Mielenkiintoinen omatoimimatka entisen DDR:n alueelle

Torstai 1.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Palasin eilisen varhaistunteina viiden päivän omatoimimatkalta entisen DDR:n alueelle.

 

Teimme matkamme sukulaismiehen kanssa ”kahteen pekkaan”, joten tässä jutussa ja tulevissa jutuissani kertomat kokemukset sekä havainnot perustuvat itsenähtyyn.

 

 

Lensimme Helsinki-Vantaan lentoasemalta Berliiniin ja lähdimme Berliinin rautatieasemalta runsaan parin tunnin junamatkalle Dresdeniin.

 

 

 

 

 

Totesimme Berliinin rautatieasemalla, että Kone Oy on rakentanut monikerroksiseen asemarakennukseen kaikki rullaportaat.

Melkoinen referenssi suomalaisyritykselle!

 

 

 

 

Matkustimme Berliinistä Dresdeniin saksalaisveturin vetämässä slovakialaisessa junavaunussa, jonka pääteasema oli Bratislava.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommunismin aikana ei haluttu muistella sotia ja se merkitsi mm. sitä, että rakennuksia kohdanneet ampuma- ja sirpalevauriot piti paikata. Tässä dresniläisen kirkon sivusisäänkäynnin paikkaukset.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teimme päivän retken Leipzigiin ja näimme siellä tiettyä nostalgiaa DDR:n aikaan – Volkseigene Möbelkombinaten kattomainos on hyväntuulisen huvittava esimerkki tästä!

 

 

 

 

 

Lähestyvät EU-vaalit näkyivät Dresdenissä sekä Leipzigissä, sillä varsinkin europarlamentin nykyinen puhemies Martin Schulz kampanjoi molemmissa kaupungeissa näkyvästi.

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viikon verran kestävät jokiristeilyt Reinillä ovat eräs tapa tutustua Saksan ja sen naapurimaiden jokilaaksoihin

Sunnuntai 3.11.2013 - -Esko Erkkilä-

Totean heti juttuni aluksi, että en omaa kokemusta muutaman päivän kestävistä jokiristeilyistä esim. Saksan joilla, mutta pääsimme taannoisella Saksan-matkallamme läheltä seuraamaan niitä puitteita, jotka ovat ”arkipäivää” esim. Rein- tai Mosel-jokien jokiristeilyillä.

 

 

 

 

Tässä laiturilta kuvattuna yleisnäkymä jokiristelyaluksesta.

Kuva on otettu Koblenz´ssa Mosel-joen puolella, mutta lähellä paikkaa, jossa Mosel yhtyy Rein-jokeen.

 

 

 

 

Tässä puolestaan Trier´ssä otettu kuva Swiss Gloria -risteilyaluksesta, joka oli saapunut kaupunkiin Mosel-jokea pitkin.

 

 

 

 

Saksassa jokialuksilla – niin henkilöliikenteen risteilyaluksilla kuin tavaraliikenteen aluksillakin – on yleinen tapa, että laivan henkilökunnan muutama auto on nostureilla nostettu laivojen takakannelle.

Kun laiva pysähtyy satamaan, on helppo nostaa auto laiturille ja ajella sillä asioita hoitamassa ”laiturikaupungissa”.

 

 

 

 

Kävelimme Koblenz´ssa laiturilla ja otin muutaman kuvan tästä sveitsiläisaluksesta.

En mielestäni syyllistynyt tirkistelyyn, sillä näköalat aluksen sisätiloihin olivat kenen tahansa töllisteltävinä.

 

 

 

 

Yläkerroksella oli tällä aluksella oleskelutilat ja sitä alemmalla kerroksella juhlasali.

 

 

 

 

Juhlasalissa kattaukset olivat valmiina useamman ruokalajin illallista varten.

 

 

 

 

Kun risteilymatkan kesto on viikon verran, on luonnollista, että pyykkitupa kuuluu risteilylaivan varustukseen.

 

 

Seuraavat kuvat on kuvattu Koblenz´ssa Ehrensbreitsteinin linnakkeelta ja kuvauskohteena on risteilylaivaliikenne Mosel-joella ja Reinillä:

 

 

 

 

Rex Rheni-niminen risteilyalus on kääntymässä Mosel-joella ja jättämässä Koblenz´n kaupungin taakseen.

Etualalla vasemmalla näkyy hieman osaa keisari Wilhelm I:n muistopatsaasta, joka sijaitsee Deutsches Eck´llä.

 

 

 

 

Laiva on saatu käännettyä myötävirtaan ja nyt keula kohisten kohti Reiniä!

 

 

 

 

Risteilylaiva Rex Rheni ohittaa Deutsches Eck:n ja pääsee Reinille. 

Huomaa väriero Mosel- ja Rein-jokien vedessä!

 

 

 

 

 

Rex Rheni jättää Koblenz´n ja suuntaa kohti Amsterdamia.

 

 

 

 

Tässä äskeisen kuvan tilanne hieman laajemmassa kuvakulmassa!

Muuten: Tämä ja edellinen kuva on otettu täsmälleen samasta paikasta ja kuvien ottamisella on aikaeroa vajaat parisenkymmentä sekuntia eli se kertoo halvahkon kamerani zoomauskyvystä!

 

 

 

************

 

Tutkailin netistä Kristina Cruises -varustamon risteilyhintoja ja totesin, että esim. ensi pääsiäisenä viikon risteily Zürich & Basel – Strasbourg – Mannheim & Heidelberg – Rüdesheim – Koblenz – Köln – Düsseldorf  – Amsterdam maksaa hyttiluokasta riippuen 2.000 – 2.500 euroa kahden hengen hyteissä.

 

Hintoihin sisältyy täyshoito laivalla sekä edestakaiset lentoliput.

 

 

Siitä vaan risteilemään Reinille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sperrmüll - saksalainen tapa päästä eroon vanhoista isokokoisista kalusteista

Maanantai 28.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Saksalaiset ovat tunnetusti tarkkoja, tehokkaita sekä aikaansaapia - eihän Saksa muuten pystyisi toimimaankaan koko EU:n taloudellisena vetojuhtana.

