Keinusstoolinmatot ovat osa talonpoikaisperinnettä, talonpoikaistaidetta ja myös talonpoikaiskulttuuria

Maanantai 24.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Jos otsikkoni ensimmäinen sana ei kaikille avaudu, muutan sen viljakkalanmurteelta kirjakielelle ja silloin se kuuluu näin ”Keinutuolinmatot…”!

 

 

Olen vuosien saatossa ”pitänyt silmäni auki” ja minulle on sen tuloksena kertynyt muutaman keinutuolinmaton kokoelma.

 

 

Tutkailin googlettamalla ”keinutuolinmatto” –sanalla tilannetta ja huomasin, että vanhoja sekä uusia keinutuolinmattoja on tarjolla hintahaarukalla 5 – 30 euroa per kappale  + postituskulut.

 

 

Arvostan pientä kokoelmaani ja se on käytössä muutaman kerran kesän aikana – nyt viimeksi juhannuksena, kun meillä oli juhannusvieraita mökillämme.

 

 

Kokoelmani ei ole suurensuuri, sillä siihen kuuluu vain puolisentusinaa keinusstoolinmattoa, mutta tässäpä pieni kuvakimara niistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Keinutuoli kuuluu yhä monen maalaistalon pirtissä pirtin tärkeimpien huonekalujen joukkoon ja entisaikaan se oli jokaisen pirtin vakiohuonekalu.

 

 

Keinutuolin mahduttaminen nykyisiin asuntoihin on tilankäytön kannalta haasteellista ja sen vuoksi mm. meillä omakotitalossa keinutuoli on sijoitettuna lasiverannalle!

 

 

Yleensä maalaistalojen keinutuoli oli yksinistuttava, mutta esimerkiksi eräässä naapurissamme oli kahdenistuttava keinutuoli!

 

 

Vieraan piti olla taloon tullessaan tarkkana, jotta ei heti ensimmäisenä mennyt istumaan keinutuoliin, sillä monissa paikoissa pirtissä oleva keinutuoli oli isännän mieluisin istumapaikka.

*****************

 

 

Heitän tässä ideanpoikasen, että jonkun opiskelijan tai vaikkapa graduntekijän aiheena voisi olla keinutuolit talonpoikaistalon huonekaluna ja siinä sivussa olisi sitten mahdollisuus perehtyä ”keinusstoolinmattoihin”!

 

 

Idea on vapaasti käytettävissä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Peräkonttimuseo on hieno keksintö ikäihmisten uudeksi, mutta niin vanhaksi kokemukseksi!

Tiistai 11.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut ja Elonpolkuja-verkosto olivat päätoimijoita, kun Tampereella Laikunlavalla, vanhan kirjastotalon puistossa ja Vanhassa kirkossa järjestettiin 5.6.2019 perinteinen Astu Suveen –tapahtuma.

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistys on Elonpolkuja –verkoston jäsen ja myös meillä oli oma osastomme Astu Suveen –tapahtumassa.

 

 

********************

 

 

Tässä jutussani kerron peräkonttimuseosta, joka oli museolehtori Lila Heinolan autolla mukana Astu Suveen –tapahtumassa.

 

Tavallisesti peräkonttimuseo on liikkeellä Tampereen kaupungin autolla, mutta nyt oli poikkeus ja museotavarat olivat esillä museolehtorin oman auton takakontissa.

 

 

 

 

 

Peräkonttimuseo on tänä vuonna liikkeellä jo kuudentena vuonna ja toiminta kuuluu Tampereen kaupungin ”Kulttuurikasvatusyksikkö TAITE:n Konkarit - ikäihmisten museopalveluja” –yksikön toimintaan.

 

 

 

 

 

Museolehtori Lila Heinola esitteli peräkonttimuseota ja hänen esittelynsä teki mm. minuun syvän vaikutuksen.

 

 

Peräkonttimuseon tilat jo asettavat esillä oleville esineille tiukat rajat ja sen vuoksi esillä on vain harvoja ja valittuja museoesineitä.

 

 

Peräkonttimuseo liikkuu ikäihmisiä tavoitellen eri puolilla kaupunkia ja se piipahtaa mm. erilaisissa kesätapahtumissa sekä paikoissa, joissa asuu ja vaikuttaa paljon ikäihmisiä.

 

 

Peräkonttimuseon esineet ovat katsojien vapaasti kosketeltavissa ja siten vieraiden on helppo palauttaa mieliin muistoja, jotka liittyvät esineisiin.

 

 

Esillä oli mm. Klubi-tupakka-aski, joka toi mieleeni 1950-luvulta sen tammikuisen päivän, jolloin naapureita oli ahtautunut pirttiimme toistakymmentä ja kaikki odottivat pääsyä isäni puheille, joka kynä savuten täytti veroplanketteja.

 

Isäni kynä savusi, mutta odottavien isäntien ja kylänmiesten tupakit savusivat vielä enemmän, jotta pirtissä ei nähnyt vastapäistä seinää.

 

 

Se on toki todettava, että miehet eivät polttaneet Klubia, vaan oikein Työmies- tai Saimaa –tupakkeja – silloin ei vielä ollut markkinoilla Nortteja tai ainakaan Viljakkalan Hanhijärvenkulman miehet eivät niitä polttaneet!

 

 

 

 

 

Kiitokset museolehtori Lila Heinolalle, joka tässä availee 4711 –parfyymipulloa, joka myös liittyi viitisenkymmentä vuotta sitten elettyyn elämään.

 

 

On suuri asia, että ikäihmiset saavat peräkonttimuseon avulla muistella nuoruutensa tapahtumia ja sitä kautta saada taas uutta otetta elämäänsä!

 

 

Tulipahan mieleeni, että Tampereen museotoiminnan virittämä ikäihmisille suuntaama peräkonttimuseo pitäisi saada kaikkien pirkanmaalaiskuntien ikäihmisten saataville – ehkä uuden hallituksemme linjaama maakuntauudistus avittaisi tätä haavettani!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kannatan, että Tampere hakee vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi

Perjantai 19.4.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen suhtautunut nuivasti Tampereen suunnitelmiin hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026.

 

Suhtautumiseni kuitenkin muuttui, kun sain kuunnella hanketta vastaavan tuottajan roolissa vetävän…

 

 

 

 

…valtiotieteiden maisteri Eija Oravuon esityksen Tampereen Vanhusneuvoston jäsenille 17.4.2019.

 

 

Eija Oravuo siirtyi vastaavan tuottajan tehtävään Tampere Filharmonian apulaisintendentin tehtävästä, jossa hän on toiminut vuodesta 2000 alkaen. Hän on vastannut muun muassa orkesterin yleisö- ja yritysyhteistyöstä sekä lasten ja nuorten toiminnasta, kuten projekteista valtakunnalliseen Taidetestaajat-hankkeeseen. Oravuo on myös suunnitellut ja tuottanut eri taiteenlajeja ja kulttuuritoimijoita yhdistäviä kokonaisuuksia. Oravuo on opiskellut erityisesti musiikkia ja kansainvälisiä suhteita. Hän on aiemmin toiminut myös huilunsoitonopettajana ja muusikkona.

 

 

Myyntihenkinen persoona ja sellaisista minä pidän!

 

 

*****************

 

 

 

Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026 on kiire hakea, sillä 40-sivuinen hakemuskirjanen on oltava valmis huhtikuussa 2020 eli aikaa hakemuksen laadintaan on vain vuosi.

 

 

Tampere sijoittaa hakuprosessiin 400.000 – 500.000 euroa, mutta pidän summaa kohtuullisena vaikka kaikkien tiedossa onkin Tampereen kaupungin kehnoakin kehnompi taloustilanne.

