Pianotaiteilija Janne Anttila ja musiikin monitaituri Jouni Joronen olivat kesän viimeisen (!) keskiviikkokahvilan musikantit Viljakkalan Seurojentalolla

Torstai 16.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Arvostan korkealle, että Viljakkalan Seurojentaloyhdistys järjestää kesäisinä keskiviikkoina keskiviikkokahvilan Viljakkalan Seurojentalolla.

 

 

Keskiviikkokahvilaan kuuluu kahvittelua ja mukavaa musisointia.

 

 

Kesä ei ole vielä kuin alussa, mutta eilen Viljakkalan Seurojentalolla järjestettiin kesän viimeinen keskiviikkokahvila.

 

 

Pystyin sovittamaan menoni niin, että pääsin osallistumaan eiliseen keskiviikkokahvilaan.

 

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puuhanainen ja yhdistyksen sihteeri Leena Kunttu toivotti yleisön tervetulleeksi tapahtumaan.

 

 

 

 

 

 

Kesän viimeinen keskiviikkokahvila veti salin melkein salin täyteen, sillä paikalla oli yli 60 paikkakuntalaista ja Viljakkalan kesäasukasta.

 

 

 

 

 

 

Pianotaiteilija Janne Anttila loihti ilmoille kesäisiä musiikkitunnelmia, sikermän ”Josef Josef etsii metsäkukkia Eldankajärven jäältä” ja löytyihän pianon koskettimilta myös aito Säkkijärven polkka!

 

 

 

 

 

 

Ennakkotiedoista mukavasti poiketen Janne Anttila esitteli toisena musikanttina Hämeenkyrön Lavajärvellä asuvan Jouni Jorosen (vasemmalla), joka urkurin, pianistin, kitaristin ja laulajan taidoillaan esitti Anttilan kanssa duettona useita yleisölle mieluisia kappaleita.

 

 

 

 

 

 

Kiitokset Viljakkalan Seurojentaloyhdistykselle, sillä meillä kaikilla oli yhtä hauskaa kuin tilaisuudesta kiittäneellä Leena Kuntulla!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kahdestoista kyröläismatka kiersi Äänisen ja Laatokan"

Keskiviikko 15.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on omistamansa Vihdin Liikenteen ja VL-Matkojen puitteissa jo kahtenatoista kesänä järjestänyt Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraaneille ja heidän läheisilleen matkan Venäjälle, Baltian maihin tai Puolaan.

 

 

Olen osallistunut kaikille kenraali Lehtimäen järjestämille kyröläismatkoille.

 

 

Kahdestoista matkamme kiersi 30.6. – 4.7.2015 Äänisen ja Laatokan.

 

 

Sain matkalaisilta tehtäväkseni laatia juttu matkasta ja tarjota sitä Hämeenkyrön Sanomille.

 

 

 

 

 

 

Tein työtä käskettyä ja ilokseni huomasin eilen, että Hämeenkyrön Sanomat julkaisi juttuni.

 

 

Tässä juttuni:

 

 

*****************

 

 

Kahdestoista kyröläismatka kiersi Äänisen ja Laatokan

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraanit ja heidän läheisensä ovat toteuttaneet ns. kyröläismatkan jo kaksitoista kertaa.

 

Kyröläismatkat ovat usein suuntautuneet Venäjän puolelle jääneille taistelupaikoille, mutta myös Baltian maat sekä Puola ovat olleet matkakohteinamme.

 

Matkanjärjestäjänä ja oppaana jälleen kerran toimineen hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen sotilaskokemus ja laajat tiedot kohdemaiden taloudesta, kulttuurista sekä historiasta ovat olleet perusta kaikille onnistuneille matkoille.

 

Kesä – heinäkuun vaihteessa toteutettu kahdestoista matkamme kiersi Äänisen ja Laatokan.

 

Sotatoimien kulku ja Hämeenkyrön sekä Viljakkalan miesten rooli sotatoimien myllerryksessä oli johtavana teemana kiertomatkan ohjelmassa, mutta alueen käytännön elämään tutustuminen oli myös keskeistä. Pikkukylät, sivukylien mutkikkaat tiet ja kylien paljon nähneet talot antoivat elämyksiä matkalaisille.

 

Hyvin hoidetut perennapenkit, valkosipulimaat ja hyvässä kasvussa olevat perunamaat olivat melkein pienen kateuden aihe, kun ajoimme karjalaiskylien läpi.

 

Petroskoi, Kontupohja ja Karhumäki olivat matkamme pohjoisimmat kohteet.

 

 

Aloitimme matkaohjelmamme lähellä Suomen rajaa sijaitsevalta Säkkijärven kenttähautausmaalta ja päätimme matkamme ohjelmaosuuden Ihantalan muistomerkille.

 

 

Ihantalan muistomerkillä yhteislauluna laulettu ”Kotimaani ompi Suomi” päätti antoisan kyröläismatkan.

 

 

******************

 

 

Liitin mukaan muutaman valokuvan ja Hämeenkyrön Sanomat julkaisi niistä nämä:

 

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki selostaa Säkkijärven kenttähautausmaan muistomerkin äärellä niitä vaiheita, joiden kautta Venäjän puolella on nyt seitsemän suomalaisten sotilaiden kenttähautausmaata.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna oli eräs tutustumiskohteemme.

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Peter von Nottbeck rakensi Milavidan Tampereen Näsikalliolle, mutta ei ehtinyt asua siellä päivääkään

Tiistai 14.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupailin eilen, että viivyn tänään vielä hetken Nottbeckkien perheen parissa ja kerron, kun patruuna Wilhelm von Nottbeckin poika Peter von Nottbeck rakensi Tampereen Näsikalliolle Milavida-palatsin.

 

 

 

 

 

 

Patruunalla oli kreivitär Constance Marie Elise Mangden kanssa seitsemän poikaa, joista yksi kuoli heti synnytyksessä.

 

 

Muut olivat nimeltään Carl Samuel, Wilhelm Fredrik, Edvard Alexander, Peter Burchard, Alexander Johan Ferdinand ja Ernst Friedrich Rembert.

 

 

 

 

 

 

Pojista Peter von Nottbeck avioitui Olga von Tobiesenin kanssa ja he saivat Tampereella kaksi lasta.

