Vuodenvaihteessa voimaantullut uusi yksityistielaki muuttaa kuntien menettelytapoja yksityisteiden avustamisessa

Keskiviikko 9.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Eduskunta on 13.7.2018 hyväksynyt uuden lain ”560/2018 Laki yksityisistä teistä”.  Uusi laki tuli voimaan 1.1.2019.

 

 

Olen osakkaana ja maksumiehenä yhdessä Hämeenkyrössä sijaitsevassa yksityistiessä, neljässä yksityistiessä Viljakkalassa sekä niiden lisäksi osakkaana vielä yhdessä metsäautotiessä Viljakkalassa – perhekuntamme yksityistievastuisiin kuuluu lisäksi se, että Rouva on Kälviällä osakkaana kahdessa yksityistiessä.

 

 

Osakkuuksien lisäksi olen toimitsijamiehenä yhdessä noista Viljakkalassa sijaitsevassa yksityistiessä ja sen osalta vuodenvaihe toi minullekin uutta puuhaa.

 

 

Alkanutta vuotta ajatellen jokaisen tiekunnan ja toimitsijamiehen pitää tuntea uuden yksityistielain 84 §, jossa todetaan kunnan avustuksesta näin:

 

 

”Kunta päättää sen varoista yksityistien tienpitoon myönnettävistä avustuksista, avustuksen ehdoista ja käytön valvonnasta samoin kuin tien tekemisen tai kunnossapidon ottamisesta kokonaan tai osaksi kunnan suoritettavaksi. Edellytyksenä avustuksen myöntämiselle tienpitoon on, että tietä koskevien asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta ja että tiekunta ja yksityistietä koskevat tiedot yksityistierekisterissä sekä tie- ja katuverkon tietojärjestelmässä ovat ajantasaiset…”.

 

 

Käsitän, että edellä oleva lainkohta on tiekuntia ja myös kuntia velvoittava eli rahaa kunnilta ei tipu, jos tarvittavat tiedot eivät ole yksityistierekisterissä.

 

*****************

 

Maanmittauslaitos ylläpitää yksityistierekisteriä ja ilmoitin sinne eilen Majajärven yksityistien osalta tarvittavat tiedot.

 

 

Ilmoittaminen on helppoa, sillä tarvittava sähköinen lomake löytyy, kun googlaa ”Maanmittauslaitos yksityistierekisteri”.

 

 

Viljakkala kuuluu nykyään Ylöjärveen ja se on hoitanut taloutensa niin hyvin, että Ylöjärvellä pystyttiin nostamaan yksitieavustuksiin varattua rahasummaa verrattuna vuoteen 2018!

 

*****************

 

 

Maanmittauslaitos siis pitää rekisteriä tiekuntien hallinnassa olevista yksityisistä teistä. Koko maassa näitä teitä on noin 50 000. Tiekuntien tiet palvelevat tavallisesti maa- ja metsätalouden, asutuksen ja loma-asuntojen kuljetustarpeita.

Majajärven yksityistie eli se, jonka toimitsijamiehenä toimin, se on tärkeä tie myös Ratahallintokeskukselle sekä VR:lle. Se on tärkeä näille sen vuoksi, että Majajärven yksityistie tulee olemaan junamatkustajien evakuointitie, jos pääradallamme Majajärven liikennepaikan läheisyydessä tapahtuu junaonnettomuus tai jos sähköveturi simahtaa sopivalle kohdalle maidemme kohdalla!

 

 

On tärkeää, että tiekunnan yhteystiedot ovat ajan tasalla, koska muun muassa kunnat, metsäkeskukset, ELY-keskukset ja kuljetusyrittäjät tarvitsevat tiekuntien yhteystietoja. Yhteystiedot ovat tärkeitä myös Maanmittauslaitokselle, kun tien vaikutusalueella olevista maanmittaustoimituksista tiedotetaan.

 

 

Seuraava vaihe toimitsijamiehen roolissani on alkaa laatimaan Ylöjärven kaupungille kunnossapitoavustushakemusta – sen viimeinen jättöpäivä on 30.4.2019, mutta mikään ei estä sen laatimista vaikkapa jo tänään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sininen hetki

Tiistai 8.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen aikojen kuluessa kuullut kanssakulkijoideni kertovan ”sinisestä hetkestä” ja olen käsittänyt, että silloin kertoja on saanut kokea poikkeuksellisen miellyttävän hetken.

 

 

On minullakin kokemuspiirissäni ”sininen hetki” ja kun googlasin, löysin useita erilaisia merkityksiä tuolle sanaparille.

 

 

***************

 

 

Monet pienyritykset ovat ottaneet tuon sanaparin yritysnimekseen, siitä on tehty lauluja, mutta valtaosaltaan ”sininen hetki” näyttää tarkoittavan tiettyä valoilmiötä.

 

Kerrotaan, että sanapari on peräisin espanjan- ja ranskankielisistä ilmauksista ”La hora azul” ja ”L`Heure Bleue" ja niillä tarkoitetaan hetkeä ennen auringonnousua tai heti auringonlaskun jälkeen.

 

 

Helsingin kaupunginkirjasto kertoo kyselyyn vastaajille sinisestä hetkestä näin:

 

• Talven sininen hetki koittaa,kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo,jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä.

 

 

************************

 

 

Mutta miten minä olen käsittänyt ja kokenut tuon sanaparin ennen googlailujani?

 

 

Uskallan sen kertoa, sillä viimeisimmästäkin ”sininen hetki” –kokemuksestani on vierähtänyt aikaa jo ainakin puolentusinan verran vuosia!

 

 

Istukaa vankasti tuolillanne, sillä sininen hetkeni liittyy kesäiseen sahdinvalmistukseen!

 

 

Sahdinvalmistushan vie monine työvaiheineen koko päivän ja valmistuspäivän jälkeen sahti on juhlasahtia vasta muutaman päivän kuluttua.

 

 

Oma sininen hetkeni on sateisen sahdinvalmistuspäivän iltapäivällä, kun muuripadassa keitetty mäski on ämpärillä ja muilla välineillä nostettu kuurnaan ja kun kuumaa sahtivierrettä sitten kuurnan tappi avaamalla saa kauhaansa maistelua varten.

 

 

Kuuman vierteen maistelu sateisena päivänä mökkiverannalla kauhasta on minulle sininen hetki!

 

 ***************

 

Rouva opiskeli isältäni sahdinteon niksit ja muutaman kerran meillä on sahtia valmistettukin siten, että olen toiminut apumiehenä.  Viimeisimmästä sahdinvalmistuksesta on kulunut varmaan ainakin puolenkymmentä vuotta, joten olisi uusinnan paikka valmistaa tuota perinnejuomaa.

 

 

Pitäisi varmaan joskus paneutua asiaan ja laatia juttu tällekin saitille sahdista ja sahdinteosta – toisaalta toivonkin, että vielä joskus saisin olla mukana, kun ohra- ja ruismaltaista tehtyä sahtia valmistetaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kangasalla sijaitseva Mobilia on tieliikenteen valtakunnallinen erikoismuseo...

Maanantai 7.1.2019 - -Esko Erkkilä-

…jonne pääsee tutustumaan mm. Museokortilla!

 

 

 

 

 

Mobilia on tieliikenteen alan valtakunnallinen erikoismuseo, joka tallentaa, tutkii ja esittelee suomalaisen tieliikenteen historiaa, sijaitsee Kangasalla ja kokemuksesta kerron, että siellä kannattaa poiketa.

