Eilen tuli kuluneeksi 82-vuotta Talvisodan päättymisestä

Maanantai 14.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Talvisota päättyi 13.3.1940, joten eilen siitä tuli kuluneeksi 82-vuotta.

 

Olemme saaneet viettää Talvisodan päättymispäivää jo kymmeniä vuosia rauhan merkeissä, mutta Venäjän aloittama rikollinen sota merkitsee, että jouduimme viettämään eilistä muistopäivää sodan varjossa.

 

Talvisodan päättymispäivää vietettiin kirkoissa ja sankarihautausmailla pelkoa ja vihaa tuntien Venäjää kohtaan.

 

Osallistuin eilen Talvisodan päättymishartauteen synnyinpitäjäni…

 

 

…Viljakkalan kirkossa ja hartaushetken jälkeen…

 

 

…seppeleenlaskutilaisuudessa Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

 

 

Talvisodan päättymisen muistopäivän messun liturgina toimi Juha-Pekka Haavisto.

 

************

 

 

 

Seppeleenlaskun sankariristille suorittivat Ilkka Nurmi (vasemmalla) ja Juhani Saarela.

 

 

 

Sankarihaudalla veisattiin virsi kanttori Heidi Olkinuoran ja Juha-Pekka Haaviston johdolla.

 

 

Koen Viljakkalan sankarihautausmaan koskettavaksi paikaksi, sillä lepäähän siellä 10.3.1940 kaatunut setäni Reino Erkkilä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen ortodoksinen kirkko tuomitsee Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan

Sunnuntai 6.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Suomen ortodoksisen kirkon piispat tuomitsevat 26.2.2022 päivätyssä pastoraalikirjeessään Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.

 

Tälle sodalle ei ole perusteita, on kirjeen otsikko ja se kuuluu näin:

 

 

”Tälle sodalle ei todellakaan ole perusteita. Ukrainan valtio ansaitsee kaiken tukemme: sekä taloudellisesti että rukouksemme kautta. Kirkkomme hyväntekeväisyysjärjestö Filantropia ry tarjoaa yhden tavan lähettää ukrainalaisille kiireellistä kriisiapua. Kirkkomme valmistautuu myös tarjoamaan apua ja tukea turvapaikanhakijoille.

 

Vetoamme Moskovan patriarkaatin alaisiin piispoihin ja pappeihin rauhan edistämiseksi.

 

Tällä vaikealla hetkellä ajatuksemme ovat Ukrainan kansassa, pakenemassa sodan kauhuja naapurimaihin. Viattomat ovat aina sodan suurimmat uhrit, ja lasten tilanne on erityisen epämukava.

 

Meidänkin on pyrittävä rauhaan ja yhteisymmärrykseen. Tästä tilanteesta ei pidä syyttää tavallista Venäjän kansaa eikä kirkkomme jäsenyyden keskuudessa Suomessa syntyä epäharmoniaa. Jokainen kirkkomme jäsen on meille rakas etnisestä taustastaan riippumatta.

 

Pyydämme kaikkia muistamaan kärsiviä ihmisiä rukouksissaan ja pappeja tekemään rukouspalveluksia rauhan puolesta. Täydentäkäämme rukouksemme yhdessä!

 

Monet ovat huolissaan tämän sodan laajenemisen mahdollisuudesta. Maamme poliittisen johdon mukaan Suomessa ei tällä hetkellä ole välitöntä sotilaallista uhkaa. Kirkkona tietenkin rukoilemme Triuune Jumalaa, jotta voimme jatkaa "hiljaisen ja rauhanomaisen elämänjohtamista kaikessa jumaluudessa ja rehellisyydessä" (1. Timoteus 2:2).

”Joten jatkakaamme sitä, mikä tekee rauhan ja keskinäisen rakentumisen. ” (Roomalaiskirje 14:19)

Isällisellä rakkaudella Kristuksessa

 

 

+ Hänen korkeutensa, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo

+ Hänen ylhäisyytensä, Kuopion ja Karjalan pääkaupunkiseudun Arseni

+ Hänen ylhäisyytensä, Oulun pääkaupunkiseudun Elia

+ Hänen armonsa, Haminan piispa Sergei”

 

 

*********************

 

 

Ortodoksinen kirkko ei suinkaan ole asiassa yksimielinen, sillä vetoomuksessa mainittu Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on Venäjän ortodoksisen kirkon päämies ja hengellinen johtaja sekä diktaattori Vladimir Putinin varaukseton kannattaja.

 

Onneksi patriarkka Kirill ei ole hengellinen esimies Suomen ortodoksisen kirkon piispoille.

 

*********************

 

Ortodoksisuus on tullut menneinä vuosikymmeninä minulle tutuksi, sillä anoppini oli miehensä kuolemaan saakka ortodoksi ja olen ollut mukana hänen sisarustensa lukuisissa siunaustilanteissa ja osaan arvostaa ortodoksisuutta.

 

Mieluusti poikkean ortodoksisissa jumalanpalveluksissa Venäjällä käydessäni.

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt kirkkokin saa rajata jumalanpalveluksiin osallistuvien määrää!

Sunnuntai 9.1.2022 - -Esko Erkkilä-

Koronatilanne aiheuttaa mielenkiintoisia tilanteita ja eräs näistä tilanteista on se, että kirkko joutuu rajaamaan jumalanpalveluksiin osallistuvien seurakuntalaisten määrää!

 

Uskallan toki ounastella, että seurakuntalaisten määrän rajaaminen on näennäistä, sillä tuskinpa jumalanpalveluksiin ja hartaushetkiin osallistuvien seurakuntalaisten määrät ylittäisivät muutenkaan nyt asetettuja turvallisuusrajoja!

 

 

Ylöjärvellä rajataan jumalanpalveluksiin osallistuvien seurakuntalaisten määrät näin:

 

• Ylöjärven kirkko 140 osallistujaa

• Kurun kirkko 90 osallistujaa

• Viljakkalan kirkko 75 osallistujaa

 

*************

 

 

Osallistuin Viljakkalan kirkossa järjestettyyn aattoillan hartaushetkeen 24.12.2021 ja silloin siellä osanottajarajaus oli tehty siten, että joka toiselle penkkiriville pääseminen oli estetty kuminauhavirityksellä!