 

Eräs osoitus saksalaisten pilkuntarkkuudesta on se, että siellä sentin ja kahden sentin kolikot ovat käytössä!

 

Saimme syyskuun lopulla tutustua saksalaisten erääseen erikoistapahtumaan, jonka nimi on...

...sperrmüll.

 

Saksalaisissa kaupungeissa järjestetään muutaman kerran vuodessa sperrmüll-tapahtumia.

 

 

Kyse on vanhojen huonekalujen ja muiden isokokoisten tavaroiden kierrätyksestä!

 

 

Sperrmüll toteutetaan kaupunginosittain ja sperrmüll-päivänä asukkaat voivat viedä vanhat kalusteensa kaduille ja kadunvarsille.

 

Kalusteet saavat olla kaikkien tarkasteltavina sekä myös otettavissa pari päivää ja sen jälkeen kaupungin puhtaanapito käy keräämässä jäljelle jääneet tavarat ammattimaiseen kierrätykseen.

 

Satuimme paikalle, kun Koblenz´n kaupungin eräässä kaupunginosassa oli menossa sperrmüll-tapahtuma.

 

 

Muutama kuva havainnollistaa tapahtuman parhaiten:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********

 

Sperrmüll-tapahtuma antaa satunnaiselle kulkijallekin tilaisuuden hetken nauttia hieman riisuttujen kalusteiden antamasta lepomahdollisuudesta!

 

 

 

 

 

 

********

 

Sperrmüll näyttää kaduilla lähes kaoottiselta, mutta se on kuitenkin eräs lenkki siinä ketjussa, jossa kierrätys näyttäytyy ihmisille parhaimmillaan.

 

YouTubessa on runsaasti sperrmüll-videoita – käy katsomassa!

Löydät aineistoa googlettamalla vaikkapa näin: "YouTube sperrmüll" ja jos et löydä näppäimistöltäsi ü-kirjainta, niin "YouTube sperrmull" riittää vallan hyvin!

 

 

*******

 

 

Olisiko sperrmüll-tapahtumalla tarvetta myös Suomessa?

 

 

-Esko Erkkilä-

Deutsches Eck - paikka Koblenz´ssa, jossa Mosel yhtyy Reiniin

Maanantai 21.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Saksan joet ovat monille nimeltä tuttuja, mutta vasta henkilökohtainen tutustuminen niihin antaa todellista tuntumaa vaikkapa Rein- ja Mosel-jokiin.

 

Syys – lokakuun vaihteessa sukulaispariskunnan johdolla tekemällämme matkalla sain Rein- sekä Mosel-jokiin jonkinlaisen tuntuman.

 

Rein saa alkunsa Sveisin Alpeilta ja se laskee mereen Rotterdamissa.

 

Mosel-joki puolestaan saa alkunsa Col de Bussangista Ranskassa ja se laskee Reiniin Koblenz´ssa Saksassa. Mosel on siis Reinin sivujoki!

 

 

 

 

Saksan matkamme ensimmäinen kohde oli Koblenz ja näimme kaupungin tärkeimmän nähtävyyden eli keisari Wilhelm I:n muistopatsaan siinä kohdassa, jossa Mosel yhtyy Reiniin.

Tässä kuvassa ylhäältä virtaava Mosel yhtyy Reiniin ja jokien kohtaamispaikka on nimeltään Deutsches Eck eli Saksan kulma.

 

 

 

 

 

Deutsches Eck on täyttömaata ja sillä sijaitseva Saksan keisarin ja Preussin kuninkaan Wilhelm I:n muistopatsas on vuosien kuluessa kokenut kovia. 

Muistomerkki paljastettiin elokuussa 1897.

 

 

 

 

 

Monumentti on korkeudeltaan 37 metriä ja siitä ratsastajapatsaan osuus on 14 metriä.

 

 

 

 

 

Neuvostoliittolaisia ja venäläisiä pidetään yleisesti sodan olosuhteissa barbaareina, mutta osaavat ne amerikkalaisetkin. Siitä osoituksena se tuho, joka kohtasi keisari Wilhelm I:n muistomerkkiä amerikkalaisten toimesta, kun kilpajuoksu Berliiniin oli toisen maailmansodan loppunäytöksessä menossa.

 

 

 

 

Muistomerkki paljastettiin uudestaan 25.9.1993.

Keisari Wilhelm I:n muistomerkki on vuodesta 2002 kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon ja sen lisäksi se on suojeltu Haagin yleissopimuksella.

 

 

 

 

 

Keisari Wilhelm I:n muistomerkkiä on sen suuren koon vuoksi vaikea kuvata maanpinnan tasolta, mutta tässä kuitenkin sellainen. 

Tämän jutun aiemmat kuvat on kuvattu joko Rein toisella rannalla sijaitsevalta Ehrenbreitsteinin linnoitukselta tai sinne johtavalta Reinin ylittävän köysiradan – Seilbahn - vaunuista.

 

 

 

 

 

Tässä vielä karttakuva Reinin ja Mosel-joen yhtymäkohdasta eli Deutsches Eck´stä.

 

 

Deutsches Eck ja siellä sijaitseva keisari Wilhelm I:n muistomerkki ovat kohteita, joihin Koblenz´ssa kävijän pitää tutustua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Rein ja sen jokilaakso muodostavat tehokkaan logistisen käytävän

Tiistai 15.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain syys- ja lokakuun vaihteessa matkailla perhekuntani sekä sukulaispariskunnan kanssa viikon verran Saksassa ja Luxemburgissa.

 

Lensimme Helsingistä Frankfurt´iin ja sieltä Rein- sekä Mosel-jokilaaksoja junalla aina Luxemburgiin saakka.

 

Vastasin työurallani volyymiraaka-aineiden hankinnasta, joten katselin maisemia ainakin sivusilmällä myös materiaalien kuljettamisen näkökulmasta.