 

 

Mobilia on sitoutunut yhteistyösopimuksella Museoviraston kanssa museoiden valtakunnalliseen tallennustyönjakoon. Tallennustyönjaon puitteissa Mobilian vastuualueisiin kuuluvat maantieliikenteen infrastruktuuri, tieliikenne ja automatkailu, sekä linja-auto- ja kuorma-autoteollisuuden tallentaminen.

 

 

Henkilöautoteollisuuden historiaa tallentaa Uudenkaupungin museo ja sen vuoksi Mobiliassa on nähtävillä vain muutamia henkilöautoja.

 

 

Seuraavassa kuvakimarassa entisaikojen linja- sekä kuorma-autoja, joihin voi tutustua Mobiliassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mobilia on suuria juhlapyhiä lukuunottamatta avoinna joka päivä ja siellä on päivittäin ruokailumahdollisuus. Lisäksi siellä on suuret tilat pienimuotoisten  messujen, juhlien sekä erilaisten seminaarien järjestämiseksi.

*****************

 

Mobilia sijaitsee Längelmäveden rannalla ja sen vuoksi tämän jutun voi päättääkin näin:

 

 

”Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen:

niin kauas kuin silmään siintää, näen järviä lahtineen.

Kas, Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,

ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ensimmäinen Saabini varastettiin viiden päivän ikäisenä ja 772 ajokilometrin jälkeen

Sunnuntai 6.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat huomanneet, että kirjoittelen tälle saitilleni monenlaisia asioita maan ja taivaan väliltä ja tänään kerron ensimmäisestä Saabistani.

 

 

Ensimmäisen autoni hankin vasta vuonna 1970, kun pääsin leivänsyrjään kiinni eli Raision myyntimieheksi Kokkolaan.

 

 

Olin varannut Viljakkalan Säästöpankista lainakiintiökseni 10.000 markkaa, mutta kun ensimmäinen autoni – FinnDatsun – maksoikin 11.900 merkkaa totesin, että se 900 markkaa minulla on, mutta lainaa pitää saada 11.000 markkaa.

 

 

Viljakkalan Säästöpankin toimitusjohtaja Antti Hietaniemi oli suosiollinen ja myönsi minulle autolainaa 11.000 markkaa.

 

 

Ajokilometrejä minulle kertyi jo silloin n. 60.000 kilometriä vuodessa, joten uuden auton hankinta oli ajankohtainen heti vuoden 1972 alussa, sillä työelämässä pidin alusta alkaen tavoitteena, että runsaan 100.000 kilometrin jälkeen vaihdan autoa.

 

 

 

 

 

Toiseksi autokseni hankin Saab 96:n eli samanlaisen, jonka näin Mobilia-tieliikenteen valtakunnallisessa museossa Kangasalla 14.11.2018 – myös väri täsmäsi täydellisesti.

 

 

Autossa oli vapaakytkin, joka ilmeisesti oli ratkaisevassa roolissa sitten myöhemmin, kun Rovaniemeltä kotoisin ollut vankikarkuri romutti autoni.

 

 

Saab 96 –autoja aloitettiin valmistamaan vuonna 1960 ja viimeiset ysikuutoset valmistuivat Uudenkaupungin autotehtaalta vuonna 1979. Ysikuutosia valmistettiin yhteensä 647.000 kappaletta eli se on siis eräänlainen legenda suomalaisessa autoteollisuudessa.

 

 

Minulla uusia ysikuutosia ehti olla puolisenkymmentä, kunnes siirryin Saab 99 –autoihin.

 

 

Muistelen joskus laskeneeni, että Saab-jaksooni sisältyi 16 erilaista Saabia eli olin jonkinmoinen saabisti!

 

 

Mutta siihen autovarkauteen!

 

 

Ensimmäinen Saabini taisi olla viiden päivän ikäinen, kun jätin sen konttoripäivän ajaksi konttorimme parkkipaikalle ja olin todella tyhmä, sillä jätin avaimet paikoilleen!

 

 

Konttoripäivän jälkeen huomasimme työkaverini kanssa, että autoani ei ole missään vaan se oli varastettu.

 

 

Soitimme poliisille, mutta eihän heillä ollut autostani mitään tietoa.

 

 

Lähdimme työkaverini kanssa – hänen Saabillaan – ajelemaan keski-pohjalaisia teitä, mutta emme löytäneet autoani.

 

 

 

 

 

 

Autoa kuljettanut Rovaniemeltä karannut Evijärveltä kotoisin oleva vankikarkuri oli majoittunut Motelli Marjaanaan Kaustisilla, josta poliisit olivat korjanneet hänet suojiinsa – vankikarkurilta oli autoon jäänyt vaillinainen viinapullo, mutta melkoisesti siitä oli kuulemma nautittukin.

 

 

Tapasin autoni varastaneen vankikarkurin oikeudessa, mutta sattuneesta syystä emme jutelleet. Muistan toki vankikarkurin nimenkin, mutta sitähän ei nykyisin saa ilmoittaa tai joutuu itse lukkojen taakse!

 

 

Autoni oli vakuutettu Y-Vakuutuksessa ja pidin kokeneiden neuvosta luonnollisena, että saan uuden auton. Näin sitten kävikin, mutta nyt varmaan asia ei olisi niin yksiselitteinen.

 

 

Vielä yksi sivujuonne:

 

 

Saabit olivat siihen aikaan suosittuja autoja ja jonotusajat olivat pitkiä. Uusi Saabini oli luvattu hiihtäjälegenda Helena Takalolle, mutta on luonnollista, että Kokkolan Scan-Auto sai paremman kaupan Y-Vakuutuksen kanssa ja Helena Takalo joutui jatkamaan hänelle luvatun auton odottamista vielä jonkin aikaa.

 

 

 

Semmoinen opetuscase se!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi virkamiehet ajavat Tampereella kuin "käärmettä pyssyyn" liikelaitosten yhtiöittämistä?

Torstai 3.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomalainen sananlasku kuvailee turhaa toimenpidettä siten, että asiaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.

 

 

Tampereella kaupungin palkolliset eli virkamiehet ovat ajaneet eräitä liikelaitoksia yhtiöittämisen tielle ja nyt virkamiesten kohteena on Tampereen Infra Liikelaitos.

 

 

Tunnen Tampereen Infra Liikelaitoksen läpikotaisin, sillä toimin sen johtokunnassa varapuheenjohtajana liikelaitoksen perustamisesta eli 1.1.2009 alkaen neljä vuotta ja sen jälkeen johtokunnan jäsenenä neljä vuotta ja viisi kuukautta eli johtokuntakokemusta minulle ehti kertyä melkein kahdeksan ja puoli vuotta.

 

 

Tampereen Infran kuntoonlaittaminen oli haastava projekti, mutta kaikkien puolueiden yhteistyöllä onnistuimme.

 

 

Onnistumisestamme kertoo se, että alussa liikelaitoksen henkilöstömäärä oli lähes 800 henkilöä ja johtokuntapestini päättyessä väkeä liikelaitoksella oli vain hieman yli 400!

 

 

Johtokuntatyöskentelyämme leimasi se, että emme olleet johtokunnassa minkään puolueen edustajia, vaan kaikki olimme liikelaitoksen parasta ajavia luottamushenkilöitä.

 

 

Paras esimerkki tuosta on se, että olin vuosina 2013 ja 2014 johtokunnassa demareiden ”kiintiö”paikalla!

 

 

 

Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämisvimma on ollut osin jopa surullista seurattavaa, sillä niin tarkasti ovat kaupunginvaltuuston jäsenet aluksi totelleet virkamiesten laatimia nuotteja.

 

 

*********************

 

 

Onneksi – ja arvostan sitä suuresti – SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi esitti 19.11.2018 pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa, että Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämiskysymys palautetaan uuteen valmisteluun.