 

 ***********************

 

Eritoten on kaksi syytä, joiden vuoksi ryhdyin 17.4.2019 kannattamaan Tampereen kaupungin toimintaa hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026 ja ne ovat seuraavat:

 

 

• hakuehdoissa painotetaan hakijan ja paikallisen liike-elämän suhteiden aktivoimista.  Tampere on tunnetusti yritysten kannalta ylimielinen ja yritysten pyrkimyksiin negatiivisesti suhtautuva kaupunki ja jos nyt kulttuuripääkaupungiksi haun yhteydessä Tampereen kaupungin virkamiehet sekä luottamushenkilöt muuttavat ajatusmaailmaansa piirunkaan verran yritysmyönteisiksi, haun puolesta on helppo olla!

• toinen syy, joka kannatukseni saa voimaan on se, että Tampereen kaupunki haluaa hakukumppaneikseen Pirkanmaan muut kunnat. Tämä merkitsee, että Tampere on muuttamassa käsityksiään ympäröivästä maakunnasta ja tunnustaa koko Pirkanmaan merkityksen alueen voimatekijänä.

 

 

 

 

Organisaatio, joka vastaa Tampereen kaupungin hakuprosessista vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi on painattanut aistikkaita puuvillaisia kasseja, joissa on kuvattu hakuun ilmoittautuneet pirkanmaalaiset kunnat.

 

 

Melko paha moka kassin osalta on kuitenkin se, että se on valmistettu Britanniassa, miksi ei Suomessa tai jopa Tampereella!

 

 

Tampereen pääkumppanina hakuprosessissa on Mänttä-Vilppula ja sen lisäksi mukana ovat nyt myös jo Vesilahti, Orivesi, Sastamala, Hämeenkyrö, Parkano, Pälkäne, Lempäälä, Nokia, Ikaalinen, Kangasala, Pirkkala sekä Valkeakoski.

 

 

Toivottavasti kaikki muutkin pirkanmaalaiskunnat liittyvät hakijajoukkoon, sillä hakuprosessin kustannukset maakunnan muille kunnille ovat vain 0,80 euroa per asukas.

 

 

Tässä vaiheessa vuoden 2026 hakuprosessiin ovat Tampereen (ja Pirkanmaan) lisäksi ilmoittautuneet Savonlinna ympäristöineen sekä Oulu lähiseutuineen, joten kisa suomalaisesta kulttuuripääkaupungista tulee olemaan tiukka.

 

 

 

_Esko Erkkilä-

Tilattava printtimedia on vaikeuksissa, mutta paljolti omasta syystään

Lauantai 1.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Mediamaailman dinosaurukset ovat vaikeuksissa, kun maailma kehittyy.

 

 

Erityisen suurissa vaikeuksissa on tilauspohjaiset printtisanomalehdet, joiden ohi ympäröivä yhteiskunta ajaa kiihtyvällä vauhdilla.

 

 

Viimeisimpänä esimerkkinä on Tampereella ilmestyvä Aamulehti, jonka painoskoko kuihtuu kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä.

 

 

Onnekseen Aamulehti muutti taannoin painoasunsa moderniksi taskukokoiseksi, sillä kunnollisen kokoiselle ilmestymiskoolle alkaisi olla vaikeuksia löytää tekstiä sekä mainoksia edes kymmenelle sivulle!

 

 

Nyt Aamulehti kertoo, että päättyneiden yt-neuvottelujen lopputulemana 11 työntekijää menettää työnsä.

 

 

Aamulehti on aktiivisesti vauhdittanut kuihtumistaan omituisilla linjauksillaan, joista tunnetuin ja eniten ihmetystä aiheuttanut on eri sukupuolten kieltäminen uutisoinnissa.

 

 

Muutamia ihmeellisimpiä esimerkkejä Aamulehden käytännöistä:

 

Yksi

Aamulehden mielestä esimerkiksi Eduskunnan puhemies on eduskunnan puheenjohtaja!

Kaksi

Harvoin käyn kirkkoherran luona, mutta se on varmaa, että en tule milloinkaan menemään johtajapapin puheille. Kirkkoherran ja ”johtajapappi” –nimen tiimoilta Aamulehtikin tuntuu käyvän omaa Jaakobinpainiaan, sillä Harjun seurakunnan taannoisesta kirkkoherravaalin tuloksesta kertoessaan Aamulehti käyttää molempia termejä.

Kolme

Arvostan MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anne-Mari Syväniemeä ja en voi käsittää, että Anne-Mari olisi MTK:n ruokavalvoja tai MTK:n ruokakulttuurivalvoja.

 

 

 

Sitä saa siis tässäkin tilanteessa, että mitä tilaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Uzupis - Vilnan kaupunginosa, joka vuonna 1997 julistautui Uzupisin tasavallaksi

Maanantai 30.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Baltian maihin suuntautuneen Kyröläismatkamme aikana tutustuimme Liettuan pääkaupungissa Vilnassa Uzupisin kaupunginosaan, jonka asukkaat julistivat vuonna 1997 itsenäiseksi valtioksi eli Uzupisin tasavallaksi - Uzupio Res Publica.

 

 

Neuvostomiehityksen aikana Uzupis oli Vilnan laiminlyödyimpiä kaupunginosia. Alueen rakennuskanta oli heikkokuntoista ja rakennukset purkukuntoisia.

 

 

Taiteilijat ja boheemit ovat suosineet Uzupisia jo neuvostomiehityksen aikana ja taiteilijat valtasivat heikkokuntoisia rakennuksia omaan käyttöönsä.

 

 

 

 

 

Uzupisin keskusaukiolla paljastettiin huhtikuun 4. päivänä 2001 Uzupisin enkeli. Se symbolisoi alueen taiteellista vapautta.

 

 

 

 

 

Uzupisin tasavallalla on oma lippu, presidentti ja n. 12 hengen armeija.

 

 

Suomessa Uzipisin tasavaltaa edustaa neljä suurlähettilästä, jotka toimivat Tampereen Pispalassa sijaitsevasta Hirvitalon kulttuurikeskuksesta käsin.

 

 

Tasavallan perustamista juhlitaan vuosittain huhtikuun 1. päivänä. Löysin netistä erään vuosipäivän juhlaohjelman ja voin todeta, että juhlinta on monipuolista.

 

 

 

 

 

Tässä erään gallerian julkisivu.

 

 

 

 

 

Uzupisissa on viehättäviä kuppiloita ja oluttupia ja pitihän yhdessä sellaisessakin käydä.

 

 

 

 

 

Uzupis jäi taakse, mutta palaan Uzupis-vierailuumme vielä huomisessa jutussani, jossa kerron Uzupisin perustuslaista!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkaako Tampere taipumaan Pirkanmaa-myönteiseksi!

Lauantai 16.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Kritisoin taannoin tällä saitilla sitä, että Tampere on yrittämässä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026.

Nyt, kun Tampere on solminut kyseisestä aiheesta yhteistyötä tavoittelevan aiesopimuksen Mänttä-Vilppulan kanssa, olen valmis lieventämään kantaani.

Kantani lieventämiseen vaikuttaa oleellisesti se, että Tampere haluaa kulttuuripääkaupunkihankkeeseen mukaan myös muita Pirkanmaan kuntia.

Tampereen taipuminen yhteistyöhön Mänttä-Vilppulan kanssa ja se, että se haluaa samaan konsortioon myös muita Pirkanmaan kuntia kertoo, että persaukinen Tampere ei pysty yksinään toteuttamaan niin suurta projektia, kuin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi hakeminen merkitsee.

On toivottavaa, että Tampereen nöyrtyminen yhteistyöhön Mänttä-Vilppulan kanssa sekä yhteistyöhalukkuus myös muiden pirkanmaalaiskuntien kanssa on osoitus siitä, että maakuntamme keskuskaupunki arvostaa kaikkia prkanmaaliskuntia - merkittävä suunnanmuutos aikaisempaan.

Tampereen nöyrtyminen kertoo myös sen ikiaikaisen totuuden, että taloudelliseen kaaokseen itsensä ajanut kunta, kaupunki tai yritys ei pysty tositilanteessa sanelemaan yhteistyön ehtoja, vaan ne sanelevat tykkänään toiset tahot!