 

Opin tuntemaan Suomen satamat Haminasta Ouluun sen viidentoista vuoden aikana, jona vastasin työantajani raaka-ainehankinnasta sekä satamalogistiikasta. Helsingin satamat toki jäivät ”opettelematta”, sillä ne ovat niin kaukana kaikesta (rehu)teollisesta toiminnasta.

 

Suomalaisena logistiikka-alan asiantuntijana tunnen pientä kademieltä saksalaista teollisuutta ja talouselämää kohtaan siitä edusta, jonka Saksan läpi virtaavat joet sekä niitä ympäröivät jokilaaksot tuovat Saksalle.

 

Matkasimme Reinin jokilaaksoa pitkin luotijunalla Frankfurt´sta Koblenz´iin ja näimme omin silmin hienon jokilaakson.

 

Tässä pieni kuvakavalkadi junamatkastamme ja jokunen kommentti:

 

Kuvat on otettu luotijunan ikkunasta, kun juna kulki 120…160 kilometrin nopeudella tunnissa.

 

Matkaa Frankfurt´sta Koblenz´iin on n. 130 kilometriä ja matkaan kului luotijunalla 1 tunti ja 23 minuuttia!

 

 

 

 

Veturin luodinoloinen nokka ei tule oikeuksiinsa suoraan edestä otetussa kuvassa.

 

 

 

 

 

Tästä kuvasta saa pienen tuulahduksen Reinistä ja sen jokilaaksosta logistisena käytävänä!

Molemmilla puolilla jokea kulkee rautatie ja samoin maantiet kulkevat molemmin puolin jokea.

Logistisessa käytävässä on siis yksi joki, kaksi maantietä ja kaksi rautatietä!

 

 

 

 

 

Joella raskaassa lastissa olevat jokilaivat kuljettavat monenlaisia teollisuuden tarvitsemia polttoaineita, raaka-aineita ja tarvikkeita.

 

 

 

 

 

Tämä jokilaiva kulkee joko tyhjänä tai vajaalla lastilla, sillä laiva ei ui riittävän syvällä, jotta sillä voisi olla täysi lasti.

 

 

 

 

 

Reinillä kulkee myös hinaajien työntämiä proomuja.

Tässä proomussa näkyvä Vanderwees-niminen yritys kertoo olevansa logistiikan alueella hollantilainen pioneeri ja taitavansa sekä tiekuljetukset että vesikuljetukset.

 

 

 

 

Hiilikuljetukset ovat tyypillisiä Reinillä liikkuvia kuljetuksia.

 

 

 

 

 

Risteilyalukset muodostavat Reinin vesiliikenteestä merkittävän osan…

 

 

 

 

 

…ja se onkin luonnollista, sillä maisemat Rein-jokilaaksossa ovat hienot.

 

 

 

 

 

Viihtyisiltä näyttävät kylät ja pikkukaupungit houkuttelisivat poikkeamaan, mutta luotijunan kyydissä se ei ole mahdollista.

 

 

Lyhyt junamatka Reinin jokilaaksossa vakuutti, että Saksan joet ja jokilaaksot antavat vahvan perustan Saksan hyvinvoinnille, sillä ne merkitsevät edullisia logistiikkakustannuksia saksalaiselle teollisuudelle.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yli puolet on pantava petäjäistä!

Lauantai 9.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarijärven Paavo sai kahden huonon satovuoden jälkeen hyvän sadon, mutta totesi siitä huolimatta vaimolleen, että pannaan leipään puolet petäjäistä. Syynä Paavon toteamukseen oli, että ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Suomalaiset joutuvat ensi talvena laittamaan leipäänsä yli puolet petäjäistä eli tuontiruista, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä poikkeuksellisen pieneksi.

 

Olen seurannut maamme viljasatojen kehittymistä tiiviisti vuodesta 1996 alkaen.

 

Viime syksynä rukiin kylvöalaksi muodostui maamme EU-ajan pienin, sillä syysruista saatiin kylvöön ainoastaan 14.000 hehtaaria. Keväällä kylvettävä kevätruis nostaa hieman ensi kesän ruisalaa, mutta siitä huolimatta se jää poikkeuksellisen alhaiseksi.

 

Maamme ruisalan pienentymisestä saa käsityksen, kun tietää että vuonna 1940 rukiin viljelyala laski ensimmäisen kerran alle 200.000 hehtaarin ja olympiavuoden eli 1952 jälkeen rukiin kylvöala on ylittänyt 100.000 hehtaarin rajan vain neljänä vuonna – vuonna 1965 meillä ruisala on viimeksi ylittänyt 100.000 hehtaaria.

 

Pitkän aikavälin pinta-alavertailuissa on luonnollisesti huomioitava sodissa Neuvostoliitolle menetetyt maan parhaimmat viljelyalueet.

 

Suomessa rukiinkäyttö on vakiintunut tasolle 86 – 99 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Jos neljäntoistatuhannen hehtaarin ruisalalta saadaan edellisvuosien tapainen keskisato, niin omavaraisuutemme jää ensi talvena alle 50 prosentin!

 

Kolmentuhannen kilon keskisadolla kotimaista ruista tullaan ensi syksynä korjaamaan hieman yli 40 miljoonaa kiloa eli omavaraisuutemme romahtaisi lähelle 40 prosenttia!

 

Onko rukiin omavaraisuutta mahdollisuus nostaa?

 

Suhtaudun tilanteeseen realistisesti ja oletan Suomen ruisomavaraisuuden pudonneen pysyvästi tasolle 50 – 70 %.

 

On muistettava, että ruisomavaraisuuden jääminen noin alas on ollut normaali olotila Suomessa koko sen ajan, kun olemme kuuluneet Euroopan Unioniin.

 

Rukiin kauppaantulomäärät ovat EU-aikana vaihdelleet vuosittain 14 – 76 miljoonan kilon välillä eli emme ole koskaan päässeet täyteen omavaraisuuteen.

 

Rukiin halpa viljelijähinta verrattuna tuontirukiin hintaan on yksi syy, mutta ei suinkaan ainoa syy.