 

 

Pekka Salmi totesi, että he ovat asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen huolissaan perustettavan yhtiön tulevaisuudesta. Salmi totesi aivan oikein, että nyt asiaa tuodaan kaupunginvaltuustoon keskeneräisenä ja kovalla kiireellä. Pekka Salmi perusteli SDP:n kantaa neljällä pääkohdalla ja ne olivat seuraavat:

 

 

• Liikelaitoksen yhtiöittäminen ei ole pieni asia. Kun asiasta valtuustossa päätetään, olisi päätöksentekijöiden syytä tietää, mikä on perustettavan yhtiön asema ja rooli kaupunkikonsernissa. Nyt rooli on epäselvä. Sitä ei ole vielä määritelty. Eikö ensin pitäisi määritellä yhtiön rooli ja asema, ja sen jälkeen päättää toimintamallista?

 

• Mikäli esityksen mukainen Infra-yhtiö perustetaan, on se asemaltaa heikko, ja sen tulevaisuuden näkymät ovat epäsuotuisat. Liikevaihto tulee tuskin kasvamaan, päinvastoin. Ennuste saattaa hyvinkin olla, että yhtiöstä tulee vähitellen hiipuva.

 

• Kaupunkikonsernin edun mukaista olisi, että katuympäristössä olisi toimija, joka vastaisi mahdollisimman laajasta kokonaisuudesta. Jos perustettavaan infrayhtiöön liitettäisiin myös Tampereen Veden vesi- ja viemäriverkoston saneeraus- ja rakennuttamistoiminta, otettaisiin merkittävä askel kohti yhden rakennuttajan mallia. Myös Sähkölaitoksen toimintojen osalta pitäisi siirtoa selvittää. Tällainen malli toisi kustannussäästöjä ja nopeuttaisi urakointiaikoja, mikä parantaisi myös kuntalaisten sujuvaa arkea.

 

• Perustettavan yhtiön seudullisuus olisi aidosti oikea mahdollisuus, joka mahdollistaisi yhtiön kasvun sekä kehittymisen.

 

 

Olen tyytyväinen, että Pekka Salmen hyvin perusteltu esitys tuli Tampereen kaupunginvaltuuston vastuulliseksi päätökseksi äänin 61 – 3 ja Infran yhtiöittämiskaavailut palautettiin uuteen valmisteluun.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Uudenvuodenlupauksia vuodelle 2019

Tiistai 1.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Uudenvuodenlupausten julkistamisen olisi oikeastaan pitänyt tapahtua jo eilen, mutta ehkä niiden julkistaminen vielä tänäänkin sallitaan.

 

 

En lupaa mitään järisyttävän uutta, vaan lähinnä päivitän sitä toimintaa, jota olen toteuttanut jo aikaisemminkin.

 

 

Suurena punaisen lihan ja kotimaisen ruuan kannattajana lupaan lisätä punaisen lihan kulutustani ja sen, että kaikki kotimaassa syömäni liha on alkuperältään kotimaista.

 

 

Kananmunien osalta pyrin lisäämään niiden osuutta ruokavaliossani ja lupaustani kotimaisuuden puolesta lisää se, että Suomen edullisen hintatason vuoksi ulkomaisia kananmunia ei Suomessa onneksi ole edes tarjolla.

 

 

Lupaan tänäkin vuonna olla avaamatta Ikean ovea, sillä niin kaltoin Tampereella rakennusaikainen Ikea-helvetti koetteli Palokallion omakotialuetta – puolenkymmentä alueemme omakotitaloa kärsi suuruusluokaltaan 30.000 euron vahingot per omakotitalo.

 

 

Lidl saa edelleen odottaa ensi vuonnakin turhaan, että avaisin kyseisen puljun ovea. Lild´n Suomeen tuloa johtanut johtaja on toki saanut lopputilin, mutta en unohda sitä suomalaisen alkutuottajan ja suomalaisen elintarviketeollisuuden hyljeksintää, johon kyseinen saksalaisfirma syyllistyi Suomeen rantautuessaan.

 

 

Pysyn edelleen ruokapuolella ja totean, että tänäkään vuonna ostoskoriini ei erehdyksessään päädy Pirkka- eikä Rainbow-tuotteita, sillä ne ovat Keskon ja S-ryhmän aseet taistella kunnollisia ja laadukkaista merkkituotteita vastaan ja sitä vastaan, että suomalainen talonpoika saisi tuottamistaan elintarvikkeista kunnollisen hinnan.

 

 

Pyrin ensi kesänä panostamaan entistä enemmän omalla pellolla tuottamieni juuresten ja kasvisten kasvattamiseen, sillä arvostan yhä enemmän käyttämieni elintarvikkeiden alkuperän tuntemista.

 

 

Jatkan puilla lämmittämistä ja sen osalta asetan itselleni tavoitteeksi jo vuodelle 2020, että josko silloin kokeilisin puiden sytyttämistä päältä päin!

 

 

Tässäpä näitä Uudenvuodenlupauksia vuodelle 2019!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Coca-Cola on ollut Suomessa vuodesta 1952 alkaen

Sunnuntai 30.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Coca-Cola rantautui Suomeen Helsingin Olympialaisten oheistuotteena vuonna 1952.

 

 

Monelle saattaa olla uutta tietoa ja yllätys, että Coca-Colan Suomen valloitus tapahtui kiinteässä yhteistyössä Sotainvalidien Veljesliiton kanssa.

 

 

1950-luvun alussa Suomessa oli 95.000 sodissa vammautunutta sotaveteraania ja vielä silloin he olivat kunniakansalaisia – sotaveteraanien hylkiminen alkoi vasta myöhemmin, kun suomalaiset poliitikot ja myös osa kansasta syyttivät sotaveteraaneja, että ”miksi lähditte sinne”!

 

 

Sotainvalidien Veljesliitto ja Coca-Cola Company sopivat 5.5.1952 yhteistyöstään Helsingin Olympialaisissa.

 

 

Aivan ensimmäiseksi Amsterdamissa toimivan Coca-Cola-yhtiön oli ratkaistava kaikkien tarvittavien materiaalien saatavuus. Hankkeesta tuli koko Eurooppaa koskeva, sillä kylmälaitteet löytyivät Saksasta ja Hollannista, kuorma-autot Ranskasta, mainosmateriaali valmistettiin Oslossa ja Amsterdamissa.

 

 

Normandian maihinnousussa käytetty, rahtilaivaksi muutettu M/S Marvic toi Hollannista Helsinkiin 30 000 korillista Coca-Colaa, kuljetusautoja, kylmälaitteita, pullonavaajia, mainosmateriaalia sekä myös Hollannin purjehdusjoukkueen kilpaveneet.

 

 

Laiva rantautui Helsinkiin 1.7.1952 ja kisat alkoivat 19.7.1952.

 

 

Mainittakoon, että Coca-Colan yhteistyö Olympialiikkeen kanssa oli alkanut jo vuonna 1928 Amsterdamin Olympialaisissa ja se jatkuu yhä.

 

 

Lähdeaineistona tähän kirjoitukseeni olen käyttänyt vuosien aikana kertyneitä omia muistikuviani ja netin syöväreistä löytämiäni tietoja.

 

 

Ehkä jo lähipäivinä kerron ja analysoin niitä seikkoja, jotka liittyvät nyt ennen Joulua Coca-Colan Suomessa toteuttamaan menekinedistämiskampanjaan, jossa näkyvänä välineenä oli Coca-Cola –rekka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin yrityksille käyttöönottamat hulevesimaksut ovat isku yritysten toimintamahdollisuuksia vastaan

Torstai 27.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunki valmistautuu aloittamaan jo yhdeksännen peräkkäisen tappiollisen vuotensa.