 

-Esko Erkkilä-

178-vuotias Viljakkalan kirkko

Keskiviikko 29.12.2021 - -Esko Erkkilä-

Mennyt joulunaika oli taas sitä aikaa, jolloin synnyinpitäjäni Viljakkalan kirkko tuli tutuksi.

 

Viljakkalan kirkko on iältään lähes 180-vuotias, sillä se vihittiin käyttöönsä vuonna 1843.

 

 

 

Kirkon suunnittelijana mainitaan arkkitehti Anton Wilhelm Arppe ja samoin myös Carl Ludvig Engel, joka tosin kuoli ennen kirkon valmistumista.

 

 

 

Tässä kuva uuden hautausmaan puolelta ja tämän oven kautta sanotaan entisaikaan karhelaisten kulkeneen kirkkoon – tuota porstuaa kutsutaankin Karhen porstuaksi!

 

 

 

Sisäkuva kirkosta.

 

 

 

Alttaritaulun on vuonna 1896 maalannut Felix Frang ja se on nimeltään Ristiinnaulittu.

 

Frang on ollut tuottelias kirkkojen alttaritaulujen maalari, sillä hänen maalaamiaan alttaritauluja on ainakin 19 kirkossa.

Frang asui vaatimattomassa vuokramökissä Ikaalisissa ja hänellä ei ollut mitään ateljeeta, sillä kookkaat maalauksensa hän maalasi pikkuhiljaa rullaa päästäen ja maalaamisen jälkeen taas rullalle kiertäen!

 

Viljakkalan kirkon alttaritaulu on Frangin varhaistuotantoa, sillä ennen Viljakkalaa hän ehti maalata ainoastaan Längelmäen kirkon alttaritaulun.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kopassaan tuhisevasta vauvasta on kasvanut menestyvä oopperalaulaja!

Sunnuntai 26.12.2021 - -Esko Erkkilä-

Muistelen vuotta 1976, kun saimme Rouvan kanssa kutsun saapua katsomaan kopassaan tuhisevaa vauvaa Lohtajan Marinkaisiin.

 

Kyseessä oli Rouvan synnyinkodin naapurin ja ikäkaverin kälviäläisen Nikulan Anitan ja hänen miehensä Eero Palon esikoinen.

 

Vauva oli Palon pariskunnan esikoinen, joka puuskutteli sikeitä unia vauvakopassaan.

 

Tuosta vauvakopassa puuskuttelevasta vauvasta kehkeytyi sitten aikanaan menestynyt oopperalaulaja Mari Palo.

 

******************

 

Nämä muistelukset palasivat mieleeni eilen, kun satuin katselemaan TV1:stä vuodelta 2005 olevaa taltiointia, jossa…

 

 

 

…Mari Palo…

 

 

 

…ja Tomi Metsäketo tunnelmoivat Tampereen Aleksanterin kirkossa ja esittivät Joulun sanomaa perinteisin sävelin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan kirkon äänentoistolaitteiden toimivuuteen on panostettava!

Lauantai 25.12.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen virallisesti Tampereen Eteläisen seurakunnan jäsen, mutta todellinen kotikirkkoni on synnyinpitäjäni Viljakkalan kirkko.

 

Noudatin eilen Jouluaattona jokajouluista tapaani ja osallistuin aattoillan hartaushetkeen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Viljakkalan kirkon on suunnitellut C. L. Engel ja…

 

 

 

…se on rakennettu vuosina 1840 – 1842.

 

 

Kirkon sisäpuoli peruskorjattiin ja entisöitiin vuonna 1989. Myös urut uusittiin samassa yhteydessä. Ulkomaalaus uusittiin puolestaan 1993.

 

*****************

 

Sanotaan, että kirkko on tunnettu hyvästä akustiikastaan, mutta nykyajan vaatimuksiin kirkon äänentoisto-ominaisuudet eivät yllä.

 

Eilinen aattohartaus striimattiin nettiin ja on todettava, että striimauksessa äänentoisto oli kaiken arvostelun alapuolella – suuri ongelma oli myös se, että kirkossa äänentoisto oli vieläkin surkeampaa kuin striimauksessa!

 

Lehteriltä esiintyneen Viljakvartetin osalta äänentoisto oli kunnossa, mutta Johannes Riuttalan sinänsä varmaan laadukkaat esitykset äänentoistolaitteet pilasivat täysin.

 

Ylöjärven seurakunnassa Viljakkalan seurakuntapiirin alueelta olevien luottamushenkilöiden on heti paneuduttava Viljakkalan kirkossa tapahtuvien tilaisuuksien äänestoistoon ja samoin on paneuduttava myös nettistriimausten laatuun!

 

-Esko Erkkilä-

Korona muutti monta asiaa, mutta joku muutos on hyväksikin!

Perjantai 25.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Jouluaatto eli eilinen on perinteisesti ollut päivä, jolloin olen osallistunut aattoillan hartaushetkeen…

 

 

 

…Viljakkalan kirkossa.

 

 

Toki eilenkin kävin Viljakkalan hautausmaalla ja olisin tietysti mennyt hiljentymään myös kirkkoon, mutta korona-viruksen vuoksi…

 

 

 

…rippikirkkoni ovella oli lappu, jossa kerrottiin kirkon olevan suljettu!

 

*******************

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on hyvinhoidettu ja niin se oli eilenkin vaikka jouluaattona sankariristillä tavallisesti oleva parivartio puuttuikin.

 

 

Lienee koronan ansiota, että Viljakkalan hautausmaalla oli eilen poikkeuksellisen paljon vieraita ja muistokynttilöiden sytyttäjiä!

 

Samaa voin todeta myös sankarihautausmaan osalta, sillä milloinkaan aikaisemmin en ole nähnyt niin paljon yksittäisten sankarivainajien haudoilla omaisten toimittamia muistokynttilöitä!