 

 

Peter ja Olga päättivät rakentaa Näsikalliolle Milavida-palatsin.

 

 

 

 

 

 

Olga halusi kolmannen raskautensa aikana päästä synnyttämään Baden-Bedeniin ja niin he matkustivat Peterin kanssa sinne.

 

 

Raskaus oli kaksoisraskaus ja se päättyi lasten kannalta onnellisesti, mutta Olga kuoli synnytykseen.

 

 

Kun myös Peter kuoli seuraavana vuonna umpisuolentulehdukseen, siirtyi Tampereen Näsikalliolla sijainneen upouuden Milavida-palatsin omistus neljälle orpolapselle – Iris, Andree, Alfred ja Olga.

 

 

 

 

 

 

 

Vanhemmat lapset Milavida-museon näköisnukkeina tässä ja…

 

 

 

 

 

 

…kaksoset puolestaan tässä.

 

 

Lasten holhooja Edvard von Nottbeck myi Milavidan Tampereen kaupungille vuonna 1905 ja siitä alkoi Milavidan 110-vuotinen taival Näsilinnana, kunnes sen nimi tänä vuonna palasi Molavidaksi.

 

 

***************

Von Nottbeck-suvun jäsenet jättivät Tampereen yksi toisensa jälkeen 1900-luvun alussa. Nykyisin heidän jälkeläisiään asuu mm. Sveitsissä ja Kanadassa.

 

 

Wilhelm von Nottbec saapui pikkukaupunkiin ja hän sekä hänen jälkeläisensä kehittivät Tampereesta aivan uudentyyppisen kaupungin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Wilhelm von Nottbeck - Tampereella Finlaysonin puuvillatehtaan patruuna vuosina 1860 - 1890

Maanantai 13.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereen uusimmassa museossa Milavidassa Näsikalliolla on pysyvä näyttely

 

 

 

 

Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit

 

 

 

Sain tutustua näyttelyyn 10.7.2015.

 

 

 

Tampereen ja koko Suomen talouselämään merkittävästi vaikuttanut Wilhelm von Nottbeck syntyi Pietarissa 1816.

 

 

 

 

 

 

 

Wilhelm muutti vuonna 1836 Pietarista Viipurin, Imatran, Puumalan, Sulkavan, Varkauden, Kuopion, Pieksämäen, Mikkelin, Heinolan, Lahden ja Tuuloksen kautta Tampereelle.

 

 

Wilhelmin isä oli ostanut erään toisen liikemiehen kanssa Tampereella toimivan Finlaysonin tehtaat ja Wilhelm lähetettiin Tampereelle oppimaan tehtaan hoitamista ja myöhemmin sen johtamista.

 

 

 

 

 

Wilhelm von Nottbeck avioitui vuonna 1847…

 

 

 

 

 

…Constance von Mengdenin kanssa.

 

 

Nottbeck aateloitiin vuonna 1855 ja seuraavana vuonna hän sai toimia isäntänä, kun Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili Tampereella Nottbeckien luona.

 

 

 

 

 

Tässä Milavida-museossa oleva kuvitelma siitä ruokapöydästä, jonka ääreen keisaria odotetaan.

 

 

 

 

 

 

Miespuolisten ruokailijoiden ruokaliinat on keisarin pöydässä taitettu muistuttamaan ristikkäin asetettuja kiväärejä, mutta…

 

 

 

 

 

…naisten ruokaliinataitokset ovat huomattavasti sovinnollisempia.

 

 

Kannattaa huomata, että kuvan kulho on alkuperäinen, sillä siinä on Nottbeck-suvun vaakuna.

 

 

 

 

 

Patruunasta on säilynyt useita valokuvia, mutta hänen vaimostaan ainoastaan tässä näkyvä.

 

 

 

Wilhelm von Nottbeck vaikutti monin tavoin Tampereella, mutta se olisikin uuden jutun aihe.

 

 

Uuden jutun aihe on myös se, kun Wilhelm von Nottbeckin poika Peter päätti rakentaa Näsikalliolle Milavidan – siitä ehkä jo huomenissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Milavida - Tampereen uusin museo

Sunnuntai 12.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Ympäri käydään ja yhteen tullaan – tämä vanha suomalainen sanonta pätee täydellisesti, kun tarkastelemme Tampereen uusimman museon Milavidan vaiheita.

 

 

 

 

 

 

Milavidan rakensi Näsikalliolle Finlaysonin patruunan Wilhelm von Nottbeck´n poika Peter von Nottbeck.

 

 

Uusbarokkityylinen palatsi valmistui 1898, mutta sen rakennuttaja ei päässyt asumaan siellä koskaan.

 

 

Peter von Nottbeck’ n vaimo Olga von Tobiesen ehti Tampereella synnyttää kaksi lasta, mutta kolmannen raskautensa aikana hän halusi miehensä kanssa matkustaa Baden-Badeniin synnyttämään.

 

 

Raskaus oli kaksoisraskaus ja lapset pelastuivat, mutta Olga kuoli synnytykseen.

 

 

Kun myös Peter kuoli umpisuolentulehdukseen, niin Tampereen Näsikalliolla sijainneen Milavidan omistajiksi tulivat neljä orpolasta.

 

 

Lasten holhooja myi Milavidan Tampereen kaupungille vuonna 1905.

 

 

Tampereen kaupunki muutti Milavidan nimeksi Näsilinna ja avasi siellä vuonna 1908 Hämeen Museon.

 

 

Vapaussodassa Näsilinnan toimi punaisten Tampereen Päämajana.

 

 

Valkoiset hyökkäsivät Tampereen vapauttamista enteillen Näsilinnaan 3.4.1918. Olen kertonut valkoisten hyökkäyksestä tällä saitilla vuonna 2011 ja löydät juttuni, kun googlaat ”Esko Erkkilä kuolemanlaatta”.

 

 

Näsilinna sai rappeutua Näsikalliolla 17 vuotta, mutta nyt se on entisöity ja nimeksi on palautunut Milavida!

 

 

Tarkoitukseni on lähipäivinä kertoa, kun sain Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen joukoissa tutustua Milavida-museoon 10.7.2015.