 

 

Vuonna 2019 Tampereen tappiotavoite on vain 30 miljoonaa euroa, mutta edellisvuosien kokemusten perusteella tappiotaso tulee todellisuudessa varmaankin ainakin kaksinkertaistumaan.

 

 

Huonosti taloutensa hoitaneiden kuntien ja kaupunkien avuksi on vuonna 2014 säädetty Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) pykälän 103 n § (22.8.2014/682) mukaisesti näin:

 

”Kunta voi periä kunnan hulevesijärjestelmästä sille aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi vuosittaisen maksun hulevesijärjestelmän vaikutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen omistajilta tai haltijoilta.”

 

 

Taloutensa hyvin hoitaneet kunnat eivät peri asukkailtaan vieläkään hulevesimaksua, mutta persaukiset kunnat ja kaupungit ovat kiirehtineet perimään asukkailtaan ns. hulevesimaksua – on totuuden mukaisesti todettava, että myös eräät taloutensa hyvin hoitaneet kunnat ovat jo nyt päätyneet hulevesimaksun perimiseen.

 

****************

 

 

Ei varmaankaan ole yllätys, että Tampereen kaupunki on ryhtynyt jo kuluvan vuoden puolella perimään hulevesimaksuja.

 

 

Asumme vuokratontille rakennetussa omakotitalossa ja meille kuluvan vuoden hulevesimaksu oli 10.12.2018 eräpäivällä maksettuna 59,66 euroa.

 

 

Virkamiesten esityksen mukaisesti Tampereen kaupunginvaltuusto päätti 13.11.2017 hulevesimaksun käyttöönotosta.

 

 

Yhdyskuntalautakunta päätti hulevesimaksun määräytymisen perusteista 17.4.2018 ja päivitti taksan 25.9.2018.

 

 

Omakotitaloilla hulevesimaksu Tampereella lasketaan kaavalla X + K x A, jossa X on hulevesimaksun yksikköhinta (eli omakotitaloilla 30,00 €), K on maksuluokan neliöhinta (omakotitaloilla 0,036 €) ja A on kiinteistön maapohjan pinta-ala neliömetreissä.

 

 

Meidän kohdallamme tuo em. 59,66 € koostuu siis näin: 30,00 € + 0,036 €/neliö x tonttimme pinta-ala eli 824 neliötä = 59,664 €!

 

 

N. kuudenkympin extramaksu ei ketään ehkä vielä vie konkurssiin, mutta toisin on niiden tamperelaisyritysten kohdalla, jotka joutuvat maksamaan todella suuria summia hulevesimaksua.

 

 

*******************

 

 

Tämän juttuni jatko-osassa tukeudun 18.12.2018 ilmestyneen Pirkanmaan yrittäjä-lehden pääkirjoitukseen, jonka on laatinut lehden päätoimittaja Pasi Mäkinen.

 

 

 

Kirjoituksessa kerrotaan vertaillun samankokoisen yrityksen maksamia hulevesimaksuja Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa.

 

 

Vertailun tulokset ovat puhuttelevia, sillä kovin karuilta luvut näyttävät, koska samankokoisesta tontista maksetaan hulevesimaksua vertailukaupungeissa näin:

 

 

• Tampereella 4.312 euroa

• Turussa 1.250 euroa

• Jyväskylässä 1.800 euroa

• Oulussa 745 euroa

 

 

Vertailuluvut ovat käsittämättömiä ja osoittavat, että Tampere haluaa hulevesimaksuillaan iskeä märän rätin päin yrittäjien kasvoja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ovatko tuottajien omistamat yritykset samalla tiellä, jolla punapääoman yritykset tuhoutuivat?

Tiistai 25.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Vasemmistolaisen punapääoman yritykset Suomen Työväen Säästöpankki, Vakuutusyhtiö Kansa, rakentaja Haka sekä vähittäiskauppaa ja myös teollisuutta harjoittanut EKA-yhtymä ovat vajonneet suomalaiselta yrityskartalta unhon yöhön. EKA selvisi yrityssaneerauksen ansiosta jotenkuten ja siitä on nyt jäljellä Tradekan ravintolatoimintaa, ei muuta siitäkään.

 

 

Punapääoman vastapoolina oli aikoja sitten elinvoimainen pellervolaisen tuottajasiiven omistama liiketoimintaryhmä, johon kuuluivat ainakin Keskusosuusliike Hankkija, Munakunta, osuusteurastamot, Valio jäsenmeijereineen, Metsäliitto, Vakuutusyhtiö Tapiola, osuuspankit ja myös osuuskaupat.

 

 

Pellervolaisen ryhmän jäsenkunta on harventunut, kun osuuskaupat ja osuuspankit halusivat profiloitua koko kansan palvelijoiksi.

 

 

Surkein kohtalo mainituista yrityksistä on ollut Keskusosuusliike Hankkijalla, joka ajautui konkurssiin vuonna 1992.

 

 

Keskusosuusliike Hankkija oli tuottajajärjestö MTK:n sylikoira ainakin sen ajan, kun olin vuodesta 1970 alkaen mukana agribisneksessä.

 

 

Vakuutusyhtiö Tapiola ja erityisesti Metsäliitto ovat määrätietoisella toiminnallaan saavuttaneet paikkansa menestyvien yritysten joukossa. Myös Valio jäsenmeijereineen on osannut uudistua siten, että sillä on paikkansa suomalaisessa maidonjalostusketjussa myös tulevaisuudessa.

 

 

Kananmunapakkaaja Munakunta on ajautunut tanskalaisen Danish Agro-konsernin omistukseen, joten sen suomalainen tuottajaomistuksellisuus on historiaa sekin.

 

 

Pellervolaisen osuustoiminnan – jos sellaisesta nyt enää voidaankaan puhua – ongelmalapsi on teurastamoteollisuus.

 

 

Tarkasti ottaen ongelmalapsi sielläkin vain LSO:sta eli Lounais-Suomen Osuusteurastamosta historiansa löytävä HKScan.

 

 

HKScan on vaihtanut toimitusjohtajaansa niin tiheään tahtiin, että esimerkiksi Wikipedian sivuilla sen toimitusjohtajaksi vielä 24.12.2018 kerrotaan potkut saanut Jari Latvanen – näin kertoo Wikipedia :

 

 

***********

 

 

HKScan Oyj on Helsingin pörssissä noteerattu elintarviketeollisuusyhtiö, jolla on toimintaa kymmenessä Euroopan maassa. Konsernin pääkonttori on Turussa Kupittaalla. HK viittasi alkuaan yritysnimeen Helsingin Kauppiaat.

Toimitusjohtaja: Jari Latvanen (31.lokak. 2016-)

Emo-organisaatio: LSO Osuuskunta

 

***********

 

Tuottajaomisteisten yritysten epäonnistujiin joudutaan liittämään myös nelikymmenvuotinen työnantajani Raisio Oyj.

 

Muistan hyvinkin ajan, jolloin Raisiolla oli tuhat työntekijää Raisiossa, tuhat työntekijää muualla Suomessa ja tuhat työntekijää ulkomailla. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin Raision yritysesittelystä, että nyt työntekijöitä on koko konsernissa vain 330 henkilöä!

 

On selvää, että 330 työntekijän yritys ei voi tehdä kummoistakaan taloudellista tulosta, joten siinä mielessä Raision 13.12.2018 antama tulosvaroitus on hyvinkin ymmärrettävissä.

 

 ***************

 

Mutta tuohon otsikkooni:

 

 

Tuottajien omistamien yritysten tulevaisuus saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin oli aikoinaan punapääomistamien yritysten kohtalo.