 

Rukiin kylvöajankohdan heikot sääolosuhteet ovat keskeinen syy ja Suomessa viihtyvien ruislajikkeiden heikko satotaso on merkittävä syy rukiinviljelyn heikkoon suosioon.

 

Huoltovarmuuteen liittyvät seikat ovat mielestäni yksi keskeinen tosiasia, jonka vuoksi rukiin omavaraisuuteen pitäisi kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota.

Oletan ja jopa tiedän, että rukiin varmuusvarastot ovat ”jollakin tasolla”, mutta ongelma on, että varmuusvarastoissa olevat rukiit ovat valitettavan paljon tuontiruista.

 

 

-Esko Erkkilä- 

Saksalaisen maidon korkeat aflatoksiinipitoisuudet ovat uusin EU:ta ravisteleva elintarvikeskandaali - Suomeen Saksasta tuotavat maidot vaaravyöhykkeessä?

Maanantai 4.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Eilen illansuussa eli sunnuntaina maaliskuun 3. päivänä saimme tietoomme, että Saksassa on aflatoksiinipitoista rehua päätynyt ainakin 3.560 maidontuotantotilalle. Näistä tiloista on lähes tuhat asetettu maidonmyyntikieltoon.

 

Maidon päätyminen myyntikieltoon perustuu sille, että maidosta on löydetty liian suuria määriä aflatoksiini-nimistä homemyrkkyä.

 

Maitoon päätyneen aflatoksiinin syynä on se, että lehmille on syötetty sellaista rehua, jossa yhtenä raaka-aineena on käytetty Serbiasta Saksaan hankittua aflatoksiinipitoista maissia.

 

Skandaalin syynä olevassa maissierässä on todettu 30 kertaa sallitun rajan ylittäviä aflatoksiinipitoisuuksia.

 

Serbialaisen maissin korkea homemyrkkypitoisuus on ollut maan viranomaisten tiedossa, sillä Serbian viranomaiset nostivat maidossa sallimansa afltatoksiinipitoisuuden jokin aika sitten kymmenkertaiseksi!

 

Serbia ei ole EU:n jäsenvaltio, joten siellä elintarvikkeiden valvontaviranomaiset voivat pelata omaa peliään kansalaisten turvallisuudesta välittämättä ja jättämättä huomioon ottamatta EU:n toksiinimääräykset.

 

Serbia keikkuu EU:n ehdokasjäsenenä ja mielestäni uusimman ruokaskandaalin pitää laittaa jäitä hattuun niille, jotka aikovat laajentaa EU:ta Serbian suuntaan.

 

Pidän kummallisena, että Saksan elintarvikevalvonnasta vastaavien viranomaisten valvonta on pettänyt. Saksalaisilla elintarvikeviranomaisilla on rehuraaka-aineiden haitta-aineilla samat turvallisuusrajat kuin muuallakin EU:ssa, mutta niistä ei näköjään välitetä.

 

Tiedän kokemuksesta, että maissi on homemyrkkyjen osalta korkean riskin omaava raaka-aine.

 

On mielestäni vastuutonta, että Saksan valvontaviranomaiset eivät ole tehneet kattavia homemyrkkyanalysointeja EU:n ulkopuolelta saapuneesta maissierästä – sallitun raja-arvon yli 30 kertainen ylitys olisi varmasti paljastunut, jos analysoinnit olisi tehty!

 

Valitettavaa on se, että myös suomalainen kuluttaja joutuu taas kerran myrskyn silmään eurooppalaisen elintarvikevalvonnan pettäessä.

 

Tietääkseni S-ryhmä tuo Saksasta luomumaidoksi kutsuttuja maitotuotteita. Myös saksalaisomisteinen Lidl-ketju myy kuulemma Saksassa valmistettuja maitoja.

 

Toivon, että Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ryhtyy varhain maanantaina 4.3.2013 toimenpiteisiin, joilla varmistetaan suomalaisen kuluttajan ruokaturvallisuus myös Saksasta tuotavien maitojen osalta.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksi elintarvikeuutista, jotka eivät yllättäneet

Keskiviikko 27.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Maanantaina helmikuun 25. päivänä tiedotusvälineet kertoivat kaksi elintarvikealan uutista, jotka eivät alaa tunteville tulleet lainkaan yllätyksinä.

 

*********

 

Saksassa Ala-Saksin liittovaltion maatalousministeri Ilse Aigner ilmoitti, että he epäilevät laajaa huijausta luomumunien tuotannossa.

 

Syynä huijausepäilyihin on se, että 200 tilalla epäillään olleen liian paljon kanoja neliömetrillä, jotta tuotettuja kananmunia voitaisiin kutsua luomumuniksi.

 

Ministeri Aigner toteaa, että kuluttajien pitää voida luottaa siihen, mitä pakkauksessa lukee.

 

Henkilökohtainen kantani luomutuotantoon on hyvin epäileväinen.

 

Ymmärrän ja hyväksyn luomutuotannon eräänä keinona saada alkutuottajalle parempi hinta tuotteistaan kuin kunnollisista tuotteista, mutta itse en luomutuotteita arvosta. Kartan niiden hankkimista, sillä haluan laadukkaita ja ympäristöystävällisiä elintarvikkeita.

 

********

 

Toinen markkinoita kohahduttanut uutinen oli, kun huonekalujätti Ikean lihapullista löydettiin Tsekissä hevosenlihaa.

 

Tämäkään uutinen ei hätkähdyttänyt vaan voidaan todeta, että tieto oli oikeastaan odotettu.

 

On luonnollista, että halpatuotteisiin erikoistunut yritys pyrkii mahdollisimman halpoihin ratkaisuihin myös elintarvikemyynnissään ja kun hevosenliha on halpa raaka-aine, on ollut suuri kiusaus korvata sillä lihapullissa naudan- sekä sianlihaa.

 

Onneksi Ikea jäi kiinni vilpistään!

 

Olen joutunut käymään Suomessa Ikean myymälässä kahdesti – molemmat kerrat liittyvät erään yhdistyksen kalustehankintoihin; omaan talouteeni en Ikean tuotteita hyväksy.