 

 

Pysykää kanavalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmessa näkymä hotellihuoneesta - Lenin!

Lauantai 11.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kukapa ei matkoilla ollessaan kuvaisi näkymää hotellihuoneestaan – ainakin minä tapaan niin tehdä.

 

 

Voittopuolisesti näkymät hotellihuoneista ovat ankeita, mutta toki poikkeuksiakin on.

 

 

Useinkin näkymänä on vastapäisen rakennuksen seinä tai korkealla ollessa alempana sijaitsevien naapurirakennusten katot.

 

 

Keväällä Portugalissa ollessamme saimme ihailla merinäkymää – poikkeus tavanomaisesta.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmessa yövyimme hotelli Korelassa (osoite: ul. Kalinina 11) Lenin-aukion vierellä.

 

 

 

 

 

 

Hotellia kuvataan ”vaatimaton hotelli ydinkeskustassa”, mutta ainakin minun mittapuuni mukaan se oli aivan OK-hotelli.

 

 

 

 

 

 

Hotellihuoneemme erikoisuus oli, että saimme katsella Leninin patsasta – se alkaa olla harvinaista herkkua nykymaailmassa!

 

 

 

 

 

 

Omien aamutoimien lomassa oli mukava seurata aamulla, kun kaupungin työntekijä saapui kastelemaan kukat Leninin patsaan ympärillä ja samalla hän antoi aamupesun myös Leninille!

 

 

 

 

 

 

Toki olimme jo edellisiltana käyneet tutustumassa Käkisalmen Lenin-aukiota hallitsevaan bolsevikkipuolueen perustajan ja leninismin ideologian perustajan patsaaseen.

 

 

Käkisalmen Leninillä ei ole lainkaan lakkia. Kerrotaan, että Lenin-patsaita kun aikoinaan valmistettiin määrättömiä määriä Neuvostoliitossa, niin osalla patsaita oli lakki päässä ja osalla lakki on Leninin kädessä.

 

 

Patsaita kun tehtiin moduleista, niin kerran paljastustilaisuudessa huomattiin, että juuri paljastetulla Leninillä oli lakki päässä, mutta sen lisäksi lakki oli myös kädessä!  Samaan patsaaseen oli siis lakkipäiseen hahmoon hitsattu sellainen moduli, jolla oli lakki kädessä!

 

 

No, sattuuhan sitä paremmissakin perheissä!

 

 

 

 

 

 

Käkisalmessa olevalla Leninillä ei ole lakkia kädessään ja ei myöskään päässään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmessa kannattaa linnan museoon ja näyttelytilaan tutustumiseen varata aikaa

Perjantai 10.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Käkisalmi oli taannoisella Äänisen ja Laatokan kierroksellamme eräs yöpymiskohde ja ennen yöpymistä ehdimme tutustumaan Käkisalmen linnaan.

 

 

Varsinaisessa linnassa ei ole paljon tutustumista, mutta linnanpihassa sijaitseviin museoon ja näyttelytilaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna ja sen vierellä sijaitsevat rakennukset ovat kauniita katsella.

 

 

Käkisalmen linna oli linnanmuureja myöten veden ympäröimiä siihen saakka, kunnes Taipaleen kannas puhkaistiin ja Vuoksen purkautumissuunta Laatokkaan vaihtui.  Kannas puhkaistiin vuonna 1818.

 

 

 

 

 

 

Museorakennus on hyvinhoidetun näköinen ja myös sisältä siisti.

 

 

 

 

 

 

Museon lipunmyyjän takana oli vaatepuilla komeat rooliasut odottamassa niitä suuria yleisötapahtumia, joita Käkisalmen linnassa järjestetään.

 

 

 

 

Tässä muutamia kuvia museosta ja näyttelytilasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

 

 

Larin Paraske oli saanut oman ”ständinsä” museoon.

 

 

 

 

 

 

Olen joskus sattunut paikalle, kun Käkisalmen linnamuseossa on ollut esillä mittava näyttely Puna-armeijan suomalaisilta saamaa sotamateriaalia.

 

 

Nyt saman aihepiirin osasto oli kovin vaatimaton, mutta esillä oli kuitenkin Suomi-konepistooli sekä Emma eli ”Degtarjev” –pikakivääri.

 

 

Suomalaiset saivat neuvostoliittolaista Degtjarjova Pehotnyi –pikakivääriä sotasaaliiksi Talvisodan ja Jatkosodan aikana n. 9.000 kappaletta. Isäni – joka kävi alusta loppuun Talvisodan ja Jatkosodan sekä sen lisäksi osallistui vielä Lapinsotaan - oli sodassa pikakiväärimies ja hän tunsi sodan jälkeenkin Emman ”omaksi aseekseen”!

 

 

Pääsymaksut linnaan, näyttelytilaan ja museoon olivat yhteensä 60 ruplaa eli euron verran, joten kustannuskysymys Käkisalmen linnaan tutustuminen ei ole!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuusaan hovi Muolaassa oli Aleksandra Kollontain nuoruuden kesänviettopaikka

Torstai 9.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Muolaassa sijainneella Kuusaan hovilla on paikkansa Suomen historiassa.     

 

 

Joudun käyttämään mennyttä aikamuotoa, sillä Kuusaan hovia ei rakennuksena enää ole olemassa. 

 

 

Muistan nähneeni Kuusaan hovin menneinä aikoina hirsikasana, kun olin matkoilla Venäjällä.  Loputkin Kuusaan hovista paloivat tuhkaksi tuhopoltossa vuonna 2006.

 

 

Kuusaan hovi oli siro pikkukartano, joka selvisi tsaarin ajasta, Suomen Vapaussodasta, Talvisodasta, Jatkosodasta ja jopa neuvostomiehityksestä Neuvostoliiton loppuun saakka.

 

 

Kuusaan hovilla on rooli Suomen historiassa, sillä se oli madame Kollontain kesänviettopaikka hänen lapsuudessaan.  Madame Kollontain (1872 – 1952) isoisä omisti Kuusaan hovin ja Aleksandra Kollontain muistelee Kuusaan hovia lämpimästi muistelmissaan.