 

 

Ilahduin, kun sain olla vasta toinen, joka sytytti muistokynttilän 8.3.1940 kaatuneen setäni Reino Erkkilän sankarihaudalle!

 

 

Korona on pysähdyttänyt meidät huomaamaan, että elämässä on muitakin kuin ”kovia arvoja” – hyvä niin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan vaakuna ehti olla itsenäisen kunnan tunnus 56 -vuotta!

Keskiviikko 25.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Oikeastaan olen kolmen ”kotikunnan loukussa”, sillä synnyinkuntani Viljakkalan lisäksi olen tällä hetkellä Tampereen ja Ylöjärvelläkin (kesä)asukas.

 

Läheisin ja rakkain noista kunnista on tietysti Viljakkala ja on aina sykähdyttävä kokemus, kun näkee Viljakkalan vaakunan.

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan vaakunan virallinen vaakunaselitys kuuluu näin:

 

”Kultakentässä palkeittain asetettu puna-sinikatkoinen, loivasti kaksikaarteinen sarvi, jonka keski- ja päätehelat sekä vitjat ovat hopeaa; sarven alapuolella punainen kupari-kultamerkki.”

 

 

Vaakunan aiheen vanhaa juomasarvea säilytetään kirkossa. Kupari-kultamerkki viittaa Haverin kaivokseen, josta Ruotsin vallan aikana kaivettiin rautamalmia, ja myöhemmin itsenäisyyden aikana kultaa ja kuparia.

 

Pitäisipä joskus pyytää Viljakkalan suntiolta, että pääsisin katsomaan tuota juomasarvea!

 

Viljakkalan vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja Viljakkalan kunnanvaltuusto hyväksyi sen kokouksessaan 21. tammikuuta 1950. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöön 3. huhtikuuta samana vuonna.

 

Viljakkalan vaakuna menetti itsenäisen kunnan vaakunastatuksen 1.1.2007, kun tapahtui kuntaliitos Ylöjärven kaupungin kanssa.

 

*****************

 

Noista Viljakkalan vaakunoista ylempi sijaitsee Viljakkalan Seurojentalolla ja alempi Viljakkalan kirjastossa.

 

Tiedän, että kolmas Viljakkalan vaakuna sijaitsee Viljakkalassa Hangasjärven rannalla sijaitsevan Toivolan tanssilavan huoltorakennuksen seinällä!

 

Missähän sijaitsee se Viljakkalan vaakuna, joka aikoinaan komisti Viljakkalan paloaseman seinää ja onko entisellä Viljakkalan kunnantalolla vielä nykyisin Viljakkalan vaakunaa?

 

Nykyisin Viljakkalan vaakunalla on kuntaliitoksen seurauksena perinnevaakunan status, mutta hyvä, että edes se!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tarton Paavalin seurakunnan kirkossa on useita seurakuntalaisia palvelevia tiloja sekä toimintoja

Tiistai 11.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Viimeviikkoisella Kyröläismatkallamme tutustuimme Tartossa Paavalin kirkkoon ja siellä tapahtuviin seurakuntalaisten palvelumuotoihin.

 

 

 

Asiantuntevana ja jopa innostavana oppaana meillä oli Paavalin seurakunnan kirkkoherra ja Tarton piispa Joel Luhamets.

 

Kirkkosalin lisäksi Paavalin kirkossa on mm. krypta, kolumbaario sekä kirjakauppa.

 

 

*****************

 

 

 

Krypta, jota piispa Luhamets tässä meille esittelee, mahdollistaa monipuolisten tilaisuuksien järjestämisen – krypta sijaitsee alttarin alapuolella.

***************

 

 

 

Kolumbaario on antiikin ajoista lähtien tunnettu hautauspaikka. Nimitys kolumbaario (columbarium) tarkoittaa kyyhkyslakkaa, columba on latinaksi kyyhkynen.
 
Tarton Paavalin kolumbaariossa on 250 uurnalokeroa ja jokaiseen lokeroon mahtuu 5–7 uurnaa. Yleensä ne ovat perhelokeroita. Uurnaholvi vuokrataan sopimuksen perusteella kerrallaan enintään 20 vuodeksi.

 

Uurnalokeron vuokra on ensimmäiseltä vuodelta 50 euroa ja seuraavilta 40 euroa per vuosi.

 

Tunnustan, että vasta Tarton Paavalin kirkossa tutustuin kolumbaarioon!

 

 

 

Tässä seitsenlokeroisessa uurnaholvissa on vasta kahden vainajan tuhkauurnat.

 

 

***************

 

 

Piispa Luhamets esitteli tutustumiskierroksemme lopuksi meille Paavalin kirkon kirjakauppaa, jossa on tarjolla kirjallisuuden lisäksi mm. erilaisia muistoesineitä.

****************

 

Kiitokset Tarton piispa ja Paavalin seurakunnan kirkkoherra Joel Luhamets; opimme paljon ja osaamme arvostaa sitä hengellistä työtä ja myös sitä aineellista apua, jota Paavalin seurakunta Tartossa ja Virossa tekee ja tarjoaa seurakuntalaisilleen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Arkkitehti Eliel Saarinen on suunnitellut Tartossa sijaitsevan Paavalin kirkon

Maanantai 10.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Tämänvuotinen Kyröläismatkamme suuntautui Tarttoon ja sen lähiympäristöön; toki poikkesimme myös Latviassa.

 

Ensimmäinen kohteemme 3.8.2020 Tartossa oli…

 

 

…Paavalin kirkko, jonka torni ei 43 metrin korkeuteen yltävänä…

 

 

 

…kunnolla mahdu kuvaankaan!

****************************

 

Kirkko on ainoa jugend-tyylinen kirkko Virossa ja sen on suunnitellut Eliel Saarinen.

 

 

 

Kirkon pääsisäänkäynnin vierellä on laatta, jossa kerrotaan Eliel Saarisen suunnitelleen kirkon 1915 – 1919.

 

Kirkko siis valmistui 1910-luvulla, mutta kärsi pahoja vaurioita toisessa maailmansodassa.