 

 

Atria Oyj ja varauksin myös Valio osuusmeijereineen ovat uhan ulkopuolella. Ulkopuolella ovat myöskin Metsäliitto ja Tapiola sekä aikoinaan oman polkunsa valinneet osuuspankit ja osuuskaupat.

 

 

Valitan, jos jonkun mielestä olen pahanilman lintu, mutta näin minä näen tilanteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulukaurojen tarjoaminen Vappu-hevoselle merkitsi, että Isäni ei tavannut Joulupukkia

Maanantai 24.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Jouluaatto ja on paikallaan muistella menneitä Jouluaattoja.

 

 

Vaikka olenkin pienen maalaistalon poika vaatimattomista oloista, niin lapsuuden Jouluaattoihini kuului Joulupukin vierailu.

 

 

Meillä on aina lapsuudessani ollut hevonen ja sen avulla tehtiin raskaimmat maatalouden työt.

 

 

Lapsuusaikojeni hevosena meillä oli täysmusta Vappu-hevonen ja myöhempinä vuosina ”tavallisen” värinen Tyttö. Vapulla oli Poju-niminen orivarsa ja muistan hämärästi, kun Poju menetti pihanurmikolla kalleimpansa eli siitä tehtiin ruuna.

 

 

Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu, kirjoitti Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa. 

Raakaa peliä oli myös se, kun Poju salvettiin.

 

**********

 

Mutta piti kirjoittaa siitä, kun meillä kävi Joulupukki!

 

 

 

Isä piti hyvän huolen hevosistaan ja eräs esimerkki siitä oli se, kun hän Jouluaatto-iltana lähti antamaan kauroja Vapulle.

 

 

Meillä lapsilla oli suuren harmituksen aiheena se, kun Joulupukki poikkesi meillä juuri silloin, kun Isä oli tallissa tarjoilemassa Vapulle joulukauroja eli Isä ei milloinkaan varhaislapsuutemme aikana nähnyt Joulupukkia.

 

 

Tai saattoivatpa pihamaalla kohdatakin, kun Joulupukki meni ovesta ulos ja Isä oli tulossa tallista sisälle!

 

 

********************

 

 

No, kyllä Isä toki myöhemmin tapasi Joulupukin meillä pirtissäkin.

 

 

Tätini asui meillä naapurissa miehensä Uunon kanssa ja joskus Jouluaattona Aino-tätini saapui meille, mutta Uuno oli kuulemma vielä jäänyt kotiin.

 

 

Hetken kuluttua eteisessä kopisteltiin ja Joulupukkihan sieltä oli saapumassa.

 

 

Joulupukki oli vähän heikossa kunnossa, sillä hän kaatui joulukuusemme juurelle, mutta siitä huolimatta joululahjat tulivat jaettua.

 

 

Joulupukin heikohko olo jatkui ja hänet saateltiin porukalla käsikynkkää eteiseen ja edelleen ulos.

 

 

Hetken kuluttua Uunokin saapui ja myös hän oli hieman huonossa kunnossa ja me lapsetkin huomasimme, että kummisetämme oli ”astunut korkin päälle”!

 

 

Sen pituisia ja tosia nämä joulumuistot lapsuudenajan Joulupukeista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taas kuljemme kohti kevättä ja kesää!

Sunnuntai 23.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilen lauantaina 22.12.2018 - tarkalleen klo 00.23 - oli Talvipäivän seisaus.

 

 

Päivä alkoi heti Talvipäivän seisauksen jälkeen pidentyä ja todellisuudessa eilinen oli jo pari sekuntia pidempi kuin perjantai ja tämä johtui siitä, että Talvipäivän seisaus oli melkein heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen.

 

 

******************

 

 

En lannistunut vuoden pimeimmälle hetkelle, vaan laitoin valaistukset päälle eri huoneissa, lasiverannalla sekä myös ulkona ja näin halusin selättää vuoden pimeimmän hetken.

 

 

Tässä kuvakimara, jonka julkaisin facebookissa eilen klo 0.23:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt menemme vauhdilla kohti kevättä ja kesää, sillä suomalainen sananlasku toteaa päivän pitenemisestä näin:

 

”Jouluna on päivä jo kukonaskelta pidempi ja Tapanina hullukin sen huomaa.”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Munamiehenvalan tekeminen oli haastava juttu!

Lauantai 22.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Kananmunantuotanto ja sen kiinteä seuranta olivat nelikymmenvuotisen työurani aikana tärkeä osa työstäni, sillä olihan työnantajani pitkät ajan maamme johtava kananrehujen valmistaja.

 

 

Kananmunatuotanto on Suomessa pysynyt jo pitkät ajat tasolla 70 – 75 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

 

Viime vuonna Suomen kanamäärä oli 3,9 milj. kanaa ja se määrä tuotti kananmunia 73,5 miljoonaa kiloa.

 

 

Kananmunien kulutus viime vuonna oli 66,7 miljoonaa kiloa, joten kananmunien omavaraisuusaste oli tasoa 112 % eli vientitoimintaa tarvittiin jonkin verran.

 

 

Mutta piti kirjoittaa siitä munamiehenvalasta!

 

 

Kaikkien kananmuna-alalla toimivien ja agribisneksessä mukanaolevien piti uransa jossain vaiheessa tehdä munamiehenvala.

 

 

Munamiehenvala tehtiin koulutustilaisuuksien ja yhteispalaverien yhteydessä – useinkin saunailloissa ja siinä vaiheessa, kun oli päästy vapaamuotoisen ohjelman ja virvokkeiden pariin.

 

 

Munamiehenvalassa tuore ja keittämätön kananmuna laitetaan suuhun ja murskataan hampailla, jotta kananmunan hienoa makua pääsee nauttimaan.

 

 

Muutama päivä valanteon jälkeenkin poskista yhä löytää kananmunankuoria, mutta niistä tietää, että munamiehenvala on onnistuneesti tullut tehtyä.

 

 

Onneksi en missään vaiheessa ollut esimerkiksi siipikarjanrehujen tuotepäällikkö, sillä sen tehtävän hoitamisen luontaisetuihin kokemukseni mukaan kuului munamiehenvalan uudistaminen monien tilaisuuksien yhteydessä!

 

 

***********************

 

 

Suomessa munamiehenvalan suorittaminen oli silloin ja on yhä edelleen turvallista, sillä suomalaisessa kananmunassa ei ole milloinkaan tavattu munansisäistä salmonellaa.

 

 

Samaa turvallisuutta ei ole kuin ehkä Ruotsissa, mutta esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa tilanne on tyystin toinen – puhettakaan eteläisen Euroopan maiden kananmunista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt tuli järkeä luomukeskusteluun

Torstai 20.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen seurannut maatalouden ja kotieläntalouden luomukeskustelua siitä alkaen, kun luomulla ratsastaminen ja luomulla rahastaminen alkoi.

 

 

Kotimaisen luomun lisäksi sain työelämässä seurata myös eurooppalaista luomuvouhotusta.

 

 

Surkein eurooppalaiseen ja kotimaiseen luomuvouhotukseen liittyvä tapaus oli se, kun eräs kilpaileva rehualan yritys toi Suomeen pienen erän – noin 500 tonnia – romanialaista luomurapsipuristetta.

 

 

Milloinkaan ei ennen ja ei myöskään sen jälkeen ole Suomeen tuotu niin salmonellapitoista rehuseosten raaka-ainetta, kuin oli tämä romanialainen luomuna myyty rapsipuriste-erä.

 

 

Muistelen, että erästä taidettiin löytyy viitisenkymmentä salmonellapitoista eränäytettä.