 

Nyt minulle varmistui, että Ikean karttamiseni on ollut perusteltua.

 

******

 

Kiitän nykyajan tekniikkaa elintarvikealan väärinkäytösten paljastamisessa.

 

Hevosenlihaskandaalissa DNA-testit ovat osoittaneet luotettavuutensa, kun elintarvikealan huijarit on pystytty paljastamaan.

 

Toivottavasti ainakin suomalainen elintarviketeollisuus on ottanut opikseen – vilunkitoiminnalla on lyhyet jäljet!

 

 

-Esko Erkkilä-

Liittokansleri Konrad Adenauer on antanut lisänimen Mercedes-Benz´n loistoautomallille

Lauantai 5.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Angela Merkel on Saksan kahdeksas liittokansleri.

 

Hänen edeltäjänsä ovat Konrad Adenauer, Ludwig Erhard, Kurt Georg Kiesinger, Willy Brandt, Helmut Schmidt, Helmut Kohl ja Gerhard Schröder.

 

Politiikkaa seuraavat muistavat heidät kaikki.

 

Konrad Adenauer toimi Saksan ensimmäisenä liittokanslerina 1949 – 1963.

 

On luonnollista, että Saksan liittokanslerilla on runsaasti edustustehtäviä, joissa tarvitaan riittävän edustuksellista autoa.

 

Konrad Adenauer valitsi edustusautokseen Mercedes Benz 300 –sarjan auton. Adenauerilla oli virkakautenaan käytössään kaikkiaan kuusi Mercedeksen 300 –tyypin autoa. Hänen käytössään oli kyseisen mallin avoauto-, kovakatto- sekä landaulet –versioita.

 

Mercedes-Benz 300 "Adenauer" autoja valmistettiin vuosina 1951 – 1962 kaikkiaan 12.290 kappaletta. Muutama Adenauer-Mersu on päätynyt Suomeenkin.

 

 

 

 

Yksi liittokansleri Konrad Adenauerin käytössä olleista Mercedes Benz 300 –autoista on esillä Münchenissä Deutsches Museum Verkehrszentrum –museossa.

 

 

 

Auton vierellä olevassa esittelyssä kerrotaan kuvan kera, että liittokansleri Adenauer on auton kyydissä yhdessä Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin kanssa. 

Kyseessä on Eisenhowerin vuonna 1959 Bonniin tekemä valtiovierailu. Saksa oli silloin jaettu ja sen pääkaupunki oli Bonn.

Kuvasta nähdään, että Adenauerin ja Eisenhowerin autoletkassa on toinenkin ”Adenauer Mersu”.

 

 

 

Tässä kuvasta ottamani lähikuva. Muistamme Eisenhowerin ja Adenauerin juuri tuollaisina!

 

Adenauer-Mersussa on paljon sellaisia hienouksia, joita ei silloin tavallisissa autoissa ollut. 

Huomiota kiinnittää, että tuulilasinpyyhkijät ovat tässä loistoautossa kuitenkin perin vaatimattomat.

 

 

Maailmanpolitiikkaan liittyvät pienet seikat ovat usein kiinnostavia.

 

Eräs sellainen on Saksan ensimmäisen liittokanslerin Konrad Adenauerin käytössä ollut Mercedes Benz 300 joka on nähtävänä Deutsches Museum Verkehrszentrum –museossa Münchenissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Terveisiä Münchenistä, Mittenwaldista ja Salzburgista!

Tiistai 11.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Sain sukulaisperheen sekä perhekuntani kanssa tehdä lähes viikon mittaisen loma- ja kokemusmatkan Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin ja sitä runsaan sadan kilometrin etäisyydellä sijaitsevaan alppikaupunki Mittenwaldiin. Poikkesimme päivän mittaisella reissulla myös Itävallan puolelle Salzburgiin.

 

Kohteinamme olivat joulutorit, kirkot, museot ja muut alueen mielenkiintoiset kohteet.

 

Asuimme koko ajan Münchenissä hotellissa, joka sijaitsi runsaan kahdensadan metrin etäisyydellä päärautatieasemalta.

 

Hotelliasuminen Saksassa on edullista, sillä viiden yön majoitus kolmen hengen huoneessa maksoi 202,00 €/henkilö. Hintaan sisältyi maittava ja runsas aamiainen sekä ystävällinen palvelu.

 

 

 

Suomalaisilla on varmaan paljonkin oppimista Saksasta ja yksi asia on se, että katuvalaistuksessa meillä on paljon säästämisen varaa.

 

 

 

Saksalainen katuvalaistus toteutetaan tavalla, joka Suomessa aiheuttaisi valtavan äläkän. Münchenin pääkaduilla valaistus on tuskin neljäsosaa siitä mihin olemme tottuneet.

 

Ajoin vaimoni kanssa runsas viikko sitten aamutuimaan Tampereelta Hämeenkyröön ja totesimme, että kolmostie on Tampereelta Hämeenkyröön saakka valaistu. München on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki ja siellä katuvalaistus on keskikaupungilla paljon heikompi kuin kolmostiellä Tampereen ja Hämeenkyrön välillä!

 

On ihmeellistä, että Suomessa nousee mahdoton mekkala, jos keskiyön aikaan sammutetaan joka toinen katulamppu – suosittelen protestoijille pientä tutustumismatkaa Saksaan.

 

 

 

Saksalaisissa kaupungeissa on Joulutoreja melkein jokaisessa kadunkulmassa. 

Joulutorien suosikkijuoma on Glühwein eli maustettu kuuma viini.

 

 

 

Glühweinia tarjoillaan keramiikkamukeista, joiden panttimaksu tällä myyjällä oli peräti 3,00 euroa – varsinainen viini maksoi paikasta riippuen 2,50 – 4,00 €/muki.

 

 

 

Myyntikojuja joulutoreilla on lukemattomia. Tässä myydään bratwurstia…

 

 

 

…ja tässä puolestaan monenlaisia joulukoristeita.

Saksalaisilla joulutoreilla on mukava tunnelma, mutta niillä tulee helposti mieleen vanha totuus, että kyllä maailmassa on paljon turhaa tavaraa!