 

Kirkko otettiin käyttöön uudelleen vuonna 2015 entisöitynä, korjattuna ja laajennettuna.

 

Korjausprojekti kesti kymmenen vuotta ja siinäkin projektissa suomalaisten rooli oli keskeinen.

 

*****************

 

 

 

 

Kirkkoa meille esitteli Paavalin seurakunnan kirkkoherra Joel Luhamets, jolla on myös Tarton piispan arvonimi.

 

Joel Luhamets puhuu hyvää suomea ja vasta vierailumme jälkeen sainkin tietää, että hänellä sekä Paavalin kirkon seurakunnalla on tiiviit suhteet Suomeen ja erityisesti Tampereelle.

 

Tampere sekä Tartto ovat ystävyyskaupunkeja ja sen vuoksi Tampereen seurakuntayhtymällä sekä Paavalin seurakunnalla on tiivis yhteistyö.

 

Kirkkoherra, piispa Joel Luhamets on saarnannut Tampereen Tuomiokirkossa ja Tampereelta on ollut vahva edustus mm. silloin, kun Paavalin kirkko vihittiin uudelleen vuonna 2015.

******************

 

 

Paavalin kirkko on sisätiloiltaan avara ja sen…

 

 

 

…alttaritaulu on…

 

 

 

…puhutteleva.

 

Taidemaalari Kuutti Lavonen on maalannut alttaritaulun.

 

On erikoista, että alttaritaulu on muunneltavissa, sillä noiden kuvien taustakuvat ovat helposti käännettävissä kirkkokansan nähtäville.

 

 

Suosittelen Tartossa lämpimästi tutustumaan Paavalin kirkkoon, josta huomisessa jutussani toivottavasti hieman lisää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Siihen aikaan, kun kylällä oli vain yhdessä talossa puhelin!

Torstai 16.7.2020 - -Esko Erkkilä-

Monet ja varsinkin nuoremmat eivät muista sitä aikaa, jolloin kylällä oli vain yhdessä talossa puhelin!

 

Nykyisin jopa alle kouluikäisillä on oma puhelin - kännykkä, mutta toisin oli vielä jopa 1970-luvulla.

 

**********************

 

Synnyinkylälläni Viljakkalassa lähin puhelin oli Rantalassa ja sieltä käytiinkin soittamassa kaikki soittamisen arvoiset puhelut – Rantala oli meille tuttu paikka muutenkin, sillä eräs tädeistäni oli siellä karjanhoitajana monet vuodet.

 

Meillä soittamisen arvoisia puheluja olivat soitto keinosiementäjälle, kun joku lehmistä oli kiimassa ja tarvittiin keinosiementäjää sekä soitto taksille, jotta pääsimme taksilla joulukirkkoon! Puhelinta tarvittiin myös silloin, jos joku lehmistä sairastui utaretulehdukseen ja tarvittiin eläinlääkäriä.

 

Soittamistarvetta oli siis vielä 1960-luvulla suurinpiirtein kymmenkunta soittoa vuodessa.

 

Rantalan Tyyne-emäntä ei olisi ottanut puhelusta mitään maksua, mutta tapana oli, että keittiön pöydälle jätettiin 50 pennin lantti!

 

 

On ehkä joskus paikallaan muistella menneitä ja tämä puhelinmuistelu on yksi niistä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Evankelis-luterilainen kirkko on korona-kriisin aikana osoittanut notkeutensa

Keskiviikko 13.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Tuskin olen ollut ainoa, joka on pitänyt evankelis-luterilaista kirkkoamme sinänsä kansalaisten sielunelämää hyvin palvelevana, mutta jäykkänä, kaavoihinsa kangistuneena – jopa byrokraattisena.

 

Olen monta kertaa omaisten surupöydässä istuneena arvostellut samassa pöydässä istuneille kirkkoherroille kirkkoamme muotoköyhyydestä ja tämä havaintoni perustuu siihen, että olen elämäni varrella saanut läheltä seurata ortodoksikirkkoa ja sen kirkollisia tapahtumia – anoppini kun oli syntynyt Salmin Mantsinsaarella ja monesti sain osallistua anoppini sisarten ortodoksisiin ja muotorikkaisiin hautajaismenoihin.

 

**************************

 

Olen korkeintaan jonkinmoinen ”rivikristitty”, joka vain muutaman kerran vuodessa osallistuu jumalanpalveluksiin – todellinen ”takapenkintaavi”, vaikka kirkonmenoissa pyrinkin istumaan ristikongin etupuolelle.

 

 

**************************

 

Nyt korona-kriisin aikana olen mieluusti muuttanut käsityksiäni kirkkomme toiminnasta.

 

Syynä mielenmuutokseeni on kirkkomme nopeus ja notkeus levittää Sanaa netin välityksellä.

 

Sananlevittämisessä Tampereen hiippakunnassa eturivissä on piispamme Matti Repo, jonka jokailtaiset hartaus- ja rukoushetket ovat muodostuneet erääksi iltarituaalikseni.

 

Piispamme rukoushetket tulevat netistä joka ilta klo 21.00 ja ne löytävät facebookista osoitteesta ”Tampereen piispa Matti Repo”.

 

Piispa Revon hartaushetket tulevat iltaisin siis klo 21.00 livenä, mutta myös edellispäivien hartaushetket ovat katsottavissa samassa osoitteessa!

 

Tässä muutama läppäriltäni eilen ottamani kuva eilisestä rukoushetkestä:

 

 

 

Piispa saapuu kameroiden eteen ja taustalla piispatar Päivi Repo.

 

 

 

Olin rukoushetken alussa ensimmäinen ja ainoa kuulija, mutta nopeasti väkeä oli ”paikalla” viitisenkymmentä!

 

 

 

Rukoushetki päättyy virteen ja sen säestää piispa kitarallaan.

 

 

 

Rukoushetken lopuksi piispa ja piispatar sammuttavat kynttilöiden liekit!

 

 

Kannustan osallistumaan Tampereen piispan rukoushetkeen iltaisin klo 21.00!