 

 

******************

 

 

Kuluvan viikon alussa sai laajaa huomiota tutkimus, jonka lopputulema oli, että luomuviljelyllä on suurempi haitallinen ilmastovaikutus kuin tavanomaisella viljelyllä.

 

 

Luomun suurempi ilmastorasitus perustuu sille, että pienten luomusatojen vuoksi luomupinta-alaa tarvitaan paljon enemmän kuin tavanomaisessa viljelyssä, jotta päästään samaan satomäärään.

 

 

Asia on yksinkertainen, sillä maailman väestö tarvitsee satotonneja, koska viljelyksessä olevat hehtaarit eivät kenellekään takaa riittävästi ravintoa.

 

 

Alhaiset luomusatomäärät per hehtaari merkitsevät globaalisti sitä, että luomuviljelyalan kasvaminen vaatii sademetsien lisääntyvää raivaamista tropiikissa, jotta saisimme maailman kansat ravittua.

 

 

Kiitän professori Stefan Wirsenius´ta Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta, joka julkaisi tutkimustuloksen ja kiitän myös niitä maatalousalan lehtiä sekä muita julkaisuja, jotka kertoivat meille monille toki tiedossa olleen asian!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Haapahake tukilastan raaka-aineena

Keskiviikko 19.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Julkisuudessa puhutaan paljon puun uusista käyttömahdollisuuksista ja erityisesti siitä, että puu voi olla raaka-aineena monissa korkean teknologian toiminnoissa.

 

 

Minulla on viime päiviltä kokemusta puuraaka-aineen käyttämisestä lääketieteessä tai olisiko realistisempaa todeta, että kuntouttavassa toiminnassa.

 

 

Olen varmaan ollut liian aktiivinen tietokonehiiren käyttäjä, sillä ”hiirikäteni” ranteessa on ilmennyt rannekanavaoireyhtymää eli oikean käteni peukalo ei ole täysin kunnossa.

 

 

Lääkäri määräsi siihen öisin pidettävän rannetuen ja rannetuen käyttäminen ei ole ainakaan pahentanut oireita.

 

 

 

 

 

Minulle on nyt muovailtu kaksikin rannetukea, joita käytän öisin.

 

 

Entisaikaan – olen murtanut ranteeni kuluneiden vuosikymmenten aikana kahdestikin – rannetuki tai oikeastaan rannekipsaus tehtiin kipsivaloksena, mutta nykyisin ainakin rannetuet valmistetaan haapahakkeesta valmistettuja ohuita levyjä muovailemalla.

 

 

Haapahakkeesta valmistetut levyt muotoillaan aluksi rannetuen kokoiseksi ja sen jälkeen levyä kuumennetaan eräänlaisessa mikroaaltouunissa.

 

 

Mikroaaltouunilämmityksen jälkeen haapahakkeesta leikattu levy muotoillaan ranteeseen sopivaksi ja siinäpä rannetuki alkaakin olla valmis.

 

 

Luonnollisesti rannetuki pehmustetaan ja siihen kiinnitetään tarranauhat, joilla rannetuki voidaan iltaisin kiinnittää paikoilleen.

 

 

Suomalaisittain on harmillista, että rannetuen ja varmaan moneen muuhunkin tukemiseen tarvittavien tukien ja ”kipsauskaukaloiden” muotoiluun tarvittavien haapahakkeesta valmistettavien tarvikkeiden vaatima haapahake on alkuperältään virolaista!

 

 

Onko suomalainen haapahake muka liian kallista vai eikö sitä ole saatavilla?

 

 

Valmistetaanko rannetukiin ja kipsauskaukaloihin tarvittavat haapahakelevyt Suomessa vai ovatko nekin tuontitavaraa?

 

 

Vastaukset vinkkinä asiasta kiinnostuneille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On huolehdittava sopimusvaiheessa, että maakaapeloinnista ei tule yksityistielle ikuinen riesa!

Sunnuntai 16.12.2018 - -Esko Erkkilä-

 

Pirkanmaan Metsäkeskus järjesti Hämeenkyrössä yksityisteiden hoidosta vastaaville ja yksityistieasioista kiinnostuneille koulutustilaisuuden 12.12.2018.

 

 

Olen tieosakkaana viidessä yksityistiessä sekä yhdessä metsäautotiessä ja niiden lisäksi Rouva on osakkaana kahdessa yksityistiessä. Osakkuuksien lisäksi olen toimitsijamiehenä yhdessä noista yksityisteistä, joiden osakkaana olen.

 

 

Oli siis luonnollista, että hakeuduin koulutustilaisuuteen.

 

 

Saimme koulutustilaisuudessa – yksityistieillassa – paljon tietoa ja tässä jutussani teen pintaraapaisun siihen problematiikkaan, joka liittyy asiaan, kun sähköyhtiö haluaa asentaa kaapeleita yksityistien alueelle tai sen välittömään läheisyyteen.

 

 

 

 

 

Yksityistien näkökulmasta asiaa selvitteli tuvantäyteiselle yleisölle sastamalalainen tieisännöitsijä Kari Äikäs, jolla on vankkaa kokemusta sellaisten yksityisteiden isännöinnistä, joille on tehty maakaapelointeja.

 

 

Seuraavassa jonkinlaista muistilistaa yksityisteiden toimitsijamiehille, yksityisteiden hoitokunnille ja yksityisteiden isännöitsijöille, kun kaapeliyhtiö haluaa hyödyntää yksityistien ojia tai yksityistien välitöntä läheisyyttä maakaapelin asentamiseen.

 

 

• toimitsijamiehen tai hoitokunnan ei koskaan pidä antaa maakaapelin asennuslupaa itsenäisesti vaan aina on kutsuttava koolle tiekokous. Vasta tiekunnan kokouksen päätösten perusteella toimitsijamies tai tiehoitokunta voivat allekirjoittaa sopimuksen

• tiekokouksen koollekutsumisesta aiheutuneet kustannukset pitää sopia kaapeliyhtiön maksettaviksi (kokouskutsut, tilavuokrat, tiedotuskirjeet, yms. kustannukset)

• yksityistien ei milloinkaan pidä hyväksyä kaapeliyhtiön tarjoamia valmiita sopimuslomakkeita, sillä jokainen tapaus vaatii yksilöllisen sopimuksen

• sopimuspaperin pitää olla yksinkertainen ja siinä on selkeästi sovittava verkonhaltijan ja myös tiekunnan vastuut sekä velvoitteet

• sopimus on aina tehtävä verkonhaltijan tai verkonhaltijan valtuuttaman tahon kanssa – missään tapauksessa sopimusta ei pidä allekirjoittaa esim. sen kaivinkoneyrityksen kanssa, joka huolehtii kaapelointityön tekemisestä käytännössä

• sopimukseen pitää sisältyä kohta, että verkon omistaja vastaa kaikista kustannuksista, jos kaapeli joskus joudutaan esim. tien korjauksen tai tienparannuksen vuoksi kaivamaan ylös. Verkonhaltijan pitää maksaa kustannukset, jos kaapeli vaurioituu tien perusparannuksessa

• verkonhaltijan mahdolliset veloitusperusteet esim. kaapeloidun linjan tilapäisestä jännitteettömäksi tekemisestä, on torjuttava

• kaapelin näyttäminen pitää olla ilmaista koko maakaapelin elinkaaren ajan

• verkonhaltijan pitää asentaa maakaapeli siten, että tiekunnan jälkikäteen suorittamat liikennemerkkien asennukset ja mahdolliset kaiderakenteet ovat mahdollisia

• kaapeloinnissa tierummut pitää kiertää riittävän kaukaa, jotta tien leventäminen ja tierumpujen vaihtaminen voidaan tehdä turvallisesti. ”Riittävän kaukaa kiertäminen” merkitsee usein, että maakaapeli joudutaan kaivamaan yksityistiealueen ulkopuolelle ja on luonnollista, että näissä tapauksissa verkkoyhtiön sopimuskumppanina ei ole yksityistiekunta vaan maanomistaja

• jos tielinjalta joudutaan tekemään koukkauksia peltojen kohdalla, on sopimuksessa erikseen sovittava, että salaojille ei saa aiheuttaa vahinkoja

• sopimuksessa pitää selkeästi sopia molempien osapuolten yhteyshenkilöt ja tältä osin sopimusta on tarvittaessa päivitettävä

 

 

Tässä esittämäni seikat ovat vain osa niistä asioista, jotka pitää sopia sopimuksessa.