-Esko Erkkilä-

Tosiasiat unohtuivat

Lauantai 2.6.2018 - -Esko Erkkilä-

                                                                                                                              Tampereen kaupunginhallitus päätti 28.5.2018, että Tampere tavoittelee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026 ja samalla se päätti käynnistää Tampere Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 –hankkeen.

 

Vuonna 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunkina toimii yksi suomalainen kaupunki ja aiemmin hakemuksestaan ovat kertoneet Mänttä-Vilppula sekä Oulu.

 

 

Hakemus Euroopan suomalaiseksi kulttuuripääkaupungiksi pitää jättää vuonna 2020, jonka jälkeen riippumaton eurooppalainen asiantuntijaelin päättää jatkoon selvinneet suomalaishakemukset.

 

 

Hakuprosessi on pitkä ja vaatii paljon työtä sekä ennen kaikkea rahaa. Hankkeeseen on tämän vuoden bujetissa varattu 300.000 euroa ja kahtena seuraavana vuonna hakuprosessiin ennakoidaan tarvittavan 400.000 – 500.000 euron rahoitus kumpanakin vuonna.

 

 

 

***********************

 

 

Tampereen ennakoidaan tänä vuonna tekevän 60 miljoonan euron suuruisen alijäämäisen taloudellisen tuloksen, mutta se ei päättäjiä tunnu paljoakaan kiinnostavan, kun uusia rahanreikiä suunnitellaan koko ajan.

 

 

Ratikasta ei opittu mitään!

 

 

**********************

 

 

Tampere haki edellisen kerran Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011, mutta huonolla menestyksellä, sillä Turku tuli valituksi ja Mänttä-Vilppulakin taisi kiilata Tampereen edelle.

 

 

 

 

Minulla on mökin perinnehuusin seinällä juliste, jolla Tampere pyrki vakuuttamaan kotimaiset tahot erinomaisuudestaan vuoden 2011 kulttuuripääkaupungiksi.

 

 

Juliste on vuosien saatossa joutunut lintujen hakkaamaksi ja hiirien nakertamaksi, mutta Tampereen silloinen hakuslougan ”Tunnetta, taidetta, tarinaa” näkyy edelleen selvästi.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pitäisikö Tampereen hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026?

Maanantai 21.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Euroopan unioni on valinnut yhden tai useamman kaupungin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodesta 1985 lähtien.

 

Idean Euroopan kulttuuripääkaupungista esitti Kreikan kulttuuriministerinä toiminut näyttelijä Melina Mercouri.

 

 

Suomalaisista kaupungeista Helsinki oli vuonna 2000 Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä useiden muiden kaupunkien kanssa ja Turku vuonna 2011 yhdessä Tallinnan kanssa.

 

 

Suomi on jo nyt saanut ”maapaikan” vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi yhdessä Slovakian kanssa, mutta kaupungit päätetään myöhemmin.

 

 

Vaikka EU valitseekin Euroopan kulttuuripääkaupungin, voi valituksi tulla myös Euroopan unionin ulkopuolisen maan kaupunki – vuonna 2000 kulttuuripääkaupunkina oli Bergen Norjasta ja jo vuonna 2008 Stavanger myös Norjasta!

 

 

 

 

 

Tampere haki vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, mutta Turku vei voiton.

 

Tässä hieman ulkomuodoltaan kärsinyt juliste, jolla Tampere markkinoi asukkailleen vuoden 2011 hankettaan.

 

 

 

Tampereen kulttuuripääkaupunkihanke on viisaasti otettu huomioon nykyisen pormestarin Lauri Lylyn pormestariohjelmassa.

 

 

On suuri onni Tampereen kulttuuripääkaupunkihankkeelle, että se ei sisältynyt Tampereen edelliseen pormestariohjelmaan, sillä nyt hankkeelle on saatavissa laaja kansalaistuki.

**************

 

Myös Mänttä-Vilppula on kertonut hakevansa vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi ja sen osalta pidän toivottavana, että Tampere ja Mänttä-Vilppula toimisivat prosessissa yhteistyössä

 

 

Pormestari Lyly on viisaasti linjannut toiveenaan, että hankkeissa olisi mukana koko Pirkanmaa.

 

 

Hakemukset vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi pitää jättää vuonna 2020 ja nyt kannustankin omalta osaltani Tamperetta selvitysten ja ohjelman laatimiseen sekä aikanaan jättämään hakemuksen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viisituntinen markkinapäivä vaatii paljon taustatyötä - ennen ja jälkeen!

Maanantai 14.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Tavalliset kansalaiset ovat tervetulleita keskustelemaan Keskustan teltoille erilaisten markkinapäivien aikana.

 

 

Olemme ottaneet tavaksi Tampereella, että tarjoilemme poliittisten keskustelujen ohella kahvia, mehua, piparkakkuja sekä useasti myös ilmapalloja ”vaunukansalle” ja varttuneemmillekin lapsille.

 

 

 

Näin teimme myös eilen, kun johdollani osallistuimme Visit Tampere Oy:n sekä Tampereen kaupungin Kulttuuripalvelut-yksikön järjestämään Puistofiestaan Tampereen Hämeenpuistossa.

 

 

Varsinainen yleisötapahtuma kesti viisi tuntia – klo 11.00 -> klo 16.00, mutta se vaati osallistujalta eli tässä tapauksessa Keskustan Tampereen kunnallisjärjestöltä paljon etukäteis- ja jälkikäteispuuhaa.

 

 

Pieni katsaus homman hoitamiseen:

 

 

 1.      Tapahtumaan ei ollut osanottajille osanottomaksua, mutta ilmoittautuminen piti hoitaa jo varhain keväällä.

2.      Säilytän telttakatosta, kahvinkeittimiä, tarvikelaukkuja, esittelypöytiä, jatkojohtokeloja ja muita markkinoilla tarvittavia tarvikkeita autotallissani ja niiden tarkistaminen piti hoitaa hyvissä ajoin ennen markkinapäivää.

3.      Tarvikehankinnat eli kahvit, sokerit, piparkakut, mehut, kahvimaidot sekä kertakäyttömukit, kahvilusikat, servetit ja muut tarpeelliset tarvikkeet hankin läheisestä marketista markkinapäivää edeltävänä päivän.

4.      Lastasin kaikki tarvikkeet kahvimaitoja lukuun ottamatta peräkärryyni edellisiltana – kahvimaidot säilytin omassa kylmiössä, jotta niiden laatu pysyisi hyvänä.

5.      Markkinapäivän eli eilen aamulla starttasin lasteineni toisen talkoolaisemme Johannes Jonoff`n luo ja lähdimme hänen luotaan klo 07.50 kohti Hämeenpuistoa.

6.      Tässä pieni kuvakertomus varsinaisesta markkinatapahtumasta:

 

 

 

 

 

Olimme ensimmäisenä Hämeenpuistossa ja saimme osastomme pystyyn heti aamuyhdeksän jälkeen.  Kahvit ”tulelle” ja ne olivat tarjoiluvalmiit ennen kymmentä.

 

 

 

 

 

Meille on vakiintunut markkinapaikaksi Minna Canth`n patsaan tienoo Hämenpuistossa – hyvä ja keskeinen paikka!

 

 

 

 

 

Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen johtokunnan jäsen Suvi Suonsivu keskittyi aamupäivällä ilmapallojen täyttämiseen ja…

 

 

 

 

 

…hänen jälkeensä Keskustan Hervannan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Anitta Aaltonen hoiti samaa hommaa.

 

 

 

 

 

Olin varannut riittävästi ilmapalloja ja kaksi kaasupulloa ilmapallojen täyttämistä varten – ”ilmapallovarasto” oli telttakatoksemme katossa. Voimakkaan tuulenvireen aikana muutama ilmapallo pääsi karkuteille.