 

 

-Esko Erkkilä-

Korona-kriisi avaa uusia mahdollisuuksia hengelliseen toimintaan

Maanantai 13.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Olen huono ja matoinen matkamies hengellisellä saralla, mutta toki pyrin parempaan hartaudenharjoittamiseen.

 

Vuonna 1915 syntynyt anoppini oli 1970-luvun alkuun saakka harras ortodoksi, mutta miehensä kuoleman jälkeen hän liittyi ”ympäristönsä paineen vuoksi” evankelis-luterilaiseen kirkkoon.  Ortodoksisuus ei hänestä kuitenkaan hävinnyt, sillä kaikki ortodoksisuuteen liittyvät pääsiäisen seudun jumalanpalvelukset hän seurasi televisiosta – pääsiäinen oli hänelle paljon suurempi juhla kuin joulu!

 

*********************

 

Annan tunnustuksen evankelis-luterilaisen kirkon monille seurakunnille, jotka ovat korona-kriisin aikana ottaneet toimintaansa uusia toimintamuotoja!

 

Satuin facebookista saamani vihjeen perusteella seuraamaan 10.4.2020 eli pitkäperjantaina Ylöjärven kirkosta lähetettyä jumalanpalvelusta ja pidin näkemästäni.

 

 

 

Ylöjärven seurakunnan vs. kirkkoherra Jyrki Koivisto oli ottanut ruudun haltuunsa ja hänen saarnaansa oli mukava seurata.

 

 

 

Viishenkinen kvintetti…

 

 

 

…esitti virren 757…

 

 

 

…puhuttelevasti ja meitä kirkkokansaa ”oli paikalla” n. yhdeksänkymmentä!

 

 

 

Isä meidän –rukoukseen oli helppo osallistua myös niiden, jotka eivät tuota rukousta osaa ulkoa.

 

 

 

Kirkkoherra Jyrki Koiviston jakama Herran siunaus oli puhutteleva kokemus!

 

 

 

Kiitokset Ylöjärven seurakunnalle ja toivon, että jatkossa nettijumalanpalvelus lähetetään myös Viljakkalan sekä Kurun kirkoista!

Olellista on se, että eri uskontokuntien nettijumalanpalveluksiin voisi osallistua myös korona-kriisin jälkeen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Aattoillan hartaushetki ja siellä seisaallaan veisattu "Enkeli taivaan" -virren kymmenes säkeistö virittivät eilen Joulutunnelmaan!

Keskiviikko 25.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Myönnän, että vasta Viljakkalan koti- ja rippikirkossani osallistumiseni aattoillan hartaushetkeen saavat minut virittäytymään Joulutunnelmaan ja eilen illalla taas näin tapahtui.

 

 

 

 

 

Kuvasin Viljakkalan kirkon uuden hautausmaan puolelta ja kuvassa näkyvät kiviportaat johtavat Karhen eteiseen eli sen kautta entisaikaan karhelaiset saapuivat kirkkoon.

 

Noilla kiviportailla otettiin myös se valokuva, joka meistä kauan sitten ripille päässeistä otettiin – kuvaa en ”tähän hätiin” löydä.

 

 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on tärkeä paikka minulle sinänsä, mutta myös meille sotahistoriasta kiinnostuneille, sillä melkein kaikkien sankarivainajien muistolaatoissa on sankarivainajan kaatumispaikkakunta - kiitokset Viljakkalan kirkkoherra A. M. F. Bergius, joka aikoinaan niin päätti!

 

 

 

 

Kunniavartio on suuri luottamustehtävä.

 

 

 

 

Viljakkalan kirkon alttaritaulu - mielestäni se ainoa oikea!

 

 

 

 

Kynttilämerta Viljakkalan vanhalla hautausmaalla.

 

 

 

 

Myös muualle haudattujen muistomerkille sytytin kaksi kynttilää.

 

 

 

 

Kotimatkalla pysähdyin vielä Lehtomäen tienhaaraan ja kuvasin valossa kylpevän Viljakkalan kirkon!

 

 

********************

 

 

Täytyy vielä mainita, että eilen tuli kuluneeksi 46 vuotta siitä, kun kävimme Rouvan kanssa ostamassa kihlat Vaasasta Hovisepiltä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Talvisodan Summan taisteluista 80 vuotta"

Torstai 12.12.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistyksen – tuttavallisemmin MSL-Tampere – otsikkoaiheisen luentosarjan toinen osa toteutettiin eilen Kirjastotalo Metson luentosalissa. Tilaisuuden suosio yllätti järjestäjät ja sen vuoksi tilaisuus jouduttiinkin siirtämään alkuperäistä suurempaan luentosaliin.

 

 

 

 

 

Toteutimme luennon siten, että Jouni Koskela vastasi Summan taistelun taustoista ja minä puolestani siitä, miltä Summan taistelumaastot nykyisin näyttävät.

 

 

Luvattoman usein jätän esiintymisteni valmistelun vähäiseksi tai jätän valmistelun kokonaan tekemättä, mutta nyt tein poikkeuksen ja valmistelin osuuteni.

 

 

Tässä valmisteltu esitykseni:

 

 

Olen moniaita kertoja päässyt käymään Summan taistelupaikoilla kuluneiden 15 vuoden aikana ja täytyy tunnustaa, että kokonaiskuvan saaminen vei aikaa, sillä monesti käytiin vain Poppiuksen linnakkeella ja joskus toisinaan taas Summan kenttähautausmaalla.

 

 

 

Poppiukselle - joka "nykyasussaan" kuvassa - joudutaan kulkemaan Perkjärven ampuma-alueen kautta ja sen vierellä sijaitsevan varuskunta-alueen vieritse.

Perkjärvi oli Suomen aikana tärkeä tykistön koulutusalue ja siitä todetaan mm. näin:

"Vuosina 1918–1939 Perkjärven ampumaleirillä luotiin kenttätykistön korkea ampumatekninen ja osin myös teknillinen taito. Se ei käsittänyt yksinomaan ammuntoja, vaan myös tykistön kokonaistoimintaan liittyviä tukitoimintoja. Näitä olivat mittaus- ja säätiedustelu, tiedusteluilmakuvaus, kartoitus ja asetekniset kokeet. Leirikesinä hiottiin myös yhteistoimintaa eri aselajien kesken.”