 

 

Aleksandra Kollontain toimi Neuvostoliiton täysvaltaisena edustajana Tukholmassa vuodesta 1930 alkaen aina vuoteen 1945 saakka – Kollontaille myönnettiin suulähettilään arvo vuonna 1943.

 

 

Kollontai toimi rauhanvälittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton välillä Talvisodan ja Jatkosodan rauhanneuvottelujen aloittamisessa – mm. Paasikivi tapasi Kollontain Tukholmaassa useasti.

 

 

Kerrotaan, että rauhanneuvottelujen idea syntyi Kollontain ja Hella Vuolijoen välisissä tapaamisissa.

 

 

 

*******************

 

 

Poikkesimme Kuusaan hovin porteilla kesäkuun lopulla, kun teimme kyröläismatkan Äänisen ja Laatokan ympäri.

 

 

 

 

 

 

Nykyään Kuusaan hoviin johtava kartanokuja ei muistuta vähääkään siitä elämästä, jota siellä ennen sotia vietettiin.

 

 

Jos haluaa tutustua Kuusaan hovin kartanorakennukseen, kannattaa googlata ”Kuusaan hovi” ja ihailla kuvia Kuusaan hovista ennen sotia.               

 

 

 

 

 

 

Tällä jalustalla kartanokujan alussa on joskus seisonut ylväs Lenin-patsas!

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki kertoo meille retkeläisille Kuusaan hovista.

 

 

En ole aiemmin tiennytkään, että Kuusaan hovin puistossa on joskus ollut patsas myös Juri Gagarin´lle – nyt sitäkään ei enää ole.

 

 

 

 

 

 

Kuusaan hovin kartanopaikan lähistöllä on varmaankin nautakarjatila, sillä Kuusaan vastapäisestä tienhaarasta valtatielle tuli kuorma-auto, jolla oli kyydissään säilörehua.

 

 

 

 

 

 

Kuusaan hovin tienhaarassa on rakennuksen seinässä ilmeisen toimiva puhelin, sillä luurin nostamisen jälkeen kuului kirkas vapaa-ääni.  Puhelinta ei ole käytetty varmaan vuosikausiin, sillä niin korkea heinikko on ehtinyt kasvamaan puhelimen eteen.

 

 

Kiitän kenraali Lehtimäkeä, että saimme viettää hetkisen Kuusaan hovin maisemissa ja muistella niitä tapahtumia, jotka tuolla paikalla sijainneella kartanolla on ollut Suomen kohtaloissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Säkkijärven Vanhalle hautausmaalle on kerätty hautakiviä myös pitäjän muille hautausmaille haudattujen haudoilta

Keskiviikko 8.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Säkkijärven kenttähautausmaasta ja tänään juttuni aiheena on Säkkijärven Vanha hautausmaa.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaa on oikeastaan osa Säkkijärven Vanhaa hautausmaata, joten on luontevaa tutustua myös pitäjän Vanhaan hautausmaahan.

 

 

Säkkijärvellä on kenttähautausmaan lisäksi ollut aikojen saatossa kolme muuta hautausmaata.

 

 

Vanhalle hautausmaalle hautaamiset lopetettiin jo ennen sotia, mutta paikalla on edelleen muutamia vanhoja hautoja.

 

 

 

 

 

 

Vanhalle hautausmaalle johtava tie on säilynyt hyvässä kunnossa ja syynä on varmaan osittain se, että tämä tie johtaa myös Säkkijärven kenttähautausmaalle.

 

 

 

 

 

 

Tähän hautaan on haudattuna kolme rovastia;

 

 

• Erik Sylvin, 1712 – 1785
• Erik Sylvin, 1756 – 1841

 

 

• Erik Reinhold Sylvin, 1800 – 1868

 

 

ja neiti

 

• Erika Sylvin, 1798 – 1883

 

 

 

Säkkijärviläiset ovat keränneet sotien jälkeen Vanhalle hautausmaalle suomalaisten vanhoja hautakiviä Säkkijärven nuoremmilta hautausmailta ja tässä muutama kuva hautakivistä, jotka on sijoitettu ”muistolehtoon” Vanhan hautausmaan kulmaukseen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ***************

 

Muistolehdossa on myös Kunttu-suvun hautakivi.

 

 

Selvittelin matkani jälkeen, että erään Viljakkalassa asuvan Kuntun sukujuuret johtavat Säkkijärvelle.

 

 

 

Tunnustan, että olen aiemmin tuntenut Säkkijärven ainoastaan polkastaan, mutta nyt tiedän hieman enemmän tästä pitäjästä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Säkkijärven kenttähautausmaa sijaitsee lähellä Suomen rajaa

Tiistai 7.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Nykyisen Venäjän puolella sijaitsee seitsemän kenttähautausmaata, jonne on haudattu pääosin tuntemattomia, mutta myös muutama tunnistettu suomalainen sankarivainaja, jotka jäivät taistelukentälle Talvisodan aikana.

 

 

Kenttähautausmaat ovat seuraavat:

 

 

• Viipuri, 108 sankarivainajaa
• Summa, 204 sankarivainajaa
• Äyräpää, 188 sankarivainajaa
• Taipale, 126 sankarivainajaa
• Kollaa, 104 sankarivainajaa
• Tuulos, 57 sankarivainajaa
• Säkkijärvi, 104 sankarivainajaa

 

Olen saanut vuosien varrella vierailla kaikilla kenttähautausmailla – viimeisimmäksi jäi Säkkijärven kenttähautausmaa, jolla sain vierailla kesäkuun 30. päivänä 2015.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaalle on Suomen rajalta lyhyt matka, sillä se sijaitsee lähes sen tien varrella, joka kulkee Vaalimaan raja-asemalta kohti Viipuria.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaalle haudatut ovat kaatuneet Talvisodassa Viipurinlahden taisteluissa.

 

 

 

 

 

 

Kenttähautausmaan muistomerkissä on sanat:

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaa

 

Sodassa 1939 – 1940

kaatuneen

tässä lepäävän

104 tuntemattoman

suomalaisen sotilaan muistoksi

 

Suomen valtio

 

 

*******************

 

Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki (kuvassa yllä) on tehnyt arvokasta työtä kenttähautausmaiden aikaansaamiseksi ja hän kertoi muistomerkin äärellä niistä vaiheista, joita vaadittiin, jotta kaikki seitsemän kenttähautausmaata saatiin kunnian kentille jääneiden suomalaisten sotilaiden muistoa kunnioittamaan.