 

 

 

 

Joulupukki on ainakin müncheniläisillä joulutoreilla harvinaisuus, mutta yksi hyvin todentuntuinen ja polkupyörällä matkassa ollut osui kamerani linssiin!

 

 

Tarkoitukseni on palata matkalla kokemaamme myöhemmin.

 

 

-Esko Erkkilä-

Miten saksalaiset ja Lidl pystyivät ryssimään uusiseelantilaisen karitsanlihan salmonellasaastuneeksi?

Torstai 23.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Eilisen uutisaiheista kohosi kärkiuutiseksi, että Elintarviketurvallisuusvirasto Evira määräsi Lidl´n vetämään pois markkinoilta saksalaisen karitsanlihaerän, josta omavalvonnassa oli todettu salmonella.

 

Saan kännykkääni kaikki Eviran tiedotteet ja kyseinen tiedote kuului näin:

 

*****

Myynnistä vedetty erä pakastettuja karitsan ulkofileepihvejä

 

22.08.2012 15:28

 

Omavalvontatutkimuksissa todetun salmonellaepäilyn vuoksi maahantuoja on vetänyt markkinoilta erän pakastettuja karitsan ulkofilepihvejä.

 

Tuote on valmistettu Saksassa ja sitä on ollut myynnissä Etelä-Suomen alueen Lidl-myymälöissä nimellä ”Marvest New Zealand Lamb Steaks, marinated”.

 

Takaisinvedettävän erän parasta ennen –päivämäärät ovat 10.4.2013 ja 11.4.2013. Erätunnus on A 215 L 3274. Pakkauskoko on 400 grammaa.

 

Maahantuoja pyytää asiakkaita palauttamaan kyseisten erien tuotteet Lidl-myymälään, jossa tuotteen hinta korvataan. Lisätietojen antajana toimii Lidl Suomi Ky, asiakaspalvelu, p. 0800 05435 tai asiakaspalvelu lidl.fi

 

Asiaa hoitaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa

Ylitarkastaja Raija Törmä-Oksanen, p. 029530 4245, raija.torma-oksanen evira.fi

 

******

 

Lidl`n kärähtäminen salmonellapitoisen elintarvikkeen myynnistä kertoo suomalaisen elintarviketurvallisuusjärjestelmän valvonnan olevan korkealla tasolla. Se kertoo myös sen, että jopa alkuperältään saksalainen elintarvike on riskialtis tuote – se saattaa sisältää salmonellaa.

Suomalainen salmonellakontrolli on kattava – toivottavasti se pystyy jatkossakin pitämään Suomen salmonellavapaana maana.

 

Toivon, että salmonellakontrollimme pystyy jäljittämään kontaminaatiolähteen. On tärkeää tietää, että onko salmonellakontaminaatio tapahtunut Uudessa Seelannissa, Saksassa vaiko Lidl´ssä.

 

Uusi Seelanti saattaa selvitä ongelmasta puhtain paperein, sillä tuote on valmistettu Saksassa. Onko saksalainen lihanleikkaamo syyllinen? Toinen selvitettävä kysymys on, että peukaloiko Lidl sille toimitettuja lihajalosteita? Onko kontaminaatio sittenkin tapahtunut Lidl´ssä?

 

On varmaa, että eri osapuolet pyrkivät vierittämään syyn toisilleen.

 

Suomalaisen kuluttajan kannalta keskeistä on, että Lidl on myynyt epäkelpoa tuotetta. On pelkästään Lild´n asia selvittää salmonellakontaminaation lähde.

Lidl´n syyllistäminen on toisaalta huono asia, sillä se vahvistaa kahden keskusliikkeen eli SOK:n ja Keskon monopolia.

 

Toivon ja edellytän, että Lidl kertoo kontaminaatiolähteen, vaikka se olisikin Lidl!

Minua kiinnostaa kovasti uusiseelantilaisesta karitsanlihasta todetun salmonellan tyyppaustulos. Toivottavasti se kerrotaan, sillä tyyppaustulos antaa joitain vihjeitä kontaminaatiolähteestä.

Tyyppaustulos ilmaisee salmonellan tyypin ja se kertoo tiettyjä asioita asiantuntijoille. Pidän itseäni jonkintasoisena salmonella-asiantuntijana ja sen vuoksi tyyppaustulos kertoo minulle ainakin jotain.

Tyyppaustulos on julkisuudessa viimeistään Eviran analysointituloksista kertovassa tiedossa, jossa kerrotaan Suomessa tavatut salmonellat heinä...joulukuussa 2012.  Tieto ilmestyy kaikkien nähtäville kuitenkin vasta joskus ensi keväänä ja se on perin myöhään.

 

Lidl`n salmonellahässäkkä kertoo taas kerran, että kuluttaja ottaa aina tietyn riskin, kun hän päätyy tuontielintarvikkeen ostajaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Saksa tuottaa lähes puolet maailmassa tuotetusta aurinkoenergiasta

Maanantai 4.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Tiedotusvälineet kertoivat toukokuun lopulla, että Saksassa tuotettiin perjantaina 25. toukokuuta noin kolmannes maan tarvitsemasta sähköstä aurinkoenergialla. Seuraavana päivänä eli lauantaina toukokuun 26. päivänä maan sähköntarpeesta tuotettiin auringon avulla peräti lähes puolet!

 

Aurinkosähkön osuuden kasvaminen lähes puoleen selittyi osin sillä, että lauantai on vapaapäivä ja teollisuuden tarvitsema sähköntarve on silloin luonnollisesti pienempi kuin arkipäivinä.

 

Mainittuna viikonvaihteena Saksassa tuotettiin hetkellisesti aurinkosähköä suuremmalla teholla kuin minkään muun valtakunnan alueella aikaisemmin.

 

Saksa on investoinut suuria summia uusiutuvaan energiaan. Viime vuosina Saksa on tukenut neljällä miljardilla eurolla vuodessa aurinkoenergian kehittämistä ja rakentamista.