 

Poppiukselle ei aina pääse, kun alueella on ampumaharjoituksia, mutta minun kohdallani ei ole koskaan ollut esteitä. Varmimmin Poppiukselle pääsee viikonlopun aikana, sillä silloin ampuma-alueella ei useinkaan ole harjoituksia.

 

Joskus Poppiukselle mennessämme näimme venäläisten varusmiesten olevan hikilenkillä matkamme varrella – yläruumiit paljaana ja nahkasaappaat jalassa pojat painelivat kestopäällystetiellä ja hiki virtasi!

 

 

 

Poppiuksen ja Miljoonalinnakkeen ( kuvassa) väliä on vajaat kilometri kuivaa kangasmaastoa. Patikkareitti kulkee kivistä rakennetun hyökkäysvaunuesteen ”Suomen puolella”.

 

Hyökkäysvaunuesteessä on yhä edelleen nähtävissä ne aukot, jotka venäläiset tekivät esteeseen puskutraktorilla ja joiden kautta sitten heidän läpimurtonsa 11.2.1940 tapahtui.

Näin siitä huolimatta, että suomalaiset tuhosivat 72 neuvostopanssaria.

 

Miljoonalinnakkeen edessä sijaitsee Munasuo ja voi niitä kertoja meidän pirtissä, jolloin viljakkalalaiset sotajermut kävivät 1950-luvulla taisteluja Munasuolla!

 

 

 

Summan kenttähautausmaalle on haudattuna 204 Summan alueelta ja Länsi-Kannakselta löydettyjä ja tuntemattomaksi jäänyttä talvisodan sankarivainajaa. Muistomerkin ovat veistäneet Heikki Häiväoja ja Ari Laitila 1995.

 

Summan kenttähautausmaa oli vielä 2000-luvun alkuvuosina salskean mäntymetsän keskellä, mutta sitten venäläiset parturoivat männikön niin, että nykyisin muistomerkki on metsäraivion keskellä.  Muistan oikein hyvin, kun kenttähautausmaa sijaitsi männikössä.

 

 

Fb:n ennakkomainonnassa kertomani Sillanpään marssilaulu liittyy siihen erääseen everstiluutnantti Jorma Inkisen (toimi aikoinaan Oriveden varikon päällikkönä) kertomaan ainakin hämeenkyröläisistä ja viljakkalalaisista koostuneen retkueen marssiin Miljoonalta kenttähautausmaalle ja kun he saapuivat kenttähautausmaalle suljetussa muodossa he lauloivat kenttähautausmaalle ehtiessään:

 

Kotikontujen tienoita tervehtien
tämä laulumme kaikukoon,
yli peltojen, vetten ja tunturien
aina Hangosta Petsamoon.

 

Olen aina halunnut, että olisipa joskus aikaa, jotta voisi taivaltaa Summan taistelupaikat Poppiukselta Miljoonalinnakkeen kautta Summan kenttähautausmaalle!

 

Viipurin vanhan tuomiokirkon rauniot …

 

…liittyvät Summan taisteluihin siten, että sinne siirrettiin Summan taisteluissa kaatuneita sankarivainajia odottamaan kotiseurakuntiin siirtämistä varten, mutta neuvostopommitus tuhosi Tuomiokirkon 18.2.1940 ja tuomiokirkkoon tuodut vainajat paloivat lähes kaikki – yli 100 sankarivainajaa - tunnistamattomiksi.

 

Viipurin vanhan tuomiokirkon rauniot ja Viipurin kenttähautausmaa

 

Viime kesänä bussin ikkunasta ottamani kuva kertoo Viipurin kenttähautausmaan sijainnin Viipurin vanhan tuomiokirkon vieressä.

 

Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki, jonka myös kuvasin viime kesänä liikkuvan bussimme ikkunasta!

 

Viipurin kenttähautausmaalle on haudattu vuonna 1941 kaikkiaan 26 tunnistettua ja 82 tuntematonta Kannaksen rintamilta, mutta lähinnä Summasta tuotua sankarivainajaa.

 

Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki on ainoa Venäjällä sijaitsevista kenttähautausmaiden muistomerkeistä, jolle on tehty ilkivaltaa.

 

********************

Esitykseni lopuksi kerroin erään lähinaapurini pojan kohtalosta Summassa:

 

Eero Koivuniemen hautakivi Viljakkalan sankarihautausmaalla

 

 

Eero Koivuniemi kaatui Summassa 8.2.1940 ja hänen tomumajansa odotti Viipurin vanhassa tuomiokirkossa kotiinkuljetusta Viljakkalan sankarihautaan.

 

Eero Koivuniemi oli yksi niistä kuudesta sankarivainajasta, jotka pystyttiin tunnistamaan Viipurin vanhan tuomiokirkon raunioista sen jälkeen, kun kirkko 18.2.1940 tuhoutui Puna-armeijan pommituksessa ja näin hän pääsi lopultakin Viljakkalan sankarihautaan.

 

Hanhijärven koulupiirin alueen sankarivainajat Talvi- ja Jatkosodissa

 

Synnyinkotini naapuritaloista Talvi- ja Jatkosodissa kaatui yhteensä neljä poikaa; Koivuniemestä, Lepomäestä ja Vuorenmaasta. Kalliin hinnan kulmakuntamme sai maksaa Suomen itsenäisyydestä ja Hanhijärven koulupiiri vielä raskaamman.

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa

 

On annettava suuri tunnustus Viljakkalan kirkkoherralle, rovasti A.M.F. Bergiukselle, joka Talvisodan alkaessa päätti, että jokaisen viljakkalalaisen sankarivainajan hautakiveen kaiverretaan vainajan kaatumispaikkakunta.  Monet viljakkalalaiset luulevat, että sama tapa on kaikilla sankarihautausmailla, mutta niin ei valitettavasti ole!