 

 

Säkkijärven kenttähautausmaa sijaitsee aivan lähellä siitä tieltä, joka vie Vaalimaalta Viipuriin – poiketkaapa katsomassa, sillä paikalle on valtatien varrelta opastuskyltti.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ihminen on omasta mielestään viisaimmillaan opiskelunsa päätyttyä

Sunnuntai 5.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain työurani aikana toimia mielenkiintoisessa agribisneksessä yli neljäkymmentä vuotta.

 

 

Ensimmäinen työjaksoni oli toimia puoli vuotta K-ryhmän maatalouskaupassa ”joka paikan höylänä”.

 

Yrittäjäpariskunnalla oli myös päivittäistavarakauppa, joten päivän aikana saatoin joutua noutamaan meijeriltä muutaman laatikollisen maitopurkkeja, kun asiakkaat ostivat maitoa ennakoitua enemmän. Myös roskien polttaminen liikkeen takapihalla sijainneessa roskanpolttouunissa kuului tehtäviini – nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että roskia saisi polttaa vilkkaan kuntakeskuksen ytimessä!

 

 

Kauppiaan isä oli joskus hankkinut ylisuuren erän irrallista heinäsuolaa ja se oli vuosikausiksi jumiutunut takapihan ulkovaraston nurkkaan.  Sain tehtäväkseni lapion ja rautakangen avulla järsiä kovettunut suola ja kärrätä se vaihtolavalle. Vaihtolavallinen suolaa toimitettiin eräälle suurelle mullitilalle, jossa se kai ajanoloon annettiin mullikoiden nuoleskeltavaksi.

 

 

Suolaa järsiessäni manasin, että vastavalmistuneella agrologilla olisi potentiaali vaativimpiinkin tehtäviin.

 

 

Jälkikäteen olen monesti ajatellut, että olin manaamisessani väärässä, sillä kaikkien eteentulevien tehtävien suorittaminen on tärkeää, jotta osaa sitten aikanaan hahmottaa kokonaisuuksia.

 

 

Samassa paikassa taisin manailla myös sitä, kun jouduin myymään säkin tai pari mullinrehua jollenkin isännälle ja kantamaan säkit hänen autoonsa.

 

 

Parin rehusäkin puljaaminen oli nuorelle vastavalmistuneelle agrologille aivan oikea homma, sillä sitten myöhemmin sain työkseni vastata miljoonien kilojen ja useiden laivalastillisten hankinnoista rehuteollisuuden raaka-aineeksi.

 

 

Olen seurannut läheltä yliopistolta ja korkeakouluista valmistuneiden untuvikkojen pärjäämistä päällikkötehtävissä. Eihän siitä monestikaan ole mitään tullut, sillä untuvikoilta on puuttunut alan peruskokemus.

 

 

Puhun kokemuksesta, kun kannustan työnantajia aloittamaan uuden korkeastikin koulutetun uuden toimihenkilön koulimisen päällikkötehtäviin ruohonjuuritehtävistä.  Siinä akanat karsiutuvat ja vältetään myöhemmiltä pettymyksiltä – puolin ja toisin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Näyttelijällä on vaarana joutua suosikkiroolinsa vangiksi

Lauantai 4.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Myynnissä ja markkinoinnissa – erityisesti tuotantotarvikkeiden myynnissä oli ainakin ennen tavanomaista, luvallista, tarkoituksenmukaista ja asiakassuhteen lujittumisen kannalta toivottavaakin käyttää kehittyneitä kilpailukeinoja asiakkaan ja tavarantoimittajan yhteistyön kehittämisen keinoina.

 

 

Mielestäni yhteiset teatterikäynnit avainhenkilöiden kesken olivat ja ovat toivottavasti yhä edelleen tapoja, joilla asiakas ja tavarantoimittaja tai palveluntuottaja lujittavat sekä kehittävät suhdettaan.

 

 

Teatterikappaleen valinta on erityisesti tilaisuuden isännän huoli, mutta toki myös asiakkaan mielipidettä pitää kuunnella.

 

 

Raskassoutuinen ja negatiivisia mielleyhtymiä ruokkiva teatterikappale ei myynnin kehittämisen ja yhteistyön parantamisen kannalta ole suotavaa.

 

 

Muistan, kun joskus tilaisuuden isäntänä epäonnistuin teatterikappaleen valinnassa, kun valitsin kappaleeksi hyvin raskassoutuisen ja sanomaltaan vakavahenkisen esityksen.

 

 

Esityksen aikana yleisöä ei naurattanut kuin kerran ja sekin kerta ei kertakaikkiaan ollut sovelias kohta.

 

 

Kyse oli Tampereen Työväen Teatterissa esityksestä, jonka tapahtumat ajoittuivat jonnekin 1500-luvulle ja Leonardo da Vincin aikaan.

 

 

Konstaapeli Reinikainen ja näyttelijä Tenho Sauren elivät silloin suomalaisten mielissä kukoistuskauttaan.

 

 

TTT:n johto oli nähnyt hyväksi, että Tenho Sauren esiintyi tässä vakavahenkisessä teatterikappaleessa eräässä roolissa.

 

 

Salintäysi yleisö oli seurannut esitystä hiirenhiljaa, mutta kun Sauren avasi suunsa ensimmäiseen repliikkiin, niin yleisö purskahti remakkaan nauruun – konstaapeli Reinikainenhan se siinä!

 

 

Reinikaisen – eikun Saurenin kohtalona oli samaistua konstaapeli Reinikaiseksi!

 

 

 

 

Kuuntelen monesti Pirkka-Pekka Peteliusta luonto-ohjelmien juontajana ja arvostan, että P-PP on pystynyt luonto-ohjelmissa karistamaan harteiltaan nunnuka-nunnuka-lai-lai-lai-lai –maineen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jos mie saisin jouten olla!

