

Kaikkialla näin ei ole ja siihen sain taas kerran tutustua taannoisella Kyröläismatkallamme mm. Liettuassa.

 

 

Liettuassa, kuten niin monissa muissakin maissa, liikennevaloissa oikealle kääntyvä saa ajaa punaisia päin, mutta luonnollisesti suurta varovaisuutta noudattaen.

 

 

Punaisia päin ajamisen salliminen oikealle käännyttäessä ilmaistaan ainakin Liettuassa punaisen liikennevalon rinnalle asennetulla pienellä lisäkilvellä.

 

 

 

Seuraavat pari kuvaa otin Vilnassa, kun olimme pienellä porukalla tutustumassa kaupunkiin:

 

 

 

 

 

Punaiset palavat, auto lähestyy suojatietä ja nainen ylittää katua, sillä hänelle palavat vihreät.

 

 

 

 

 

Tilanne jatkuu; nainen on edennyt suojatiellä ja auto ajaa päin punaisia, sillä se on kääntymässä oikealle ja punaisen liikennevalon vieressä on pieni vihreä nuoli, joka ilmaisee, että ajaminen punaisia päin on sallittua.

 

 *******************

 

Liikennevaloista oikealle kääntymistä punaisia päin ovat poliitikot aika ajoin lämmitelleet ja on olemassa jopa ehdotuksia kokeilukunniksi!

 

 

Asiasta on tehty jopa kansalaisaloite, mutta se ei saanut suurtakaan kannatusta ja aloite raukesikin tänä vuonna kesäkuun alussa.

 

 

En kannata mahdollisuutta, että liikennevaloissa saisi kääntyä punaisia päin missään tilanteissa piste!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen presidentit Peras Evindas Svinhufduras, Lauris Relanderis sekä Kiosto Kaljo saivat aikoinaan Liettuan korkeimman kunniamerkin

Maanantai 6.8.2018

Trakai oli 1300-luvulla Liettuan järjestyksessään toinen pääkaupunki ja nykyään kaupungin tärkein turistikohde on siellä saarelle rakennettu Trakain linna.

 

 

Tutustuin omatoimisesti Trakain linnan eri kammioihin taannoisella Kyröläismatkallamme ja eräässä kammiossa löysin myös Suomen historiaan liittyvän tärkeän asian eli Liettuan ensimmäisen itsenäisyytensä aikana naapurivaltioiden päämiehille myöntämät korkeat kunniamerkit.

 

 

Liettua itsenäistyi helmikuun 16. päivänä vuonna 1918 ja itsenäisyyttä jatkui aina kesäkuun 15. päivään vuonna 1940 saakka, jolloin Neuvostoliitto miehitti maan.

 

 

Neuvostomiehitystä kesti vuoden 1990 maaliskuun 11. päivään saakka, jolloin Liettua vapautui puna-armeijan miehityksestä ja siitä tuli taas itsenäinen valtio.

 

 

Liettuan neuvostomiehitystä kesti siis lähes viisikymmentä vuotta!

 

 

 

*********************

 

 

 

Ensimmäisen itsenäisyytensä aikana Liettua myönsi ulkomaisille johtajille tarkoitetun korkeimman kunniamerkkinsä Suomen presidenteistä Per Edvin Svinhufvudille, Lauri Kristian Relanderille sekä Kyösti Kalliolle.

 

 

Kaikki nämä kunniamerkit ovat yleisön nähtävissä Trakain linnan eräässä kammiossa:

 

 

 

 

 

 

Nämä kolme kunniamerkkiä ovat esillä tässä ”kunniamerkkikammiossa”!.

 

 

 

 

 

 

Per Edvin Svinhuvud on saanut tämän kunniamerkin vuonna 1930 kuten….

 

 

 

 

 

 

... selitystekstistä ilmenee.

 

 

 

 

 

Lauri Kristian Relander on saanut olla tämän kunnian kohteena jo vuonna 1924.

 

 

 

 

 

 

 

Vuonna 1936 Kyösti Kallio sai vastaanottaa Liettuan korkeimman kunniamerkin, joka silloin myönnettiin ulkomaisille valtionpäämiehille.

 

 

 

Kannattaa poiketa Trakain linnassa ja siinä kammiossa, jossa ovat esillä Liettuan ensimmäisen itsenäisyytensä aikana naapurivaltioiden päämiehille myöntämät kunniamerkit!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vihreiden puheenjohtajan toilailut ajavat nyt ohi Trakain linnan kalleudet!

Lauantai 4.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Suuri anteeksipyyntö lukijoilleni, sillä tänään en kerrokaan Trakain linnan kammioiden henkeäsalpaavista näkymistä, vaan joudun muutamalla sanalla kommentoimaan Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon toilailuja.

 

 

Vihreiden ykkösmieheltä katosi totaalisesti hyvät käytöstavat, kun hän tukholmalaisella homoklubilla roimi selkää jotain homoystäväänsä.  Taudinkuvaan kuuluu, että vihreiden puheenjohtaja esiintyy kuvissa paidattomana.

 

 

Aalto väitti, että oli ottanut yhden oluen, mutta nuo temput kertovat jostain muusta.

 

 

 Touko Aallon toilailut menevät yli ymmärryksen.

 

 

Olemmeko me suomalaiset niin sairaita, että äänestämme seuraavissa eduskuntavaaleissa vihreitä?

 

 

Heidi Hautalan ja muiden viherpiipertäjien toilailut vielä jotenkin ymmärtää, mutta heidän nykyisen puheenjohtajansa harhahypyt avioliiton kaidalla saralla ja nyt myös homomaailmassa menevät kaiken ymmärryksen yli.

 

 

Tästäkö Suomen seuraava pääministeri – Luojan kiitos ei!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-