 

 

 

 

 

Oli hienoa, että Pirkanmaan senaattori Mikko Alatalo ehti myös osastollemme ja tässä hänen seurassaan osa talkoolaisistamme – vasemmalta Kristiina Mäki-Välkkilä, Reijo Laitinen, senaattori itse, Kaisa Leppänen ja Johannes Jonoff.

 

 

 

 

 

Myös minä pääsin senaattorin ja sadan maratonin mies Johannes Jonoff`n kanssa samaan kuvaan!

 

 

 7.      Puistofiesta päättyi klo 16.00 ja silloin talkoolaisten voimin purimme osastomme tarvikkeet peräkärryyni.

8.      Kotiinpääsyn jälkeen alkoi markkinatarvikkeiden huoltaminen seuraavia markkinoita varten.

 

Teltta piti laittaa kuivumaan autotalliin jonne myös muut markkinatarvikkeet piti asetella.

 

 

Kahvinkeittimien peseminen ja tarvikelaukkujen siivoaminen siihen kuntoon, että ne ovat lähtövalmiit seuraaville markkinoille, vaati oman aikansa.

 

Pöytäliinojen peseminen ja mankelointi jäivät ensi viikon tehtäviin.

 

 *************

 

Lukijoitani varmaan kiinnostaa, että kuinka paljon tuollaisen markkinapäivän tarjoilut maksavat:

 

 

Meillä kävi eilen viitisensataa kahvitusvierasta ja satakunta mehutarjoilua haluavaa henkilöä.  Ilmapalloja jaoimme niin paljon, kuin yksi henkilö ehti täyttämään eli ehkä lähemmäs 500 ilmapalloa.

 

 

Kokonaiskustannukset jäävät alle 200 euron eli suuria summia ei tarvita, jotta vieraat viihtyvät!

 

 

***************************

 

 

 

Tavallinen markkinavieras poikkeaa osastollamme ja viipyy seuranamme hetken, mutta talkoolaiselta kuluu hyvinkin kellonympärys, jotta markkinavieraamme saavat viihtyä osastollamme.

 

 

Kiitokset vieraillemme ja kiitokset innokkaille talkoolaisillemme!

 

 

Tervetuloa Tampereen Keskustan telttakatokselle taas 4.9.2017 Tampereen Keskustorille!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

3F:n Portugali

Tiistai 3.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Fado, Futbol ja Fatima muodostavat F3:n Portugalin.

 

 

Olen Portugalin matkoillani tutustunut kaikkiin noihin kolmeen asiaan, jotka ovat tärkeitä Portugalissa ja ovat tärkeitä portugalilaisille.

 

 

Fatima on katolilaisille tärkeä paikkakunta pohjois-Portugalissa.

 

 

Fatima on tunnettu pyhiinvaelluspaikka, sillä Neitsyt Marian sanotaan ilmestyneen siellä Fatiman ilmestyksessä vuonna 1917 kolmelle lapselle; Lucialle, Jacitalle ja Fransescolle.

 

 

Lokakuisella agrologimatkallamme emme käyneet Fatimassa, mutta tapasimme eri kohteissa turisteja – pyhiinvaeltajia - jotka olivat juuri käyneet tai olivat menossa Fatimaan.

 

 

Olen saanut kerran aiemmin käydä Fatimassa – huomasin, että googlettamalla ”Esko Erkkilä Fatima” löytyi juttujani vain madeiralaisesta Fatima-bussinkuljettajasta, joka ajoi meitä kyyditessämme kolarin eli en ole lainkaan kirjoittanut tälle saitille juttua Fatima-pyhiinvaelluspaikasta. Pitääpä joskus korjata tuo asia.

 

 

Futbol eli jalkapallo on portugalilaisille tärkeä asia.

 

 

Portugali voitti viime heinäkuussa jalkapalloilun Euroopan mestaruuden, joten tulostakin on syntynyt.

 

 

Emme viime kesän agrologimatkallamme käyneet katsomassa jalkapallo-ottelua, mutta hotellihuoneen televisiosta sitä tuli eri kanavilta ympäri vuorokauden.

 

 

 

Fado on 1820-luvulla Portugalissa kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji.

 

 

Portugalin kolmesta F:stä näimme ja kuulimme fadoa.

 

 

 

Fado on ilmeeltään surumielistä musiikkia, mutta aina sitä kannattaa kuunnella, kun käy Portugalissa.

 

 

Fado merkitsee suomennettuna kohtaloa.

 

 

Fado on vuonna 2011 liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

Meillä ei ollut agrologimatkamme ohjelmassa fado-esitystä, mutta halusimme sellaisen kokea viimeisenä iltanamme Portugalissa ja asia järjestyi mainion oppaamme Mika Palon toimesta.

 

 

 

 

 

Meille esiintyneessä fado-yhtyeessä oli kolme soittajaa,…

 

 

 

 

 

…miessolisti sekä…

 

 

 

 

 

…naissolisti.

 

 

 

 

 

Fado-esitys sai matkaseurueemme hieman surullisen näköiseksi vai oliko surumielisyyden syynä, että pian matkamme läheni loppuaan!

 

 

 

 

 

Vielä hienot pokkaukset ja fado-esitys oli päättynyt.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hämeenpuiston puistofiestassa oli mukava kokea se luottamus, joka kansalaisilla on Juha Sipilää ja Keskustaa kohtaan!

Maanantai 10.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin tapahtumatoimisto ja Kulttuuripalvelut järjestivät eilen jo kuudennen kerran Tampereen Hämeenpuistossa

 

Hämeenpuiston puistofiestan.

 

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö ja Keskustan Pirkanmaan piiri osallistuivat puistofiestaan osastolla, jonka nimi oli Tampereen Keskustajärjestöt.

 

 

 

 

 

 

Sää suosi tapahtumaa ja väkeä oli Hämeenpuistossa liikkeellä viiden tunnin aikana ehkä jopa 20.000 henkeä!

 

 

Kyseessä oli ilmeisesti suurin yleisötapahtuma Tampereella, johon Keskusta on milloinkaan osallistunut.

 

 

Tavoitimme suuren joukon sellaisia henkilöitä ja perheitä, joita emme ole aikaisemmin tavoittaneet.

 

 

Voidaan aiheellisesti myös todeta, että monet henkilöt ja perheet pääsivät ensimmäisen kerran yhteyteen Keskustan ja keskustalaisten kanssa tässä tapahtumassa.

*************

 

 

Olin toiminnanjohtaja Jaana Viilon sekä Johannes Jonov´n kanssa mukana aamuvarhaisesta tilaisuuden loppuun saakka ja kokemuksemme olivat todella hienot.

 

 

Tässä pieni kuvakertomus eilisestä:

 

 

 

 

 

 

Suuri kiitos kansanedustaja Arto Pirttilahdelle, joka oli kansalaisten tavattavissa osastollamme monta tuntia.

 

 

 

 

 

 

Olipa mukava seurata, kun kansanedustajamme toimi osastollamme aktiivisena talkoolaisena ja tarjoili innokkaasti kahvia ja mehua vieraillemme!

Esimerkillistä toimintaa!

 

 

 

 

 

 

Keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja ja eduskunnan 1. varapuhemies Mauri Pekkarisen erityisavustaja Jouni Ovaska oli mukana ja myös hän oli Pirttilahden ohella avuliaana talkoomiehenä osastollamme.

 

 

 

 

 

 

Keskustan Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Riitta Koskinen hääri osastollamme talkoolaisena monta tuntia ja hän otti omaksi roolikseen ilmapallojen jakamisen perheiden pienimmille sekä poliittiset keskustelut vanhempien kanssa.

 

 

 

 

 

 

Pääsin harvoina hiljaisina hetkinä yhteiskuvaan kansanedustaja Pirttilahden ja piirimme puheenjohtaja Riitta Koskisen kanssa!

 

 

 

 

 

 

Kuvan ottajana toimi Keskustan Pirkanmaan piirin toiminnajohtaja Jaana Viilo, joka tässä on turvallisesti kansanedustaja Arto Pirttilahden kainalossa.