 

 

Sopimuksessa on sovittava riittävä sopimusmaksu, jolla katetaan kaapeloinnista aiheutuneet hallinnolliset ja pienet ylimääräiset kulut, joita aiheutuu mm. siitä, kun kaapelia pitää varoa.

 

Maakaapelointi ei saa estää tieosakkaiden pääsyä pelloilleen tai metsään ja myös sen takaamiseksi sopimukseen pitää laatia tätä koskeva kohta. Pelloille pitää päästä viljelylohkokohtaisesti ja metsään riittävän tiheään sovittujen ylittämispaikkojen kautta.

Tärkeää on, että sopimuksessa sovitaan kaapelikaivannon syvyydeksi vähintään metri! Tässä on menetelty yksityisteiden kannalta monesti huolimattomasti, kun maakaapelikaivannon syvyydeksi on sovittu vain 70 senttiä! Useinkaan toki ei ole syvyydestä sovittu mitään, mutta verkonhaltijan edustajat ovat jättäneet kaivannon aivan liian matalaksi.

 

 

Yksityistien tiekokouksen pitää päätöstä tehdessään tiedostaa, että maakaapelointi merkitsee vähintäänkin 50 vuoden, mutta ilmeisesti pidemmänkin ajan sitoutumista verkkoyhtiön kanssa tapahtuvaan yhteistyöhön.

Verkkoyhtiöiden suorittamat maakaapeloinnit maanteiden ja yksityisteiden "ojanpenkoille" tulevat lähiaikoina lisääntymään ja toivon, että tässä esittämistäni seikoista on apua, kun yksityistiekunnat joutuvat vastamaan verkkoyhtiöiden esityksiin yksityistiealueiden hyödyntämiseen maakaapeloinnissa!

 

 

Toisaalta on paikallaan muistaa, että maakaapelointi yleensä parantaa tieosakkaiden sähköturvallisuutta ja sähkönsaannin varmistumista kaikissa olosuhteissa, joten verkkoyhtiö kannattaa nähdä ja kokea aitona yhteistyökumppanina!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Niiden sotainvalidien joukko on jo nyt pieni, joille olemme kunniavelkaa

Perjantai 14.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain toissapäivänä Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston jäsenenä kuulla, kun…

 

 

 

 

 

 

Asia on minulle tärkeä, sillä edesmennyt isäni oli sotainvalidi, kun hän haavoittui sotien aikana kahdesti.

 

 

Isäni sotainvaliditeetti oli tasolla 15 – 25 % - en jaksa enää tarkasti muistaa.

 

 

Isäni oli haavoittunut ranteeseen ja toisella kerralla niskaan. Muistan vallan hyvin, kun me penskat saimme tunnustella isän ranteessa ja niskassa ihon alla selvästi tuntuvia ryssän ampumien kranaattien sirpaleita.

 

 

********************

 

 

Sotainvalidien Veljesliiton Tampereen yhdistys ry on perustettu vuonna 1941 eli sillä on nyt ikää 77 –vuotta.

 

 

Yhdistyksen jäseninä on nyt 79 sotainvalidia ja sotainvalidien leskiä yhdistyksessä on nyt n. 300.  Jäsenmäärät alenavat n. 20 % vuodessa, sillä viimeiset iltahuudot harventavat jäsenjoukkoa. 

 

 

Yhdistyksessä sotainvalidien keski-ikä on nyt 95 –vuotta ja puolisoiden keski-ikä on hieman yli 90 –vuotta.  Ennakoidaan, että sotainvalideja on elossa vielä ainakin viisi vuotta ja sotainvalidien puolisoita kymmenkunta vuotta.

 

 

Alussa yhdistyksen jäseninä oli myöskin sotainvalidien vanhempia, mutta on luonnollista, että heitä ei enää ole.

 

 

Muistan, että joskus 1950- ja 1960 –luvuilla sotainvalidit pystyivät ”myymään” invaliditeettinsa siten, että tiettyjen laskelmien avulla pääomitettiin kunkin haitta-aste.  Toimenpide edellytti, että sotainvalidilla oli joku muu tulonlähde ja saattoi olla myös niin, että piti osoittaa kohde, jonka rahoittamiseksi ”myyminen” oli paikallaan.

 

 

Isäni ei koskaan harkinnut haitta-asteensa ”myymistä”. Tapaturmaviraston maksama korvaus ei ollut suuri, mutta hyvinkin tarpeellinen leivänjatke!

*****************

 

Sotainvalidien Tampereen yhdistyksen toimintamuotoja ovat yhteiset tilaisuudet, jalkojenhoidot ja esimerkiksi sotainvalidien kodeissa ikkunanpesut eli hyvin käytännönläheistä toimintaa.

 

 

Kiitokset Sotainvalidien Veljesliitolle ja sen alueellisille yhdistyksille – teette yhä edelleen tärkeää työtä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tuomi-Logistiikka Oy on väärä taho, jolle tamperelaiset voivat reklamoida sote-taksitoiminnan ongelmista

Torstai 13.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampereella sote- ja kela-taksitoiminnan palvelutaso on viime kuukausina romahtanut.

 

 

Palvelutason romahtamisen syyksi leimataan taannoinen taksiuudistus.

 

 

Syiden etsiminen on heitteille jätettyjen sote- ja kelataksiasiakkaiden kohdalta tuloksetonta, sillä ongelman syyllinen on ainakin sote-taksien osalta tiedossa.

 

 

On täysin turhaa syytellä tilanteesta taksinkuljettajia, taksiyrittäjiä tai palveluntarjoajaa Tuomi-Logistiikka Oy:tä, sillä syyllinen on toiminnan tilaaja Tampereen kaupunki.

 

 

Tampereen kaupunki kantaa sote-taksitoiminnan ontumisesta täyden vastuun. Kaupunki on laatinut palveluntuottajasopimuksen mm. Tuomi-Logistiikka Oy:n kanssa, mutta sopimusasiakirja on laadittu ilmeisen taitamattomasti, sillä ongelmat palvelunkäyttäjille ovat suuret.

 

 

Osoittaa suurta tietämättömyyttä Tampereen virkahenkilöiden osalta, kun he pyytävät asiakkaita reklamoimaan ongelmista Tuomi-Logistiikka Oy:lle. Virkahenkilöiden pitäisi katsoa peiliin ja sieltä he näkevät tussaroijan.

 

 

Totesin jo edellä, että Tampereen kaupungin sote-taksitoiminnan operatiivisesta toiminnasta vastaavat ovat solmineet kelvottoman sopimuksen Tuomi-Logistiikka Oy:n kanssa.

 

 

Sopimuksessa ei ilmeisesti ole osattu laatia lainkaan sellaisia spesifikaatioita, joihin Tuomi-Logistiikka Oy olisi voinut sitouttaa alihankkijansa eli taksiyrittäjät.