 

Saksan panostamisen aurinkosähkön tuottamiseen näkee helposti, sillä aurinkopaneeleja on maisemassa paljon.

 

Totesimme aurinkoenergiaan panostamisen kun vierailimme huhti – toukokuun vaihteessa Baijerin alueella.

 

Lensimme Helsingistä Frankfurtiin ja jatkoimme sieltä junalla Würzburgiin.  

 

Teimme Würzburgsta junamatkat Rothenburgíin sekä Nürnbergiin ja näimme rautateiden varrella paljon aurinkopaneeleja.

 

Tässä muutamia junan ikkunoista nähtyjä aurinkopaneeliratkaisuja:

 

 

Baijerissa ratojen varrella on useiden hehtaarien suuruisia "aurinkopaneelipeltoja".

 

Teollisuushallien katot ovat käteviä paikkoja asentaa aurinkopaneelit.

 

Aurinkopaneelit soveltuvat hyvin maisemaan myös tavallisten omakotitalojen katoilla. Kattojen oikea suunta ja kaltevuuskulma kohti aurinkoa merkitsevät, että maisemaa rumentavia erikoisrakennelmia ei tarvita.

 

Kiinnostaisi tietää, että millaisen korvauksen maanomistaja saa, kun...

 

...hän antaa energiayhtiön asentaa "hehtaarikaupalla" aurinkopaneeleja pelloilleen!

 

Radanvierustapellot ovat rautatien vuoksi poissa virkityskäytöstä, joten aurinkopaneelit soveltuvat sen puolesta ratojen vierustoille.

Kun piharakennuksen katto on oikeaan suuntaan ja sen kaltevuuskulma sopiva, voidaan aurinkopaneelit helposti asentaa suoraan katolle.

Aina kun näen maisemaa pilaavan tuulivoimalan, tulee mieleeni perussuomalaisten työmies Matti Putkosen sanomaksi kerrottu luonnehdinta tuulivoimalasta:

"Tuulivoimala on parhaimmillaan, kun sen jalustassa käydä jyskyttää dieselmoottori ja se pyörittää hihnavedon avulla tuulivoimalan siipiä!"

En tunne Saksan nykyistä toimintapolitiikkaa rapsiöljyn tukemisessa ja hyödyntämisessä biopolttoaineena.

Rapsipellot olivat kuitenkin vapun aikoihin Saksassa kauneimmillaan.

Tämän jutun keskeinen sisältö on saksalaisen insinööritaidon ihaileminen, että niinkin pohjoinen maa kuin Saksa on kohonnut maailmassa aurinkosähkön tuottajana aivan kärkeen!

Kun en tunne saksalaista tukipolitiikkaa aurinkosähkön tuotannossa, menköön tämä juttu insinööritaidon ihailuksi!

-Esko Erkkilä-

Terveisiä Baijerista!

Sunnuntai 6.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Olin perhekuntani ja sukulaisperheemme kanssa vajaan viikon mittaisella lomamatkalla Saksassa.

 

Lensimme sinivalkoisilla siivillä Frankfurt´iin ja jatkoimme sieltä junalla Baijerin puolelle Würzburg´iin.

 

Würzburg oli tukikohtamme, kun teimme sieltä päivän matkat kaikkein romanttisimpaan saksalaiskaupunkiin eli Rothenburg´iin sekä natsioikeudenkäynnistä tunnettuun Nürnberg´iin.

 

Lomamatkamme ajoittui Vapunpäivän aikaan. Vappu on Saksassa vapaapäivä, mutta liputuspäivä se ei ole, joten saksalainen liputuskulttuuri jäi kokematta.

 

 

Kesä oli Saksassa hyvässä vauhdissa ja sen saimme todeta jo lentokoneessa, kun ihailimme kukkivia saksalaisia rapsipeltoja.

Kesä eteni matkamme aikana vauhdilla, sillä hellettä riitti neljänä peräkkäisenä päivänä – korkeimmillaan lämpötila kohosi 33 asteeseen. Suomesta saamanne tekstiviestit kertoivat kotimaan vappusään olleen lähellä ”normaalia vappusäätä” eli viileän!

 

 

Frankfurt´n lentoasema on suuri ja samaa on sanottava myös Frankfurt´n rautatieasemasta, jonka sisätiloista tässä kuva.

 

Matkaseurueemme muut jäsenet tässä lintuperspektiivistä kuvaaminani.

 

Taitoimme n. 120 kilometrin mittaisen matkan Frankfur´sta Würzburg´iin ICE-junalla, jonka määränpää oli Wien. Junan nopeus vaihteli 160 – 196 kilometriä tunnissa.

 

 

ICE-junaa voi hyvällä syyllä kutsua luotijunaksi, sillä sen veturin etumaskin muotoilu muistuttaa luotia!

 

Baijerin-matkamme oli hieno kokemus. Kerrankin oli riittävästi aikaa tutustua lomakohteisiin ja kun kiire ei painanut päälle, oli kaikesta nauttimiseen mainio tilaisuus.

 

Tarkoitukseni on lähipäivinä näillä sivuilla kertoa tarkemmin Baijerissa kokemastamme!

 

-Esko Erkkilä-

Itä-saksalaiset urheilijat voiton tielle "kasvattaneet" doping-napit ovat esillä DDR-museossa

Lauantai 8.10.2011 - -Eso Erkkilä-

Taannoisen Berliinin-matkamme eräs kohde oli DDR-museo.

 

 

DDR-museo sijaitsee Spree-joen varrella vastapäätä Berliinin Tuomiokirkkoa. Museon osoite on Karl-Liebknecht-Stase 1.

 

DDR:n syntymiseen ja sen olemassaoloon keskeisesti vaikuttaneiden kommunistijohtajien kuvat ovat esillä museossa:

 

 

Marx´n ja Engels´n lisäksi kuvansa oli saanut esille Vladimir Lenin

 

Aina pelonsekaisia tunteita herättävä Josef Stalin

 

 

Liennytystä yrittänyt Nikita Hrutszev

 

 

Kovan linjan palauttanut Leonid Breznev...

 

 

...ja hänen suutelukaverinsa Erik Honecker.