 

 

 

 

 

 

Sata maratonia juossut ikinuori Johannes Jonov ehti joka paikkaan, mutta hän otti päävastuun siitä, että aina oli erivärisiä ilmapalloja annettavaksi perheiden pienimmille.

 

 

 

 

 

 

Keskusta-aktiivi Kaisa Leppänen oli aktiivinen kaikissa talkootehtävissä, joita vaativan tilaisuuden järjestäminen edellytti.

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

 

Kansalaiset antoivat Puistofiestan aikana vahvan tuen Juha Sipilän ja Keskustan toiminnalle, jolla Suomea nyt laitetaan kuntoon.

 

 

Kansalaisilta saamamme palaute sai aiheellisesti kansanedustaja Arto Pirttilahden ja minut myhäilemään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sama mies ajotavaltaan enkeli Suomessa, mutta paholainen Venäjällä

Keskiviikko 29.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kaikki suomalaiset rehutehtaat ovat aikoinaan tutkineet erilaisia yhteistyömahdollisuuksia Venäjällä Kontupohjassa toimivan rehutehtaan kanssa.  Näin teki myös nelikymmenvuotinen työnantajani eli Raisio.

 

 

Olin mukana yhdellä tutustumismatkalla – tai olla vuonna 2006 – kun kaavailimme erilaisia yhteistyömahdollisuuksia Kontupohjan rehutehtaan kanssa.

 

 

Lensimme Joensuun lentokentälle, josta venäläinen autoilija nouti meidät.  Nykyään Helsingistä taitaa olla suoria lentoja Petroskoihin, mutta silloin niitä ei ollut.

 

 

Venäläisellä kuskillamme oli allaan tilava Toyota ja sen peräpenkillä oli mukava matkustaa.

 

 

Kuljettajamme oli Suomen puolella liikkuessamme ajotavoiltaan kuin enkeli.

 

 

Kuljettajalla turvavyö kiinni, kaikki nopeusrajoitukset tunnontarkasti huomioiden ja siistiä ajotapaa noudattaen matkastamme Joensuusta Niiralan tulliaseman kautta Petroskoihin ja sieltä edelleen Kontupohjaan tuntui tulevan oikein turvallinen reissu.

 

 

Kaikki kuitenkin muuttui sen jälkeen, kun ohitimme Niiralassa Venäjän tullin.

 

 

Kuljettajastamme kuoriutui suoranainen paholainen, sillä turvavyötä hän ei Venäjän puolella suostunut käyttämään, jokaisen muun samaan suuntaan menevän ohi oli päästävä ja itsemurhaohituksia tehtiin jatkuvasti.

 

 

Me takapenkkiläiset sanoimme etupenkillä istuvalle tulkkina toimivalle vientisihteerillemme, että hänen on vaadittava kuljettajamme ajotapaan muutosta.

 

 

Vientisihteeri aristeli ja sanoi, ettei hän voi antaa kuljettajalle ohjeita.

 

 

Totesin, että me maksamme tämän kyydin, joten me annamme myös ohjeet turvalliselle matkanteolle.

 

 

Lopulta vientisihteeri antoi kuljettajalle ohjeet ja loppumatka Petroskoihin sujuikin kohtuullisesti.

 

 

**************

 

 

Pidimme illalla erään asiakkaamme kanssa tärkeän palaverin Petroskoissa ja nautimme paikallisen isäntämme tarjoaman maittavan illallisen.

 

 

Jatkoimme aamulla matkaa kohti Kontupohjaa.

 

 

Yöllä oli satanut ja tiellä oli paljon lätäköitä, joiden vuoksi vesiliirtoon joutumiseen oli suuri vaara.

 

 

Kuljettajamme oli unohtanut kaikki edellispäivänä saamansa ohjeet ja kuolemaa halveksuva asenne oli taas päässyt villitsemään hänen ajotapansa.

 

 

Vaati uuden ja tiukan puhuttelun, jotta matkantekomme muuttui kohtuullisen turvalliseksi.

 

 

*************

 

 

Tämä omakohtainen kokemus venäläiskuljettajan ajotavoista auttaa ymmärtämään, että miksi venäläisteiden varsilla on jatkuvasti ristejä ja seppeleitä niiden matkustajien muistoksi, jotka ovat kohdanneet matkansa pään Venäjän maanteillä – syy eivät ole heikot tiet vaan venäläiskuljettajien kuolemaa halveksuva ajotyyli!

 

 

-Esko Erkkilä-

On aika huolehtia valkosipulimaan lehtikatteesta

Tiistai 26.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Uskallan todeta, että olen kuluneiden viidentoista vuoden aikana hankkinut jonkinlaisen kokemuksen omaan käyttöön kasvatettujen valkosipuleiden viljelystä.

 

 

Uutta kuitenkin aina oppii ja viimekesän kokemuksen perusteella joudun toteamaan, että myös valkosipulilla ilmenee monokulttuuriviljelyn ongelmat.

 

 

Monokulttuuriviljely tarkoittaa, että samaa kasvia viljellään vuodesta toiseen samalla kasvupaikalla.

 

 

Opin viime kesän tuloksena, että myös valkosipuli vaatii hyvin menestyäkseen vuoroviljelyä.

 

 

Istutin viime syksynä valkosipuleita hieman yli sata rivimetriä ja kaikki aivan uuteen paikkaan.

 

 

Käytän siemenenä omaa siementä, mutta mukanani ulkomaan matkoilla olleet tietävät, että pyrin aina hankkimaan valkosipulikantaamme ulkomaista siementä.

 

 

Parhaimmat valkosipulinmyyjät ovat venäläiset mummot, jotka teiden varsilla tai venäläisillä toreilla myyvät itse kasvattamiaan valkosipuleita.  Mummojen valkosipuleista saa parasta terästystä omaan valkosipulikantaan!

 

 

Erehdyin kerran ostamaan Viipurin Kauppahallista letitettyjä kiinalaisia valkosipulipalmikoita. Ne olivat varmaan laadukkaita ruuanlaittoon, mutta täysin kelvottomia siemeniksi, sillä yksikään ei itänyt – ilmeisesti letitetyt valkosipulit on käsitelty idunestoaineilla, jotta ne eivät idä!

 

 

Valkosipulit istutetaan ihannetapauksessa kaksi viikkoa ennen talventuloa.  Koska kukaan ei pysty ennustamaan tarkkaa talventuloaikaa, pyrin istuttamaan valkosipulit lokakuun puolenvälin tienoilla, mutta ennen marraskuun alkamista.

 

 

Mutta piti kirjoittaa valkosipulimaan lehtikatteesta!

 

 

Valkosipulimaa kannattaa kattaa lehtikatteella toukokuun lopulla.

 

 

Toimiva systeemi on se, että syksyllä haravoidut tai lehtipuhaltimella nurmikoilta kerätyt lehdet varastoidaan talven yli valkosipulimaan vierellä.  Lehdet alkavat maatumaan talven aikana sopivasti, jotta ne ovat parhaimmillaan kateaineeksi keväällä.

 

 

Ennen kattamista valkosipulimaa kannattaa lannoittaa, sillä valkosipuli pitää kasvuvoimaisesta paikasta.

 

 

Lannoittamisen jälkeen ja ennen kattamista rivivälit pitää harata huolellisesti.

 

 

 

 

 

 

Meillä käytetään valkosipulimaalla rivivälinä 40 senttiä ja olen jätelaudasta rakentanut laatikon, joka sopii riviväliin.

 

 

Työskentelylankulla seisten laatikko täytetään lehdillä ja kateaineeksi käy tällä menetelmällä hieman ”krouvimpikin” aines, sillä laatikon avulla kaikki kateainekset saadaan sopivasti ja turvallisesti riviväleihin.

 

 

 

 

 

 

Käytöstä poistetut lasten pesupaljut sekä laskettelupulkat ovat tässäkin hommassa verrattomia työvälineitä.