 

 

Kokonaan oma lukunsa on se, että onko Tampereen kaupunki vaatinut sopimukseen erillisiä kohtia taksitoiminnan seurannasta ja mahdollisten poikkeamien seuraamuksista – tuskin!

 

 

Totesimme eilen Vanhusneuvostossa, että Tampereen kaupungilta lienee mahdoton tavoittaa henkilöä, joka on vastuussa alihankkijoiden eli mm. Tuomi-Logistiikka Oy:n kanssa solmittujen palveluntuottajasopimusten laadinnasta ja ennen kaikkea sopimusten noudattamisesta sekä mahdollisista korvauksista!

 

 

Näin ei voi jatkua!

 

 

 

Toivon ja suorastaan vaadin, että Tampereen kaupungin pitää pikaisesti julkistaa se yhteystieto, johon tavallinen tamperelainen voi ilmoittaa sote-taksitoiminnassa ilmenneet ongelmat, sillä muuten asiaan ei koskaan saada parannusta!

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lipputanko kuuluu jokaisen omakotitalon pihamaalle!

Sunnuntai 9.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Elämme Itsenäisyyspäivän aikoja ja nyt on ollut liputuspäiviä joka toinen päivä.

 

 

Joulukuun 4. päivänä...

...tänä vuonna siniristiliput liehuivat lipputangoissa sen kunniaksi, että silloin vietimme suomalaisen demokratian päivää, sillä tasan sata vuotta sitten suomalaiset pääsivät ensimmäisen kerran Vapaussodan jälkeen äänestämään kuntavaaleissa.

 

 

Joulukuun 6. päivä...

...meillä oli mielestäni joka vuonna vuoden tärkein ja arvokkain liputuspäivä, sillä silloin kohotimme lippusalkoihin Suomen lipun itsenäisyytemme kunniaksi.

 

Joulukuun 8. päivä...

...eli eilen meillä oli taas tilaisuus nostaa Suomen lippu salkoon, sillä silloin vietimme Jean Sibeliuksen eli suomalaisen musiikin päivää.

 

 

Kerrostaloyhtiöt ja myös useimmat rivitaloyhtiöt ovat hankkineet tontilleen lipputangon, mutta aivan liian monelta omakotitalolta se puuttuu.

 

 

Me olimme aikoinaan siinä onnellisessa asemassa, että Rouva voitti jossain tuleville omakotirakentajille suunnatussa arvonnassa lipputangon ja sitä me sitten kannoimme omakotitalomme rakennusvaiheessa eri puolille rakennustyömaatamme!

 

 

 

 

Tässä omakotitalomme lipputanko kuvattuna 6.12.2018.

 

 

 

Parisenkymmentä vuotta sitten hankimme lipputangon myös mökillemme Viljakkalan Majajärvelle ja on selvää, että jokaisena liputuspäivänä siniristilippu liehuu joko omakotitalomme ja mökkimme lipputangossa!

 

 

Lipputangon hankkiminen on mahdollista kaikkien omakotitalojen tontille ja kannustankin kaikkia omakotitalon omistajia hankkimaan oman lipputankonsa, sillä siniristilipun liehuminen omassa lipputangossa on aina hieno kokemus!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Sokos Hotell Ilveksen sortuminen tuoteväärennökseen vain jäävuoren huippu?

Lauantai 8.12.2018 - -Esko Erkkilä-

On mainio asia, että ruuan alkuperä kiinnostaa nykyään yhä useampia.

 

 

Kuluttajat arvostavat ruuan alkuperämerkintöjä ja se onkin luonnollista, sillä maailmalla liikkuu paljon erilaisia ruuan tuoteväärennöksiä ja eräät tuoteväärennökset ovat suorastaan hengenvaarallisia, sillä ruuan raaka-aineiden joukkoon on saatettu lisätä mitä epämääräisempiä ainesosia.

 

 

Tamperelaisessa Sokos Hotel Ilveksessä marraskuun alkupäivänä paljastunut neljän ruoka-aineen tuoteväärennös kertoo karua kieltään, että ruuan tuoteväärennökset ovat mahdollisia myös Suomessa.

 

 

Taisi olla tarkalleen 6.11.2018, kun Hotell Ilveksessä järjestettiin Sanomalehtien liiton suuret lehtipäivät.

 

 

Sanomalehtien liitto edustaa maakuntien lehdistöä ja sen vuoksi järjestäjä olikin toivonut ruokalistalle paikallisia tuotteita.

 

 

Kaikki näyttikin olevan kunnossa, sillä listalla oli alkuruokana Näsijärven taimenta, maalaispateeta urjalalaisen Paijan tilan possuista, akaalaisen Tolvilan kartanon luomukaritsaa sekä Pyhäjärven kuhaa.

 

 

Erinäisten vaiheiden jälkeen paljastuikin, että minkään mainitun ruuan alkuperä ei ollut ilmoitettua – taimen ei ollut uinut Näsijärvessä, possu ei ollut Paijan tilalta, karitsa ei ollut Tolvilan kartanon karitsaa ja se ei ollut edes luomua ja pisteenä iin päälle kuhaa ei ollut pyydetty Pyhäjärvestä!

 

 

Hotel Ilves syyllistyi siis törkeään tuoteväärennykseen!

 

 

*********************

 

 

Tamperelaisen Hotel Ilveksen kärähtäminen laajasta tuoteväärennöksestä on kuitenkin kaikesta huolimatta nähtävä positiivisena, sillä paljastihan se sen holtittoman menettelyn, jolla suomalaiset ravintolat kohtelevat asiakkaitaan. 

Ruuan alkuperämerkinnät ovat kuluttajan kannalta keskeinen menettely, mutta kun alkuperämerkintöjen vaatiminen ravintolaruualle ei vielä ole lakisääteistä, niin hotelli ilveksiä kyllä riittää.

 

Isotkin ravintolat käyttävät härskisti tätä lainsäädännön puutetta bisnestoiminnassaan hyödyksi.

 

 

Toivottavasti jo tällä vaalikaudella saadaan aikaiseksi velvoittava lainsäädäntö, jotta myös ravintolaruuan alkuperä pitää ilmoittaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Näyttelijä Tuukka Huttunen on enemmän kuin vara-Sauli!

Torstai 6.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Ismo Kallio toimi aikoinaan vara-Manuna, sillä niin ilmielävästi hän osasi matkia presidentti Mauno Koivistoa.

 

 

Samanlaiseen taituruuteen yltää parhaillaan Tampereen Komediateatterissa meneillään olevassa ”Linnan juhlat” –esityksessä näyttelijä Tuukka Huttunen, joka esittää presidentti Sauli Niinistöä.

 

 

Sain 1.12.2018 osallistua Tampereen Komediateatterissa ”Linnan juhlat” –esitykseen katsojana, kun…

 

 

 

 

 

…puheenjohtajamme Katariina Pylsyn johdolla sain samalla osallistua Pirkanmaan Agrologit ry:n pikkujoulutapahtumaan ja sitä seuranneeseen pikkujouluruokailuun.

 

 

 

 

 

 

Seuratkaahan illan vastaanottoa Linnasta!

 

 

Pirttilahti kuvassani oikealla ja vasemmalla yhdistyksemme sihteeri Eero Pylsy, joka useissa eri yhteyksissä on esittänyt kirjailija Frans Emil Sillanpään joulupakinan.

 

 

Muistan nöösipoikana kuunnelleeni Sillanpään joulupakinoita radiosta ja voin vakuuttaa, että agrologi Eero Pylsy pystyy esiintymään esityksissään täsmälleen samanlaisella äänellä ja äänipoljennolla kuin Frans Emil.

 

 

On meissä agrologeissa taitajia moneen asiaan!

 

 

-Esko Erkkilä-