Perjantai 3.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitin eilen agrologiasiaa ja jatkan tänään saman teeman alla:

 

 

Agrologiopinnot Mustialan Instituutissa 1968 – 1970 edellyttivät ainakin yhden laulun osaamista ja laulun nimi oli

 

 

Jos mie saisin jouten olla!

 

 

Laulun osaaminen oli välttämätöntä, sillä se laulettiin aina, kun saavuimme linja-autolla retkiltämme opistolle.

 

 

Ehdottoman tärkeää oli, että laulun lopussa ollut sana ”loppui” piti kajahtaa juuri silloin, kun linja-auto saapui Huttulan edustalle eli silloin, kun matka päättyi!

 

 

Tässä laulun sanat kirjattuina.

 

 

Vielä sen verran, että laulun sanojen muistamisessa oli hieman ongelmia, mutta netissä olevat Kuolemajärveltä peräisin olevat laulut ja niiden sanat auttoivat muistamaan koko laulun.

 

 

Kuolemajärviläisten laulujen sanat on kerännyt Erja Tikka.  Ne olivat hyvänä tukena, kun merkitsin muistiin Vanhan Instituuttilaisen laulun sanat – erityisesti laulun loppu on instituuttilaisesti melkoisesti erilainen kuin kuolemajärviläisten laulussa.

 

 

Näin se menee:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuusi agrologia jatkaa kansanedustajina

Torstai 2.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Mustialasta vuonna 1970 valmistuneena agrologina on mukava todeta, että koulukuntamme jäsenistä kuusi agrologia jatkaa kansanedustajina myös uudessa eduskunnassa.

 

 

Agrologi-kansanedustajien määrä oli sama myös edellisessä eduskunnassa ja eduskuntavaalit merkitsivät, että entiset agrologi-kansanedustajat saivat kansalta jatkopestin.

 

 

On luonnollista, että tunnen kaikki koulukuntamme agrologi-kansanedustajat, mutta nyt löydän kuvan heistä ainoastaan Lasse Hautalasta ja Arto Pirttilahdesta.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva on Keskustan puoluevaltuuston ja Keskustan eduskuntaryhmän yhteiskokouksen aloittaneelta lounastarjoilulta Helsingistä 27.5.2015, jossa sain olla samassa pöydässä agrologi-veljien Lasse Hautala (vasemmalla) ja Arto Pirttilahden kanssa. Olin mukana Keskustan puoluevaltuuston varajäsenen ominaisuudessa.

 

 

Kaikki valituiksi tulleet agrologit ovat Agrologien Liitto ry:n jäseniä kuten myös minä.

 

 

Suurimman äänimäärän kansanedustajiksi valituista agrologeista sai

 

 

Elsi Katainen, 7.084 ääntä.

 

 

 

Seuraavina äänimääräjärjestyksessä olivat:

 

 

• Lasse Hautala, 7.037 ääntä
• Arto Pirttilahti, 6.629 ääntä
• Eeva-Maria Maijala, 5.515 ääntä
• Antti Rantakangas, 5.960 ääntä
• Timo Korhonen, 5.180 ääntä

 

 

Kaikki valituiksi tulleet agrologit edustavat Keskustaa.

 

 

Onnittelen Elsiä ja Eeva-Mariaa sekä kaikkia neljää agrologi-veljeä kansanedustajapaikasta!

 

 

 

-Esko-

Hyvä referenssi!

Keskiviikko 1.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Tavase-päätöksestä valittaminen on hyvä referenssi, kun joskus tulevaisuudessa valitaan henkilöitä työryhmään, joka pohtii, että miten Saharaan voidaan hankkia lisää hiekkaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Helppoa on hevosettoman elämä

Tiistai 30.6.2015 - -Esko Erkkilä-

En nyt muista, että onko vanha suomalainen sanonta täsmälleen tuo, jonka tämän jutun otsikoksi kirjoitin, mutta tarkoitan sitä huoletonta elämää, jolla vailla vastuuta oleva voi päiviään viettää.

 

 

Meillä eläkeläisillä on siinä mielessä huoletonta elämä, että tekemisemme tai tekemättä jättämisemme eivät suoranaisesti vaikuta esimerkiksi työnantajamme pärjäämiseen, sillä emmehän ole työelämässä.

 

 

Toista se on niillä, joiden päätökset vaikuttavat heidän työnantajiensa ja asikkaidensa pärjäämiseen.

 

 

Ajattelin näitä asioita, kun olen lähdössä Venäjälle ja pähkäilin ruplan muuttunutta asemaa euroon verrattuna.

 

 

Hankin eilen pienellä eurosummalla ruplia ja kurssina pankki käytti 55 ruplaa yhdellä eurolla.

 

 

Eilen Suomen Pankin virallinen kurssinoteeraus oli 61,6 ruplaa yhdellä eurolla eli pankin valuutanvaihtoprovisio on näiden kahden noteerauksen ero.

 

 

Työelämässä ollessani jokapäiväisen työni oleellinen osa oli euron ja dollarin välinen kurssi sekä ennusteet sen muuttumisesta.  Opin sen, että kukaan ei pystynyt ennustamaan – ei ainakaan oikein – tulevia kurssinoteerauksia.

 

 

Soijapavun, soijaöljyn, soijarouheen, öljyn, rapsin ja rapsiöljyn hintanoteerausten seuranta oli työssäni yhtä tärkeää kuin valuuttakurssimuutosten seuranta.

 

 

Mielenkiintoiseksi homman teki se, että kaikki mainitut noteeraukset ja niiden muutokset olivat sidoksissa toisiinsa tai mikä tärkeintä; mitään keskinäistä sidosta ei ollet!

Hyödykehintariskien halitsemiseksi voidaan pitää vaikkapa päivittäin HHRH-palavereita (HyödykeHintaRiskienHallinta), mutta hyvin harvoin niissä palavereissa osutaan oikeaan.  Mennyttä aikaa on helppo "ennustaa" ja sitä valitettavan monet harrastavatkin - harrastavat varsinkin ne, jotka eivät osallistu päätöksentekoon vaan ovat sillä turvallisella "katsomon puolella"!

 

 

Kokemukseni työelämästä merkitsevät, että en ala ennustamaan tulevia kurssimuutoksia – en valuuttakurssien muutoksia ja en myöskään hyödyketuotteiden hintamuutoksia!