 

 

 

 

 

 

Katettu valkosipulimaa tietää kesän mittaan työnsäästöä, sillä rikkakasvien kitkentää ei juurikaan tarvita. Myös rivivälien haraaminen on tarpeetonta, sillä maan rakenne säilyy katteen alla erinomaisena.

 

 

Nyt vaan elokuuta ja oman pellon valkosipuleita odottamaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikä painaa koululaisen repussa?

Perjantai 23.1.2015 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry eli tuttavallisemmin MSL-Tampere järjesti eilen eli torstaina tammikuun 22. päivänä Kirjastotalo Metsossa kaikille avoimen luento- ja keskustelutilaisuuden.

 

Tilaisuuden toisena alustajana oli KM, emäntä Minna Sarvijärvi Ylöjärven Kurusta.

 

Sarvijärven alustuksen teemana oli

 

”Mikä painaa koululaisen repussa”

 

 

Minna on asiassa asiantuntija, sillä hän toimii Viljakkalassa Karhen koululla opettajana.

 

 

 

 

 

 

Mainittakoon, että Minna on Pirkanmaan vaalipiirissä Keskustan eduskuntavaaliehdokas.

 

 

Olin paikalla tilaisuudessa ja tekemieni muistiinpanojen perusteella Minna Sarvijärvi käsitteli otsikkoaihettaan mm. näin:

 

 1.      Yöunen vähyys painaa pienen koululaisen ”repussa”.

 

• kasvu väsyttää ja sen vuoksi vanhempien olisi huolehdittava, että koululainen painuisi pehkuihin klo 21.00 tienoilla

 

 2.      Ruokana pitää koululaisella olla ”rehellinen ruoka”

 

• kaikenlaiset raksut ja naksut kuuluvat vain tiettyihin juhlahetkiin!

 

 3.      Rasituksen ja levon oikeasta suhteesta on huolehdittava

 

 4.      Energiajuomat, alkoholijuomat ja päihteet eivät kuulu koululaisen elämään

 

• paljonko on paljon tupakkaa tai energiajuomia?

 

 5.      Koululaisten ruutuaikaa pitää rajoittaa

 

• ruutuaikaa ei ole ainoastaan se aika, jolloin illalla katsotaan televisiota, vaan esim. kännyköiden ruutuja koululaiset yrittävät kouluaikana tiirailla salaa

 

• vanhempien kannattaa joskus tutkailla, että millaisia viestejä ja mihin vuorokauden aikaan koululaiset viestittelevät toisilleen

 

•  koululaisen sanavarasto kapenee liiallisen ruutuajan seurauksena

• ”voiko johtolangasta virkata?”

• ”soisten järvien rannoilla kasvaa…” – koululaisen kysymys: ”Mikä on soisten järvi?”

 

 

 

 

 

 

”Kehu lapsi päivässä”…

 

 

…oli eräs Minna Sarvijärven antama vinkki vanhemmille!

 

 

Opettaja, KM, emäntä ja kansanedustajaehdokas kiteytti sanomansa näin:

 

 

Arjen järjellä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Valoviikkojen valokuvioiden tuhoamishanke - mitä kaikkea hämärää hankkeeseen liittyykään?

Torstai 8.1.2015 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitin tällä palstalla 3.1.2015 Tampereen pormestarin johdolla suunnitellusta toimenpiteestä, jolla olisi jo toissapäivänä eli loppiaisena tuhottu Tampereen Valoviikkojen valokoristeet.

 

 

Tampereella oppositioon sysätty ryhmittymä – Keskusta, Perussuomalaiset, Tampereen Puolesta, Kristillisdemokraatit sekä SKP – teki kuitenkin pormestarin siunaamasta tuhoamishankkeesta julkisen ja ainakin vielä eilen illalla Valoviikkojen koristeet loivat tunnelmaa Tampereen keskikaupungille.

 

 

 

 

Aamulehti uutisoi ”oppositioryhmän” vaatimuksesta näyttävästi sunnuntaina 4.1.2015.

 

 

Aamulehden mukaan pormestari olisi nyt muuttamassa kantaansa valokoristeiden tuhoamisessa, sillä hän on todennut toimittaja Aki Taposen mukaan mm. näin:

 

 

”Valoviikot ovat minulle sydämen asia, enkä ole valmis hyväksymään niiden tason laskua”

 

 

On lohdullista lukea samaisesta Aamulehden jutusta pormestarin sanoneen näin; ”…eikä esimerkiksi yhtään päätöstä valoviikkojen Hämeenkadun osalta ole vielä tehty.”

 

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Otin pormestarin siunaaman valokoristeiden tuhoamishankkeen esille Maanantaimarkkinoilla 5.1.2015 ja kaikki haastattelemani tamperelaiset pitivät ihmeellisenä, jos Tampereen keskustaan jo vuosikymmenet kuuluneet valokoristeet tuhottaisiin.

 

 

**********

 

 

Tampere ja sen johtamiskulttuuri saivat valokoristeiden tuhoamishankkeesta jälleen vahvan lommon kylkeensä.

Tätäkö on se paljon mainostettu tiedolla johtaminen?

 

 

Miksi Kokoomus haluaa Tampereella ehdoin tahdoin toimia samoin kuin se tekee valtakunnan tasolla? Eivätkö Stubb´n toilailut ole opettaneet Tampereen Kokoomuksen keskeisille toimijoille mitään?

 

 

Ylimielinen, luottamushenkilöt ohittava ja salaileva toimintatapa ei ole nykypäivää – nykyään tarvitaan todellista avoimuutta.

 

 

Ei riitä, että avoimuudesta puhutaan hymyssä suin juhlapuheissa ja kaiken maailman julistuksissa, mutta toimitaan salakähmäisesti.

 

 

Toivottavasti Valoviikkojen valokoristeiden tuhoamissuunnitelma ja sen ajautuminen karille opettavat Tampereen päättäjille nöyryyttä ja todellista avoimuutta.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kulttuuriluotsi - vertaisohjaaja kulttuuriin tutustumisessa

Keskiviikko 1.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin Museopalvelujen Kulttuurikasvatusyksikkö aloitti kuluvan vuoden alussa uuden palvelumuodon – kulttuuriluotsitoiminnan.

 

Sain rautaisannoksen kulttuuriluotsitoiminnasta eilen, kun osallistuin Sitran ja Tampereen kaupungin järjestämään kutsuseminaariin, jossa paneuduttiin kuntatalouden haasteisiin sekä senioriväestön hyvinvoinnin näkymiin.

 

Kulttuuriluotsi on vapaaehtoisuuden periaatteella toimiva henkilö, joka lähtee vertaisohjaajaksi täysikäisten henkilöiden seuraksi ja tueksi museovierailulle.

 

Luotsin kanssa pääsee maksutta tutustumaan museoihin.

 

Tampereella kulttuuriluotsikohteina ovat;

 

• Tampereen taidemuseo
• Muumilaakso
• Sara Hildénin taidemuseo
• Mediamuseo Rupriikki
• TR1 Taidehalli
• Vapriikki
• Työväenmuseo Werstas
• kesällä kohteena on lisäksi Amurin työläismuseokortteli

 

 

Kulttuuriluotsi ei ole opas vaan hän on vertaisohjaaja.

 

Miten kulttuuriluotsin saa kaverikseen museoon?

 

• valitse kohde em. museoista
• ota yhteys Tampereen kaupungin vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriin puhelimitse 040 806 3910
• Sinulle etsitään vapaaehtoinen kulttuuriluotsi kaveriksi museokäynnille
• kulttuuriluotsi saapuu sovittuna hetkenä valitsemasi museon ala-aulaan ja nyt voit tutustua museoon yhdessä kulttuuriluotsin kanssa

 

Kulttuuriluotsitoiminta on alkanut Jyväskylässä vuonna 2006 ja nyt se on Tampereen ohella levinnyt mm. Vantaalle, Järvenpäähän, Kuopioon sekä Hankoon.