 

***************

 

Kiitokset salintäyteiselle yleisölle kiinnostuksesta Summa-luentoihimme!

 

 

-Esko Erkkilä-

Paperiperkeleestä kertova muotokuvaveistos ja myös muitakin veistoksia Mäntässä

Keskiviikko 9.10.2019 - -Esko Erkkilä-

Palaan ainakin vielä tämän kerran siihen taideantiin, jota me Pirkanmaan agrologit saimme nauttia Serlachius-museoihin suuntautuneella yhdistyksemme 80-vuotisjuhlamatkallamme 29.9.2019!
 
 
Nämä veistokset tallensin kamerani muistikortille:
 
 
 

 
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
 

*******************

 
 
Vielä yksi maalaus eli
 
 
   
 

 

 

Tässä teoksessa on paljon samaa kuin Hugo Simbergin maalauksissa Tampereen Tuomiokirkossa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki on Venäjällä sijaitsevista suomalaissotilaiden kenttähautausmaista ainoa, joille pystytetty muistomerkki on kerran tuhottu

Perjantai 16.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuinen Kyröläismatkamme ja niistä tälle saitille laatimani blogikirjoitukset alkavat olla finaalissa, mutta vielä ainakin ehkä kahteen juttuun aineistoa riittää.

 

 

Tämä juttuni koskee Viipurin kenttähautausmaata ja haluan todeta, että kaikki tämän juttuni valokuvat olen kuvannut liikkuvan bussimme ikkunan läpi!

 

 

 

 

Viipurin Tuomiokirkko oli Talvisodan aikana pääasiassa Summan lohkolla kaatuneiden suomalaisten sankarivainajien kokoamispaikka ja sinne päätyi mm. erään naapurimme veljessarjan eräs poika, joka kaatui Summassa.

 

 

Helmikuun 18. päivänä 1940 kirkkoon osui pommeja ja kirkko syttyi palamaan – kotiseuduilleen kuljetusta odottaneet sankarivainajien ruumiit paloivat kirkkopalossa.

 

 

Jatkosodassa Suomi valloitti Viipurin ja silloin tehdyissä kirkonraunioiden kaivauksissa löydettiin 114 sankarivainajan ruumiit, joista pystyttiin tunnistamaan 32 vainajaa, mutta heistä vain kuusi lähetettiin kotiseurakunnan multiin haudattavaksi – oletan, että naapurimme veljessarjan sankarivainaja oli yksi näistä kuudesta!

 

 

Vuonna 1995 Viipurin kenttähautausmaan aluetta kunnostettiin ja paikalle pystytettiin muistomerkki, joka paljastettiin elokuussa 1996.

 

 

Muistomerkki kuitenkin tuhottiin paikallisvoimin jo parin kuukauden kuluttua sen paljastamistilaisuudesta.

 

 

 

Viipurin kenttähautausmaan sijainti suhteessa Tuomiokirkon raunioihin ilmenee tästä kuvasta.

Nykyinen muistomerkki paljastettiin 13.9.2000 ja se on saanut olla rauhassa.

 

 

Kenttähautausmaan muistomerkissä on teksti:

 

 

Viipurin kenttähautausmaa

 

Sodassa 1939 – 1940

 

kaatuneen

 

tässä lepäävän 108 suomalaisen

 

sotilaan muistoksi

 

 

Suomen valtio

 

 

 

******************

 

 

 

 

Tästä vinkkelistä vielä kuva Tuomiokirkon kellotornista, jonka otin bussimme ikkunan läpi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvostan, että toimenpiteet Jaakkiman kirkon pelastamiseksi ovat käynnissä!

Torstai 8.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Julkaisin näillä sivuillani 29.7.2016 jutun, jonka otsikkona oli:

 

 

”Jaakkima-Lahdenpohjan kirkko olisi vielä pelastettavissa”.

 

 

Juttuni löytyy, jos googlaa ”Esko Erkkilä Jaakkima-Lahdenpohjan kirkko”!

 

 

Juttu sai aikoinaan kohtuullisesti huomiota ja sen näki muutama viikko sitten mm. Vesa Turunen, jonka johdolla nyt ollaan pelastamassa tuota pyhäkköä.

 

 

Poikkesimme taannoisella Kyröläismatkallamme kolmen vuoden tauon jälkeen Jaakkiman kirkkomäellä 7.7.2019 ja olipa ilahduttavaa nähdä, että Vesa Turunen sekä hänen venäläiset yhteistyökumppaninsa ovat tarttuneet toimeen.

 

 

Tuolloin kaivuutöitä oli tehty vasta kirkon ulkopuolella, mutta muutama päivä sitten sain Vesa Turuselta sähköpostiviestin, jossa oli viitisentoista kuvaa ja niistä ilmeni, että nyt myös kirkon sisäpuolella on tehty hommia.

 

 

Tässä muutama 7.7.2019 ottamani valokuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämmöisellä länsimaisella koneella laitetaan Jaakkiman kirkkoa kuntoon!

 

 

Annoin eilen Jaakkiman kirkon kunnostustöistä juttuvinkin Karjala-lehdelle ja nyt odotan mielenkiinnolla, että tekeekö Karjala-lehti aiheesta oikein kunnollisen jutun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Uskomatonta, jos Salmin ortodoksikirkko voidaan vielä pelastaa!

Maanantai 5.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Salmi on entinen suomalainen kunta pakkoluovutetussa Karjalassa.

 

Kunta sijaitsee silloisella Suomen itärajalla Laatokan pohjoisrannalla. Manneralueen lisäksi Salmiin kuuluvat minulle hyvinkin tutut Mantsinsaari ja Lunkulansaari – saaret ovat tulleet minulle tutuiksi kolmenkymmenen vuoden aikana, sillä anoppini oli syntynyt Mantsinsaarella ja olen ainakin kolmesti käynyt Mantsissa.

 

 

Mantsiin kuljetaan Lunkulansaaren läpi, joten myös se on ainakin ”läpiajosaarena” tullut minulle tutuksi.