 

 

-Esko Erkkilä-

On hienoa, että kuntaliitos ei ole sammuttanut Viljakkalan VPK:n toimintaa!

Maanantai 29.6.2015 - -

Kuntaliitokset merkitsevät yleensä, että kaikkinainen paikallistoiminta halvaantuu, kun se yhdistetään uuden suurkunnan toimintoihin.

 

 

Halvaantuminen koskee mm. seurakuntatoimintaa, sillä uudessa suurkunnassa paikallinen seurakuntatoiminta jää ”orvon osalle”. Suurkunnalle ja sitä myöstä syntyvälle suurseurakunnalle kelpaavat vallan mainiosti liittyvän seurakunnan metsät ja muut varallisuus, mutta mitään vastiketta suurseurakunta ei suo liittyvälle seurakunnalle.

 

 

Nykyinen Keskusta-vetoinen hallitus on myös pienseurakuntien oljenkorsi ja edellisen hallituskauden suunnitelmat ovat muisto vain!

 

 

Piti kuitenkin kirjoittamani Viljakkalan VPK:n toiminnasta.

 

 

Viljakkalan VPK osallistui viime lauantaina järjestetyille Karhen Markkinoille ja oli hienoa todeta, että Viljakkalan taannoinen kuntaliitos Ylöjärven kanssa ei ole lamaannuttanut Viljakkalan VPK:n toimintaa,.

 

 

Viljakkalan VPK:lla on omat nettisivut ja siellä todetaan mm. että;

 

 

• Viljakkalan VPK toimii valmiuspalokuntana Ylöjärven Viljakkalassa

• VPK:lla on sopimus pelastustoimen tehtävien hoitamisesta Pirkanmaan pelastuslaitoksen kanssa

• VPK:lla on esivastesopimus Ylöjärven kaupungin terveyskeskuksen kanssa

 

 

VPK-toiminnan säilyttäminen itsenäisenä toimintana myös kuntaliitoksissa on kiitettävää toimintaa.

 

 

Viljakkalan VPK:lla on vuosittain n. 70 hälytystehtävää ja VPK:n jäsenet pitävät avunsaajien kannalta ensiarvoisen tärkeänä, että hälytystilanteissa apua on antamassa oma VPK – Viljakkalan VPK!

 

 

Kannustan ottamaan oppia VPK-toiminnan säilyttämisestä ”omissa käsissä” myös muiden toimintojen kohdalla, kun joudutaan kuntaliitoksiin!

 

 

Tässä muutama kuva Viljakkalan VPK:n kalustosta, joka oli suuren mielenkiinnon kohteena Karhen Markkinoilla 27.6.2015.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Karhen Markkinat ovat kohonneet bisnesluokkaan

Sunnuntai 28.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Vanhempainyhdistysten toiminta mielletään lapsistaan huolestuneiden äiti-ihmisten keskusteluseuroiksi, joissa puhutaan ”meidän Kallen” tai ”meidän Maijan” ongelmista opettajan tai villikko-oppilaiden kanssa.

 

 

En toki ole koskaan osallistunut vanhempainyhdistyksen toimintaan, vaikka meillä onkin poikia neljännestusina, mutta tämmöinen tuntuma minulla on.

 

 

Viljakkalassa Karhen koulun vanhempainyhdistys on ”toista maata”, sillä se on järjestänyt Karhen koulun kentällä suositut Karhen Markkinat jo monena vuonna.

 

 

Eilen järjestetyille Karhen Markkinoilla osallistui ainakin 2.000 kävijää ja se merkitsee, että Karhen Markkinat ovat kohonneet bisnesluokkaan!

 

 

Bisnesmaailmassa leipäni tienanneena arvostan Viljakkalan Karhen koulun vanhempainyhdistyksen toimintaa!

 

 

Ilahduttavaa on se, että vastuuhenkilöiden vaihtuminen ei ole vuosien saatossa hidastanut Karhen Markkinoiden laajentumista.  Tiedän toki, että esimerkiksi nyt kyseisessä vanhempainyhdistyksessä toimii kokeneita bisnesmaailman toimijoita!

*****************

 

 

Puolueiden osallistuminen Karhen Markkinoille on aina ollut selviö.

 

 

Valtakunnan poliittinen tilanne vaikutti kuitenkin nyt sen, että ainoastaan hallituspuolueiden paikallistoimijat esiintyivät Karhen Markkinoilla.

 

 

Vasemmistopuolueista ainakin SDP on aiemmin osallistunut, mutta nyt demarit nuoleskelevat vaaleissa saamaansa takaiskua ja eivät olleet mukana.

 

 

Myös kristillisdemokaraatit loistivat poissaolollaan vaikka ovatkin aiemmin osallistuneet.

 

 

Vihreille ja Vasemmistoliitolle Viljakkalan seutu on aina ollut niin vaikeaa maisemaa, että ne eivät ole tuhlanneet vähiä panoksiaan markkinahumuun.

 

 

 

 

 

 

Keskustan Karhen paikallisyhdistys vastasi Keskustan näkymisestä Karhen Markkinoilla.

 

 

 

 

 

 

Osaston voimahahmot Arto Uusitalo (vasemmalla) sekä Asser Vuolle (oikealla) puhalsivat lukemattoman määrän kaasupalloja lasten iloksi ja se varmisti, että Keskusta oli näkyvästi esillä markkinoilla.

 

 

Keskustan Pirkanmaan piirin toiminnanjohtaja Jaana Viilon (kuvassa keskellä) osallistumista Karhen Markkinoille paikallinen keskustaväki ja markkinavieraat osasivat arvostaa.

 

 

 

 

 

 

Kuvasin Keskustan teltan katolla olleita ilmapalloja ja vasta myöhemmin huomasin, että kuvassa on myös yksi Keskusta-ilmapallo, joka lähti Karhelta ilmojen kautta kohti Tamperetta! Aivan oikea osoite!