 

Kulttuuriluotsi voi ”luotsata” kerrallaan 1 – 5 henkilöä.

 

Kulttuuriluotsitoiminta pyrkii rohkaisemaan niitä henkilöitä kulttuurin pariin, jotka haluavat rohkaisua ja tukea kulttuuriin tutustumisessa.

 

Kulttuuriluotsit ovat tänä vuonna Tampereella toimineet vertaisohjaajina 270:lle henkilölle museokäynneillä.

 

Kannatan lämpimästi kulttuuriluotsitoimintaa ja toivon, että se löytää runsaasti uusia käyttäjiä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Puolassa syntyneen ja kahdesti Nobel-palkinnon saaneen Marie Curien kipsipatsas on Varsovan Teknillisessä museossa

Keskiviikko 14.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Tutustuin taannoisella Puolan matkallamme Varsovan Kulttuuritalossa eli Stalinin hampaassa sijaitsevaan teollisuuden ja teknologian museoon.

 

 

 

 

 

 

************ 

Curien kipsipatsas on sivuosassa museossa, sillä museossa esitellään Puolan saavutuksia teollisuuden ja teknologian saralla.

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tekniikan amatöörinä museosta jäi mieleen se, että puolalainen tekniikka on ”karkeatekoista” ja se ilmenee jo sisäänkäynnin vierellä sijaitsevista laitteista.

 

 

 

 

 

 

Museossa on esillä entisaikojen autoja T-mallin Fordista…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 …aina Polski Fiat 508 ”Junak” malliin saakka!

 

 

 

 

 

Museon ”Talous” –osastolla oli mielenkiintoista nähdä pyykinpesukoneiden ja mankeleiden historiaa.

 

 

 

 

 

Nykypäivän suomalaistalouksissa tuttu Miele-merkki omaa näköjään pitkät perinteet!

 

 

 

 

Oli yllätys, että 1960-luvulla Puolassa on valmistettu monia televisiomalleja. Unimor-tehdas on sijainnut Gdanskissa.

 

 

 

 

 

Se puolestaan ei ollut yllätys, että Puolan kaivosteollisuutta esiteltiin museossa varsin laajasti.

 

Puolastahan se kivihiili paljolti tulee, jonka kautta Suomen hallitus noudattaa ”hiilenmustaa energiapolitiikkaa”!

 

 

 

 

Erään näyttelysalin permannolla oli suurehko koululuokka kuuntelemassa asiantuntijan esitystä menneistä ajoista.

 

Kannatettava idea myös Suomeen!

 

***************** 

 

Varsovassa käydessä kannattaa poiketa myös Teknillisessä museossa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen Pyrinnön toiminnanjohtaja, urheiluvaikuttaja Jarmo Hakanen sai MSL-Tampereen kulttuuripalkinnon

Sunnuntai 16.3.2014 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry  - tuttavallisemmin MSL-Tampere - on Tampereella toimiva vireä yhdistys, joka tuottaa koulutus- ja kulttuuripalveluja jäsenistölleen sekä yhteistyökumppaneilleen.  Jäsenistön ja yhteistyökumppaneiden kulttuuririentojen edesauttaminen on keskeisellä sijalla yhdistyksen toiminnassa.

 

Toimin MSL-Tampereen puheenjohtajana hieman yli kaksi vuotta, mutta kun luottamustoimeni lisääntyivät, siirryin ”radalta katsomon puolelta huutelevaksi myötäeläjäksi”.

 

MSL-Tampereen vuosittaisessa toiminnassa on merkittävällä sijalla myöntää yhdistyksen kulttuuripalkinto ansioituneelle tamperelaiselle, joka on kunnostautunut paikallisen kulttuuritoiminnan ja sivistyksellisen oikeudenmukaisuuden edistäjänä.

 

 

 

 

MSL-Tampereen kulttuuripalkinto on vesuri ja sen sai tiistaina 11.3.2014 Tampereen Pyrinnön toiminnanjohtaja Jarmo Hakanen.

 

 

 

 

MSL-Tampere perusteli Jarmo Rantaselle ojennetussa saatteessa hänelle myönnettyä huomionosoitusta näin:

 

”Jarmo Hakanen on pitkään ja ansiokkaasti toiminut Suomen, Pirkanmaan ja Tampereen urheiluelämän toimijana, kehittäjänä ja vaikuttajana. Hän on osoittanut sekä työssään että luottamustehtävissään yleisseuratyön tärkeyden ja merkityksen niin nuoriso- kuin aikuisurheilussa.

 

Hakanen on vaikuttanut Tampereen Pyrinnössä, Hämeen piirissä ja Suomen Urheiluliitossa. Hän on edistänyt seurojen välistä yhteistyötä ja toiminut myös urheilutoimittajana korostaen pirkanmaalaisen urheilun esilläoloa. Tämän vuoden Suomen urheilugaalassa hänet valittiin Suomen urheiluvaikuttajaksi. Suomen Urheilulehden vuosittain ylläpitämässä TOP-100 –urheiluvaikuttajalistalla Hakanen on ollut jatkuvassa nousussa (nyt sijalla 37). Listan harvinaisuus on se, että ainoana vanhempi-lapsi –parina listalla on isän lisäksi myös tytär Elisa Hakanen.”

 

 

Onnittelut myös tältä suunnalta Jarmo Hakaselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

On populistista syyttää tilaaja-tuottaja - mallia kaikista Tampereen ongelmista

Maanantai 27.1.2014 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry – tuttavallisemmin MSL-Tampere – jonka puheenjohtajana taannoin toimin runsaat pari vuotta, järjesti Kirjastotalo Metson Toivonen-salissa mielenkiintoisen kaikille avoimen yleisötilaisuuden 23.1.2014.

 

 

 

 

Paikalla oli nelisenkymmentä kiinnostunutta osanottajaa.

 

 

Tilaisuuden alustajana toimi Tampereen kaupungin tilaajajohtaja, vast´ikään eli 22.11.2013 tohtoriksi väitellyt Kari Hakari.

 

Hakarin väitöskirjan nimi on:

”Uusi julkinen hallinta – kuntien hallinnonuudistuksen kolmas aalto?”

Se löytyy googlaamalla vaikkapa näin: "Kari Hakari väitöskirja”.

 

 

MSL-Tampereen järjestämän yleisötilaisuuden julkistettuna teemana oli "Tampereen kaupungin tilaaja-tuottaja –mallin hyvät ja huonot puolet". 

 

 

 

 

Yleisötilaisuuden avasi MSL-Tampereen puheenjohtaja Kaarina Peltomäki…

 

 

 

 

 

 

 

…ja sen johdattelija toimi MSL-Tampereen sihteeri Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen.

 

 

 

 

 

Tilaajajohtaja Kari Hakari oli otsikoinut esityksenä…

 

 

 

 

 

…”Tampereen toimintamalli ja tulevaisuudennäkymiä”.

 

 

 

 

 

Tilaajajohtaja Hakarin mukaan Tampereen toimintamalliin kuuluvat tasavertaisina tilaaja-tuottaja -malli, asiakaslähtöinen prosessiajattelu ja pormestarimalli.

Tilaajajohtaja Hakari, jos kuka tuntee Tampereen kaupungin tilaaja-tuottaja -mallin, sillä hän on sen "isä" ja on tehnyt siitä myös uunituoreen väitöskirjan.

 

 

Kari Hakari kysyi tilaaja-tuottaja –mallia populistisesti arvostelevilta, että minne menet toimintamalli, ei suinkaan, että minne menet tiltu (tilaaja-tuottajamalli)!

 

 

 

 

Kannatan pääsääntöisesti tilaaja-tuottaja –mallia, mutta tässä uskallan olla Hakarin kanssa vahvasti eri mieltä – luottamushenkilöiden viisikko samaistuu liian helposti neljän vahvan virkahenkilön mielipiteisiin ja sen vuoksi luottamushenkilöiden sana on varassa hukkua virkahenkilöiden mielipiteiden alle.