 

 

*****************

 

 

Kuten eilen kerroin, poikkesimme Kyröläismatkallamme Salmin hautausmaalla, jossa sijaitsee mm. Aunuksen retkeläisten muistomerkki.

 

 

 

 

Salmin keskustassa, Tulemajoen korkealla rantatöyräällä sijaitsee Salmin ortodoksinen kirkko eli Pyhän Nikolauksen kirkko.  

 

 

Toki tänään voidaan perustellusti todeta, että kyseessä on rauniokirkko, mutta toisaalta joudun toteamaan, että tuossa tilassa se on omien havaintojeni mukaan ollut jo kolmekymmentä vuotta.

 

 

 

 

 

Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1817 Pavel ja Ivan Gromovin toimiessa rakennuttajina. Valmistuttuaan vuonna 1823 se vihittiin käyttöönsä.

 

 

On selvää, että kirkkoa piti korjata vuosien saatossa ja eräs korjausoperaatio oli se, kun kirkko sai päälleen uuden peltikaton.  Kuparikattoremontti ”liippaa” minua ja Rouvaani läheltä, sillä Rouvan eno – Juhani Ahven – osallistui nuorena poikana kirkon kattoremonttiin.

 

 

 

 

 

Emme Kyröläismatkallamme käyneet kirkossa sisällä ja käynti siellä olisikin hengenvaarallista puuhaa, sillä putoilevat tiilet ovat ainainen uhka kirkkosalissa kävijöille.

 

 

Harmillista Salmi ortodoksisen kirkon osalta on se, että kellotapulissa aikoinaan olleista yhdestätoista kirkonkellosta ei yhtäkään onnistuttu pelastamaan, vaan ne kaikki jäivät miehittäjän saaliiksi.

 

 

***********************

 

 

Salmin tiilisellä ortodoksikirkolla on ollut edeltäjinä ainakin kaksi puukirkkoa ja niistä toinen on aikoinaan siirretty Mantsinsaarelle – olen joskus saanut nähdä Mantsin Työmpäisten kylässä rukoushuoneen jäännökset, mutta ilmeisesti Salmista Mantsiin siirrettyä kirkkoa ei uudelleenrakennettu Työmpäisiin vaan kyse on vaatimattomammasta tsasounasta.

 

 

**********************

 

 

Viittaan tämän juttuni otsikkoon, kun kerron Yle Uutisten 7.11.2017 julkaisemasta uutisesta, joka on otsikoitu näin:

 

 

”Salmin ortodoksikirkko vaurioitui sodissa pahoin – nyt se korjataan entiseen loistoonsa”

 

 

Toivon toki, että uutinen pitää paikkansa, mutta vaikea sitä on todeksi uskoa!

 

 

Joka tapauksessa suosittelen googlaamaan tuon yllä lainausmerkeissä olevan uutisotsikon, lukemaan jutun ja toivomaan, että se joskus olisi totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kierros Kizhin saarella on kokemisen arvoinen!

Keskiviikko 31.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme taannoisella Kyröläismatkallamme Kizhin saarelle aamun varhaisimmalla kantosiipialuksella 6.7.2019 ja aloimme tutustumaan tuohon jopa tarunhohtoiseen saareen.

 

 

 

 

 

Saari on pituudeltaan viitisen kilometriä ja leveydeltään leveimmältä kohdaltaan n. 800 metriä. Saari on Unescon maailmanperintökohde.

 

 

 

 

 

Oppaanamme oli Tatyana, joka paria kielioppivirhettä lukuunottamatta osasi hyvin suomenkielen.

 

 

 

 

 

Tässä Tayana yhdessä hymyilevän matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen kanssa toivottaa meidät tervetulleiksi Kizhin saarelle.

 

 

 

 

 

Oikealla näkyvä Preobrazhenskaja (Kristuksen kirkastuksen) 22-kupolinen kesäkirkko (v. 1714) on saaren arvokkain puurakennustaiteen luomus ja sen vieressä vasemmalla oleva Pokrovskaja (Pyhän Neitsyen esirukouksen) talvikirkko (v. 1764) on toiseksi merkittävin Kizhin pogostin kirkkoryhmässä.

 

 

Kesäkirkko on ollut remontissa jo vuosikymmenet ja sinne ei turisteilla ole pääsyä, mutta talvikirkko on avoinna saarella vieraileville.

 

 

 

 

 

Talvikirkon ikonostaasi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolme munkkikaapuihin pukeutunutta miestä esittivät meille mieleenpainuvasti ortodoksisen laulun!

 

 

 

 

 

Jatkoimme Tatyanan johdolla…

 

 

 

 

 

 

…seuraavaan kohteeseen, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

 

 

Matkalla sinne kuvasin vielä kerran sekä kesäkirkon, että talvikirkon.

 

 

 

 

 

Seuraava kohde oli siis tämä iso talo, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakennuksen ”pirtissä” paulotti helmiä täydellistä suomea puhuva nainen, joka olisi mielellään myynyt paulottamiaan helminauhoja.

 

 

 

**********

 

 

 

 

Poistuimme rakennuksesta sen jälkeen, kun vielä olimme tutustuneet saarella käytettyihin veneisiin ja kalanpyydyksiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiertomatkamme loppupuolella pysähdyimme ja meitä tuli tervehtimään kaksikin sorsapoikuetta, jotka olivat tottuneet turistien antamiin makupaloihin.

 

 

 

 

 

Matkailu Venäjällä ei ole mitään, jos ei pääse tutustumaan venäläiseen vessaan, jossa tarpeet tehdään nousemalla pytyn reunoille seisomaan!

 

 

 

 

 

Loppumatkalla satamaan saimme katsella edellämme lähteneen kantosiipialuksen riehakasta menoa kohti Petroskoita!

 

 

 

 

 

Sitten oli meidänkin vuoro luovuttaa Kizhin vierailulle oikeuttavat kaulanauhat laivapojille ja nousta paluumatkaa varten Meteor-luokan kantosiipialukseen!

 

 

 

Kizhi tuli nähtyä ja koettua – suosittelen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-