 

 

 

 

 

 

Eduskunnan toiseksi suurimman puolueen eli perussuomalaisten Ylöjärveltä kotoisin oleva kansanedustaja Sami Savio (vasemmalla) on pitkä mies ja olikin mukava seurata, kun perussuomalaiset joutuivat kohottamaan telttakatoksensa kattoa parilla napsulla, kun Savio saapui paikalle!

 

Katoksen nostamisoperaation ”kymppinä” toimi perussuomalaisten Ylöjärven kaupunginvaltuuston ryhmyri Mauri Heiska (oikealla) – Mauri on oikein laatuisa mies samalta kylältä kuin minä!

 

 

 

Mitäkö ostin Karhen Markkinoilta?

 

 

 

 

 

 

Soukon Taimistolla oli tarjolla hienoja kukka-amppeleita sopuhintaan ja minäpä pidin heti aamusella puoleni ja hankin kympillä mökkimaailmaan tämän kukka-amppelin.

 

 

Monet kutsuvat tätä Karjalanneidoksi, mutta Soukon Taimiston edustajat kertoivat, että kyseessä ei ole aito Karjalanneito, sillä niiden taimien saaminen on nykyisin lähes mahdotonta.

 

 

Kaunis kukka kuitenkin ja on jo saanut arvoisensa paikan mökkimme verannalta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kylmä alkukesä on viivästyttänyt alppiruusujen kukintaa

Lauantai 27.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Alppiruusujen kukinta alkaa Tampereen maisemissa tavallisesti kesäkuun 4. – 10. päivän tienoilla.

 

 

Viileä alkukesä on nyt merkinnyt kukinnan alkamisen viivästymistä parilla viikolla.

 

 

 

 

Istutimme mökillemme männikköön hieman toistakymmentä alppiruusua viitisentoista vuotta sitten.

 

 

Panostimme istutukseen, sillä yritimme tehdä sen ”kaikkien taiteen sääntöjen mukaan”.

 

 

Alppiruusuille varattu alue on periaatteessa kuivaa männikköä, mutta kun mökkitonttimme on lähteinen, niin jokaisesta istutuskuopasta johtaa salaoja avo-ojaan.

 

 

Istutuskuopat olivat tilavia ja laitoimme sinne pohja-ainekseksi kaikenlaista kariketta, käpyjä ja muuta materiaalia, joka teki istutuskuopan maa-aineksen kuohkeaksi. Pidin mielessäni vanhan viisauden, että alppiruusun juuristoon pitää päästä paljain käsin kaivautumaan ainakin ranteiden syvyydelle saakka.

 

 

 

Olen aina tuntenut pienoista kateutta niitä alppiruusun kasvattajia kohtaan, jotka kasvattavat alppiruusuja Turun seudulla tai yleensäkin etelä-Suomessa – he pystyvät hyödyntämään sen suuren lajikevalikoiman, joita puutarhamyymälät tarjoavat.

 

 

Meidän korkeudella lajikevalintaan piti silloin ja pitää yhä kiinnittää suurta huomiota.

 

 

Olin muutama päivä sitten tyytyväinen, kun kuulin jonkun alppiruusun kasvattajan sanovan, että P.M.A. Tigerstedt, Haaga, Helsingin Yliopisto sekä Mikkeli ovat edelleenkin lajikkeita, jotka menestyvät hieman pohjoisempanakin.

 

 

Meillä on kasvamassa juuri noita lajikkeita!

 

 

 

 

P.M.A. Tigerstedt

 

 

 

 

 

 

Haaga

 

 

 

 

 

 

Helsingin Yliopisto

 

 

 

 

 

 

Mikkeli

Ainakin meillä Mikkeli on kasvanut selvästi kookkaimmaksi, sillä sen korkeus on jo nyt yli kaksi metriä.

 

 

Muistakaa, että alppiruusu kuuluu männikköön, sillä matalajuurisena kasvina alppiruusu soveltuu hyvin syväjuurisen männyn rinnalle.

 

 

Alppiruusua ei milloinkaan pidä istuttaa kuusen alle, sillä molemmat ovat matalajuurisia kasveja ja siten ne eivät sovellu yhteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Milloin olet ollut kesäteatterissa palelematta ja ilman kastumista?

Perjantai 26.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Miesmuisti on varmaankin kohdallani vain pari – kolme vuotta ja käyn kesäteatterissa vain pari kertaa kesässä, mutta en miesmuistiin muista, että kesäteatterin katsomossa olisi pärjännyt t-paidalla ja siellä ei olisi kastunut.

 

 

Kylmä oli ja ilman sadevaatteita ei olisi pärjännyt myös eilen, kun olin katsomassa Viljakkalassa toimivan ”Teatteriyhdistys Wimman” esittämää

 

 

Serkkupojan setelipaino

 

 

-nimistä kesäteatteriesitystä.

 

 

Käsikirjoituksen esitykseen on laatinut Matti Wanne ja sen ohjasi tuttuun tapaan Jari Hiltunen.

 

 

 

 

 

 

 

Wimman kesäteatteriohjelma on näyttävästi esillä Viljakkalassa mainostaululla ja nytkin eilinen näytös keräsi lähes täyden katsomon.

 

 

 

 

 

 

Täysi katsomo merkitsee Viljakkalassa kolmea ”telineellistä” katsojia ja jokaiselle telineelle mahtuu n. 80 katsojaa.

 

 

 

Maalaispaikkakunnalla esitettävä kesäteatteriesitys on paljon muutakin kuin vain teatteriesitys – se on tuttujen tapaamista  ja kotopaikan kaikkinaisen elämän virkistämistä.

 

 

Oman vivahteensa eiliseen esitykseen toi kohdaltani se, että se oli MTK-Viljakkalan jäsenilleen järjestämä mahdollisuus kulttuurin kokemiseen.

 

 

Kiitokset MTK-Viljakkalalle, joka vuosittain muistaa jäseniään tarjoamalla Wimman kesäteatteriesityksen ryhmälipun hinnalla sekä tarjoamalla väliajalla leivoskahvit.

 

 

Serkkupojan setelipaino –esityksellä oli eilen neljäs esityskerta ja esityksiä tulee tänä vuonna olemaan kaikkiaan kymmenen – viimeinen esitys on sunnuntaina 5.7.2015 klo 18.00.

 

 

-Esko Erkkilä-