 

On myös muistettava, että pormestarit ja apulaispormestarit vaihtuvat neljän vuoden välein, mutta virkahenkilöt istuvat jakkaroillaan kunnallisvaaleista välittämättä.

 

*************

 

Tilaajajohtaja Kari Hakari esitteli asiaansa monien diakuvien avulla ja pääosin kannatan Hakarin esittämiä näkökantoja.

 

Yleisötilaisuudessa pikkupoliitikot halusivat ”loistaa” ja vastustivat vahvasti ”poliittisten pisteiden keruu –mielessä” tilaaja-tuottaja – mallia. On kuitenkin muistettava, että he ovat sen aikoinaan hyväksyneet.

 

Totean selkeästi, että Tampereella on vakavia ongelmia, mutta niiden perussyy ei ole tilaaja-tuottaja –malli.

 

Tunnen läpikotaisin Tampereella teknisen puolen tuottajapuolen ja tiedän, että siellä ei politikointia harrasteta, vaan toiminta on siellä yritysjohtamista.

 

Olin mielissäni, kun tilaajajohtaja peräänkuulutti välttämään politikointia ja painottamaan työskentelyä yritysjohtamiseen. Täydet pisteet tilaajajohtaja Kari Hakarille!

 

Käytin tilaisuudessa parikin puheenvuoroa ja toisessa puheenvuorossani kiinnitin seuraaviin asioihin huomiota:

 

• kuilu tilaajan ja tuottajan välillä pitää poistaa. Tilaajapuolen henkilöt kokevat olevansa arvostetummassa asemassa kuin tuottajat ja tämä harhakuvitelma pitää poistaa

• Kataisen hallituksen suunnittelemien kunta- ja sote-uudistusten perään ei Tampereella pidä haikailla, sillä ne eivät tule nykyhallituksen kaavailemalla tavalla toteutumaan

• vammaispalveluihin panostamista pitää lisätä

• luottamushenkilöt päättävät, virkahenkilöt valmistelevat ja toteuttavat

• palveluja tilataan huonosti. Tilaamiseen on panostettava ja tilaajan koulutusta on lisättävä, jotta tilaajapuolen henkilökuntamäärää voidaan optimoida todellista tarvetta vastaavaksi 

• sopimukset ovat kaiken toiminnan perusta. Seuraavan vuoden sopimukset on saatava molemmin puolin hyväksytyiksi ”vanhan vuoden” puolella

 

 

Tilaisuuden jälkeen käytiin monia mielenkiintoisia keskusteluja. Niissä tuli esille, että erityisesti terveydenhoidon, vanhuspalvelun ja myös muiden ”pehmeiden” palvelujen puolella tuotantohenkilökunta joutuu työskentelemään vajavaisilla resursseilla. Puuttuu autoja, puuttuu kännyköitä ja puuttuu todellista työnjohtoa, jotta asiat pystyttäisiin hoitamaan kunnolla sekä kustannustehokkaasti.

 

Henkilökohtaisena yhteenvetonani totean, että Tampereen tilaaja-tuottaja – mallin ongelmana on tilaajan tottumattomuus bisneshenkiseen ja kustannustehokkaaseen toimintaan.

 

Ei ole osattu orientoitua siihen, että sitä saa mitä tilaa!

 

 

Kiitän MSL-Tamperetta hienon yleisötilaisuuden järjestämisestä ja toivon, että helmikuun 20. päivänä samassa paikassa järjestettävä tilaisuus on yhtä antoisa!

 

Kuulimme, että silloin tilaajapäällikkö Risto Laaksonen alustaa vähintään yhtä mielenkiintoisista asioista kuin Kari Hakari 23.1.2014!

 

 

-Esko Erkkilä-

Yrityskulttuurien sulauttaminen fuusiotilanteissa onnistuneeksi kokonaisuudeksi on johdon, mutta myös koko henkilöstön koetinkivi

Perjantai 21.6.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain työurani aikana olla mukana ja seurata eri etäisyyksiltä monenlaisia yritysten muutostilanteita.

 

Bisnesmaailmassa, jos missä pätee vanha ja koeteltu totuus:

 

Vain muutos on pysyvää

 

Yritysfuusioiden toteuttaminen on muutostilanteista eräs vaativin. Se on sitä yritysjohdon, mutta se on sitä koko henkilön vinkkelistä.

 

Yritysfuusio koettelee henkilöstöä, sillä onhan ”minun yritykseni muuttumassa”.

 

Fuusiotilanteisiin verrattava muutostilanne ovat organisaatiomuutokset ja erityisesti organisaatiomuutosten odottelu.

 

Organisaatiomuutoksen odottelua on varmaan kokenut jokainen, joka toimii tuloksentekoon tähtäävässä organisaatiossa. Jokaiselle on tuttu tilanne, jossa käytävillä kuiskitaan; ”ei tämä näin voi jatkua”.

 

Sain toimia viime vaalikauden ajan Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana.  Yrityksen omistajana on Tampereen kaupunki, mutta siitä huolimatta samat lainalaisuudet pätevät Infrassakin, kuin normaalissa yrityksessä, joka muuten nykyisin on Tampereen Infra Liikelaitos – yksi muutos sekin!

 

Kaupunginvaltuusto valitsi tämän vuoden alussa minut jatkamaan Infran johtokunnassa; nyt johtokunnan jäsenenä.

 

Uskon, että kokemuksestani yritysmaailmassa on hyödyksi Infralle ja sitä kautta tamperelaisille.

 

Infra perustettiin vuoden 2009 alussa ja sen muodostivat silloin useat Tampereen kaupungin yksiköt.

 

Auto- ja konekeskus, katu- ja vihertuotanto sekä suunnittelupalvelut olivat ne yksiköt, jotka liikelaitoksen perustamisvaiheessa muodostivat Infran. Henkilöstöä perustamisvaiheessa oli hieman alle 800 henkilöä.

 

Nyt Infran muodostavat seuraavat yksiköt:

 

• korjaamopalvelut
• liikennepalvelut
• rakentamispalvelut
• kunnossapitopalvelut
• suunnittelupalvelut
• paikkatietopalvelut

 

Infran liikevaihto oli viime vuonna 69,4 M€ ja viime vuoden lopussa Infran palkkalistoilla oli 483 henkilöä – henkilöstömäärä on tänä vuonna hieman pienentynyt.

 

Infran toimintaan voi tutustua googlaamalla vaikkapa ”Tampereen Infra” – myös edellä esitetyt tiedot on poimittu kaikille avoimista nettitiedoista.

 

Infran nettisivuilta löytyy mm. viime vuoden toimintakertomus, jossa yksityiskohtaisesti kerrotaan liikelaitoksen toiminnasta. Kannattaa tutustua!

 

 

*************

                                                                     

Infrassa pätevät samat lainalaisuudet kuin normaaleissakin yrityksissä – pitäytyminen vanhaan on vaanimassa.

 

Tilanne on luottamushenkilön tiedostettava ja on asetettava linjauksensa sen mukaan.

 

Pitäytyminen vanhaan on tiettyyn rajaan saakka positiivista, mutta liian pitkälle se ei saa mennä. Toimivalla johdolla on tämän rajan määrittämisessä suuri vastuu – luotan asiassa Infran toimivaan johtoon!

 

********

 

Yritysjohdon lisäksi fuusiotilanteissa ja uudelleen organisoitaessa yrityksen kuvioita suuri vastuu on luottamushenkilöillä, työsuojeluvaltuutetuilla ja muilla työntekijäorganisaatiolla – pystyvätkö ne olemaan vastuunsa mittaisia!

 

Voin vakuuttaa, että Infrassa näin on – asia pätee yritysjohdon, henkilöstön, yrityksen henkilöstöorganisaatioiden sekä luottamushenkilöjohdon osalta!

 

 

-Esko Erkkilä-