 

 

Nakuilu oli DDR:ssä harvoja "iloja". Sitä harjoitti valtiojohto ja myös tavalliset kansalaiset. Nakuilusta museossa on muutamia havainnollisia kuvia.

 

 

Nukkumatti-animaatiot ovat jokaisen suomalaisenkin muistissa, jotka olivat DDR:n voimantunnon vuosina nassikkaiässä. DDR-syntyisen Nukkumatin heittämä unihiekka on saanut monen suomalaislapsenkin nukkumaan!

 

Valtaapitävällä eliitillä oli kansan kurjuudenkin aikana mahdollisuus hankkia parhaita ja laadukkaimpia länsituotteita.

 

 

DDR:n valtiolipussa esiintyvät symbolit eli ohrantähkät, harppi ja vasara olivat museossa nähtävillä.

 

 

 

Urheilu oli DDR:ssä korkeassa kurssissa. DDR-urheilijoiden saavutukset olivat hienoja, mutta...

 

 

...ne perustuivat epäinhimilliseen ihmisdopingiin. Tässä aitoja DDR-urheilijoiden nauttimia doping-nappeja kaiken kansan katseltavana.

 

Museo on tiloiltaan varsin pieni ja sen vuoksi kuvani esim. Volvon erikoisautosta ja kaiken kansan Trabant´sta eivät onnistuneet julkaisukelpoisiksi.

 

Valtaapitävät ajelivat erikoisvalmisteisilla Volvoilla ja kansa sai hankkia Trabant-autoja.

 

Berliinin reissulla kannattaa ehdottomasti poiketa DDR-museossa. Museossa tulee mieleen nostalginen huumorimieli, mutta emme kuitenkaan saa unohtaa sitä arvotonta järjestelmää, jonka pauloissa osa saksalaisista joutui elämään vuodesta 1949 vuoteen 1990!

 

-Esko Erkkilä-

Tapasimme Berliinin karhut niiden kotinurkilla

Perjantai 7.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Kaksimetriset karhupatsaat ilmestyivät kesäkuun 20.päivänä 2001 ensimmäistä kertaa Berliinin kaduille ja aukioille.

 

Kyse on United Buddy Bears -näyttelystä, joka koostuu 142:sta kaksimetrisestä karhupatsaasta. Karhupatsaista kukin edustaa yhtä Yhdistyneiden Kansakuntien tunnustamaa valtiota.

 

Sain tutustua karhupatsaisiin niiden kotiseudulla Berliinissä syyskuun aikana, kun teimme sukulaismiehen kanssa viiden päivän tutustumis- ja lomamatkan Berliiniin.

 

Karhupatsaat ovat innokkaita maailmanmatkaajia, sillä kokoelma on käynyt useissa maissa - pohjoisin käyntikohde on ollut Helsinki, jossa karhujen maailmankiertueen 20. näyttely oli esillä Senaatintorilla syyskuun 1. päivästä lokakuun 26. päivään 2010.

 

Suomen näyttely järjestettiin yhteistyössä Saksan Helsingin-suurlähetystön ja Goethe-Institut Finnlandin kanssa sekä Helsingin kaupungin tuella. Näyttelyn suojelija toimi Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen.

 

Näyttely on ehtinyt käydä lähes kymmenen vuotta kestäneen maailmankiertueensa aikana viidessä maanosassa ja olla esillä 21 kertaa. Viimeksi sympaattisista karhupatsaista pääsi nauttimaan Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa.

 

Lomamatkamme Berliiniin osui oikeaan hetkeen, sillä karhuveistokset ovat taas lähdössä uudelle matkalla ja näyttelyn purkaminen Berliinissä alkoi 4. päivä lokakuuta.

 

Karhut on valmistettu säänkestävästä materiaalista, joten ne voivat olla esillä kaduilla ja toreilla.

 

Berliinissä karhujen paikka on yhdellä Berliinin tunnetuimmista kaduista, Kurfürstendammilla. Hienot, koko Euroopan talousvetureina toimivien yritysten myymälät sijaitsevat samalla kadulla. 

 

Suomen nimikkokarhun on koristellut taiteilija Mirka Raito.

 

Tässä muutama kuva United Buddy Bears -näyttelystä:

 

Berliinissä karhut ovat Kurfürstendammilla.

 

Kurfürstendamm on paikka, jossa ovat edustettuina laadukkaiden ja kalliiden huipputuotemerkkien myymälät kuten Villery & Boch...

 

 

...Lacoste...

 

 

...ja Rolex.

 

 

Karhuja...,

 

...karhuja...

...ja karhuja!

Suomen karhun väritys on taiteilija Mirka Raiton käsialaa...

 

...ja karhu näyttää tältä.

 

Viron karhun on taiteillut Katrin Koskaru.

 

 

Viron ja Suomen karhut seisovat ainakin Berliinissä "kotonaan" rinnakkain.

 

 

Buddy Bear -toimintaan kuuluu oleellisesti hädänalaisten lasten auttaminen. Huutokaupoilla ja muulla oheistoiminnalla karhut ovat keränneet mittavan summan rahaa  heikossa asemassa olevien lasten auttamiseksi.

-Esko Erkkilä-

Pirkkalan uusi pormestari - taitaapa olla yhteistyöjohtaja?

Maanantai 26.4.2010 - -Esko Erkkilä-

Sain tutustua Pirkkalan uuteen pormestariin Helena Rissaseen (sdp).

 

Rissanen seurasi Pirkkalan pormestarina Antero Saksalaa (kok.), jonka Pirkkalan valtuusto vast´ikään erotti tehtävästään luottamuspulan vuoksi.

 

Tutustumiseni Rissaseen tapahtui Suomen Keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen Pirkkalaan valtuustosaliin 25.4.2010 järjestetyn puhetilaisuuden yhteydessä.

 

Rissanen osallistui ennen tilaisuutta järjestettyyn kahvitilaisuuteen, toi tilaisuuden aluksi Pirkkalan kunnan terveiset keskusta-väelle ja oli...

Lue lisää »